Onko tosiaan niin, että Efexor (venlafaksiini) on tehokkain lääke, kun hoidetaan masennukseen ja ahdistukseen taipuvaista mieltä? Itselläni annos on 150 mg/pv, mutta siitäkin huolimatta on päiviä, jolloin pitää ottaa ahdistukseen lisäksi rauhoittavaa. Venlafaksiinia menee siis päivässä 150 mg ja tarvittaessa oksatsepaamia yleensä 15 mg. Yleensä rauhottava rentouttaa ja ahdistuneisuus helpottaa.
Oman ahdistukseni yleensä laukaisee tilanne, kun näen onnellisia ihmisiä yhdessä. Muistan oman huonouteni, heikkouteni, kyvyttömyyteni tavoittaa parisuhdetta, ja yksin jäämiseni alkaa ahdistaa. Tosin venlafaksiini auttaa merkittävästi estämällä tunteiden syvenemistä.
Onko fluoksetiinilla ahdistusta estävää vaikutusta? Eli haen siis lääkettä, joka heikentää tuntemista. Mahdolliset sivuvaikutukset eivät haittaa. (Psykoosia ei minulla ole ollut. Sitalopraami ei auta kohdallani).
Kärsin myös sosiaalisesta pelosta. Tosin venlafaksiini auttaa siihenkin hyvin, mutta välillä pelottaa olla keskustassa ja vaikkapa koululla.
Lääkkeet siis estävät tuntemasta liikaa, mutta ehkä tarvitsisin lisäksi jotain tehokasta terapiaa, että saisin oikaistua negatiivisen minäkuvani ja oppisin kohtaamaan ihmisiä oikein. Pelkään liikaa ja olen estynyt.
Hyviä troppeja yksin jäämisen tuomaan ahdistukseen?
18
2691
Vastaukset
- aivan ehdottomasti
terapiaa. Itselläni oli aikoinaan juuri samanlaisia ongelmia ja terapian käytyäni olen ollut jo kymmenen vuotta ilma mitään lääkitystä tai masennuksen uusimista. Sain itselleni sellaisen elämän, josta en murrosikäisenä osannut edes haaveilla.
- on..
niin monenlaista ja terapeutteja erilaisia, millaista olet käynyt?
- Yleinen vuodattaja
on.. kirjoitti:
niin monenlaista ja terapeutteja erilaisia, millaista olet käynyt?
Olen keskustellut yhdessä sairaanhoitajan kanssa. Välillä kyllä tuntuu, että minä kyllä tarvitsisin psykologinkin apua. Arvottomuus ja negatiivinen minäkäsitys on imetty jo äidinmaidossa ja kyseessä on sukupolvelta toiseen siirtynyt ongelma.
Minun Yv:n on vain niin helkkarin vaikeaa saada itselleni sellainen ajattelutapa, millaisena toiset minut näkevät ja kokevat. En oikein onnistu muuttamaan vääristynyttä minäkuvaani.
Eli yhteiskunnan kannalta halvin keino on peittää oireet mielialalääkityksellä ja yrittää siten pitää minut kannattavana yksilönä. Potilaan kannalta se ei liene ollenkaan hyvä tapa. Ongelma ei poistu, se vaan peitetään. - olen pohtinut
Yleinen vuodattaja kirjoitti:
Olen keskustellut yhdessä sairaanhoitajan kanssa. Välillä kyllä tuntuu, että minä kyllä tarvitsisin psykologinkin apua. Arvottomuus ja negatiivinen minäkäsitys on imetty jo äidinmaidossa ja kyseessä on sukupolvelta toiseen siirtynyt ongelma.
Minun Yv:n on vain niin helkkarin vaikeaa saada itselleni sellainen ajattelutapa, millaisena toiset minut näkevät ja kokevat. En oikein onnistu muuttamaan vääristynyttä minäkuvaani.
Eli yhteiskunnan kannalta halvin keino on peittää oireet mielialalääkityksellä ja yrittää siten pitää minut kannattavana yksilönä. Potilaan kannalta se ei liene ollenkaan hyvä tapa. Ongelma ei poistu, se vaan peitetään.mielialalääkkeistä, että ne saa olon suht siedettäväksi, mutta ei kai niitä koko ikäänsä voi popsia. Pitäisi kai intresseissä olla syyn poistaminen eikä hetkellinen oireiden lieventäminen. Lääkkeetkö ne sitten pitävät osan meistä "työkykyisinä"?
- katkeraliini
olen pohtinut kirjoitti:
mielialalääkkeistä, että ne saa olon suht siedettäväksi, mutta ei kai niitä koko ikäänsä voi popsia. Pitäisi kai intresseissä olla syyn poistaminen eikä hetkellinen oireiden lieventäminen. Lääkkeetkö ne sitten pitävät osan meistä "työkykyisinä"?
Itse olen popsinut erilaisia mieleen vaikuttavia lääkkeitä kohta kahdeksan vuotta. Olen yrittänyt lopettaa lääkityksen viisi kertaa koskaan siinä onnistumatta (vieroitusoireet on niin pahoja). Terapiaa olen kerran hakenut, mutta sitä ei ole minulle myönnetty. Kaikkia mielialalääkeostojani tukee kela. Sairaalajaksot ja ambulanssikuljetukset kustansi sosiaalitoimisto. Kela kustansi työkyvyttömyyseläkkeen pariksi vuodeksi, opintotuet muutamiin keskeytyneisiin opintoihin ja lopulta työttömyyspäivärahan. Jos Suomalainen yhteiskunta ajattelee säästävänsä syöttämällä vuositolkulla lääkkeitä ilman kunnollista terapiaa, siinä se on kyllä pahasti väärässä.
Yleinen vuodattaja kirjoitti:
Olen keskustellut yhdessä sairaanhoitajan kanssa. Välillä kyllä tuntuu, että minä kyllä tarvitsisin psykologinkin apua. Arvottomuus ja negatiivinen minäkäsitys on imetty jo äidinmaidossa ja kyseessä on sukupolvelta toiseen siirtynyt ongelma.
Minun Yv:n on vain niin helkkarin vaikeaa saada itselleni sellainen ajattelutapa, millaisena toiset minut näkevät ja kokevat. En oikein onnistu muuttamaan vääristynyttä minäkuvaani.
Eli yhteiskunnan kannalta halvin keino on peittää oireet mielialalääkityksellä ja yrittää siten pitää minut kannattavana yksilönä. Potilaan kannalta se ei liene ollenkaan hyvä tapa. Ongelma ei poistu, se vaan peitetään.Eli naispuoliset Psykologit & Sairaanhoitajat....
Voivat tuoda elämään vain lisää surua, jos heihin ihastuu.... Liian usein he ovat sellaisia, että heistä kiinnostuu seksuaalisesti.- Schorching Blood
M1978 kirjoitti:
Eli naispuoliset Psykologit & Sairaanhoitajat....
Voivat tuoda elämään vain lisää surua, jos heihin ihastuu.... Liian usein he ovat sellaisia, että heistä kiinnostuu seksuaalisesti.Minulla vaihtui sairaanhoitaja toiseen hoitsuun, näin vanhan hoitsuni kerran ja hän lähestyi minua kiimainen kiilto silmissä, jutteli, ja halusi koskettaa minua eli kättelimme. Myöhemmin olen käynyt hänen työpaikkansa oven ulkopuolella koska minulle on kehittynyt pakkomielle tästä naisesta.
Palaan vuosien myötä takaisin tälle sairaanhoitajlle, pitää vain toivoa että olen löytänyt elämäni naisen ennen sitä tai muuten alan taas vellomaan itsetuhoisissa fantasioissa. - kiva fantasia :)
Schorching Blood kirjoitti:
Minulla vaihtui sairaanhoitaja toiseen hoitsuun, näin vanhan hoitsuni kerran ja hän lähestyi minua kiimainen kiilto silmissä, jutteli, ja halusi koskettaa minua eli kättelimme. Myöhemmin olen käynyt hänen työpaikkansa oven ulkopuolella koska minulle on kehittynyt pakkomielle tästä naisesta.
Palaan vuosien myötä takaisin tälle sairaanhoitajlle, pitää vain toivoa että olen löytänyt elämäni naisen ennen sitä tai muuten alan taas vellomaan itsetuhoisissa fantasioissa.Että oikein kiimainen ilme, heh. Tekeekö noi lääkkeet ton? Hyvä mielikuvitus! Sori, ei millään pahalla, kuullosti vaan hauskalta. Älä kuitenkaan loukkaannu. Oon ajatellut, että ne psykologit ym. on sellaisia yli keski-ikäisiä, mutta ei sitten ilmeisesti olekaan...
- Yleinen vuodattaja
Schorching Blood kirjoitti:
Minulla vaihtui sairaanhoitaja toiseen hoitsuun, näin vanhan hoitsuni kerran ja hän lähestyi minua kiimainen kiilto silmissä, jutteli, ja halusi koskettaa minua eli kättelimme. Myöhemmin olen käynyt hänen työpaikkansa oven ulkopuolella koska minulle on kehittynyt pakkomielle tästä naisesta.
Palaan vuosien myötä takaisin tälle sairaanhoitajlle, pitää vain toivoa että olen löytänyt elämäni naisen ennen sitä tai muuten alan taas vellomaan itsetuhoisissa fantasioissa.Taitaa olla olantsapiini-pössiksessä kirjoitettu... :/.
Minua huolestuttaa kun olen tainnut menettää kiinnostavuuden nuorten naisten silmissä (kiinnostavuuden, jota lienekö koskaan ollutkaan...). Monesti tuntuu että 40-50 vuotiaat naiset kattelevat... - ovat aina
Yleinen vuodattaja kirjoitti:
Taitaa olla olantsapiini-pössiksessä kirjoitettu... :/.
Minua huolestuttaa kun olen tainnut menettää kiinnostavuuden nuorten naisten silmissä (kiinnostavuuden, jota lienekö koskaan ollutkaan...). Monesti tuntuu että 40-50 vuotiaat naiset kattelevat...katselleet itseäni ainakin 10 vuotta ja sitä vanhemmat miehet. Niin siis olen nainen!
Etkö Yv juuri aiemmin kertonut, että sua teinitytötkin sillä silmällä katselee? Mikäs uros oikein olet :) ! - Yleinen vuodataja
ovat aina kirjoitti:
katselleet itseäni ainakin 10 vuotta ja sitä vanhemmat miehet. Niin siis olen nainen!
Etkö Yv juuri aiemmin kertonut, että sua teinitytötkin sillä silmällä katselee? Mikäs uros oikein olet :) !Ehkä kuvittelen vain liikoja. No, on ollut kuitenkin kiva huomata, että muut pitävät minua ihan ok-tyyppinä. Minulla kun on menneisyys täynnä rumuus- yms. ulkonäkökomplekseja. Eli suoraan sanottuna, olen vain kaivannut tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi.
Toivottavasti tässä alkaa oppia hyväksymään itsensä, ja sitten joku mukava nuori nainen löytäisi minut ja saisi hyvän kumppanin... :). - 10+2
M1978 kirjoitti:
Eli naispuoliset Psykologit & Sairaanhoitajat....
Voivat tuoda elämään vain lisää surua, jos heihin ihastuu.... Liian usein he ovat sellaisia, että heistä kiinnostuu seksuaalisesti.Siksi kannattaa valita terapeutti joka on samaa sukupuolta. Paitsi jos on homo. Bi-seksuaaleilla ei käy kateeksi, kun ne voi ihastua keneen tahansa.
- korkeammalle
Cipramiilistakin voisi olla hyötyä jos serotiinitaso nousee niin nousee myös mieliala ja sitä vähemmän haittaa turhat asiat.
- Schorching Blood
Fluoksetiini 40mg/päivä, jota nykyisin käytän, sillä saa serotoniinitasoa korkeammalle, lisäksi kun nuorukaisilla se on muutenkin niin korkea.
Minulla on nyt 250 tablettia fluoksetiinia varastossa, joten se riittää noin puoleksi vuodeksi. I LOVE YOU SWEETLEAF!!!!! - puolestasi...
Sinussa menee hyvä mies ihan hukkaan!!! Se on vääryys!!!!!!!!
Olen aina välillä lukenut kirjoituksiasi, kiitos niistä. Olen itse kokenut saman tyyppisiä asioita, mutta päässyt niistä pitkälti yli. Siksi tekee mieli sanoa pari asiaa.
Sinulle on ihan varmasti hyötyä terapiasta, lääkkeet ovat vain ensiapu. Terapiaa on monenlaista ja kaikki ei sovi kaikille. Älä jää sellaiseen mikä tuntuu takkuavan.
Onko sinulla mitään konkreettista SUUNNITELMAA itsetuntosi parantamiseen? Pelkkä terapiassakäynti ja asioiden analysointi ei riitä. Tarvitset harjoittelua. Kun otat tarpeeksi pieniä askelia, saat hyviä kokemuksia, jotka vahvistavat itsetuntoasi.
Unohda vähäksi aikaa se puolison hakeminen. Yksi elämän paradoksi on, että jos et voi olla onnellinen yksiksesi, et voi olla sitä (pitemmän päälle) myöskään puolison kanssa. Keskity nyt ensisijaisesti vahvistamaan itsetuntoasi ja sosiaalisia taitojasi (puoliso voi löytyä siinä "vahingossa" matkalla).
Suosittelisin sinulle kaikenlaista ryhmätoimintaa, esim ryhmäterapiaa, psykodraamaa, kirkon ryhmiä tai mitä hyvänsä, missä joudut kontaktiin muidenkin kuin vain terapeutin kanssa.
Itse lähden nyt jumppaan. Kaikkea hyvää sinulle!- Yleinen vuodattaja
Ehkä se on vain niin, että minun ei ole tarkoitettu kokea yhteenkuuluvuutta, eikä saada jälkeläisiä. (Maybe in the next life...)
Saan lähiaikoina tehokaammat lääkkeet yksin jäämisen aiheuttaman ahdistuksen tukahduttamiseksi. Minusta tulee sitten tehokkaampi ja kannattavampi yksilö, kun en liikaa tunne turhia asioita. En reagoi näkemääni ahdistumalla, enkä sitten enää koe itseäni huonommaksi, vaikka olisinkin yksin. En sure sitten sitä, kun en tavoittanut tuekseni puolisoa ja omaa perhettä.
Itsetuntoa voi opetella. Teen sitä päivittäin olemalla koulussa vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin. Mutta pelokkuuden ja ahdistuneisuuden takia olen aika estynyt.
Etsin siis aiemmin kaikki viat ulkonäöstäni, joilla selittäisin yksinäisyyteni. Ne eivät kuitenkaan ole esteenä puolison löytymiselle. Koulussa esim. erittäin monet nuoret naiset katselevat minua "sillä silmällä", joten pikemminkin olen sittenkin ihan ok-mies. Ja joskus kun olen mennyt keskustassa teinityttöjen ohitse, joku on sanonut: "Ihana". Ongelma on siis itsetunnossa ja negatiivisessa minäkuvassa. Sitä en kykene yksin oikaisemaan. Ehkä minun olisi tehtävä toimintasuunnitelma, nimetä operaatio, ja alkaa jotenkin työstää tehokkaammin vain omaan päähäni jumittunutta "huonousleimaa". Toki sitä teen koko ajan, mutta sitä olisi kaiketi tehostettava. - Schorching Blood
Yleinen vuodattaja kirjoitti:
Ehkä se on vain niin, että minun ei ole tarkoitettu kokea yhteenkuuluvuutta, eikä saada jälkeläisiä. (Maybe in the next life...)
Saan lähiaikoina tehokaammat lääkkeet yksin jäämisen aiheuttaman ahdistuksen tukahduttamiseksi. Minusta tulee sitten tehokkaampi ja kannattavampi yksilö, kun en liikaa tunne turhia asioita. En reagoi näkemääni ahdistumalla, enkä sitten enää koe itseäni huonommaksi, vaikka olisinkin yksin. En sure sitten sitä, kun en tavoittanut tuekseni puolisoa ja omaa perhettä.
Itsetuntoa voi opetella. Teen sitä päivittäin olemalla koulussa vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin. Mutta pelokkuuden ja ahdistuneisuuden takia olen aika estynyt.
Etsin siis aiemmin kaikki viat ulkonäöstäni, joilla selittäisin yksinäisyyteni. Ne eivät kuitenkaan ole esteenä puolison löytymiselle. Koulussa esim. erittäin monet nuoret naiset katselevat minua "sillä silmällä", joten pikemminkin olen sittenkin ihan ok-mies. Ja joskus kun olen mennyt keskustassa teinityttöjen ohitse, joku on sanonut: "Ihana". Ongelma on siis itsetunnossa ja negatiivisessa minäkuvassa. Sitä en kykene yksin oikaisemaan. Ehkä minun olisi tehtävä toimintasuunnitelma, nimetä operaatio, ja alkaa jotenkin työstää tehokkaammin vain omaan päähäni jumittunutta "huonousleimaa". Toki sitä teen koko ajan, mutta sitä olisi kaiketi tehostettava."Saan lähiaikoina tehokaammat lääkkeet yksin jäämisen aiheuttaman ahdistuksen tukahduttamiseksi."
Hyvä. Toivottavasti fluoksetiini on niissä mukana, noh ainakin xanoria kannattaa kokeilla. Kiva nähdä missä pössiksessä olet uuden "lääkesettisi" ansiosta :)
Minusta lääkkeet ovat tehneet itsevarmemman ja oman latuni kulkijan. En ota itseäni niin haudan vakavasti, vaan suhtaudun kaikkeen, sekä itseeni että muihin huumorilla. FUHRER sanoi itsekin että hänen kirjansa "kusee" ;) - Varjolilja
Yleinen vuodattaja kirjoitti:
Ehkä se on vain niin, että minun ei ole tarkoitettu kokea yhteenkuuluvuutta, eikä saada jälkeläisiä. (Maybe in the next life...)
Saan lähiaikoina tehokaammat lääkkeet yksin jäämisen aiheuttaman ahdistuksen tukahduttamiseksi. Minusta tulee sitten tehokkaampi ja kannattavampi yksilö, kun en liikaa tunne turhia asioita. En reagoi näkemääni ahdistumalla, enkä sitten enää koe itseäni huonommaksi, vaikka olisinkin yksin. En sure sitten sitä, kun en tavoittanut tuekseni puolisoa ja omaa perhettä.
Itsetuntoa voi opetella. Teen sitä päivittäin olemalla koulussa vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin. Mutta pelokkuuden ja ahdistuneisuuden takia olen aika estynyt.
Etsin siis aiemmin kaikki viat ulkonäöstäni, joilla selittäisin yksinäisyyteni. Ne eivät kuitenkaan ole esteenä puolison löytymiselle. Koulussa esim. erittäin monet nuoret naiset katselevat minua "sillä silmällä", joten pikemminkin olen sittenkin ihan ok-mies. Ja joskus kun olen mennyt keskustassa teinityttöjen ohitse, joku on sanonut: "Ihana". Ongelma on siis itsetunnossa ja negatiivisessa minäkuvassa. Sitä en kykene yksin oikaisemaan. Ehkä minun olisi tehtävä toimintasuunnitelma, nimetä operaatio, ja alkaa jotenkin työstää tehokkaammin vain omaan päähäni jumittunutta "huonousleimaa". Toki sitä teen koko ajan, mutta sitä olisi kaiketi tehostettava.Edistyt, sen huomaan! Sinulla on jo tieto, että olet komea, jopa "ihana", kuten olet kuullut tyttöjen huokailevan ohikulkiessasi. Minullekin terapeuttini sanoo, että olen "fiksu" (mm. silloin kun masennukseni oli pahimmillaan ja piti mennä polkupyörällä sadankin metrin matka, kun ei jaksanut kävellä, fiksuna ihmisenä menin polkupyörällä, siis). Tuntuu välillä hullulta uskoa hähen vakuutteluaan (siitä huolimatta, että se voi olla totta).
Vähitellen edistymme sille tasolle, että uskomme olevamme esimerkiksi komeita tai fiksuja. Ensin sen uskoo järki ja vähitellen viiveellä tulevat tunteet perässä. Niinhän se on, on vain uskottava niin! Kirjoitat jatkuvasti hienolla tavalla ajatuksista, tuntemuksistasi ja uskomuksistasi. On suurenmoista, kun osaa pukea ajatukset sanoiksi. Muistelen, että joskus kirjoitit äitisi olleen masentunut. Kun nyt olen itse ollut masentunut äiti, ymmärrän, mitä vaikutuksia sillä voi olla lapseen. Kun vain makasin sängyssä päivällä, nelivuotias lapsi tuli viereeni makaamaan ja siinä sitten makasimme yhdessä. Kaikessa heikkoudessani olin kuitenkin olemassa. Onneksi meillä on muitakin ihmisiä.
Kyllä meidät kaikki on tarkoitettu yhteenkuuluvuuteen, ei yksineläjiksi. Jotkut voivat teeskennellä, että he eivät kaipaa puolisoa tai lapsia. Läheiseni, joka synnytti ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) lapsensa, samana vuonna kuin täytti itse neljäkymmentä vuotta, lopultakin tuli onnelliseksi, ikään kuin löysi paikkansa elämässä, saatuaan miehen ja lapsen. Sinäkin ehdit vielä, voit saada runsaasti jälkeläisiä!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hakalan asunnossa on kuvattu aikuisviihdesivusto Onlyfansin kautta julkaistu pornovideo.
Keskustan puheenjohtajan Antti Kaikkosen avustaja Jirka Hakala ei jatka tehtävässään. Keskustan puoluelehti Suomenmaa ke633151- 1362214
- 921838
- 1671483
- 851398
- 651396
Mitä harrastuksia kaivatullasi on?
Mitä harrastuksia sinulla? Onko teillä yhteisiä harrastuksia?731371- 691152
Mitäs jos hyökkään rakastuneesti kimppuusi
Tuleeko painimatsi vai "painimatsi". Jää nähtäväksi 😂771120Kannattaako suomalaisen nuoren lähteä Thaimaahan au pairiksi? Mitä olet mieltä?
Chiang Mai Pohjois-Thaimaassa kutsuu neljä suomalaista au pairia elämänsä seikkailuun. Arki toisella puolella maailmaa t341048