Mitä mieltä olisitte, opettajat ja vanhemmat, jos opettajille ei enää lukukauden päätteeksi ostettaisi lahjaa, vaan hankittaisiinkin kehitysmaalahja, tyyliin vuohi, vesipumppu? Opettajathan voisivat itse tehdä aloitteen thän suuntaan.
Opettajien lahjat
sopisiko tämä?
24
2103
Vastaukset
- sano ope
Olen opettaja, enkä halua lasten tuovan lahjoja. Tulee niin merkillinen tunne että miksi ne niitä tuovat. Ja ikävää, kun kaikki eivät voi tuoda. Eipä silti, lahjoilla ei ole mitään tekemistä lahjonnan kanssa sikäli, että rakkailta oppilailta on aivan sama, saako lahjoja vai ei. Kortti ja oppilaan oma teksti sen sijaan lämmittää, jos jotain halutaan laittaa jouluksi.
- Vieläkö se on tuokin
tapa valloillaan. Siis että opelle laitetaan lahjoja. Eipä sillä, lahjojen anto on kivaa silloin kun se tekee sydämestään. "Pakkomuistaminen" taas maistuu puulta.
Jälkikäteen olen itse paheksunut tapaa, jolla omat entiset opet keräsivät lahjoja oppilailta. 6A luokan ope keräs 6B luokan oppilaita rahat lahjaan, jonka kävi sitten hakemassa. Sama kuvio sitten tietty toiseen suuntaan. Oppilaille vain sanottiin, että kuinka paljon rahaa pitää tuoda ja sillä selvä. Opet olivat etukäteen tietty sopineet, mitä toisillensa niillä lahjarahoilla hakevat. Oppilailta ei tietenkään kysytty mihin heidän keräämänsä rahan käytetään.
Jos jotain pitää kerran laittaa, niin ehkä tuo vuohi tai koulupuku tms. olisi paras vaihtoehto. Se voisi jopa opettaa jotain oppilaille.- 3x isä
Meillä muksut ovat vieneet opettajalle ruusua, suklaarasiaa tms. joko lasten omasta, tai vaimoni tahdosta. Minusta se on turhaa, saahan opettajat sentään palkan työstään.
Alakoulussa vanhempain yhdistys on kerännyt oppilalta rahaa rehtorin lahjaan, mutta siihen en ole koskaan osallistunut. Keräys on suoritettu niin että oppilaille on jaettu laput, joissa on ilmoitettu yhdeltä oppilaalta toivottu summa (esim. 2€). Lapussa ei ole edes kerrottu mitä on tarkoitus ostaa. Yleensä rehtorille on sitten ostettu jonku vanhempainyhdistyksen jäsenen tekemä tuote. Kerran se oli 200€ maksanut pannumyssy.
Muutenkin koulua sivuaviin organisaatioihin on pesiytynyt kaikenlaisia tavaran kaupustelijoita ja opettajat välittää näitä myynti ja ostoehdotuksia lasten koteihin. Milloin ollaan pyytämässä myymään jalkapalloseuran arpoja tai ostattamaan jumpparyhmälle laukkuja. - Alakouluope
3x isä kirjoitti:
Meillä muksut ovat vieneet opettajalle ruusua, suklaarasiaa tms. joko lasten omasta, tai vaimoni tahdosta. Minusta se on turhaa, saahan opettajat sentään palkan työstään.
Alakoulussa vanhempain yhdistys on kerännyt oppilalta rahaa rehtorin lahjaan, mutta siihen en ole koskaan osallistunut. Keräys on suoritettu niin että oppilaille on jaettu laput, joissa on ilmoitettu yhdeltä oppilaalta toivottu summa (esim. 2€). Lapussa ei ole edes kerrottu mitä on tarkoitus ostaa. Yleensä rehtorille on sitten ostettu jonku vanhempainyhdistyksen jäsenen tekemä tuote. Kerran se oli 200€ maksanut pannumyssy.
Muutenkin koulua sivuaviin organisaatioihin on pesiytynyt kaikenlaisia tavaran kaupustelijoita ja opettajat välittää näitä myynti ja ostoehdotuksia lasten koteihin. Milloin ollaan pyytämässä myymään jalkapalloseuran arpoja tai ostattamaan jumpparyhmälle laukkuja.Nuo yhteiskeräykset, opettajien järjestämät keräykset ja 200 euron pannumyssyt kuulostavat uskomattomilta. Lieneekö kyseessä Steiner-koulu? Sieltä olen moisesta kuullut. Omissa ja ystävieni kouluissa ei tuollaista todellakaan ole harrastettu. Paitsi että eräs tuttavani organisoi omien lastensa opettajalle aina keräyksen, ja summat olivat aika hurjia. En kyllä itse sellaisia kaipaisi. Sen sijaan yksittäisten oppilaitten pikku muistamiset ovat minulle arvokas osoitus siitä, että olen ollut tärkeä. Mitään palkanlisää ne eivät ole, vain pikku yllätyksiä joista saa hyvän mielen. Kiitos niistä kaikista, ihanat oppilaat ja vanhemmat!
- ----
Alakouluope kirjoitti:
Nuo yhteiskeräykset, opettajien järjestämät keräykset ja 200 euron pannumyssyt kuulostavat uskomattomilta. Lieneekö kyseessä Steiner-koulu? Sieltä olen moisesta kuullut. Omissa ja ystävieni kouluissa ei tuollaista todellakaan ole harrastettu. Paitsi että eräs tuttavani organisoi omien lastensa opettajalle aina keräyksen, ja summat olivat aika hurjia. En kyllä itse sellaisia kaipaisi. Sen sijaan yksittäisten oppilaitten pikku muistamiset ovat minulle arvokas osoitus siitä, että olen ollut tärkeä. Mitään palkanlisää ne eivät ole, vain pikku yllätyksiä joista saa hyvän mielen. Kiitos niistä kaikista, ihanat oppilaat ja vanhemmat!
"Nuo yhteiskeräykset, opettajien järjestämät keräykset ja 200 euron pannumyssyt kuulostavat uskomattomilta."
Tuo minun esimerkkini (opet keräsivät toistensa luokilta rahat ja ostivat toisilleen) tapahtui -80-luvun lopulla. Toivonpa hartaasi ettei nykyisin ole enää tuollaista käytäntöä. Silloin se kuitenkin oli hyvin laajalle levinnyt käytäntö ainakin minun koulussa. Ja kun koulussa kerätään rahaa johonkin, vaatii siitä poisjääminen melkoista rohkeutta lapselta/vanhemmalta. Lapsille kun on niin tärkeää olla samanlainen toisten kanssa.
Tuosta 200€ pannumyssystä kyllä pitäisi tehdä joku selvityspyyntö. Tuohan on niin härskiä peliä ettei parammasta väliä.
Ja totta, muistaminen on ihanaa, kunhan sen saa tehdä vapaaehtoisesti ja omien kykyjensä mukaan.
- Opettaja10
Minun mieltäni ainakin lämmittää kovasti oppilailta saamat lahjat. Miksi minun pitäisi mennä torjumaan tällaista kivaa käytöstä? Koko ajan yritän opettaa ja kasvattaa oppilaista kohteliaita ja ystävällisiä, kunnon kansalaisia, niin miksi menisin lyttäämään tällaisen positiivisen eleen itseäni kohtaan?
En minä sitä niinkään huomaa, että kuka ei antanut mitään, mutta lasten silmät huomaan, kun he tuovat jotain. Ne nimittäin loistavat. Minä en sitä mene riistämään. Jotkut oppilaista ovat ehkä hiukan näreissään, kun eivät huomanneet tuoda mitään, mutta itse olen ainakin korostanut että se ei todellakaan haittaa mitään. Olen kuitenkin kauniisti kiittänyt lahjan antajaa, kuten kai tapoihin kuuluu?
Kehitysmaalahjajojahan voi sitten ostella, milloin haluaa, mutta eihän se ole läheskään sama, kuin henkilökohtainen lahja. Opettajat ja oppilaat ovat läheisessä vuorovaikutuksessa päivittäin. Jos jollain on sellainen olo, että haluaa vielä muistaa yhteistyön viimeisenä päivänä jollain opettajaa, niin mielestäni se on hienoa. Eikä se liity opettajan palkkaukseen mitenkään.- isä...
Lahjan saaminen on kivaa, selvähän se jos lahja tai lahjan antaja on mieluisa.
Mutta kun osa tuo lahjoja ja ne tietysti myös huomioidaan asiaan kuuluvalla positiivisuudella, niin sehän luo oppilaille sosiaalista painetta tuoda opettajille lahjoja.
Eikös opettaja ole viranhaltija ja virkamihenä pitäisi olla hyvinkin varovainen, sillä lahjan ja lahjuksen ero on hyvin häilyävä. Useissa organisaatioissa virkmiehiä on varoitettu ottamasta vastaan minkäänlaisia lahjoja. - Opettaja10
isä... kirjoitti:
Lahjan saaminen on kivaa, selvähän se jos lahja tai lahjan antaja on mieluisa.
Mutta kun osa tuo lahjoja ja ne tietysti myös huomioidaan asiaan kuuluvalla positiivisuudella, niin sehän luo oppilaille sosiaalista painetta tuoda opettajille lahjoja.
Eikös opettaja ole viranhaltija ja virkamihenä pitäisi olla hyvinkin varovainen, sillä lahjan ja lahjuksen ero on hyvin häilyävä. Useissa organisaatioissa virkmiehiä on varoitettu ottamasta vastaan minkäänlaisia lahjoja.Näin varmaan yhä useampi tämän päivän ihminen ajatteleekin. Itseäni ajattelen kyllä mieluummin jonain muuna kuin virkamiehenä lasten keskellä. Lähempänä olen äitiä ja isää. Omat lapsenikaan eivät minua merkkipäivinä joka kerta muista "tasavertaisesti", eikä se minua yhtään haittaa. Jokaista lasta rakastan samalla lailla.
Minä en oikein jaksa lähteä tähän "Mitähämn nyt toisetkin sanovat" systeemin, vaan kaiken varalta, varsinkin kun se ei ople tuntunut aiheuttavan mitään ongelmaa. Eikä ne lahjat kyllä rahallisesti mitään lahjuksiin verrattavaa ole, vähän jo naurattaa tuollainen olettamus. Kortti tai lahja kerran pari vuodessa ei kyllä kovin paljon vaikuta, kun ajatellaan koko lukukauden aikaansaannoksia koulunkäynnin puolella.
Ettei nyt vaan olisi taas jonkilaisesta kateudesta kysymys? Väkisinkin tulee mieleen, kun tällaisesta pikkujutusta ollaan isoa ongelmaa tekemässä. Minulle ei ole ongelma, jos en saa lahjoja. Minua rassaa kyllä se, että aikuiset ihmiset tosissaan miettivät, saako lapsi antaa opettajallensa mitään. Minusta se on jotenkin outoa ja ehdottomasti kuvaa jotenkin tätä aikaa, missä mennään.
Lapset tuovat minulle pitkin vuotta piirustuksiansa. Pitäisikö kietäytyä niistäkin, kun voi olla että siitä tulee paineita jollekin, joka ei koe osaavansa piirtää? - 5-iskä
olit kovin lahjojen kannalla,
mitä siten ehdottaisit ?
esim. suklaarasiat ovat lähes kaikilla opettajille pahaksi.
Yleensä Jouluna jo ylensyödään, suklaassa on hyvin paljon rasva ja kolesterolia,
minä en ole vienyt kenellekään tuontyyppisiä herkkuja, koska toivon että myös ystäväni elävät kauan. - entä yhteisvastuu?
Eikö opettaja voisi olla esimerkkinä ja ohjata apua tarvitseville? Vai onko oma suu kuitenkin lähinnä?
- Opettaja10
5-iskä kirjoitti:
olit kovin lahjojen kannalla,
mitä siten ehdottaisit ?
esim. suklaarasiat ovat lähes kaikilla opettajille pahaksi.
Yleensä Jouluna jo ylensyödään, suklaassa on hyvin paljon rasva ja kolesterolia,
minä en ole vienyt kenellekään tuontyyppisiä herkkuja, koska toivon että myös ystäväni elävät kauan.Olen sen kannalla, että jos joku jaluaa toiselle ihmiselle jotain antaa, sitä pitää arvostaa. Toisin sanoen jokainen lahja, joka halutaan antaa on lämpimästi tervetullut, mutta EI pakollinen. Luulen ainakin omien oppilaideni ymmärtävän tämän. Siitä ei koskaan ole tullut suurta numeroa. Ja aika pitkälle olen sitä mieltä, että useimmiten kuitenkin vanhemmat ovat taustatekijöinä voimakkaina siten että jollakin sattuu olemaan aikaa ja halua toivoa toiselle hyvää mieltä lahjan muodossa. Ja ymmärrän erittäin hyvin, että kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta tai edes tahtoa (ja sekään ei haittaa).
Anna sellainen lahja, jonka haluat antaa. Älä anna suklaarasiaa, jos pelkäät sen epäterveellisiä vaikutuksia. Minä olen saanut kynttilöitä, astioita, pyyhkeitä:) vaatekappaleita, monenlaisia karkkeja, joskus jopa viiniä, puhumattakaan lukemattomista korteista ja piirustuksista. Jokaista lahjaa olen arvostanut ja väitän, että se ei ole vaikuttanut mitenkään suhtautumisessani lapsiin.
Niin ja yksi kysymys: Haluatko sinä, että lapsesi opettaja elää kauan? Se tietysti muuttaa asetelmaa :) - Opettaja10
entä yhteisvastuu? kirjoitti:
Eikö opettaja voisi olla esimerkkinä ja ohjata apua tarvitseville? Vai onko oma suu kuitenkin lähinnä?
oletkohan itse kateellinen opettajille? Jos ei muusta niin ajasta, jotka opettaja viettää lapsesi kanssa ja ehkä tulee toimeen todella hyvin? Ei kai niistä lahjoista ainakaan kukaan voi kateellinen oikeasti olla? Mutta eleenä se tietysti merkitsee, että pitää kyseisestä henkilöstä ja toivoo tälle hyvää mieltä. Onkohan siinä jotain kadehtimisen arvoista, ehkäpä?
Minun tehtäväni on opastaa, kasvattaa ja opettaa lukuvuoden aikana monia asioita. Yksi niistä on hyvät käytöstavat ja ystävällisyys toisia kohtaan. Opettajien lahjat ovat pikkujuttu näiden asioiden rinnalla, mutta haluan antaa hyvän esimerkin mukavasta vuorovaikutuksesta. Apua tarvitseville on mahdollisuus ohjata varoja joka päivä, miksei koulun kauttakin, mutta eiköhän sekin lähde kotoa päin, se päätös. - miten suhtautua
Opettaja10 kirjoitti:
Näin varmaan yhä useampi tämän päivän ihminen ajatteleekin. Itseäni ajattelen kyllä mieluummin jonain muuna kuin virkamiehenä lasten keskellä. Lähempänä olen äitiä ja isää. Omat lapsenikaan eivät minua merkkipäivinä joka kerta muista "tasavertaisesti", eikä se minua yhtään haittaa. Jokaista lasta rakastan samalla lailla.
Minä en oikein jaksa lähteä tähän "Mitähämn nyt toisetkin sanovat" systeemin, vaan kaiken varalta, varsinkin kun se ei ople tuntunut aiheuttavan mitään ongelmaa. Eikä ne lahjat kyllä rahallisesti mitään lahjuksiin verrattavaa ole, vähän jo naurattaa tuollainen olettamus. Kortti tai lahja kerran pari vuodessa ei kyllä kovin paljon vaikuta, kun ajatellaan koko lukukauden aikaansaannoksia koulunkäynnin puolella.
Ettei nyt vaan olisi taas jonkilaisesta kateudesta kysymys? Väkisinkin tulee mieleen, kun tällaisesta pikkujutusta ollaan isoa ongelmaa tekemässä. Minulle ei ole ongelma, jos en saa lahjoja. Minua rassaa kyllä se, että aikuiset ihmiset tosissaan miettivät, saako lapsi antaa opettajallensa mitään. Minusta se on jotenkin outoa ja ehdottomasti kuvaa jotenkin tätä aikaa, missä mennään.
Lapset tuovat minulle pitkin vuotta piirustuksiansa. Pitäisikö kietäytyä niistäkin, kun voi olla että siitä tulee paineita jollekin, joka ei koe osaavansa piirtää?"Lapset tuovat minulle pitkin vuotta piirustuksiansa. Pitäisikö kietäytyä niistäkin, kun voi olla että siitä tulee paineita jollekin, joka ei koe osaavansa piirtää? "
Totta. Ei ehkä kieltäytyä, mutta kyllä sitä voi miettiä.
Joku heikommin piirtävä lapsi voi olla hyvinkin murheissaan siitä, ettei pysty ilahduttamaan opettajaa upealla piirustuksella, kuten piirtämisessä lahjakkaampi luokkatoverinsa.
Ei ne "opettajan lellikki"-jutut ihan tyhjästä synny.... - minusta
Opettaja10 kirjoitti:
Olen sen kannalla, että jos joku jaluaa toiselle ihmiselle jotain antaa, sitä pitää arvostaa. Toisin sanoen jokainen lahja, joka halutaan antaa on lämpimästi tervetullut, mutta EI pakollinen. Luulen ainakin omien oppilaideni ymmärtävän tämän. Siitä ei koskaan ole tullut suurta numeroa. Ja aika pitkälle olen sitä mieltä, että useimmiten kuitenkin vanhemmat ovat taustatekijöinä voimakkaina siten että jollakin sattuu olemaan aikaa ja halua toivoa toiselle hyvää mieltä lahjan muodossa. Ja ymmärrän erittäin hyvin, että kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta tai edes tahtoa (ja sekään ei haittaa).
Anna sellainen lahja, jonka haluat antaa. Älä anna suklaarasiaa, jos pelkäät sen epäterveellisiä vaikutuksia. Minä olen saanut kynttilöitä, astioita, pyyhkeitä:) vaatekappaleita, monenlaisia karkkeja, joskus jopa viiniä, puhumattakaan lukemattomista korteista ja piirustuksista. Jokaista lahjaa olen arvostanut ja väitän, että se ei ole vaikuttanut mitenkään suhtautumisessani lapsiin.
Niin ja yksi kysymys: Haluatko sinä, että lapsesi opettaja elää kauan? Se tietysti muuttaa asetelmaa :)Vanhempana olen ajatellut niin että muksut saavat viedä halutessaan opettajalleen kukan tai suklaarasian.
Kukan voi pistää vaasiin koulun loppumisen kuniaksi ja heittää roskiin kun se kuihtuu.
Suklaa säilyy pitkään, ei niitä kaikkia rasioita tarvi syödä saman päivänä. Useimmat ostaa jouluksi herkkuja, joten harvalla ne rasiat taitaa hukkaan mennä ja voihan niitä jakaa lahjoina edelleen vaikkasukulaisilleen.
Mitään muistoesineitä en lähtisi ostamaan, kuka niitä jaksaa kerätä jopa vuosikymmenien ajan sadoilta oppilailta? - vielä kummempaa voi tulla.
miten suhtautua kirjoitti:
"Lapset tuovat minulle pitkin vuotta piirustuksiansa. Pitäisikö kietäytyä niistäkin, kun voi olla että siitä tulee paineita jollekin, joka ei koe osaavansa piirtää? "
Totta. Ei ehkä kieltäytyä, mutta kyllä sitä voi miettiä.
Joku heikommin piirtävä lapsi voi olla hyvinkin murheissaan siitä, ettei pysty ilahduttamaan opettajaa upealla piirustuksella, kuten piirtämisessä lahjakkaampi luokkatoverinsa.
Ei ne "opettajan lellikki"-jutut ihan tyhjästä synny....MIhin mennään tämmöisten ajatusten kanssa. Kukaan ei saa piirtää opettajalle, ettei huonommin piirtävällä tule paha mieli?
Saako pärjätä matikassa vaikka huonommin pärjäävällä voi tulla paha mieli kun ei itse pärjää.
Masentavaa ajattelua, kerrassaan.
"Lapset tuovat minulle pitkin vuotta piirustuksiansa. Pitäisikö kietäytyä niistäkin, kun voi olla että siitä tulee paineita jollekin, joka ei koe osaavansa piirtää? "
Totta. Ei ehkä kieltäytyä, mutta kyllä sitä voi miettiä.
Joku heikommin piirtävä lapsi voi olla hyvinkin murheissaan siitä, ettei pysty ilahduttamaan opettajaa upealla piirustuksella, kuten piirtämisessä lahjakkaampi luokkatoverinsa.
Ei ne "opettajan lellikki"-jutut ihan tyhjästä synny.... - Opettaja10
miten suhtautua kirjoitti:
"Lapset tuovat minulle pitkin vuotta piirustuksiansa. Pitäisikö kietäytyä niistäkin, kun voi olla että siitä tulee paineita jollekin, joka ei koe osaavansa piirtää? "
Totta. Ei ehkä kieltäytyä, mutta kyllä sitä voi miettiä.
Joku heikommin piirtävä lapsi voi olla hyvinkin murheissaan siitä, ettei pysty ilahduttamaan opettajaa upealla piirustuksella, kuten piirtämisessä lahjakkaampi luokkatoverinsa.
Ei ne "opettajan lellikki"-jutut ihan tyhjästä synny....tiedoksi, että piirustuksia kantavat kyllä hyvin monenlaisilla taidoilla varustetut oppilaat, eivät suinkaan ne jotka ovat erittäin taitavia. Jokaisesta raapustuksesta opettaja kuitenkin kiittää ilahtuneena :) Ja paperia ja kyniä on jokaisen saatavilla... mutta ei taaskaan velvollisuutena, lähinnä omaksi iloksi. Joskus lapsille vaan tulee ilmeisesti semmoinen polte, että voi kun jollekin saisi antaa tämän, jollekin joka ilahtuu. Miä teen sen mielihyvin.
- kateellinen
Opettaja10 kirjoitti:
oletkohan itse kateellinen opettajille? Jos ei muusta niin ajasta, jotka opettaja viettää lapsesi kanssa ja ehkä tulee toimeen todella hyvin? Ei kai niistä lahjoista ainakaan kukaan voi kateellinen oikeasti olla? Mutta eleenä se tietysti merkitsee, että pitää kyseisestä henkilöstä ja toivoo tälle hyvää mieltä. Onkohan siinä jotain kadehtimisen arvoista, ehkäpä?
Minun tehtäväni on opastaa, kasvattaa ja opettaa lukuvuoden aikana monia asioita. Yksi niistä on hyvät käytöstavat ja ystävällisyys toisia kohtaan. Opettajien lahjat ovat pikkujuttu näiden asioiden rinnalla, mutta haluan antaa hyvän esimerkin mukavasta vuorovaikutuksesta. Apua tarvitseville on mahdollisuus ohjata varoja joka päivä, miksei koulun kauttakin, mutta eiköhän sekin lähde kotoa päin, se päätös.todellakaan. Suvussani ja lähipiirissäni on jo vuosia ollut tapana osoittaa muistamiset ja kukkarahat syntymäpäivien, hautajaisten ja jopa häidenkin yhteydessä erilaisiin saajalle/vainajalle tärkeisiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Ei, että olisimme erityisen varakkaita, vaan pienikin apu auttaa. Lasten piirustuksia ei tietenkään voi minnekään "osoittaa", mutta mahd. kukat kyllä.
- vanhempi 10
sinä tuskailet "pikku lahjojen" kanssa, mihin ne laitat ja joulun alla tulee usein suklaata nekin pitäisi johonkin laittaa. Turhaa hommaa koko lahjojen anto. Oppilaat voisivat yhdessä tehdä yhteisen kortin opettajalle jouluna, siinä sitä muistamista on tarpeeksi. Vanhemmilta tämä tapa on peräisin, varsinkin pieniltä kyläkouluilta.Keväällä taas tulee kukkasia opeille ja mihinkäs ne laittavat ne pienissä asunnoissan jos ei ole parvekettakaan.
- Opettaja10
vanhempi 10 kirjoitti:
sinä tuskailet "pikku lahjojen" kanssa, mihin ne laitat ja joulun alla tulee usein suklaata nekin pitäisi johonkin laittaa. Turhaa hommaa koko lahjojen anto. Oppilaat voisivat yhdessä tehdä yhteisen kortin opettajalle jouluna, siinä sitä muistamista on tarpeeksi. Vanhemmilta tämä tapa on peräisin, varsinkin pieniltä kyläkouluilta.Keväällä taas tulee kukkasia opeille ja mihinkäs ne laittavat ne pienissä asunnoissan jos ei ole parvekettakaan.
varmaan enemmän siitä, että jotkut haluavat näitä lahjoja antaa. Eikö se ole sitten ihan minun (=opettajan) oma asiani minne lahjat laitan ja kuinka niitä käytän?
Miten niin turhaa lahjojen anto? Kyllä se opettajaa ilahduttaa siinä kuin muitakin ihmisiä. Ja opettaa samalla lapsia kohteliaaseen ja ystävälliseen vuorovaikutukseen. Ehkä myös ne lapset, joita ei kotoa päin ohjata tällaisiin eleisiin, myöhemmin käyttävät vinkkinä tätä tilannetta mukavaan, jonkun muun ihmisen, huomioimiseen.
- aivan eri asia
Eivät ainakaan pienet lapset saa tuollaisesta lahjasta sitä lahjan antamisen iloa. On todella eri asia ojentaa opettajalle keväällä se itsepoimittu kielokimppu ja itsetehty kortti tai antaa ne omaleivotut piparit jouluna kuin sijoittaa rahaa johonkin kehitysmaiden auttamiseen (enkä tarkoita tällä sitä, ettäkö se ei olisi tärkeää, mutta ei se tunnu lapsesta opettajan muistamiselta)!
- Alakouluope
Kovin vieraalta ajatukselta tuntuisi lähteä lapsia tai vanhempia neuvomaan siinä, mitä minulle pitää antaa lahjaksi! Kehitysmaalahjat ovat hieno ajatus, mutta ensinnäkin ne ovat yleensä niin kalliitakin, etten kehtaisi edes toivoa sellaista oppilaalta. Yhteiskeräys taas ei tunnu samalta - ei henkilökohtaiselta eikä välttämättä vapaaehtoiselta.
Oppilailta saatavat lahjat ovat ihania - eivät rahallisen arvonsa vuoksi vaan siksi, että koen silloin työtäni arvostettavan. Selväähän on, että vain osa oppilaiden tuomisista on heidän itsensä valitsemaa tai ideoimaa, useimmiten se on äiti, jolla vain on tapana antaa ihmisille hyvää mieltä jonkin pienen muistoesineen, kukan tms. muodossa. Samoin kuin itse yritän antaa muille, lukukauden päättyessä esimerkiksi rehtorille. Mikään lahjus se ei ole, mutta jos niitä ei tulisi, tuntisin että minuun ei ole oltu tyytyväisiä. Olisi kurjaa lähteä lomalle ja jättää lapset, jos ei heistä lähtisi mukaani edes korttia tai kukkaa. Erityisesti tämä koskee sitä kevättä, jolloin lapset vaihtavat koulua, mutta myös muita kesä- ja joululomia. Mieleenpainuvimpia lahjoja ovat olleet esim. itse leivottu limppu tai pieni muistovärssykirja kauniine ajatuksineen, tai omasta puutarhasta kaivettu kukantaimi kierrätyskorissa. Se ei ollut maksanut antajalleen yhtään mitään, mutta toi saajalleen todella hyvän mielen! (Tuolla se puutarhassa odottaa taas ensi kevättä nostaakseen lehtensä ja kukkansa.)
Lahjakielto on tosi vieras ajatus, mutta yhteiskeräyksiä en kannata, en lahjakortteja enkä kalliita ostoksia. Eläkkeelle lähtö voi olla eri asia, mutta silloinkin työnantaja muistanee arvokkaammalla lahjalla, oppilailta ja vanhemmilta pienet ihan omat pikku muistamiset tuovat enemmän hyvää mieltä. - OpettajaNN
Sain lahjaksi koulupuvun ja moskiittoverkon. Toisen hinta 5 e, toisen 7 e. Parhaimmat lahjat, joita koskaan olen oppilailta saanut.
- hiohiohiohio
Saan maahanmuuttajaoppilailtani useimmiten hedelmiä. Olen tehnyt selväksi, että en ota vastaan kalliita lahjoja.
- justiina
minä en osallistu lainkaan noihin opettajien lahja juttuihin.
Olen yh-äiti ja jokainen euro on tarpeen ja joskus ei riitäkkään vaan joudun käymään tuolla "luukulla"
juu, juu, ylellisyyksiä on auto ja tietsikka!!!
niiden kuluja ei katsota tuolla "luukulla"
mutta asiaan...mielestäni opettajat tekevät työtään, kuin monet muutkin,ja suurin osa ei kiitosen lisäksi muuta lahjaa saa.
Jos joku haluaa ostaa lahjan se ostaa..minulla on paljon muitakin "läheisiäkin" ihmisiä jotka auttavat elämässäni ja haluaisin lahjoja ostaa mutta ei ole rahaa..siis miksi ostaisin sitten opettajille??? en edes tunne huonoa omaatuntoa asjassa...kiitollinen olen heille kun lapsestani huolta pitävät monta päivää vuodessa ja jaksavat antaa laadukasta opetusta päivästä toiseen vaikka jotkut vanhemmat moittivatkin ajoittain!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Fuengirola.fi: Danny avautuu yllättäen ex-rakas Erika Vikmanista: "Sanoisin, että hän on..."
Danny matkasi Aurinkorannikolle Helmi Loukasmäen kanssa. Musiikkineuvoksella on silmää naiskauneudelle ja hänen ex-raka1073225GALLUP: Kuka voittaa The Voice of Finland -kisan: Oliver, Janina, Julia vai Mohammad?
GALLUP: Kuka voittaa The Voice of Finland -kisan: Oliver, Janina, Julia vai Mohammad? Tänään jännittävä finaalilähetys431177- 831162
Tämä on kyllä heittämällä erikoisin ihmissuhde mitä on koskaan ollut
Hulluinta on se että ei edes ole varsinaista suhdetta minkäänlaista, mutta tuntuu kuin olisit elämässäni mukana koko aja531102Helikopteri pörrää ja POLIISIT on eristettynä pururadan vieressä!
Suojatehtävä pitää kiireisenä. Kulut ovat kovat!351032- 47899
- 67878
- 53867
Autolla puuhun
Halapahallin kohilla auto puuhun, lujaa on tultu ja ei oo pysyny hallinnassa. Taisipa olla lundin pojan auto, eipä tainn25864Tunnustan
Vaikka peitän sen erittäin hyvin niin tunnustan että pidän sinusta erittäin paljon, mieheltä naiselle39862