Kurssi -Kyokushin Karate Helsinki

Maailmalla voi olla moniakin vyöjärjestyksiä. Kiukkarin yleisin lienee seuraava:
- oranssi
- sininen
- keltainen
- vihreä
- ruskea
- musta
Värivöissä kaksi tasoa ja danit normaalisti.

Meillä on ainakin vielä käytössä suomalainen versio, mutta kansainvälinen yhteistyö asettaa paineita siirtyä tohon ylläolevaan.

- Hokkinen -

Kamppailulajeista kirjoittelu webissä on aika mielenkiintoista puuhaa. Täällä Suomi24:lla voi nimimerkin takana mollata muita lajeja ja kamppailuhenkilöitä helposti. Itse kirjoittelen aina omalla nimellä. Minut löytää varsin helposti dojoltani. Kirjoittelen aina niin, että voin sanoa saman asiat myös henkilökohtaisesti jos otan johonkin kantaa. Ei minua häiritse se, että joku täällä minua pojittelee tai epäilee Kiukkari osaamistani. Asian voisi tietysti helpommin selvittää oikeassa maailmassa, eikä webin välityksellä.

On ihan hyvä, että Kiukkarista kuitenkin puhutaan edes jotain. On ihmeellistä ettei Kiukkari ole lähtenyt Suomessa koskaan kunnolla liikkeelle. Kiukkarista puhujia riittää. Olisi tosi hyvä jos asiasta kiinnostuneet tulisivat joskus vaikka Sörkan Kiukkarin treenejä katsomaan tai kokeilemaan. Uskon, että valtaosan käsitys Kiukkarin treenaamisesta on aika vääränlainen.

Mitä tulee minun tekemisiini Kiukkarin suhteen avaudun mielelläni asiasta.

Nyt Kiukkari tulee Suomeen. Se on varma.

Minä olen sen tehtävän itselleni ottanut ja työskentelen asian eteen lopun elämääni. Jos päätän jotain tehdä, niin minä sen myös aina teen. Aivan toinen asia on se kuinka suuri tai menestynyt Suomen Kiukkarista tulee. Se ei ole kiinni yhdestä tai kahdesta valmentajasta, jotka tekevät Kiukkari-duunia Suomessa. Asialla ei ole minulle kuitenkaan mitään väliä. Kiukkarista tulee Suomessa yksi tyyli muiden joukossa, mutta tulevina vuosina Kiukkarista kiinnostuneiden ei välttämättä tarvitse lähteä hakemaan oppia enää ulkomailta. Aittomäki, Frimodig, Hallamaa ja minä olemme kaikki joutuneet hakemaan oppimme muualta kuin Suomesta. On selvää ettei tämä ole mitenkään nopeuttanut tai helpottanut Kiukkarin tuloa Suomeen.

Minä olen valinnut oman polkuni. Koska suora Kyokushin yhteistyö osoittautui monesta syystä aluksi liian raskaaksi (taloudellisesti ja organisatoorisesti) päätin siirtyä spinoff -tyyliin. Shiai Kyokushin oli ensisijaisesti keino jatkaa Kyokushin tyylin opettamista ja Sörkan seuran kehittämistä ilman energian käyttöä Kiukkari-politikointiin. Minä itse treenaan perinteistä Kyokushin tyyliä joka päivä, mutta olen kutsunut opettamaani tyyliä Shiai Kyokushin tyyliksi. Me olemme Kyokushin seura ja treenaamme Kyokushin karatea.

Olemme koko ajan tehneet myös kansainvälistä yhteistyötä, mutta vain teknisellä tasolla. Kyokushin politiikka ja liittojen kanssa säätäminen on jotain, johon en ole halunnut osallistua. Kukaan ulkomainen opettaja ei ole koskaan kyseenalaistanut vyöarvoani. Päinvastoin sen vahvistamista ja korottamista on tarjottu usein. En ole kuitenkaan halunnut liittyä mihinkään kv. liittoon, joten nämä vyöasiat eivät ole minua kiinnostaneet. Minä olen treenannut ja opettanut karatea vuosikymmeniä. Ei minulle merkitse danit yhtään mitään. Karate ei ole vyössä vaan ihmisessä. Kun tietää mitä osaa, ei tarvitse katsoa vyöstä omaa tasoaan.

Shiai Kyokushinin eristeneisyyden aika on kuitenkin päättymässä. Hallamaan Kaitsu liittyi Kyokushin Unioniin ja suositellut minulle jo vuosia mukaan tulemista. Union on ei-poliittinen Kyokushin järjestö, jossa ei ole oikeastaan mitään hierarkiaa. On vain seuroja, jotka haluavat tehdä yhteistyötä. Nämä seurat järjestävät kilpailuja ja leirejä, joissa opettaa aivan huippuluokan japanilaiset shihanit. En kuitenkaan lähtenyt heti mukaan, vaan halusin katsella muutaman vuoden mihin homma kehittyy.

Olen tehnyt jo vuosia yhteistyötä Venäjän Kiukkari Unionilaisten kanssa ja todennut homman olevan erittäin korkealaatuista. Nyt olen käynyt myös tutustumassa toimintaan Tanskassa ja Ruotsissa. Ruotsissa harjoittelen sensei Robert Wiklundin oppilaana ja nyt minulla on siis taas vuosien tauon jälkeen henkilökohtainen sensei. Sensei Wiklund on aivan huippuluokan Kiukkari ottelijana, kata-experttinä ja valmentajana. Hän on sosai Oyaman suora oppilas ja todellinen Kyokushin sensei.

Aion henkilönä liittyä Kyokushin Unioniin. Sörkan Kiukkari seurani jäsenet tekevät jossain kohti tätä vuotta yhdessä päätöksen siirtyykö seura kokonaisuudessaan Unionin jäsenyyteen. Minä en sitä päätöstä voi tehdä, koska se mm. tarkoittaa siirtymistä eri vyöjärjestykseen yms. Jos seuran päätös on liittyä Unioniin, merkitsee se Shiai Kyokushin nimestä luopumista. Harjoitteluun asia ei kuitenkaan vaikuta, kun olemme koko ajan treenanneet Kyokushin karatea.

Suomen Kiukkarin osalta olisi tietysti hyvä, että kaikki toiminta olisi saman liiton alla.

Kilpailu on oleellinen osa Kyokushin kulttuuria. Minä itse en näe kilpailua kovin merkittävänä osana karatea. Seurassani on kuitenkin treenaajia, jotka haluavat päästä Kiukkari-kisoihin ja se on myös yksi syy, joka ajaa meitä kohti kv. yhteistyötä. Uskon, että Kiukkarin SM-kisoja päästään vielä järjestämään, mutta aikaisintaa viiden vuoden päästä se on realistista. Tyylin levittäminen on hidasta. Yhden hyvän elinkelpoisen seuran rakentamiseen meni Helsingissä 6 vuotta. Jos Suomen suuriin kaupunkeihin halutaan toimivat korkealaatuiset Kiukkari-seurat (esim.6 seuraa) on aikajänne jotain 5 - 15 vuotta. Senkin jälkeen puhutaan vasta sadoista harjoittelijoista.

Kyokushin tarvitsee asialle omistautuneita karatekoita, jotka ovat valmiita sitoutumaan harjoitteluun (ja joskus vuosien päästä opettamiseen) pitkäksi aikaa. Karate on erittäin vaativa harrastus. 10 vuoden harjoittelu ei ole vielä oikein mitään. Tässä on myös se syy, miksei Kiukkari ole lyönyt läpi. Ei tyyli tule Suomeen puhumalla, eikä hypettämällä, vaan vetämällä tuhansia treenejä ja tekemällä pitkäjänteistä työtä. Mutta Kiukkarin motto onkin Osu-No-Seishin - Älä koskaan luovuta!

Karate -terveisin

- Hokkinen -
040 5427 207

Hokkinen kirjoitti:

Kamppailulajeista kirjoittelu webissä on aika mielenkiintoista puuhaa. Täällä Suomi24:lla voi nimimerkin takana mollata muita lajeja ja kamppailuhenkilöitä helposti. Itse kirjoittelen aina omalla nimellä. Minut löytää varsin helposti dojoltani. Kirjoittelen aina niin, että voin sanoa saman asiat myös henkilökohtaisesti jos otan johonkin kantaa. Ei minua häiritse se, että joku täällä minua pojittelee tai epäilee Kiukkari osaamistani. Asian voisi tietysti helpommin selvittää oikeassa maailmassa, eikä webin välityksellä.

On ihan hyvä, että Kiukkarista kuitenkin puhutaan edes jotain. On ihmeellistä ettei Kiukkari ole lähtenyt Suomessa koskaan kunnolla liikkeelle. Kiukkarista puhujia riittää. Olisi tosi hyvä jos asiasta kiinnostuneet tulisivat joskus vaikka Sörkan Kiukkarin treenejä katsomaan tai kokeilemaan. Uskon, että valtaosan käsitys Kiukkarin treenaamisesta on aika vääränlainen.

Mitä tulee minun tekemisiini Kiukkarin suhteen avaudun mielelläni asiasta.

Nyt Kiukkari tulee Suomeen. Se on varma.

Minä olen sen tehtävän itselleni ottanut ja työskentelen asian eteen lopun elämääni. Jos päätän jotain tehdä, niin minä sen myös aina teen. Aivan toinen asia on se kuinka suuri tai menestynyt Suomen Kiukkarista tulee. Se ei ole kiinni yhdestä tai kahdesta valmentajasta, jotka tekevät Kiukkari-duunia Suomessa. Asialla ei ole minulle kuitenkaan mitään väliä. Kiukkarista tulee Suomessa yksi tyyli muiden joukossa, mutta tulevina vuosina Kiukkarista kiinnostuneiden ei välttämättä tarvitse lähteä hakemaan oppia enää ulkomailta. Aittomäki, Frimodig, Hallamaa ja minä olemme kaikki joutuneet hakemaan oppimme muualta kuin Suomesta. On selvää ettei tämä ole mitenkään nopeuttanut tai helpottanut Kiukkarin tuloa Suomeen.

Minä olen valinnut oman polkuni. Koska suora Kyokushin yhteistyö osoittautui monesta syystä aluksi liian raskaaksi (taloudellisesti ja organisatoorisesti) päätin siirtyä spinoff -tyyliin. Shiai Kyokushin oli ensisijaisesti keino jatkaa Kyokushin tyylin opettamista ja Sörkan seuran kehittämistä ilman energian käyttöä Kiukkari-politikointiin. Minä itse treenaan perinteistä Kyokushin tyyliä joka päivä, mutta olen kutsunut opettamaani tyyliä Shiai Kyokushin tyyliksi. Me olemme Kyokushin seura ja treenaamme Kyokushin karatea.

Olemme koko ajan tehneet myös kansainvälistä yhteistyötä, mutta vain teknisellä tasolla. Kyokushin politiikka ja liittojen kanssa säätäminen on jotain, johon en ole halunnut osallistua. Kukaan ulkomainen opettaja ei ole koskaan kyseenalaistanut vyöarvoani. Päinvastoin sen vahvistamista ja korottamista on tarjottu usein. En ole kuitenkaan halunnut liittyä mihinkään kv. liittoon, joten nämä vyöasiat eivät ole minua kiinnostaneet. Minä olen treenannut ja opettanut karatea vuosikymmeniä. Ei minulle merkitse danit yhtään mitään. Karate ei ole vyössä vaan ihmisessä. Kun tietää mitä osaa, ei tarvitse katsoa vyöstä omaa tasoaan.

Shiai Kyokushinin eristeneisyyden aika on kuitenkin päättymässä. Hallamaan Kaitsu liittyi Kyokushin Unioniin ja suositellut minulle jo vuosia mukaan tulemista. Union on ei-poliittinen Kyokushin järjestö, jossa ei ole oikeastaan mitään hierarkiaa. On vain seuroja, jotka haluavat tehdä yhteistyötä. Nämä seurat järjestävät kilpailuja ja leirejä, joissa opettaa aivan huippuluokan japanilaiset shihanit. En kuitenkaan lähtenyt heti mukaan, vaan halusin katsella muutaman vuoden mihin homma kehittyy.

Olen tehnyt jo vuosia yhteistyötä Venäjän Kiukkari Unionilaisten kanssa ja todennut homman olevan erittäin korkealaatuista. Nyt olen käynyt myös tutustumassa toimintaan Tanskassa ja Ruotsissa. Ruotsissa harjoittelen sensei Robert Wiklundin oppilaana ja nyt minulla on siis taas vuosien tauon jälkeen henkilökohtainen sensei. Sensei Wiklund on aivan huippuluokan Kiukkari ottelijana, kata-experttinä ja valmentajana. Hän on sosai Oyaman suora oppilas ja todellinen Kyokushin sensei.

Aion henkilönä liittyä Kyokushin Unioniin. Sörkan Kiukkari seurani jäsenet tekevät jossain kohti tätä vuotta yhdessä päätöksen siirtyykö seura kokonaisuudessaan Unionin jäsenyyteen. Minä en sitä päätöstä voi tehdä, koska se mm. tarkoittaa siirtymistä eri vyöjärjestykseen yms. Jos seuran päätös on liittyä Unioniin, merkitsee se Shiai Kyokushin nimestä luopumista. Harjoitteluun asia ei kuitenkaan vaikuta, kun olemme koko ajan treenanneet Kyokushin karatea.

Suomen Kiukkarin osalta olisi tietysti hyvä, että kaikki toiminta olisi saman liiton alla.

Kilpailu on oleellinen osa Kyokushin kulttuuria. Minä itse en näe kilpailua kovin merkittävänä osana karatea. Seurassani on kuitenkin treenaajia, jotka haluavat päästä Kiukkari-kisoihin ja se on myös yksi syy, joka ajaa meitä kohti kv. yhteistyötä. Uskon, että Kiukkarin SM-kisoja päästään vielä järjestämään, mutta aikaisintaa viiden vuoden päästä se on realistista. Tyylin levittäminen on hidasta. Yhden hyvän elinkelpoisen seuran rakentamiseen meni Helsingissä 6 vuotta. Jos Suomen suuriin kaupunkeihin halutaan toimivat korkealaatuiset Kiukkari-seurat (esim.6 seuraa) on aikajänne jotain 5 - 15 vuotta. Senkin jälkeen puhutaan vasta sadoista harjoittelijoista.

Kyokushin tarvitsee asialle omistautuneita karatekoita, jotka ovat valmiita sitoutumaan harjoitteluun (ja joskus vuosien päästä opettamiseen) pitkäksi aikaa. Karate on erittäin vaativa harrastus. 10 vuoden harjoittelu ei ole vielä oikein mitään. Tässä on myös se syy, miksei Kiukkari ole lyönyt läpi. Ei tyyli tule Suomeen puhumalla, eikä hypettämällä, vaan vetämällä tuhansia treenejä ja tekemällä pitkäjänteistä työtä. Mutta Kiukkarin motto onkin Osu-No-Seishin - Älä koskaan luovuta!

Karate -terveisin

- Hokkinen -
040 5427 207

Lue lisää

En minä ainakaan tarkoittanut kyokushin-tyyliä mollata kun vöistä kysyin. Itse olen harrastanut Shotokan- ja Isshin-ryu -tyylejä, mutta ei tosiaan ole mitään kyokushin-tyyliäkään vastaan.