Millainen on hyvä työpaikkaohjaaja?

Mikäili olet terveydenhoitoalan työnohjaaja, älä ainakaan sorru tähän; Opiskelija on tulossa TYÖSSÄOPPIMISEN-jaksolle, niin sä tokaiset opiskelijalle työnteon aikana, että eikö tätä ole koulussa opetettu. Nimikin viittaa siihen, että asiat opitaan työssäoppimisella. Yleensä terveydenhoitoala on huono työssäoppimisen kannalta, ohjaajat vaihtuu koko ajan, tai pahimmassa tapauksessa ohjaajaa ei ole nimetty lainkaan.

luettelivat seuraavia "ominaisuuksia". kannustaa, ohjaa mutta antaa tehdä itsekin, antaa opiskelijalle vastuuta opintojen vaiheesta ja työtehtävästä riippuen. Ei odota hetialkuun kaikkea, mutta ei myöskään vastaa opiskelijalle heti, vaan pistää tämän miettimään itsekin.

Ei pidä opiskelijaa alempi arvoisena vaan puhuu kuin ihminen ihmiselle muutenkin. Voi joskus jopa kysyä muutakin kuin opiskeluun liittyvää. JA MUISTAA OPISKELIJAN NIMEN JA KÄYTTÄÄ SITÄ

että ohjaaja olisi kiinnostunut siitä, mitä opiskelija jo osaa ja mitä haluaa/tarvitsee vielä oppia. Joka työyksikkö on erilainen, joten aina riittää opittavaa. Mutta asenne, että opiskelija ei osaisi mitään, on turhautava.
Lisäksi olisi hyvä olla aikaa palautekeskusteluille jokapäiväisen, työn lomassa annettavan palautteen lisäksi. Palautetta siitä, miten on opiskelija toiminut, päässyt tavoitteisiinsa, missä on kehittynyt ja missä olisi vielä oppimista...
Hyvä alkuperehdytys työhön ja sitten vaatia myös oma-aloitteisuutta pikku hiljaa.
Nämä asiat tulivat näin äkkiseltään mieleeni :)

Tässä tulee ravitsemisalalla opiskelevan (eli minun) mielipiteitä:

- Muistaa, että harjoittelija on siellä vasta opettelemassa asioita. Pitää olla kärsivällisyyttä neuvoa asioita, vaikka ne kuinka olisivat itselleen arkipäiväisiä ja itsestään selviä. Ekaluokkalaisen taidot ovat erilaiset kuin 30 vuotta työtä tehneen.

- Työpaikkaan perehdytys on kaiken A ja O. Opetetaan ja neuvotaan työt vaikka kädestä pitäen. Ensimmäisenä päivänä voi oppilas vaikka olla lähinnä seuraajan asemassa, että hän tutustuu uuteen paikkaansa kunnolla. Olen ollut harjoittelussa, jossa tehtiin juuri noin, että kädestä pitäen näytettiin tehtävät ja neuvottiin, missä mikäkin on. Olen myös ollut harjoittelussa, jossa aamulla ensimmäisenä vain sanottiin, että tee sitä ja tee tätä. Olo oli aika epävarma, kun heti olisi pitänyt olla kuin kotonaan vieraassa paikassa.

- sekin tuntui kivalta kun minulle esiteltiin koko talo ja näytettiin vessat, pukuhuoneet, kahvihuone jne., ja esiteltiin muille työntekijöille ja kaikki iloisena tervehtivät

- ymmärtää harjoittelijoiden erilaisuuden. Kun ihmisiä on luonteeltaan erilaisia ja joillakin voi olla esim. oppimisvaikeuksia ym. Itse olen ollut koko elämäni ujo ja ja itsetuntoa lannistaa aina kommentit tyyliin "kyllä se osaa hyvin leipoa, mutta on niin ujo". Tulee tunne, että ihmisessä arvostetaan enemmän puheliasta luonnetta kuin hyvin tehtyä työtä.

- ei huuda

Tärkeää on:

- sovitaan työssäoppimiselle selkeät tavoitteet, selvitetään työssäoppijan tarpeet (mitä tarvetta opetella) ja toisaalta se mitä töitä sinulla on tarjottavana (voi olla, että harjoittelupaikka ei olekaan oikea tälle opiskelijalle).

- tehdään heti alussa selväksi, miten paljon sinulla on oman työsi ohella aikaa ohjaukseen. On kurjaa, jos olettaa että ohjaajan tavoittaa tarvittaessa ja sitten tämä lomaileekin koko työssäoppimisen ajan tai on niin kiinni omissa töissään, ettei ehdi neuvoa.

- työtehtävien pitää olla sellaisia, että ne liittyvät opiskeltavaan alaan ja tukevat harjoittelijan osaamista/kehittävät hänen työelämävalmiuksiaan. Älä käytä työssäoppijaa pikkuapulaisenasi, jota juoksutat tekemässä rutiininomaisia töitä, jotka kuuluvat sinun töihisi.

- nuorilla opiskelijoilla voi olla ohjaamisen tarvetta myös työelämän pelisääntöjen oppimiselle ja kertaamiselle.

- yksi työssäoppimisen tavoite on luoda opiskelijalle kontakteja työelämään. Jos mahdollista, tarjoa harjoittelun jälkeenkin hyväksi havaitulle opiskelijalle töitä ja suosittele häntä eteenpäin muille.

- älä paikkaa työvoiman tarvetta työpaikallasi käyttämällä ilmaisia harjoittelijoita työvoiman korvaajina.

- Ensin kannattaa varmistaa hyvä vuorovaikutussuhde. Molemmat muistaa toisensa nimet ja puhuvat toisilleen tasavertaisina ihmisinä. Kerrot opiskelijalle, että toivot hänen tuovan esille jos hän ihmettelee jotain, on jostain eri mieltä tai ei ymmärrä jonkin toiminnan syytä. Pyydät myös opiskelijaa mainitsemaan sinulle itse, jos hänestä tuntuu että etenet liian nopeasti tai hitaasti ja niin edelleen. Kannustat opiskelijaa pyytämään palautetta ja annat sitä joskus pyytämättäkin.

- Toisekseen: Annat opiskelijalle aikaa miettiä. Hän voi osata asian X, jos hän saa tehdä sen kolme kertaa hitaammin kuin sinä ja pohtia itsekseen kaikessa rauhassa - ja kerran sen itsenäisesti tehtyään, hän muistaa sen paljon paremmin!

- Kolmannekseen: Älä sido äläkä pakene :) Eli siinä vaiheessa kun voit luottaa opiskelijasi osaavan tehdä jotain itsenäisesti, voit potkia häntä siihen suuntaan vaikka häntä itseään vähän jännittäisikin! Mutta älä jätä opiskelijaa helppoihin askareisiin joissa hän viihtyy vain päästäksesi helpommalla. Ah, niin tuttu: "opiskelijahan voi varmaan käydä mittaamassa lämmöt ja verenpaineet" - sadannen kerran. Tärkeä homma ja hyvä tilaisuus potilaskontakteihin, mutta väärin ilmaistuna kuulostaa siltä että "juoksehan siitä pois jaloista niin saadaan edes hetki jutella rauhassa" :) Ja nimenomaan "opiskelija" eikä "Kaisa".

- Neljänneksi: Organisoikaa päivänne. Vaikka sinulle vuosien kokemuksella päiväjärjestys tai sen puuttuminen menee vanhalla rutiinilla, opiskelija on aamun alkaessa kuin puusta pudonnut - vaikka takana olisikin jo useampi työvuoro. Työvuoro kannattaa mahdollisuuksien mukaan aloittaa pohtimalla yhdessä a) mitä tässä työvuorossa pitää tehdä, b) missä järjestyksessä sen voisi tehdä, c) voisiko pakollisen lisäksi tehdä muuta oppimisen kannalta hyödyllistä, d) mitä tehtävistä opiskelija haluaa tänään seurata sivusta / tehdä ohjatustoi / kokeilla itsenäisesti. On paljon helpompi orientoutua tehtäviinsä ja toimia johdonmukaisesti sekä miettä MIKSI tekee mitä tekee, jos toiminnalla on jokin runko.


Hyvän ohjauksen pahin vihollinen on kiire. Tiedän, ettei se ole sen ohjaajan valinta, mutta tuntuu todella vaikealta ottaa vastaan sellaista palautetta kuin "sinun pitäisi kysellä enemmän" tai että "pitäisi alkaa hahmottaa kokonaisuuksia" sellaisen viikon jälkeen, kun on juossut ohjaajan perässä kieli vyön alla ja yrittänyt välillä huutaa perään josko ohjaaja ehtisi hetken kuunnella :)

Vaikka mitä minä tässä länkytän, en usko että yksikään motivoitunut työpaikkaohjaaja voisikaan olla huono ohjaaja!

Työpaikkaohjaajan tärkein rooli on rohkaista ja kannustaa opiskelijaa suoriutumaan työtehtävistä. Ohjaajan tehtävä on myös pitää opiskelijan oikeuksista kiinni. Tärkeää on ennen kaikkea kohdata opiskelija tasavertaisena ihmisenä. Vain näin voidaan saavuttaa luottamus ja vuorovaikutus voi oikeasti toimia.

Ja pitää muistaa, että opiskelijaa ei saa auttaa avuttomaksi.

Hyvää työpaikka ohjaaja
- pitää harjoittelijaa saman arvoisena kuin itse on. Kaksi aikuista jakaa ansiantuntijuutta keskenään.
- rohkaisee opiskelijaa antamaan palautetta, kritiikkiäkin..uusia ideoita. ohjaaja osaa ottaa ne positiivisesti vastaan
- huomioi opiskelijan elämäntilanteen, sairauksia myöten, jos opiskelija itse kertoo. ottaa tämän huomioon eikä vaadi liikoja.
- muistaa ettei harjoittelija ole työntekijä! harjoittelija ei myöskään ole "paskanakkien" hoitaja. harjoittelija ei ole työvoiman paikkaaja
- kannustaa, antaa kiitosta kun siihen on aihetta
- käyttää aikaa varsinkin alkuun hyvään suunnitteluun miten harjoittelujakso ja opiskelijan oppiminen sen aikana voisi toteutua ja mitkä toimeksiannot sitä kehittää. harjoittelijaa ei pidä ottaa vastaan jos ei ole aikaa hänelle
- harjoittelijalle on annettava tilaa oivaltaa, tarkkailla, opiskella itsenäisesti, lukea esim. alan kirjallisuutta. oppiminen ei ole pelkkää jatkuvaa työntekoa. opiskelija ei ole työntekijä vaan opiskelija.
- ohjaaja miettii miten antaa palautetta. kehittävää palautetta on hyvä antaa, mutta harjoittelijan ei tarvitse tullessaa osata mitään, hänellä on lupa olla tietämätön ja osaamaton, joten on epäreilua antaa palautetta että teit väärin tai et osannut tai ei saa tehdä näin, äänensävyllä tai sellaisella asenteella että harjoittelijan olisi pitänyt tietää. anteeksi anto ja armahdus sille että opiskelija on keskeneräinen.
- huomioi opiskelijan yksillöllisyyden. suhteuttaa ohjauksen ja vaatimustasonsa siihen. toiset on kokeneempia ja toiset eivät. toiset ujompia ja toiset rohkeampia. toisia pitää rohkaista avaamaan suunsa jne.
- työnohjaaja ottaa prosessiin itsekin oppimisprosessina johon käyttää ajatusta eikä ns. pidä harjoittelijaa ja hänen asioitaan vasemmalla kädellä hoidattavana sivujobina. hyvä ohjaaja perehtyy asiaansa ja ottaa selvää millainen on hyvä ohjaaja.

JOTEN iso plussa alk.per kirjoittajalle että näkee vaivaa kysyäkseen miten olisi hyvä ohjaaja!!

Heip!

Tähän on pakko kirjoittaa oma kokemus ensimmäisen työpaikkaohjaajan kohtaamisesta ja hänen ohjauksestaan työpaikassaan. Ala oli lapsien hoito tarhassa eli ensimmäinen työpaikkaharjoittelu sosiaali- ja terveysalalla.
Oli aivan kamala kokemus, mutta jaksoin läpi.
Ohjaajan tapaaminen oli suht ok, mutta kun olin täysin tietämätön lapsen hoidosta ja koulussa olemista oli takana vasta muistaisin, että puolisen vuotta, niin oli todella vaikea lähteä kyselemään mitään tai kartoittaa ylipäätänsä mitään, kun koko ala oli niin tuntematon ja koulussa olen huono oppimaan heti mitään.
No, ohjaaja oli tosiaan ihan ok 2-3 viikkoa, mutta sitten kun hän kysyi kysymyksen, että kiinnostaako tämä ala minua ollenkaan ja näenkö itseni töissä lapsia hoitamassa?, no vastasin niin kuin koulussa oli juuri opetettu, että vastatkaa rehellisesti kiinnostaako ala yhtään vai ei, no, minäpä vastasin rehellisesti, että ei tää lapsien hoito oikein niin kiinnosta, kuin muut alat, kuten sairaalassa potilaiden hoito tai vanhukset. Ja sanoin myös, että en usko, että näkisin olevani tulevaisuudessa töissä tarhassa, mutta jos ei muuta ole niin silloin voisin kuvitella olevani. No, ohjaaja vääristi asian kouluohjaajalleni ja sanoi, että minä muka olin sanonut, että en voisi koskaan olevani tarhassa töissä ja siinä onneksi kouluohjaajan tapaamisessa uskalsin ottaa aikuisen asenteeni ja kertoa suoraan mielipiteeni ja sanoin, että en mä kyllä noin sanonut ja eiköhän ohjaaja sitten väittäny siinä vastaan, että sanoitpas! Ja sitten katsoin kouluohjaajaani ja jätin lapsellisen väittelyn siihen, että aivan sama. Siinä huomasin, että työpaikka ohjaajani ei pitänyt minusta ja kouluohjaajani uskoi kaiken mitä työpaikkaohjaajani sanoi ja siitä tapaamisesta alkoi alamäki työharjoittelun lopussa ja sain siitä jaksosta tyydyttävän ja todella uskon, että sain noin huonon arvosanan, koska työpaikkaohjaajani sanoi kouluohjaajalleni, että ala ei kiinnosta minua. Olin hyvin pettynyt, että sain niin huonon numeron vaikka tunsin jaksolla tekeväni tietämättömänä kaiken mitä vain opiskelijana pystyin ja mitä jaksoonkin kuului, kirjalliset työt mukaan lukien olin monet illat tehnyt niitä pitkään ja sain myös kouluojaajaltani todistukseen erikoismaininnan päiväkirjasta, jota piti tehdä jakson jokaisena päivänä ja silti sain T2 numeron.
Eli ohjaajan ei todellakaan pidä tehdä jaksosta opiskelijalle liian vaativaa ja tehdä ylipäätään mitään yhdestä asiasta niin suurta. Vaikka sanoin, että lasten hoito ei niinkään kiinnosta, niin se ei tarkoittanut sitä, että tekisin muka työni silti huonosti työssäjakson oppisen aikana. Tein tosiaan kaiken mitä osasin ja pyydettiin, mutta silti olin muka huono harjoittelija.
Olen nyt lähihoitaja ammatiltani ja vanhuksia hoidan ja tykkään todella työstäni. Työssäni olen ohjannut, mutta en usko osaavani niin täydellisesti vielä kaikkea, koska alalla olen ollut vasta noin 5 vuotta. Eihän kukaan täydellinen olekaan..=)
Onneksi numero ei kyllä vaikuta tulevaisuuteeni, koska en luultavasti tule koskan hoitamaan lapsia, mutta oli mielestäni väärin, että sain huonon numeron sen takia, että lasten hoito ei kiinnosta.
Joten ohjaajille tiedoksi, että vaikka ala ei kiinnostaisi, niin ei se tarkoita, että opiskelija tekisi huonosti työnsä. Olen kysynyt opiskelijoilta, joita ohjaajan joskus, että kiinnostaako ala heitä, niin osa on vastannut, että ei niin paljon kuin joku muu eli ovat vastanneet samoin, kuin minä aikoinani työpaikkaohjaajalleni lapsien hoidossa, mutta en anna heidän mielipiteensä kumminkaan häiritä arviotani siitä miten he harjoittelijoina työpaikassani työnsä hoitavat.

Työpaikkaohjaajan pitää ymmärtää, että minkälainen esim. tausta on ja onko yhtään kokemusta mistään ja vasta sitten oikeasti lähteä tosiaan kartoittamaan yhteistä työtä opskelijan kanssa. Ja se, että opiskelija saa itse (halutessaan) tehdä työtä käytännössä, niin parhaiten myös oppii eikä heti sysätä syrjään tai ohjata niin, että harjoittelija tekisi kaiken työn vaan on muistettava, että opiskelija on opiskelija eikä työläinen! =)

- Tutustuttaa harjoittelijan muille tuleville työkumppaneille.
( Ensimäisenä päivänä on mukavaa kun kerrotaan " noniin tässä on uusi harjoittelija mikko.")

- Kerrotaan selvät päivän työ rutiinit miten homma toimii ja milloin ne tehdään.

- ohjaaja on paikalla kun häntä tarvitaan.

- Rauhallinen ja jaksaa neuvoa tarvittaessa asiat uudestaan.

- Rohkenee sanoa, jos harjoittelija jotain tekee väärin tai jossakin asiassa on parannettavaa.

- Kannustava

- Ei keskustele harjoittelijan työn teosta ainoastaan muille työntekijöille vaan antaa myös harjoittelijalle palautetta miten työ on mennyt. ( Mikäli on mahdollista anataa palautetta useammin kuin vain kerran ennen harjoittelijan lähtöä.)

Hyvä työpaikkaohjaaja:
-Hänellä on aikaa opiskelijalle. Jos jostain syystä näin ei ole niin pitäisi olla myös ns. varaohjaaja, jotta opiskelija ei ole ihan tuuliajolla.
-Koulu antaa teorian ja käytäntö pitäs oppia harjoittelussa. Monesti oletetaan, että opiskelija osaa jo hommat ja tarvii vain palautetta työstään. Näin ei suinkaan ole vaan ohjaajan pitäs olla valmis näyttämään kaikki alusta lähtien.
- Motivoitunut ja työstään kiinnostunut ohjaaja on parempi kuin sellainen, joka on väkisin hommaan lykätty ja muutenkin töissä vain palkkansa vuoksi ja se tehdään mikä on pakko, ei mitään muuta.

Tämmöisiä asioita siis hoitopuolen harjoitteluista :)

Työharjoittelijoita on pidetty iät ja ajat ilmaisena työvoimana, onhan se hyväksikäyttöä. Ilmaiseksi töitä tekevä harjoittelija vie joltakin toiselta mahdollisuus palkkatyöhön ja varsinkin kaupan alalla tämä on iso ongelma.

Vuonna 2018 voimaan astunut aktiivimalli pahensi edelleen tätä hyväksikäyttöä. Miksi kansanedustajat eivät voi puuttua hyväksikäyttöön ja tehdä jotakin palkallisen työllisyyden lisäämiseksi? Työttömien ja opiskelijoiden kyykyttäminen ei auta vaan kauppiaita pitäisi kannustaa palkkaamaan lisää työntekijöitä. Yksi tai kaksi ilmaista työharjoittelua riittää opettamaan kaiken tarvittavan työelämää varten, sen jälkeen pitäisi jo saada työtä josta maksetaan oikeaa palkkaa.

Ihmiset, pitäkää tästä meteliä, tehkää ja allekirjoittakaa kansalaisaloitetta asioiden muuttamiseksi, ottakaa yhteyttä kansanedustajiin, kertokaa työvoimatoimiston henkilökunnalle ja oppilaitosten opettajille työharjoitteluiden hyödyttömyydestä ja hyväksikäytöstä! Meidän ei tule missään nimessä tyytyä nykyisiin käytäntöihin vaan meidän täytyy kapinoida oikeudenmukaisuuden puolesta.

KANSANEDUSTAJAT, TYÖPAIKKAOHJAAJAT, OPETTAJAT JA TYÖVOIMATOIMISTON VIRKAILIJAT, HERÄTKÄÄ!

Itsellä oli huonoja kokemuksia työpaikkaohjaajista ollessani opiskelija. Olin ehkä hieman arka ja hidas oppimaan, ja sen sain useasti kuulla. Kysyttiin, onko minulla oppimisvaikeuksia ja pelkäänkö työntekijöitä, kun olen niin ujo, verrattiin aikaisempiin opiskelijoihin ihan suoraan ”Ei sais verrata aikaisempiin opiskelijoihin, mutta ” eli verrattiin silti.

Toki kun miettii, olinhan mä tosi arka ja näin myöhemmin mua oikeastaan hävettää, että olinkin niin huono ja hidas. Valmistuin kuitenkin ammattiin ja rooli työntekijänä antoi varmuutta paljon ja olin ihan eri ihminen työssä.

Olen saanut myös opiskelijoita ohjattavakseni ainakin toista kymmentä. Opettelen nimet hyvin, kehun paljon, en moiti, jos toinen on hidas oppimaan vaan kannustan enkä missään nimessä kysy, onko oppimisvaikeuksia, mikä oli mielestäni todella alentavaa. Yritän antaa heti toisen tehdä itse, kun suinkin uskaltaa. Mielestäni kun itse tekee paljon, niin oppii parhaiten. Annan itsenäisesti työskennellä, toki olen varmistamassa että ei tee virheitä. Yritän saada toisen olon rennoksi. En ole käyttänyt sanaa ”Miksi teet noin?”, vaikka se on varmasti hyvä keino saada miettimään, että miksi. Jotkut opiskelijat ja itsekin menin aina ihan lukkoon, kun sellaista kysytään. Enemmän kerron vaan suoraan, miksi näin teen kuin teen.

Odotus on se, että on aikaa. Opiskelija haluaa viihtyä työssään, ja tuleva ammatti ei saa tuntua ahdistavalta! Ei ihminen ole yhteiskuntaa varten, vaan yhteiskunta on luotu ihmisten elämää helpottamaan. Viihtyvä työntekijä ei ole yksinäinen työntekijä, edes työtätekevässä ryhmässä henkisesti yksin.

Kun on kyse nuoresta, unelmille on nähdäkseni kaikkein eniten merkitystä, ei sillä, että "johonkin äkkiä nyt vaan opiskelemaan", jotta saisi työpaikan. Menkööt sittenkin vähän enemmän aikaa toimeentulotuen varassa nuorilla, kuin että jatkettaisiin sellaisen yhteiskunnan luomista, jossa pahoinvoinnille on ihan selkeästi syyt myös jokaisen kanssaihmisen laiminlyönneissä, ns. lapsuudesta ja diagnosoinneista puhumatta.

Hyvä työpaikkaohjaaja on kuin lempeä vanhempi. Antaa lepoa ihmiselle silloin, kun hän vähänkin sitä tarvitsee, sillä jaksamattomia nuoria on paljon. Kylmyys ammattiroolien varjolla (ettei saisi muodostaa henkilökohtaisia, normaaleja tunteita kanssaihmistä kohtaan) on järjettömintä, mitä ihmiselle voi työpaikalla antaa. 8 tuntia, yhdeksänkin, sellaisessa ilmapiirissä, joka imee voimat hujauksessa, ei voi palvella kenenkään työkykyä! Jos nuori on selkeästi vetäytynyt, tekee töitään omiaan miettien, eikä hymyile tai nauti työstään yhtään, on keskustelun paikka. Ja siinä tulee sanoa:

"Ei sinun tarvitse. Annan apuni siinä, että löydetään jotain tosi kivaa sinulle. Eikö sinua ole kukaan tukenut? Lähdetäänpä hetkeksi kahville :) ja lupaan jutella sinun kaa ihan kaikesta, koska olen täällä ohjaamassa, en pakottamassa. Jos jostain ei pysty puhumaan, läsnäoloni toivottavasti auttaa :) jos ei jaksa just täällä olla, katotaan joku paikka jossa tykkäät kaikkein eniten työskennellä :)"

Siinä on toivottavasti infoa, jokainen kyllä pystyy ees jotenkuten valitsemaan, millainen työkaveri toiselle on; tasavertaisena työkaverina, ohjaamalleen ihmiselle <3