Olen lukenut kirjaston hyllyistä Eddingsit ja Weis&Hickmanit moneen kertaan-ja jämähtänyt siihen kerrontaan ja maailmoihin. Neuvoja noista tykänneiltä ja muita maailmoja löytäneiltä haluaisin kysyä-kuka kirjoittaa yhtä mukaansatempaavasti ja hyvin...ja mitä olisi mainituilta krjailijoilta tulossa suomennetuna?
neuvoja
fantasia-nälkä
12515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kaikki forgotten realms kirjat on myös luettu-dragon lancen lisäksi......
Jos et ole tutustunut Stephen Kingin Musta Torni-sarjaan olet menettänyt yllättävän paljon. Siinä on kaikkea - kolkkoa postapokalyptista scifiä, pahantahtoisen mahtavaa magiaa, häikäilemättömiä roistoja ja nerokkaasti luotu päähenkilö. Tuhansia sivuja ja silti Roland Deschain on lopussa samanlainen mysteeri kuin alussa. Mies josta tiedämme kaiken, mutta silti emme edes raapausta siitä mitä hän on. Lisään vielä että kyseessä on uskomattoman kaunis dystopiaa.
Musta torni on luettu, ja onneksi kirjan voi lukea aina uudelleen ja uudelleen...mustan tornin kanssa on käynyt niin, ja monen muunkin kingin kirjan vuosien varrella. Olet itse varmaan tutustunut myös Koonzin (Dean Koonz) tuotantoon-pari uutta teosta tullut jotka kolahti.
kiinnostaa aina neuvot myös kauhun puolelta....
skifistä olen aikoinaan lukenut asimovit jne. , ne ei enää kauheesti niin paljoainnosta kuin nuorempana.
Kiitos neuvosta, löytyisikö lisää?
Jos DragonLanceja olet lukenut niin olet varmasti huomannut monen kirjan lopusta löytyvän kirjaluettelon. DL:ien lisäksi luettelossa puhutaan DragonLancen veljestä; ForgottenRealmsista. FR:ien kirjailija on nimeltään R.A.Salvatore ja mielestäni hän kirjoittaa myöskin hyvin mukaansa tempaavasti. Lisäksi ForgottenRealmsien maailma on hyvin samantapainen kuin DragonLancen Krynn. DL:istä uusia suomennoksia ovat mm. Musta Oppilas sarja, Solamnian nousu sarja ja Kadonneet Kronikat sarja. Kannattaa kokeilla! ;)
:ilta on suomennettu joitain kirjoja, joskin saagan aloittava Magician on edelleen vain alkukielinen. Vähän synkempää fantasiaa, vaikkakaan ei erityisen raakaa. Joukoittain porukkaa kuolee, mutta yksityiskohtia ei kuvailla.
Salvatore on tosiaan hyvä valinta, jos välttämättä haluaa kuunnella noppien kolinaa lukiessaan. Puoli sivua selitellään, miksei Drizzt havainnut kolmimetristä hirviötä keskellä lumitasankoa, kun hahmo oikeasti oli fumblannut havaintoheitossaan. Noppia olet jo Dragonlancea lukiessasi tottunut kuuntelemaan.
Anne McCaffrey kertoo Pern-kirjoissaan lohikäärmeistä, jotka ovat ratsastajiensa uskollisia kumppaneita eivätkä tieten tahtoen ole surmanneet yhtäkään ihmistä. Kirjoja on suomennettu vain muutama ja tarinankerronta on niissä varsin verkkaista. Ei mitään uutta Eddings-fanille siis.
Huumoripuolella suosittelen Terry Pratchettia, mutta valitettavasti vain alkukielisenä. Suomennetut teokset riittävät alkunälkään, mutta enemmän kirjoista saa irti lontooksi.
Kiitoksia-suosituksesta luen McCaffreyn.
Pratchett on jo tuttu...ja kaartin kommelukset jopa naurattanutkin...eihän ihan Douglas Adamsiin yllä mutta tyyli kirjoittaakkin on tietty ihan toisenlainen.
Alkukysymyksellä hainkin juuri tätä-kun olen kahlannut saagoja ja sarjoja niin uuden aloittamiseen onkin tullut yhtäkkiä ihmetys että mitä mä nyt luen....
Edelleen myös kauhusta ja skifistä helmiä otetaan vastaan =)
Ymmärsinkö oikein, haussa on kevyempää kirjallisuutta? Ainakin esimerkkisi olivat siitä päästä... :)
Eddingsistä pitävät yleensä rakastava Jordania. Kerronta on hitaampaa, tapahtumia vähemmän, henkilöitä enemmän ja kaiken kaikkiaan kirjallisuus on enemmän Eddingsiä kuin Eddings ikinä. Tosin tämä on tietysti Jordanin (ja Eddingsin) kirjoitustyylin vihaajan suusta sitten kuultua (=minä).
Mutta kyselit scifiä tuolla. Ihan mainitsemiasi vastaavaa ei heti tule mieleen, mutta sinuun voisi kolahtaa jokin Vernon Vingen tyylinen avaruusooppera.
Le Guinia kannattaisi lukea sekä fantsun että scifin puolelta (molemmilla puolilla klassikoita kirjoittanut täti-ihminen kuitenkin).
Ja tietysti pakolliset vanhat herrat scifin puolelta kannattaa tutustua, eli ainakin Asimov ja Clarke. Jotkut tykkäävät, toiset vihaavat... Uudemmista voisi suositella vaikka Iain M. Banksia. Ja tietysti aina yhtä ihanaa Philip Jose Farmeria. ;)
Eddingsiä Jordaniin! Eddings(it) kirjoittaa omaperäisesti, muita lainaamatta. Jordan on jotain aivan muuta.
No peikkostahan tuo alku oli, sillä Eddingsit plagioivat itseäänkin surutta. Pidän silti heidän tuotoksistaan niiden huumorin vuoksi. Jordania olen moneen kertaan yrittänyt alkaa lukea ja juuttunut muutaman kymmenen sivun jälkeen kuin täi tervaan. Makuasioita nämä.
Scifin puolelta suosittelen aloittajalle myös David Brin:in ainoaa suomennettua Uplift-saagan osaa Tähtisumu täyttyy. Kiehtova tiiliskivi. Douglas Adamsia arvostava voisi löytää hykerryttäviä piirteitä myös Stanislaw Lem:in teksteistä. Se yksi novelli varsinkin, jossa kerrotaan ihmissuvun alusta Jurran ja Hemalan käsittelyssä... helmi. Heinlein kirjoittaa myös mukaansatempaavasti. 'Kuu on julma' on suosikkejani henkilöhahmojensa ohuudesta huolimatta. Kirjaan saa uutta tuntumaa kun lukee sen englanniksi – suomennos on nimittäin myös lyhennelmä.
Le Guinn luettu fantasiasta muttei skifistä.
skifin esimerkit (asimov ja clarke) muistin nimeltä mutten muuta =)ja varmasti luen uuudelleen, kiitos uusista nimistä ja pölyisten aivosolujen tomutuksesta !
suomennettuine salamurhaajatrilogioineen on huippua, joskin verkkaista tarinankerrontaa. Narritrilogia on sille jatkoa, joskin kannattaa välissä lukea Liveship Traders -trilogia. Moni on sen lukenut viimeiseksi ja saanut katkerasti katua valintaansa, kuten minä itse.
Hobbin löysin muutama kuukausi sitten ja kolmessa viikossa oli sarja luettu ja olisin hinkunut lisää...siinä jäin myös tarinaan kiinni ja hahmoihin-niin kyllä yleensäkin käy kun kirja/sarja kolahtaa kunnolla.
Useampi on neuvonut ylempänä englanninkielisiä teoksia (ja hihkuin neuvoista-kiitosta vain!) lukion englannilla josta jo tosiaan 15v. aikaa en pysty lukemaan englanniksi-täytyisi olla sanakirja josta löytyvät kielen vivahteet ja kaikki...ajatuksena kylläkin aika haasteellinen kun lukeminen on omin harrastukseni.
no, sama tilanne oli minulla kun aloin lukea kirjoja englanniksi. Yhden tusinafantasiakirjan luin sanakirjan kanssa ja siitä se sitten lähti. Kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää. Jos sankari römyää pensaikossa ja saa nahkaansa okaita, ei ole ihan välttämätöntä tietää pistelevien kasvien nimiä, ellei sillä nimenomaisella tiedolla ole jotain ratkaisevaa merkitystä tarinan kannalta. Elikkä yksityiskohtia voi hyppiä yli, kunhan tajuaa pääosat. Kielitaidon parantuessa kannattaa jo lukemiaan kirjoja lukea uudelleen jotain uutta löytääkseen. Pratchettin kirjat ovat tästä loistava esimerkki. Niissä on niin valtavasti kielellisiä vitsejä ja kulttuurisia viitteitä, että jokaisella lukukerralla löytää jotain uutta.