Ensimmäiseksi en halua että otsikontakia tullaan laittelemaan asiattomia viestejä..
Niin mutta asiaan, minulla on ollut mielessä jo pitkään itsemurhan tekeminen.
Olen 14v ja en yksinkertaisesti enään jaksa, tiedän et nyt tulette että muurosikä jnejne..
Mutta olen ajatellut, että ennemmin tai myöhemmin ajaudun itsemurhaan..
Tiedän että edessä olisi hieno ja kiva elämä,mutta..
En voi puhua vahemmilleni asiasta että olen miettinyt tälläistä, en vaan pysty..
Tietysti olisi lääkityksiä sun muita, mutta en voi kertoa tästä kenellekkään päin naamaa..
Edes parhaalle kaverilleni ja ollaan sentään tunnettu n.10 vuotta !!
Itsemurhaan ajautuminen ei johdu siintä että olisin kiusattu tai muuten "pahoinpidelty" .
Elämäni on hyvä, minulla on paljon kavereita ja harrastuksia ! Jopa omaponi ! =)
En näytä tätä sisällä olevaa tuskaa kenellekkään, nauran ja hymyilen ja olen kuin kaikki olisi hyvin... Mutta kummikin mietin asiaa jokapäivä, jokayö, melkein jokahetki..
Kysyisin nyt teiltä ihmiset..
Onko joku ollut samassatilassa ? ja miten selvisit..
Ja edelleen muistutan että tämä ei ole hetkellinen päähänpistos, tätä on harkittu kauvan. Paikkaa/tapaa jne..
Toivottavasti tätä ei oteta vitsillä, en tiedä mitä tehdä.
- Toivoton93
Itsemurha mielessä
29
1333
Vastaukset
- toivoton93
Tänäänkään en ollu koulussa, koska valvoin kokoyön ja mietin.
En kaipaa viestillä sääliä, en en todellakaan..
Vaan haluaisin puhua jollekkin asiasta ja hankkia apua, mutta en pysty.
En jaksa tätä paikkaa, joku on vain huonosti.
Koulu on ruvennut 8lk mennä huonosti ja into loppuu kokoajan.
Joka ilta tuijotan lääkekaapissa olevia lääkkeitä ja odotan sitä päivää kun pääsen niihin käsiksi...- minä -89
Ittelläni oli kans sama homma muutama vuos sitten. Ajattelin ottaa yliannoksen ihan mitä vaan kaapista löytyvää lääkettä. Harkitsin myös pudottautumista jostain korkealta ym. En kertonut ajatuksistani kenellekkään ja haudoin niitä yöt ja päivät. Koulu alkoi mennä huonosti unettomuuden ja innottomuuden takia. En osannut puhua asiasta. Tuntui kuin perheeni vihaisi minua. Isäni löi ja kuristi aina kun oli kännissä, ja kännissä hän oli lähes joka ilta. Tunsin olevani yksin, vaikka minulla olikin kavereita, joille esitin iloista ja elämänhaluista. Kunnon ystävää minulla ei ollut.
Kuitenkin löysin jonkun joka minusta välitti ja osasi rakastaa. Hän sai minut eroon ajatuksistani pelkällä läsnäolollaan. Ajattelin, että vain hänen takiaan minun kannattaisi jatkaa elämääni.
Nyt on minulla kaikki hyvin, olen päässyt kokonaan eroon isästäni ja haluan jatkaa elämääni.
OLEN AIVAN VARMA, ETTÄ SINULLEKIN ON TAI TULEE OLEMAAN JOKU, JOKA SINUA RAKASTAA JA JAKSAA VÄLITTÄÄ. AJATTELE HÄNTÄ KUN HAUDOT ITSETUHOISIA AJATUKSIA. AJATTELE MITÄ KAIKKEA ETTE OLE VIELÄ KOKENEET. UNOHDA PILLERIT KAAPISSA JA MUUT SYNKÄT AJATUKSET. KESKITY KOULUUN JA YSTÄVIISI, SILLÄ NIMENOMAAN YSTÄVÄT JA LÄHEISET AUTTAVAT UNOHTAMAAN JA KESKITTYMÄÄN TULEVAAN. JOKAISELLE ON JOKU JOKA RAKASTAA. - annika24
minä -89 kirjoitti:
Ittelläni oli kans sama homma muutama vuos sitten. Ajattelin ottaa yliannoksen ihan mitä vaan kaapista löytyvää lääkettä. Harkitsin myös pudottautumista jostain korkealta ym. En kertonut ajatuksistani kenellekkään ja haudoin niitä yöt ja päivät. Koulu alkoi mennä huonosti unettomuuden ja innottomuuden takia. En osannut puhua asiasta. Tuntui kuin perheeni vihaisi minua. Isäni löi ja kuristi aina kun oli kännissä, ja kännissä hän oli lähes joka ilta. Tunsin olevani yksin, vaikka minulla olikin kavereita, joille esitin iloista ja elämänhaluista. Kunnon ystävää minulla ei ollut.
Kuitenkin löysin jonkun joka minusta välitti ja osasi rakastaa. Hän sai minut eroon ajatuksistani pelkällä läsnäolollaan. Ajattelin, että vain hänen takiaan minun kannattaisi jatkaa elämääni.
Nyt on minulla kaikki hyvin, olen päässyt kokonaan eroon isästäni ja haluan jatkaa elämääni.
OLEN AIVAN VARMA, ETTÄ SINULLEKIN ON TAI TULEE OLEMAAN JOKU, JOKA SINUA RAKASTAA JA JAKSAA VÄLITTÄÄ. AJATTELE HÄNTÄ KUN HAUDOT ITSETUHOISIA AJATUKSIA. AJATTELE MITÄ KAIKKEA ETTE OLE VIELÄ KOKENEET. UNOHDA PILLERIT KAAPISSA JA MUUT SYNKÄT AJATUKSET. KESKITY KOULUUN JA YSTÄVIISI, SILLÄ NIMENOMAAN YSTÄVÄT JA LÄHEISET AUTTAVAT UNOHTAMAAN JA KESKITTYMÄÄN TULEVAAN. JOKAISELLE ON JOKU JOKA RAKASTAA.hakeudu koulukuraattorin tai terveydenhoitajan juttusille.heillä on vaitiolovelvollisuus.Mielestäni olisi hyvä että saisit jollekkin aikuiselle purkaa oloasi.Selviät varmasti eteenpäin!
- Mmmminä91
annika24 kirjoitti:
hakeudu koulukuraattorin tai terveydenhoitajan juttusille.heillä on vaitiolovelvollisuus.Mielestäni olisi hyvä että saisit jollekkin aikuiselle purkaa oloasi.Selviät varmasti eteenpäin!
Mul on ollu elämäs niiin paljon vaikeuksia, vaikka en ookkaan eläny ees kauaa.
Mul ei oo enää mummii, äitii, veljee.
Asun isän kanssa,
ei tulla nykyää nii hyvin toimee,
mul on "ihana" äiti puoli,
jota vihaan yli kaiken.
Mut ei mulla mitään itsemurhaa oo ollu,
tää koskeeki enemmä kuraattoreit sun muit,
älä luota niihin! Niillä on vaitiolovelvollisuus,
mutta ne saa kertoo koulun opettajille,
nii kävi mullekki,
en halunnu et KUKAAN, EI KUKAAN,
muu tietää mut mut..
Seuraavana päivänä kaikki opettajat ties kaikist mun vaikeuksista..
Puhu ystäville, koita,
mut älä luota noihi kuraattoreiden, ja noidenkaa jos et oikeesti haluu et se levii..
Mä en oo koskaan úskonu terapeutteihi, kuraattoreihin ja noihin, ne ei oo aitoja,
frendit on. =)))
Tän viestin ei ollu tarkotus pelästyttää.
- meetwurstinakki
Eilen justiinsa mietin juuri sinun kaltaisiasi ihmisiä, että mä en yksinkertaisesti voi heitä ymmärtää.. Älä loukkauksena ota, haluaisin kyllä kovasti tajuta. En vaan pysty käsittämään, miten ihminen, jolla on elämässä asiat mallillaan, kavereita, ei hyljeksitä ja muuta mukavaa, ajatteleekin sitten tuommoisia juttuja. Osaisitko sä siis mitenkään selittää, että mikä sua ajaa ajattelemaan noin?
Kuten itsekin ilmeisesti tiedät, niin murrosikähän se sinullekin varmaan kolkuttelee nyt jo tai ainakin lähitulevaisuudessa. En halua mitenkään tuntemuksiasi väheksyä, mutta tiedän ihan omastakin kokemuksesta, että toisinaan sitä tuntee olevansa jotenkin erityinen omien murheittensa kanssa.. Tyyliin "mulla on henkisesti raskaampi elämä kuin muilla, muut ei tunne samoin, mun tuntemukset on ihan erilaisia ja ainutlaatuisia.." Okei, tietenkin elämässä on saattanut tapahtua oikeastikin kovia asioita mitkä sitten vaivaa mieltä pitkään, mutta jossain vaiheessa sitä toivottavasti tajuaa, että osa niistä murheista ja myllerryksistä on ihan puhdasta teiniangstia. Niin.. Vaikka silloin kun ne asiat on ajankohtaisia, saattaa kuvitella, että kyseessä on jotain pahempaa. Mä ainakin tajusin sen vasta vähän aikaa sitten.. En kyllä vieläkään ymmärrä ihan kunnolla. Vieläkin tulee välillä nostettua itsensä jollekin erityisjalustalle, että joo-o, mun elämä on tuskaa, teidän ei, yhyy.. Kyllä tämä ikä on tavalla tai toisella ongelmallinen ihan kaikille. Mutta onneksi se on vain yksi vaihe elämästä, ja monelle ne elämän parhaat päivät tulevat vasta myöhemmin.
En mä oikeastaan osaa auttaa kovinkaan hyvin. Mulla auttaa toive paremmasta tulevaiduusesta ja se, että on olemassa asioita, joita arvostan ihan liikaa luopuakseni niistä. Mutta jos se ei sinulta onnistu, niin kannattaisi oikeasti puhua jollekin ammattilaiselle. Voisitte yhdessä selvittää, että miksi sä noin ajattelet. Ja sitten kun se on tiedossa, voisi sille asialle tehdä jotain. Ja hyvä apu on myös aika. Se, että pääsee pois tuosta pirullisesta iästä. Mutta se aika vaan tuppaa kulumaan niin hitaasti..- apu
Pois turhat pahat ajatukset, kyllä elämä on elämisen arvoista kun sen oivaltaa.
Ihmisen kehitys ja aikuistuminen on toisille yksilöille tosi rankkaa aikaa, siihen vaan pitää suhtautua kärsivällisesti.
Kyllä aika parantaa haavat sanotaan.
Maailma on kova paikka ja ankara,pitää osata ja oppia niin paljon asioita pienessä ajassa ja yrittää ymmärtää tätä maailmanmenoa.
KOeta ajatella ja keksiä jotain mieluista tekemistä kavereiden kanssa, ja omat vanhemmatkin varmasti auttavat sinua kun oikein ahistaaa.Ei itsari ole mikään ongelman poistaja,se tuo lisää ongelmia omille läheisille.
Kaikkia asioita pitää osata käsitellä, ja niistä on puhuttava se helpottaa tuskaa, sinulla on selvästi kasvukipuja ja sinä selviät niistä puhumalla ja ajattelemalla järkevästi.
Nuorilla on niin paljon kaikkia harrastus mahdollisuuksia,ja vaikka mitä mukavaa tekemistä, ala vaikka urheilla.
Yksikin uusi päivä jolloin ajatukset ovat oikealla tiellä, on askel kohti uutta parempaa huomista .Saat lisää voimia jotka kantavat sinut tämän kipeimmän ajanjakson yli kohti uusia seikkailuja ja parempaa elämää päin.
Usko huomiseen ,usko elämään, ja ennenkaikkea usko itseesi. Tsemppiä usko pois. - tämmöstä..
apu kirjoitti:
Pois turhat pahat ajatukset, kyllä elämä on elämisen arvoista kun sen oivaltaa.
Ihmisen kehitys ja aikuistuminen on toisille yksilöille tosi rankkaa aikaa, siihen vaan pitää suhtautua kärsivällisesti.
Kyllä aika parantaa haavat sanotaan.
Maailma on kova paikka ja ankara,pitää osata ja oppia niin paljon asioita pienessä ajassa ja yrittää ymmärtää tätä maailmanmenoa.
KOeta ajatella ja keksiä jotain mieluista tekemistä kavereiden kanssa, ja omat vanhemmatkin varmasti auttavat sinua kun oikein ahistaaa.Ei itsari ole mikään ongelman poistaja,se tuo lisää ongelmia omille läheisille.
Kaikkia asioita pitää osata käsitellä, ja niistä on puhuttava se helpottaa tuskaa, sinulla on selvästi kasvukipuja ja sinä selviät niistä puhumalla ja ajattelemalla järkevästi.
Nuorilla on niin paljon kaikkia harrastus mahdollisuuksia,ja vaikka mitä mukavaa tekemistä, ala vaikka urheilla.
Yksikin uusi päivä jolloin ajatukset ovat oikealla tiellä, on askel kohti uutta parempaa huomista .Saat lisää voimia jotka kantavat sinut tämän kipeimmän ajanjakson yli kohti uusia seikkailuja ja parempaa elämää päin.
Usko huomiseen ,usko elämään, ja ennenkaikkea usko itseesi. Tsemppiä usko pois.Olen melkoisen huono auttaja, mutta yritän, sillä itsellä on ajoittain samoja ajatuksia. Ennen oli enemmän, mutta juuri tällaisen välittävän ja rakastavan ihmisen löytäminen auttoi pääsemään niistä ajatuksista eroon.
Myös ammattiapu voi olla hyvä keino. Uskon, että useille, kuten sullekkin, niiden asioiden kertominen on hankalaa. Kuitenkaan sulla ei ole esim mitään hävettävää tai pelättävää. Ammattilaiset osaavat käsitellä näitä asioita ja voivat auttaa eteenpäin. He kohtaavat sun kanssasi samalla tavalla ajattelevia usein, joten asia vain täytyy osata kertoa, ennen kuin käy huonosti.
Itsemurha ei ole ratkaisu (kuten sanottu). Asioista pääsee yli, ei vaan saa luovuttaa. Tiedät että hyvä elämä odottaa ja että sellainen sulla on tälläkin hetkellä. Sun olisi vaan hyväpäästä puhumaan asiasta edes jonkun kanssa, kuten ystävien tai vanhempien. He voivat auttaa sua jatkoa ajatellen, ehkäpä "vain" jutellen kanssasi asioista tai hankkimalla apua ammattilaisilta. Et saa jäädä yksin ajatustesi kanssa. Nyt täytyy nyt olla rohkea ja kertoa. Ajattele elämäsi hyviä asioita, tärkeitä ihmisiä ja muita juttuja. Ethän halua aiheuttaa heille surua lähdölläsi? Mutta ei myöskään saa ajatella, että "no jäänpä sitten tänne ja kärsin, koska en saa aiheuttaa surua muille". Suosittelen nyt ensimmäisenä kertomaan vanhemmillesi. He varmasti tukevat sua ja yrittävät auttaa!
- jo-e93
joo eli oon itekkin saman ikänen ja ite oon tosi pahasti masentunu. koulu menee päin helvettiä, en saa öisin unta, riitelen vanhempien kanssa jne..
mulla on kanssa tosi paljon kavereita ja oon nitten kaa ihan normaalisti ilonen nauretaan ja tällein ne ei ees huomaa että mulla on ongelmia.
mulla on tapahtunu lähi aikoina niin helvetisti paskaa että en enää itekkään tiiä mistä tää mun masennus johtuu ja mietin vaan päivät yöt että pääsis paljon helpommalla kun vaan tappaisin itteni. ja munkaan masennus ei todellakaan oo mikään päähän pisto juttu kun on nyt menny elämä päin helvettiä ehkä semmoset pari vuotta. oon vajonnu ihan helvetin alas.
ja siitä koulun käynnistä ensinnäkin oon koulun aineissa tosi hyvä ja matikassa synnynnäinen "nero". mutta en oo koskaan tullu toimeen opettajien kanssa oon riidelly niitten kaa koko ikäni. oon myös tosi hyvä väittelee ja tällein oon nolannu monet opettajat luokan eessä ja puhunu ne pussiin ja se on myös näkyny numeroissa. jäin 2 luokalla luokalle ja nyt oon 7. ne kaikki koulun aineet ja tehtävät on mulle aivan helvetin helppoja mutta en jaksa käyä tunneilla kuuntelemassa opettajien paska puheita ja niitten winemistä ja mua myös vituttaa kun oon muita omia luokkalaisia niin vanhempi ja myös fyysisesti kehityneempi ja sillein kun kuuluisin jo 8:lle. ja tää vuos on menny ihan päin vittua oon lintsaillu ihan vitusti ja nyt ne uhkaa jättää mut luokalle taas. JA SITÄ MÄÄ EN KESTÄIS UUESTAAN.
Mut on pakotettu koulu kuraattorille ja psykologille ja niistä käynneistä masennuin vaan enemmän puhuin ne hiljaseks ja sitten niillä ei ollu lopuks muuta sanottavaa kun "sää oot selvästikkin viisas tyyppi joten yritä käyttää niitä taitoja koulun käyntiin"
ja nyt en enää ees ymmärrä yhtään mistään ja en ees tiiä miks oon masentunu kaikki on vaan niin päin vittua.
ehkä tarvisin jonkun jonka taikia jaksais yrittää tai jotain. enkä oo todellakaan mikään hiljanen nörtti. mulla on ollu tosi paljon tyttö ystäviä, mutta jotenkin nekin nyt on kadonnu. monesta mun exästä on tullu juoppoja ja huoria ja se masennuttaa mua vielä enemmän,
sit kun oon puhunu niitten kaa niin ne vaan syyttää mua kaikesta kun puhuin yhenkin exän kaa niin sanoin sille:
"miten susta on tullu tommonen juoppo jakorasia, oot nykyään kun ihan eri ihminen"
niin se vastas:
"no kenenköhän taikia vedin kännit ekan kerran, join sillon ekan kerran kun jätit mut" ja kaikkee tommosta
toivottavasti saatte jotain selvää tosta ^^
ois kyllä hauska puhuu joittenkin kanssa jotka on samassa tilanteessa- toivt.93
Ylemmistä viesteistä, kiitos tuesta mutta asia painaa edelleen mieltäni..
Haluaisin kovasti puhua jollekkin kaverille,vahemmille tai psykologille.
Mutta en uskalla/halua..
Nykyään liikun huumepiireissä, pakkomyöntää.
Itsekin tulee käytettyä jotain, varmaan moni ajattelee että mitä tänne tulee kirjottelemaan ongelmistaan... Mutta haluaisin purkaa jollekkin mieltäni, pahaolla..
Jos ei teksti kiinnosta niin elkää valittako.
Itse olen tehnyt päätökseni, yli annostus 02 tai 06.. Niillä saa hengen helpostilähtemään..
jo-e93 :
tuo "tarinasi" kuuulosti hyvin paljon samanlaiselta kuin minunki, mutta itse olen jäänyt vain kerran luokalle. En osaa sen paremmin auttaa, koska itse olen samassa jamassa.. ://
- elämä1
oon nyt harkinnut itsemurhan tekoo 9v asti vaikka mulla on paljon ystävii hyvät vanhemmat ja rikas perhe oon aika ujo ja koulu menee päin vittuu koska valvon yöt ja päivät miettien itsarii välil tuntuu et halun tappaa kaikki kun oma elämä menee huonosti. minusta alkoi tuntua että tämän viikon lopussa teen sen vaikka se on vaikeaa. noin vk sitten kerroin kaverille että teen itsemurhan niin hän sanoi ennen sitä käydään räjäyttää koulu paskaksi niin että kaikki koulu muistot haihtuvat pois ja olen 14v
- avulias aaro
hei nyt ne semmoset turhat ajatukset pois päästä ja muistakaa ! ELÄMÄ ON PARASTA HUUMETTA!! te ette näköjään tähtää mihinkään asiaan yms. Pistäkää elämällenne tavoite.
- 9112
miks vitussa kirjotatte noita viestejä kun kukaan ei oon tekemässä noista mitään
kaipaatte jotain vitun huomioo vaan saat olla aika sairas jos teette itsemurhan esim miettikää et oisitte tappanu jonkun sit voit miettii itsemurhaa - -.-'''
vittu TEE mitä haluut, älä tuu tänne anomaan ja kertomaan ja kysymään mitä tehä!!!!!!!!!
Tee itsari jos haluut, ei me sua määräillä!
vitun äpäriä täälläki on eiku - Mr Frasier
Samassa tilanteessa oltu jo varmaan yli vuos. Tässä sitä odotellaan vain jotain kunnon syytä tehdä se. Vaikee homma selvitä siitä, mutta nokka pystyyn ja suunta kohti uusia vastoinkäymisiä :D
- jo moi
TURHAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- wasteoftime
jep just sama ku meikällä
- Suomentoivot
Jos nyt kumminkin tapat itsesi(mutta koska tämä on teiniangsti sitä ei tapahdu) elä nyt helvetti mitään lääkkeitä käytä. Lääkkeet on hyvä "backup" jos ensisijainen keino epäonnistuu.
Lääkkeet hirttäytyminen pitkällä pudotuksella.
Niskasi murtuu ja kuolet heti ilman kipua. Lääkkeet ihan varmuuden vuoksi. - minä vain
no minäkin olen ollut lähellä tappaa itseni. Mutta minua autto tosi paljon kun kerroin siitä äitille ja pääsin ihan hoitoon.Tietenkin sain lääkityksen mutta olo parani :) jouduin kyllä sairaalajaksolle mutta siellä tarvitsi olla vain viikon kun tietää jaksavansa elää ja saa hyviä neuvoja ongelmiin. ite oon 15 mutta tää saattaa kuulostaa teistä sairaan hourailulta, mutta mulla olikin vakava masennus. Nyt mun elämä sujuu paremmin
- Tehkääseitsemurha
Vooi vooi.. olen 9 vuotta, 7 kuukautta ja 18 päivää vanha ja kärsin järjettömästä masennuksesta, nyyh.. snif. En vaan jaksa enää.
vitun säälittävää porukkaa, huh huh.- ,,
"Vooi vooi.. olen 9 vuotta, 7 kuukautta ja 18 päivää vanha ja kärsin järjettömästä masennuksesta, nyyh.. snif. En vaan jaksa enää.
***** säälittävää porukkaa, huh huh."
Itsemurha on aiheena hyvin vakava, ja tollanen asenne on tosi lapsellinen.
Vois porukka vähän miettiä mitä tänne oikeen kirjottaa!
- Mr Frasier
Tää on 4 vuotta vanha viestiketju. Älkää siihen kommentoiko.
- Mr Frasier
Valitsen ES!
- ....
Tehkää jono jyrkänteelle niin voin tulla tuppimaan teijät vuorotellen alas. XD
- 32453443543
Yleisellä tasolla sanoisin että tuskin kukaan haluaa tehdä mitään lopullista ratkaisua.
13-18 ikävuodet ovat kaikista haastavimmat ihmisellä, mutta sen jälkeen helpottaa huomattavasti kun saa itse päättää asioista ja ei tarvitse kuulla muiden vittuilua.
Parasta hoitaa vaan asiat kunnolla ja turhaa miettiä mitään "lopullisia ratkaisuja".
Parempi elää kun voi ja keksiä mielekästä tekemistä... https://www.tukinet.net/
tuolta saat apua, niin että vain sinä ja sinun tukihenkilösi tiedätte. minäkin sain apua ongelmiini.- :'(
mua vituttaa ku ihmiset jotka ei oo kokenu tollasii asioit tulee vaa selittää tänne "elämä on parasta huumetta" ku ne ei tiiä sitä fiilistä ku elämä kaatuu niskaan, sillo se ei tunnu mitenkää erityisen hyvältä "huumeelta"
Oon itekki pienen (9vee) yrittäny tappaa itteni, mut en onnistunu ja sen jälkee vielä tähänki päivään asti oon aatellu et tuun tekee sen vielä. oon nyt siis 15. Mulla oli viime talvena se tosi pahana ja mulla oli jo ihan selvä miten, missä ja millon mä teen sen. Olin koko ajan peitelly sitä, et OIKEESTI kukaan ei ollu tajunnu mitää, mut ku olin jo sitä tekemässä ni ns. "hyvästelin" kavereita. Sillonkaa en kertonu parhaalle kaverille koska tiiän et se ois kuollu jo siihen ajatukseen. eli kerroin siis mun exälle, joka on siis mun tosi hyvä kaveri kans, ja sit yhelle toiselle kaverille, ku mä käytin tota sillo vähä niinku hyväkseni. Ku halusin sen jättävän yhen jätkän rauhaan ku ite tykkäsin siit ja tiesin et se jättäis sen jos sanoisin et aion tehä itsarin. Tiiän olin iha vitun itsekäs! :(
Anyway, siinä tuli sit itkettyy kummanki kaa ja se muija jätti sen jätkän rauhaan, mut mun exä ei uskonu et tekisin sitä oikeesti ja siks se muija ei voinu jutella kunnolla sen kaa siitä vaik sitä häiritsi se asia... (eikä se siis voinu puhuu siit mun kaa ku se mietti miten saa estettyy sen)
Tän takii se sit kerto tosta mun parhaalle kaverille, joka oli niin hajalla ku vaan voi olla sen jälkee... Huomasin sen heti, ku näin sen seuraavan kerran ku se melkee purskahti itkuu ku näki mut. Tiesin heti et se muija oli kertonu siitä. Ja näinpä itkin taaas! Tää mun paras kaveri sai mut kumminki aattelee sillee, että en vois ikinä tehä sitä sille, koska se oikeesti kuolis sen jälkee jos mulle kävis jotai. Tavallaan mä oon iha kiitollinen siitä, että tää mun itsemurhan teko taaas siirty jokski aikaa, mut sit kumminki olin nii vihane, et en vieläkää voi antaa sitä anteeks sille.
Tiiän et vaikka kuinka mulle selitetään miten ne kuolee jos mulle tapahtuu jotai, mut oon jo niin kauan ajatelllu tekeväni sen, ja just se et tiiän miten teen sen et en usko et mikää voi estää sitä.
et kyllä se mun oloo helpotti ku sain kertoo siitä jollekki, mut ku siitä kerrottiin ilman mun lupaa sai mut taas suuttumaan, enkä voi IKINÄ antaa sitä kokonaan anteeks! et vinkkinä jos tiiätte jonku harkitsevän itsarii ni älkää kertoko siitä ainakaa porukoille tai jollekki niin tärkeelle ihmiselle, et seki murtuis tiedosta!
ja muute nää psykiatrit, psykologit, ... vaa pahentaa asiaa, tästäkin tiiän esimerkin ! miss u - -.-
Kiva selata tätä palstaa, ku on kaikkee positiivista ja tällänen pomppaa sieltä keskeltä :SS http://www.youtube.com/watch?v=Nc6HPlMIQIc OTTAKAAS MALLIA
- voimii kaikille
siis mä en voi kuvitella milt teistä tuntuu.. :o itelläni on hyvä elämä ja rakastan sitä vaik onki niin ***** paljon p-askoja ihmisiä ympärillä... kauhee lukee tätä ja miettii et jotkut oikeesti harkitsee itsemurhaa :( mä toivon et pääsette sen yli ja toivon teille kaikille voimii ja voiei :(
Mä uskon et vois helpottaa kertoo jollekkin ja purkaa tunteita ja näin... Vaikka emmä sitä voi tietää, mut voimii teille kaikille jotka harkitsee itsarii, dont do it- Anonyymi
Niin, ihminen ajattelee, että kuoleman jälkeen hän on helpottunut, koska hän menee olemattomuuteen, mutta asia ei ole niin.
Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.
Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.
Itsemurhaajan ei tarvitse odottaa rangaistusta, sillä hän rankaisee itseään tuhoamalla Jumalan antaman kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa mutta ilman henkistä kypsyyttä on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)15210934- 563073
- 2102912
- 252157
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais171908- 181729
- 141716
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa191617- 841593
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla181563