Kielten opiskelut saa minun osaltani jäädä. Niistä oppii kulttuuria niin vähän. Päivää ja näkemiin ja missä on rautatieasema, vaikkei junalla meinaa koskaan kulkea minnekään.
Uusia kirjoja ei paljon ole. Asiat on aina samoja ja jauhavat samaa. Pakkoruotsistakaan ei ole mitään kunnon harjoittelumahdollisuuksia, kun sanakirjat ja sanastot on vanhoja.
Nyt suuntaan katseeni muille areenoille ja taiteen pariin. Sieltä jos tarttuu jotain uusia sanoja, ne painan mieleen. Hellurei!
Uusia kirjoja ei paljon ole. Asiat on aina samoja ja jauhavat samaa. Pakkoruotsistakaan ei ole mitään kunnon harjoittelumahdollisuuksia, kun sanakirjat ja sanastot on vanhoja.
Nyt suuntaan katseeni muille areenoille ja taiteen pariin. Sieltä jos tarttuu jotain uusia sanoja, ne painan mieleen. Hellurei!
Vastaukset 12
Vanhimmat
kyseli onko tämä...ja sitten...missä on....ja minne minun pitää mennä...ja kyseli juuri juna-asemaa,bussi-asemaa ja erästä tunnettua keskusta.
Siinäpä olikin selittäminen, että ne kaikki tosiaan ovat kolmen eri kaupungin alueella ja että hän on nyt menossa oikeaan suuntaan!
Kyllähän sen verran tietty, että ton verran ja hyvinhän teitkin hälle. Keskusteleminen onkin sitten toinen juttu. Kunhan saisi selvää edes, mistä on kyse. Haluja kyllä olisi.
Mistä kielestä olisit kaivannut uusia kirjoja?
Niitä ilmestyy jatkuvasti uusia. Turhaa syyttelet välineitä, olisit vaan myöntänyt, että menetit mielenkiintosi.
Sanasto lisääntyy opin myötä. Koskaan ei voi etukäteen tietää, mitkä sanat ovat turhia.
Turistikieli ja kulttuurin perehtyminen ovat ihan eri juttu. Syvällisempi perehtyminen vaatii monen vuoden opiskelun. Jos junasanat tuntuvat turhilta, ihmettelen, miten osaisit valita vaan ne tarpeelliset sanat ja osasisit hallita kieliopinkin.
Latvaan päästäkseen on alotettava kiipeäminen juurelta.
Jos juna-asema ei tunnu hyvältä opettele linjuriasema sanastoa. Minäkin aikanaan opettelin sellaisia "tärketä" sanoja kuin pulpetti,kateteeri ja karttakeppi jne. Sitten oltiin hoo Moilasena Tukholmassa.
Kun ei tarvitse sanoa mitään, ymmärtää hyvin, vai mitä?
heh heh
vitsi, kukkaaa ei naura eikä ymmärrä!
En ollut tuota kuullut. kyllä se niin että joka päivä jotain oppii, vaikka pirtissä yksin möllöttäis.
Mulle kielten opiskelut on ollu yks eniten elämääni rikastuttavia tekijöitä. Miten niin kielten opiskelusta ei opi maan kulttuuria? Totta kai oppii! Jos mistä!
Tai kai se on ihmisestä kiinni; jos vaan nyhjäät jossain työväenopiston kurssilla tavaamassa yksiä ja samoja kirjoja, et uskaltaudu puhumaan ko. kieltä äidinkielenään puhuvien kanssa tuol baanalla, et mee minnekään tapahtumiin, et matkustele vahingossakaan, et kuuntele ko. kielisiä ohjelmia tai musiikkia, etkä ota selvää maiden kulttuureista, lue romaaneja, nojatuolimatkaile matkaoppaiden kanssa etkä valmistele eri maiden ruokia - käyt vaan siellä opistossa tavaamassa muiden hittaiden suomalaisten kanssa vuuesta toiseen, niin joo, eipä siinä mitään paljon opi, aikansa saa sen illan osalta kulumaan.
Ite en suomen ja englannin lisäks KAUHEEN hyvin puhu mitään vierasta kieltä mut aika hyvin kuiteski venäjää, espanjaa ja ranskaa, jonka viimeks mainitun avulla sain yhden työpaikanki.
Enemmän luen englanninkielisiä kirjoja ku suomalaisia, se on jotenki sujuvampaa.
Rakastan intohimosesti etelä-amerikkalaista musiikkia ja kulttuuria,myös mielenkiintosia ihmisiä oon tavannu sielt ja kuuntelen paljon Russkoje Radiota ja juttelen aina venäläisten kanssa tuol joka puolella. Myös Pietari on lähellä, pari tuntii tost junalla ni on 3 miljoonan asukkaan suurkaupungissa, kokonaan toinen maailma, suosittelen.
Vai ettei kielten avulla voi tutustua kulttuureihin, tais olla provo tää, tai sitten alottaja on ihan oikee PUUPÄÄ.
... ja aloittaja on joko puu- tai jokin nestepää.
Perustaidot osaavan kannattaa siirtyä taiteiden pariin kartuttaakseen alan sanastoa.
Kielten opettajien osaaminen on rajallista. Näin se vaan on.
Mites se "taiteiden pariin" siirtyminen kielitaitoa kartuttaa? Hiljaisessa ateljeessa kaikki omien maalaustensa äärellä?
Kielitaito kohoo kummasti ja nopeesti jos on mahdollisimman paljon tekemissä immeisten kanssa jotka puhuu äidinkielenään ko. kieltä. Ja itelläni ainaki musiikin kuunteleminen, siis lauletun, on iskostanu hirveesti erilaisia sanontoja tajuntaan.
Noi kieltenopettajat on erilaisia, kannattais aina mennä syntyperäsen kurssille, mutta ei niilläkään aina oo niit pedagogisia taitoja riittävästi.
En minä ainakaan välitä siitä, mitä muut ajattelee (kielitaidostani). Mutta ilman laajaa sanastoa, on niin vähän sanottavaa.
Ne kielet, joissa sanavarasto on niukka, voi elävöittää "taiteen parissa" kynällä ja paperilla. Olen jopa Kiinassa löytänyt postin ja rautatieaseman piirtämällä ;-)
PS makuuhuoneessa oppii tehokkaasti kieliä jos on "kielinen" opettaja!