Mies jäi 10 yhteisen vuoden jälkeen kiinni pettämisestä. Oli ollut rakkaudentunnustuksia, yhteydenpitoa puhelimella, tekstiviesteillä, messengerillä, tapaamisia harvakseltaan. Sänkyyn eivät olleet menneet, ehkä koska molemmat seurustelee tahoillaan.
Mua sattuu, tietenkin. Valvon öisin kuten nytkin. Ahdistaa. Ei ole nälkä.
Tahtoisin käsitellä asiaa käymällä sitä läpi mutta mieheni ei tahdo. Tahtoisin kysellä ja saada vastauksia, mutta mieheni vähättelee kaikkea. Itse ei tästä pettämisestään kertonut vaan sein sen muuta kautta selville, ei olisi oma-aloitteisesti kertonut varmasti ikinä. Nyt ei myönnä kuin ne asiat jotka on ihan pakko, eli ne jotka todistettavasti tiedän. Ei suostu esim kertomaan lainkaan millaisia tekstiviestejä tekstailivat tai koska tunnistivat toisilleen rakastavansa.
Itsestäni tuntuu nyt että olisi helpompaa jos tietäisi kaiken. Sitten osaisi päästä siitä yli eikä olisi epämääräisiä epäilyksiä. Mutta mies ei todellakaan tahdo näistä puhua. Sanoi että juttu on ohi ja hän tahtoo jatkaa ja sattuu jos jätän hänet, mutta ei tahdo sen enempää puhua siitä. Välttelee kait omaakin kipuaan näin.
Pariterapian valitsee mieluummin kuin eron, sinne varmaan jossain vaiheessa mennään mutta ihan vielä en ole valmis. Tämä on ihan tuore, vasta ilmennyt juttu.
Onko muilla ollut vastaavaa ettei pettäjä tahdo puhua asiasta? Onko se mielestänne ok?
Pettäjä ei tahdo puhua pettämisestään.
41
6040
Vastaukset
- Elämä on
Kuvauksesi vastaa lähes täydellisesti omaa kokemustani. Yhteisiä vuosiakin on suunnilleen yhtä monta. Ainoa ero on, että pettäjä oli vaimoni. Alkuun hän valehteli suhteen kestosta, sen luonteesta ja ties miestä. Tosiasiat selvisivät pala kerrallaan vasta, kun kysyin asiaa suoraan tai huomasin hänen puhuneen itse ristiin. Vaimoni haluaisin unohtaa asian, koska kertoo päättäneensä jäädä perheensä luokse. Sanoo myös rakastavansa minua. Minä taas en voi kuitata asiaa "unohduksella".
Minun ainakin on vaikea tietää, mitä tässä nyt pitäisi uskoa ja mitä ei. Omat tunteeni vaihtelevat laidasta laitaan. Alussa jäljelle jäi vain pimeä tila, jossa vallitsi pelko kaiken menettämisestä. Rakastan kuitenkin vaimoani edelleen. Olen tehnyt hulluna töitä vuosikaudet perheen - meillä on siis lapsia - eteen ja toteuttanut yhteistä unelmaamme. Yhteistä siksi, että koko ajan olemme vaimon kanssa suunnitelleet ja yhdessä sopineet kaikista vähänkin isommista päätöksistä vuosien varrella. Tämänkö siis nyt sain palkaksi?
Oma neuvoni on, että pidä selkäsi suorassa ja laita miehesi seinää vasten. Pariterapiaan kannattaa mennä. Älä ota miestäsi takaisin noin vain, vaan aseta selkeät pelisäännöt. Asetelma, että hän haluaa unohtaa ja sinä haluat tietää, on kai se tavanomainen. Kaikkia yksityiskohtia sinun ei kuitenkaan ehkä kannata onkia esille. Ne turhaan satuttaisivat sinua. Suojele siis itseäsi tässä. Kun kokonaisuus on tiedossa, keskittykää teidän yhteiseen tulevaisuuteenne. Älä turhaan pakota miestäsi muistelemaan kolmatta pyörää, vaan ohjaa ajatukset siihen, mitä teillä on ja voi olla. Tämä kaikki vaatii kanttia, mutta näin minä asiasta ajattelen.
Et kertonut, koska pettäminen tuli ilmi. Meillä paljastumisesta on kulunut reilu kuukausi. Ainakin itselläni petos oli alussa jatkuvasti mielessä ja se hallitsi elämäämme täysin. Nyt kipu tulee enää kerran tai pari päivässä sellaisena, että se pysäyttää kaiken muun ajattelun. Uusia valheita ei enää ole paljastunut ja luulen tietävänä kaiken olennaisen. Alkuun noita valheita paljastui parin päivän välein, osin oman painostukseni tuloksena, ja putosin taas kaivon pohjalle. Päivä päivältä asia on kuitenkin laimentunut. Uskon, että meidän perheemme selviää tästä vielä.
Toivotan sinulle voimaa selvitä tilanteesta. Pidä pääsi pystyssä!- kävi kans
että pettäjä oli vaimo ja suurinen piirtein samalla lailla että sain pala palata selville mitä oli tapahtunu ja ken kans ja miss siittä on kulunut nyt noinvuosi mutta en vieläkään ole päässyt asiasta eteen päin kokonaan joka päivä kun nään vaimoni ni mieleen muistuu asiat ja mietin miten toinen mies on pidellyt häntä aluuksi meinasin tuhota molemmat .mutta ei ne ole sen arvoisia .vaikee päästä irti ajatuksista .mutta jos toinen osa puoli katuu ja muuttuu ni antakaa anteeksi .muuten ette selviä
- elämä on myös
Tämä kuulostaa uskomattoman tutulta. Meillä myös vaimo petti.
Liittoa on takana lähes 20 vuotta ja lapsia on useita. Tapahtuma tuli julki noin kuukausi sitten. Ja vaikka hän itse paljasti asian, niin silti hän valehteli suhteen kestosta, tapahtumapaikoista, tapahtumista.
Tapahtumat selvisivät tarkemmin vasta useiden keskustelujen jälkeen. Useimmiten kun huomasin epäloogisuuksia hänen kertomuksessaan, niin hän joutui paljastamaan vähän lisää. Luottamuksen kanssa on kaikkein vaikeinta, kun jouduin itse puristaamaan kaikki tiedot. Nyt ei tiedä mitä uskoa ja mitä ei?
Vaimoni korostaa koko ajan, että hän haluaa unohtaa koko asian, että sillä ei ollut mitään merkitystä. Minä en ihan voi hyväksyä tuota "asian unohtamista".
Edelleen asia mielessä useita kertoja päivässä. Alkuun oli ihan sietämätöntä, kun mitään muuta en pystynyt ajattelemaan.
Myös minunkaan rakkaus ei ole mihinkään kadonnut, mutta luottamus on kovilla edelleen, vaikka asiat ovat vähitellen valjenneet. Tosin en vieläkään tiedä mitä on voinut jäädä piiloon?
Mutta en minäkään aio luovuttaa,
Tsemppiä, ei tämä helppoa ole. - Elämä on
elämä on myös kirjoitti:
Tämä kuulostaa uskomattoman tutulta. Meillä myös vaimo petti.
Liittoa on takana lähes 20 vuotta ja lapsia on useita. Tapahtuma tuli julki noin kuukausi sitten. Ja vaikka hän itse paljasti asian, niin silti hän valehteli suhteen kestosta, tapahtumapaikoista, tapahtumista.
Tapahtumat selvisivät tarkemmin vasta useiden keskustelujen jälkeen. Useimmiten kun huomasin epäloogisuuksia hänen kertomuksessaan, niin hän joutui paljastamaan vähän lisää. Luottamuksen kanssa on kaikkein vaikeinta, kun jouduin itse puristaamaan kaikki tiedot. Nyt ei tiedä mitä uskoa ja mitä ei?
Vaimoni korostaa koko ajan, että hän haluaa unohtaa koko asian, että sillä ei ollut mitään merkitystä. Minä en ihan voi hyväksyä tuota "asian unohtamista".
Edelleen asia mielessä useita kertoja päivässä. Alkuun oli ihan sietämätöntä, kun mitään muuta en pystynyt ajattelemaan.
Myös minunkaan rakkaus ei ole mihinkään kadonnut, mutta luottamus on kovilla edelleen, vaikka asiat ovat vähitellen valjenneet. Tosin en vieläkään tiedä mitä on voinut jäädä piiloon?
Mutta en minäkään aio luovuttaa,
Tsemppiä, ei tämä helppoa ole.Kovin kuulostaa tutulta sinunkin kokemuksesi. Meillä vaimo haluaa olla joissakin asioissa "rehellinen", kuten omissa tunteissaan. Tämä taas on aika julmaa kuultavaa minulle.
Ikävä piirre tässä on tosiaan tuo luottamuksen katoaminen. Tekisi mieleni luottaa kuten aina ennenkin, mutta järki sanoo sen olevan tyhmää. Aiemmin en koskaan epäillyt vaimon lähtevän tuolle tielle. Hän on kyllä puoleensavetävän näköinen naisihminen, mutta silti en jaksa ymmärtää tapahtunutta. Luulin aina, että nimenomaan minun pitäisi pitää tässä asiassa varani. Muuten tuskin olisin pysynytkään kaidalla tiellä näiden vuosien ajan.
Kaiken kaikkiaan kuvio on vähintäänkin paskamainen. Minkäänlainen kostaminen vaimolle ei ole viisasta, koska se ei ainakaan johtaisi mihinkään hyvään. Enkä edes koe siihen olevan tarvetta.
Harmittaa tietysti, että vaimo haluaa koko ajan vähätellä tapahtumaa ja tosiaan unohtaa. Tuntuu siltä, että hän ei ole ymmärtänyt, miten vaarallisilla asioilla koko perheen kannalta on lähtenyt hölmöilemään.
Onko kenelläkään - naiset erityisesti - hyviä ajatuksia, miten vaimon saisi ymmärtämään tekonsa vakavuutta? - unohtaa
kävi kans kirjoitti:
että pettäjä oli vaimo ja suurinen piirtein samalla lailla että sain pala palata selville mitä oli tapahtunu ja ken kans ja miss siittä on kulunut nyt noinvuosi mutta en vieläkään ole päässyt asiasta eteen päin kokonaan joka päivä kun nään vaimoni ni mieleen muistuu asiat ja mietin miten toinen mies on pidellyt häntä aluuksi meinasin tuhota molemmat .mutta ei ne ole sen arvoisia .vaikee päästä irti ajatuksista .mutta jos toinen osa puoli katuu ja muuttuu ni antakaa anteeksi .muuten ette selviä
Joo noin mäkin ajattelin et pitäis kostaa mut ei kai se mitään olis auttanu. Vaimolle pitäi antaa anteeks jos se sitä tosissaa pyytää. Vaikeeta se tietysti on kun asia tulee koko aja uudellee omaan mieleen.
Tyypille joka lähtee pilaamaa toisten lasten ja perheen elämää tekis mieli kertoo et on syytä pysyä kaukana. Onks kellää ajatuksia mikä olis hyvä tapaa pitää tollane sika kaukana?? - elämä on myös
Elämä on kirjoitti:
Kovin kuulostaa tutulta sinunkin kokemuksesi. Meillä vaimo haluaa olla joissakin asioissa "rehellinen", kuten omissa tunteissaan. Tämä taas on aika julmaa kuultavaa minulle.
Ikävä piirre tässä on tosiaan tuo luottamuksen katoaminen. Tekisi mieleni luottaa kuten aina ennenkin, mutta järki sanoo sen olevan tyhmää. Aiemmin en koskaan epäillyt vaimon lähtevän tuolle tielle. Hän on kyllä puoleensavetävän näköinen naisihminen, mutta silti en jaksa ymmärtää tapahtunutta. Luulin aina, että nimenomaan minun pitäisi pitää tässä asiassa varani. Muuten tuskin olisin pysynytkään kaidalla tiellä näiden vuosien ajan.
Kaiken kaikkiaan kuvio on vähintäänkin paskamainen. Minkäänlainen kostaminen vaimolle ei ole viisasta, koska se ei ainakaan johtaisi mihinkään hyvään. Enkä edes koe siihen olevan tarvetta.
Harmittaa tietysti, että vaimo haluaa koko ajan vähätellä tapahtumaa ja tosiaan unohtaa. Tuntuu siltä, että hän ei ole ymmärtänyt, miten vaarallisilla asioilla koko perheen kannalta on lähtenyt hölmöilemään.
Onko kenelläkään - naiset erityisesti - hyviä ajatuksia, miten vaimon saisi ymmärtämään tekonsa vakavuutta?Ei ollut aavistustakaan, vaikka suhde oli jatkunut lähes vuoden (ehkä?, tämä on vielä vähän "auki"). Mikän ei viitannut tähän. Aika erikoista huomata näitä samankaltaisuuksia. Myös minä olen ajatellut, että juuri minulle olisi voinut käydä näin. Sen vuoksi ehkä on ollutkin helpompi ymmärtää asia, että näitä riskitilanteita saattaa syntyä.
- elämä on myös
Elämä on kirjoitti:
Kovin kuulostaa tutulta sinunkin kokemuksesi. Meillä vaimo haluaa olla joissakin asioissa "rehellinen", kuten omissa tunteissaan. Tämä taas on aika julmaa kuultavaa minulle.
Ikävä piirre tässä on tosiaan tuo luottamuksen katoaminen. Tekisi mieleni luottaa kuten aina ennenkin, mutta järki sanoo sen olevan tyhmää. Aiemmin en koskaan epäillyt vaimon lähtevän tuolle tielle. Hän on kyllä puoleensavetävän näköinen naisihminen, mutta silti en jaksa ymmärtää tapahtunutta. Luulin aina, että nimenomaan minun pitäisi pitää tässä asiassa varani. Muuten tuskin olisin pysynytkään kaidalla tiellä näiden vuosien ajan.
Kaiken kaikkiaan kuvio on vähintäänkin paskamainen. Minkäänlainen kostaminen vaimolle ei ole viisasta, koska se ei ainakaan johtaisi mihinkään hyvään. Enkä edes koe siihen olevan tarvetta.
Harmittaa tietysti, että vaimo haluaa koko ajan vähätellä tapahtumaa ja tosiaan unohtaa. Tuntuu siltä, että hän ei ole ymmärtänyt, miten vaarallisilla asioilla koko perheen kannalta on lähtenyt hölmöilemään.
Onko kenelläkään - naiset erityisesti - hyviä ajatuksia, miten vaimon saisi ymmärtämään tekonsa vakavuutta?suhteen merkitystä vähätellään, esim. "ei se ollut mitään rakastumista" ja "ei se seksi ollut mitään hyvää", kuitenkin sitä harrastettiin uudelleen ja uudelleen. Ja lisäksi vähätellään "ei se seksi ollut siinä tärkeintä, vaan huomion saaminen".
Teon vakavuutta hän ei myöskään ymmärrä, vaan haluaa sen ikään kuin pois mielestä "unohdetaan jo koko juttu" on kuultu monta kertaa.
Yksi erikoinen piirre on lisäksi että hän ei oikein pysty selittämään käytöstään, eikä oikein pysty itsekkään hyväksymään käytöstään. Kuin joku sivupersoona olisi ryhtynyt suhteeseen, outoa.
Joka tapauksessa hän otti hirveän riskin, kun lähti tällaiseen. Pahimmillaan kaksi perhettä olisi hajonnut (molemmat ovat perheellisiä).
Minä en tiedä miten tämän olisi voinut selittää esim. lapsille. Äiti on nyt vähän touhunnut sellaista mikä ei ole ihan hyväksyttävää? - varmaan ymmärtää
Elämä on kirjoitti:
Kovin kuulostaa tutulta sinunkin kokemuksesi. Meillä vaimo haluaa olla joissakin asioissa "rehellinen", kuten omissa tunteissaan. Tämä taas on aika julmaa kuultavaa minulle.
Ikävä piirre tässä on tosiaan tuo luottamuksen katoaminen. Tekisi mieleni luottaa kuten aina ennenkin, mutta järki sanoo sen olevan tyhmää. Aiemmin en koskaan epäillyt vaimon lähtevän tuolle tielle. Hän on kyllä puoleensavetävän näköinen naisihminen, mutta silti en jaksa ymmärtää tapahtunutta. Luulin aina, että nimenomaan minun pitäisi pitää tässä asiassa varani. Muuten tuskin olisin pysynytkään kaidalla tiellä näiden vuosien ajan.
Kaiken kaikkiaan kuvio on vähintäänkin paskamainen. Minkäänlainen kostaminen vaimolle ei ole viisasta, koska se ei ainakaan johtaisi mihinkään hyvään. Enkä edes koe siihen olevan tarvetta.
Harmittaa tietysti, että vaimo haluaa koko ajan vähätellä tapahtumaa ja tosiaan unohtaa. Tuntuu siltä, että hän ei ole ymmärtänyt, miten vaarallisilla asioilla koko perheen kannalta on lähtenyt hölmöilemään.
Onko kenelläkään - naiset erityisesti - hyviä ajatuksia, miten vaimon saisi ymmärtämään tekonsa vakavuutta?tekonsa vakavuuden. Minä petän miestäni erään myös perheellisen miehen kanssa. Jos/kun kaikki paljastuu, yrittäisin kertoa mahdollisimman lievän ja vähiten loukkaavan kuvauksen tapahtumista. En kertoisi totuutta eli että kyseessä on rakkaus- eikä pelkkä seksisuhde, enkä kertoisi kaikista tapaamisista, kertoisin että on tavattu vain muutaman kerran, eikä seksikään kummoista ollut. Eli vaimosi haluaa suojella paitsi itseään, myös sinua, kun ei halua puhua asiasta. Eikä hän tietty halua puida asiaa, kun tehty mikä tehty, ja nyt se on ohi, ja syyllisyydentunne hänellä varmasti kalvaa myös. Ehkä myös häpeää tuota pettämistään - minä ainakimn häpeän, ja silti petän.
- pettänyt osapuoli
Elämä on kirjoitti:
Kovin kuulostaa tutulta sinunkin kokemuksesi. Meillä vaimo haluaa olla joissakin asioissa "rehellinen", kuten omissa tunteissaan. Tämä taas on aika julmaa kuultavaa minulle.
Ikävä piirre tässä on tosiaan tuo luottamuksen katoaminen. Tekisi mieleni luottaa kuten aina ennenkin, mutta järki sanoo sen olevan tyhmää. Aiemmin en koskaan epäillyt vaimon lähtevän tuolle tielle. Hän on kyllä puoleensavetävän näköinen naisihminen, mutta silti en jaksa ymmärtää tapahtunutta. Luulin aina, että nimenomaan minun pitäisi pitää tässä asiassa varani. Muuten tuskin olisin pysynytkään kaidalla tiellä näiden vuosien ajan.
Kaiken kaikkiaan kuvio on vähintäänkin paskamainen. Minkäänlainen kostaminen vaimolle ei ole viisasta, koska se ei ainakaan johtaisi mihinkään hyvään. Enkä edes koe siihen olevan tarvetta.
Harmittaa tietysti, että vaimo haluaa koko ajan vähätellä tapahtumaa ja tosiaan unohtaa. Tuntuu siltä, että hän ei ole ymmärtänyt, miten vaarallisilla asioilla koko perheen kannalta on lähtenyt hölmöilemään.
Onko kenelläkään - naiset erityisesti - hyviä ajatuksia, miten vaimon saisi ymmärtämään tekonsa vakavuutta?haluaa vain säästää puolisoaan. Ei kukaan halua kertoa toiselle että suhde oli pitkä ja täynnä tunteita. Ei ole mitään mieltä kiusata toista yksityiskohtien kertomisella. Oma täydellinen höyrähtäminen ja typeryys hävettää niin, ettei siitä todellakaan halua puhua. On paljon helpompi lakaista se kaikki maton alle ja toivoa, että kaikki jatkuisi niin kuin ennenkin.
Naiset ovat sellaisia olentoja, että oikeasti rakastuessaan ne kyllä jättävät puolisonsa eikä siinä auta edes maallinen mammona. Jos siis vaimosi on jäänyt luoksesi, suhde on ollut pelkkää ihastumista siihen tunteeseen, että joku on ihastunut sinuun ja haluaa sinua. Ihana tunne sinänsä, mutta ei mikään oikea pohja ihmissuhteelle. - elämä on myös
varmaan ymmärtää kirjoitti:
tekonsa vakavuuden. Minä petän miestäni erään myös perheellisen miehen kanssa. Jos/kun kaikki paljastuu, yrittäisin kertoa mahdollisimman lievän ja vähiten loukkaavan kuvauksen tapahtumista. En kertoisi totuutta eli että kyseessä on rakkaus- eikä pelkkä seksisuhde, enkä kertoisi kaikista tapaamisista, kertoisin että on tavattu vain muutaman kerran, eikä seksikään kummoista ollut. Eli vaimosi haluaa suojella paitsi itseään, myös sinua, kun ei halua puhua asiasta. Eikä hän tietty halua puida asiaa, kun tehty mikä tehty, ja nyt se on ohi, ja syyllisyydentunne hänellä varmasti kalvaa myös. Ehkä myös häpeää tuota pettämistään - minä ainakimn häpeän, ja silti petän.
joita voi olla mahdoton enää sitten ratkaista, jos ne eivät ole olleet esillä nyt.
"suojelee myös minua", en ole niin pumpulissa kasvanut, että en ymmärtäisi.
Nyt on menossa luottamuksen uudelleen rakennusvaihe, jos nyt saan palautettua sen "normaalitasoon", niin joku uusi eteen tuleva seikka saattaa romuttaa kaiken aiemmin kerrotun.
Parhaiten luottamuksen saisi takaisin avautumalla täysin, ja kertomalla sen hetkisistä tunteista avoimesti.
Loppujen lopuksi eniten tällaisessa tapauksessa loukkaa se että kaikki tapahtunut selkäsi takana sinun mitään aavistamatta. Ja lisätään vielä valehtelu ja asioiden unohtelu. - jos kaivat väärin
elämä on myös kirjoitti:
joita voi olla mahdoton enää sitten ratkaista, jos ne eivät ole olleet esillä nyt.
"suojelee myös minua", en ole niin pumpulissa kasvanut, että en ymmärtäisi.
Nyt on menossa luottamuksen uudelleen rakennusvaihe, jos nyt saan palautettua sen "normaalitasoon", niin joku uusi eteen tuleva seikka saattaa romuttaa kaiken aiemmin kerrotun.
Parhaiten luottamuksen saisi takaisin avautumalla täysin, ja kertomalla sen hetkisistä tunteista avoimesti.
Loppujen lopuksi eniten tällaisessa tapauksessa loukkaa se että kaikki tapahtunut selkäsi takana sinun mitään aavistamatta. Ja lisätään vielä valehtelu ja asioiden unohtelu.sen hetkisistä tunteista ei tarvitse kertoa, vai mitä oikein haluat kuulla? Tärkeintä on selvittää tekijän itselleen, mitkä syyt johtivat uskottomuuteen.
Sen halusin mieheni selvittävän nimenomaan itselleen. Samoin halusin tietää, halusiko hän jotakin minun tekevän/muuttavan itsestäni.
Minusta oli aivan turha saada selville, mitä hän tunsi tätä toista naista kohtaan. Tuskin vaan kovin vastenmielistä, koska itse tahtoi. Se on kuitenkin totuus, eikä mihinkään muutu. Myös se on totuus, että joku toinen ihminen voi olla hmm.. hetkellisesti minuakin houkuttelevampi. (Noh, tuon viimeisen lauseen kirjoitin itse itselleni :-) - pitäisi kertoa
elämä on myös kirjoitti:
joita voi olla mahdoton enää sitten ratkaista, jos ne eivät ole olleet esillä nyt.
"suojelee myös minua", en ole niin pumpulissa kasvanut, että en ymmärtäisi.
Nyt on menossa luottamuksen uudelleen rakennusvaihe, jos nyt saan palautettua sen "normaalitasoon", niin joku uusi eteen tuleva seikka saattaa romuttaa kaiken aiemmin kerrotun.
Parhaiten luottamuksen saisi takaisin avautumalla täysin, ja kertomalla sen hetkisistä tunteista avoimesti.
Loppujen lopuksi eniten tällaisessa tapauksessa loukkaa se että kaikki tapahtunut selkäsi takana sinun mitään aavistamatta. Ja lisätään vielä valehtelu ja asioiden unohtelu.sinulle jokaikinen yksityiskohta tai tunnetila tuosta hairahduksestaan. Ei se sinun toipumistasi yhtään auta, päinvastoin, jos kuulisit ne tunteet ja kaikki, voisit entistä pahemmin. Minä tosiaan olen suhteessa ja jos paljastumme, en ole ollenkaan varma, jäisinkö mieheni luokse. Niin voimakkaat ovat tunteeni tätä toista miestä kohtaan. Sinun tapauksessasi vaimosi on valinnut sinut, ajattelepa sitä. Hän valitsi kuitenkin sinut, eikä tuota toista miestä. Ei hän siten rakastanut sitä miestä. Eikö se riitä sinulle kaikkien yksityiskohtien tonkimisen sijaan. Jos vaimosi olisi rakastanut tuota miestä, hän ei olisi valinnut sinua. Voin sen vilpittömästi sanoa, kun olen nainen. Hän sortui suhteeseen, ehkä kaipasi ihailua ja testata onko vielä miesten silmissä viehättävä. Jotain sellaista ehkä.
- elämä on
varmaan ymmärtää kirjoitti:
tekonsa vakavuuden. Minä petän miestäni erään myös perheellisen miehen kanssa. Jos/kun kaikki paljastuu, yrittäisin kertoa mahdollisimman lievän ja vähiten loukkaavan kuvauksen tapahtumista. En kertoisi totuutta eli että kyseessä on rakkaus- eikä pelkkä seksisuhde, enkä kertoisi kaikista tapaamisista, kertoisin että on tavattu vain muutaman kerran, eikä seksikään kummoista ollut. Eli vaimosi haluaa suojella paitsi itseään, myös sinua, kun ei halua puhua asiasta. Eikä hän tietty halua puida asiaa, kun tehty mikä tehty, ja nyt se on ohi, ja syyllisyydentunne hänellä varmasti kalvaa myös. Ehkä myös häpeää tuota pettämistään - minä ainakimn häpeän, ja silti petän.
En kyllä suosittelisi valehtelemaan pettämisen paljastuessa. Omista tunteista tuskin kannattaa miehelle kaikkea kertoa, mutta muut asiat on syytä kertoa heti ja kerralla. Jos puolisosi saa niitä itse selville pala palalta, putoaa hän aina uudelleen. Jos yhtään välität miehestäsi, lopeta valehtelu. Kun jäät kiinni ja kaunistelet tekojasi, valehtelet aina uudelleen. Luottamuksen rakentaminen ei ainakaan helpotu, jos hän huomaa sinun koko ajan valehtelevan. Kokonaan toinen juttu sitten on, jos nautit hänen kiusaamisestaan ja aiot joka tapauksessa jättää hänet.
Jos tunteesi kolmatta pyörää kohtaan ovat kerran todellisia, jätä miehesi reilusti. Molempia et ansaitse. - elämä on
elämä on myös kirjoitti:
joita voi olla mahdoton enää sitten ratkaista, jos ne eivät ole olleet esillä nyt.
"suojelee myös minua", en ole niin pumpulissa kasvanut, että en ymmärtäisi.
Nyt on menossa luottamuksen uudelleen rakennusvaihe, jos nyt saan palautettua sen "normaalitasoon", niin joku uusi eteen tuleva seikka saattaa romuttaa kaiken aiemmin kerrotun.
Parhaiten luottamuksen saisi takaisin avautumalla täysin, ja kertomalla sen hetkisistä tunteista avoimesti.
Loppujen lopuksi eniten tällaisessa tapauksessa loukkaa se että kaikki tapahtunut selkäsi takana sinun mitään aavistamatta. Ja lisätään vielä valehtelu ja asioiden unohtelu.En voi kun hämmästellä, että ajatuksesi ovat lähes täsmälleen samat kuin itselläni. En voi kun ihmrtellä, että joku olettaa valehtelemalla tässä asiassa saavansa jotain hyvää aikaiseksi. Olen sitä mieltä, että valehtelemalla yritetään peitellä omaa syyllisyyttä, eikä suojella petetyksi joutunutta.
Entäpä, jos tuo kolmas pyörä sattuu joskus vaikkapa sopivasti kohdalle ja alkaa laulamaan uusia totuuksia. Ainakaan en itse haluaisi siinä vaiheessa mennä vaimolta kysymään, että olitteko kuitenkin tehneet sitä ja tätä, vaikka väitit vuosi sitten jotain muuta.
Kohta varmaan joku väittää, että asioiden kertomatta jättäminen ei ole valehtelua. - elämä on myös
elämä on kirjoitti:
En kyllä suosittelisi valehtelemaan pettämisen paljastuessa. Omista tunteista tuskin kannattaa miehelle kaikkea kertoa, mutta muut asiat on syytä kertoa heti ja kerralla. Jos puolisosi saa niitä itse selville pala palalta, putoaa hän aina uudelleen. Jos yhtään välität miehestäsi, lopeta valehtelu. Kun jäät kiinni ja kaunistelet tekojasi, valehtelet aina uudelleen. Luottamuksen rakentaminen ei ainakaan helpotu, jos hän huomaa sinun koko ajan valehtelevan. Kokonaan toinen juttu sitten on, jos nautit hänen kiusaamisestaan ja aiot joka tapauksessa jättää hänet.
Jos tunteesi kolmatta pyörää kohtaan ovat kerran todellisia, jätä miehesi reilusti. Molempia et ansaitse.jos valehtelee tai unohtaa kertoa jotain. En minä ainakaan halua kuulla mitään kaunisteltua totuutta. Mikäli yksityiskohdissa on jotain, mitä ei voi kertoa, niin silloin on syytä olettaa että suhde on ollut (tai on) vakavampikin. Totuus esiin kerralla, niin ei jää luurankoja kaappiin. Luurangot romuttavat kerrasta kaiken aiemman... aletaan alusta koko tarina, mikä pitää paikkansa ja mikä ei
- elämä on myös
pitäisi kertoa kirjoitti:
sinulle jokaikinen yksityiskohta tai tunnetila tuosta hairahduksestaan. Ei se sinun toipumistasi yhtään auta, päinvastoin, jos kuulisit ne tunteet ja kaikki, voisit entistä pahemmin. Minä tosiaan olen suhteessa ja jos paljastumme, en ole ollenkaan varma, jäisinkö mieheni luokse. Niin voimakkaat ovat tunteeni tätä toista miestä kohtaan. Sinun tapauksessasi vaimosi on valinnut sinut, ajattelepa sitä. Hän valitsi kuitenkin sinut, eikä tuota toista miestä. Ei hän siten rakastanut sitä miestä. Eikö se riitä sinulle kaikkien yksityiskohtien tonkimisen sijaan. Jos vaimosi olisi rakastanut tuota miestä, hän ei olisi valinnut sinua. Voin sen vilpittömästi sanoa, kun olen nainen. Hän sortui suhteeseen, ehkä kaipasi ihailua ja testata onko vielä miesten silmissä viehättävä. Jotain sellaista ehkä.
eihän asiat noin voi mennä. Että en saisi kysellä häneltä mitään yksityiskohtia... "kun hän on valinnut minut?" ... eikä sitä toista?
Eikö minun mielipiteelläni ole merkitystä? Haluanko ottaa hänet takaisin.... varsinkn jos luottamus on tätä tasoa, kuin nyt niin tuleeko siitä pitkän päälle mitään?
Onko mielestäsi hyväksyttävää kun nainen sortuu suhteeseen ja "palaa" miehensä luo, niin asiasta ei saisi edes keskustella.... aika outoa! - asiaa täytyy
elämä on myös kirjoitti:
eihän asiat noin voi mennä. Että en saisi kysellä häneltä mitään yksityiskohtia... "kun hän on valinnut minut?" ... eikä sitä toista?
Eikö minun mielipiteelläni ole merkitystä? Haluanko ottaa hänet takaisin.... varsinkn jos luottamus on tätä tasoa, kuin nyt niin tuleeko siitä pitkän päälle mitään?
Onko mielestäsi hyväksyttävää kun nainen sortuu suhteeseen ja "palaa" miehensä luo, niin asiasta ei saisi edes keskustella.... aika outoa!käsitellä ja tapahtunutta puida, mutta miksi sinun on niin tärkeätä tietää kaikki yksityiskohtia myöten? En tarkoittanut, että et saisi kysellä, mutta ei kai sun kaikkea tarvitse tietää. Eikö pitäisi keskittyä siihen, että miksi näin tapahtui? Ei kai vaimosi muuten vain huvikseen suhteeseen ryhtynyt.
- elämä on myös
asiaa täytyy kirjoitti:
käsitellä ja tapahtunutta puida, mutta miksi sinun on niin tärkeätä tietää kaikki yksityiskohtia myöten? En tarkoittanut, että et saisi kysellä, mutta ei kai sun kaikkea tarvitse tietää. Eikö pitäisi keskittyä siihen, että miksi näin tapahtui? Ei kai vaimosi muuten vain huvikseen suhteeseen ryhtynyt.
varmaan paremmin näitä syitä, miksi näin tapahtui. Vai miltä mielestäsi kuulostaa, että tämä työkaveri hurmasi hänet, ja hän lähti mukaan koska elämä oli liian rutinoitunutta, ja hän haki myös seikkailua ja jännitystä elämään.
Tosin me olimme myös etääntyneet toisistamme ja keskinäinen keskustelu oli mennyt pinnalliseksi. - vaimosi oli
elämä on myös kirjoitti:
varmaan paremmin näitä syitä, miksi näin tapahtui. Vai miltä mielestäsi kuulostaa, että tämä työkaveri hurmasi hänet, ja hän lähti mukaan koska elämä oli liian rutinoitunutta, ja hän haki myös seikkailua ja jännitystä elämään.
Tosin me olimme myös etääntyneet toisistamme ja keskinäinen keskustelu oli mennyt pinnalliseksi.puutunut elämäänsä, ehkä tylsistynyt, eikä parisuhteennekaan häntä enää sytyttänyt. Kuten kirjoitat, olitte etääntyneet toisistanne, väliltänne oli kadonnut läheisyys. Entä hellyys? Saiko hän sitä sinulta; naiset kaipaavat huomiota ja hellyyttä ja ihailua. Niihin voisit jatkossa kiinnittää huomiota, ehkä olet pitänyt vaimoasi itsestäänselvyytenä? Minusta tuntuu, että teillä on parina kyllä mahdollisuus selviytyä tästä. Sinä vaikutat fiksulta mieheltä, eikä vaimosikaan rakastanut sitä hurmaavaa työkaveria, vaan koki hetkellisen huumaantumisen, varmaan haki sitä jännitystä. Niin minullakin oli, että puuduin arkeen ja kaikkiin vaikeuksiin ja sorruin hakemaan lohdutusta muualta. Mulla on vaan vaikeampi tilanne, kun toinen mies miellyttää minua kovasti. Jokin ratkaisu on kuitenkin pian tehtävä, tämä on vääryys miestäni kohtaan.
- elämä on myös
vaimosi oli kirjoitti:
puutunut elämäänsä, ehkä tylsistynyt, eikä parisuhteennekaan häntä enää sytyttänyt. Kuten kirjoitat, olitte etääntyneet toisistanne, väliltänne oli kadonnut läheisyys. Entä hellyys? Saiko hän sitä sinulta; naiset kaipaavat huomiota ja hellyyttä ja ihailua. Niihin voisit jatkossa kiinnittää huomiota, ehkä olet pitänyt vaimoasi itsestäänselvyytenä? Minusta tuntuu, että teillä on parina kyllä mahdollisuus selviytyä tästä. Sinä vaikutat fiksulta mieheltä, eikä vaimosikaan rakastanut sitä hurmaavaa työkaveria, vaan koki hetkellisen huumaantumisen, varmaan haki sitä jännitystä. Niin minullakin oli, että puuduin arkeen ja kaikkiin vaikeuksiin ja sorruin hakemaan lohdutusta muualta. Mulla on vaan vaikeampi tilanne, kun toinen mies miellyttää minua kovasti. Jokin ratkaisu on kuitenkin pian tehtävä, tämä on vääryys miestäni kohtaan.
asiallista ja kannustavista kommenteista. Ja parhaani aion yrittää.
- Anonyymi
elämä on myös kirjoitti:
Tämä kuulostaa uskomattoman tutulta. Meillä myös vaimo petti.
Liittoa on takana lähes 20 vuotta ja lapsia on useita. Tapahtuma tuli julki noin kuukausi sitten. Ja vaikka hän itse paljasti asian, niin silti hän valehteli suhteen kestosta, tapahtumapaikoista, tapahtumista.
Tapahtumat selvisivät tarkemmin vasta useiden keskustelujen jälkeen. Useimmiten kun huomasin epäloogisuuksia hänen kertomuksessaan, niin hän joutui paljastamaan vähän lisää. Luottamuksen kanssa on kaikkein vaikeinta, kun jouduin itse puristaamaan kaikki tiedot. Nyt ei tiedä mitä uskoa ja mitä ei?
Vaimoni korostaa koko ajan, että hän haluaa unohtaa koko asian, että sillä ei ollut mitään merkitystä. Minä en ihan voi hyväksyä tuota "asian unohtamista".
Edelleen asia mielessä useita kertoja päivässä. Alkuun oli ihan sietämätöntä, kun mitään muuta en pystynyt ajattelemaan.
Myös minunkaan rakkaus ei ole mihinkään kadonnut, mutta luottamus on kovilla edelleen, vaikka asiat ovat vähitellen valjenneet. Tosin en vieläkään tiedä mitä on voinut jäädä piiloon?
Mutta en minäkään aio luovuttaa,
Tsemppiä, ei tämä helppoa ole.Huora vaimo ota ero
- Anonyymi
unohtaa kirjoitti:
Joo noin mäkin ajattelin et pitäis kostaa mut ei kai se mitään olis auttanu. Vaimolle pitäi antaa anteeks jos se sitä tosissaa pyytää. Vaikeeta se tietysti on kun asia tulee koko aja uudellee omaan mieleen.
Tyypille joka lähtee pilaamaa toisten lasten ja perheen elämää tekis mieli kertoo et on syytä pysyä kaukana. Onks kellää ajatuksia mikä olis hyvä tapaa pitää tollane sika kaukana??Se pettävä osapuoli tekee sen valinnan pettämisestä se ei ole sen kolmannen osapuolen syy, jos se kolmas ei olisi tuo toteutunut se olisi joku muu.
Itse hairahduin mieheen joka väitti eronneensa ja ajan kanssa selvisi ettei ollutkaan eronnut ja että hänellä oli ollut useampia suhteita avioliittonsa aikana.
Joten itse jätin hänet ja jättämisen jälkeen keskustelin kyllä hänen vaimonsa aloitteesta suhteesta yleisellä tasolla.
Nuo ovat rankkoja tilanteita.
Mutta sen kolmannen näkökulmaakaan ette tiedä ennen asiallista keskustelua.
Pettävä osapuoli on saattanut satuilla ihan mitä vaan olemassa olevasta liitostaan halutessaan suhteeseen liittonsa ulkopuolisen henkilön kanssa.
- tapaus myös
Minulla mieheni jäi kiinni jo syksyllä.Pääni ei kestänyt jatkuvaa epäilyä,joten mieheni muutti pois.Erota ei halua,asumuserossa ollaan ja mietitään asioita.Mieheni ei myöskään halua puhua aiheesta ollenkaan.Hän sanoo,että mitään ei enää ole ja katsellaan nyt.En tosiaan tiedä jatkuuko heidän suhteensa vai ei.Meillä myös lapsia,joten yhteydessä on oltava.Seksiäkin olemme harrastaneet eromme jälkeen,mutta tuntuu ettei mies ole täysillä mukana.Vaikeaa on,jun sydän rakastaa,mutta järki sanoo,että olisin varalla,joten tässä sitä odotellaan ja katsellaan miten käy.
- kysyä sulta
sellasta, että miten sait selville.. Mulla on samantapaisesta suhteesta vahva epäilys, mutta kun yhteydenpito on saman kaltaista, niin on mahdoton kaivaa totuutta. Kertoiko joku sulle, vai miten sait tietää?
Lisäks tuliko sulle yllätyksenä, vai muuttuiko hänen käytös jotenkin mistä aloit epäilemään?- kohtaan ja kieltäytyy tai
ei kykene seksiin oman puolison kanssa.ei napsut riitä kahdelle enää.
- tapaus myös jatkaa
Mieheni käytös muuttui täysin.puhelin alkoi olla jatkuvasti äänettömällä taskussa,mies oli äreä ärsyyntyi helposti,seksi tökki ja halusi aina aikaisin nukkumaan.Eli aika,kun olisi voinut viettää kanssani meni mielummin nukkumaan yksin.Kyllä vaimo vaistoaa ,kun kaikki ei ole ok.
- Elämä on
tapaus myös jatkaa kirjoitti:
Mieheni käytös muuttui täysin.puhelin alkoi olla jatkuvasti äänettömällä taskussa,mies oli äreä ärsyyntyi helposti,seksi tökki ja halusi aina aikaisin nukkumaan.Eli aika,kun olisi voinut viettää kanssani meni mielummin nukkumaan yksin.Kyllä vaimo vaistoaa ,kun kaikki ei ole ok.
Ehkä vaimo vaistoaa, mutta miehenä minä en vaistonnut vaimoni kohdalla. Mainitsemasi merkit olivat näin jälkikäteen ajateltuna kaikki nähtävissä, mutta en kertakaikkiaan tullut epäilleeksi toista miestä. Olin siis liian sinisilmäinen, vaikka muuten en itseäni ihan tyhmänä pidä. Sen kaikista rakkaimman ihmisen tekemiselle sitä sitten kai on liian sokea.
- vain siinä tapauksessa
kohtaan ja kieltäytyy tai kirjoitti:
ei kykene seksiin oman puolison kanssa.ei napsut riitä kahdelle enää.
että on totaalisen kyllästynyt puolisoonsa ja haluaa tästä oikeasti eroon. Ilkeydellä yritetään myös saada aikaan riita ja toinen osapuoli lopettamaan suhde, kun ei siihen itsellään ole tarpeeksi rohkeutta.
Jos taas katuu pettämistään, useimmat muuttuvat aivan erityisen ystävälliseksi ja seksiäkin halutaan paljon.
- ihan normaalia
..mutta olen päässyt asian kanssa tasapainoon. Omien pohdiskelujeni tulos on se, että se mitä mieheni ja tämän naisen välillä ikinä olikin, oli mieheni todellisesta elämästä irrotettua unelmaa. Hän sekä rakasti, että halusi tätä naista, mutta se oli vain mahdollista siten, että se ei loukannut meidän yhteistä elämää.
Tavallaan niillä tunteilla ja teoilla ei ollut julki tullessaan muuta arvoa kuin järkytys, ihmetys ja kieltäminen. Tottahan minäkin vaistosin likaisemman totuuden, mutta myös tunsin hänen halunsa hyvittää sen kaiken. Koskaan ei ollut tarkoitus loukata minua. Olen antanut anteeksi, ihmisellä on lupa erehtyä.
Minäkin halusin alkuun selvittää jokaisen tapahtuman askel askeleelta. Jos olisin selvittänyt, tuskin olisin voinut antaa kaikkea anteeksi. Se mitä hän teki ja sanoi, oli tarkoitettu pitämään sitä suhdetta kasassa. Niinhän me toimimme jokaisessa suhteessamme, kaikki ei ole välttämättä niin totta, ihminen pyrkii helppouteen ja omaan hyvään oloon.- tsemppiä vaan
jälkeenkään helppoa ole sillä sitä miettii miksi?Niin miksi petti vuosia?
Itse olisin antanut kaiken anteeksi ja halusin jatkaa niin misekin,jatkoimmekin,kunnes...paljastu 2v päästä että mies oli jatkanut entiseen malliin salaisen naisensa kanssa ja itseni takia en jaksanut enää.
Erosin lopilta sillä en olis vaan jaksanu katsella sitä touhua enää.
- kokenut
ON kokemusta , ei ainakaan mieheni suostunut minkäänlaisiin keskusteluihin , mielestäni se on silloin vaimon vähättelyä ja samalla otetaan vaimolta pois mielipiteen ilmaisu mahdollisuus asiasta , silloin mies vain päättää liiton jatkamisesta ,mykkäkoulu on maailman julmin muoto mihin puoliso syyllistyy silloin kun hän ei suostu minkäänlaiseen kommunikointiin asiasta siinä vaimo tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi ja ei ole sitten muuta mahdollisuutta kuin vaimon tehdä täysin itsenäisesti omat johtopäätökset , ja sitten ei enään miehellä olekkaan enään asiaan puuttua ,koska on kieltäytynyt puhumasta asiasta . tilanteesi on todella kipeä , menkää yhdessä neuvolaan ei ole muuta mahdollisuutta jos jatkatte yhteistä elämää .
- Lumi ja Sade
meilläkin! Ei keskustelua aiheesta, jos yritin, niin vastassa vain puhumattomuus. Mitä pettämisestä kiinnijäämiseen tuli, minun piti hankkia todisteet asiasta, yritti sitten vieläkin luistella pois.
Ja mitä ilmenikään? Edelleen soiteltiin, postattiin, vaikka heti lupasi katkaista kaiken yhteyden eikä halunnut kotoa lähteä.
Enkä ymmärrä, jos on juuri vannonut kiihkeästi rakkautta, voi hetkessä väittää 'ei se ollut mitään'. - vaikeita asioita....
Jotenkin varmaaän ajateltava, että vaikka ihminen on naimisissa, ei se mitenkään deletoi tunteiden olemassaoloa. Ihmisestä ei tule papin aamenen jälkeen tunteetonta.
Tapaamme monia ihmisiä elämämme aikana. On täysin mahdollista, että vastaan tulee ihminen, joka herättää meissä tunteita riippumatta siitä, olemmeko varattuja toisaalla vai ei. Montaa ihmistä voi rakastaa yhtä aikaa, joitakin vain enemmän kuin toisia.
Sitten ovat tietysti ne konkreettiset pettämiset, kun mennään sänkyyn asti. Silloin kun on paljon tunteita, sänkyyn meneminen ei tunnu edes väärältä.
Usein se kuitenkin on niin, että se oma kumppani on kuitenkin se tärkein. Ja oman kumppanin tuntee myös paremmin, siinä tietää mitä saa. Tällainen uuteen ihmiseen hurahtaminen on aina riski, koska ei tiedä kuitenkaan, miten suhde loppujen lopuksi toimii.
Rankkaa on tämä ihmisen elämä, ilman tunteita elämä olisi varmaan paljon helpompaa. - kait
Ei minunkaan mieheni halunnut avautua vaikka petti monta vuotta. Omakohtaisesta kokemuksestani voin sanoa,ettei minua ainakaan helpottanut ne vähätkään asiat, mitä sain selville.Eikös sitä sanota, että tieto lisää tuskaa, ja niin se vaan on.
Kai jokainen ihminen tietää pettäessään, loukkaavansa toista ja tuhoavansa luottamuksen. Enkä näin pessimistisesti ajateltuna usko, että mitenkään pystyy sellaista suhdetta jatkamaan, koska aina ne "salaisuudet" jäävät kalvamaan mieltä. Itsensä ja oman minuutensa siinä vaan tuhoaa. Minunkin mieheni kävi pariterapiassa ja jatkoi salasuhdettaan, vakuuttaen ettei mitään sellaista enää ole. Hän ei myöskään mennyt sänkyyn
salarakkaansa kanssa,vaikka tämä myöhemmin sai lapsen... Nyt On Aika Ottaa Elämänlangat Omiin Käsiin! - petetty myös
Olen ollut hiljattain samassa tilanteessa kanssasi, mieheni jäi kiinni pettämisestä. Olemme olleet naimisissa jo yli 10v. Aluksi hän ei halunnut puhua asiasta, lähinnä suuttui ja meni tilanteesta pois. Ja juuri siinä alussa, kun uskottomuus on tullut ilmi, minullakin oli pää täynnä kysymyksiä ja tunteet mylläsivät vihasta vaikka mihin. Nyt kun aikaa on jo kulunut muutama kuukausi, tilanne on jo vähän parempi. Hän jopa jaksaa pitää minua lähellään, kun niin usein vieläkin itken ja itken pahaa oloani. Uskon, että vielä hän suostuu asiasta puhumaan. Aika moneen kysymykseen olen jo saanut vastauksen häneltä, mutta nyt tuntuu olevan asia jotenkin hänen taholtaan vaiettu. Paljon toivon sinulle kärsivällisyyttä, sitä tarvitaan. Olemme terapiassa, sieltä olen saanut hyviä kokemuksia. Uskon, että jos molemmilla on aito halu jatkaa yhteistä taivalta pettämisen jälkeen, se on mahdollista. Kipeää se tekee, molemmille, mutta toivotaan parasta! Asian kanssa toivon voivani vielä elää, vaikken tietty koskaan uskottomuutta hyväksy.
- älyllinen
vei lapset pois. Eivät halua tavata isäänsä.
Melko hyvä avioliitto oli mielestäni jatkumossa. Sitten lähes 60 v. miehelläni paljastui 2 v. suhde. Se oli shokki. Olimme sitoutuneet jo "kärräämään" toisiamme rullatuolissa eli pitämään toisistamme huolen.
Ei vain pidetty sopimuksista huolta - kun käry käy
Mulla kävi samalla tavalla. Mies jäi kiinni suhteesta muutama kuukausi sitten. Olin aluksi shokissa, mutta kuitenkin halusin tietää kaiken heti. Mies ei halunnut kertoa, jolloin uhkasin soittaa tälle naiselle. Tätä hiukan pelästyi ja kertoi osan totuutta. Jälkeenpäin kun nyt ajattelen asiaa, olisi ollut parempi kun kaiken olisi saanut heti keskusteluissa tietää. Aluksi mies yritti vältellä aiheesta puhumista ja sanoi, että ei pitäisi mässäillä asialla. Ja mitä nyt tommosesta pikkujutusta kannattaa tämmöistä meteliä nostaa. Tämä vähättely on pitkittänyt asiaan käsittelyä ja pikkuhiljaa on tonkiessa tullut esille kaikenlaista.
Eniten nyppi se kun mies sanoi jutun olevan ohi, mutta vielä pari kuukautta kiinnijäämisen jälkeen viestittelyt jatkuivat toisen naisen kanssa. Monen monta kertaa piti tähdentää asiaa: Se on joko minä tai hän.
Lopulta en voinut muuta kuin soittaa tälle naiselle itse. Tällöin sain tietää sellaiset seikat joita mieheni ei kertonut. Tämän jälkeen yhteydenottojen piti hänen puoleltaan loppua.
Luottamusta ei todellakaan pysty edes yrittää rakentaa jos ei saa todenmukaista tietoa suhteesta. Jos aina vain paljastuu valheita ja peittelyä ei omaa suhdetta pääse rakentamaan.
Se tuska mikä suhteen paljastuminen jo itsestään aiheuttaa toiselle osapuolelle on rankkaa. Aluksi menee yöunet ja ruokahalu täysin. Mielessä pyörii vain kysymys: Miksi? ja jos siihen kysymykseen ei pettäjäosapuoli suostu antamaan tyhjentävää vastausta on aika raakaa odottaa asian selviävän itsestään.
Esim. jos on nähnyt tekstiviestejä jossa vannotaan rakkautta puolin ja toisin, kehutaan kuinka hyvää seksi on ja kiihkeästi odotetaan seuraavaa tapaamista. Lähetellään kuvia intiimialueista toisille. Tämän jälkeen pettävä osapuoli sanoo vain, että kaikki tämä on peliä eikä merkitse mitään. Miksi vielä pitivät yhteyttä suhteen paljastumisen jälkeen. Jompikumpi asia on ristiriidassa, mutta kumpi se ei selviä kuin asiasta läpikotaisin puhumalla.
Puhukaa siis avoimesti toisillenne, voipi muuten käydä niin, että haavoja ei enää korjata. - mies monelle
Olen jäänyt kiinni vasta viime vuonna, vaikka pettämistä on jatkunut 17 vuoden ajan, useiden eri naisten kanssa. Vaimo on kuohuksissaan ja sanoo haluavansa pilkkoa minut palasiksi. No, se vain kuvaa hänen mielentilaansa, ei todellisia aikomuksia, sen verran häntä tunnen, ettei ole syytä pelätä fyysistä väkivaltaa.
Vaimo tiukkaa minulta yksityiskohtia suhteesta, jonka sai selville huolimattomuuteni takia, hän ei osaa aavistaakaan, miten kauan ja miten monen kanssa pettämistä on jatkunut. Jatkuvasti hän kyselee, mitä tekstiviestien takana oli, mitä olimme puhuneet, mitä olimme tehneet, mitä ennen sitä ja mitä sen jälkeen ja ... jatkuvasti niitä kysymyksiä. Heti aamulla, heti työstä palateesani aina siihen kun saan rauhan nukahtaa, vaikka valvottaa vielä sängyssä, istuu vieressä ja kysyy ja kysyy ja minä välttelen ja kiertelen ja jään joskus kiinni valheista, kun olen vähän puhunut ristiin. Ehkä 5% totuudesta olen tähän mennessä paljastanut, paljon puhunut palturia.
En todellakaan halua kertoa, miten tutustuimme, mitä täkyjä käytin, miten suhteemme eteni, mitä kaikkea teimme ja miten ja millä ajalla. Miten voisin, koska kertomalla enemmän hän saisi tietää miten toimin. Se rajoittaisi seuraavaa yritystä ja onnistuneen saaliin kanssa leikkimistä. On aivan riittävä taso pitäytyä siinä, että kerran olen hairahtanut, kun nainen houkutteli, ensin vain tekstailimme ja arkipäiväin asioista keskustelimme, sitten yhdessä kävimme syömässä ja puistossa kävelyllä. Enempää en tunnusta, koska haluan vielä pitää vaimoni, varakappaleena, joka pitää kodin minulle. En tunnusta rakastelleeni, en olleeni hulluna kiihkosta - tälläkin kertaa. Kuten A:n ja P:n ja H:n ja T:n ja L:n ja toisen A:n ja K:n ja kolmannen A:n ja toisen P:n ja R:n kanssa jo ennen.- eroon. saat olla sitten
naisten kanssa lopun ikäsi.
- lapsellinen
Käyttäydyt kuin pikkupoika, vaimosi ei ole äitisi. Jos sellaista kaipaat palaa oman äitisi luo ja anna vaimollesi se kunnioitus ja ihmisarvo joka hänelle kuuluu ja vapaus.
- tuommoisella äijällä
ole omaa vaimoa eikä kukaan omakseen häntä huolisi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)684803Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu152290- 261816
- 131546
- 321481
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51328- 101247
- 151156
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa41121- 231102