Olen 18-vuotias lukiota käyvä homopoika ja olen kärsinyt yksinäisyydestä koko vähäisen ikäni eikä kavereitakaan ole, koska minulla on ollut vaikeuksia löytää "samalla aaltopituudella" olevia ihmisiä kavereikseni. Olen melko heteromaisesti käyttäytyvä enkä mikään "neiti" eikä ujouskaan ole ongelmana: ihmiset kyllä juttelevat kanssani, mutta se tuntuu olevan vain sitä, että kysytään mitä tuli läksyksi tai kysytään apua jonkun tehtävän tekemiseen, sillä olen hyvä koulussa. Sairastan myös masennusta ja olen kaappihomo, mutta aion tulla ulos kaapista, kun on joku, jonka kanssa tulla ulos sieltä. Ongelmani ei siis ole poikaystävän puute (en edes tällä hetkellä haluaisi seurustella kenenkään kanssa), vaan se, että en löydä samalla tavalla ajattelevia ja tuntevia ihmisiä mistään. Olisi kiva tuntea muita homoja ja vaihtaa ajatuksia "samanhenkisten" ihmisten kanssa. En tiedä, miten tavallisia yksinäisyys ja masennus ovat homojen keskuudessa.
Onko tällä palstalla muita, joilla on sama ongelma?
Yksinäiset homot...
21
3592
Vastaukset
- toinen yksinäinen
Setan toiminnan kautta voisit löytää kavereita. Baareissakin tutustuu ihmisiin, mutta todellisten ystävien löytäminen on vaikeaa.
- masentunut mutta ei yksinäinen
Aika vaikee vastata, kun et tarkemmin kerro siitä, millä "taajuudella" viestittelet. Se, että olet elämässä paitsiossa (ja vielä ihan omasta valinnasta), ei tarkoita automaattisesti sitä, että sinulla ja jollain toisella "outcastillä" olisi turinoitavaa keskenään. Moni muukin on kranttu seuransa suhteen. Kerro nyt edes jotain siitä, mitä harrastat tai mitä muuta puuhaat elämässä koulun lisäksi. Tämä maa on täynnä eksistentiaalista angstia potevia nuoria.
- Yksinäinen homopoika
Angstinen en ole, masentunut kylläkin. Jos itsekin kärsit masennuksesta niin kuin nimimerkkisi "masentunut mutta ei yksinäinen" antaa ymmärtää, niin olisin kuvitellut, että sinä tajuaisit jotain masennuksesta.
En tarkoittanut, että haluaisin kavereikseni nimenomaan masentuneita ja yksinäisiä homoja (toki hekin kelpaisivat), vaan aivan tavallisia homoja. Se, miksi heterot eivät "kelpaa" johtuu siitä, etten koe "kuuluvani joukkoon", koska tuntuu, ettei minulla ole mitään yhteistä heteroiden kanssa (paitsi heteromainen olemus ja käytös, sillä en ole mikään "neitihomo). Homobaareissa käyminen ei innosta (vaikka paikkakunnallani sellaisia on aika paljon), sillä en ole hakemassa poikaystävää tai seksiseuraa, vaan ystävää. Olisiko ystävän saaminen muka liikaa vaadittu?
En varsinaisesti ole "kranttu" seurani suhteen, toivoisin vain, että ystäväni olisivat homouden lisäksi kivoja, fiksuja ja ehkä jopa huumorintajuisiakin. Nämä eivät varmaan ole kovin kohtuuttomia vaatimuksia, eiväthän? Toki kaikenlaiset ihmiset kelpaisivat. Kyse on vain siitä, miten hyvin erilaiset kemiat kohtaavat.
Mitäkö puuhaan koulun lisäksi? Käyn masennuksen takia mielenterveystoimistossa, minkä lisäyksiä harrastan lenkkeilyä, pyöräilyä, lukemista, tv:n katselua ja Internetissä surffailua.
Muuta epäselvää?
- ruosteessa
Kuten joku tuossa jo sanoi, olisi kiva tietää se aaltopituus. Mutta joo, minäkin olen homo, yksinäinen, masentunut. Yksinäisyys on kuitenkin tosi subjektiivista sillä onhan mulla kavereita. Kaikkiin ei vaan voi luottaa täysin eikä ole mitään kemioita kaikkien kanssa. Mutta kirjoituksesi on muuten kuten minun elämästäni. Kaapissa olo masentaa, yksinäisyys masentaa vaikkei muuten mitään ongelmia olekaan. Olen tietääkseni ihan katseenkestävä ja tulen juttuun ihmisten kanssa. Joku joskus sanoi että mulla on ongelmana etten osaa "small talkia" vaan tykkään puhua enemmän asioista jotka sillä hetkellä oikeasti kiinnostaa. Siinä kyllä karsiutuu sitten iso osa kavereista.
Olen muuten kirjoittanut elämästäni hieman tuonne masennus-palstalle. Ulkopuolinen olo on kyllä pistänyt mietityttämään viime aikoina melkoisesti...- Yksinäinen homopoika
Sillä aaltopituudella tarkoitan lähinnä muita homoja, joita en tunne yhtään, mutta haluaisin tuntea, lähinnä ystävänä. Minullakin on ongelmana se, etten osaa ns. small talkia, vaan minäkin puhun vain asioista, jotka kiinnostavat (kuten koulu, tulevaisuuden suunnitelmat, koulun jälkeinen ammatti, elämä yleensäkin, jopa päivän lööpit, melkein mikä vain). Ei ole vain löytynyt ihmistä, jota kiinnostaisi muu kuin tyhjäpäinen paskanjauhanta. Pystyn kyllä juttelemaan ihmisten kanssa, eli en ole ujo, mutta niin kuin sanottu, juttelen ihmisten kanssa vain jostain kouluun tms. liittyvästä asiasta eikä ketään niistä, joiden kanssa olen jutellut voi varsinaisesti pitää kaverina.
Minulla on kyllä ihmisiä elämässä, mutta ei juuri ketään koulun ulkopuolella. Kaikissa tähänastisissa piireissä olen tuntenut oloni ulkopuoliseksi ja se masentaa. Kaapissa olokin masentaa, mutta olen päättänyt tulla sieltä ulos, kun "se oikea löytyy".
Mitä mieltä olette, tekeekö homous ihmisestä ulkopuolisen heteroihin nähden? Näin ainakin olen itse monesti miettinyt. - Teppis07
Yksinäinen homopoika kirjoitti:
Sillä aaltopituudella tarkoitan lähinnä muita homoja, joita en tunne yhtään, mutta haluaisin tuntea, lähinnä ystävänä. Minullakin on ongelmana se, etten osaa ns. small talkia, vaan minäkin puhun vain asioista, jotka kiinnostavat (kuten koulu, tulevaisuuden suunnitelmat, koulun jälkeinen ammatti, elämä yleensäkin, jopa päivän lööpit, melkein mikä vain). Ei ole vain löytynyt ihmistä, jota kiinnostaisi muu kuin tyhjäpäinen paskanjauhanta. Pystyn kyllä juttelemaan ihmisten kanssa, eli en ole ujo, mutta niin kuin sanottu, juttelen ihmisten kanssa vain jostain kouluun tms. liittyvästä asiasta eikä ketään niistä, joiden kanssa olen jutellut voi varsinaisesti pitää kaverina.
Minulla on kyllä ihmisiä elämässä, mutta ei juuri ketään koulun ulkopuolella. Kaikissa tähänastisissa piireissä olen tuntenut oloni ulkopuoliseksi ja se masentaa. Kaapissa olokin masentaa, mutta olen päättänyt tulla sieltä ulos, kun "se oikea löytyy".
Mitä mieltä olette, tekeekö homous ihmisestä ulkopuolisen heteroihin nähden? Näin ainakin olen itse monesti miettinyt."Mitä mieltä olette, tekeekö homous ihmisestä ulkopuolisen heteroihin nähden? Näin ainakin olen itse monesti miettinyt."
Se voi olla myös se kaappius mikä sen tekee. Näin itse ainakin olen kokenut. Mulla on homokavereita ja ei me puhuta homoudesta juuri mitään. Ihan joka päiväisiä asioita puhutaan kuten heteroidenkin kanssa. Mää haluaisin lisää hetero tuttuja. Homoihin tutustuminen on vaikeaa, kun ne haluaa seksiä tai muuta, mutta kun sinnikkäästi kieltäytyy kunniasta, niin antavat periksi. Toinen asia onkin sitten se, että haluaako ne olla enään sitten kavereita. - ruosteessa
Yksinäinen homopoika kirjoitti:
Sillä aaltopituudella tarkoitan lähinnä muita homoja, joita en tunne yhtään, mutta haluaisin tuntea, lähinnä ystävänä. Minullakin on ongelmana se, etten osaa ns. small talkia, vaan minäkin puhun vain asioista, jotka kiinnostavat (kuten koulu, tulevaisuuden suunnitelmat, koulun jälkeinen ammatti, elämä yleensäkin, jopa päivän lööpit, melkein mikä vain). Ei ole vain löytynyt ihmistä, jota kiinnostaisi muu kuin tyhjäpäinen paskanjauhanta. Pystyn kyllä juttelemaan ihmisten kanssa, eli en ole ujo, mutta niin kuin sanottu, juttelen ihmisten kanssa vain jostain kouluun tms. liittyvästä asiasta eikä ketään niistä, joiden kanssa olen jutellut voi varsinaisesti pitää kaverina.
Minulla on kyllä ihmisiä elämässä, mutta ei juuri ketään koulun ulkopuolella. Kaikissa tähänastisissa piireissä olen tuntenut oloni ulkopuoliseksi ja se masentaa. Kaapissa olokin masentaa, mutta olen päättänyt tulla sieltä ulos, kun "se oikea löytyy".
Mitä mieltä olette, tekeekö homous ihmisestä ulkopuolisen heteroihin nähden? Näin ainakin olen itse monesti miettinyt.No tuota, kun mainitsit että haluaisit tutustua ihmisiin, ni haluaisitko vaikkapa heittää meiliosoitteen. Voisin raapustaa sinulle jotain ajatuksiani yksinäisenä hetkenäni :) Jos siis sinua sellainen kiinnostaa. Mulla on ollut "kirjekavereita" elämäni aikana ja tykkään kirjoitella sillä tavalla jos toisellakin on sanottavaa ja itsellä sopivasti aikaa pohdiskella asioita. Tosin messengerkin käy. En pakota, ajattelin vain tarjota tällaisen tilaisuuden mahdollisesti tutustua kohtalotoveriin.
- Yksinäinen homopoika
ruosteessa kirjoitti:
No tuota, kun mainitsit että haluaisit tutustua ihmisiin, ni haluaisitko vaikkapa heittää meiliosoitteen. Voisin raapustaa sinulle jotain ajatuksiani yksinäisenä hetkenäni :) Jos siis sinua sellainen kiinnostaa. Mulla on ollut "kirjekavereita" elämäni aikana ja tykkään kirjoitella sillä tavalla jos toisellakin on sanottavaa ja itsellä sopivasti aikaa pohdiskella asioita. Tosin messengerkin käy. En pakota, ajattelin vain tarjota tällaisen tilaisuuden mahdollisesti tutustua kohtalotoveriin.
Voit raapustaa ajatuksiasi [email protected].
Muutkin ajatustenvaihdosta kiinnostuneet voivat toki kirjoitella. Yritän vastailla viesteihin parhaani mukaan. - Yksinäinen homopoika
Teppis07 kirjoitti:
"Mitä mieltä olette, tekeekö homous ihmisestä ulkopuolisen heteroihin nähden? Näin ainakin olen itse monesti miettinyt."
Se voi olla myös se kaappius mikä sen tekee. Näin itse ainakin olen kokenut. Mulla on homokavereita ja ei me puhuta homoudesta juuri mitään. Ihan joka päiväisiä asioita puhutaan kuten heteroidenkin kanssa. Mää haluaisin lisää hetero tuttuja. Homoihin tutustuminen on vaikeaa, kun ne haluaa seksiä tai muuta, mutta kun sinnikkäästi kieltäytyy kunniasta, niin antavat periksi. Toinen asia onkin sitten se, että haluaako ne olla enään sitten kavereita."Mulla on homokavereita ja ei me puhuta homoudesta juuri mitään."
En tarkoittanutkaan, että homojen kanssa pitäisi puhua juuri homoudesta, vaan voi kai heidän kanssaan puhua muustakin? Mistä yleensä puhut homokavereidesi kanssa (yksityiskohtaisesti ei tarvitse selittää)?
"Homoihin tutustuminen on vaikeaa, kun ne haluaa seksiä tai muuta, mutta kun sinnikkäästi kieltäytyy kunniasta, niin antavat periksi. Toinen asia onkin sitten se, että haluaako ne olla enään sitten kavereita."
Ovatko monet homot siis tosiaan pelkkiä seksin vonkaajia? Olen aina pitänyt tuota väitettä vain homofoobisten heteroiden propagandana, mutta jos toiset homotkin niin sanovat, niin pitäisikö uskoa? Tämä oli ehkä tyhmä kysymys, mutta mietin vain, kun en tunne ketään homoa? Mutta jos joku homoja paremmin tunteva haluaisi valaista asiaa. - & flirtti piristää
Yksinäinen homopoika kirjoitti:
"Mulla on homokavereita ja ei me puhuta homoudesta juuri mitään."
En tarkoittanutkaan, että homojen kanssa pitäisi puhua juuri homoudesta, vaan voi kai heidän kanssaan puhua muustakin? Mistä yleensä puhut homokavereidesi kanssa (yksityiskohtaisesti ei tarvitse selittää)?
"Homoihin tutustuminen on vaikeaa, kun ne haluaa seksiä tai muuta, mutta kun sinnikkäästi kieltäytyy kunniasta, niin antavat periksi. Toinen asia onkin sitten se, että haluaako ne olla enään sitten kavereita."
Ovatko monet homot siis tosiaan pelkkiä seksin vonkaajia? Olen aina pitänyt tuota väitettä vain homofoobisten heteroiden propagandana, mutta jos toiset homotkin niin sanovat, niin pitäisikö uskoa? Tämä oli ehkä tyhmä kysymys, mutta mietin vain, kun en tunne ketään homoa? Mutta jos joku homoja paremmin tunteva haluaisi valaista asiaa."Ovatko monet homot siis tosiaan pelkkiä seksin vonkaajia? Olen aina pitänyt tuota väitettä vain homofoobisten heteroiden propagandana, mutta jos toiset homotkin niin sanovat, niin pitäisikö uskoa?"
Niinpä niin. Moni hetero ei puolestaan usko miehen ja naisen väliseen kaveruuteen. Lukekaapa mitä tahansa heteroiden ihmissuhdepalstaa, niin aina siellä nousee kiistoja esiin vaimon/tyttöystävän mieskavereista tai sitten naiset valittavat, kuinka miehillä on vain se yksi asia mielessä.
Mut jos ollaan ihan rehellisiä, niin mulla on useita homokavereita, joista yhdenkään kanssa ei olla oltu sängyssä. Tosin, joillakin sitä yritystä on kyllä ollut, mut olen ottanut sen kohteliaisuuden kannalta - onhan sitä kivaa olla haluttu. Pieni flirtti vain piristää :P - Teppis07
Yksinäinen homopoika kirjoitti:
"Mulla on homokavereita ja ei me puhuta homoudesta juuri mitään."
En tarkoittanutkaan, että homojen kanssa pitäisi puhua juuri homoudesta, vaan voi kai heidän kanssaan puhua muustakin? Mistä yleensä puhut homokavereidesi kanssa (yksityiskohtaisesti ei tarvitse selittää)?
"Homoihin tutustuminen on vaikeaa, kun ne haluaa seksiä tai muuta, mutta kun sinnikkäästi kieltäytyy kunniasta, niin antavat periksi. Toinen asia onkin sitten se, että haluaako ne olla enään sitten kavereita."
Ovatko monet homot siis tosiaan pelkkiä seksin vonkaajia? Olen aina pitänyt tuota väitettä vain homofoobisten heteroiden propagandana, mutta jos toiset homotkin niin sanovat, niin pitäisikö uskoa? Tämä oli ehkä tyhmä kysymys, mutta mietin vain, kun en tunne ketään homoa? Mutta jos joku homoja paremmin tunteva haluaisi valaista asiaa.No ei tietenkään kaikki homot ole vain seksin perään, onneksi. Mutta hyvin monet niistä. Älä sinä ainakaan sellaiseksi ala.
Puhun siis kavereiden kanssa ihan joka päiväisistä asioista ja vaihdetaan kuulumisia yms. Se siinä on mukavinta kun voi puhua ihan mistä vaan. Vaikka lööpeistä tai jopa miehistä (tosin niistä en puhu kovinkaan yksityiskohtaisesti). - Yksinäinen homopoika
& flirtti piristää kirjoitti:
"Ovatko monet homot siis tosiaan pelkkiä seksin vonkaajia? Olen aina pitänyt tuota väitettä vain homofoobisten heteroiden propagandana, mutta jos toiset homotkin niin sanovat, niin pitäisikö uskoa?"
Niinpä niin. Moni hetero ei puolestaan usko miehen ja naisen väliseen kaveruuteen. Lukekaapa mitä tahansa heteroiden ihmissuhdepalstaa, niin aina siellä nousee kiistoja esiin vaimon/tyttöystävän mieskavereista tai sitten naiset valittavat, kuinka miehillä on vain se yksi asia mielessä.
Mut jos ollaan ihan rehellisiä, niin mulla on useita homokavereita, joista yhdenkään kanssa ei olla oltu sängyssä. Tosin, joillakin sitä yritystä on kyllä ollut, mut olen ottanut sen kohteliaisuuden kannalta - onhan sitä kivaa olla haluttu. Pieni flirtti vain piristää :PLöytyykö tältä palstalta masentuneiden ja yksinäisten homojen lisäksi myös sellaisia, joille homouden hyväksyminen on ollut vaikeaa?
Itselleni ainakaan homouden hyväksyminen ei ollut mikään läpihuutojuttu. Huomasin olevani "erilainen" n. 12-vuotiaana, kun pojat alkoivat kiinnostaa "sillä tavalla". Se aiheutti ulkopuolisuuden tunteen, joka johti lopulta siihen, että sairastuin masennukseen n. 13-14-vuotiaana. En hyväksynyt homoutta itsessäni, vaan ajattelin lähinnä, että se menee ohi, jos yritän olla ajattelematta asiaa. Vasta noin vuosi sitten, kun täytin 17 olen alkanut hyväksyä asian, ainakin jollain tasolla. Yksinäisyyden tai ulkopuolisuuden tunnetta asian hyväksyminen ei poistanut. Eikä masennusta.
Onko siis muita, joilla on samankaltaisia kokemuksia itsensä hyväksymisen vaikeudesta? - itsensä hyväksynyt
Yksinäinen homopoika kirjoitti:
Löytyykö tältä palstalta masentuneiden ja yksinäisten homojen lisäksi myös sellaisia, joille homouden hyväksyminen on ollut vaikeaa?
Itselleni ainakaan homouden hyväksyminen ei ollut mikään läpihuutojuttu. Huomasin olevani "erilainen" n. 12-vuotiaana, kun pojat alkoivat kiinnostaa "sillä tavalla". Se aiheutti ulkopuolisuuden tunteen, joka johti lopulta siihen, että sairastuin masennukseen n. 13-14-vuotiaana. En hyväksynyt homoutta itsessäni, vaan ajattelin lähinnä, että se menee ohi, jos yritän olla ajattelematta asiaa. Vasta noin vuosi sitten, kun täytin 17 olen alkanut hyväksyä asian, ainakin jollain tasolla. Yksinäisyyden tai ulkopuolisuuden tunnetta asian hyväksyminen ei poistanut. Eikä masennusta.
Onko siis muita, joilla on samankaltaisia kokemuksia itsensä hyväksymisen vaikeudesta?Eiköhän niitä vaikeuksia ole kaikilla, jotka tänne tulevat riekkumaan homouden kaameudesta. En nyt tarkoita tällä sinua, mutta onhan se selvä, että Suomessa on edelleen huomattavasti vähemmän homoseksuaaleja suhteutettuna väestöön kuin esim. Britanniassa tai Ranskassa. Et siis ole yksin homouteen liittyvien ennakkoluulojen ja itsehäpeän kanssa. Toiset sulkeutuvat ja masentuvat kuten sinä, kun taas toisilla patoutunut häpeä, viha ym. kohdistuu ulkopuolelle, esim. kundeihin, jotka herättävät seksuaalista mielenkiintoa.
- Yksinäinen homopoika
itsensä hyväksynyt kirjoitti:
Eiköhän niitä vaikeuksia ole kaikilla, jotka tänne tulevat riekkumaan homouden kaameudesta. En nyt tarkoita tällä sinua, mutta onhan se selvä, että Suomessa on edelleen huomattavasti vähemmän homoseksuaaleja suhteutettuna väestöön kuin esim. Britanniassa tai Ranskassa. Et siis ole yksin homouteen liittyvien ennakkoluulojen ja itsehäpeän kanssa. Toiset sulkeutuvat ja masentuvat kuten sinä, kun taas toisilla patoutunut häpeä, viha ym. kohdistuu ulkopuolelle, esim. kundeihin, jotka herättävät seksuaalista mielenkiintoa.
Mistä sen voi tietää, paljonko Britanniassa tai Ranskassa on homoseksuaaleja? Se, että Suomen väestöstä 4-6 % arvioidaan olevan homoseksuaaleja, ei tarkoita, että homoseksuaalien määrä olisi sama kaikissa maissa. Ranskassa ja Britanniassa voi olla homoseksuaaleja enemmän tai vähemmän kuin Suomessa. Homoseksuaalien määrä saattaa vaihdella maittain. Ja tuskin homoja suvaitaan Britanniassa ja Ranskassa yhtään sen paremmin kuin Suomessakaan. Monet homot joutuvat käymään läpi samat prosessit itsensä hyväksymisen kanssa ihan maasta riippumatta. Se, että sinulle homouden hyväksyminen on ollut helppoa, ei tarkoita, että se olisi sitä kaikille.
Mutta jos jollain muullakin on ollut vaikeuksia itsensä hyväksymisen kanssa, voi kirjoitella ajatuksiaan tässä keskustelussa.
- mä vaan
Olipa kirjoituksesi kuin olisin tismalleen itse kirjoittanut. Olen vanhempi kaveri ja tosi yksinäinen, kaapissa jne. Olen samalla tavalla seurallinen, tulen ihmisten kanssa juttuun, mutta näiden seikkojen vuoksi kohdannut ongelmia l. hyväksikäyttäjiä. Minulla on hyviä kavereita, mutta sellaista oikein hyvää kaveria ei ole. En minäkään tunne välttämättä tarvetta sitoutua, mut sellainen kaveri, jonka kanssa vois keskustella oikeilla nimillä - puuttuu. Ja masennus on hirveä, monen yhteensattuman summa. Olen miettinyt ratkaisua tähän olotilaan, mutta ongelmat ovat minusta riippumattomia, joten en voi tehdä niille mitään l. minun on sopeuduttava elämään niiden kanssa. Kipu on sietämätön, mutta siihenkin kai tottuu!?
alien - Juttukaveria vaikka
Kiinnostava ketju. Jos Tampereelta löytyy vastaavia ihmisiä niin olisin kiinnostunut avanto/saunakaverista. Siis ihan ystäväpohjalta. Jos harrastus natsaa ja muuten juttu kulkee niin se olisi erinomainen juttu. Ja koska en etsi sitä seksiä niin ikä täysin merkityksetön. Mutta joskus voisi tavata em. asian merkeissä ja jutella sitä ja tätä "turvallisesti".
Laitan tähän jonkin meiliosoitteen jos kiinnostusta löytyy.
Kivaa kesää kaikille!
Terv. mies. - jacke000
Tuttu juttu, siis tuo ulkopuolisuuden kokeminen. Olen itsekin heteromainen homo, tosin pari vuotta sinua vanhempi, kahdenkymmenen. Koko lukioaika meni oikeastaan ulkopuolisena, muutaman miespuolisen kaverin kykenin hankkimaan, mutta tuo kokemus ettei kuulu samaan joukkoon heterojen kanssa on hyvin tuttu tila. Kärsin masennuksesta yhdeksänneltä lukion toiselle. Lukion loputtua kävin intin jossa sain rohkeutta, intissä pystyy kuitenkin pitämään kulissia paremmin kuin koulupiireissä missä kaikki tuntevat toisensa.
Nyt tilanne on todella hyvä. Intin jälkeen nämä heterot miespuoliset kaverit hyväksyivät homouteni kun kerroin asiasta lopulta. Oikeastaan nyt koen kuuluvani samaan kastiin kaikkien muidenkin miesten kanssa, kun minulla ei ole enää mitään salaisuutta, jota joutuisi salailemaan. Tietenkään en pidä asiasta minkäänlaista meteliä kun tulin kaapista, kerroin asiasta ja pidän edelleenkin matalaa profiilia. Nykysin minusta kuulemma huokuu rentous ja avoimuus, kun ennen olin salaileva ja pidättyväinen. Tunnen nykyisin homoja, sekä heteroja, minulla on tavallaan useita kaveripiirejä. Homoista olen tutustunut nimenomaan muihin heteromaisiin, jotka ovat sinut itsensä kanssa, ja elävät tavallista elämää vapautuneesti. Facebookin olen poistanut ihan oman yksityisyyden varmistamiseksi, tahdon elää matalalla profiililla omaa elämääni näiden muutamien ihmisten keskellä turvallisesti, jotka minut hyväksyy.
Seuraavana askeleena mahdollisesti oma poikaystävä. - NikkiN
Pakko kommentoida tähän ketjuun, että ensinnäkin paljon tsemppiä ja jaksamista teille kaikille, kuulostatte kaikki todella aidoilta ja rehellisiltä ihmisiltä! Moni henkilö tuossa tilanteessa ei ole kestänyt vastaavia tunteita ja on joko esittänyt heteromachoa tai heittäytynyt ääripään kanahomoksi, kun kumpikaan näistä ei ole aito oma minä. Pitäkää kaikki tuo aitoutenne mielessä, takaan että teillä on hyvät tulevaisuudennäkymät! :)
Ja mahtavaa vielä sekin että tähän ketjuun on vastattu tosissaan eikä tätä ole pilattu millään sivuhuuteluilla :) - Montecolombo
YKSINÄINEN HOMOPOIKA! Aloitit upean ketjun kertomalla ajatuksistasi ja tunteistasi miehenä. Kiitos sinulle. Olet tehnyt ketjun aloittamisessa ja myöhemmissä kommenteissasi todella miehen työn. Tämän ketjun lukeminen on minulle itselleni sanomattoman ilahduttava kokemus, siitä teille kaikille kirjoittajille kiitokseni. Kirjoittamanne perusteella olette rehtejä ja arvostettavia homoseksuaaleja miehiä.
Totta on, että maailma on juuri sellainen kuin on, eikä välttämättä sellainen kuin sen toivoisi olevan. Siitäkin huolimatta voi sanoa itselleen päivästä päivään: minä voin, minä saan ja minulle on mahdollista. Siten antaa itselleen mahdollisuuden olla elämälleen avoinna ja luo vakaan perustan, jolle rakentaa elämäänsä. Homoseksuaalinamiehenäkin olen oman elämäni arkkitehti, aina ja kaikkialla missä olenkin. Riippuu täysin itsestäni mihin menen mukaan ja mistä pysyn erossa. Ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi itsensä kokeminen on rankkaa, sen tiedän omasta kokemuksestani. Omassa elämässäni en ole koskaan kaapitellut itseäni, enkä myöskään pitänyt mitenkään tarpeellisena selitellä homoseksuaalisuuttani, saati sitä julistaa. Homoseksuaalinamiehenä arvostan, rakastan ja kunnioitan itseäni. Istun elämäni parvekkeella ja katselen elämän soljumista päivästä toiseen. Joskus joku moikkaa ja jää jopa juttelemaan. Se ilahduttaa. Joku kulkee homofobisena nyrpeästi " synnitellen " ohi ja sekin ilahduttaa; ohikulkeminen!
Siitäkin huolimatta, että tämä on jo edellä kirjoittamani toistoa, sanon: KIITOS teille kaikille tähän ketjuun kirjoittaneille. Olette upeita homoseksuaaleja miehiä. Minun pyyntöni teille jokaiselle on tämä: Arvosta, rakasta ja kunnioita itseäsi homoseksuaalina miehenä aina ja kaikkialla missä oletkin.
Onnea elämääsi! - Gilad
Ikävä sanoa, mutta meitä on monta! Monta myös jotka ovat avioituneet ja yrittävät elää niin sanottua maailman normaalia elämää. Toivon sinulle onnellisempaa elämää ja tulevaisuutta kuin esim. itselläni. Pidä kiirettä kaapista tulemisesi kanssa.
Ystävyydellä Gilad
P.s Kuuntelepa Youtubesta Declan galbraith - An angel , vain sinulle juuri nyt! I feel a bit depressed too, even thought friends help me, but after that I started to feel depressed again. by the way, I met a super cutie teen today at a cinema.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)382893Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu101990- 171453
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w211335- 81310
- 171231
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51141- 71085
- 221047
- 61044