Minulla on niin ruma naama etten koskaan tule saamaan parisuhdetta!
Eikä itselleni edes kelpaa toinen ruma kumppaniksi, haluan ainakin normaalin näköisen miehen ja mukavan luonteen tietysti, en kuitenkaan pelkästään pinnallinen ole.
Yritän kyllä meikata ja laittaa hiuksiani mutta kun on vaan niin hiton ällöttävä naama ettei siihen auttaisi mikään muu kuin leikkaus.
Minulla on netissä kyllä kuvia mutten halua kertoa osoitetta tänne. Ne kuvat on ihan nättejä, paitsi että olen vähän muokannut kauniimmaksi ja vituttaa sekin etten oikeasti ole sellainen kuin kuvissa joita laitan nettiin joten ei auta vaikka jotkut on kehunut ulkonäköä netissä. Se ei ole totuus.
Välillä en voi poistua kotoota kun inhoan naamaani niin paljon. Joinakin päivinä se näyttää normaalilta mutta sekin riippuu valaistuksesta. Kun pääsen ulos ja näen itseni jossain peilissä vaikkapa vaatekaupassa, olen taas todella ruma.
Tämä oikeasti rajoittaa elämääni ja on todella iso ongelma, vaikkei sitä ehkä kukaan usko. Tuntuu että elämäni kaikki ongelmat johtuu rumasta naamastani.
En edes voi ikinä perustaa perhettä koska pelkään että synnyttäisin lapsen joka saisi minun rumat piirteeni. Olen todella katkera siitä että vanhempani tekivät minut. Onko niin saatanan vaikeata katsoa peiliin ennenkun alkaa lapsia tekemään ja miettiä että kannattaako tehdä tähän maailmaan ihmisen joka tulee saamaan aivan hiton ruman naaman ja tulee kärsimään siitä. Kyllä nyt pitäisi tajuta että jos on ruma niin ei siitä lapsesta mitään normaalia tule.
Tämä on elämäni yksi vaikeimmista asioista koska se on asia joka ei muutu. Paitsi leikkauksella. Mutta ei minusta ole leikkaukseen. Minulla on sellainen luonne etten halua valehdella, eikä leikattu naama enää olisi omani. Joudun joka helvetin päivä melkein jatkuavasti ajattelemaan vain omaa rumaa naamaani. En voi ajatella kunnolla muuta ja siitä seuraa muita ongelmia. En pysty keskittymään asioihin kunnolla. Olen masentunut. Mietin itsemurhaa. Joskus olen peilin edessä monia tunteja ja yritän keksiä miten saisin meikattua itseni nätimmäksi.
Mutta ei meikkikään auta. Enkä jaksaisi joka päivä sitäkään laittaa.
Toivottavasti ette ymmärrä väärin että ulkonäkö olisi minulle tärkeintä maailmassa!
Ongelmani on vain se, että ulkonäköni on niin kamala ettei sitä voi sietää mitenkään! Ja se vaikeuttaa elämääni. En ajattele että elämä olisi onnellinen jos olisin kaunis, vaan tilanne on se että ulkonäköni vaivaa niin paljon etten voi elää sen asian kanssa.
Rumana oleminen vituttaa!
55
10289
Vastaukset
- rillumareit
Kaikki "rumatkin" löytävät itseleen kumppanin, jos ovat vastaanottavaisia. Paljon omasta asenteesta kiinni. Asenteessasi on korjaamisen varaa, ei ulkonäössäsi.
- ovat pinnallisia
Vaikuttaahan se asiaan paljonkin. Ihmiset ovat itseasiassa varsin pinnallisia ja niinhän alk.kirjoittajakin haluaa paremman näköisen kumppanin.
- Anonyymi
Voi miten typerä kommentti. Minä todella "löysin" niitä miehiä, koska oli pakko ottaa. Kodista heitettiin ulos, joten oli pakko mennä miehen kanssa asumaan. Olin asunnoton pitkään. Kodissa asuessa olin "lattiarätti", eli kotiorja. Perheessämme oli 5 lasta ja minä vanhin ja ainut ruma. 9kk asuin rappukäytävässä ja kyselin siskoltani, onko minua kysytty? Vastaus oli EI.
Kun kodittomana olin, minun oli pakko olla "vastaanottavainen". Siitä seurasi hyväksikäyttö
ja seuraavaksi ulos heitto. Vastaanottavaisuus ei auttanut mitään, sillä kokeilin sitä olosuhteiden pakosta useammankin kerran. Asenteeni oli siellä kotona jo hiottu niin, että asenteen muutoksella tilanne itseäni kohtaan ei olisi muuttunut parempaan suuntaan. Minun asemaani rumana, auttoi vain, kun laitoin ensimmäisen pakkelikerroksen naamaani. Elämä jatkui yhtä kurjana mutta sain sentään tällä konstilla työpaikan.
- mieleen,
kun luin tekstiäsi, että ihan oikeasti ulkonäkö tuskin on kenenkään ongelmien perimmäinen syy. Lukiessani tekstiäsi muistelin televisiosta näkemiäni onnettomuuden uhreja, joilla oli koko naama "sulanut" aivan muodottomaksi ja jotka silti olivat elämäänsä tyytyväisiä. Tai dokumenttia siamilaisista kaksosista, jotka innolla elivät elämäänsä "normaalisti" ja iloisesti, vaikka olkapäästä roikkuu toinen ihminen.
Sitä vaan tässä yritän sanoa, että voisitko kuitenkin kuvitella olevasi kiitollinen siitä, että ylipäätänsä olet elossa ja terve? Sitä paitsi, itse en ole koko elämäni aikana nähnyt niin rumaa ihmistä, että sen vuoksi olisi ollut yksinäinen. Kyllä se on ihan muista asioista kiinni. Parisuhdetta et varmaan saakaan tuolla asenteella aikaiseksi, eikä sillä ole kasvojesi kanssa mitään tekemistä.- sitä terveempi.
Luonto on tasannut onnen lahjansa varmaan näinkin.Laitoksissa on hyvinkin kauniita ihmisiä,jotka saatetaan lääkkeillä ja leikkauksin eri näköisiksi.Mutta rumaa junttia ei kaada mikään.Heikompi sielu peljästyy sellaista usein viimeisen kerran,ja omaiset menevät myöhemmin tesatamenttia kuulemaan.Saat olla tosi kiitollinen että olet syntynyt sanojesi mukaan rumaksi,tänne rumaan maailmaan.Kauneus on myös katoavaista,ja sen eteen ei kannata surkutella.Silloin ollaa kaikki yhtä kauniita,kun harmaina huuhkajina makaamme vanhusten laitoksissa rivikkäin,ja henki viellä pihisee,mutta vaikeaa on toinen toistaan enää eroittaa.
- lailla liity toisiinsa
sitä terveempi. kirjoitti:
Luonto on tasannut onnen lahjansa varmaan näinkin.Laitoksissa on hyvinkin kauniita ihmisiä,jotka saatetaan lääkkeillä ja leikkauksin eri näköisiksi.Mutta rumaa junttia ei kaada mikään.Heikompi sielu peljästyy sellaista usein viimeisen kerran,ja omaiset menevät myöhemmin tesatamenttia kuulemaan.Saat olla tosi kiitollinen että olet syntynyt sanojesi mukaan rumaksi,tänne rumaan maailmaan.Kauneus on myös katoavaista,ja sen eteen ei kannata surkutella.Silloin ollaa kaikki yhtä kauniita,kun harmaina huuhkajina makaamme vanhusten laitoksissa rivikkäin,ja henki viellä pihisee,mutta vaikeaa on toinen toistaan enää eroittaa.
Rumuus ja terveys eivät yleensä liity mitenkään toisiinsa. Hyvin useinhan rumat saattavat itse pilata terveytensä. Tapauskohtaista.
- Kunis poika
Minäkin oon ruma. Yli kolmekymmentävuotta sitten koulussa huusivat perääni sika,läski,lehmä ym.Miestä en ole osannut pitää niin, että viihtyi´si luonani, mutta yllätys yllätys sainkin kauniin pojan,jolla on hyvä sydän rumaa äitiäänkin kohtaan. Pelkään aivan hirveesti tilannetta,jossa lapseni ystävät kiusaavat poikaani,koska tällä on niin ruma äiti. mutta nyt olenkin naarasleijona enkä kesysika
- Kaunis Erkki
sitä terveempi. kirjoitti:
Luonto on tasannut onnen lahjansa varmaan näinkin.Laitoksissa on hyvinkin kauniita ihmisiä,jotka saatetaan lääkkeillä ja leikkauksin eri näköisiksi.Mutta rumaa junttia ei kaada mikään.Heikompi sielu peljästyy sellaista usein viimeisen kerran,ja omaiset menevät myöhemmin tesatamenttia kuulemaan.Saat olla tosi kiitollinen että olet syntynyt sanojesi mukaan rumaksi,tänne rumaan maailmaan.Kauneus on myös katoavaista,ja sen eteen ei kannata surkutella.Silloin ollaa kaikki yhtä kauniita,kun harmaina huuhkajina makaamme vanhusten laitoksissa rivikkäin,ja henki viellä pihisee,mutta vaikeaa on toinen toistaan enää eroittaa.
Siinä on oikein tosipakssa tuubaa siitä että rumuus jotenkin jalostaisi ihmistä paremmaksi. Ulkonäkö ei todellakaan luonnetta muuta miksikään, ainoastaaan ulkoiset tekijät saattava vaikuttaa jollain tavalla käyttäytymiseen. Silti hyvin harvoin ruma ihminen esimerkiksi sietää huonoa kohtelua sen enemmän kun muutkaan ja he voivat olla yhtä ilkeitä kuin muutkin. Toisaalta kauniitakin ihmisiä elää sitkeästi vaikkapa parisuhteessa jossa saavat turpiinsa. Ja kuniskin ihminen voi olla hyvin kiltti ja ystävällinen.
Etenkään yksikään nainen ei vaihtaisi hyvää ulkonäköä rumaan vaikka se miten edustaisi (mukamas) luonteen kauneutta. Juttusi on pelkkää rumien ja lihavien itselleen tarkoitettua propagandaa, påakoa todellisuudesta (lihavien palstalla tyrkytetään tuota samaa tuubaa).
Rumuus ei ihmistä jalosta eikä sen koommin tuollainen tyhmyyskään jota edustat. - 4364574
sitä terveempi. kirjoitti:
Luonto on tasannut onnen lahjansa varmaan näinkin.Laitoksissa on hyvinkin kauniita ihmisiä,jotka saatetaan lääkkeillä ja leikkauksin eri näköisiksi.Mutta rumaa junttia ei kaada mikään.Heikompi sielu peljästyy sellaista usein viimeisen kerran,ja omaiset menevät myöhemmin tesatamenttia kuulemaan.Saat olla tosi kiitollinen että olet syntynyt sanojesi mukaan rumaksi,tänne rumaan maailmaan.Kauneus on myös katoavaista,ja sen eteen ei kannata surkutella.Silloin ollaa kaikki yhtä kauniita,kun harmaina huuhkajina makaamme vanhusten laitoksissa rivikkäin,ja henki viellä pihisee,mutta vaikeaa on toinen toistaan enää eroittaa.
Luonto ei todellakaan ole tasannut onnenlahjoja. Puhdas onni määrittää ihan helvetisti tässä elämässä ja osa on saanut onnesta suuremman viipaleen kuin toiset. Mietitään esim jotain Hollywood-näyttelijöitä. Heillä on "täydellinen ulkonäkö" (tai ainakin ihmiset näyttävät pitävän), reilusti rahaa ja useimmilla kaikki muukin ok. Miksi juuri tämä pieni joukko kaikista hyvän ulkonäön omaavista, lahjakkaista wannabe-näyttelijöistä pääsi tähdiksi? Pelkän sattuman kautta. Vastaavalla tavalla kun löytyy puhtaita voittajia, löytyy puhtaita häviäjiä. Luonnollisesti on myös jakauman keskivälin ihmisiä.
- nii.
Entä jos et olekan ruma, vaan näet itsesi sellaisena?
Voi olla kaunis, mutta kaikki ei silloinkaan saa haluamaansa miestä. Se on niin maku kysymys, tuo kauneus tai muu työpätevyys. Kokonaisuus. -Toivoo että jokainen saa haluamansa kumppanin, mutta ei se ole ulkomuodosta kiinni. - jaksamista!
Samojen ongelmien kanssa painiskelen. Mutta itsensä häpeäminen on turhaa, karisma tulee (oikeasti) sisältä päin. Ihmiset pitävät minusta enemmän iloisena ja itsevarmana kuin nurkassa kyyhöttäjänä.
Yksin todennäköisesti elän loppu elämäni mutta koitan järjestää itselleni tekemistä ja muita suuria tavoitteita. Tyhmänä en anna kenenkään pitää itseäni. Jos kukaan ei puolusta kunniaani, teen sen itse. - vinkkivinkki
lueppa jotain feromoneista ja itsetunnosta
- saatat piristyä!- saanut
todella hyviä ja osuvia kommentteja!
Voin itsekin yhtyä kaikkiin.
Minullakin on haastavat kasvon piirteet. En kuitenkaan milloinkaan ole netistä kaveria etsiessäni laittanut kuvaani ilmoitukseen, vaan suosinut sokkotreffejä, joissa olen tavannut mukavia tavallisia tavallisen näköisiä ihmisiä.
Kukaan ei ole järkyttynyt minut tavatessaan tai on sitten todella taitavasti osannut sen peittää. Nyt elän yksin, mutta suhteitakin on ollut, jotka eivät olen kaatuneet kummankaan osapuolen ulkonäköön.
Nettideittailijoissa on paljon ulkonäön perusteella kumppania valikoivia. Terve ja vakavissaan liikkeellä oleva ihminen ohittaa ne.
Jos joku vonkaa kuvaa, unohda se saman tien.
Ihmisessä on muitakin valtteja kuin naama.
Minä olen ainakin kykeneväinen, luojan kiitos, rakastumaan hyvinkin persoonallisen näköisiin miehiin. Joskus ihastun pelkän äänen ja puhetavan perusteella puhelimessa. Mieheen voi rakastua myös eroottisen kokemuksen perusteella ja JÄLKEEN. Joten kannattaa olla ennakkoluuloton itsekin.
- Enrique_Lister
Minäkin olen ruma ja silti olen seurustellut.
Ihminen näkee itsessään vain ne huonot ominaisuudet. Jotkut väittää, että heillä on naama finnien peitossa yms., mutta kun toinen katsoo niin hän ei kiinnitä huomiota pariin hassuun finniin vaan söpöön suuhun ja tuikkiviin silmiin.- ei ulkonäkö niin tärkeä
Jos tuo ircin kuva pitää paikkaansa niin lienet "keskivertoa paremmannäköinen" eli on hyvin vaikeaa sanoa rumaksi (vaikka itsekin olen miespuolinen tyyppi). Toisaalta miehillä ei tuo ulkonäkö niin paljoa ratkaise kuin naisilla. Yleensä normaalinnäköisillä se ei ole hirveä ongelma. On tietysti tapauksia joissa henkilö on aivan karsean näköinen (monet kyllä näkevät itsensä paljon rumempana kuin ovat). Yleensä nuo ovat naisia.
- Enrique_Lister
ei ulkonäkö niin tärkeä kirjoitti:
Jos tuo ircin kuva pitää paikkaansa niin lienet "keskivertoa paremmannäköinen" eli on hyvin vaikeaa sanoa rumaksi (vaikka itsekin olen miespuolinen tyyppi). Toisaalta miehillä ei tuo ulkonäkö niin paljoa ratkaise kuin naisilla. Yleensä normaalinnäköisillä se ei ole hirveä ongelma. On tietysti tapauksia joissa henkilö on aivan karsean näköinen (monet kyllä näkevät itsensä paljon rumempana kuin ovat). Yleensä nuo ovat naisia.
Se, että olen ruma on minun oma mielipiteeni. Niin tunnen.
Uskaltaisin veikata, että ei aloittaja ole yhtään sen rumempi. Se on vain hänen oma mielipiteensä.
Itse en jaksa naisten ulkonäölle antaa niin suurta arvoa, koska luonne on niin paljon tärkeämpi asia. Sen olen tässä elämänaikana oppinut.
- ärsyyntynyt mies
..siis ihan oikeasti itsesi rumaksi eikä se ole vain mitään harhaluuloa niin ainoa keino..nähtävästikin jos et itse voi naamaasi sietää on mennä leikkaukseen. Mussa on asioita joille ei voi mitään mutta kyllä mun mielessä on käynyt ajatus naamankohotuksesta ja silmäkulmien leikkauksesta. Ehkä arvostan kauneutta enkä itse ole itseeni täysin tyytyväinen.
Hitsi et sä nyt noinkaan voi jatkaa. Hyväksy itsesi tai mene leikkaukseen. Tuo tie on pelkkää kärsimystä mutta voit elämäsi noinkin elää. Kaksi mahdollisuutta jotka ovat ihan hyviä ja ymmärrettäviä kumpikin. Maailma on vaan niin paskan pinnallinen.- turhan suuret
Leikkauksissa kannattaa huomioida riskit. Toisekseen ei kannata mennä mihinkään halpaleikkaukseen jonnekin köyhään mahaan, koska ulkonäkökin pahempi asia on surkea terveys joka saattaa olla seurauksena epäonnistuneesta leikkauksesta. Leikkaukset ovat myös yleensä sen verran kalliita ettei niihin ihan pikkurahoilla mennä... Toisekseen ei se leikkauskaan ole mikään maailmoja mullistava asia ja mitä isompi leikkaus niin sitä suuremmat riskit. Joten lienee helpompi pyrkiä tekemään itsestään paremmannäköinen luonnollisilla konsteilla esim. hiuksilla ym. kasvovesillä jne. kuin leikkaamisella.
Huonon ulkonäönkin kanssa on helpompaa elää kuin epäonnistuneen leikkauksen. - ärsyyntynyt mies
turhan suuret kirjoitti:
Leikkauksissa kannattaa huomioida riskit. Toisekseen ei kannata mennä mihinkään halpaleikkaukseen jonnekin köyhään mahaan, koska ulkonäkökin pahempi asia on surkea terveys joka saattaa olla seurauksena epäonnistuneesta leikkauksesta. Leikkaukset ovat myös yleensä sen verran kalliita ettei niihin ihan pikkurahoilla mennä... Toisekseen ei se leikkauskaan ole mikään maailmoja mullistava asia ja mitä isompi leikkaus niin sitä suuremmat riskit. Joten lienee helpompi pyrkiä tekemään itsestään paremmannäköinen luonnollisilla konsteilla esim. hiuksilla ym. kasvovesillä jne. kuin leikkaamisella.
Huonon ulkonäönkin kanssa on helpompaa elää kuin epäonnistuneen leikkauksen.riskejä on kaikessa. on uskallettava elää jos tahtoo. Leikkausriskit ei pelota. Mutta jos pystyy tekemään itsestään tyytyväisen ja on itseensä tyyväinen niin sehän riittää.
- ehkäpä kenties
persoonallisen näköinen? kaikkien ei tarvitse olla klassisesti kauniita. minä olen persoonallisen näköinen ja joidenkin mielestä ruma ja toisten mielestä kaunis. kauneus on katsojan silmissä. olla kaunis ei oikeasti ole elämässä tärkeää. luulen että riittää, kun on normaalin näköinen, silloin ihminen voi ainakin viettää onnellisen elämän (voi toki muutoinkin tai voi olla ettei vietä, jos muita murheita).
sinua varten (meitä kaikkia) varten on olemassa toinen ihminen, joka suorastaan sokaistuu sinut nähdessään - hänelle olet todella viehättävä, olit sitten minkä näköinen tahansa. usko pois. lopeta epätoivoinen(?) etsiminen, minulla se ei ole koskaan onnistunut. Minä lopetin tyystin aloitteiden tekemisen ja jäin odottamaan että mies tekee minua kohtaan aloitteen ja sitten katsotaan. onnistui.- ...........
"sinua varten (meitä kaikkia) varten on olemassa toinen ihminen, joka suorastaan sokaistuu sinut nähdessään"
Tuo on virheellinen yleistys. On toki helppo mennä sanomaan tuollaisia, jos itselläsi se oikea on vierellä, mutta jos avaat silmäsi niin huomaat, että on monia, joille ei ole sitä toista ihmistä. Vain koska itse olet ollut tässä asiassa onnekas, niin se ei ole peruste sanoa, että kaikki olisivat onnekkaita ja että kaikille olisi toinen ihminen. Joka sukupolvessa on ollut niitä, joille ei ole ikinä sitä toista ihmistä ollut. Surullista, mutta niin se vain on.
- uudet kasvot
Opiskele maskeeraajaksi. Uskon sinulta jos keneltä löytyy motivaatio opiskella kyseiseen ammattiin. Siellä oppii tekemään vähemmän kauniista kaunottaren, nuoresta vanhan tai vaikka linnun nokkineen ja vaikka oikean naamarin jos tilanne sitä vaatii. Sieltä löydät ammatilaisten niksit itsellesikin ja saat mielenkiintoisen ja vaihtelevan ammatin tai ainakin paremman itsetunnon. Ja koulutus maksaa varmasti paljon vähemmän kuin ikuiset kauneusleikkaukset. Paras anti koulutuksesta on kun saat huomata meikatessasi muotilehtien mallienkin iholla näppylöitä, mustia silmänalusia, erilaisia silmiä ja neniä joita sitten maalaillaan ihanteiden mukaisiksi. Ja koulutuksen voi käydä minkä ikäisenä tahansa.
- on sinulla..
kirjoituksestasi päätellen kärsit tuosta häiriöstä (minä myös...)
Lyhyemmältä nimeltä BDD. Haepa googlella tietoa, löytyy kyllä jonkinverran!- välttämättä
Onko ihminen ruma, jos saamansa palautteen mukaan on? Aloittaja ei kai maininnut mitä mieltä muut ovat hänestä.
Ruumiinkuvanhäiriö on siis erheellinen kuva itsestä, joka ei perustu todellisuuteen. - jos
välttämättä kirjoitti:
Onko ihminen ruma, jos saamansa palautteen mukaan on? Aloittaja ei kai maininnut mitä mieltä muut ovat hänestä.
Ruumiinkuvanhäiriö on siis erheellinen kuva itsestä, joka ei perustu todellisuuteen.ihminen pitää itseään noin kamalan, hirvittävän ällöttävänä, niinkuin kirjoittaja kertoo. Niin on joku häiriö kyseessä (olkoonpa hän sitten minkänäköinen tahansa)
Kuka sen määrittelee mikä on ruma?? minusta rumia ihmisiä ei olekaan. (paitsi joku muodottoman lihava, ei huolehdi yhtään itsestään, tukka rasvaisena kulkee, haisee jne. semmoista voisi ehkä rumaksi sanoa)
Mutta luulenpa että esim. alkup.kirjoittajan kropassa ei ole pahemmin vikaa, vai olenko väärässä?? ainoastaan hän pitää naamaansa rumana.
Siis mielestäni on häiriö kyseessä, jos noin paljon oma ulkonäkö häiritsee, ettei voi keskittyä mihinkään muuhun (BDDn yksi oire)... - Ällöttävä naama
jos kirjoitti:
ihminen pitää itseään noin kamalan, hirvittävän ällöttävänä, niinkuin kirjoittaja kertoo. Niin on joku häiriö kyseessä (olkoonpa hän sitten minkänäköinen tahansa)
Kuka sen määrittelee mikä on ruma?? minusta rumia ihmisiä ei olekaan. (paitsi joku muodottoman lihava, ei huolehdi yhtään itsestään, tukka rasvaisena kulkee, haisee jne. semmoista voisi ehkä rumaksi sanoa)
Mutta luulenpa että esim. alkup.kirjoittajan kropassa ei ole pahemmin vikaa, vai olenko väärässä?? ainoastaan hän pitää naamaansa rumana.
Siis mielestäni on häiriö kyseessä, jos noin paljon oma ulkonäkö häiritsee, ettei voi keskittyä mihinkään muuhun (BDDn yksi oire)...Olen oikeasti todella harvinaisen ruma. Jos näkisit minut niin ymmärtäisit mitä tarkoitan, on vaikea sanoilla sitä kuvailla. En kuitenkaan viitsi kuvaani antaa ettei tunnistettaisi.
Toki voisin vain hyväksyä asian ja alkaa keskittyä johonkin järkevään. Mutta en ole vielä päässyt yli tästä.
Minua on kiusattu peruskoulussa melkein koko koulu ajan. Ja minulle on tehty silloinkin todella selväksi miten ällöttävä olen. Olin ymmärtääkseni niin ruma että pojat tulivat hakkaamaan, sylkivät päälle ja haukkuivat. Ehkä he eivät ymmärtäneet miten pahalta tuntui. Eihän 10-15vuotiaat voi ymmärtää että kiusaaminen satuttaa pahasti, mutta miksi aikuiset eivät puuttuneet, ainakaan kunnolla? Sitä en ymmärrä. Mietin itsemurhaa jo silloin 11-vuotiaana ja mietin sitä vieläkin. En kuitenkaan sitä tee, tiedän etten pysty siihen vaikka toivoisin niin kovin pystyväni. Se on minun salainen haaveeni.
Lihava minä en ole, vartalo on kylläkin vähän omituisen muotoinen, mutta normaalipainoinen olen. Painoindeksi on 20.
Olen paljon miettinyt että se kiusaaminen ehkä on vaikuttanut minuun niin etten pysty hyväksymään rumuuttani. Jos minua ei olisi kiusattu niin ehkä en välittäisi ulkonäöstäni vaikka se olisi maailman kamalin. Ei voi tietää.
Anteeksi että taas valitan rumuudestani. Tiedän että kuulostan varmaan maailman pinnallisimmalta ihmiseltä. Olen piänyt näitä ajatuksia aina vain itselläni. Tuntuu hyvältä kertoa jollekin. - Enrique_Lister
Ällöttävä naama kirjoitti:
Olen oikeasti todella harvinaisen ruma. Jos näkisit minut niin ymmärtäisit mitä tarkoitan, on vaikea sanoilla sitä kuvailla. En kuitenkaan viitsi kuvaani antaa ettei tunnistettaisi.
Toki voisin vain hyväksyä asian ja alkaa keskittyä johonkin järkevään. Mutta en ole vielä päässyt yli tästä.
Minua on kiusattu peruskoulussa melkein koko koulu ajan. Ja minulle on tehty silloinkin todella selväksi miten ällöttävä olen. Olin ymmärtääkseni niin ruma että pojat tulivat hakkaamaan, sylkivät päälle ja haukkuivat. Ehkä he eivät ymmärtäneet miten pahalta tuntui. Eihän 10-15vuotiaat voi ymmärtää että kiusaaminen satuttaa pahasti, mutta miksi aikuiset eivät puuttuneet, ainakaan kunnolla? Sitä en ymmärrä. Mietin itsemurhaa jo silloin 11-vuotiaana ja mietin sitä vieläkin. En kuitenkaan sitä tee, tiedän etten pysty siihen vaikka toivoisin niin kovin pystyväni. Se on minun salainen haaveeni.
Lihava minä en ole, vartalo on kylläkin vähän omituisen muotoinen, mutta normaalipainoinen olen. Painoindeksi on 20.
Olen paljon miettinyt että se kiusaaminen ehkä on vaikuttanut minuun niin etten pysty hyväksymään rumuuttani. Jos minua ei olisi kiusattu niin ehkä en välittäisi ulkonäöstäni vaikka se olisi maailman kamalin. Ei voi tietää.
Anteeksi että taas valitan rumuudestani. Tiedän että kuulostan varmaan maailman pinnallisimmalta ihmiseltä. Olen piänyt näitä ajatuksia aina vain itselläni. Tuntuu hyvältä kertoa jollekin.No näytä mulle minkälainen ihminen on harvinaisen ruma. Minä tuskin sinua tunnistan.
Millainen on vartaloltaan omituisen muotoinen?
En usko, että olet oikeasti ruma. Kaikki johtuu vain kiusaamisesta. - bddinfo
Tietoa sairaudesta dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö, BDD, löytyy nyt suomeksikin sivultani
http://bddinfo.blogspot.com - bdder
Heippa. Vertaiskokemukset ovat tärkeitä ja ehdotankin sellaista, että ne jotka tunnistavat tai epäilevät sairastavansa BDD:tä (BDD = dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö) laittaisivat jonkin kommentin Tukiasema.netin ketjuun "Muita BDD:stä kärsiviä?" Kiitos.
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=63230&c=0&p=1&pm=1
Mikäli linkki ei pelaa, keskustelu löytyy seuraavasti: http://www.tukiasema.net/ > Keskustelu > Vertaisavun tarjoajat ja tarvitsijat > "Muita BDD:stä kärsiviä?" (aloitettu 10.5.2008)
- Ällöttävä naama
Kiitos kaikille vastauksista ja yrityksistä tukea ja lohduttaa.
Olen nyt päättänyt että meikkaan vain paremmin itseäni. Joku ehdotti sitä maskeerauskurssia ja menisinkin kyllä sellaiselle, muttakun ongelma tosiaan on etten voi olla koulutuksessakaan helposti koska inhoan naamaani niin paljon etten voi kunnolla keskittyä muuhun.
Ei sitä voi normaalin näköinen ymmärtää miten vaikeaa tämä on minulle. Olisin niin onnellinen kun olisi edes normaali naama muttakun olen oikeasti ruma en mikään persoonallinen vaan ruma. Minussa on varmasti kaikki kauneusvirheet mitä voi ihmisellä olla. Silmät liian lähellä toisiaan. Järkyttävän iso nenä jossa on isot sieraimet, ohuet pienet huulet, rumat ja vinot hampaat ja ohut tukka joka on vieläpä todella heikko eikä kestä kunnolla käsittelyjä. Ihossani on paljon epäpuhtauksia joita en saa pois ja se on myös rasvainen ja epätasainen. Korvat ovat normaalia isommat.
Halusin vain kertoa johonkin miten tunnen itseäni kohtaan. Tämä on niin vaikea asia minulle. Olen aivan toivoton. Koko elämä tuntuu turhalta koska tunnen etten voi saada mitään koska ulkonäkö on niin kamala.
Se todella masentaa ja olen turhautunut kaikkeen.
Haluan vielä mainita etten ole samanlainen mitä tästä kirjoituksesta voi ymmärtää että valitan vain ja olisin pessimisti ja että luonteeni takia ihmiset minua välttelisivät. Oikeasti olen ihan ystävällinen ja mukava ihminen enäkä valita turhista. Ujo kylläkin olen! Johtuen tietenkin rumuudestani. Ja ujous tietenkin vähän eristää minua muista ihmisistä.
Tänne kerroin vain todelliset tunteeni joita joudun piilottamaan.
Kiitos kaikille että vaivauduitte kirjoittamaan minulle.
(Ja anteeksi jos tekstini on epäselvää! On vaikea löytää oikeita sanoja ja ajatus välillä katkeaa.)- mrs bean
Itsekään en ole todellakaan mikään kaunotar, mutta jostain syystä en ota asiasta paineita. Luulen oikeasti, että oman ulkonäön vihaamiskerroin on suoraan verrannollinen siihen miten paljon aikaa viettää peilin ääressä katselleen itseään. Ja mikäs sen tylsempää katsottavaa kuin oma inhottava pärstävärkki, joten mitäpä tuota tuijottamaan, maailmassa on miljardi muuta mielenkiintoisempaa asiaa. Nenä, suu ja silmät..hohhoijaa..ketä kiinnostaa.
Minulla on kai sitten aivot jotenkin solmussa, kun nuo ulkonäköasiat on ollut aina prioriteettilistalla tasaisen tappavalla sijalla 18786 (juuri ennen Madagascarin kotiloita ja yhden sijan jälkeen Tapani Kansan musiikkia). Ja kunnon kansalaisen tapaanhan minun pitäisi olla näin naisena ahdistunut ja huolestunut ulkoisesta olemuksestani. Vähäpukeiset mainoksetkin pitäisi ahdistaa ja minun pitäisi vertailla itseäni näihin malleihin. Muuten hyvä, mutta en huomaa koko mainoksia. Koska virallinenhan totuus on, että naisille ulkonäkö on se ykkösasia. No, olenkin aina tuntenut itseni siinä asiassa poikkevaksi.
Ja koska ihmisen nyt kuitenkin pitää aina jollain tasolla päteä, niin olen löytänyt muita alueita joilla voin olla hyvä, kuin missikisat. Olen hyväksynyt sen jo aikoja sitten, että Eino Makunen ei koskaan soita minulle enkä pääse kenenkään jääkiekkoilijan tyttöystäväksi. Sitä vastoin, olen aina yrittänyt pärjätä mahdollisimman hyvin esim. koulussa ja muissa harrastuksissa. Tämä tietenkin sopii minulle, kun olen näistä asioista kiinnostunut, eikä siis ulkonäköasiat haittaa minua. Ja tämän voin sanoa ihan käsi sydämellä, ja tiedän, joku sanoo nyt: "Ei oo normaalia"... - normaalia
mrs bean kirjoitti:
Itsekään en ole todellakaan mikään kaunotar, mutta jostain syystä en ota asiasta paineita. Luulen oikeasti, että oman ulkonäön vihaamiskerroin on suoraan verrannollinen siihen miten paljon aikaa viettää peilin ääressä katselleen itseään. Ja mikäs sen tylsempää katsottavaa kuin oma inhottava pärstävärkki, joten mitäpä tuota tuijottamaan, maailmassa on miljardi muuta mielenkiintoisempaa asiaa. Nenä, suu ja silmät..hohhoijaa..ketä kiinnostaa.
Minulla on kai sitten aivot jotenkin solmussa, kun nuo ulkonäköasiat on ollut aina prioriteettilistalla tasaisen tappavalla sijalla 18786 (juuri ennen Madagascarin kotiloita ja yhden sijan jälkeen Tapani Kansan musiikkia). Ja kunnon kansalaisen tapaanhan minun pitäisi olla näin naisena ahdistunut ja huolestunut ulkoisesta olemuksestani. Vähäpukeiset mainoksetkin pitäisi ahdistaa ja minun pitäisi vertailla itseäni näihin malleihin. Muuten hyvä, mutta en huomaa koko mainoksia. Koska virallinenhan totuus on, että naisille ulkonäkö on se ykkösasia. No, olenkin aina tuntenut itseni siinä asiassa poikkevaksi.
Ja koska ihmisen nyt kuitenkin pitää aina jollain tasolla päteä, niin olen löytänyt muita alueita joilla voin olla hyvä, kuin missikisat. Olen hyväksynyt sen jo aikoja sitten, että Eino Makunen ei koskaan soita minulle enkä pääse kenenkään jääkiekkoilijan tyttöystäväksi. Sitä vastoin, olen aina yrittänyt pärjätä mahdollisimman hyvin esim. koulussa ja muissa harrastuksissa. Tämä tietenkin sopii minulle, kun olen näistä asioista kiinnostunut, eikä siis ulkonäköasiat haittaa minua. Ja tämän voin sanoa ihan käsi sydämellä, ja tiedän, joku sanoo nyt: "Ei oo normaalia"...Oikeastaanhan ulkonäön alituinen vatvominen on enemmän epänormaalia, vaikka onkin tavallisempaa. Tuli toisaalta mieleen, että etkö ole koskaan joutunut arvostelun kohteeksi? Koska ainakin minulla olisi ulkonäöstäni vähemmän komplekseja, jos ihmiset eivät laukoisi kaikkia ajatuksiaan ääneen.
- mrs bean
normaalia kirjoitti:
Oikeastaanhan ulkonäön alituinen vatvominen on enemmän epänormaalia, vaikka onkin tavallisempaa. Tuli toisaalta mieleen, että etkö ole koskaan joutunut arvostelun kohteeksi? Koska ainakin minulla olisi ulkonäöstäni vähemmän komplekseja, jos ihmiset eivät laukoisi kaikkia ajatuksiaan ääneen.
Tottakai olen aina joskus joutunut arvostelun kohteeksi, joko suoraan tai epäsuorasti, mutta silti jostain syystä se ei ole haitannut minua. Enemmän minua on haitannut haukkuminen tyhmäksi tms. ehkä siksi, että minulle on ihan sama jos "tässä naamassa arpikin kaunistus olisi", mutta koville ottaa jos järkikään ei muka päätä pakota. Ehkä se on niin, että jos alunperinkin on ollut aivan yksi hailee jollekin asialle, niin sitten ei ole niin herkkä sillekään, jos asiasta huomautellaan. Sitä vain nauraa mukana, että heh, enkös olekin varsinainen ilmestys.
- kuvailisivat
ulkonäköään suunnilleen samoin kuin sinä. Mutta ei hätää.
Silmiin ja huuliin auttaa taitava meikkaus. Kannattaisi ehkä pyytää ammattilaiselta neuvoja, kuinka saat "virheesi" piiloon. Kosmetologille sinun kannattaisi mennä muutenkin ihonpuhdistukseen.
Hampaat saa kyllä oiottua, jos rahaa riittää.
Monilla suomalaisilla on ohut tukka. Hyvä leikkaus auttaa siihen. Saatko tarpeeksi vitamiineja yms., että tukkasi kiiltää? Voimakkaita käsittelyjä ei kannata ottaa.
Nenän ja korvat voit säilyttää persoonallisina piirteinäsi. Tietysti plastiikkakirurgi voi hoidella nekin.
Pidä huolta puhtaudestasi, terveydestäsi ja hyvästä kunnosta. Löydä omat värisi ja oma tyylisi vaatetuksessa. Korosta parhaita puoliasi - ja etsi ne ensin esiin. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin iloinen mieli ja ilme.
Sinun on turha kuvitella, ettet "rumuutesi" takia löydä kumppania. Katselepa aviopareja ympärilläsi! Makuja on yhtä monta kuin ihmistäkin.
Iloitse nuoruudestasi, hymyile ja kohtele toisia ihmisiä hyvin. Etsi itsestäsi ja muista kauneutta, älä rumuutta.
Toivoisin, että tekisit luettelon hyvistä ominaisuuksistasi ja lähettäisit sen tänne. Ainakin viisi kohtaa löytyy varmasti! - esiin vaan
Tuollainen naama todellakin pitäisi nähdä.
- sairaus....
Voisin vaikka vannoa, että ihminen joka kärsii noin paljon omasta ulkonäöstään, joka ei ole esimerkiksi onnettomuuden takia vaurioitunut oikeasti, kärsii tuosta aijemminkin mainitusta sairaudesta, Body Dysmorpc Disorderista (BDD, ruumiinkuvahäiriö).
Tiedän että olet vankasti sitä mieltä, että et sinä "kuvittele rumuuttasi", niinkuin BDD-potilas "tekee", mutta ei kukaan ihminen ole niin ruma että siitä kärsisi noin paljon, BDD nimenomaan saa ihmisen näkemään mahdolliset "puitteet" ulkonäössään aivan liioitelun suurina asioina, vaikkeivät ne olisi edes mainittavia muiden ihmisten silmissä.
Sairastan itse kyseistä sairautta mitä ilmeisemmin, vaikkei minua olekaan diagnosoitu koska en ole ikinä kehdannut asiasta mennä minnekään puhumaan, mutta aikoinaan kun löysin tietoa BDD:stä, oireet täsmäsivät minuun enemmän kuin hyvin, ja mitä enemmän tutkin tietoja tästä sairaudesta, sitä enemmän huomaan että olen tyypillinen BDD-tapaus.
Itse näen itseni niin rumana, että se kuvotus mikä siitä peiliin katsomisesta syntyy, on jotain suorastaan lamauttavaa... Iskee pahimpina päivinä (joita on USEIN) päälle niin paha ahdistus, että tekisi mieli vain vajota sängynpohjaan peiton alle pois ihmisten katseitten alta... Olo on kuin toiselta planeetalta maan päälle tuodulla hirviöllä, jota ihan varmasti kaikki kammoksuvat ja oksennusta pidätellen katsovat...
En ole itsekään esimerkiksi lihava, olen päinvastoin luonnostani laiha, oikea ruma kuikelo, ja kasvoni ovat minulle se kaikkein arin asia... Minua kiusattiin myös pienempänä, koska minulla oli tosi vinot hampaat, jotka on sittemmin korjattu suht suoriksi oikomishoidoilla, ja jotenkin se kai on laukaissut sen että aina kun ajattelen että en kelpaa tai joku käyttäytyy minua kohtaan tylysti, liitän sen automaattisestu ulkonäkööni, että sen on oltava pärstän vika kun mikään ei suju ja kavereita ei juuri ole kuin muutama...
Olen erakkoluonne tämän sairauden takia, mieluiten olisin vain kotona yksin suojassa muulta mailmalta, menisin ulos VAIN parhaimpina päivinä, eli silloin kun hyvällä tuurilla näyttäisikin melkein siltä ettei laatta lennä kun peiliin vilkaisee, mutta sekin tietysti vaatii armottoman paljon meikkaamista ja laittautumista... Niin monet koulut ja työt jääneet kesken tämän takia, kun poissaoloja kertyy eikä siihen poissaololappuun vain voi kirjoittaa että "olin 5. helmikuuta liian monsterimaisen ruma tullakseni kouluun"...
Tällähetkellä olen päässyt aikuiskoulutukseen opiskelemaan parturi-kampaajaksi, joka oli todella rohkea veto minulta, sillä rakastan hiustenlaittoa enemmän kuin mitään, ja olen siinä hyvä ja ala on juuri sitä mitä haluan, mutta jatkuva peilien edessä oleminen on kertakaikkiaan aivan mahdottoman iso ongelma minulle, silti väkisin halusin yrittää tätä alaa..
Muut luokkalaiset näyttävät niin näteiltä peilistä, ihot sielät ja kasvojen piirteet normaalit, kaikin puolin täydellisiä, oi olisimpa minäkin edes NORMAALI!... Miten huoletonta elämä olisi!.. Sitten vertaan niistä peileistä väkisinkin aina itseäni heihin.. voi että miten voi kouraista se paha olo syvältä, kun näkee miten hervottoman ruma on kaikkiin muihin verrattuna.. Minussa vaan on jotain hätkähdyttävän rumaa ja oksettavaa... Sitten sitä alkaa ajattelemaan että eihän kampaaja herranjestas VOI olla mikään monsteri, kuka tervejärkinen haluaisi mennä sen näköisen käsittelyyn KAMPAAJALLE? Ei kukaan, siksi tämä todella mietityttää että kykenenkö tosissaan jatkamaan tätä opiskelua, vaikka niin pidän tästä..
Kaikkein uskomattominta on, että olen saanut kehujakin ulkonäöstäni, siis tuntemattomilta ihmisiltä.. Myönnän että minulla on oikein hyvä tyylitaju ja vaatetustani usein kehutaan ja osaan loihtia hienon meikin jolla toisinaan saan jopa kohtuu hyvin piiloon kaikkein rumimmat asiat naamassani, ja kun siihen vielä lisätään hiustenlaitto (hieno värjäys, leikkaus, ja kampaus) niin kaukaa saatan näyttää vilaukselta ehkä joltain muulta mitä olen, ja siksi olen saanut joskus kehuja, mutta omana luonnollisena itsenäni en hitossa saisi ainuttakaan siitä olen varma...
Ota sinäkin selvää tästä sairaudesta, jos sinä sittenkin kärsit tästä myös, siltä se kuulostaa, usko pois ei ole normaalia kärsiä ulkonäöstään noin paljon, en kertakaikkiaan usko sinun olevan niin ruma mitä sanot.. Kukaan ei ole, vaikka täysin ristiriitaisesti tunnen niin itsestäni.. mutta noh, minä nyt olen aina ollutkin kaikessa se poikkeustapaus..- Ällöttävä naama
Minulla ei ole tuota BDD sairautta. Se on sellaisten sairaus jotka ovat normaalin näköisiä ja kauniita mutta kuvittelevat olevansa rumia. (minä tiedän etten kuvittele)
Olen nähnyt Dr Philissä jutun siitä sairaudesta.
Olen nyt taas vaihteeksi todella kyllästynyt tähän rumuuteen ja aion nyt vain vältellä peilejä ja ikkunoita. Vituttaa kun en voi edes ostaa uusia vaatteita kun kauppojen sovituskopissa alkaa inhottaa oma ulkonäkö ja vartalo.
En pysty käymään kampaajallakaan koska en voi istua siinä hiton peilin edessä. - epätäydellinen
Ällöttävä naama kirjoitti:
Minulla ei ole tuota BDD sairautta. Se on sellaisten sairaus jotka ovat normaalin näköisiä ja kauniita mutta kuvittelevat olevansa rumia. (minä tiedän etten kuvittele)
Olen nähnyt Dr Philissä jutun siitä sairaudesta.
Olen nyt taas vaihteeksi todella kyllästynyt tähän rumuuteen ja aion nyt vain vältellä peilejä ja ikkunoita. Vituttaa kun en voi edes ostaa uusia vaatteita kun kauppojen sovituskopissa alkaa inhottaa oma ulkonäkö ja vartalo.
En pysty käymään kampaajallakaan koska en voi istua siinä hiton peilin edessä.Samaa ajattelee jokainen joka kärsii ulkonäöstään sairaan paljon. Jos on ohute hiukset niin mitä sitten ja jos on isot sieraimet saa paremmin hengitettyä nenän kautta. Sin menet juttelemaan psykologin kuo ja se sitten tekee arvion onko asenteesi itseesi sairaaloista vai normaalia. Mutta älä missään nimessä erstä iteseäsi ulkonäkösi tähden sitä et ansaitse.Ansaitset tulla nähdyksi ja kuulluksi niinkuin jokainen ihminen. sano peilikuvallesi olen hyvä tällaisena. Jos välttämättä ajattelet olevasi maailman rumin voisitko kenties pyrkiä Ginnesin ennätysten kirjaan. Minäkin haluaisin nähdä kuka on maailma rumin. Maailman rumimpanakin sinulla on oikeus elämään ja onneen ja iloon ja kaikkeen hullutteluun.Lämmöllä Hampaaton
- komea mies
Ja käy salilla. Siinä se naama kaunistuu kilojen lähtemisen myötä. Ja kaunis kroppa korvaa kyllä paljon rumempaa naama
- omassa päässä?
Hei, Tuntui pahalta lukea sinun kirjoituksesi...=( Miten joku voi inhota itseään noin paljon? Usko pois, ettei kukaan muu pidä sinua noin rumana kuin sinä itse! Minä en ainakaan tähänkään päivään saakka ole tavannut vielä yhtään tosi rumaa ihmistä,,ja tämä on totuus!
Kauneus on katsojan silmissä,,,ajatellaanpa vaikka Saimi Nousiaista, minusta se on "omituisen"näköinen, mutta silti malli.
Toivottavasti sinulla on ystäviä kuitenkin. Itse olen "hyvännäköinen" eikä minulla ole oikeasti yhtään kunnon ystävää!Että voi ne asiat näinkin olla =(- "kausnisko" ? 90
Se johtuu vaan asenteesta ja siitä paljon puhutusta -sisäisestä kauneudesta!!! Kunhan olet iloinen, hauska ja hyväksyt itsesi sellaisenaan niin kyllä alkaa ihmisii pörrämään ympärillä!
Koen olevani ihan kaunis, mutta kun asenne on paska ja koko ajan joku ihme masennus päällä, niin ei mua kukaan huomaa. Minuakin "rumemmat" saavat kavereita ja kumppaneita, ihan vaan sillä, etteivät he murehti ja angstaa koko ajan. :D
Ellet sitten asu jossa Hollywoodissa, jossa ulkonäkö on aino juttu. Suomessa merkkaa enemmän se "sisäinen kauneus" :) - en voi muuksi tulla
"kausnisko" ? 90 kirjoitti:
Se johtuu vaan asenteesta ja siitä paljon puhutusta -sisäisestä kauneudesta!!! Kunhan olet iloinen, hauska ja hyväksyt itsesi sellaisenaan niin kyllä alkaa ihmisii pörrämään ympärillä!
Koen olevani ihan kaunis, mutta kun asenne on paska ja koko ajan joku ihme masennus päällä, niin ei mua kukaan huomaa. Minuakin "rumemmat" saavat kavereita ja kumppaneita, ihan vaan sillä, etteivät he murehti ja angstaa koko ajan. :D
Ellet sitten asu jossa Hollywoodissa, jossa ulkonäkö on aino juttu. Suomessa merkkaa enemmän se "sisäinen kauneus" :)Ei mun TARVI olla mikään.
- hamppaaton
Sinä menet heti puhumaan terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa ongelmastasi. Sinä NÄET itsesi rumana mutta se ei ole TOTUUDEN mukainen kuva sinusta Sinusta TUNTUU että olet ruma vaikka se ei ole Faktaa. SE on TUNNE ja johtuu jostain sinun ulkopuolella olevasta asiasta. Mene juttelemaan ja nopeasti sinä olet aivan samanarvoinen kuin kuka tahansa ihminen ihmisiä me kaikki olemme emme enempää emmekä vähempää mullakin on huonot hampaat mutta mitä se kenellekään kuuluu. Eikä sekään kuulu toisille minkä näköinen sinä olet saat olla tyytväinen itseesi. Kuka määritelee sen kuka on kaunis ja kuka ruma. Ajattele kun menet ulos että sinä olet paras tyttö. Sillä SINÄ OLET AINUTLAATUINEN ja ARVOKAS . Meillä kaikilla on smanlaisia ongelmia mutta jos ne haittaa merkittävästi elämää niin ei ole häpeä mennä juttelemaan ja saaada apua. Rohkeasti vaan eteenpäin . Ei oteta niin vkavasti näitä ulkonäkö asioita sinullekin on jossain kiva poika ja oikeus saada lapsia sitten ajallaan. terveisin Nainen
- 4584874807
Kirjoituksesi oli hyvin samantyyppinen kuin omani ja tämä viesti oli minulle positiivinen löytö, vaikkakaan en tietysti toivo kenellekään rumuutta tai mitään muutakaan pahaa.
Oma tapaukseni ei ole ehkä yhtä voimakas, mutta tietyt peilit saavat minut vajoamaan maan alle. Esim. koulussamme on juuri sellainen peili... vituttaa mennä aamulla kuselle sinne sitten joutuu katsomaan peiliin vielä väsyneenä... ei jumalauta... aina mietin mielessäni "olisi tässä EHKÄ voinut paremminkin käydä". Osittain tästä ulkonäköjutusta johtuen olen aika erakko. Kavereita ei oli oikeastaan ollenkaan. Kontaktit naisiin tässä 22 vuoden aikana täysnolla. Vaikea se on tehdä jotain alotteita, kun ei pysty edes itse hyväksymään ulkonäköään. Varmaan nainen nauraisi päin naamaa ja sanoisi "Et voi olla tosissasi?!", jos tekisin aloitteen. Aikaa on ollut siksi paljon ja salilla olenkin nostellut rautaa ja kasvattanut kunnon lihakset. Itseasiassa tuo ehkä vähän auttanut, mutta ei se rumaa naamaa ole tietenkään minnekään kadottanut.
Minullakin on lisäksi sama juttu kuin AP:llä: en halua rumaa tyttöystävää. En haluaisi asian olevan niin, mutta en vain ihastu rumiin, vaikka minulla ei pitäisi olla mitään varaa nirsoiluun. En tosin "vaadi" mitään Hollywood-tason ulkonäköä, mutta perus nätti ulkonäkö, joka on sekin omaan naamaani suhteutettuna aivan liikaa vaadittu.
Oikeastaan kukaan nainen/tyttö ei ole koskaan kommentoinut ulkonäköäni. Tarkemmin kun miettii, niin kukaan ei ole koskaan kommentoinut ulkonäköäni mitenkään. Olen miettinyt, olisiko yksi ratkaisu tähän laittaa kuva esiin jonnekin ja kysyä mielipidettä. Tähän liittyy vain suuret riskit. Jos (ja kun) palaute olisi odotetusti negatiivista, mitä sitten? Ja sitten on vielä tunnistamisen ongelma.
Tämä maailma älöttää minua päivä päivältä yhä enemmän. Esimerkiksi tiedostan nimittäin, että en todellakaan ole saanut edes ruminta mahdollista ulkonäköä. Hattua täytyy nostaa niille vielä minuakin rumemmille, jotka jaksavat painaa eteenpäin. Olisin nimittäin varmasti tappanut itseni jo aikoja sitten, jos olisin pari astetta rumempi vielä.- 4584874807
Itse siis vihaan lähinnä yleisesti naamani muotoa ("muodoton", "leuaton"), nenääni (vaikea selittää, typerä vain), otsaani (kuvittele 20 vuotta jalkapalloa puskenut futari), hiuksiani (ohuet, hiusraja noussut nopeasti) ja ihoani (nuoruudessa paha aken, nyt siedettävämpi, mutta silti ihan kauhea... esim nenä ja silmänaluset täynnä mustapäitä ja naamaa pakko pestä kolmesti päivässä, jotta se pysyy edes siedettävänä). Sivuprofiili on etenkin jotain niin hirveää. Ihan kuin jokainen naamani osa olisi eri sarjaa: mikään ei sovi yhteen toisen kanssa.
Monestihan sitä ajautuu miettimään, millaista elämä olisi, jos olisi tosiaan edes normaali ulkonäkö... - ruma naamari
4584874807 kirjoitti:
Itse siis vihaan lähinnä yleisesti naamani muotoa ("muodoton", "leuaton"), nenääni (vaikea selittää, typerä vain), otsaani (kuvittele 20 vuotta jalkapalloa puskenut futari), hiuksiani (ohuet, hiusraja noussut nopeasti) ja ihoani (nuoruudessa paha aken, nyt siedettävämpi, mutta silti ihan kauhea... esim nenä ja silmänaluset täynnä mustapäitä ja naamaa pakko pestä kolmesti päivässä, jotta se pysyy edes siedettävänä). Sivuprofiili on etenkin jotain niin hirveää. Ihan kuin jokainen naamani osa olisi eri sarjaa: mikään ei sovi yhteen toisen kanssa.
Monestihan sitä ajautuu miettimään, millaista elämä olisi, jos olisi tosiaan edes normaali ulkonäkö...ihan kuin olisin lukenut omaa viestiäni! minullakin on aivan sama ongelma. Joskus mulle tuottaa vaikeuksia mennä edes kahvilaan tilamaan juotavaa kun en kehtaa mennä näyttämään naamaani sinne myyjille. Kauppojen sovituskopit ovat myös semmoisia paikkoja joista on äkkiä päästävä pois, kirkkaat valot eivät ole todellakaan minua varten...
yleisesti tuntuu siltä kun vastaantulijat aina tuijottaisivat naamaani, en tiedä onko näin, mutta siltä se ainakin tuntuu. Liikun aina joku huppu/hattu päässä mutta sekin on huono asia, sillä ne saavat minut näyttämään joltain 15v pojalta. Joskus ajattelin hommata Burkhan, mutta se olis ollut kai vähän liikaa...
Mullakin on just sama juttu, iso kyöhmyinen, vino ja pitkä nenä, sieraimet kuin Putouksen sketsihahmolla, pienet silmät jotka ovat hirmu korkealla niin että posket tuntuvat oikein isoilta ja venähtäneiltä palloilta.
Hiuksia olen värjäillyt ruskealla ja hommattu vähän raitojakin, mutta kampaajat ovat sanoneet että "sulla on niin ohuet hiukset, ettei niihin voi oikein leikata mitään kerroksia tai kampausta". No ei niissä sit ole oikein mitään mallia. Lisäkkeitä olen ajatellut, mutta eihän se letti rumaa naamaa pelasta.
en yhtään tiedä mitä tehdä, pitäisi varmaaan ruveta säästämään kauneusleikkauksiin, mutta kun ei ole töitä eikä mitään. - iug7
ruma naamari kirjoitti:
ihan kuin olisin lukenut omaa viestiäni! minullakin on aivan sama ongelma. Joskus mulle tuottaa vaikeuksia mennä edes kahvilaan tilamaan juotavaa kun en kehtaa mennä näyttämään naamaani sinne myyjille. Kauppojen sovituskopit ovat myös semmoisia paikkoja joista on äkkiä päästävä pois, kirkkaat valot eivät ole todellakaan minua varten...
yleisesti tuntuu siltä kun vastaantulijat aina tuijottaisivat naamaani, en tiedä onko näin, mutta siltä se ainakin tuntuu. Liikun aina joku huppu/hattu päässä mutta sekin on huono asia, sillä ne saavat minut näyttämään joltain 15v pojalta. Joskus ajattelin hommata Burkhan, mutta se olis ollut kai vähän liikaa...
Mullakin on just sama juttu, iso kyöhmyinen, vino ja pitkä nenä, sieraimet kuin Putouksen sketsihahmolla, pienet silmät jotka ovat hirmu korkealla niin että posket tuntuvat oikein isoilta ja venähtäneiltä palloilta.
Hiuksia olen värjäillyt ruskealla ja hommattu vähän raitojakin, mutta kampaajat ovat sanoneet että "sulla on niin ohuet hiukset, ettei niihin voi oikein leikata mitään kerroksia tai kampausta". No ei niissä sit ole oikein mitään mallia. Lisäkkeitä olen ajatellut, mutta eihän se letti rumaa naamaa pelasta.
en yhtään tiedä mitä tehdä, pitäisi varmaaan ruveta säästämään kauneusleikkauksiin, mutta kun ei ole töitä eikä mitään.Sama homma täälläkin. Taitaa olla aika yleinen ulkonäkötyyppi suomalaisilla miehillä. Olis ehkä parempi tappaa itsensä kuin jatkaa elämää tälläisenä evoluution täyskäännöksenä.
- Hmmhm
Mitä jos menisit kauneudenhoitolaan ja kampaajalle, ja kysyt ihan rohkeasti ammattilaisen mielipidettä että millainen tyyli sinulle sopisi. Vaikka ensin suhtautuisit asiaan epäilevästi niin sitä ei tiedä miten itsekin yllättyisit lopputuloksen upeudesta!
...tai sitten ihan yrität hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Itsetuntoremontti sinun ainakin pitäisi tehdä, se on näköjään aika surkea. - häpeävä
Minun on tunnustettava että olen joskus ajatellut pahasti kun olen nähnyt pariskunnan jossa toinen on paljon toista paremman näköinen. Hävettää myöntää koska en halua pitää itseäni pinnallisena mutta tällaisia ajatuksia on tullut: "Miksi ihmeessä toi komistus on tollasen läskin lyttynaaman kanssa!?!?!? WHAAAAT!?!?!?" "Miksi tuo suloinen tyttö näkee tossa karvamahassa?!?!!?"
Mutta tässä positiivinen pointtini: Kauneus on katsojan silmissä.
He ovat yhdessä koska he rakastavat toisiaan!!!!! He näkevät toisensa kauniina. Ja minäkin näen kaikki läheiseni kauniina vaikka joillain onkin kauneusvirheitä. Ne virheet unohtuvat kun tunnet ihmisen ja katsot häntä kuin ystävää. - katkerarumapaskaläjä
Vituttaa kun ihmiset täälläkin sanoo että ei sillä ulkonäöllä niin väliä, tärkeintä on luonne. Ensinnäkin, bullshit. Toisekseen, jos on niin ruma kuin esimerkiksi minä, ei sitä luonnetta pääse kovinkaan paljoa esittelemään, ulkonäkö on kuitenkin kaiken mitta, se antaa ihmisestä jonkinlaisen ensivaikutelman ja niin poispäin. Hyväksytäänkö se fakta jo, että ihmiset on pinnallisia. Kolmanneksi, rumuus ei takaa hyvää luonnetta. Itseltäni ainakin löytyy sekä ruma pärstä että vittumainen luonne. Vittumainen luonteeni taas johtuu kaikesta siitä paskasta, jota olen saanut niskaani. Ja se kaikki paska niskaani on luultavasti tullut siitä syystä, että olen niin saa*anan ruma. Tällasella rumalla paskaläjällä ei vaan yksinkertasesti ole mitään sijaa tässä maailmassa.
- offllf
Noinhan se on, ruman elämä on paskaa. Huomaahan sen jo siitä, kun on kauniiden ihmisten kanssa vaikka juhlimassa. Kun puhut jotain, tuntuu kuin olisit ilmaa,ketään ei kuuntele, aina kun sanot jotain, muut puhuvat kylmän rauhallisesti päälle. Sitä tuntee itsensä nollaksi, ei edes kiinnosta yrittää puhua enää. Parempi vaan olla ihan hiljaa. Joskus joku heittää jotain todella loukkaavaa vitsiä, ehkä eivät sitä edes ymmärrä. Kaunishan ei loukkaannu niin pahasti jos ulkonäköä kommentoidaan. Rumalle se on sama kun joukolla potkisivat sinua maassa,oikeastaan, valitsisin mielummin tuon potkimisen..
- m20^
ihmisille ulkonäkö ei ole se tärkein, usko pois niitäki ihmisiä on
- häh
kuvittelet vaa ittes rumaks! mitä väliä sillä edes on minkä näkönen on! jokaisessa on jotakin kaunista, mutta kukaan ei ole täydellinen.
Just joo. Emmää ainakaan kuvittele mitään...
- Voi voi sinua
Psykologivisiitin paikka sulla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1293567- 851845
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap151641Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541362VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu911202Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1121182- 681079
- 65954
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k98942Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi28942