Psykoterapeutin tutkinto Turusta

Kiitos paljon vastauksestasi! Tiesin kyllä jo hieman noista opiskeluajoista jne. Täytyy varmaan kysyä opolta sitten enemmän tietoa hakujen aikaan siitä, minne kannattaisi hakea mikäli psykoterapeutiksi haluaa tulla.

Haluaisin muuten myös tietää, että koska psykologiaa pääaineena opiskelijat ovat joutuneet hakuprosessissa haastatteluun ja sopivuustestiin, niin minkälaisia ihmisiä ne hakevat sisään? Jos onnistuu hyvin kokeessa ja keskiarvo on suht hyvä kuten ylioppilaskirjoitusten tuloksetkin niin voiko kaikki kaatua siihen että hakijan katsotaan olevan vääränlainen ihminen alalle? Haittaako hiljaisuus tai ujoisuus?

Opiskelija___-- kirjoitti:

Kiitos paljon vastauksestasi! Tiesin kyllä jo hieman noista opiskeluajoista jne. Täytyy varmaan kysyä opolta sitten enemmän tietoa hakujen aikaan siitä, minne kannattaisi hakea mikäli psykoterapeutiksi haluaa tulla.

Haluaisin muuten myös tietää, että koska psykologiaa pääaineena opiskelijat ovat joutuneet hakuprosessissa haastatteluun ja sopivuustestiin, niin minkälaisia ihmisiä ne hakevat sisään? Jos onnistuu hyvin kokeessa ja keskiarvo on suht hyvä kuten ylioppilaskirjoitusten tuloksetkin niin voiko kaikki kaatua siihen että hakijan katsotaan olevan vääränlainen ihminen alalle? Haittaako hiljaisuus tai ujoisuus?

Lue lisää

En tiedä, voiko mitenkään yleistää, millaisia ihmisiä haetaan. Turun 2-vaiheessa kaikki lähtevät - ainakin teoriassa - nollasta, eli pääsykokeen ykkösvaiheessa saadut pisteet tai ylioppilastodistuksen pisteet eivät vaikuta enää siinä vaiheessa. Puolet putoaa vielä 2-vaiheessa haastattelujen ja itsestään antamansa kuvan perusteella pois eli vastauksena kysymykseesi: kyllä voi kaatua. Hiljaisuudesta/ujoudesta sanoisin, että jos olet niin hiljainen tai ujo, että menet aivan lukkoon haastatteluissa, mahdollisuutesi voivat olla heikot. Suuna päänä ei tarvitse eikä mielestäni pidäkään olla (varsinkaan ryhmätilanteessa), mutta täytyy pystyä puhumaan itsestään ja perustelemaan halunsa ja motivaationsa päästä opiskelemaan. Ryhmätilanteessa täytyy myös kyetä osallistumaan keskusteluun vieraista koostuvassa ryhmässä. Jos haastattelu/soveltuvuusosio kammoksuttaa, kannattanee harkita Helsinkiä tai Tamperetta, niihin valitaan hakijat ainoastaan kirjallisen pääsykokeen perusteella. Psykologian opintoihin kuuluu kuitenkin - ainakin Turussa - melko paljon kaikenlaisia ryhmätöitä, niiden esittelyä ym., joten jos koet esillä olemisen jotenkin kovin vaikeana, mieti, onko tämä sitä mitä haluat.

Ei aivan noin.

Ei tarvitse olla psykologi, jotta pääsee psykoterapiakoulutukseen kiinni. Moni psykoterapeutti on pohjakoulutukselta psykologi, tämä selvä, mutta se ei ole ehto koulutukseen pääsemiselle. Ei tarvitse välttämättä edes yliopistoon tulla.

"Koulutettavilta edellytetään:

- ensisijaisesti lääketieteen lisensiaatin tutkinto, psykologian maisterin tutkinto tai erityistapauksessa muu soveltuva terveydenhuollon ylempi korkeakoulututkinto (esimerkiksi terveysalan maisterin tutkinto)

- yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteen maisterin tutkinnot, joissa on pääaineena ensisijaisesti sosiaalityö, sosiaalipsykologia tai sosiaalipedagogiikka

- soveltuva muu ylempi korkeakoulututkinto (lähinnä teologian maisterin tutkinto tai kasvatustieteen maisterin tutkinto, jossa on suuntana erityiskasvatuksen asiantuntijakoulutus, erityisopettajakoulutus tai varhaiserityisopettajakoulutus)

Ylempään korkeakoulututkintoon pitää sisältyä psykologian ja/tai psykiatrian opintoja tai koulutusta täydentäviä psykologian, psykiatrian tai psykoterapiavalmiuksien erikoistumisopintoja, joita on oltava vähintään 30 opintopistettä (800 tuntia).

- soveltuva terveydenhuollon ammattikorkeakoulututkinto (laillistetuista terveydenhuollon ammattihenkilöistä lähinnä sairaanhoitajan, terveydenhoitajan tai kätilön tutkinto)

- soveltuva sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto (lähinnä sosionomi AMK edellyttäen, että pääsuuntautumisvaihtoehto on liittynyt sosiaalialan asiakastyöhön)

- soveltuva sosiaali- ja terveydenhuollon opistotason koulutus, esimerkiksi psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja tai sairaanhoitaja, jonka perustutkintoon on sisältynyt psykiatrinen sairaanhoito, sosiaaliohjaaja tai sosiaalikasvattaja.

Kun kysymyksessä on muu kuin ylempi korkeakoulututkinto, koulutettavalla on oltava ennen psykoterapiakoulutusta psykoterapeuttisten valmiuksien erikoistumisopintoja vähintään 30 opintopistettä (800 tuntia). Tämä ei kuitenkaan koske opistotason koulutuksen
suorittanutta psykiatriaan erikoistunutta sairaanhoitajaa eikä sairaanhoitajaa, jonka perustutkintoon on sisältynyt psykiatrinen sairaanhoito.

Kaikilta koulutettavilta edellytetään lisäksi vähintään kahden vuoden työkokemusta hoitotyössä, mielenterveystyössä tai vastaavissa tehtävissä, mahdollisuutta tehdä psykoterapiatyötä koulutuksen aikana sekä henkilökohtaista soveltuvuutta (todettu haastattelemalla).""

Lähde: TEO


Tunnen itse psykoterapeutteja ravitsemusterapian, toimintaterapian ja fysioterapian alalta: he ovat kaikki aikanaan saaneet TEO:n psykoterapiapätevyyden ihan olematta psykologeja.

Psykoterapeuttikoulutus maksaa melkoisesti, ja psykologeista aika suuri osa taitaa lähteä koulutukseen työpaikkansa kautta. Muuten homma menee omakustanteiseksi.

Käsittääkseni psykoterapeutin koulutus on lisäkoulutusta, ei esim. yliopistotutkintoihin verrattava asia. Sitä en ole koskaan kuullut, että koulutus "tehtäisiin" johonkin yliopistoon, jos se ei ole siis esim. väitöskirjan yhteydessä tapahtuva prosessi.

Millään sivuaineilla sun muilla ei ole pahemmin mitään vaikutusta siihen, pääseekö joskus psykoterapiakoulutukseen vai ei.

Huomauttaisin vielä, että psykologi voi antaa/tarjota keskusteluapua ja toimia tämän puitteissa ammatinharjoittajana ilman psykoterapeutti-titteliä.

Lisälukemista:
http://www.teo.fi/FI/Ammattioikeudet/Suomessa_koulutetut/Sivut/ohje_psykoterapeuteille.aspx
http://www.teo.fi/SiteCollectionDocuments/ohje_usein_kysyttya_psykoterapia.pdf
http://www.teo.fi/SiteCollectionDocuments/ohje_psykoter_koul_hyv_perusteet.pdf

Toivottavasti tämä selvensi asiaa ja auttoi molempia. :)

Opiskelija minäkin kirjoitti:

En tiedä, voiko mitenkään yleistää, millaisia ihmisiä haetaan. Turun 2-vaiheessa kaikki lähtevät - ainakin teoriassa - nollasta, eli pääsykokeen ykkösvaiheessa saadut pisteet tai ylioppilastodistuksen pisteet eivät vaikuta enää siinä vaiheessa. Puolet putoaa vielä 2-vaiheessa haastattelujen ja itsestään antamansa kuvan perusteella pois eli vastauksena kysymykseesi: kyllä voi kaatua. Hiljaisuudesta/ujoudesta sanoisin, että jos olet niin hiljainen tai ujo, että menet aivan lukkoon haastatteluissa, mahdollisuutesi voivat olla heikot. Suuna päänä ei tarvitse eikä mielestäni pidäkään olla (varsinkaan ryhmätilanteessa), mutta täytyy pystyä puhumaan itsestään ja perustelemaan halunsa ja motivaationsa päästä opiskelemaan. Ryhmätilanteessa täytyy myös kyetä osallistumaan keskusteluun vieraista koostuvassa ryhmässä. Jos haastattelu/soveltuvuusosio kammoksuttaa, kannattanee harkita Helsinkiä tai Tamperetta, niihin valitaan hakijat ainoastaan kirjallisen pääsykokeen perusteella. Psykologian opintoihin kuuluu kuitenkin - ainakin Turussa - melko paljon kaikenlaisia ryhmätöitä, niiden esittelyä ym., joten jos koet esillä olemisen jotenkin kovin vaikeana, mieti, onko tämä sitä mitä haluat.

Lue lisää

Vaikka jännitänkin jonkin verran esiintymistä ja muita tilanteita, pystyn silti esiintymään ihan hyvin. Olen ehkä hieman ujonpuoleinen ja hiljaisempi ihminen, mutta minua kyllä kiinnostaa psykoterapeutin ura.

Pystyn myös toimimaan ryhmässä tuntemattomia ihmisiä, ainut ongelma on ehkä se, että jos ryhmässä on jäseniä, jotka helposti ottaavat johtamisen haltuun tai muuten kovaäänisiä, niin jotenkin automaattisesti vain jään "sivummalle" katsomaan ja muuten auttamaan kuin itse osallistun keskusteluun, koska usein käy niin, että yritän sanoa jotain, mutta kaikki kuuntelevat "pääpuhujia". Mutta muuten ei kyllä mitään ongelmaa ja täytyy vain itse yrittää vaikka kuinka sitten saada äänensä kuuluviin. Mutta jos ryhmässä on toisenlaisia ihmisiä niin minusta voi myös tulla helposti ryhmän "johtaja" vaikka anna aina kaikille muillekin tilaa puhua.

Eli en mene mitenkään lukkoon haastatteluissa tai ryhmätilanteissa, esiintyminen joukolle kyllä jännittää ja vähän saattaa näkyä jännityksen merkkejä, mutta esiintyminen ihmisille ei ole millään tavalla ongelma minulle.

Jotenkin pelottaa vain, että haen turhaan jos sisään halutaan vain näitä "suupaltteja", erittäin sosiaalisia höpöttäjäihmisiä.

Psykol. yo /JKL kirjoitti:

Ei aivan noin.

Ei tarvitse olla psykologi, jotta pääsee psykoterapiakoulutukseen kiinni. Moni psykoterapeutti on pohjakoulutukselta psykologi, tämä selvä, mutta se ei ole ehto koulutukseen pääsemiselle. Ei tarvitse välttämättä edes yliopistoon tulla.

"Koulutettavilta edellytetään:

- ensisijaisesti lääketieteen lisensiaatin tutkinto, psykologian maisterin tutkinto tai erityistapauksessa muu soveltuva terveydenhuollon ylempi korkeakoulututkinto (esimerkiksi terveysalan maisterin tutkinto)

- yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteen maisterin tutkinnot, joissa on pääaineena ensisijaisesti sosiaalityö, sosiaalipsykologia tai sosiaalipedagogiikka

- soveltuva muu ylempi korkeakoulututkinto (lähinnä teologian maisterin tutkinto tai kasvatustieteen maisterin tutkinto, jossa on suuntana erityiskasvatuksen asiantuntijakoulutus, erityisopettajakoulutus tai varhaiserityisopettajakoulutus)

Ylempään korkeakoulututkintoon pitää sisältyä psykologian ja/tai psykiatrian opintoja tai koulutusta täydentäviä psykologian, psykiatrian tai psykoterapiavalmiuksien erikoistumisopintoja, joita on oltava vähintään 30 opintopistettä (800 tuntia).

- soveltuva terveydenhuollon ammattikorkeakoulututkinto (laillistetuista terveydenhuollon ammattihenkilöistä lähinnä sairaanhoitajan, terveydenhoitajan tai kätilön tutkinto)

- soveltuva sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto (lähinnä sosionomi AMK edellyttäen, että pääsuuntautumisvaihtoehto on liittynyt sosiaalialan asiakastyöhön)

- soveltuva sosiaali- ja terveydenhuollon opistotason koulutus, esimerkiksi psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja tai sairaanhoitaja, jonka perustutkintoon on sisältynyt psykiatrinen sairaanhoito, sosiaaliohjaaja tai sosiaalikasvattaja.

Kun kysymyksessä on muu kuin ylempi korkeakoulututkinto, koulutettavalla on oltava ennen psykoterapiakoulutusta psykoterapeuttisten valmiuksien erikoistumisopintoja vähintään 30 opintopistettä (800 tuntia). Tämä ei kuitenkaan koske opistotason koulutuksen
suorittanutta psykiatriaan erikoistunutta sairaanhoitajaa eikä sairaanhoitajaa, jonka perustutkintoon on sisältynyt psykiatrinen sairaanhoito.

Kaikilta koulutettavilta edellytetään lisäksi vähintään kahden vuoden työkokemusta hoitotyössä, mielenterveystyössä tai vastaavissa tehtävissä, mahdollisuutta tehdä psykoterapiatyötä koulutuksen aikana sekä henkilökohtaista soveltuvuutta (todettu haastattelemalla).""

Lähde: TEO


Tunnen itse psykoterapeutteja ravitsemusterapian, toimintaterapian ja fysioterapian alalta: he ovat kaikki aikanaan saaneet TEO:n psykoterapiapätevyyden ihan olematta psykologeja.

Psykoterapeuttikoulutus maksaa melkoisesti, ja psykologeista aika suuri osa taitaa lähteä koulutukseen työpaikkansa kautta. Muuten homma menee omakustanteiseksi.

Käsittääkseni psykoterapeutin koulutus on lisäkoulutusta, ei esim. yliopistotutkintoihin verrattava asia. Sitä en ole koskaan kuullut, että koulutus "tehtäisiin" johonkin yliopistoon, jos se ei ole siis esim. väitöskirjan yhteydessä tapahtuva prosessi.

Millään sivuaineilla sun muilla ei ole pahemmin mitään vaikutusta siihen, pääseekö joskus psykoterapiakoulutukseen vai ei.

Huomauttaisin vielä, että psykologi voi antaa/tarjota keskusteluapua ja toimia tämän puitteissa ammatinharjoittajana ilman psykoterapeutti-titteliä.

Lisälukemista:
http://www.teo.fi/FI/Ammattioikeudet/Suomessa_koulutetut/Sivut/ohje_psykoterapeuteille.aspx
http://www.teo.fi/SiteCollectionDocuments/ohje_usein_kysyttya_psykoterapia.pdf
http://www.teo.fi/SiteCollectionDocuments/ohje_psykoter_koul_hyv_perusteet.pdf

Toivottavasti tämä selvensi asiaa ja auttoi molempia. :)

Lue lisää

Kiitos! Selvitti paljon asioita. Täytyy noita linkkejä katsoa vielä paremmalla ajalla.

Opiskelija___-- kirjoitti:

Kiitos! Selvitti paljon asioita. Täytyy noita linkkejä katsoa vielä paremmalla ajalla.

Ei kestä, kiva jos oli avuksi!

Ujoutta ei tarvitse kauheasti pelätä pääsykokeissa. Turun soveltuvuuskokeista en tiedä, mutta ainakin Jyväskylässä pärjäävät ihan tavalliset ihmiset omine persoonineen.
Itselle jäi käsitys, että lähinnä juuri ääri-ilmiöitä karsittiin pois.

Esim. omassa ryhmässäni oli hyvinkin erilaisia ihmisiä: persoonat, käyttäytymistyylit, taustat, motivaatiot ja syyt hakeutua psykan piiriin olivat jollakin tavalla jokaisella omanlaisensa, ja silti koko joukko pääsi sisään.

Sanoisin, että etusi on asian tiedostamisessa. Jos olet ujo ja tiedät sen, voit antaa itsellesi kokeessa(kin) vähän armoa. Ei ole tarkoitus olla niin kuin kaikki muut vaan ihan oma itsensä, myös niine ominaisuuksineen, joita ehkä itse pitää vikoina.

Kovasti tsemppiä sinne! :)

Opiskelija___-- kirjoitti:

Vaikka jännitänkin jonkin verran esiintymistä ja muita tilanteita, pystyn silti esiintymään ihan hyvin. Olen ehkä hieman ujonpuoleinen ja hiljaisempi ihminen, mutta minua kyllä kiinnostaa psykoterapeutin ura.

Pystyn myös toimimaan ryhmässä tuntemattomia ihmisiä, ainut ongelma on ehkä se, että jos ryhmässä on jäseniä, jotka helposti ottaavat johtamisen haltuun tai muuten kovaäänisiä, niin jotenkin automaattisesti vain jään "sivummalle" katsomaan ja muuten auttamaan kuin itse osallistun keskusteluun, koska usein käy niin, että yritän sanoa jotain, mutta kaikki kuuntelevat "pääpuhujia". Mutta muuten ei kyllä mitään ongelmaa ja täytyy vain itse yrittää vaikka kuinka sitten saada äänensä kuuluviin. Mutta jos ryhmässä on toisenlaisia ihmisiä niin minusta voi myös tulla helposti ryhmän "johtaja" vaikka anna aina kaikille muillekin tilaa puhua.

Eli en mene mitenkään lukkoon haastatteluissa tai ryhmätilanteissa, esiintyminen joukolle kyllä jännittää ja vähän saattaa näkyä jännityksen merkkejä, mutta esiintyminen ihmisille ei ole millään tavalla ongelma minulle.

Jotenkin pelottaa vain, että haen turhaan jos sisään halutaan vain näitä "suupaltteja", erittäin sosiaalisia höpöttäjäihmisiä.

Lue lisää

Erittäin sosiaalinen höpöttäjätyyppi ei välttämättä ole hyvä psykologi. Mielestäni psykologin tärkein tehtävä on KUUNNELLA ihmisiä hahmottaakseen oikein heidän tilanteensa, ei puhua niin paljon että asiakasparka hukkaa oman ajatuksensa.

Psykoterapiassa on monia suuntauksia ja teoreettisia viitekehyksiä. Psykologin koulutus antaa myös valmiudet arvioida itselle sopiva suuntaus (kognitiivinen, psykodynaaminen jne). Psykologien jatko- ja täydennyskoulutusmahdollisuudet ja suuntautumisvaihtoehdot sitten valmistumisen jälkeen ovat laajat ja koulutusta järjestävät monet eri tahot. Psykoterapeutiksi sinänsä pääsee tosin muillakin pohjakoulutuksilla, kuten tuolla toisaalla on tosi hyvin kerrottu. TEO (eli Terveydenhuollon oikeusturvakeskus) sitten tarkastaa, että koulutus on sääntöihin nähden riittvä ja myöntää oikeuden toimia psykoterapeuttina. Sitä siis pitää valmistumisen jälkeen vielä erikseen anoa.

Esiintymisjännitys lähtee esiintymällä, siihen on myös saatavissa koulutusta kansalaisopistoista lähtien, jos haluat siihen harjoittelua ja varmuutta. Siitä ei kannata tehdä mitään kynnyskysymystä.

Psykol. yo /JKL kirjoitti:

Ei aivan noin.

Ei tarvitse olla psykologi, jotta pääsee psykoterapiakoulutukseen kiinni. Moni psykoterapeutti on pohjakoulutukselta psykologi, tämä selvä, mutta se ei ole ehto koulutukseen pääsemiselle. Ei tarvitse välttämättä edes yliopistoon tulla.

"Koulutettavilta edellytetään:

- ensisijaisesti lääketieteen lisensiaatin tutkinto, psykologian maisterin tutkinto tai erityistapauksessa muu soveltuva terveydenhuollon ylempi korkeakoulututkinto (esimerkiksi terveysalan maisterin tutkinto)

- yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteen maisterin tutkinnot, joissa on pääaineena ensisijaisesti sosiaalityö, sosiaalipsykologia tai sosiaalipedagogiikka

- soveltuva muu ylempi korkeakoulututkinto (lähinnä teologian maisterin tutkinto tai kasvatustieteen maisterin tutkinto, jossa on suuntana erityiskasvatuksen asiantuntijakoulutus, erityisopettajakoulutus tai varhaiserityisopettajakoulutus)

Ylempään korkeakoulututkintoon pitää sisältyä psykologian ja/tai psykiatrian opintoja tai koulutusta täydentäviä psykologian, psykiatrian tai psykoterapiavalmiuksien erikoistumisopintoja, joita on oltava vähintään 30 opintopistettä (800 tuntia).

- soveltuva terveydenhuollon ammattikorkeakoulututkinto (laillistetuista terveydenhuollon ammattihenkilöistä lähinnä sairaanhoitajan, terveydenhoitajan tai kätilön tutkinto)

- soveltuva sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto (lähinnä sosionomi AMK edellyttäen, että pääsuuntautumisvaihtoehto on liittynyt sosiaalialan asiakastyöhön)

- soveltuva sosiaali- ja terveydenhuollon opistotason koulutus, esimerkiksi psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja tai sairaanhoitaja, jonka perustutkintoon on sisältynyt psykiatrinen sairaanhoito, sosiaaliohjaaja tai sosiaalikasvattaja.

Kun kysymyksessä on muu kuin ylempi korkeakoulututkinto, koulutettavalla on oltava ennen psykoterapiakoulutusta psykoterapeuttisten valmiuksien erikoistumisopintoja vähintään 30 opintopistettä (800 tuntia). Tämä ei kuitenkaan koske opistotason koulutuksen
suorittanutta psykiatriaan erikoistunutta sairaanhoitajaa eikä sairaanhoitajaa, jonka perustutkintoon on sisältynyt psykiatrinen sairaanhoito.

Kaikilta koulutettavilta edellytetään lisäksi vähintään kahden vuoden työkokemusta hoitotyössä, mielenterveystyössä tai vastaavissa tehtävissä, mahdollisuutta tehdä psykoterapiatyötä koulutuksen aikana sekä henkilökohtaista soveltuvuutta (todettu haastattelemalla).""

Lähde: TEO


Tunnen itse psykoterapeutteja ravitsemusterapian, toimintaterapian ja fysioterapian alalta: he ovat kaikki aikanaan saaneet TEO:n psykoterapiapätevyyden ihan olematta psykologeja.

Psykoterapeuttikoulutus maksaa melkoisesti, ja psykologeista aika suuri osa taitaa lähteä koulutukseen työpaikkansa kautta. Muuten homma menee omakustanteiseksi.

Käsittääkseni psykoterapeutin koulutus on lisäkoulutusta, ei esim. yliopistotutkintoihin verrattava asia. Sitä en ole koskaan kuullut, että koulutus "tehtäisiin" johonkin yliopistoon, jos se ei ole siis esim. väitöskirjan yhteydessä tapahtuva prosessi.

Millään sivuaineilla sun muilla ei ole pahemmin mitään vaikutusta siihen, pääseekö joskus psykoterapiakoulutukseen vai ei.

Huomauttaisin vielä, että psykologi voi antaa/tarjota keskusteluapua ja toimia tämän puitteissa ammatinharjoittajana ilman psykoterapeutti-titteliä.

Lisälukemista:
http://www.teo.fi/FI/Ammattioikeudet/Suomessa_koulutetut/Sivut/ohje_psykoterapeuteille.aspx
http://www.teo.fi/SiteCollectionDocuments/ohje_usein_kysyttya_psykoterapia.pdf
http://www.teo.fi/SiteCollectionDocuments/ohje_psykoter_koul_hyv_perusteet.pdf

Toivottavasti tämä selvensi asiaa ja auttoi molempia. :)

Lue lisää

Missään vaiheessa en väittänyt, että PELKÄSTÄÄN psykologit voivat olla psykoterapeutteja, mutta tämän viestiketjun aloittaja itse puhui psykologian opinnoista, joten otin sen esimerkiksi. Näin myös siksi, että opiskelen itse psykologiksi ja asia on sitä kautta paremmin tuttu. Toisekseen psykoterapeutiksi voi opiskella todellakin maksullisesti, mutta voit hakeutua psykoterapiakoulutukseen myös työn ohella työnantajan kustannuksella. On olemassa myös sen tyyppistä koulutusta, että saat lisurin paperit till. Tällöin psykoterapeutiksi erikoistuvat saattavat esim. vetää jotain luentoja ja harkkoja. Näin minulle on laitoksella opettajat kertoneet. Tarkoitus ei ollut yleistää vaan kertoa siitä käytännöstä, minkä itse tunnen. Eli ei se nyt niin metsään mennyt kuin mitä täällä kuvaa annettiin

toinen opiskelija kirjoitti:

Missään vaiheessa en väittänyt, että PELKÄSTÄÄN psykologit voivat olla psykoterapeutteja, mutta tämän viestiketjun aloittaja itse puhui psykologian opinnoista, joten otin sen esimerkiksi. Näin myös siksi, että opiskelen itse psykologiksi ja asia on sitä kautta paremmin tuttu. Toisekseen psykoterapeutiksi voi opiskella todellakin maksullisesti, mutta voit hakeutua psykoterapiakoulutukseen myös työn ohella työnantajan kustannuksella. On olemassa myös sen tyyppistä koulutusta, että saat lisurin paperit till. Tällöin psykoterapeutiksi erikoistuvat saattavat esim. vetää jotain luentoja ja harkkoja. Näin minulle on laitoksella opettajat kertoneet. Tarkoitus ei ollut yleistää vaan kertoa siitä käytännöstä, minkä itse tunnen. Eli ei se nyt niin metsään mennyt kuin mitä täällä kuvaa annettiin

Lue lisää

Tosta "Psykoterapeutiksi ei pääse ilman psykologin pohjatutkintoa, sillä psykoterapeutti on psykoterapiaan erikoistunut psykologi. " kyllä vähän semmosen pelkästään-kuvan saa, jos ei asiasta paremmin tiedä, kuten OP ilmeisesti ei tiennyt. Esimerkit kantsii merkitä selvästi, jos muitakin vaihtoehtoja on. Ihan hyvällä vaan :)

Sivusta seurannut kirjoitti:

Tosta "Psykoterapeutiksi ei pääse ilman psykologin pohjatutkintoa, sillä psykoterapeutti on psykoterapiaan erikoistunut psykologi. " kyllä vähän semmosen pelkästään-kuvan saa, jos ei asiasta paremmin tiedä, kuten OP ilmeisesti ei tiennyt. Esimerkit kantsii merkitä selvästi, jos muitakin vaihtoehtoja on. Ihan hyvällä vaan :)

Lue lisää

Huomautus: Viestiin oli kirjoitettu lainaamasi virkkeen perään sulkuihin: tosin muutkin ammattikunnat ilmeisesti voivat hankkia tämän pätevyyden jne. Jos haluaa arvioida toisten kirjoituksia, kannattaa lukea kaikki eikä vain poimia haluamiaan osia tekstistä. Ja tämäkin virke ihan hyvällä tarkoituksella. Eihän täällä pitäisi olla toisia pelkästään kritisoimassa vaan vinkkejä antamassa.