Pelottaa ja ahdistaa

APUVA !!

Oon 19 vuotias ( en asu enää vanhempieni luona) tuleva yksinhuoltaja ja vauvani syntyy maaliskuun puolessa välissä.
Kysyisin löytyykö muita yksin odottavia, joita pelottaa, että mitenkäs tässä tulee oikeen pärjäämään yksin vauvan kanssa? Mietin kaikenlaista, esim. seuraavanlaisia;
-jospa vauvasta tuleekin koliikkivauva ?
-miten menee ensimmäinen yö vauvan kanssa kotona ? Saankohan ollenkaan itse nukuttua ?
-tulisikohan/ottaisinko vanhempani tai jonkun luotettavasta ystävästäni ensimmäiseksi yöksi tueksi ja turvakseni ?
- tuleekohan vauvan itku kuulumaan hyvin naapuriin ja sitten tulee valituksia ja mitä sitten teen ?
- onkohan vauva terve ?
- entäs, jos ei ole terve, rakastanko vauvaa sitten ? ( esim. kehitysvammainen)
- pitäisikö muuttaa takaisin vanhempie luo, jos on itkuinen vauva ja muutenkin tuntisin, etten pärjää yksin ?
- jne, jne .....

eli tälläisia ajatuksia pyörii niin mun päässäni, että ahdistus välillä iskee !

En ole kehdannut puhua neuvolassa näistä asioista, pitäisiköhän ? Muutamilla vanhemmilla ystäväpariskunnallani on jo pieni lapsi, mutta heillä kaikilla on ollut helppoa vauvan kanssa, että itken välillä yksin nukkumaan mennessäni tätä omaa yksinoloani. Niin, vielä, en ole edes omalle vanhemmille, tai ystäville puhunut mitään näistä mun mietteistä. Ei ole vaan jotenkin kehdannu, vaikka ymmärrystä mua kohtaan on löytynyt, kun oon tuleva yksinhuoltaja.

12

1344

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • saanaa

      .
      Jokaiselle äidille se ensimmäinen lapsi on se "harjoittelu" versio, eli vielä on peukalo keskellä kämmentä.
      Ei näiden pitäisi olla asioita, joista ei kehtaa puhua. Luonnollisesti ne mietityttää. Helpottaisiko,jos puhut vaikka terveydenhoitajalle.
      Suosittelen sinulle, että pyydä vaikka jotain konkaria äitiäsi/tätiäsi/isompaa siskoa,kotiisi sinua auttamaan synnytyksen jälkeen. Vaikka ihan muutamaksi päiväksi , jotta saat itsekin levätä ( ja kannattaa levätä jo pari päivää sairaalassa synnytyksen jälkeenkin ).
      Mitä lapsen terveyteen tulee, todennäköisimmät sairaudet katsotaan jo verikokeissa ja ultrissa, ja loppu onkin herran hallussa. Olet nuori, etkä kuulu mihinkään riskiryhmään, joten tod.näk. vauvasi on ihan terve.
      Ja kun vauva kasvaa, lähde etsiytymään kaupungin/kirkon kerhoihin, jotta tapaat muita äitejä. Päivät kuluu paremmin, ja saat rupatteluseuraa.

      Ja päästä isä mukaan lapsen hoitoon ( jos on siis vastuullinen/kelvollinen/halukas ) jo pienestä pitäen, vähitellen, niin säilyy nekin välit. Ja saat itse touhuta omiasi. Tsemppiä jatkoon!

    • yx mammuli

      Ensinäkin onnea vauvasta. Ensinäkin sinun pitää lopettaa ajattelu ettei minusta ole miksikään super äidiksi joka osaa kaiken just niin kuin pitää. Ei saa stressata asioita noin. Jokainen lapsi on aina omalaatuinen tapaus, eikä voi ennustaa millainen kukin on. Menet sitten tilanteen mukaan ja se alkaa luonnistua sitten pikkuhiljaa. Laitoksella saat kätilöistä tukea ja ole laitoksella niin kauan kun sinusta tuntuu ja he siellä opettavat sinut kädestä pitäen alkuun. Kotiin tullessasi voit pyytää jonkun kokemusta omaavan tueksi ja seuraksi. Ja kotona ei tartte alkaa stressaa, kuinka kaikki pitää olla paikallaan ja siistiä tms. keskityt vauvaan vaan, ehdit sitte siivoomaan ku lapsi on isompi ihan tarpeeksi ;) Neuvolassa kannattaa tunnoistasi puhua ja sieltä voidaan ohjata perhetyöhön, jotka tukevat sinua ja auttavat sinua mahdollisesti arjen askareissa tms. ja se ei maksa mitään. Jos on tuttuja tai muita lapsellisia lähellä heidän kanssaan voi aina jutella olostaan. Pääasia on ettet jää yksin murheittesi kanssa. Apua saa aina pyytää =)

    • kohtalotoveritar

      Hei,

      minäkin sain ensimmäisen lapseni sinun iässäsi ja vaikka olinkin silloin suhteessa, kariutui se lapsen ollessa 6kk, eikä miehestä ollut minulle mitään apua. Nyt lapset ovat jo isoja.

      Sanoisin, että kannattaa ehdottomasti puhua, puhua ja puhua tunteista ja fiiliksistä jollekin luotetulle jo etukäteen. Niin vähennät omaa stressiäsi ja vauvakin siitä tykkää. Ensimmäiseksi viikoksi olisi hyvä, jos vaikka äitisi (jolla on kokemusta lapsista ja johon toivottavasti voit luottaa) tulee avuksi ja henkiseksi turvaksi. Mikä sen luonnollisempaa kun äidit tukevat toisiaan?

      Luonto järjestää yleensä asiat hyvin, rakkaus vauvaan syntyy ja asiat alkaa sujua. Aluksi tietysti harjoitellaan elämää puolin ja toisin. Tukihenkilö on tärkeä myös siksi, jos synnytyksen jälkeen olet voimaton tai masentunut, niin hän tunnistaa tilanteen ja auttaa sinua..

      Niin ja vauva itkun takia ei ketään voi esim.häätää, se on laitonta.. Onnea sinulle!

    • MaijaMaija

      Luota itseesi! On ihan normaalia, että ajatukset myllertävät päässä odotusaikana, varsinkin, kun kyseessä on ensimmäinen lapsi. Kaikki on uutta ja outoa. Mutta niin se on ollut sellaisillekin, joilla on ollut mies mukana elämässä.

      Mielialat vaihtelevat ja pelot ovat ihan normaaleja. On hyvä, että uskallat ottaa asiat puheeksi ja kysellä apuja ja neuvoja. Yksin niitä ei kannatakaan hautoa, pää siinä sekoaa.

      Jokainen vauva on yksilö ja jokainen synnytys on omanlaisensa. Saisitkohan jo synnytykseen mukaan vaikka äitisi, jos lapsen isä on pois kuvioista? Jos haluat synnyttää yksin, niin sairaalassa olette vauvasi kanssa luotettavissa ja ammattitaitoisissa käsissä. Ihmiset siellä ovat teitä varten. Sinua neuvotaan kyllä ja jos henkilökunta ei huomaa jotain sanoa (synnytykset ovat heille rutiinijuttuja, joten jotain voi jäädä sanomattakin), niin aina voi kysyä. Myös neuvolasta jo odotusaikana annettava opaskirjanen on ihana apu.

      Jokainen vauva on yksilö. Suurin osa syö ja nukkuu hyvin, mutta aina poikkeuksiakin on. Jos ongelmia ilmenee, niin kysy rohkeasti neuvolasta, kavereiltasi, vanhemmiltasi tai vaikka täältä netistä apuja. Nuori äiti saa pääasiassa terveitä lapsia, joten sitä ei kannata murehtia. Syntymän jälkeen lapsi tarkastetaan ja sinulle kyllä kerrotaan, jos jotakin on vialla.

      Ensimmäinen yö kotona on hämmentävä ja jännittävä jokaiselle vauvan saaneelle perheelle. Olet todennäköisesti väsynyt sairaalassa vietettyjen öiden ja synnytyksen jälkeen, joten saatat hyvinkin nukkua, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että uusi perheenjäsen vie kaiken huomiosi, hyvä jos maltat nukkua. Mene rauhassa vaan nukkumaan. Heräät kyllä, jos vauva itkee. Se on äidin vaistoa.

      Olisi tosi hyvä, jos saisit luoksesi äitisi, tai molemmat vanhempasi aluksi hoitoavuksi ja mallin näyttäjäksi. Hekin ovat varmasti innoissaan pikkuisesta!

      Vauvan itku kuuluu kerrostalossa naapuriin, mutta se on LUONNOLLINEN ääni, ja siitä ei pitäisi kenenkään tulla valittamaan. Jokainen meistä on joskus ollut vauva itsekin! Joku herkkäkorvainen (lue; v***mäinen) naapuri saattaa valittaakin, mutta ei siitä sinulle mitään seuraa, sillä vauvan itku on maailman luonnollisin ääni!

      Jos vauva ei ole terve, niin uskoisin, että rakastat häntä siitäkin huolimatta. Jos vauva on raskas hoidettava, niin älä suotta väsytä itseäsi loppuun, vaan ota vastaan kaikki apu minkä saat. Yksin ei tarvitse jaksaa, vaan apua pitää pyytää, ennenkuin väsyy niin, ettei enää jaksa hoitaa vauvaa eikä itseään.

      Neuvolan väki on sitä varten, että he neuvovat ja auttavat. On harmi, jos lapsen isä ei ole lainkaan elämässänne mukana. Jos isä on kunnollinen, niin anna hänen tavata lastaan, sillä lapsi tarvitsee myös isän. Isän tulee tietysti myös kantaa oma vastuunsa pikkuisesta, joten synnytyksen jälkeen sinun tulee huolehtia myös elatusmaksu- ja tapaamisasiat kuntoon.

      Onnea vauvan odotukseen!

    • puoli vuotta sitten:)

      Elikkä,olin juuri täyttämässä 20v kun lapseni syntyi n 8kk sitten.
      odotin koko raskauden ykin,isä ei ole edes koskaan lasta nähnyt.(siihen omat syynsä)
      mietin ja pyörittelin täysin samoja asioita päässäni kuin sinä!niinpä osaan ehkä vastatakkin sinulle!:)

      -pojallani oli koliikki,kesti 3kk.kestin sen sillä ajatuksella että tiukkina hetkinä hoin itselleni että "tämä kestää korkeintaan kolme kuukautta",niin myös kävi.nuori ihminen kestää ja jaksaa enemmän kuin uskotkaan!

      -itse mietin ja mietin tuota asiaa,että pyydänkö jonkun ekaksi yöksi vai enkö pyydä,en pyytänyt.ja olen onnellinen siitä ratkaisusta!!minulle kävi ainakin niin että,kun olin sairaalassa aikaa viettänyt niin kaipasin niiiiin paljon aikaa vain olla yksin vauvan kanssa,ilman ketään muuta.sinä opettelet lapsen kanssa olemista sairaalassa monta päivä ja voit viedä vauvan hoitajille jos tahdot nukkua.ja muista nukkua päiväunet vauvan kanssa!ihan sama onko tiskiä tai pölyä nurkissa!!oma jaksamisesi on pääasia!:)

      -vauva jos itkee paljon niin se kuuluu varmasti naapuriin mutta enpä ole kuullut ihan heti että vauvan itkusta olisi valitettu!nyt varsinkin kun pidän unikoulua pojalleni niin huuto on ihan kohillaan monestikkin:)ihmiset tietää kyllä että lapsi itkee,älä stressaa tuollaisia ollenkaan:D

      -sitäei tiedä koskaan että onko vauva terve.ultrilla kyllä aika tarkasti pystytään tuollaiset asiat seulomaan.useimmiten kuitenkin vauva on ihan terve.

      -minä ainakin rakastan lastani niin ylipaljon että vaikka hän olisi jollain ravalla vammainen niin uskon että se ei kyllä vaikuttaisi mitenkään minun tunteisiini!

      -apua saa muualtakin kuin muuttamalla vanhempien luokse!esim neuvolasta saa sellaisen työntekijän vaikka 2kertaa viikossa joka tulee auttamaan sinua tms.

      ja puhu ihmeessä neuvolassa asiasta!minäkin olen puhunut vaikka mistä asioista:)

      meillä on ainakin mennyt todella hyvin poikani kanssa,en ole kartaakaan ollut mitenkään lopussa,päinvastoin,elmä on aivan ihanaa!olen nauttinut joka hetkestä ihan täysillä;)
      ja poikani ei ole edes ollut hoidossa koska ei suostu syömään muuta kuin tissiä;DD

      kirjota minulle ihmeess jos joku asia mietityttää!

      maisuli_87@luukku.com

      ja tsemppiä!!

    • asioistasi

      olen varma, että ihmiset kuuntelevat! Ja haluavat tukea sinua ja vauvaasi. Ja voin luvata, että se rakkauden määrä, jota tulet ajan myötä kokemaan lastasi kohtaan, on suurempi kuin mitkään esteet tai vaikeudet.

      Puhu asioistasi! Vauvallasi on vain sinut ja vauvasi ansaitsee äidin, jolla on hyvä olla ja joka luottaa itseensä!

    • elokuu08

      Mulla on täysin sama tilanne kuin sinulla, tosin minun vauvani syntyy elokuussa. Täytän ensi kesänä 22 vuotta ja yksin ollaan, siis ilman miestä ja kun raskaus on vasta näin alussa (seurusteltiin lapsen isän kanssa, ei siis ollut yhden yön juttu tms) niin en voi sanoin kuvailla tätä raivon tunnetta lapseni isää kohtaan. Miten joku voi olla niin paskamainen että jättää lapsensa äidin yksin? Myönnän että olen vähän katkera, koska haluaisin iloita tästä raskaudesta ja jakaa sen jonkun rakkaan ihmisen kanssa. On tietysti ystäviä, mutta ei se ole sama asia.
      Paras kaverinikin on raskaana, vähän pidemmällä kuin minä ja hänellä on onnellinen parisuhde, mies on innoissaan vauvasta. Välillä ajattelen, että on se niin väärin, mutta toisaalta heidän innokkuus tarttuu ja heidän seurassaan alan innostua omastakin vauvasta ihan erilailla. Ja kaveriltani olen saanut myös henkistä tukea, vaikka hän eri tilanteessa onkin.
      Olen miettinyt myös sitä, että miten ihmeessä kerron lapselleni hänen isästään, sanonko suoraan että isiä ei kiinnostanut, että hän lähti kun sinä ilmoitit tulostasi?! Sydän ihan särkyy kun ajattelee. Onneksi siihen on vielä aikaa...
      Olen miettinyt ihan samoja asioita kuin sinä, noita kysymyksiä. Sen lisäksi olen miettinyt myös muita käytännön asioita... Kenelle jätän vauvan kun lähden käymään kaupassa, koiran kanssa ulkona, lääkärissä tms? Lapsi on pakko ottaa aina mukaan ellei saa hoitajaa... Ei ole ketään tukemassa arjessa, eihän ystävät tai vanhemmat voi koko ajan olla kanssasi. Minuakin pelottaa ja ahdistaa, mutta toisaalta se pieni elämä sisällä antaa voimaa. Olen aivan varma että oma lapsi tulee olemaan parasta mitä voi kenelläkään tapahtua :) Kuka ikinä on väittänyt että elämä on helppoa? Ja miksi sen pitäisikään olla? Hyviä hetkiä tulee aivan varmasti yhtä paljon kuin niitä vaikeitakin, ja enemmänkin :)
      Koetahan jaksella!

    • Äitijamummu

      Moi. Minä olen entinen teiniäiti. Nykyään mummu. Vanhin lapsistani 24,nuorin 8. Ja neljä siis omia ja kolme vanhimman tyttären lasta,joiden onnellinen mummi olen. Olen selvinnyt kaikesta. Erosin vuosia sitten. Avioliitossa olin kuin yksinhuoltaja. Olet nykyään 29 ja lapsesi 10.-Miten menee.

    • Itsevaan

      Varmaan ihan hyvin menee. Rahaa tulee valtiolta ja lapsen isältä. Elämäm koulua käyty jo aika pitkälle, ainakin perusopinnot teiniäitiydessä sivuaineena sosiaaliturvan hyväksikäyttö suoritettu. Ehkäpä jatko-opinnot varhaiseläkkeläisyydessä siintävät jo lähitulevaisuudessa.

      • oikeustoimikelpoinen

        Tämä kokoomuslainen lähimmäisenrakkaus se aina jaksaa hämmästyttää. Montakos lasta tälläkin kommentoijalla on mahtanut olla omalla vastuullaan? Onko hän kenties kokenut mitä on olla täysin yksin ilman sukulaisten tai muiden ihmisten tukea pienen lapsen kanssa? Kannattaisi pitää suunsa pienemmällä kun ei selvästikään käsitä mistä puhuu.
        Aloittajalle ja hänen laillaan samassa tilanteessa oleville sanoisin, että kyllä te jaksatte, kun päätätte niin. Jos kuitenkin tulisi se hetki, että ette enää jaksa, älkää kuitenkaan turvautuko neuvolan, terveydenhuollon, psykiatrian tai sosiaalitoimen tms "apuun" ja "myötätuntoon", vaan etsikää ihan tavallisista ihmisistä vertaistukea, lukekaa kirjoja, käyttäkää netin keskustelupalstoja anonyymisti mikäli sellaisia vain löydätte, mutta älkää kertoko itsestänne kenellekään liikaa murheitanne tai luonnollisiakaan pelkojanne, älkää koskaan tuoko julkisesti esiin mitään negatiivista joka saattaisi kulkeutua viranomaisten korviin tai sellaista, mitä voitaisiin myöhemmässä vaiheessa käyttää teitä vastaan lastensuojelullisessa mielessä. Alkoholin/päihteiden käyttöhän on sitten aivan ehdoton EI, mikä tietenkin on itsestään selvää. Jos on kuitenkin pakko juoda joskus pullo punaviiniä, että mielenterveys kestäisi, tehkää se kotonanne, yksin ja verhot kiinni lapsen ollessa hoidossa. Baariin/juhlimaan pääsee sitten, kun lapsi on ylittänyt 16 vuoden rajapyykin, ettekä ole enää niin helppo saalis mahdollisille valheellisille ilmiannoille. Lastensuojeluilmoituksia tehdään nykyään ihan todella myös siitä vauvan normaalista itkusta, äidin normaalista vauva-ajan väsymyksestä ja yksinäisyydestä, myös pelkkä yksinhuoltajuus ja vähävaraisuus ovat tänä päivänä lastensuojeluilmoitusperuste. Valitettavasti.
        Neuvon tutustumaan neuvoloiden/terveydenhuollon/päiväkotien/koulujen/lastensuojelun käyttämään "huoli"-ilmaisun käsitteeseen sekä lokakuun liikkeen sivustoihin. Googlettakaa vaikkapa "varatuomari Leeni Ikonen".
        Kovasti jaksamista jokaiselle yyhoolle ja tukekaa myös omalta puoleltanne heitä, jotka yksin arkea pyörittävät, pitäkää itsestänne ja jaksamisestanne huolta :)


      • eielatustayksinhuoltajal
        oikeustoimikelpoinen kirjoitti:

        Tämä kokoomuslainen lähimmäisenrakkaus se aina jaksaa hämmästyttää. Montakos lasta tälläkin kommentoijalla on mahtanut olla omalla vastuullaan? Onko hän kenties kokenut mitä on olla täysin yksin ilman sukulaisten tai muiden ihmisten tukea pienen lapsen kanssa? Kannattaisi pitää suunsa pienemmällä kun ei selvästikään käsitä mistä puhuu.
        Aloittajalle ja hänen laillaan samassa tilanteessa oleville sanoisin, että kyllä te jaksatte, kun päätätte niin. Jos kuitenkin tulisi se hetki, että ette enää jaksa, älkää kuitenkaan turvautuko neuvolan, terveydenhuollon, psykiatrian tai sosiaalitoimen tms "apuun" ja "myötätuntoon", vaan etsikää ihan tavallisista ihmisistä vertaistukea, lukekaa kirjoja, käyttäkää netin keskustelupalstoja anonyymisti mikäli sellaisia vain löydätte, mutta älkää kertoko itsestänne kenellekään liikaa murheitanne tai luonnollisiakaan pelkojanne, älkää koskaan tuoko julkisesti esiin mitään negatiivista joka saattaisi kulkeutua viranomaisten korviin tai sellaista, mitä voitaisiin myöhemmässä vaiheessa käyttää teitä vastaan lastensuojelullisessa mielessä. Alkoholin/päihteiden käyttöhän on sitten aivan ehdoton EI, mikä tietenkin on itsestään selvää. Jos on kuitenkin pakko juoda joskus pullo punaviiniä, että mielenterveys kestäisi, tehkää se kotonanne, yksin ja verhot kiinni lapsen ollessa hoidossa. Baariin/juhlimaan pääsee sitten, kun lapsi on ylittänyt 16 vuoden rajapyykin, ettekä ole enää niin helppo saalis mahdollisille valheellisille ilmiannoille. Lastensuojeluilmoituksia tehdään nykyään ihan todella myös siitä vauvan normaalista itkusta, äidin normaalista vauva-ajan väsymyksestä ja yksinäisyydestä, myös pelkkä yksinhuoltajuus ja vähävaraisuus ovat tänä päivänä lastensuojeluilmoitusperuste. Valitettavasti.
        Neuvon tutustumaan neuvoloiden/terveydenhuollon/päiväkotien/koulujen/lastensuojelun käyttämään "huoli"-ilmaisun käsitteeseen sekä lokakuun liikkeen sivustoihin. Googlettakaa vaikkapa "varatuomari Leeni Ikonen".
        Kovasti jaksamista jokaiselle yyhoolle ja tukekaa myös omalta puoleltanne heitä, jotka yksin arkea pyörittävät, pitäkää itsestänne ja jaksamisestanne huolta :)

        Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
        annetun lain tarkoituksena on lapsen suhteen säilyttäminen kiinteänä vanhempaansa, jonka luona lapsi ei virallisesti asu;
        tämä toteutetaan lain mukaan siten, vastuunkanto ja päätöksenteko eli lapsen HUOLTAJUUS PIDETÄÄN YHTENÄISENÄ ELI YHTEISHUOLTO ja toisaalta lapsen
        suhde vanhempaansa turvataan tapaamisoikeudella.

        Lapsen huollon tulee turvata lapsen myönteiset ja läheiset ihmissuhteet, erityisesti suorat kontaktit lapsen ja hänen vanhempansa välillä; lapsen huolto- ja tapaamisratkaisu
        tulee tehdä ja ratkaista edellä mainitun mukaisena.

        Lapsella on oikeus vanhempaansa- ja tavata vanhempaansa,
        jonka luona lapsi EI virallisesti asu.
        Perustuslaissa on selkeästi ja kiistatta todettu vanhemmalla
        olevan myös oikeus perhe-elämäänsä omien lapsiensa kanssa.


    • eielatustayksinhuoltajal

      Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
      annetun lain tarkoituksena on lapsen suhteen säilyttäminen kiinteänä vanhempaansa, jonka luona lapsi ei virallisesti asu;
      tämä toteutetaan lain mukaan siten, vastuunkanto ja päätöksenteko eli lapsen HUOLTAJUUS PIDETÄÄN YHTENÄISENÄ ELI YHTEISHUOLTO ja toisaalta lapsen
      suhde vanhempaansa turvataan tapaamisoikeudella.

      Lapsen huollon tulee turvata lapsen myönteiset ja läheiset ihmissuhteet, erityisesti suorat kontaktit lapsen ja hänen vanhempansa välillä; lapsen huolto- ja tapaamisratkaisu
      tulee tehdä ja ratkaista edellä mainitun mukaisena.

      Lapsella on oikeus vanhempaansa- ja tavata vanhempaansa,
      jonka luona lapsi EI virallisesti asu.
      Perustuslaissa on selkeästi ja kiistatta todettu vanhemmalla
      olevan myös oikeus perhe-elämäänsä omien lapsiensa kanssa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huumekohussa marinoitu Redrama Vain elämää -kuvauksista: "...valehtelevan, jos sanoo, ettei..."

      Juhannuksen jälkeen Redrama oli aiheuttanut lähipiirissään huolta kuukauden mittaisella katoamistempullaan. Vain elämää -leiri pidettiin toukokuun lop
      Suomalaiset julkkikset
      8
      3113
    2. Mikä hän on ammatiltaan?

      Mitäs sun ikävän kohde tekee työkseen?
      Ikävä
      167
      2876
    3. Isosisko ajoi 1 vuotiaan kuoliaaksi Tyrnävällä, olivatko Lestoja ?

      Eikö tämä laiton lahko voitaisi jo julistaa täysin rikolliseksi ja kieltää laissa, kuten kaikki muukin vahingollinen lopetetaan ? Tämä lapsia tuhoava
      Maailman menoa
      104
      2391
    4. Ohhoh! Michele Murphy-Kaulanen hämmentää vauvauutisella - Totuus on hieman toisenlainen!

      No nyt on aikamoinen "vauva"! Michele Minttu Murphy-Kaulanen on jakanut Instassa "iloisen perhetapahtuman". Lue juttu ja katso kuvat: https://www.su
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      1794
    5. Kuu kaipaa tähtiään...

      mutta nalle kaipaa tähtisilmäänsä vielä enemmän. Runoa ei täksi illaksi viel ole, mut toivottavasti pidät tästä laulusta :) olen vähä epävarma onko tä
      Ikävä
      171
      1022
    6. Kerran vielä...

      Minä tiedän ja sinä tiedät...Anteeks omasta puolesta🤗... toivon oikeasti sulle kaikkea hyvää, vaikka viisaasti et toiminutkaan, mutta mä alan olla ta
      Ikävä
      53
      982
    7. Sanna on aivan sekaisin Venäjästä, auringonpistosko?

      Sannan mielestä tavallinen venäläinen ei saisi matkustaa Euroopassa ja käydä katsomassa nähtävyyksiä. Tällä hetkellä hävettää olla suomalainen, niin t
      Maailman menoa
      248
      852
    8. Kiira Korpi ja wanha Pekka

      Järjenvastainen suhde, ei mitään tolkkua.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      36
      851
    9. Miksei Martinaa kutsuttu Leppilampi en häihin

      Pelättiin varmasti että jos käyttää siellä "äidillisiä otteita" muihin vieraisiin tai nuolee jonkun miehen korvaa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      818
    10. Mies, kudoin sulle villahaalarin

      Sellasen kirjavan, jossa on huppu ja avattava lappu takalistossa. Laitathan sitten joka päivä sen töihin. ☺️
      Ikävä
      110
      741
    Aihe