Hmmm..tätä eron jälkeistä sinkkuelämää, mutta, mutta, hei, missä kaikki muut vastaavassa tilanteessa olevat aikaansa viettävät? Jotenkin tuntuu, että aikuisille (siis 40-> vuotiaille) olevia tanssi yms paikkoja on aika vähän, eihän tässä ikäloppuja vielä olla.... vai pitääkö leikkiä nykyaikaa ja alkaa "katsella" netin kautta...iik!
Missä ikäiseni piileksitte
cereza
171341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuntuu olevan, että jos haluaa löytää pidempiaikaista fiksua seuraa, kannattaa sitä etsiä netistä. Tanssiminen on hauskaa, mutta suurin osa miehistä ei tunnu tanssivan. Baareissa porukka on liian kännissä tai tuijottavat kaikkia ikäisiään pitkin nenänvartta ja juoksevat nuorempien perässä.No ei ehkä kaikki, mutta jos sieltä löytää mukavan fiksun miehen, hän on taatusti varattu :)
Tuuri voi tietty osua kohdalle missä vaan, mutta yksin baariin menijää tuijotetaan kuin tyrkyllä olevaa epätoivoista; ei siis kannata lähestyä kun on "käytetty liikaa" tai muuten kamala.
monimutkainen esileikki. En harrasta.
Samoilla mietteillä, vaikka pidänkin tanssimisesta. Ei vaan hypytä kun ei ...ei niin se joku, jokin. Se ei syty se ei natsaa. Ennemmin yksin.
No eipä sen kummempaa. Pidän myös omasta seurastani. Kone tärkee kaveri.
näin kun vaan yhtehen tultas.Yksin yksin. Joku typerä yksi ainut paikka tanssia, kohdata, tupaten täynnä ja kaikki siellä yhtä tärkeinä. vaihtoehtona pub, YES!!! Ei kun kotiin. Koira odottaa ja näyttää että välittää. Lenkille; ja on sitten taas kutakuinkin hyvä olo, tosin yksinäinen. Mutta parempi yksin kuin "huonossa" (=väärässä itselle) seurassa. Et niin sit näin elämä menee:)
Niin, yksin minäkin, lapsen kanssa. Ja lemmikkieläinten. Kun koti on vaan se, mikä vetoaa...ihana rauha. Sekä sitten kuntosali. Mutta sielläkin puuhastelee vain ne omat juttunsa. Harvoin siellä mitään kontaktia syntyy; jäävät katseluasteelle, eikä ulkonäön perusteella paljoa synny.
Tanssiminen ei ole koskaan vedonnut; en vaan ole sentyyppinen ihminen...keskityn muutoinkin aika pienelle alueelle asioissa; yksi ihmissuhde kerrallaan, jos niikseen tulee. :)
Yksi mies, josta olin kauan kiinnostunut, harrasti joogaa sen verran intensiivisesti, että mitään muuta ei sen jälkeen päähänsä mahtunutkaan, kuin ne arvokkaat opit sieltä maailmasta...
Yksin, yksin minäkin.
just "yksin kotona viikonloppu". No oikeasti käyn minäkin esimerkiksi jumpassa (siellä harvemmin miehiä käy) ja salilla.
Baareissa tai tanssimassa harvemmin, koska naisena yksin ei ole kovinkaan kiva mennä "tyrkylle", varsinkaan kun ei mitään hetken huumaa ole hakemassa.
Muut harrastukset, olen miettinyt... joku kurssi ehkä, välillä pikkuisen naurattaa tämä liikkeelle lähdön vaikeus, tai ehkä se olen minä itse, joka sen vaikeaksi tekee (laiskako....).
Pitäis olla sellanen yksinäisten ja yksin elämää haluavien aktiiviyhdistys, minkä puitteissa tavata, kirjoittaa, pitää hauskaa, tehdä kaikenlaista kivaa. Ilman naisen/miehen -haku tarkoitusta. Ei kaikki halua elämää kylkikyljessä jokun mustasukkaisen ja typistävän ihmisen kanssa. Ihana olla vapaa ja itsenäinen, kun olis joskus seuraa, ihan vaan seuraa muista kuin pariskunnista. Onhan joku eurosinkut tms, mutta sielläkin vaan haku päätarkoitus.
Viiteenkymppiin on vielä matkaa, ja voi olla, että sen takia en ole vielä heittänyt pyyhettä kehiin. Mustasukkaisuudesta katson ainakin itse vapautuneeni, ja tiedän, ettei kaikki suhteet ole ikäviä. Hyvässä suhteessa voi elää henkisesti vapaana...
Mutta siis asiaa puhut. Heille, joille kokoontumiset sopisi, ja yksinäisyydestä haluaisi aika-ajoin irrottautua, olisi edes mahdollisuus kuulua johonkin...
Mietin vaan, että jos jollakin kokoontumisella olisi todellakin "haku" päätarkoituksena, niin jättäisin väliin moisen paikan. Ei väkisin eikä väsyttämällä...
Hyvää sundaagia, Cereza.
Kokolailla samoissa lähtökohdissa olevana en voi todeta kuin sen, ettei Suomi oikein inspiroi. Joten alkuvuosi on matkusteltu, siellä täällä. Kuntopuolen huoltoakin on melko tasaisen varmasti pidetty yllä. Toisin sanoen, pollaa pitää paapoa, että kykenee jatkamaan pahimman yli. Kuka ties, joku päivä vastaus hyppää syliin ja kuiskaa vastauksen, mistä olemme ja minne menemme....
Ai että kateeksi käy...matkustelu on kyllä yksi intohimoni (olen onnellinen puolestasi..jess). Suomi ei inspiroi, oikeassa olet niin pajon nähtävää ja koettavaa, pahuksen työ asettaa vain kapuloita liikkumisen rattaisiin.
En sano kuitenkaan että sitten joskus... vaikka unelmia ja haaveita pitää ja saakin olla.
Pois kotoa,kaukana suomesta, yksin. Aluksi nauttii, mutta sitten tulee ikävä ...
...yksin. Jotenkin vain on perusluonne senverran seurassa viihtyvä, että yksin matkustaminen ei oikein houkuttele. Ikävä kotiin tuskin koskaan on, mutta onhan se hauskempaa, kun voi kokea ja jakaa asioita jonkun samanhenkisen kanssa.
Tietty tähän voi sanoa, että ainahan sitä ihmisiin tutustuu, no totta sekin varmaan....
Hyvää iltaa, Suomi.
Yksin ei ole tullut kertaakaan matkusteltua. Toisaalta voisi sitäkin joskus kokeilla. Mitä taas ikävään tulee, niiiiin sehän on tarkoituskin, notta ikävä takaisin tuloo....
Joo kotonahan sitä aikaa kulutetaan ja ollaan netissä surffaamassa milloin milläkin sivulla tai pelataan esim. pajatsoa. Sitten myöskin katellaan
josko löytys naista vierelle kulkemaan ja jakamaan
arjen pieniä iloja ja suruja kun on tullut erottua myöskin viime kesänä.
Joo ei ole paljon 40veellä vaihtoehtoja. Olen eronnut, lapseton, koulutettu, iloinen, kivannäköiseksi sanottu ja ilmeisen suosittukin, mutta pakko sanoa että IHAN HEMMETIN YKSINÄINEN ja varmasti tuleva surkea vanhapiika.
Tässä saldo viimeiseltä puolelta vuodelta, jolloin olen ollut hyvin paljon "ulkona" ihan tietoisesti:
- pari kuukautta turhauttavaa nettideittailua, kahdet treffit, joista toista en itse huolinut, toinen ei huolinut minua jatkotapailuun (syy jäi epäselväksi)
- yksi pikainen ja kiihkeä lomaromanssi, kaukana täältä, ulkomaalaisen kanssa eli kertajuttu jo syntyessään.
Eroni tultua julki, minua ovat lähestyneet seuraavat puolitutut henkilöt, jotka olen hienovaraisesti torjunut:
- yksi lesbo (olen hetero)
- yksi 26vee mies, lähestyminen monitulkintaista kännissä havittelua, mies ilmeisesti myös jotenkin varattu ja tosiaankin ihan liian nuori ja vielä työkaveri
- yksi yli 50vee mies, pyrki yöksi, mukava komea kaveri mutta hyvin tukevasti varattu ja mielestäni liian vanha minulle
Elämäni kuluu vaativassa työssä ja liikuntaharrastuksissa, ja kaljoittelua olen jo sen verran nähnyt ettei se hirveästi kiinnosta ja kissanristiäisiä on työnkin takia ihan liikaa. En tanssi. Nettideitailu oli täydellinen pettymys.
Pahaksi onneksi olen vielä sellainen, että kykenen kyllä flirttailemaan mutta tositoimiin en ryhdy kuin hyvin, hyvin harvojen ja valittujen kanssa. Rakastunut en ole elämässäni kuin kerran-kaksi ja sekin oli epäterve suhde.
Että näin meni tämä elämä, onko kohtalontovereita?
Huh, huh! Johan pommilla nakkasit!
Länsimaisen näkemyksen omaavia kohtalotovereita löydät varmasti. Ja takaan että oikein kera runsaudenpulan,
Tähän muuttumaton urasuuntautuneiden dilemaan en vain yksinkertaisuudessani jaksa syttyä. Vaikken millään muotoa väheksy ollenkaan heidän valintaansa. Joten kuitataan sen kliseellä "elämä on valintoja"
Toisin sanoen, onneksi olen sellainen jota karmanpyörä kiepauttaa pohtimaan mielenrauhan ympyröitä. Toistaiseksi hemmetin yksin, kunnes asiantilaan tulee muutos.