Helvetillinen emetofobia

Toivottavasti joku muu osaa vastata.

Vinkkinä imodium apteekista (aikuisten oikeasti) -oon testannut sitä hyväksi havainnut -voi "poistaa" koko taudin, vesi, myöhemmin varovasti laimennettu jaffa, jäiset mansikat, banaani, suolatikusta voi imeskellä suolaa. Noin muuten voi olla ämpäri lähellä, paperia, vettä. Ja ristikoita. Näillä pärjää.

Käsienpesu on hyvä keino välttää pöpöjä.

Jos jokin oire alkaa kovin rajusti rajoittaa elämää, niin olisi aiheellista käydä terapeuttisesti sen kimppuun. Käy terkkarin tai lääkärin juttusilla aluksi. Äkkiseltään kuvittelisin, että tuo olisi varsin nopeasti selvitettävissä oleva juttu, mutta tämä on taas niitä tietoon perustumattomia maallikkoarvailuja.

Kuten edelliset, niin minäkin olen kammonnut oksentamista, mutta mitään välttämistilanteita se ei ole aiheuttanut. Oksennustautiaikaan olen välttänyt ainoastaan syömistä. Varsinaista oksennustautia en ole sairastanut 20 vuoteen.

Vuosi sitten oksensin paastotilanteessa. Sain syömättömyyden vuoksi rytmihäiriöitä ja sitten tietysti oksensin. Aiemmin vatsatautiaikaan (silloin harvoin kun sain mitään oireita) olin onnistunut välttämään oksennuksen tahdonvoimalla, vaikka oloa okdentaminen olisi helpottanut.

Kitalaki tuli kipeäksi, yökkääminen oli niin voimallista, mutta mitään kamalaa ei tapahtunut.

Ilmeisesti et ole edes kovin herkkä oksentamaan. Olisit taudin saanut muuten välttämistoimistasi huolimatta.

Oletko miettinyt, mikä pelkosi on aiheuttanut, ja mitä itse asiassa oksentamisessa pelkäät? Käy juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa, niin elämäsi ei tarpeettomasti rajoitu!

Luulen että selviäisit tosta jos oksentaisit edes kerran uudestaan.
Onhan se vähän kurjaa, mutta ei oikeasti mitenkään kauheaa - sä tiedät sen. Koiratkin syövät ruohoa ja oksentelevat, maailman luonnollisin asia.

että terapiaan >>>

Moi,

Oksentamisen sairaalloinen pelko on melko yleinen, vaikka siitä puhutaan vähän. Kärsijät luulevat, että he ovat ainoita ja häpeävät vaivaa sen takia.

Minulla on ollut emetofobia niin kauan kuin muistan. Johtuu lapsuuden erittäin negatiivisista oksentamiseen liittyvistä kokemuksista. Pelkää omaa oksentamista, muiden oksentamista ja erityisesti pelkään, että oksennan jossakin, missä niin ei saa tehdä. Vaikka jonkun häissä tai leffateatterissa jne.

Minulla ei ole tuota tautikammoa, koska en koskaan saa mitään oksennustauteja. Olen kärsinyt jopa ruokamyrkytyksen oksentamatta kuitenkaan. En siis mitenkään yritä vältellä bakteereita vaan ajattelen, että on hyvä, että oppii sietämään bakteereja, niin sitten ei niin helposti saa tauteja. Ja tämä on toiminut hyvin.

Nykyään on tosiaan vaan tämä sopimattomissa tilanteissa oksentamisen pelko.
Ja se on paha edelleen. Sitä on nyt kestänyt noin 18 vuotta. Sinä aikana en ole oksentanut kertaakaan. En siis edes kunnolla muista, että minkälaista se on. Enkä myöskään tiedä, että minkälainen olo johtaa oksentamiseen ja minkälainen ei. Sen takia luulenkin, että saattaa yhtäkkiä oksentaa missä tahansa ilman varoitusta ja välttelen tiettyjä paikkoja, tilanteita ja istumapaikkoja. Hullua. Mutta sitkeässä asuu pelko.
Olen kokeillut aika monia menetelmiä pelon poistamiseksi: hypnoosihoitoa, EFT:tä, keskustelua, välttelemistä, tilanteille altistumista, järkeistämistä, pahimman skenaarion hyväksymistä yms. Mutta ei se minnekään ole hävinnyt. Pelko on voimakkaampaa silloin, kun elämässä on muutenkin stressitekijöitä. Onnellisina aikoina vaivaa ei juurikaan muista. Paitsi, jos joutuu "ansaan" esim. leffateatteriin jonnekin suljettuun nurkkapaikkaan.

Tsemppiä!!

Kirjoita heti, jos keksit parannuskeinon tähän vaivaan.

Oletko tutustunut emettien omaan foorumiin?
http://www.createphpbb.com/emetofoobikot/

Myös tuolta löytyy tietoa emetofobiasta:
http://emetofobia.org/

Minulla oli tosi kova oksentamisen pelko monta vuotta. Se alkoi, kun olin 5. luokalla (silloin sairastin mahataudin) ja jatkuu edelleenkin jonkinlaisena. Pelko oli niin paha, että en voinut nukkua öisin, maha oli aina kipeä ja en voinut syödä, oli pahoinvointia ja ties mitä.

Olen nyt 22-vuotias, ja olen huomannut, että pelko on helpottanut vähän. En tiedä johtuuko se iästä vai siitä, että myöhemmin "jouduin" oksentamaan kolme kertaa, ja kokemus ei ollut niin paha kuin olin aina pelännyt. Ensimmäinen oksennus tapahtui Meksikossa, kun sain auringonpistoksen. Kaksi toista kertaa johtuivat alkoholista. Heh, mun matkapäiväkirjassa on hauskoja tekstejä. Matkan alussa pelkäsin niin paljon ripulia ja mahatautia, että en uskaltanut syödä ravintoloissa ja kaupoissakin valitsin tarkkaan ruoat. Koko ajan olin ahdistunut siitä milloin tauti iskee. Kun ahdistus oli paha, kirjoitin päiväkirjaan rukouksia yms. että saisin olla terve, pohdin oireitani ja valitin pelkoani. Lopulta auringonpistos laittoi minut oksentamaan, sitten kirjoitin päiväkirjaan "tein saavutuksen, oksensin, ja se ei ollut yhtään kamalaa!". No, minusta vain on huvittavaa, että olin niin riemuissani tuosta kokemuksesta :)))

Nyt opiskelen lähihoitajaksi ja työharjoitteluissa olen joutunut näkemään ja siivoamaan oksennuksia ja se on helpottanut pelkoani paljon. Ainoastaan pelkään, että jos sairaalassa tai muussa laitoksessa on esim. noro-virusepidemia.... Se laittaa mut vieläkin pelkäämään ihan hulluna. En voi olla yhtään normaalisti, kun koko ajan tarkkailen oireitani. Tai odotan niiden alkavan... Muistan aina ensimmäisen yövuoroni, kun yksi potilas sairastui noroon. Jouduin pitämään oksennuspussia hänen suullaan ja samalla sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa, silmissä sumeni ja jalat tärisi. Neljä seuraavaa päivää odotin paniikissa, että olisin saanut tartunnan. Pelkoa ei auttanut se, että yhden valvotun yön jälkeen olo on aika kamala...ja kun vielä nukkuu kaksi seuraavaa päivää... Pää on sitten ihan sekaisin olo karmea, joten se vaan vahvistaa tunnetta siitä, että minulla todella on mahatauti!

Mutta kyllä tämän pelon voi voittaa, ja aion tehdä sen! Joskus kehitinkin sellaisen iskulauseen "I'll vomit until I'll love it" :)))

että oksentaminen ei oikeasti ole todellakaan niin hirveetä, kun muistat. Olen itse emetofoobikko, ollut aina, ja lähiaikoina vielä enemmän. En myöskään ollut oksentanut noin 5 vuoteen (ja sitäkin ennen ehkä 3 kertaa elämäni aikana) kunnes sain joulukuussa oksennustaudin. Olin lähtenyt kotoani viikoksi karkuun poikaystävälleni koska perheelläni oli vatsatauti, mutta palatessani sain sen (virus elää esineissä kuten ovenkahvoissa 12 päivää). Se ei todellakaan ollut lähellekkään niin paha, kuin kuvittelin! Kipeänä oksentaminen on lähinnä suuri helpotus, eikä se niin epämiellyttävää edes ole. Ja kun se on tehty, olo on todella paljon parempi. Luota minuun; pelossa eläminen on NIIN paljon pahempaa. Sitä paitsi oksentaminen on ohi ennen kuin huomaatkaan. Ja tiedoksi myös; minulle oksennustauti iski hereillä ollessani, ja se sisälsi noin 6 tuntia HYVIN omituista ja pahaa olo ennen oksentelua. Siis sen todella huomaa, kun on oksennustauti, eli ei tarvitse pelätä, että se yhtäkkiä "hyökkää". Mutta oksennustaudin saaminen oli mulle ainakin TODELLA helpottava kokemus, koska se poisti sitä tuntemattoman pelkoa, joka minulla siihen liittyi (ja varmasti sinullakin).

Aaah, tiedäm tunteen paremmin kun hyvin!!
Mullakin on sama juttu, ylä-asteella ollessani kammo oli paljon helpompi, mutta nyt ammattikoulun alotettuani ja syksyn masennuksen kautta kammo tuli takaisin!! :o Pelkään aina kun joku on vatsataudissa, että saan sen. eniten pelkään sitä että se tulee silloin kun olen jossain muualla kuin kotona! Olisi hirveetä oksentaa vaikkapa koulussa :s

Taitaa juuret johtaa johonkin lapsuuden vatsatauteihin. Kun olin neljännellä, ja kammo oli jo silloin sairastin vatsataudin mutta kammo ei hävinnyt mihinkään :/

Tänään sain tekstieviestin poikaystävältäni kun olin menossa kouluun "Kulta, mulla taitaa olla vatsatauti :(" Olin aivan paniikissa! Suunnittelin jo kotiin lähtöä mutta ystäväni joka tietää fobiastani sai mut jäämään kouluun. Nyt pelottaa että se tulee!! Vaikka en ole nähnyt poikaystävääni kiireiden takia kahteen päivään, mut voihan olla et hänellä se oli jo sunnuntaina kun nähtiin :( Pelottaaa!! APUA!!

Heippase, tässähän minulla vallan sielunihminen... Itsekin valitettavan emetofobinen, absolutisti (mutta ei ainoastaan emetofobian takia, alkoholi on vain turhaa) ihminen, joka välttelee ihmismassoja, pesee paljon käsiään ja pelkää aina keväisin loskasäitä.

Mie en osaa muuta sanoa kuin että itsesi kanssa siun tulee yrittää löytää tapoja selvitä tuosta, tuo yöllinen heräilyhän tässä taitaa se ilkein sivuoire olla... itsellänikin on vaikeaa nukkua, maha on kipeä useana yönä.

Suoranaisesti en osaa auttaa, mutta ilmoita toki jos haluat jutteluseuraa emetofoobikosta, niin koitetaan törmätä netin vilkkaassa viidakossa!

~ Fellow emetofoobikko

Tiedän miltä sinusta tuntuu. Itse kärsin myös pahasta emetofobiasta ja luulin aluksi itse, että olen ainut. Olen itse oksentanut 8 vuotta sitten ja muistan sen päivän kuin eilisen. Kannattaa hakeutua lääkäriin ja pyytää pahoinvointi lääkkeitä. Ne auttavat ja sillä myös voidaan estää oksennuksen tuleminen. Ja terpaia on yksi tapa rauhoittaa itseään. Itse myös kävelen öisin ja ravaan yhtenään tupakalla. Itse ne voi nukkua edes samalla puolella sänkyä, kun pelkään, että sitä myötä minulle tulee oksennus.

mullapa onki ollut myös sama ongelma jo alakoulusta lähtien. viime kerrasta ku oksensin onki jo aikaa reilusti yli 10 vuotta ja se tapahtui kun olin tokalla luokalla, koulussa ja vieläpä keskellä tuntia!
Olin todella ujo tyttönen silloin enkä uskaltanu kertoa asiasta opettajalle joten pidätin tosi kauan sitä ja se oli todella kamalaa istua siinä paikoillaan pulpetilla ja pidätellä vaan, kunnes se sitten lopulta tuli ja lattialle..yöks:(
kamalat muistot se on jättänyt pidättämisestä, ja olin vihainen äitille kun oli laittanu minut kipeänä kouluun, kun jo aamulla valitin vointiani.
Ei voi muuta ku onnitella itteään ja terveyttään kun ei ole vielä koskaan sairastanut tohon kammottavaan norotautiin tai muutoinkaan oksennustautiin, mitä ainakin näin talvisin on liikkellä jatkuvasti. näihin aikoihin saakin olla koko ajan kädet hikoen ja jännän kakka housuissa, siinä pelossa ettei vain saisi mitään.
Oon pessy kätösiä kyllä pienestä pitäen joka päivä aina kun tulee ulkoota,koulusta,töistä tai jostain muualta ja samoin myös vessakäynnin jälkeen ja ennen ruuanlaittoo/syömistä. Lisäksi tykkään syödä päivittäin noita gefilus tuotteita(tehojuomia, jogurtteja ja mehuja), kun oon kuullu et ne saattaa antaa parantavan eston vatsapöpöillekkin.:) Vihreää ja valkosta teetä juon joka päivä n. 4-7 kuppia...omasta mielestä virkoavaa ja hyvää oloa tuovan lisäksi nimenomaan vihreä tee tappaa viruksia ja bakteereja.

hyviä vointeja sinne!

sama vika.. ja nyt ihan paniikissa kun oma lapsi oksentaa.. ihan varmaan saan sen. mitään en pysty edes syömään... sydän hakkaa.. hirveetä

mulla käy niin, kun olen huvipuistossa menossa hurjiin laitteisiin, tai edes mietin meneväni, tulee kauhean huono ja oksettava olo. voiko tämä olla emetofobiaa?

Mullakin on emetofobia. joskus kun tulee paha olo , menen ihan paniikkiin, ja rupean pyytämään jostain, että se menisi pois .se on kamalaa! haluaisin siitä eroon.

kärsin tästä itsekkin. sain sen vasta hetki sitten tietää kun tästä luin. en enää minäkään uskalla mennä huvipuiston laitteisiin tästä syystä ja lentokoneessa en ole ollut enkä uskalla mennä sen takia ja joudun sitten sepittämään että pelkään että se putoaa ja en uskalla mennä. en lintsaa koulusta senn takia mutta kauhistun heti jos joku ilmoittaa voivansa huonosti ja pysyttelen erossa hänestä. itsekkää en joskus yöllä saa nukutuksi oksennustaudin pelossa ja silloin yritän vain lukea esim. sarjakuvia. pelkään oksennuksen ääntä se on ihan hirveää! yhdelle kaverillani en viihdy koska sain kerran oksennustaudin siellä olon jälkeen minulle tyuli siellä paha olo ja sanoin että pitää mennÄ ja kotona oksensin D: en itse asiassa ole ihan varma onko minulla emetofobia mutta uskon vahvasti sillä lähes tulkoon kaikki oireet viittaavat minuun. Suosittelen menemään psykologille ja jutella hänen kanssaan itse siellä käyn ja se on hieman (ei vielä paljoa) auttanut mutta siellä käynti saattaa vaatia muutaman vuoden ennenkuin se paranee tai muuttuu siedettäväksi.

emetofobiasta kärsivä lapsi sijoitetaan pois omasta kodista. Järkyttävää!! :(

Olen pahimman luokan emetooobikko. En ole oksentanut 15vuoteen, mutta eilen se sitten tapahtui.
Tuli vaan niin huono olo ja sitten vaan... oksensin. Sen tilanteen näki jotenkin eritavalla, se vaan tulee etkä sitä voi estellä. Yritin vaan ajatella koko ajan, että muistaa hengittää, ole rauhassa nyt se on menoa :D Ja olo parani heti sen oksentamisen jälkeen! Nyt on olo aika... mieletön. Sanoin aina että kuolen mielummin kuin oksennan tai että kuolen siihe itse oksentamiseen, mutta enpä tainnutkaan kun tätä vielä kirjoitan :)

En usko, että pelko on nyt voitettu ja tanssi ruusuilla loppuelämäni. Esim tänään tapasin ihmisen joka kertoi sairastaneensa viikon oksennustautia... häivyin paikalalta kuin kuppa Töölöstä. Ja nyt istun ja pelkään että sain sen häneltä... mutta toisaalta, vaikka olisinkin saanut, ehkä selviän siitäkin?

Todella lohdullista nähdä, että muillakin kun mulla on kyseinen emetofobia!
Käsittämätöntä miten näinkin ''naurettava'' asia voi johtaa niin suuriin turvatoimiin ja pelkotiloihin, ku mihin esim. mulla johtaa. Tai no, naurettava tämä on lähinnä niiden mielestäm, jotka eivät itse kärsi fobiasta ja jotka eivät ymmärrä... Olen nyt 17, sairastanut emetofobiaan noin kolme vuotta sitten ja tällä hetkellä on kova yritys päästä tästä eroon, vaikka vaikealta se tuntuukin. Mun välttämiskäyttäytyminen on tällähetkellä jo niin paha, että en pysty puhumaan asiasta muuten ku nimeämällä sen emetofobiaksi. Sen o-sanan sanominenkin jo pelottaa... Myös muiden ihmisten kirjotusten lukeminen on vaikeaa, sekä sanan kuuleminen asiayhteydestä huolimatta. Toki noiden lisäksi vältän paikkoja, joista ei pääse helposti pois, en käy ulkomailla, en ikinä voisi kuvitella juovani alkoholia, en koske mihinkään minkä aijon pistää suuhuni ennen kuin olen pessyt kädet kunnolla... noita kyllä löytyy!
Olen käynyt tämän asian kanssa jo kolmella eri terapeutilla, mutta (niinkun joku jo tuntui sanovan) jopa kuolema tuntuu ajoittain helpommalta ajatukselta, kuin ajatus siitä, että joutuisi kohtaamaan tämän pelon. Suosittelen silti lämpimästi terapeutilla käyntiä, sillä jollei siitä suoranaista apua ole, se ainakin selkiyttää ajatuksia. Itse olen vähitellen alkanut ymmärtää mistä tämä fobia voi olla itselläni lähtöisin ja jo se tuo hetkittäin vähän mukavamman fiiliksen tämän pelon keskelle.
Mulla ehkä masentavinta tästä tekee se, että mulla ei ole yhtään kaveria, kenelle voisin tästä asiasta puhua. Muutamalle olen kertonut, mutta niinkun varmasti tiedätte, paras keskustelukumppani tässä asiassa on toinen emetofoobikko...ns. terve ihminen ei vain tunnu ymmärtävän tarpeeksi tämän asian kamaluutta!
Joten, jos joku on halukas juttelemaan/kertomaan omia fiiliksiä tai tietää jonkun paikan, jossa voisi saada vertaistukea toisilta eme-tyypeiltä, niin kertokaa ihmeessä!! Itse en ole löytänyt oikeastaan muuta keskustelumahdollisuutta kuin tämän tyyppiset palstat, mutta harmittavan usein näilläkin liikkuu ihmisiä, jotka vain halveksivat ja nälvivät..(aivan kun niitä ihmisiä ei jo tarpeeksi löytyisi.)

Tsemppiä meille kaikille!!

Joko olet löytänyt emetofoobikot-keskustelupalstan?
Siellä meitä on! Osalla näyttää olevan melko "pahana", joten siellä ei ole kyllä
niitä "naurajia"....

Mulla on kans emetofobia, ollut ehkä 6-vuotiaasta asti. Muistan ekaluokalta tilanteen, jossa hyvä kaverini valitti huonoa oloa jollakin tunnilla: minä painelin kauhuissani toiselle puolelle luokkaa, sillä pelkäsin että kaverillani olisi saattanut olla mahatauti. Ei sitten ollut, tavallinen vesirokko vain.

Normaalia, jokapäiväistä elämää tämä pelko ei juurikaan haittaa. Mutta heti, jos joku mainitsee huonon olon, sanoo sanan "oksennus" tai tekee/sanoo mitä tahansa oksennukseen viittaavaa tai jos näen telkkarissa tai jossain oksentamista, niin kappas, mä olen jo kaukana desinfioimassa käsiäni.

Riparilla oli myös kamala tilanne. Eräs poika sairastui vatsatautiin(oksensi lakanoilleen), ja erään työntekijän piti hakea lakanat pois. Hän laittoi ne laatikkoon, johon iltaisin kerättiin kännykät. Tietenkin hän laatikon pesi, mutta en voinut enää antaa kännykkääni siihen laatikkoon, vaikka laatikon pohjalla oli kangaskin... Väitin hukanneeni kännykän, eikä kukaan onneksi kysellyt mitään.

Myös käsien pesu ja desinfiointi on tullut mulle melkein pakkomielteeksi. Aina, kun tulen kotiin ja ennen kuin syön, pesen kädet. Jos olen kaupungilla, desinfioin käteni miltei jokaisen kaupan jälkeen. En uskalla myöskään syödä mitään ruokia, joiden parasta ennen-päiväys on mennyt pari päivää sitten. Eräästä lääkkeestäni saattaa tulla pahoinvointia, ja mun on aina sitä ennen otettava pahoinvointilääke. Paitsi että nyt olen todennut, ettei kysesiestä lääkkeestä tule pahoinvointia - silti mä otan sen pahoinvointilääkkeen ensin.

Lähetän tän kolme vuotta myöhemmin, mutta oon aivan samassa tilanteessa. Olin joku aika sitten psykiatrisella osastolla tän ongelman takia, ja syön lääkkeitä jotka vähän rauhottaa. Fobiasta ei välttämättä pääse eroon, mutta siitä voi puhua jonkun kanssa, ja se helpottaa oloa huomattavasti, kun voi jakaa näita samoja, kauheita asioita jonkun kanssa, jolla on samanlainen ongelma. Muista, sä et oo ainoa jolla on tommonen.

Täällä myös yksi kammoinen.
Monen teksti on ollut kuin omalta näppikseltä.
Itsellä jos kuulen, että joku tuttu on vatsataudissa, mulla suunnilleen kääntyy vatsa ihan ympäri, kouraisee tosi ilkeesti ja tulee sairaan paha olo.
Itsellä sitten kans toi on sitä, että ku tulee pahaolo, pelkään että oksennan ja tulee sitten kahta kauheampi paha olo... ei kiva yhtään.
Tänäänkin kuulin että yhdellä kaverilla vatsatauti ja tämä kaveri kävi tuossa toissa päivänä meillä kylässä... Prkl.
Tän pelon kanssa ei ole ollenkaan kivaa :(

Viimeks olen oksentanut 18-vuotiaana, nyt oon 20. Silloin oksensin liian juomisen takia... Oksennustauti on ollut viimeks seiskalla. Tai no, oli jtn 15 ikäsenäki mutta sillon en laatannut...

Olen myös ollut oksennuskammoinen ja voin sanoa että olen parantunut siitä.
En toki ole siitä oksentamisesta vieläkään oppinut pitämään eikä kait tarvitsekaan,mutta en enää mene paniikkiin kun kuulen sanan vatsatauti.Minullakin tuo pelko alkoi lapsuudessa jonkun vatsataudin yhteydessä ja uskoisin että kysymyksessä on "virhekäsitys" aivoissa eli jonkun asian voi muistaa pelottavampana kuin se onkaan koska lapsena ei ole pystynyt asiaa jäsentämään.
Vanhempani eivät olleet kovin empaattisia ja kannustavia joten olen joutunut monen asian kanssa painimaan yksin joten olen sitten muodostanut asioista aivan omat pelottavat johtopäätökset.
Nyt aikuisena olen paininut monen erilaisen pelon kanssa ja yksi mikä kyllä auttaa on itsensä altistaminen peloille joista ei oikeasti ole vaaraa,esim hämähäkit,oksennus,korkeat paikat jne.
Osa näistä peloistahan on täysin alkukantaisia eli olleet joskus meille tärkeitä ja onhan se selvää että korkeasta paikasta voi esim pudota jolloin reagointi on itseasiassa täysin normaali.
Oksennuspelossa minua auttoi se että ajan kanssa kun tarpeeksi monta kertaa lasten kanssa se käytiin läpi niin joka kerta se vain lieveni.Myös tieto siitä että se on itseasiassa kehon puolustusmekanismi joka pyrkii poistamaan elimistöön kuulumattoman viruksen auttoi.Keho ikäänkuin puhdistuu.

Mulla on ollut emetofobia niin kauan kun muistan. Vaikka perheeni tukee minua erittäin paljon tässä asiassa, koen ettei se auta parantumisessani. Minun pitäisi ilmeisesti itse kohdata pelot ja selvitä niistä itsenäisesti.

En uskalla juoda alkoholia, koska pelkään oksentavani.

En halua lapsia, koska vatsataudit ovat yleisiä lapsilla.

Minua pelottaa joka päivä syödessäni, että saan jonkun pöpön ja oksennan. Jos saan jonkun taudin. Luulen (tai oikeastaan tiedän) kuolevani.

Olen 21-vuotias ja tämä pelko hallitsee elämääni :( voi kun löytäisin rohkeuden kukistaa pelon...

Heips:)

Niille kaikille jotka etsii "helpotusta" vaivaan... Kaappiin imodiumia, Relaa, pahoinvointilääkettä, joka auttaa huonoon oloon!! Relaa voi syödä kerran päivässä ja se rentouttaa vatsan :) Ja täällä puhuu siis fobikko.

Myös "sotasuunnitelma" auttaa! Oksennuspussi mukaan bussiin, junaan, metroon, leffassa käytäväpaikalle mistä pääsee nopee vessaan. Oksennusämpäri sängyn viereen. Se todella auttaa! Itse hermoon että ehinkö vessaan. vaikka en koskaan oksenna, mutta kun tietää, että ämpäri on lähellä ns."kuvitteellisen" oksennuksen tullessa, pelko hälvenee hieman. Actimel, Activia, Gefilus, vahvistaa vastustuskykyä. Käsidesi. Voimia kaikille!

MENE HOITOON

Täällä taas yksi, jonka elämää emotofobia hallitsee ja vahvasti. On kuitenkin muutama asia joka on lieventänyt pelkoani ja ajattelin sen tänne jakaa, jos se vaikka auttaisi muitakin.

1. Suurin osa emotofoobikoista sairastaa oksennustaudin erittäin harvoin, sillä käsien pesu ja vanhojen ja epäilyttävien ruokien välttely on sen verran aktiivista. Sairastumiseen kestää yleensä vuosia, eli juuri "se päivä" kun se tulee tuskin on tänään.
2. Osa ihmisistä pelkää enemmän sitä pahoinvointia kuin itse oksennusta ja pahoinvointiin löytyy lääkkeitä (kysy apteekista).
3. Oksennus ei tule "puun takaa" joten voit rauhassa käydä esimerkiksi elokuvissa pelkäämättä, että se vain tulisi noin vain. (itsellä aina ollut selkeät oireet enne oksennusta)
4. Vatsatauti uskokaa tai älkää voi myös olla lievä tai melkeimpä oireeton. Muistakaa nukkua ja syödä terveellisesti niin vastustuskykykin paranee.

Opiskelen itse ravintoterapeutiksi, joten ainakin lukemieni kirjojen perusteella, kaikki edellä mainittu pitää paikkaansa. Voimia kaikille ja etsitään se parannuskeino yhdessä!

Mun on pakko kirjottaa tänne omakohtainen, hieman lievempi versio emetofbiasta. En pelkää oksentamista juurikaan omalla kohdallani, mutta en sitä siis todellakaan itselleni toivo (kukapa nyt oikeasti pitäisi oksentamisesta lainkaan?). En muista koskaan sairastaneeni 20 ikävuoteen mennessä yhtään oksennustautia, mutta muistan joitakin yksttäisiä hetkiä lapsuudestani, kuten sen, että oksensin aina yöllä sen jälkeen kun olin syönyt munkkia. Pystyn kyllä edelleen syömään normaalisti erilaisia munkkeja, mutta edelleen niissä on jokin kummallinen oksennuksen sivumaku... En ole oksentanut viiteen vuoteen, en humalassa enkä sairaana, vaikka en ole mitenkään yltiöhygieeninen välttääkseni minkäänlaisia tartuntoja. Alkoholia olen kyllä vähentänyt huomattavasti viime vuosina.

Mutta mitä tulee muiden ihmisten oksennukseen, en voi sietää. Esim. kerran kolmisen vuotta sitten yöbussilla kotiin matkustaessani kuulin, kun joku oksensi bussin lattialle. Sydämmeni hyppäsi kurkkuun ja tuli sellainen pakokauhun tunne ja alkoi ahdistaa fyysisesti oikein kunnolla (eikä se ollut tms ketjureaktio-ällötys, eli en alkanut voimaan pahoin). Tämän jälkeen olen aina pelännyt matkustaa yöaikaan busseilla, varsinkin kun niihin aikoihin aina matkustaa ihmiset umpitunnelissa, ja yritän aina istua mahdollisimman eteen, koska nuo kännisimmät aina menevät suht. taakse nuokkumaan. Myös huvipuistoissa ahdistaa jonkinverran, kun pelkään että jollain menee vatsa sekaisin ja laatta lentää. Myös oksennuksen näkeminen esim. kadulla ahdistaa, sekä tv:ssä näytetyt oksennuskohtaukset (esim. hauskat kotivideot, jackass ym.) EIVÄT ole hauskoja, vaikka niiden (kai?) kuuluisi olla.

Olen ravintola-alalla töissä ja pelkään välillä, että joku oksentaa nähteni tai kuuloetäisyydellä ja joutuisin siivoamaan asiakkaiden oksuja.. Enkä kehtaa kertoa kenellekään pelostani koska se kuulostaa vain muitten korvaan diivailulta. Epäilen, että sain jotain traumoja siitä, kun olimme ala-asteella matkalla luokkaretkelle linja-autossa, ja eräs poika oksensi, laittoi käden suun eteen ja sitä roiskui ympäriinsä.. En ole vieläkään unohtanut sitä mielikuvaa. Tuon jälkeen mietin tapahtumaa useita päiviä ja se ahdisti minua jollain tavalla..

Tiedän, että pelkoni ei ole yhtä pahaa laatua kuin muilla kirjoittajilla, joten tsemppiä kaikille.

Moi! :)
Minullakin on emetofobia. Olen vasta 14 vuotias ja oon kärsiny siitä vähän yli vuoden. Se alkoi kyllä jo eskarissa, mutta nyt se on vallannut koko kehon.
Pelkään mennä kauppaan, syödä muualla kuin kotona, mennä kylään jonkun luo, mennä kouluun jne. kaikkea mahdollista. Hain apua kouluterveydenhoitajalta joka sitten lähetti mut koulupsykologille. Koulupsykologi sitten lähetti minut psykiatriselle poliklinikalle. Lääkäri määräs mulle masennuslääkettä ja sano et pelko on kohdattava. Et saa vältellä paikkoja mitkä pelottaa plääplää plää...
Nyt alan pikku hiljaa melkein 10 vuoden jälkeen "parantua". Toivottavasti sulle käy samoin :)

Minullakin on samanlainen. olen vasta 11v, mutta olen yrittänyt aina syödä esim. vähän likaisemmilla käsillä, ja ajatella, ei mulle voi tulla sitä, koska huomenna me mennään johoki kivaan paikkaan. mul auttaa ;)

http://emetofobiaa.blogspot.fi/

Hei! Monta vuotta myöhässä kommentoin koska en ole huomannut tätä aiemmin,kunnes tänä iltana päätin etsiskellä netistä vähän vertaistukea ja törmäsin kirjotukseesi. Hassua oli lukea sillä kuulosti ihan omalta kuvailultani ja kaikki ihan samaa kun itsellä! Olen myös absolutisti ja välttelen huvipuistoja. Vatsatautien aikaan olen ihan hysteerinen ja jos kaverillakin on sellainen tauti,etsin jatkuvasti syitä ja seurauksia oksentamiseen ettei se vain olisi tauti..itse sairastan oksennustautia n.kerran seitsemässä vuodessa että tahdonvoimaa olen itsellänikin epäillyt välttämiseksi.(joku mainitsi kommenteissa) fobia on mulla ollut 7v:stä asti,se lievitty jonkin verran yläaste-ajaksi ja alkoi lukiossa uudelleen...ja käyn nykyään käyn psykologilla siedätyshoidossa ja puhumassa fobiastani. Täytän kuitenkin 18 kesällä ja joudun siirtymään yksityiselle puolelle nuorten puolelta...(onneksi kela korvaa kalliit käynnit suurimmaksi osaksi). Mulla oli vatsatauti viime talvena ja en sanoisi että sem taudin kohtaaminen todellakaan olisi helpottanut pelkoani...päinvastoin ; aloin pelätä yhtä enemmän. Joka ikinen kerta kun vatsaani sattuu alan pelätä että se aiheuttaisi oksentamisen,vaikkei tauti olisikaan niin silti.! Ihanaa kuulla etten ole ainoa fobiani kanssa ja että meillä on niin paljon yhteistä asian kanssa. Tsemppiä sinnekin jos yhä taistelet fobian kanssa!

wikipedia auttaa

Hei te samankaltaiset ihmiset!

Mulla on kans ollu koko pienen ikäni ajan oksennuspelko, joka on muuten aivan sairaalloinen! Se alko siitä ku pienenä sairastuin ihan hirvittävään mahatautiin ja siitä asti se on seurannut elämää. Viimeks 7-8 vuotta sitten olin mahataudissa ja muistan ku pidättelin oksua viimiseen saakka ja nieleskelinki sitä mut ei oikee auttanut mitään, siitä tuli vaan helpottuneempi olo ku päästi kaiken ulos vattasta. Se ei tosin auttanut tähän emetofobiaan pätkän vertaa.

Oksensin viimeks n 2-3 vuotta sitten liian juomisen takia ja se oli hirveetä. Varsinkin sen jälkeen ku oli KAHDEN päivän krapula ja paha olo. Mm.. ei ollu kivaa.

Se että jos joku mainitsee edes että vattatautia on ollu jossai ni en mee lähellekkää ja koitan vältellä mahd pitkään niit ihmisiä kenellä se on ollu ja varsinki nyt ku on taas kevät ja mahatauti jyllää... Mä en tykkää. Sydän tykyttää ja tärisen ihan hillittömästi jos on vähän enemmän paha olo ja/tai vihloo vatsa. Tiedän mistä te puhutte ja tiedän mistä mä puhun, joten voimia teille emetofoobikot ja koittakaa selvitä, niin minäkin yritän

Moi!

Olen 24 vuotias nuori nainen. Minulla oksentamisen pelko alkoi jo ollessani lapsi, en osaa sanoa ikää, mutta muistan melkoisen tarkkaan ainakin lähes jokaisen oksentamiskertani ja joka kerta se on ollut yhtä hirveää. Lapsena muistan kuinka vatsataudissa vain makasin oksentamassa vadin täyteen, samalla vieraiden kurkkiessa oven raosta. Siksi myös sana "vati" saa minut aina muistamaan nämä lapsuuteni ikävät kokemukset.

12-vuotiaana aloin pelkäämään koulussa oksentamista jo niin paljon, että en voinut enää olla tunnilla, enkä kestänyt edes kuulla sanaa oksennus.
Kyselin kavereilta kokoajan jokohan tunti kohta loppuisi? Vaikka osasin kyllä katsoa kelloa, yritin vain päästä pois pahasta olosta. En uskaltanut kertoa kenellekään, että voin pahoin (enkä uskalla vielä tänä päivänäkään).
Lähettelin papereita kavereille, vain koska halusin saada ajatuksen pois olostani, joskus jouduin sanomaan opettajalle että oksettaa pakko päästä kotiin, tunsin silloin itseni täydellisen noloksi.
En koskaan oksentanut. Minut vietiin lääkäriin jotka sanoivat "sä vaan pelkäät, että voit pahoin ja kuvittelet sen, ei sulla oikeesti ole mitään". Se lause jopa auttoi hetken, tajusin että pelkään vain ja pikkuhiljaa pystyin olemaan rennommin tunneilla.

Kului ehkä vuosi tai pari, kun se tuli takaisin. Siitä asti olen kärsinyt pelosta kaikkeen mikä liittyy millään tavalla oksentamiseen.
Lukiessa emetofobiasta vaikka wikipediasta tai tästä hyvästä linkistä http://emetophobia.byethost15.com/faq_finnish.html niin todella moni kuvasi itseäni.

Kun näen jotain oksentamiseen liittyvää alkaa vapina, kehon polttelu, huimaus, iskee paniikki ja tekee mieli pyytää apua, mutta ei kehtaa. Kamalaa on jos alkaa voida pahoin vaikkapa autossa ja en itse pysty sanomaan siitä kenellekään. Todennäköisesti vasta viimetipassa sanoisin olostani, jolloin voi olla liian myöhäistä.
En tiedä miksi se on niin vaikeaa sanoa ääneen, häpeän ja pelkään muiden reaktiota ja sitä jos olenkin väärässä ja voinkin hyvin ja kuvittelen vain kaiken. Joissain tapauksissa pelkään myös, että minulle nauretaan. Minulle on myös naurettu, ja yritetty "oksennusäänillä" saada minut oksentamaan joka on myös onnistunut ja siitäkin on jäänyt trauma.

koulussa vitsaillaan siitä, jos joku on vatsataudissa. Aina kun kuulen mitä tahansa aiheeseen liittyvää, ottaa mahasta. Vain harva tietää fobiastani, koska en uskalla kertoa sitä kovin herkästi. Tämä rajoittaa elämää ja itselläni ei ainakaan siedätyshoito ole auttanut vaan pahentanut. Sydän hakkasi jo lukiessani tätä viestiketjua.

Olisin todella iloinen jos joku kaipaa aiheesta keskustelemista niin minut voi lisätä skypeen nimellä toomuchofeverything.

Voimia kaikille

Mä oon vasta 14-vuotias tyttö, jolla ihan kauhee emetofobia. Päiväkoti-ikäisenä olin ainakin 3-5 kertaa vatsataudissa ja jäänyt traumat siitä. Tänään kaverini laittoi viestiä että hän oksensi kotona ja on varmaan oksennustauti. Pelkään hirveesti että sairastun itsekin..

Mullakin on emetofobia