Kun kala kuolee

Aino

Miten te otatte sen, kun huomaatte, että kala on
kuollut? Masennutteko, itkettekö, vai vedättekö
vaan sen vessasta alas ja suunnistatte uutta
ostamaan.

Minä taidan olla vähän hölmö, mutta itku kurkussa
olen joka kerta ollut, kun kalani on kuollut,
varsinkin jos kyseessä on
monivuotinen "tuttavuus", iso kultakala tms.

Mielenkiinnolla kuulisin teidän muidenkin
mielipiteitänne!

14

2146

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Nippe

      Riippuu miten läheinen kala on. Aina tulee paha
      mieli, mutta vaan silloin itken kun kala on
      minulla jo kauemmin ollut ts. olen kiintynyt
      siihen enemmän. Jos kalanpoikanen kuolee ihan
      pienenä, en sitä niinkään sure, paha mieli vain
      tulee, kun ene edes ole ehtinyt "tutustua" kalaan
      vielä. Onnekseni minun kalani ovat olleet
      kestäviä ja pitkäikäisiä. Koviten kolahti, kun
      pari kuukautta sitten jouduin itse lopettamaan
      ensimmäisen kalani, joka oli minulla ollut jo
      lähemmäs kymmentä vuotta. Silloin mietin, ettei
      enää väliä muista. Olin aina pelännyt tuota
      päivää, ja silloin sen jouduin kokemaan. en
      osannut arvata kuinka paljon kalan menetys voisi
      koskea!

      • leenukka

        kyllä me ainakin olemme aina olemme ikävissämme,
        kalan kuoltia kun tuntuu aina että jos se on oma
        vika, mikä pielessä tai sellaista


    • Laurie

      oli vaikein, vaikka se oli ollut vain vähän
      aikaa, niin en raskinut sitä vetää
      vessanpöntöstä, kuten yleensä. Odotin
      avopuolisoa, joka sitten sen teki. Riippuu
      kalasta, miltä tuntuu, mutta joskus on tosi huono
      omatunto, jos tuntuu että kala kuoli oman virheen
      takia.

    • Colourx

      Ulkopuolinen kun/jos lukee näitä juttuja voisi
      äkkiseltään ajatella, että helvetti kun on
      älyvapaata sakkia, mutta se on jännää miten omiin
      kasvatteihin kiintyy ja esim. kalan kuollessa,
      jos nyt ei ihan ikävää tunne niin ainakin
      syyllisyyttä siitä, ettei ole voinut antaa
      eläville turvallisia elin olosuhteita.
      Itse aloitin akvaario harrastuksen pari kuukautta
      sitten lähes 10 vuoden tauon jälkeen.
      Mielenkiintoista todeta oma reaktio sitten kun
      väistämätön tulee eteen. Kuoleehan ne kalatkin
      joskus vanhuuteen.

    • Tiitu

      Surettaa ja masentaa se kyllä. Meillä on jo pikku
      hautausmaa pihalla, mutta näin talvipakkasilla
      joutuisi kyllä tekemään "sisähautauksen"
      (=vessa). Kun vaikeuksia joskus kasaantuu liian
      kanssa, joutuu harrastuksen mielekkyys koville.
      Siksipä pyrimme hoitamaan kalamme niin hyvin,
      että ne kuolevat mieluiten vain vanhuuttaan.

      • anna

        meillä oli alunperin neljä leväbarbia. ne olivat
        reilusti yli kymmenvuotiaita, mutta nyt kolme on
        kuollut vuoden sisällä. Ensimmäinen kuoli ihan
        vanhuuttaan, kupsahti vaan vaikka kaiken piti
        olla kunnossa. Toinen piti lopettaa kun kalat
        siirrettiin uuteen akvaan --> ne stressaantuivat
        uudesta vedestä(ihmekös tuo, olivat 10 vuotta
        samassa akvaariossa ja sitten yhtäkkiä siirretään
        uuteen) ja nyppivät yhdeltä suomut pois selästä.
        Pikkuveli sai lopettaa ja minä tungin samaan
        aikaan toisella puolella kämppää tyynynreunaa
        suuhun etten olisi parkunut ääneen kun kuulin
        vessan äänen "swooosh". kolmas kuoli kun olin
        jättänyt viikon loman ajaksi päällyslasin liian
        isolle aukolle ja se hyppäsi ulos. Kun tulin
        kotiin ja katsastin akvaarion kuntoa, huomasin
        että yksi puuttuu. Niinkun kauhuleffoissa tulee
        niin mulle tuli sellanen fiilis että kauhu
        latautuu hetki hetkeltä. Sitten loppuhuipennus
        tuli kun huomasin sen yhden makaamassa lattialla.
        Kun nostin sen siitä, se oli yhtä kuiva kun joku
        sipsi ja kun koitin huuhtoa sitä vessasta alas,
        niin se ei huuhtoutunut alas kun oli niin kuiva.
        Siinä se sitten lillu pari tuntia kunnes vetty,
        ja voitte uskoa miten ihanaa oli käydä kusella
        samalla kun se kuollut kala kellu siellä. Hrr...


    • Meiju

      Ei siis meillä, vaan kaverillani nuorempana, noin
      10 vuotiaana. Se pakasti kuolleet kalansa
      talvisin tulitikkulaatikoissa ja eräänkin kerran
      vietettiin sitten kesällä hautajaisia kalojen
      muistoa kunnoittaen.
      Nykyään kyllä harjoitan tätä WC-pyttyyn
      nakkaamista, mutta ei mulla nyt vielä niin
      pitkäaikaisia tuttuja ole kuollutkaan, että ois
      paha mieli tullut. Monneistani, tulievästä ja
      piraijasta ois kyllä tyly luopua. Etenkin
      monniset ovat niitä minun kaloja. Kaksi
      jälkimmäistä enemmän miehen omaisuutta.

    • Tintsu

      Kalan kuolema ei mulla ole herättänyt sen
      kummempia tunteita kuin harmi tai helpotus.
      Sen sijaan itkin silmät punaisena kun lehtikala
      meni vedenvaihdossa liian lähelle letkun päätä ja
      letku imaisi sen silmän ympäriltä harmaata kalvoa
      2-3 millimetrin renkaan koholle. Luulin ensin
      että imaisee koko silmän, kun ei imaissut, luulin
      että silmä tulehtuu tai tippuu pois jälkikäteen.
      Ihme kyllä silmä näyttää parantuneen
      täydellisesti (akvaarion pimennys vain, ilman
      mitään vedenparannusaineita).

    • Wolf

      Itseltäni ei ole vielä kuollut yhtään kalaa, ja
      vähän aateluttaa, että miten sen ottaa sitten kun
      joku 40 senttinen pleko heittää henkensä joskus
      30 vuotiaana (jos niin pitkään elää). Se on
      pitempi aika mitä itse on tähän päivään elänyt,
      ja kalaan varmasti kiintyy melkoisesti.

    • hsy

      kun kalani kuolevat ..niin hautaan takapihalle ja MIELESTÄNI KALAT EIVÄT KUULU ALAS VESSASTA !!!! kuvitelkaa ite miltä tuntuisi olla se kala joka joutuu alas viemäriin ??

    • dfgg3535

      Minäpä kuvittelen olla se kala. Minusta ei tunnu miltään vaikka minut vedetään vessasta alas. Minähän olen kuollut.

    • kalojen_kaveri

      Ainahan se harmittaa, kun joku kala kuolee. Tulee mietittyä, että jos en osannutkaan antaa sille tarpeeksi hyvää hoitoa ja huolenpitoa. Minulla on ollut pitkään akvaario (noin 15 vuotta) ja joskus on ollut joku sairauskin akvaariokaloillani. Yritän ajatella kuitenkin niin, että ne kalat ovat minun kavereita ja niistä on ollut minulle iloa ja jos näen, että joku kala kärsii, niin on minun velvollisuus lopettaa kalan kärsimykset. Tosin, en sitä pysty itse tekemään, mutta puolisoni auttaa näissä asioissa.

    • ladykala

      Onhan se kala lemmikki siinä missä koirakin, vaikka kaikki eivät ehkä olekkaan samaa mieltä. Tottakai se harmittaa jos kalakaveri kuolee, silti ei se mikään maailmanloppu ole. itse en kumminkaan ehkä hautausmaata kaloilleni järjestäisi.

    • jokurandomityttö

      Itse olen todella kiintynyt kaikkiin omiini! Jokaisella on oma nimikin. ;D ♡ Joka kerta on iso itku tullut ja haudattu takapihalle.:(

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      40
      1992
    2. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      43
      1526
    3. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      28
      1438
    4. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1431
    5. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      19
      1427
    6. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      1
      1395
    7. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      2
      1367
    8. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      1
      1300
    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      2
      1230
    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      5
      1217
    Aihe