Hyvät ystävät,
Haluaisin kysyä neuvoanne. Epäilen, että minulla saattaa olla hallussani kirottu tikari (nimenomaan kaksikylkinen terä, ei siis ole puukko). Omistan paljon kaikenlaista krääsää, jonka joukossa voi tietysti olla mitä tahansa maagisesti vaikuttavaa, mutta erityisesti tämä tikari askarruttaa minua, koska olen perinyt sen edesmenneeltä isältäni. Tikariin ei ole ollut olemassa tuppea ainakaan niin pitkään aikaan kuin itse muistan. Se on jäänyt minulle isäni tavaroista.
Olen kerran antanut tuon tikarin lahjaksi hyvälle ystävälleni, pahaa aavistamatta. Hän nimittäin pitää vanhoista miekoista, pistooleista ja ylipäänsä antiikista. Tässä kävi kuitenkin nyt niin, että tuo kaveri sai lopulta jonkinlaisen vatsahaavan tapaisen vaivan, jonka hoitoon hänellä on mennyt kovasti vaivaa.
Sattumoisin sen jälkeen kun hän antoi tikarin takaisin minulle (halusi epätoivoisesti eroon ylimääräisestä krääsästä, vaikka arvostaakin lahjaa sinänsä), niin suostuin ottamaan tikarin takaisin sillä perusteella, että se oli kuitenkin isäni hankkima nuoruudessaan ja sikäli ehkä merkityksellinen minulle. Ajattelin, että ehkäpä näin on tarkoitus tapahtua jostain syystä, että tikarilla on minulle jotain asiaa.
Sen jälkeen on tapahtunut niin, että tuo kaveri vaikuttaa jo ihan terveeltä, kun taas minä olen tullut vakavasti sairaaksi, ja viimeksi kun katsoin, tikari oli löytänyt tiensä jo makuuhuoneeni yöpöydän laatikkoon (jonne olen sen itse laittanut sen enempää ajattelematta).
Nämä tulkinnat saattavat toki johtua halustani löytää salattuja merkityksiä elämäni tapahtumista, mutta koen kuitenkin mielenkiintoiseksi purkaa tapahtunutta myös mystiikan työkaluilla, jossa juuri tarvitsen apuanne.
Tikarin heittäminen roskiin tuntuu väärältä, en osaa selittää miksi, mutta en usko sen olevan ratkaisu. Tuntuisi siltä, että menisin siitä mistä aita on matalin tai kuin lakaisisin pölyä maton alle.
Joten, olen miettinyt keinoja keskustella tuon tikarin kanssa ja selvittää onko näissä ajatuksissani mitään perää, mutta minulla on huono tatsi tämäntyyppiseen magiaan. En ole koskaan ollut kovin pätevä hallitsemaan esineitä tai "saamaan fiiliksiä" niistä.
Tänä aamuna mieleeni tuli, että koska tikarilla ei ole tuppea, voisin kenties rauhoittaa sitä käärimällä sen nahkaan. Tai jotenkin muuten löytää "sen paikka"...
Mitäpä arvelette? Uskotteko kirottuihin esineisiin? Mitä se tarkoittaa, että esine on "kirottu". Miten voimme tunnistaa sellaisen esineen jollakin varmuudella? Entä miten mielestänne pitäisi toimia siinä tapauksessa jos on syytä epäillä jonkin esineen vaikuttavan elämäämme negatiivisesti henkitasolla?
Yleisempikin pohdinta aiheen tiimoilta on toki toivottavaa, vaikka kysynkin neuvoa tähän nimenomaiseen tapaukseen.
R
Kirotun esineen tunnistaminen ja suojaus
18
3026
Vastaukset
- kirjis
Ajattelin juuri nykyihmisten suhdetta esi-isiinsä, ennen tänne tulemista. Tähän hätään ei tule parempaa ajatusta ja neuvoa kuin keskustella ja kysyä isältään, mikä tikarissa vaivaa.
Minulla ei ole perintötikaria, vain perintökello, jonka siirrän esikoiselleni sitten kun on aika ja ikä. Mutta minulla oli puukko, jonka hankin Kreetalta, siinä oli hela, joka oli tehty mustan pässin mustista sarvista. Viime kesänä ajattelin, että tuolle puukolle pitäisi tehdä tuppi, ja hankin ainekset ja työkalut, mutten tehnytkään. Sitten se homma jäi, ja yritin käyttää kreetalaista puukkoa minulle annetun kuupeilin irrottamiseen. Puukko hajosi, juurakko oli puukkoa vahvempi. Puukon kappaleet, kuin narsilin kappaleet, ovat nykyisin kuupeilin voitonmerkki.
Puu on vahvempi rautaa.- Rev
Mustan pässin mustat sarvet. Voimakas ajatus ajatella näin lauantaina mustaa aamukahvia hörppiessä.
Tällaiset pikku tarinat kiinnostavat minua jostain syystä ihan hirveästi. En ymmärrä miksi. En löydä niistä mitään ymmärrettävää. Kuitenkin tuntuu siltä, että ne kertovat KAIKEN. Kaikesta.
Käsin tehtyihin esineisiin esimerkiksi suhtautuu jo lähtökohtaisesti jotenkin eri tavalla kuin teollisesti tuotettuihin. Teollisiinkin esineisiin taas tuntuu muodostuvan "henkeä" tai jotain sitä mukaa kun niihin tulee ajan patinaa.
Ajan kuluminen ja esineen kuluminen, eroavatko ne lopulta toisistaan ilmiöinä lainkaan?
Miksi sanotaan, että aika kuluu? Nuhraantuuko se? Tuleeko siihen lommoja? Kuluuko se vain kokonaan loppuun ja katoaa? Muuttuvatko kuolleet haamujen kuviksi? - kirjis
Rev kirjoitti:
Mustan pässin mustat sarvet. Voimakas ajatus ajatella näin lauantaina mustaa aamukahvia hörppiessä.
Tällaiset pikku tarinat kiinnostavat minua jostain syystä ihan hirveästi. En ymmärrä miksi. En löydä niistä mitään ymmärrettävää. Kuitenkin tuntuu siltä, että ne kertovat KAIKEN. Kaikesta.
Käsin tehtyihin esineisiin esimerkiksi suhtautuu jo lähtökohtaisesti jotenkin eri tavalla kuin teollisesti tuotettuihin. Teollisiinkin esineisiin taas tuntuu muodostuvan "henkeä" tai jotain sitä mukaa kun niihin tulee ajan patinaa.
Ajan kuluminen ja esineen kuluminen, eroavatko ne lopulta toisistaan ilmiöinä lainkaan?
Miksi sanotaan, että aika kuluu? Nuhraantuuko se? Tuleeko siihen lommoja? Kuluuko se vain kokonaan loppuun ja katoaa? Muuttuvatko kuolleet haamujen kuviksi?Kuolleet voivat jähmettyä haamujen kuviksi ja jähmeistä kuvallisuuksistaan kirkkauteenkin kohota, ja tuskin mikään muu on sen tärkeämpää, kuin kuoleman valinnat ja vastaukset. Jotka eivät ole oikeita eivätkä vääriä, vaan oppimaan heittäytymistä. Sillä niin on laulettu ja kirjoitettu, että kuolleet vastaavat, kun kuoleman äiti kysyy: tahdot sä äidin vai tyttären?
On pieni pää, joka ajastaan ja ajoista ja jäljistä niin vähän ymmärtää ja voi vain antautua virtojen vietäväksi ja muotojen muuttamaksi. Ja päästä sanotaan, että se jää vetävän käteen. Ei aavistustakaan miksi, mutta saippuakuplan aika on saippuakuplan aika ja taitavat saippuakuplataikurit osaavat puhaltaa saippuakuplan saippuakuplan sisälle tai toisinpäin, miten ja mistä päin niiden aikaa milloinmissäkin kahotaan, ja monia muita muotojen taikatemppuja.
- Maagikko9
Ave!
Hyvä Rev, kun luin kohtaa : "Epäilen, että minulla saattaa olla hallussani kirottu tikari (nimenomaan kaksikylkinen terä, ei siis ole puukko)."
Niin tuo tikari on selvästi käytetty maagiseen työskentelyyn, niin noidat, maagikot, että velhot ja wiccat ja muutkin jotka harjoittavat magiaa, käyttävät yleensä nimenomaan kaksiteräistä tikaria.
Niin voi ajatella että isäsi on jokin näistä eli tehnyt magiaagista työskentelyä tikarillaan.
Tuollaisella yleensä ohjataan energioita, niin positiivistä että negatiivistä. Ja Tällainen esine myös voidaan vihitä erilaisiin käyttöihin kuten parantamiseen ja suojelimiseen tai sitten kirouksien ja siten onnettomuuksien, sairauksien lataamiseen ja luomiseen. Tässä tapauksessa sinun tikarisi on ladattu negatiivisellä energialla. Alunperin kun sinä sait sen perinnöksi niin se suojeli sinua vahingollisilta asioilta, mutta kun pyrit siitä eroon niin aktivoitui sen negatiivinen vaikutus. Niin tapahtuu kun tälläinen ladattu esine annetaan lahjaksi ja vastaanottaja ottaa sen vastaan omasta tahdostaan on maaginen teko. Teit siis tietämättäsi kaverillesi kirouksen.
Ja kun hän antoi sinulle takaisin et siis perinnyt sitä, niin sillä oli samanlainen vaikutus sinuun.
>Mitäpä arvelette? Uskotteko kirottuihin >esineisiin? Mitä se tarkoittaa, että esine >on "kirottu".
Se ei ole kirottu, vaan ladattu maagisesti ja kukaan ei ole poistanut sen aiempaa ohjelmointia. Minä annan sinulle neuvon miten voit puhdistaa tuon tikarin ja poistaa sen ohjelmoinnin:
Käytä neljää elementtiä;
Luo ympärillesi rauhallinen tila, sammuta valot, sytytä kynttilät.
Sitten ota esine käteesi ja puhdista esine käyttämällä maata (esim. multaa, hiekkaa, kiveä) ja hirro sitä esineeseen ja samalla sano esineelle että minä puhdistan sinut maaelementillä, kaikista aiemmista ja negatiivisista fyysisistä epäpuhtauksista, kosketuksista".
Sitten kun olet tuota jatkanut vähän aikaa, niin puhdista tikari seuraavaksi ilmalla (esim. suitsukeella, tuulella jonka saat aikaan esim. sulkaa, viuhkaa löyhyttämällä), ja toista sanoen "minä puhdistan sinut kaikista aiemmista negatiivisista ajatuksista, hengistä, ja muista henkisistä voimista, latauksista)".
Sitten kun olet tehnyt tuota vähän aikaa puhdista esine seuraavaksi tulella, eli ota kynttilä ja anna sen liekin vähän nuoleskella tikaria kaikkialta, ja sano "minä puhdistan sinut kaikista aiemmasta negatiivisestä elinvoimasta, kundalini voimista".
Ja kun olet tehnyt tuota vähän aikaa niin viimeiseksi puhdista esine vedellä; kastele tikari veteen ja vedellä ja sano "minä puhdistan sinut kaikista aiemmasta negatiivisista tunteista, tunne-energioista, vihasta, kateudesta, surusta yms.".
Sitten ota viimeiseksi esine käteesi ja nosta se ylös puhuen jollekin jumaluudelle, hyvälle hengelle, enkelille, korkealle minällesi, haltijallesi tms. vastaavalle mihin uskot ja sano "Annan tämän tirarin sinun käyttöösi ja kaikki mitä tällä teen on hyväkseni ja parannukseksi."
Näin se ei enää pityäisi olla millään lailla vahingollinen. ja pidä se itselläsi koska olet sen saanut perinnöksi, jos luovut sen niin se saattaa olla muille vahingollinen jos ei ole näissä asioissa asiantuntija.
Ja ellet halua sitä pitää itselläsi ja et onnistu sitä puhdistamaan tai et osaa sitä tehdä, niin anna se minulle. Minä voin sen puhdistaa puolestasi.
Voit myös kirjoittaa minulle ja kuka tahansa muukin: [email protected]
Dragon- Rev
Kiitos neuvoista. Luonnon elementeillä puhdistaminen kuulostaa toimivalta.
Teorisoit kuitenkin mielestäni turhan villisti, kun arvelet isäni olleen noita. Ei hän ollut. Sitä en sitten tiedä, onko hän aikoinaan hankkinut tikarin uutena vai käytettynä, ja mitä sillä on sitä ennen tehty ennenkuin isäni on sen saanut. Muistaakseni viikkorahoillaan sen osti pikkupoikana, ja on voinut hyvinkin olla käytettynä hankittu, nyt kun mietin asiaa.
Kuitenkin tämä ajatus esineen perimisestä ja siihen liittyvästä vastuusta kuulostaa minusta hyvin kiinnostavalta ja mietin sitä. - Qad
Rev kirjoitti:
Kiitos neuvoista. Luonnon elementeillä puhdistaminen kuulostaa toimivalta.
Teorisoit kuitenkin mielestäni turhan villisti, kun arvelet isäni olleen noita. Ei hän ollut. Sitä en sitten tiedä, onko hän aikoinaan hankkinut tikarin uutena vai käytettynä, ja mitä sillä on sitä ennen tehty ennenkuin isäni on sen saanut. Muistaakseni viikkorahoillaan sen osti pikkupoikana, ja on voinut hyvinkin olla käytettynä hankittu, nyt kun mietin asiaa.
Kuitenkin tämä ajatus esineen perimisestä ja siihen liittyvästä vastuusta kuulostaa minusta hyvin kiinnostavalta ja mietin sitä.Olen täällä jo aiemminkin tainnut kertoa räkistä jonka perin isävainaalta. Eräänkin kerran keskellä yötä heräsin ja haistoin veren ja mudan hajun, ja tämä haju vaikutti tiiviistyvän olohuoneessa tuon mööpelin ympärillä. Mieheni puolestaan näki rakkineen lasioven aukeavan itsestään. (Veri liittyy isäni kuolinolosuhteisiin oleellisesti.)
Sijoitimme räkkiin valkoisen kynttilän merisuolalla tehdyn ringin sisään, ja kynttilän polttaminen vaikutti rauhoittavan "ilmiöt" kadoksiin.
Kuitenkin jossain vaiheessa muuan muuttomies kompastui portaissa räkin kanssa ja olisi pahimmillaan voinut saada kurkkunsa katki jos lasiovi olisi hajonnut pirstaleiksi. Päätin luopua mokomasta ja sijoitimme sen roskakatokseen.
Myöhemmin mieheni meinasi saada hjärtslagin nähdessään räkin ilmestyneen kerrostalomme rapun alapäähän. Oliko se yrittämässä takaisin kotiin? Kuulin kovaäänistä riitelyä meitä ylempänä olevasta kerroksesta ja sen jälkeen räkki katosi, ilmeisesti siellä asuvan nuorenparin miehenpuoli olisi raijannut kapistuksen asuntoon mutta vaimo suuttui moisesta suunnitelmasta. Hyvä heille!
Isäni oli kaikenlaisista asioista kiinnostunut ja varmasti aika onneton kuolemansa aikoihin, mutta pahantahtoinen hän ei koskaan ollut, joten epäilen että joskin räkki saattoi hänen energioitaan taltioida, täytyi siinä olla jo entuudestaan jotain muutakin. Se että laitoin kapistuksen kiertoon on vähän niin ja näin... Ehkä se olisi pitänyt laittaa osiksi, mutta toisaalta ehkä se ei kummittele taloudessa jonka asukkailla ei ole minkään sorttisia "herkkyyksiä". Tai ehkä se on sellainen esine joka päätyy aina sille joka on sen "ansainnut" - ellei tämä sitten ole hivenen julma ajatus.
- C0d3
Jaaha,vai tikari!,itselläni on Vaarin vanha Pistin!,joka ei ole aihuttanut minkäänlaista vaivaa,vaivojahan on maailmassa aina eikä syy ole vehkeissä vaan suhtautumisessa niihin maailmaan,pelko pois.
Ennen tosin jos vaikka Kirves oli haavoittanut ihmistä/omistajaa,niin kutsuttiin Parantaja joka hautasi tämän esineen tietyksi aikaa maahan ja suoritti puhdistamis-rituaalin ja sitten tietyn ajan päästä kaivettiin ylös kun oli valmis.
Mutta tokihan me olemme noilta ajoilta kehittyneet-.-.
Joulua.
T:Häjy.- Rev
"eikä syy ole vehkeissä vaan suhtautumisessa niihin maailmaan,pelko pois."
Tätä minäkin olen pitänyt nyrkkisääntönä, koska se vain tuntuu eniten jalat maassa suhtautumiselta. Mutta olen sittemmin alkanut miettiä, että kenties molemmat näkökulmat ovat puutteellisia. Täytyy olla jokin vielä tarkempi tapa ymmärtää mistä esineissä ja niiden vaikutuksessa on kysymys.
"jos vaikka Kirves oli haavoittanut ihmistä/omistajaa,niin kutsuttiin Parantaja joka hautasi tämän esineen tietyksi aikaa maahan"
Mielenkiintoista. En ole itse lainkaan varma, että olemme kehittyneet paljoakaan "noilta ajoilta", mitä tulee tällaisten asioiden ymmärtämiseen. Ounastelen, että takapakkiakin on menty monissa asioissa ja vanhaa viisautta unohtunut.
Esineen hautaaminen kuulostaa yksinkertaiselta ja toimivalta magialta. Voi olla että kokeilen sitä tässä tapauksessa varmuuden varalta, koska suhteeni tikariin on joka tapauksessa jo kyseenalainen, enkä usko että sitä haittaisi käväistä maan sisällä, vaikkei se olisi tarpeenkaan.
Hmm. Mitähän kaikkea muutakin voisin haudata... koti on täynnä eksoottisia esineitä joista joka toinen tihkuu jotain outoa. :-) - kirjis
Rev kirjoitti:
"eikä syy ole vehkeissä vaan suhtautumisessa niihin maailmaan,pelko pois."
Tätä minäkin olen pitänyt nyrkkisääntönä, koska se vain tuntuu eniten jalat maassa suhtautumiselta. Mutta olen sittemmin alkanut miettiä, että kenties molemmat näkökulmat ovat puutteellisia. Täytyy olla jokin vielä tarkempi tapa ymmärtää mistä esineissä ja niiden vaikutuksessa on kysymys.
"jos vaikka Kirves oli haavoittanut ihmistä/omistajaa,niin kutsuttiin Parantaja joka hautasi tämän esineen tietyksi aikaa maahan"
Mielenkiintoista. En ole itse lainkaan varma, että olemme kehittyneet paljoakaan "noilta ajoilta", mitä tulee tällaisten asioiden ymmärtämiseen. Ounastelen, että takapakkiakin on menty monissa asioissa ja vanhaa viisautta unohtunut.
Esineen hautaaminen kuulostaa yksinkertaiselta ja toimivalta magialta. Voi olla että kokeilen sitä tässä tapauksessa varmuuden varalta, koska suhteeni tikariin on joka tapauksessa jo kyseenalainen, enkä usko että sitä haittaisi käväistä maan sisällä, vaikkei se olisi tarpeenkaan.
Hmm. Mitähän kaikkea muutakin voisin haudata... koti on täynnä eksoottisia esineitä joista joka toinen tihkuu jotain outoa. :-)Vanhan jatkajatta jääneen nepalilaisen samaanisuvun parannuskivet päätyivät tänne, ystävän huostaan ja työhön. Tullessaan ne olivat aivan mustia, kaikista imemistään taudeista. Niinpä viisaasti varovaisina (sikäläisiä tauteja tuntematta) ensi töikseen hautasivat ne maahan moneksi kuun kierroksi. Maasta kun sitten nostettiin, olivat puhdistuneet kirkkaan läpikuultaviksi. Toissapäivänä, työtä väkevää kun tehtiin, hohti sisältään vihreää.
Sellaista vielä, vaikka tarpeetonta sanoakin, että puhdistava hautauspaukka kannattaa valita huolella ja huomiolla.
- Vargtimmen
... esineissä ei, aineen energian lisäksi, ole energiaa.
Muu on ihmisessä/stä, esineessä.
Ota vemputin käteen ja anna mennä.
Ei se satu,
saattaa tappaa,
mut ei satu.- kirjis
Tarkoititko, oi ken ties, että kuoleminen, sattumien sattumisista vähemmän kipeästi sattuvana, on vain elämän ammattitauti, ja kuuluu aineen asiaan?
Ymmärtääkseni luonnon jakaminen elottomiin esineisiin ja elollisiin esineisiin, tähän ja tuohon, ei ole aivan helposti eikä varsinkaan ymmärretysti jaettu, vaan miten sen mikäkin milloinkin ottaa ja saa, jota kysyvyyttä voidaan sitten loputtomiin hyleettisten en ergojen karkeus- ja hienousasteita ja vaikutustapoja loputtomiin an alysoida, mutta tuskin koskaan ihan puhkianaalisesti - ainakaan toistaiseksi. - Vargtimmen
kirjis kirjoitti:
Tarkoititko, oi ken ties, että kuoleminen, sattumien sattumisista vähemmän kipeästi sattuvana, on vain elämän ammattitauti, ja kuuluu aineen asiaan?
Ymmärtääkseni luonnon jakaminen elottomiin esineisiin ja elollisiin esineisiin, tähän ja tuohon, ei ole aivan helposti eikä varsinkaan ymmärretysti jaettu, vaan miten sen mikäkin milloinkin ottaa ja saa, jota kysyvyyttä voidaan sitten loputtomiin hyleettisten en ergojen karkeus- ja hienousasteita ja vaikutustapoja loputtomiin an alysoida, mutta tuskin koskaan ihan puhkianaalisesti - ainakaan toistaiseksi."Tarkoititko, oi ken ties, että kuoleminen, sattumien sattumisista vähemmän kipeästi sattuvana, on vain elämän ammattitauti, ja kuuluu aineen asiaan?"
Jep.
"Ymmärtääkseni luonnon jakaminen elottomiin esineisiin ja elollisiin esineisiin, tähän ja tuohon, ei ole aivan helposti eikä varsinkaan ymmärretysti jaettu"
On, ei ole mitään jakoa elävän ja ei elävän välillä.
Jos joku haluaa luokitella ympäristönsä lokeroihin pystyäkseen käsittelemään sitä niin ei siitä mitään haittaakaan ole, mutta ei se ympäristö lokeroidu semminkaan. Mut onhan analointi ihan kivaa ;)
- Ohi-kulkija
Käsin tehtyihin esineisiin on katsottu tarttuvan jotakin tekijästään aika monessa kulttuurissa. Etenkin aseiden on katsottu toisinaan omaksuvan tietynlaisen sävyn tai resonanssin. Nipponilaiset, erään kuuluisan takojan "verenhimoiset" miekat ovat hyvä esimerkki. Filippiineillä, joiden veitsikulttuuri on säilynyt näihin päiviin asti erityisen voimakkaana, on myös paljon tarinoita kirotuista ja noidutuista veitsistä. Olet varmaankin kuullut näistä. Samankaltaisuuksia löytyy afrikkalaisista, intialaisista ja kiinalaisista perinteistä, enkä asiaa sinänsä tutkimattomana lainkaan yllättyisi, vaikka intiaaneilla ja varhaiseurooppalaisilla kulttuureilla olisi omat legendansa. Olivathan teräaseet viikingeillekin henkisiä, ja niihin liittyi monenlaisia lumouksia ja ehtoja. Oli teriä, joita ei saanut vetää esille naisten nähden tai laittaa tuppeen elleivät ne maistaneet verta - viimeksi mainittu ehto taitaa verhota myös burmalaisen kukri-veitsen mytologiaa...
Henkilökohtaisesti en pidä lainkaan uskomattomana ajatuksena, että esine, ja varsinkin ase, kantaisi positiivista tai negatiivista resonanssia, joko peräisin takojalta tai asioista, joita vanha esine on nähnyt. Se, onko kysymys varsinaisesti älykkäästä tai tarkoitukseen pyrkivästä voimasta, on asia erikseen. Perintötikari voi yksinkertaisesti huokua pahantahtoisuutta, joka ilmenee omistajan sairastumisena tai pahojen asioiden tapahtumisena esineen ympärillä. Pidän itse tätä todennäköisempänä vaihtoehtona. Tässä tapauksessa helpointa selvittää onko asia näin, olisi siirtää tikari kauaksi normaaleista ympyröistä. Ei siis yöpöydän laatikkoon, vaan vintille romujen joukkoon, tai vaikka mökin varastoon. Kohteliaasti mutta selvästi pois omasta arjesta. Jos tilanne kohentuu, hyvä. Jos ei, on mahdollista ryhtyä etsimään muita syitä...
Mainitut puhdistamisriitit voivat myöskin olla ihan toimiva ratkaisu. Itse pitäisin kuitenkin arveluttavana ryhtyä ensimmäisenä ratkaisuna tekemään mitään maagista työtä sellaisia voimia vastaan, joiden alkuperä ei ole selvillä. - Saag Paneer
Tikarillasi on omistajansa implisiitti trauma. Koska esineellä ei ole omaa tahtoa, välittää se jonkun muun tahdon. Ja milläs niitä traumoja puretaan kuin narratiivisesti, tarinoita kertomalla.
Anna tikarisi siis kertoa tarinansa, murheensa julki. Kun olet kirjannut tikarisi tarinat ylös, julkista ne tällä palstalla opiksi ja ojennukseksi meille muille. - tunnistaja vaan
Kirotun esineen (lähinnä kai kirjan) tunnistaa siitä, että siinä lukee esim "ALGEBRA" tai "Ruotsin kielioppi" (paha, paha kirja, ja taatusti KIROTTU!). Jos tälläisen kirjan saa itselleen, niin kannattaa hankkiutua siitä äkkiä eroon, tai muuten... Eroon pääsee, kun ostaa pornolehden, ja liimaa pornolehden kannet kirjaan, ja sitten "unohtaa" kirjan esim bussiin.
- mAgEeT nAuRuT
kIiToS!
- "BiWi"
antaa mitään yleispätevää neuvoa. Tikari pitäisi nähdä ja tuntea voiko siihen edes koskea.
Yksi vaihtoehto on että hautaat sen maahan tai upotat sen suohon. Myös museoon voisit sen lahjoittaa.
Tuli mieleen yksi juttu; entä jos tikari on varastettu ja omistaja kironnut sen? Tai sitten se on tappanut jonkun, tai useita ihmisiä. Jospa se janoaa lisää uhreja? Ehkä se on ollut mukana ihmisuhrien surmaamisessa joissakin rituaaleissa?
Kuvaile vielä sitä tikaria. Onko siinä punaista? En tarkoita verta, vaan punaisia kiviä, tai punaista maalia kädensijassa? Minkä kokoinen se on? Tunnetko mitään pahaa, kun kosketat tikaria? Huimaako? Särkeekö päätä, puutuuko jäsenesi? Tykyttääkö sydämesi? Muuten, miten isäsi sen tikarin sai? Mihin isäsi kuoli ja oliko kuollessaan vanha?
Sain muuten äskettäin sellaisen vaikutuksen että tikari olisi annettava vihamiehelle, jos sen jollekkin antaa (sellainen tarkoitus sillä on). On siis esineitä jotka "lahjoitetaan" vihamiehelle, (siis "brutus" lahjoittaa tikarin) ja uhri, siis lahjan saaja kuolee sairauteen, jos ei ymmärrä että esine saa hänet sairaaksi, tai esineen kirous. Sain myös sellaisen vaikutelman että se on aiheuttanut jo sen verran kuolemia että sen kirous ei ole täysissä voimissaan, myös kirouksen aiheuttaja on jo aika päivää sitten kuollut. Se vaikuttaa kirouksen vahvuuteen. Kirouksen vahvuuteen vaikuttaa myös henkilön herkkyys kokea voimakas kirous. Minutkin on kirottu. Tiedän että kirous tehtiin lähinnä kokeilumielessä. Tätä ei ole kuitenkaan kerrottu minulle vaan sain sen muuten tietooni. Asiaa auttoi lopulta se kun rukoilin Korkeimman voimaa. (Korkeimman voima on voimista suurin ja sitä ei tule vähätellä).
Sain myös sellaisen vaikutelman, että se kenelle sen aikoinaan annoit, ei pidä sinua enää niin hyvänä ystävänä, vaikka ei paljasta sitä asiaa sinulle. Hän on saanut tietoonsa sen, että tikari on kirottu, hänelle joku on sen kertonut. Hän pitää sinuun enemmän etäyttä, vetoaa kiireisiin jne, vaikka tietääkin ettet halua hänelle varsinaisesti mitään pahaa. - joukopoukoxd
Jotkut tykkää..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik123710MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar721944Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5421598Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin821243Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja671057Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33998Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214898Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60853- 171844
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3778