oinasmies ja vapaus

...omat menot on tärkeitä.ihan tosi,kun oinasmies
huomaa että et "ruikuta" ja ole kiinnostunut hänen menoistaan , vaan sinulla on omakin elämä elettävänä ja ehkä jotain mielenkiintoista menossa,
alkaa hän kiinnostua sinun menoistasi ja kuinka ollakkaan yhtenä aamuna kuuluu:mennäänkö yhessä?
jos ei oisasmies itse huomaa on hänen päätään lähes mahdoton kääntää.
tietenkään en ole mikään avioliittoneuvoja ja mahdotonta on kenenkään antaa yhtä ja oikeaa vastausta, mut kokeile tota...=)

nimim.14vuoden kokemus, mut itsekin oinas!

maameloni kirjoitti:

...omat menot on tärkeitä.ihan tosi,kun oinasmies
huomaa että et "ruikuta" ja ole kiinnostunut hänen menoistaan , vaan sinulla on omakin elämä elettävänä ja ehkä jotain mielenkiintoista menossa,
alkaa hän kiinnostua sinun menoistasi ja kuinka ollakkaan yhtenä aamuna kuuluu:mennäänkö yhessä?
jos ei oisasmies itse huomaa on hänen päätään lähes mahdoton kääntää.
tietenkään en ole mikään avioliittoneuvoja ja mahdotonta on kenenkään antaa yhtä ja oikeaa vastausta, mut kokeile tota...=)

nimim.14vuoden kokemus, mut itsekin oinas!

Lue lisää

Älä vain missään nimessä ryhdy "ovimatoksi"...olemme ikuisia valloittajia ja kun "saalis" on liian helppo niin mielenkiinto voipi lopahtaa tuosta vain.
Kahleet on myös varmaan pahin mitä oinaalle voi tehdä, yritä juuri olla sopivan riippumaton...mitä sekin sitten käytännössä on...

Kun oinas saavuttaa on hän hetken tyytyväinen, mutta tylsistyy melko nopeasti ja voi muuttua viileäksi. Kun oinas menettää haikailee ja ruikuttaa perään..eli kestämistä ja ymmärrystä meitä kohtaan vaaditaan.

Itse tykkään ainakin flirttailla, mutta pettäjäksi minusta ei ole. Omat menot ja aktiviteetit on todella tärkeitä. Johonkin se piilossa oleva agressiivisuus tarvii purkaa ja mieluiten siten, että muita ei ole paikalla.

Jatkuva/säännöllinen yhteyden pito on välillä hankalaa ja yhteyttä pidetään melkein just sillon kun itseltä tuntuu ja samalla sitä yhteyden pitoa kuitenkin vaaditaan toiselta osapuolelta hänen tietämättään juuri silloin ja jos sitä ei tule niin herneet siitä nenukkiin menee.

Tarvitsemme silti kovaa ohjausta, koska olemme tottuneet pitämään päämme ja saamaan tahtomme läpi ja se alkaa välillä jopa ärsyttämään oinasta itseään.

Ikuisia lapsia, kovapäisiä, luotettavia, kilpailuhenkisiä luonnonlapsia olemme.

Kestämistä ja ymmärrystä tarvitaan ja paljon, mutta kyllä se monin kerroin palkitsee...usko pois! :)

t.oinaspoju

oinaspoju kirjoitti:

Älä vain missään nimessä ryhdy "ovimatoksi"...olemme ikuisia valloittajia ja kun "saalis" on liian helppo niin mielenkiinto voipi lopahtaa tuosta vain.
Kahleet on myös varmaan pahin mitä oinaalle voi tehdä, yritä juuri olla sopivan riippumaton...mitä sekin sitten käytännössä on...

Kun oinas saavuttaa on hän hetken tyytyväinen, mutta tylsistyy melko nopeasti ja voi muuttua viileäksi. Kun oinas menettää haikailee ja ruikuttaa perään..eli kestämistä ja ymmärrystä meitä kohtaan vaaditaan.

Itse tykkään ainakin flirttailla, mutta pettäjäksi minusta ei ole. Omat menot ja aktiviteetit on todella tärkeitä. Johonkin se piilossa oleva agressiivisuus tarvii purkaa ja mieluiten siten, että muita ei ole paikalla.

Jatkuva/säännöllinen yhteyden pito on välillä hankalaa ja yhteyttä pidetään melkein just sillon kun itseltä tuntuu ja samalla sitä yhteyden pitoa kuitenkin vaaditaan toiselta osapuolelta hänen tietämättään juuri silloin ja jos sitä ei tule niin herneet siitä nenukkiin menee.

Tarvitsemme silti kovaa ohjausta, koska olemme tottuneet pitämään päämme ja saamaan tahtomme läpi ja se alkaa välillä jopa ärsyttämään oinasta itseään.

Ikuisia lapsia, kovapäisiä, luotettavia, kilpailuhenkisiä luonnonlapsia olemme.

Kestämistä ja ymmärrystä tarvitaan ja paljon, mutta kyllä se monin kerroin palkitsee...usko pois! :)

t.oinaspoju

Lue lisää

Vai olisiko vain siitä kyse, että ei olla kasvettu isoiksi? Siis ei millään pahalla tai henkilökohtaisesti, vastauksesi on just hyvä ja ajatuksia herättävä (saisi tapahtua useammin täällä... ), mutta piru, kun ärsyttää vaan. Ikään kuin tuo oikeuttaisi mitään? Miten helvatussa teistä oinaista sitten ikinä tietää? Eikä vastata, että "noku, ei tiedäkään, mevaanollaantämmösii", sillä sehän ei kelpaa! Ymmärrän kyllä tarpeen vapauteen, mutta sehän ei tarkoita sitä, ettei olla riippuvaisia mistään tai kenestäkään. Vapaus on jotain ihan muuta (kuten joku viisas sanoi, vapaus ei ole sitä, että saa mitä haluaa, vaan että haluaa sen minkä saa... tai jotain, ehkä hieman sivuaa aihetta mutta enivei). Ja ihminen voi olla riippumaton ilman, että loukkaa siinä sivussa sataa muuta. Me naiset - tai ketään - ei olla ajatustenlukijoita, jotka tietää, milloin ovat tarpeeksi etäällä mutta silti lähellä, samaan aikaan sidottuja mutta kuitenkin saaliita. Viddu, tavallisia kuolevaisia tässä vaan ollaan.

Niin, kuin lapsiahan te välillä olette. Ja, kyllä, niin pirun ihania myös.

*katoaa paiskomaan ovia*

Kaksoskakkiainen kirjoitti:

Vai olisiko vain siitä kyse, että ei olla kasvettu isoiksi? Siis ei millään pahalla tai henkilökohtaisesti, vastauksesi on just hyvä ja ajatuksia herättävä (saisi tapahtua useammin täällä... ), mutta piru, kun ärsyttää vaan. Ikään kuin tuo oikeuttaisi mitään? Miten helvatussa teistä oinaista sitten ikinä tietää? Eikä vastata, että "noku, ei tiedäkään, mevaanollaantämmösii", sillä sehän ei kelpaa! Ymmärrän kyllä tarpeen vapauteen, mutta sehän ei tarkoita sitä, ettei olla riippuvaisia mistään tai kenestäkään. Vapaus on jotain ihan muuta (kuten joku viisas sanoi, vapaus ei ole sitä, että saa mitä haluaa, vaan että haluaa sen minkä saa... tai jotain, ehkä hieman sivuaa aihetta mutta enivei). Ja ihminen voi olla riippumaton ilman, että loukkaa siinä sivussa sataa muuta. Me naiset - tai ketään - ei olla ajatustenlukijoita, jotka tietää, milloin ovat tarpeeksi etäällä mutta silti lähellä, samaan aikaan sidottuja mutta kuitenkin saaliita. Viddu, tavallisia kuolevaisia tässä vaan ollaan.

Niin, kuin lapsiahan te välillä olette. Ja, kyllä, niin pirun ihania myös.

*katoaa paiskomaan ovia*

Lue lisää

Mitenkähän tuon nyt selittäisi. Olemme kyllä vapaudenkaipuisia, mutta se tarkoittaa esim. sitä, että meitä ei saa tulla neuvomaan ellemme sitä itse pyydä.

Ja vaikka pyytäisimmekin, emme välttämättä kuuntele neuvoja tai ota niistä opiksemme. Jos olemme varmoja siitä, että oma tapamme tehdä asiat on paras.

Vapaudenkaipuu tarkoittaa myös sitä, että meidän on saatava tehdä hyvin paljon niinkuin lystäämme. Partnerini on kalat, ja hän onneksi tajuaa tämän, ja hänelle sopiikin se että minä päätän lähes kaikesta. Tosin sekin alkaa v***tuttaa jos ei hän sano mitään mielipidettä mihinkään. Loppujen lopuksi toisaalta sittenkin hyvä ettei sano, sillä näin saan toimia niin kuin itse haluan.

Sitten se näkyy siinä että meitä ei saada väkisin vedettyä mihinkään yhteisiin pippaloihin ja kissanristiäisiin eikä harrastuksiin jos ne eivät nappaa. Kohteliaisuudesta emme lähde juuri mihinkään; muutenkaan tahdikkuus ja kohteliaisuus ei kuulu hyveisiimme, töräytän niinkuin asiat on suoraan ja kaunistelematta. Sulkekoon korvansa jos ei joku halua kuulla.

Asioiden pitää tapahtua myös vaudikkaasti ja ripeästi. Kaikenlainen nyhjääminen, esim.liikenteessä, on kauhistus, ja se tulee osoittaa voimakkailla töötötyksillä kuppaajille, jotka ovat edessä tientukkona. Joutuisa meno on kaikkien etu. Tien päälle ei tarvitse tulla nu***imaan. Se on tarkoitus hoitaa ihan muualla.

No nämä olivat tällaisia oinas-vammaisen ajatuksia. Mutta rehellisiä sellaisia.

Kaksoskakkiainen kirjoitti:

Vai olisiko vain siitä kyse, että ei olla kasvettu isoiksi? Siis ei millään pahalla tai henkilökohtaisesti, vastauksesi on just hyvä ja ajatuksia herättävä (saisi tapahtua useammin täällä... ), mutta piru, kun ärsyttää vaan. Ikään kuin tuo oikeuttaisi mitään? Miten helvatussa teistä oinaista sitten ikinä tietää? Eikä vastata, että "noku, ei tiedäkään, mevaanollaantämmösii", sillä sehän ei kelpaa! Ymmärrän kyllä tarpeen vapauteen, mutta sehän ei tarkoita sitä, ettei olla riippuvaisia mistään tai kenestäkään. Vapaus on jotain ihan muuta (kuten joku viisas sanoi, vapaus ei ole sitä, että saa mitä haluaa, vaan että haluaa sen minkä saa... tai jotain, ehkä hieman sivuaa aihetta mutta enivei). Ja ihminen voi olla riippumaton ilman, että loukkaa siinä sivussa sataa muuta. Me naiset - tai ketään - ei olla ajatustenlukijoita, jotka tietää, milloin ovat tarpeeksi etäällä mutta silti lähellä, samaan aikaan sidottuja mutta kuitenkin saaliita. Viddu, tavallisia kuolevaisia tässä vaan ollaan.

Niin, kuin lapsiahan te välillä olette. Ja, kyllä, niin pirun ihania myös.

*katoaa paiskomaan ovia*

Lue lisää

Niin no nämä nyt ovat omia henkilökohtaisia ominaisuuksiani, eikä päde kaikkiin. Mut enihuu, vaikka kuinka tulisi ikää(kohta 24 eli poikanen vielä) ja kokemusta niin aina sisälläni tulee asumaan se pieni poika joka alkaa helposti kiukuttelemaan, jos asiat eivät mene oman pään mukaan, mutta olen kuitenkin myös todella sopeutuvainen eli hyväksyn myös tilanteen lyhyen mutta voimakkaan tunteenpurkauksen jälkeen.
En silti ole sotaisa eli möksötän mieluiten yksin ja tulen pää maassa takaisin sovittelemaan.
Leikkisä olen myös ja tykkäänkin ns. "vittuilla" päin naamaa toisen kustannuksella, mutta mitään pahaa tai henkilökohtaista en koskaan sillä tarkoita...vaarahan siinä on että vastaanottaja ei ymmärrä moista.
Mikään ei esimerkiksi estä minua tönäisemästä kaveria/seurustelukumppania leikkisästi lumihankeen ennalta arvaamattomasti. Jokainen päivä tulisi olla seikkailu ja rutiinit alkavat rassaamaan todella nopsaan..

Konfliktit kuuluvat mielestäni terveeseen ihmisuhteeseen ja pieni riitely onkin aika kivaa.

Emme mekään ajatuksia osaa lukea eikä tarvitsekkaan osata, jotta meitä oppisi ymmärtämään...se tulee ajan kanssa, mutta pitkää pinnaa tarvitaan. Itse olenkin melko sulkeutunut aluksi, mutta kun luottamus löytyy niin olen kuin avoin kirja...juonen käänteitä kyllä löytyy.

Kun sopiva kumppani löytyy niin osaan kyllä ilmaista kiintymykseni selkeästi ja tasaisin väliajoin, pieneen/terveeseen mustasukkaisuuteenkin on kyllä taipumusta. Tunteet on vain usein valitettavasti piiloitettu rivien väliin... :/

Miten meistä sitten ikinä tietää? Noo, asian esitystapa, kasvojen ilmeet, katsekontakti(hapuileeko katse maata vai toisen silmiä) ja aina kannattaa yksinkertaisesti kysyä et mikä vaivaa...vastaus on aina ekana et ei mikään, mut vähän jankkaa niin sieltä se tulee ja suoraan.

No joo tässä olis taas vähän pohdittavaa/nieltävää...varmaan monen mieleen joka tän lukee herää jälkeenpäin kysymys: "ni et mitäh?"

ulkona on kiva ilma x)

t.oinaspoju

ps. toi oli mun mielest hyvä toi vapaus slogan, mikälie.

oinaspoju kirjoitti:

Niin no nämä nyt ovat omia henkilökohtaisia ominaisuuksiani, eikä päde kaikkiin. Mut enihuu, vaikka kuinka tulisi ikää(kohta 24 eli poikanen vielä) ja kokemusta niin aina sisälläni tulee asumaan se pieni poika joka alkaa helposti kiukuttelemaan, jos asiat eivät mene oman pään mukaan, mutta olen kuitenkin myös todella sopeutuvainen eli hyväksyn myös tilanteen lyhyen mutta voimakkaan tunteenpurkauksen jälkeen.
En silti ole sotaisa eli möksötän mieluiten yksin ja tulen pää maassa takaisin sovittelemaan.
Leikkisä olen myös ja tykkäänkin ns. "vittuilla" päin naamaa toisen kustannuksella, mutta mitään pahaa tai henkilökohtaista en koskaan sillä tarkoita...vaarahan siinä on että vastaanottaja ei ymmärrä moista.
Mikään ei esimerkiksi estä minua tönäisemästä kaveria/seurustelukumppania leikkisästi lumihankeen ennalta arvaamattomasti. Jokainen päivä tulisi olla seikkailu ja rutiinit alkavat rassaamaan todella nopsaan..

Konfliktit kuuluvat mielestäni terveeseen ihmisuhteeseen ja pieni riitely onkin aika kivaa.

Emme mekään ajatuksia osaa lukea eikä tarvitsekkaan osata, jotta meitä oppisi ymmärtämään...se tulee ajan kanssa, mutta pitkää pinnaa tarvitaan. Itse olenkin melko sulkeutunut aluksi, mutta kun luottamus löytyy niin olen kuin avoin kirja...juonen käänteitä kyllä löytyy.

Kun sopiva kumppani löytyy niin osaan kyllä ilmaista kiintymykseni selkeästi ja tasaisin väliajoin, pieneen/terveeseen mustasukkaisuuteenkin on kyllä taipumusta. Tunteet on vain usein valitettavasti piiloitettu rivien väliin... :/

Miten meistä sitten ikinä tietää? Noo, asian esitystapa, kasvojen ilmeet, katsekontakti(hapuileeko katse maata vai toisen silmiä) ja aina kannattaa yksinkertaisesti kysyä et mikä vaivaa...vastaus on aina ekana et ei mikään, mut vähän jankkaa niin sieltä se tulee ja suoraan.

No joo tässä olis taas vähän pohdittavaa/nieltävää...varmaan monen mieleen joka tän lukee herää jälkeenpäin kysymys: "ni et mitäh?"

ulkona on kiva ilma x)

t.oinaspoju

ps. toi oli mun mielest hyvä toi vapaus slogan, mikälie.

Lue lisää

olet kuin minä...heh, ei mikään vaik oikeasti
vaik mikä!

Ja just niin, on muuten kliffaa..

oinasnainen..

pässi_äkäinen_päkäpää kirjoitti:

Mitenkähän tuon nyt selittäisi. Olemme kyllä vapaudenkaipuisia, mutta se tarkoittaa esim. sitä, että meitä ei saa tulla neuvomaan ellemme sitä itse pyydä.

Ja vaikka pyytäisimmekin, emme välttämättä kuuntele neuvoja tai ota niistä opiksemme. Jos olemme varmoja siitä, että oma tapamme tehdä asiat on paras.

Vapaudenkaipuu tarkoittaa myös sitä, että meidän on saatava tehdä hyvin paljon niinkuin lystäämme. Partnerini on kalat, ja hän onneksi tajuaa tämän, ja hänelle sopiikin se että minä päätän lähes kaikesta. Tosin sekin alkaa v***tuttaa jos ei hän sano mitään mielipidettä mihinkään. Loppujen lopuksi toisaalta sittenkin hyvä ettei sano, sillä näin saan toimia niin kuin itse haluan.

Sitten se näkyy siinä että meitä ei saada väkisin vedettyä mihinkään yhteisiin pippaloihin ja kissanristiäisiin eikä harrastuksiin jos ne eivät nappaa. Kohteliaisuudesta emme lähde juuri mihinkään; muutenkaan tahdikkuus ja kohteliaisuus ei kuulu hyveisiimme, töräytän niinkuin asiat on suoraan ja kaunistelematta. Sulkekoon korvansa jos ei joku halua kuulla.

Asioiden pitää tapahtua myös vaudikkaasti ja ripeästi. Kaikenlainen nyhjääminen, esim.liikenteessä, on kauhistus, ja se tulee osoittaa voimakkailla töötötyksillä kuppaajille, jotka ovat edessä tientukkona. Joutuisa meno on kaikkien etu. Tien päälle ei tarvitse tulla nu***imaan. Se on tarkoitus hoitaa ihan muualla.

No nämä olivat tällaisia oinas-vammaisen ajatuksia. Mutta rehellisiä sellaisia.

Lue lisää

Oinas-vammainen? No höh. Mähän niin pidän teistä.

Mutta silti suon itselleni vapauden (kyllä, käytin tuota sanaa ihan tahallani, heh) olla eri mieltä tiettyjen juttujen kohdalla. Siis tietysti sulla ja kaikilla muillakin horoskooppimerkkiin katsomatta on oikeus ajatella itsestään ja merkistään mitä haluaa, mutta tuosta vapauden käsitteestä vielä... Joo, blaa blaa, kaksosena tykkään käännellä sanoja ympäriämpäri (oikeen selitysten äiti).

Eli, mielestäni vapaus tai sen kaipuu ei tarkoita samaa kuin se, ettei kuuntele neuvoja. Sehän on ennemminkin itsenäisyyttä tai - pahaksi yltyneenä - uppiniskaisuutta. Sairaimmillaan se on typeryyttä, mutta ei millään tasolla liity vapauteen. Kuinka pahaan sotkuun sitä joutuisikaan, jos ei koskaan kuuntelisi muita. Joo joo, meikämandoliino tekee just niinku itse haluaa, ja kohta on jalka ämpärissä ja pää pöntössä, kun ei viittinyt kysyä, että missä se vessan valokatkaisija oikein on. Aika rajoittavaa tommonen minusta.

Tai, sitten se, että parisuhteessasi sinä päätät lähes kaikesta. Tsiis, luiis! Mitä tekemistä sillä on vapauden kanssa? Ymmärrän kyllä, että homma helposti lyödään vapaudenkaipuun piikkiin, mutta kamoon... Tajuatko, että omassa vapaudenhimossasi saatat ehkä rajoittaa muita ja heidän vapauttaan? Toistan: ihminen voi tuntea olonsa vapaaksi ja silti ottaa muut huomioon. Nuo kaksi eivät sulje toisiaan pois. Ja huomioon ottamisella tarkoitan muuta kuin sitä, että seurustellaan sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pane vastaan (kaikella kunnioituksella partneriasi kohtaan!).

Ja tuo vauhdikkuus... no, toiset nyt vaan on syntyneet vauhti persauksissaan. Kai se on niitä tempperamenttieroja sit tai jotain. Mutta tajuan kyllä ihan hyvin tuon pointin kissanristiäisiin osallistumisesta - tai oikeastaan siitä, ettei niin haluta tehdä. Niin, eiköhän kaikilla ole kivempaa, jos kaikilla tosiaan on kivaa ja vapaaehtoista se homma.

Mutta, mutta... tarkoituksena ei ollut hyökätä. Kivan monipuolisia vastauksia täällä. Mä vaan tunnen tästä vapaushommelista hyvin palavasti.

oinaspoju kirjoitti:

Niin no nämä nyt ovat omia henkilökohtaisia ominaisuuksiani, eikä päde kaikkiin. Mut enihuu, vaikka kuinka tulisi ikää(kohta 24 eli poikanen vielä) ja kokemusta niin aina sisälläni tulee asumaan se pieni poika joka alkaa helposti kiukuttelemaan, jos asiat eivät mene oman pään mukaan, mutta olen kuitenkin myös todella sopeutuvainen eli hyväksyn myös tilanteen lyhyen mutta voimakkaan tunteenpurkauksen jälkeen.
En silti ole sotaisa eli möksötän mieluiten yksin ja tulen pää maassa takaisin sovittelemaan.
Leikkisä olen myös ja tykkäänkin ns. "vittuilla" päin naamaa toisen kustannuksella, mutta mitään pahaa tai henkilökohtaista en koskaan sillä tarkoita...vaarahan siinä on että vastaanottaja ei ymmärrä moista.
Mikään ei esimerkiksi estä minua tönäisemästä kaveria/seurustelukumppania leikkisästi lumihankeen ennalta arvaamattomasti. Jokainen päivä tulisi olla seikkailu ja rutiinit alkavat rassaamaan todella nopsaan..

Konfliktit kuuluvat mielestäni terveeseen ihmisuhteeseen ja pieni riitely onkin aika kivaa.

Emme mekään ajatuksia osaa lukea eikä tarvitsekkaan osata, jotta meitä oppisi ymmärtämään...se tulee ajan kanssa, mutta pitkää pinnaa tarvitaan. Itse olenkin melko sulkeutunut aluksi, mutta kun luottamus löytyy niin olen kuin avoin kirja...juonen käänteitä kyllä löytyy.

Kun sopiva kumppani löytyy niin osaan kyllä ilmaista kiintymykseni selkeästi ja tasaisin väliajoin, pieneen/terveeseen mustasukkaisuuteenkin on kyllä taipumusta. Tunteet on vain usein valitettavasti piiloitettu rivien väliin... :/

Miten meistä sitten ikinä tietää? Noo, asian esitystapa, kasvojen ilmeet, katsekontakti(hapuileeko katse maata vai toisen silmiä) ja aina kannattaa yksinkertaisesti kysyä et mikä vaivaa...vastaus on aina ekana et ei mikään, mut vähän jankkaa niin sieltä se tulee ja suoraan.

No joo tässä olis taas vähän pohdittavaa/nieltävää...varmaan monen mieleen joka tän lukee herää jälkeenpäin kysymys: "ni et mitäh?"

ulkona on kiva ilma x)

t.oinaspoju

ps. toi oli mun mielest hyvä toi vapaus slogan, mikälie.

Lue lisää

No, kävin jo muualla höyryämässä, niin ei oikein riitä ruuti enää tähän, hah haa, mutta sen verran haluan sanoa, että tuo uusi vastauksesi itse asiassa selvensi hieman... Kiiiiitos! Pidin erityisesti tuosta avoin kirja, jossa on juonenkäänteitä-teemasta.

Joo, en ole vielä täysin menettänyt toivoani teidän kanssa. Ehkä mun vaan täytyy mennä ja kysyä, että mikäsuavaivaa, mikäsuavaivaa-aa. Mutta en kyllä ala laulaa :D

sinähän kirjoitti:

olet kuin minä...heh, ei mikään vaik oikeasti
vaik mikä!

Ja just niin, on muuten kliffaa..

oinasnainen..

Jännä eksyä tänne lukemaan, kun tuntuu kuin itsestään lukee, vaikka en oikein uskokaan horoskooppeihin. pistää ihmetyttämään..

pässi_äkäinen_päkäpää kirjoitti:

Mitenkähän tuon nyt selittäisi. Olemme kyllä vapaudenkaipuisia, mutta se tarkoittaa esim. sitä, että meitä ei saa tulla neuvomaan ellemme sitä itse pyydä.

Ja vaikka pyytäisimmekin, emme välttämättä kuuntele neuvoja tai ota niistä opiksemme. Jos olemme varmoja siitä, että oma tapamme tehdä asiat on paras.

Vapaudenkaipuu tarkoittaa myös sitä, että meidän on saatava tehdä hyvin paljon niinkuin lystäämme. Partnerini on kalat, ja hän onneksi tajuaa tämän, ja hänelle sopiikin se että minä päätän lähes kaikesta. Tosin sekin alkaa v***tuttaa jos ei hän sano mitään mielipidettä mihinkään. Loppujen lopuksi toisaalta sittenkin hyvä ettei sano, sillä näin saan toimia niin kuin itse haluan.

Sitten se näkyy siinä että meitä ei saada väkisin vedettyä mihinkään yhteisiin pippaloihin ja kissanristiäisiin eikä harrastuksiin jos ne eivät nappaa. Kohteliaisuudesta emme lähde juuri mihinkään; muutenkaan tahdikkuus ja kohteliaisuus ei kuulu hyveisiimme, töräytän niinkuin asiat on suoraan ja kaunistelematta. Sulkekoon korvansa jos ei joku halua kuulla.

Asioiden pitää tapahtua myös vaudikkaasti ja ripeästi. Kaikenlainen nyhjääminen, esim.liikenteessä, on kauhistus, ja se tulee osoittaa voimakkailla töötötyksillä kuppaajille, jotka ovat edessä tientukkona. Joutuisa meno on kaikkien etu. Tien päälle ei tarvitse tulla nu***imaan. Se on tarkoitus hoitaa ihan muualla.

No nämä olivat tällaisia oinas-vammaisen ajatuksia. Mutta rehellisiä sellaisia.

Lue lisää

Olen itsekin mies-oinas. Juuri autoilu tuo esille agressiivisuuden ja vauhdin hurman. En osta muita kuin turboahdettuja tehokkaita autoja, sen pitää lentää kun talla painetaan pohjaan. Köröistä mennään heti ohi, ja jos joku alkaa kisailla tai kiilailla tms annetaan takaisin ja kovemmalla kädellä.

Seksinhimo on myös valtava, haluaisi "käydä läpi" kaikki eteen osuvat vähänkin nätit ja seksikkäät naiset ikään katsomatta. Tämä oin haaste kun olen parisuhteessa, koetan väkisin olla uskollinen koska joku ihme omatuntokin mulla on!