Meillä on vajaa kolmevuotias tyttö ja hänellä reilun vuoden ikäinen sisko. Vanhempi on siis tosi villi tapaus.
Kaupassa lähtee vetelemään omia teitään, eli kauppaan en lähde, ellen saa tuplakärryä, johon molemmat menevät istumaan. Ollaan yritetty niinkin, että mieheni on vanhemman kanssa kaupassa, jos tällä on pikkukärry, mutta useimmissa tapauksissa joutuu ottaamaan tytön syliin ja kantamaan loppuajan.
Sama homma, jos mennään kävelylle. Meillä on vaunuissa seisomateline, mutta siinähän ei seisota ja jos joskus satutaan seisomaan, niin kiusataan pikkusiskoa. Muuten kävellään ojan pohjat jne. Viimeisellä kerralla lähti tyttö juoksemaan tietä pitkin, edessä suuri risteys, jossa kulkee paljon autoja. Ei auttanut lopulta kuin jättää vaunu ja juosta tytön perään.
Eli kotona pysytellään aika paljon.
Pikkusiskon kun pitää laittaa päikkäreille niin vanhempi yleensä seisoo vieressä ja laulaa todella kovalla äänellä, lyö jotain tavaraa pöytään jne. Joskus menee paremminkin.
Pestyt vaatteet laitan aina ensin olohuoneen isolle pöydälle ja siitä sitten viikkaan ne kaappiin, kunhan saan aikaa. Isompi juoksee yleensä pöydän ympärillä ja repii vaatteet lattialla. Kun alan poimimaan niitä ylös, hän ehtiikin jo keittiöön tekemään muuta.
Lisäksi hän aika nauraa sellaisella tavalla,e ttä todennäköisesti hän tietää tekevänsä väärin ja se on kivaa.
Tässä nyt oli vain murto-osa hänen tempuistaan. Hänelle ollaan yritetty selittää rauhallisesti ja jutella hänen kansaan, että mitä saa tehdä ja mitä ei. Mutta eipä näytä menevän perille.
Soitin neuvolaan, josta minun käskettiin soittaa mielenterveystoimistoon lasten osastolle. Tuntui kauhealta ja odotin jonkun aikaa. Kun sitten viimein soitin, niin kenelläkään ei ollut aikaa puhua ja minun käskettiin soittaa seuraavana päivänä uudelleen. En kuitenkaan soittanut.
Tässä alkaa mennä äidin terveys totaalisesti. Minnekään ei oikein uskalla mennä. Eli kotona vaan kyykitään. Hoitajaakaan ei ole, kuin anoppi ja hänkin hoitaa erittäin kitsaasti. Niinpä en edes kysy hoitoapua, vaan hoidan itse.
Kuulostaako tuo hänen käyttäytymisensä normaalilta? Tuossa oli siis vain osa hänen tempuistaan.
Vajaa kolmevuotias ja villi kuin mikä
8
3159
Vastaukset
- Yksi vain
Tuon ikäiselle tuo käytös kuulostaa ihan normaalille. Kolmevuotias on vielä "täysin pöljä" ja testailee kaiken laista ymmärtämättä seurauksia. Hieman vanhemmalla lapsella tuollainen käytös jää yleensä päälle kun lapsi kokee, ettei saa vanhemman huomiota=rakkautta muulla keinoin.
Pieni lapsi mittaa rakkautesi määrää sen ajan pituudella, jonka olet yksin hänen. Lapsesi on ehkä huomannut, että hänet huomioidaan aina kun hän on tuhma ja lapsen mielestä huomiointi on aina palkkio oli se huomio sitten positiivista tai negatiivista.
Nyt lapsesi on joutunut kilpasille sisarensa kanssa ja on jäänyt ilmeisesti omasta mielestään kakkoseksi.
Mielenterveystoimisto kuulostaa aika äärimmäiseltä tässä teidän tilanteessa. Lapsessa ei todennäköisesti ole mitään vikaa vaan teidän vanhempien ja lapsen välinen suhde on hieman pielessä.
Tässä kysymykseni:
1. Kuinka paljon esikoinen saa teiltä vanhemmilta sellaista aikaa joka on yksin hänen? (taapero ei ole sylissäsi, et puhu puhelimessa tai tee kotitöitä jne. vaan keskityt yksin esikoiseen)
2. Miten palkitsette lapsia hyvästä käytöskestä?
3. Miten reagoitte huonoon käytökseen? - tuon ikäiselle
Minusta kuulostaa ihan siltä että lapsi ei saa tarpeeksi purettua energiaansa "luvallisesti". Käyttekö joka päivä leikkipuistossa tai muuten vaan juoksentelemassa? Pääsisikö lapsi johonkin jumpparyhmään tai vaikka nappulafutikseen missä saisi remuta ikäistensä kanssa eikä tarttisi koko ajan "hyssytellä"?
- vilkas poikalapsi
Ymmärrän oikein mainiosti miltä sinusta tuntuu.Meiltä löytyy 3,5 vuotias poika,jolla n, puolitoistavuotias pikkusisko.Pienemmän kiusaamista,jatkuvaa väittelyä(sanallisesti lahjakas lapsi)siitä mitä saa tai ei saa tehdä.Ja miksei saa.Ja samantien unohtaa kuulemansa,tai ainakin vaikuttaa siltä ettei ole kuunnellut,koskei toimi pyydetysti.
Jatkuvaa taistelua pukemisista,riisumisista,tavaroiden käsittelystä(kotona mennyt rikki sitä sun tätä,pientä tosin).Toisinaan kuin pieni enkeli,toisinaan kuin hmm..mitenhän kauniisti nimittäisi.Juoksee aamusta iltaan,kiire on kova.Vain videot tai tietokonepelit saavat pysähtymään..siksi niidenkin käyttö ollut rauhoituskonstina..ei hyvä,mutta äidin jaksamisen kannalta tarpeellista(ruokaakin tehtävä,ynnä muita pakollisia asioita hoidettava)=)
Runsas ulkoilu tekisi hyvää,mutta näillä nykyisillä keleillä( nuhaisena),ei oikein pitkään voi sitäkään hyödyntää väsytyskeinona.Äiti(siis minä)on puhki jo klo kuuden aikaan illalla..onneksi poika menee aikaisin nukkumaan(20-21).Ja pikkusisko tuntuu oppivan samat käytöstavat ihan vierestä seuraamalla..Mies paljon poissa kotoa työn vuoksi,käytännössä kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat ovat minun hoidossani.Hohhoijakkaa..
Olen miettinyt pitäisikö huolestua pojan käytöksestä(adhd tms.?),mutta poika tuntuu todella näppärältä noin teknisesti,motorisesti,kielellisesti jne.On ehkä vain nopeammilla lihassoluilla varustettu =)
Pinna palaa päivittäin lukuisia kertoja,kun jatkuvasti saa korjailla sitä sun tätä.Äärimmäisenä keinona(kun ei pitkänkään yrittämisen jälkeen mikään hyväksytty keino tepsi)olen antanut kevyen tukkapöllyn(ihan vain ottanut kiinni tupsusta ja riuhtova poika sitten itse hoitaa varsinaisen tukistamisen..)tai läpsyn pyllylle.Mutta nekään eivät kyllä oikein tepsi.Sama meno jatkuu sekunnin päästä..
On huonoja päiviä ja vielä huonompia päiviä =)
Sinulle samassa tilanteessa elävä äiti sanoisin,että yritä päästä joskus itseksesi jonnekin.Edes hetkeksi.Jaksaa taas paljon paremmin.Mannerheimin Lastensuojeluliiton hoitajapalvelumahdollisuutta kannattaisi tiedustella.Neuvolastanne varmaankin löytyy tietoa.
Jos lapsesi muutoin tuntuu kehittyvän "standardisti"(sekä syö,juo,kasvaa ja oppii asioita hyvin),eli ongelmana lähinnä hänen vilkkautensa ja muut käytöstavat,uskoisin että ajastaaan neidin vauhti hiljenee.Ympäristön "tuomiot" huonosta käytöksestä alkavat myöhemmin toimia,ja saadakseen positiivista huomiota,alkaakin toimia päinvastoin kuin aiemmin.Mutta siihen menee vielä aikaa..
Siihen asti meidän ei kai auta muuta kuin jatkaa kärsivällistä ohjaamista elämän kaidalle polulle..eli jatkuvaa puheen toistamista,pikkusiskon kiusaamiseen tosin puututtava nopeasti eli estettävä/rangaistava(lempilelu varaston hyllylle esim.,ei herkkuja),yhteisiä hyviä hetkiä olisi löydettävä vaikka kiven ja kannon alta(sisaruksen päiväunien aikaan joku yhteinen tekeminen;lukemista,rakentamista,piirtämistä(jotain rauhallista..)tai miksei sitten vaikka yhdessä sohvalle lastenvideota katselemaan,äitikin lepää sen hetken =)Ja hyvillä ilmoilla ulos juoksemaan!
Koita jaksaa,muista et ole yksin hirmusi kanssa!Täällä toinen samanlainen(ehkä pikkusiskokin seuraa perässä..!)!- kohtalotoveri
muuta sanoa, kuin että kuulostaa ihan kuin meidän elämälle! Meidän tyttö on 2 v 2 kk ja on todella vilkas ollut siitä asti kun vähänkin liikumaan oppi. Hän tekee joskus ilkeyttään samoja juttuja kuin aloittajan kirjoituksessa, mutta toisaalta kauhea into on osallistua ihan kunnolla joka asiaan, "tehdä töitä", kuten hän itse sanoo, ja eihän se tietenkään vielä suju kunnolla.
Olen kumminkin antanut tehdä asioita, kun kerran haluaa, esimerkiksi tiskailee astioita seisoen penkillä lavuaarin äärellä ja harjalla hinkkailee jotain muovikippoja, laittaa astianpesukoneesta otetut veitset, haarukat ja lusikat paikalleen, kantaa tavaroita apuna jne. Onnistuisiko teilläkin, että ottaisit lapsen mukaan oikeisiin hommiin? Meillä ainakin on ihan polleena, jos onnistuu tekemään jotain ja kehutaan reippaaksi tytöksi yms. Meillä tosin auttaa asiaa se, että sisaruksia ei ole (= en ole uskaltanut edes ajatella, kun elämä yhdenkin vilkkaan lapsen kanssa on ihan riittävää säpinää), joten voi keskittää kaiken huomion tuohon yhteen lapseen.
Joten voit lohduttautua sillä, että muitakin vilkkaita lötyy ja monestihan nämä vilkkaat, reippaat ja pelottomat lapset kumminkin pärjäävät hyvin elämässä, kun saavat kanavoida energiansa oikein. Jaksamista teille! - kiljuuna
ei voi muuta teille sanoa kuin jaksamista siskot, ei ne rasavillit termiitit enää 10 vuoden päästä juokse samalla tavalla, varmasti ovat rauhoittuneet.. =)
itellä suht rauhallinen poika mutta seurannut siskon lasta joka pyörremyrskyn tavoin pyyhkäisi kaiken mennessään 2-4 vuotaaksi asti. eikä ollut adhd, kovin kovin vilkas poika. ja nyt on 11 vuotias nuorimies, fiksu ja rauhallinen, koulussa todella lahjakas ja vastuuntuntoinen.. ei olisi ikinä uskonut.
- yhden rasavilin äiti
Sisarkateutta, huomionkaipuuta, energisyyttä..Vanhemmassa on siis luonnetta, mikä sinällään hyvä asia! Eipähän jää alakynteen isona, pitää puolensa.
Koska isosisko vaikuttaa energiseltä, lisäisin juuri sitä liikunnan osuutta.Mitä tahansa liikuntaa, ulkoilua, mikä teille itselle sopii hyvin.Näin hän saa purkaa valtavaa energiaa.Ja muistattehan että liikkumisen oltava hauskaa, naurua pitää kuulua.
Toiseksi, et kertonut vietättekö välillä aikaa yksinomaan isosiskon kanssa. Kannattaa järjestää kummallekin lapselle että on yksin jommankumman vanhemman/vanhempien kanssa,eikä kukaan ole jakamassa silloin huomiota.
Kannattaa antaa positiivista palautetta isommalle hänen tekemistään hyvistä jutuista. Kehuminen varmaan auttaa ja palkitseminen.
Mielestäni ei kannata sulkeutua kotiin vaikka tyttö juoksentelee esim.kaupoissa. KYllä hänen on opittava käytöstavat, ei niitä muuten opi kuin käytännössä. Ja muistettava pitää kiinni säännöistä. Huutaminen ei auta, vaan katsottava lasta silmiin ja rauhallisesti,selkeästi sanottava asiat.Jos pikkuneiti saa raivarin,paras ottaa syliin, viedä pois paikalta.Kun tilanne rauhoittunut, puhuttava tapahtuneesta.
Jos tuntuu hyvin vaikealta, vois käydä esim.perheneuvolassa juttelemassa psykologin kanssa.
Meidän lapsikatraan nuorin on samankaltainen kuin teidän vanhempi..joten kokemusta minulla on rasavilin kasvattamisesta. Täytyy rajat asettaa ja niistä pitää kiinni, jos niin ei tee nyt myöhemmin se on vaikeaa, lähes mahdotonta.
Hyvää jatkoa vaan teille!- njij
kehutaan ja halitaan ja jutellaan. Tyttö kattaa meillä pöydän, hakee pikkusiskolle vaipan jne. Ja joka kerta kehutaan , kuinka reipas tyttö on ja itsekin hän sanoo itseään äidin pikku apulaiseksi.
Meillä ei lasta lyödä, jos oikeen menee hermot, niin ääntä voi korottaa. Mutta pääasiassa se menee niin, että kun hän tekee jotain väärin, niin kysytään, että saako noin tehdä ja kun sanoo, ettei saa niin kysytään, että miksi sitten teki niin. Ja sitten voidaan keskustella ja selittää, että niin ei saa tehdä, koska...
Aamupäivisin ainakin ollaan ulkona, jos sää sallii, eikä ole muita esteitä. Jos on hyvä ilma, niin iltapäivisinkin. Ja sitten kun tulee kesä, niin aivan varmasti "asutaan" ulkona. Meillä on iso piha, jossa on hyvä temmeltää, on iso hiekkalatikko ja keinut ja leikkimökki.
Ja meillä saa sisälläkin riehua, lastenhuoneessa on vanha levitettävä sohva, jonka muuntuu liukumäestä pomppumatoksi. Ja musiikkia saa soittaa ja monesti lapsilla onkin siellä pieni "disco". Molemmat tykkäävät kauheasti tanssia ja laulaa.
Kaikesta huolimatta tyttö on todella vilkas. Eilen söi jo kolmannen kerran huulirasvan.. Olin laittamassa pyykkiä koneeseen ja tulin takaisin keittiöön. Keittiöntuoli oli vedetty hyllyille ja tyttö istui pikkusiskon sängyssä huulirasvaputkilo kädessään. Huulirasva oli siis jo syöty.
Eräänä päivänä kun oltiin oltu reilu tunti pihalla ja tultiin sisälle, niin alko heti riehumaan, juoksi pöydältä toiselle ja repi alas kaiken minkä sai käsiinsä.
Nuo kauppareissut hoidetaan nyt koko perheen voimin. Tosin meillä on myös valjaat, jotka osoittautuivat hyviksi, kun oltiin viimeksi kävelyllä.
Nyt lapset heräsivät -> välipalalle.
- äiti kans
tuntee jäävänsä toiseksi pikku siskolleen ja siksi tekee kaikenlaiset temput jotta saa huomion itselleen.En tarkkoita tällä sitä että te vanhempina pitäisitte tyttöjänne eri-arvoisina, vaan että 3-vuotiaalla saattaa olla sellainen tunne.Meillä aikoinaan oli tyttö vajaa 3v kun veli syntyi, olihan siinä kaikenlaista säpinää. Tyttö ei kylläkään karkaillut kaupoissa mutta vahtia tarvi ettei pamautellut veljeään leluilla päähän.Mielestäni tyttösi käytös on ihan normaalia ja menee ohi kun pikku sisko kasvaa ja osaa vähän enemmän leikkiä. Iän myötä heille tulee enemmän yhteisiä juttuja. Teillä vanhemmilla on tosin vielä kestämistä ja jaksamista :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta643315Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh433127- 432508
Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa1112406- 311933
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘271820- 481626
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä851435- 391300
- 821169