Ärsyttää...

neuvot!

Onko muita joita alkaa jo vauvajutut tökkimään? Itsellä vauva todella toivottu ja pitkän yrityksen ja epäonnistumisien jälkeinen ihana uutinen, mutta, mutta... Ne kaikki ihmiset ja niiden "hyvät" neuvot miten sitten vauvaa kuuluu hoitaa ja mitä pitää tehdä milloinkin. Ja "kuinka silloin kun minä odotin" ja niin eteenpäin. Kun ei aina jaksaisi kuunnella eikä kiinnostua.

Nyt on rv31 ja nyt alkaa satelemaan niitä synnytystarinoita, voi blaah. Olisi ihan kiva välillä puhua muustakin..

Ja ikävintä tässä on se että anoppi on kaikista pahin!! Menee kohta oikeasti hermot. Olemme miehen kanssa sopineet että vauva menee heti omaan huoneeseen. No tästäkin saatiin jo palautetta anopilta. Ja joka kerta kun nähdään(mikä on usein, ku asuvat melko lähellä ja tulevat yllätysvisiiteille) kyselee että kai sitten imetät ja pitää imettää. Mistä sitä vielä tietää voiko imettää?? Miten te muut olette hienovaraisesti vihjaisseet että liika on liika? Kun he eivät edes ymmärrä sitä ettäen halua vieraita enismmäiseen viikkoon vauvan syntymän jälkeen. Kun eiväthän he ole vieraita ja kyllä heillä oikeus nähdä lapsenlapsi. Itse haluisin rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen ja tapoihin. Nyt vaikuttaa siltä, että näin ei tule käymään...

Tulipa pitkä valitus, mutta kiitos hyvistä neuvoista anopin suhteen ;)

202

45714

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • laitatte

      vauvan heti omaan huoneeseen? Anoppisi on aivan oikeassa, ei vauvaa saa eristää!

      Toisekseen kamalan itsekästä ettette anna edes käydä katsomassa vauvaa, joka on varmasti rakas muillekin kuin teille.

      • ap.

        vauvanhuone aivan omamme vieressä, enkä koe sitä eristämisenä. Vauva saa taatusti aivan saman huomion kuin jos nukkuisi meidän huoneessa. Ja tuossa että haluavat nähdä vauvan, oli kyse vain ensimmäisestä viikosta! Taatusti näkevät tämän jälkeen. Haluan ensin tutustua itse vauvaan, ennenkun anoppi taas tulee neuvomaan kuinka vaatetaan ja imetetään...

      • Mummu * 6
        ap. kirjoitti:

        vauvanhuone aivan omamme vieressä, enkä koe sitä eristämisenä. Vauva saa taatusti aivan saman huomion kuin jos nukkuisi meidän huoneessa. Ja tuossa että haluavat nähdä vauvan, oli kyse vain ensimmäisestä viikosta! Taatusti näkevät tämän jälkeen. Haluan ensin tutustua itse vauvaan, ennenkun anoppi taas tulee neuvomaan kuinka vaatetaan ja imetetään...

        Mummuna vastaan sinulle.
        On ihan hyvä ottaa alkuun perheenä omaa aikaa. Mielestäni pari viikkoa olisi hyvä olla itsekseen ja opetella, kuten sanoitkin, tuntemaan oma vauva rauhassa.
        Kyllä ne "vieraat" ehtivät sen jälkeenkin tutustumaan pienokaiseen.

        Ja jokainen äiti osaa vaatettaa ja syöttää vauvansa juuri niin kuin pitääkin.
        Tuo on ajatuksena hyvä, että nukuttaa lapsen omssa huoneessa, mutta, käytäntö muokkaa ajatuksia ja sen sitten jokainen äiti muokkaa omaksi ja lapsensa parhaaksi.
        Terveisin kohta seitsemän lapsen mummu :)

      • antaa

        vauvan nukkua omassa huoneessa??? Eristys taitaa olla aikas väärä sana sille??? Mahtaako sulla olla omia lapsia? Nimim. 5 lasta ja kaikilla omat huoneet! ps. nuorin 8kk!!!

      • mä vaan,...

        itse synnytin 3 kk sitten. Sen sanon että ette muuten varmasti pie vauvaa omassa huoneessa. Olet nimittäin todella väsynyt siihen ravaamiseen. Ei tule mitään.

        Vauva oli mulla imetyksessä omassa vieressä, paras nimittäin. tissin sai nopeeta suuhun ja pystyi jatkamaan itse unia.

        Myös käytössäni oli vaavi sänky mikä oli tosi mahtava kapistus. Pyörillä oleva pieni sänky, samanlainen kuin sairaalassa, pystyi vauvan pitämään omassa sängyssä ja pedin vieressä.

        Mulla käsitys muuttui totaallisesti kun pieni syntyi. Tuollaiset ajatukset oli mullakin alussa mutta ei tollaset toteudu.

        Nyt vauva tosiaan 3 kk ja nukkuu edelleen samassa huoneessa kuulee heti kun toinen herää ja haluaa maitoa. Aamulla nukkuu sitten vieressä sängyssä.

        Nukkuu tosi hyvin kun ottaa viereen saa itse nukkua rauhassa 9 asti.

        Anopista en osaa sanoa mitään. Itse en ole koko anoppia nähny :)

        kai aikanaan... mun äiti taas on mahtava ei ole mitenkään nuevonu ja opastanut. Itse jos kysyn niin sitten vastaa miten on ollut minun ja sisareni kanssa. Että neuvoja ei ole sadellu.

        no kohta sulla on se nyytti ja ajatukset muuttuu ja nopeeta. tsemiä.

      • jotenkin julma
        antaa kirjoitti:

        vauvan nukkua omassa huoneessa??? Eristys taitaa olla aikas väärä sana sille??? Mahtaako sulla olla omia lapsia? Nimim. 5 lasta ja kaikilla omat huoneet! ps. nuorin 8kk!!!

        äiti, jos vastasyntyneen tyrkkäät eri huoneeseen, aivan kuin "pois silmistä". Voihan niin käydä minullekin jos masennus iskee, ja en jaksa vauvaani samassa huoneessa, mutta toivottavasti niin ei käy. Jännä juttu sinänsä, ei ole käynyt mielessäkään, vaikka on meilläkin vauvalla oma huone.

      • "tyrkännyt"
        jotenkin julma kirjoitti:

        äiti, jos vastasyntyneen tyrkkäät eri huoneeseen, aivan kuin "pois silmistä". Voihan niin käydä minullekin jos masennus iskee, ja en jaksa vauvaani samassa huoneessa, mutta toivottavasti niin ei käy. Jännä juttu sinänsä, ei ole käynyt mielessäkään, vaikka on meilläkin vauvalla oma huone.

        "äiti, jos vastasyntyneen tyrkkäät eri huoneeseen, aivan kuin "pois silmistä". Voihan niin käydä minullekin jos masennus iskee, ja en jaksa vauvaani samassa huoneessa, mutta toivottavasti niin ei käy. Jännä juttu sinänsä, ei ole käynyt mielessäkään, vaikka on meilläkin vauvalla oma huone."

        Meillä ei ketään "tyrkätä" (mitä ikinä tarkoittaneekaan) "pois silmistä" (mitä sekin tarkoittaneen) ja jos sä "tyrkkäät" "pois silmistä" niin se taitaa olla sun ongelma! Meidän vauva! (8kk) nukkuu onnellista unta omassa vuoteessaan, kuten muutkin lapset!

      • sellainen
        "tyrkännyt" kirjoitti:

        "äiti, jos vastasyntyneen tyrkkäät eri huoneeseen, aivan kuin "pois silmistä". Voihan niin käydä minullekin jos masennus iskee, ja en jaksa vauvaani samassa huoneessa, mutta toivottavasti niin ei käy. Jännä juttu sinänsä, ei ole käynyt mielessäkään, vaikka on meilläkin vauvalla oma huone."

        Meillä ei ketään "tyrkätä" (mitä ikinä tarkoittaneekaan) "pois silmistä" (mitä sekin tarkoittaneen) ja jos sä "tyrkkäät" "pois silmistä" niin se taitaa olla sun ongelma! Meidän vauva! (8kk) nukkuu onnellista unta omassa vuoteessaan, kuten muutkin lapset!

        mielikuva tulee, en vain itse voisi jättää vastasyntynyttä toiseen huoneeseen yöllä. Ehkä olen sitten itse liian tunteellinen.

        Kauheasti ihmiset suuttuvat jos tästä sanoo, onko se sitten huonon omatunnon takia, vai miksi?

        En minäkään suutu, jos joku arvostelee, miten voit nukuttaa lapsesi samassa huoneessa, teen vain niin kuin itse parhaaksi katson.

      • sitten
        sellainen kirjoitti:

        mielikuva tulee, en vain itse voisi jättää vastasyntynyttä toiseen huoneeseen yöllä. Ehkä olen sitten itse liian tunteellinen.

        Kauheasti ihmiset suuttuvat jos tästä sanoo, onko se sitten huonon omatunnon takia, vai miksi?

        En minäkään suutu, jos joku arvostelee, miten voit nukuttaa lapsesi samassa huoneessa, teen vain niin kuin itse parhaaksi katson.

        toisia arvostelet??? Vai etkö huomaa??? Sä teet niinkuin teet, joku muu tekee toisella tavalla, ei luulis olevan vaikea ymmärtää!!!

      • olikin
        sitten kirjoitti:

        toisia arvostelet??? Vai etkö huomaa??? Sä teet niinkuin teet, joku muu tekee toisella tavalla, ei luulis olevan vaikea ymmärtää!!!

        etten suutu jos joku arvostelee. Saa minua arvostella, antaa tulla vain.

        Taisin osua oikeaan, podet huonoa omatuntoa...
        Vihaisena huudat, hih hih :)

      • ei ole

        itsekasta jos haluaa tutustua vauvaan ensin itsekeen. anopit, apit ja muut vieraat antakoon uuden perheen toimia omalla tavallaan.

      • Naulan kantaan
        Mummu * 6 kirjoitti:

        Mummuna vastaan sinulle.
        On ihan hyvä ottaa alkuun perheenä omaa aikaa. Mielestäni pari viikkoa olisi hyvä olla itsekseen ja opetella, kuten sanoitkin, tuntemaan oma vauva rauhassa.
        Kyllä ne "vieraat" ehtivät sen jälkeenkin tutustumaan pienokaiseen.

        Ja jokainen äiti osaa vaatettaa ja syöttää vauvansa juuri niin kuin pitääkin.
        Tuo on ajatuksena hyvä, että nukuttaa lapsen omssa huoneessa, mutta, käytäntö muokkaa ajatuksia ja sen sitten jokainen äiti muokkaa omaksi ja lapsensa parhaaksi.
        Terveisin kohta seitsemän lapsen mummu :)

        KIIIITOS!Vastasit ASIALLISESTI kysymyksiin esittämällä kantasi,jotka ap esitti.

        Ap:n tarkoitus tuskin oli,että tästä äityy keskustelu "lapsi omassa huoneessa vaiko eikö." Siihen hän ei kysynyt kenenkään mielipidettä.Joten olisi mukava,että tuo väittely jäisi sikseen.

        Jokainen vanhempi tekee omat ratkaisunsa lastensa hoidon suhteen. Aina löytyy niitä,jotka ovat eri mieltä ja varmoja siitä,että ovat oikeassa. Mielestäni anoppisi tehtävänä ei ole esittää sinulle lastenhoidollisia näkemyksiään kysymättä.Se ilmiselvästi sinua loukkaa ja loukkaisi monia muitakin.Tämän kertoisin sinuna hänelle.Hän on omat lapsensa jo kasvattanut.Nyt sinä kasvatat ja hoidat omiasi juuri niin,kuin parhaaksi näet/näette.

        Anoppi voisi arvostelun sijaan kannustaa ja rohkaista tekemään omia valintoja ja luottamaan omaan kykyyn tietää,mikä omalle lapselle parasta(mielestäni se on tärkeä osa vanhemmuutta)juuri esim.kuin nimimerkki mummo mielestäni teki.

        Anoppi ei välttämättä tiedä sen paremmin etukäteen kuin vanhemmatkaan,mikä on lapsille hyväksi.Koska jokainen lapsi on oma yksilönsä. Toisille sopii toinen ja toisille toinen.Voi olla,että juuri teidän lapsen kohdalla tuo oma huone toimii.Kuten nimim.Mummo asian osuvasti ilmaisi:käytäntö muokkaa asiat juuri teille sopiviksi.

        Synnytyskertomuksia ei tarvitse kuunnella.Voit sanoa sen ääneen,ettet halua kuunnella niitä ennakkoon.Oma synnytyksesi menee omalla tavallaan ja sinua ei auta muiden kauhukertomukset ja "silloin kun minä olin"-stoorit,josset niitä halua kuunnella.

        Ja mitä imetykseen tulee,se on jokaisen AIVAN täysin oma asia ja valinta.Naiselle niin henkilökohtainen ja arka,ettei kenenkään tulisi siihen puuttua.

        Mielestäni on hyvin luonnollista,että vauvan synnyttyä perhe haluaa rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen.Lisäksi äiti tarvitsee aikaa toipua ja levätä. Mielestäni on järkyttävää,jos verta vuotava,epparia paranteleva,imetystä harjoitteleva,lapseensa tutustumassa oleva tuore äiti koittaa istua kahvipöydässä toisella kankullaan ja kestitä vieraitaan sen vuoksi vain,että niin kuuluu tehdä. Itse tein näin(tyhmyyttäni)ja siksi en sitä suosittele.Toisille se sopii,toisille ei.Mutta jos se ei teille sovi,älkää tehkö niin.

        Vauva kaipaa alussa vain sinua, äitiään ja toki myös isäänsä.Ei anoppia.Ei muita sukulaisia.Te olette vauvalle tärkeimpiä,tutuimpia ja teitä hän haluaa nuuskutella alussa myös kaikessa rauhassaan,jos osaisi sen ääneen itse sanoa.Ei vauva osaa kaivata anoppiasi siihen heti kärkeen kailottamaan ja sylittelemään.

        Anoppi ja kumppanit ovat sukulaisia. Sukulaiset ovat vieraita,jotka eivät kuulu ydinperheeseen.He tapaisivat vauvaa vain itsensä takia,ei vauvan. Vauva ei ymmärrä hölkäsen pöläystä muutakun siitä,että ympärillä hälisee.Vauva ehtii tutustumaan isovanhempiinsa ym.myöhemminkin.2viikkoa on minunkin mielestäni hyvä aika ainakin pitää ihan rauhotettuna.Et voi sille mitään,jos anoppisi ei sitä ymmärrä.Jos te ajattelette,että viikko on sopiva,silloin viikko on juuri sopiva ja paras aika.

        Pitäkää omista näkemyksistänne,rajoistanne ja toiveistanne kiinni.Rajoja joutuu monesti vielä vetämään ehkä uudestaan monissa eri asioissa myös suhteessa sukulaisiin,se on hyvä aloittaa mielestäni ajoissa. Olkaa ensimmäinen viikko oman perheenne kesken.Te tiedätte itse parhaiten,mikä perheelleenne parasta. Muut sekoilkoon sukkiinsa sillä välin.

        Mukavia yhteisiä hetkiä pienokaisen parissa:)

    • täälläkin

      Samat viikot on menossa, anopin liika hössötys ja sekaantuminen ärsyttää. Se on meiltä kysymättä päättänyt että hän alkaa käyttää vauvaamme vauvauinnissa! Sitähän voisi jopa kysyä luvan siihen ja myös että olisimmeko kenties itse halunneet käyttää sitä uimassa... Sitten se kuvitteli vievänsä lapsemme mukanaan ulkomaille lomalle, voi herranjumala kun ei tunnu olevan järkeä päässä! Ei kai me nyt lapsestamme haluta olla niin kauaa erossa, yhden yön yökylät on asia erikseen. Ei sekään olisi poikaansa antanut kenenkään mukaan ulkomaille...

      Ja kun se luulee saavansa vauvan hoitoon ihan milloin itse haluaa, sellaisesta on sovittava etukäteen hyvissä ajoin eikä sitä ihan yhtäkyytiä hoitoon anneta, kai me nyt itsekin halutaan sitä hoitaa. Sitten se sanoi että sehän muuttaa sitten syntymän jälkeen suurinpiirtein meille asumaan, en tiedä oliko tosissaan vai ei mutta en kaipaa anopin jokapäiväisiä vierailuja. Kaivattaisiin myös omaa rauhaa ja päiviä ilman vieraita.

      Sitäkin pelkään että kun anoppi asuu ihan sairaalan vieressä, niin se tunkee meille jo samantien kun itse kotiudumme sairaalasta. Sitä mieluusti kotiutuisi kaikessa rauhassa monen päivän sairaalassaolon jälkeen ja opettelisi vauvan kanssa kotonaoloa. Ei jaksaisi heti kotiovesta astuttuaan alkaa keitellä vierailijoille kahvia... Mieluummin aikaisintaan seuraavana päivänä vasta kävisi vieraita.

      Lisäksi anopilla on inhottava tapa työntää päänsä kiinni mahaani ja leperrellä vauvalle. Lupaa kysymättä tietysti. Nojailee siinä sitten mahaani ties kuinka kauan, enkä kehtaa siitä sanoa. Eikö sitä mahaa voi vaan kädellä koittaa luvan kysyttyään, pitääkö sinne koko pää työntää, varsinkin kun en tykkää siitä että kukaan tulee meikäläistä hiplailemaan, paitsi mieheni.

      Anopin kanssa on kyllä tultu hyvin juttuun mutta nyt raskauden aikana se on tunkenut jotenkin liian lähelle.

      • christine83

        "Lisäksi anopilla on inhottava tapa työntää päänsä kiinni mahaani ja leperrellä vauvalle. Lupaa kysymättä tietysti. Nojailee siinä sitten mahaani ties kuinka kauan, enkä kehtaa siitä sanoa. Eikö sitä mahaa voi vaan kädellä koittaa luvan kysyttyään, pitääkö sinne koko pää työntää, varsinkin kun en tykkää siitä että kukaan tulee meikäläistä hiplailemaan, paitsi mieheni."


        heh,tää oli kyl paras!!! =D =D Ei voi olla totta!mä kun vaivaannun jo siitä kun mun oma äitini pelkällä kädellä koettaa vauvan liikkeitä!!
        ja jos mun anoppi mun mahaa vasten kuuntelis,niin huh huh kyllä sitä jäykistyis aikalailla =)
        =)

        TEIDÄN vauva se on ja TE siitä huolen pidätte ja kasvatatte,TE siitä määräätte ei anoppi.
        Muista pitää pääsi tässä asiassa.
        Vaatii tietty munaa sanoa asiasta suoraan kohteliaasti,mutta se on kannattavaa.

        tsemiä loppuraskauteen!täällä myös rv 31 =)

      • Pöyristynyt

        Tuohan on ihan kamalaa. Miten anoppi voikaan ehdottaa moista että lähtisi viemään vauvaasi vauvauintiin.
        Luulin että vain äidit/isät voivat vauvansa sinne viedä. Vauva kokee kuulemma samanoloisena paikkana kuin kohdussa lapsivedessä. Osaa siis olla lapsivedessä/altaassa, mutta eiköhän tämä ole sama kuin äidin lähellä/kohdussa. Anoppi sitten altaassa pitelisi rinnoillaan äidin elkein vauvaa.
        Luulisi tuon vauvauinti kokemuksen erityisen hyvin lähentävän vauvan kanssa, siis äitiä ja vauvaa ei anoppia ja vauvaa. Taitaa olla roolit menossa sekaisin tai sitähän anoppi varmaan just toivoo, haluaisikohan olla itse vauvan äiti!!!!!

        Minä en ainakaan haluaisi anoppiani tunkemaan noinkin henkilökohtaiselle reviirille. Joko menen itse uintiin vauvani kanssa tai sitten ei kukaan. Huh, onpas kamala ajatus anopilta!!!!!

      • pöllö anoppi
        Pöyristynyt kirjoitti:

        Tuohan on ihan kamalaa. Miten anoppi voikaan ehdottaa moista että lähtisi viemään vauvaasi vauvauintiin.
        Luulin että vain äidit/isät voivat vauvansa sinne viedä. Vauva kokee kuulemma samanoloisena paikkana kuin kohdussa lapsivedessä. Osaa siis olla lapsivedessä/altaassa, mutta eiköhän tämä ole sama kuin äidin lähellä/kohdussa. Anoppi sitten altaassa pitelisi rinnoillaan äidin elkein vauvaa.
        Luulisi tuon vauvauinti kokemuksen erityisen hyvin lähentävän vauvan kanssa, siis äitiä ja vauvaa ei anoppia ja vauvaa. Taitaa olla roolit menossa sekaisin tai sitähän anoppi varmaan just toivoo, haluaisikohan olla itse vauvan äiti!!!!!

        Minä en ainakaan haluaisi anoppiani tunkemaan noinkin henkilökohtaiselle reviirille. Joko menen itse uintiin vauvani kanssa tai sitten ei kukaan. Huh, onpas kamala ajatus anopilta!!!!!

        Vielä lisäystä edelliseen. Luin uudestaan kirjoituksen ja tuo että anoppi on sanonut ottavansa teidän vauvan mukaan lomamatkalle on kaikista kummallisin ajatus. Vauvauinti on jo tarpeeksi oksettavaa mutta tuo lomamatka onkin jo ihan himmee. Pitäkää se akka aisoissa muuten se kaappaa teidän vauvan!!!!!!!!!!!!!!!!!!

      • tarkoittanut
        pöllö anoppi kirjoitti:

        Vielä lisäystä edelliseen. Luin uudestaan kirjoituksen ja tuo että anoppi on sanonut ottavansa teidän vauvan mukaan lomamatkalle on kaikista kummallisin ajatus. Vauvauinti on jo tarpeeksi oksettavaa mutta tuo lomamatka onkin jo ihan himmee. Pitäkää se akka aisoissa muuten se kaappaa teidän vauvan!!!!!!!!!!!!!!!!!!

        sitten kun lapsi on isompi? Voi veisipä meidänkin mummot lastamme reissuun kun hän on esim. 5-6 vuotias, olisi avartavaa lapselle nähdä muutakin kuin meitä suomalaisia "mörököllejä" :)

      • TOISAALTA EN

        Minulla ei vielä ole lapsia, mutta osaan kyllä hyvin kuvitella itseni vastaavaan tilanteeseen.

        Kyllähän vauvaan haluaa tutustua kotona rauhassa ennen kuin kaiken maailman vieraat änkee kylään. Ja näihin vieraisiin lasken kuuluviksi myös lapsen isovanhemmat. Ja heidän ei mielestäni pitäisi tuputtaa liiaksi neuvojaan tuoreille vanhemmille. Kyllä jokainen hoitaa oman lapsensa juuri niin kuin parhaaksi näkee.

        Mutta mutta. Olkaa onnellisia, että lapsellanne on ympärillään ihmisiä, jotka haluavat häntä hoitaa, hänen kanssaan viettää aikaa ja jotka välittävät. Kaikilla lapsilla näin ei ole. Ja varmasti jossain vaiheessa tarvitsette apua hoidossa ja kyllä silloin isovanhempien apu kelpaa.

      • hanki oma
        pöllö anoppi kirjoitti:

        Vielä lisäystä edelliseen. Luin uudestaan kirjoituksen ja tuo että anoppi on sanonut ottavansa teidän vauvan mukaan lomamatkalle on kaikista kummallisin ajatus. Vauvauinti on jo tarpeeksi oksettavaa mutta tuo lomamatka onkin jo ihan himmee. Pitäkää se akka aisoissa muuten se kaappaa teidän vauvan!!!!!!!!!!!!!!!!!!

        Jos ei iän puolesta enää kykene omaa vauvaa tekemään anoppi, käske osta koiranpentu. Ois muutaki tekemistä hällä kun teiän vauvan perään kuolaaminen.

      • tttttttttt
        hanki oma kirjoitti:

        Jos ei iän puolesta enää kykene omaa vauvaa tekemään anoppi, käske osta koiranpentu. Ois muutaki tekemistä hällä kun teiän vauvan perään kuolaaminen.

        mitä kirjoitit......
        Ja sitten kun olet itse tulossa isoäidiksi niin muista mitä kirjoitit. Et taida olla vielä edes äiti.
        Kyllä täällä siitäkin valitettaisiin jos anoppi olisi kiinnostuneempi koiranpennusta kuin lapsenlapsestaan.....

      • murheen aihetta
        tttttttttt kirjoitti:

        mitä kirjoitit......
        Ja sitten kun olet itse tulossa isoäidiksi niin muista mitä kirjoitit. Et taida olla vielä edes äiti.
        Kyllä täällä siitäkin valitettaisiin jos anoppi olisi kiinnostuneempi koiranpennusta kuin lapsenlapsestaan.....

        Muista myös silloin, kun opetat lastasi "vihjailemaan " mummille, mitä pitäisi ostaa nyt heti ja mitä saada lahjaksi silloin ja silloin. Muista silloinkin, kun aiot tarttua luuriin ja pyytää mummia apuun "nopeesti,ihan heti nyt, kun tuli tälläinen hässäkkä".

      • Äiti ja miniä

        Samanlaisia kokemuksia, tosin tyttö nyt 1v2kk. Anoppi oli aina mahassa kiinni (joka suorastaan kuvotti mua, enhän mäkään sen mahaan käy kiinni) ja muutenkin jutut tuntuu oikein tutuilta. Ja jos nyt jälkeenpäin voisin päättää en päästäisi anoppia heti sairaalaan sillä siitä visiitistä on vain huonoja kokemuksia (mm. riisui heti vauvalta hatut ym. vaikka vauva oli vähän viluinen ja meitä käskettiin pitämään kapalossa) ja otatti mm. kamalan kasan kuvia joissa yhdessäkään en ole minä!!! Ja tuo ajatus, että appi-vanhemmat ovat perhettä on aivan p...... Minä en ainakaan voinut olla rennosti heidän edessään....

        Itse en laittaisi vauvaa toiseen huoneeseen, sillä tutkimuksetkin osoittavat, että vauva rauhoittuu kun kuulee "elämän ääniä", äidin hengitystä ja tuntee tutut tuoksut. Mutta jokainen tekee niin kuin hyväksi kokee!!! Ja ainakin omalla kohdalla ajatukset ovat vauvan myötä muuttuneet ja etukäteen ajatellut tavat vaihtuneet.

        Ottakaa omaa aikaa, toisaala se on mannaa äidinkin korville kun muut ihailevat vauvaa. Meilläkin oli vaikea ja pitkä odotus, 5 keskenmenoa ja jo kohdussa sairas lapsi.

        Mutta vasta nyt viime aikoina ollaan alettu tehdä pesäeroa koska mulla alkaa olla pinna todella loppu anopin neuvojen ym. suhteen. Siispä suosittelen keskustelua jossa molemmat kertovat, että TÄMÄ on nyt MEIDÄN perhe ja me tehdään asiat näin, ja koska te olette niin LÄHEISIÄ meille niin varmasti ymmärrätte meidän näkökulmasta asian ja sen vuoksi me voimme tätä teiltä pyytää.... Kiertäen.... niin on ainakin meillä onnistuttu (mitä nyt mykkälakkoa välillä).....

        Tiedän kyllä kuinka anoppi voi todella pilata elämän kohokohtia, oikein oman käden kautta!! Mutta tsemppiä synnytykseen ja elämään anopin, mutta ennen kaikkea vauvan kanssa.

        Terv. äiti 28-v. terveydenhoitaja

      • ilman anoppia

        on se vaan järkyttävää lukea tätä palstaa.itselläni anopin eläessä ei tarvinnut kokea minkäänlaisia tunteita kuin teillä.anoppi ei koskaan ollut läsnä lapsenlapsiensa maailmassa.enemmän kiinnosti oma peräkammarin poika joka jatkaa itsekästä elämäänsä lapsiemme ukin kanssa vielä tänä¨päivänäkin.voitte vaan arvailla minkälainen muisto lapsillemme jää isovanhemmista.ei arvokkaita neuvoja ei huolenpitoa eikiinnostusta.tälläistäkin voi olla ja elämme 2000-lukua.olkaa siis onnellisia aidosti kiinnostuneista isovanhemmistanne.

      • täälläkin

        Anoppi myös sanoi kerran että soittakaa sitten heti kun menette sinne sairaalaan synnyttämään. Minkä helvetin takia sille pitäisi siinä vaiheessa soittaa? Meillä on varmaan muutakin tekemistä synnytyspolttojen kanssa kun ilmoitella anopille että missä mennään... Vai kuvitteliko se tulevansa jo siinä vaiheessa sairaalaan odottelemaan? Ilmoitamme muulle suvulle vauvan syntymästä sitten kun se on syntynyt, ei sitä ennen ole mitään ilmoittamista.

        Ja kun kerran olimme sen autolla liikkeellä, mitä emme usein ole, mieheni ajoi, minä istuin edessä ja anoppi takana, niin anoppi sanoi että kohta se turvakaukalo on sitten täällä takapenkillä. Minkä ihmeen takia meidän turvakaukalo kulkisi anopin autossa? Meillä on kyllä omakin auto, silloin vaan oli sama matka johonkin ja mentiin samalla autolla.
        Ja kun kävimme anopin kotona, jonne se oli muuttanut vasta, etten ollut siellä aiemmin käynyt, niin se sanoi että näetpä sitten missä se vauva ryömii. Luuleeko se että annamme lapsemme sen luokse asumaan. Että turvakaukalo hänen autossaan ja lapsi ryömimässä asuntonsa lattialla?
        Saa se sitä hoitoon silloin tällöin mutta tuntuu kuvittelevan että lapsemme asuisi puolet elämästään sen luona.
        Pelkään myös että se saa päähänsä kutsua joitain omia vieraitaan ristiäisiin. Vieraitten kutsuminenhan kuuluu vain meille eikä kellekkään muulle, ei ristiäiset ole mikään suuri sukujuhla.

      • hyvä kohde
        täälläkin kirjoitti:

        Anoppi myös sanoi kerran että soittakaa sitten heti kun menette sinne sairaalaan synnyttämään. Minkä helvetin takia sille pitäisi siinä vaiheessa soittaa? Meillä on varmaan muutakin tekemistä synnytyspolttojen kanssa kun ilmoitella anopille että missä mennään... Vai kuvitteliko se tulevansa jo siinä vaiheessa sairaalaan odottelemaan? Ilmoitamme muulle suvulle vauvan syntymästä sitten kun se on syntynyt, ei sitä ennen ole mitään ilmoittamista.

        Ja kun kerran olimme sen autolla liikkeellä, mitä emme usein ole, mieheni ajoi, minä istuin edessä ja anoppi takana, niin anoppi sanoi että kohta se turvakaukalo on sitten täällä takapenkillä. Minkä ihmeen takia meidän turvakaukalo kulkisi anopin autossa? Meillä on kyllä omakin auto, silloin vaan oli sama matka johonkin ja mentiin samalla autolla.
        Ja kun kävimme anopin kotona, jonne se oli muuttanut vasta, etten ollut siellä aiemmin käynyt, niin se sanoi että näetpä sitten missä se vauva ryömii. Luuleeko se että annamme lapsemme sen luokse asumaan. Että turvakaukalo hänen autossaan ja lapsi ryömimässä asuntonsa lattialla?
        Saa se sitä hoitoon silloin tällöin mutta tuntuu kuvittelevan että lapsemme asuisi puolet elämästään sen luona.
        Pelkään myös että se saa päähänsä kutsua joitain omia vieraitaan ristiäisiin. Vieraitten kutsuminenhan kuuluu vain meille eikä kellekkään muulle, ei ristiäiset ole mikään suuri sukujuhla.

        Hei, jos sinulla on ongelmia anoppisi kanssa, mietipäs hiukkasen omaan asennettasi. Voisiko siinä olla korjaamisen varaa ? Jotenkin vain kuulostaa siltä ..ei millään pahalla :) Nimittäin jokaisen ihmisen puheet voi vääntää negatiiviseksi, jos itse niin haluaa, haluaa käsittää väärin. Mikä siinä anopissa oikeasti ärsyttää .. tai toisissa ihmisissä.
        Me jokainen joudumme sitä itsetarkkailua joskus harrastamaan pärjätäksemme omaistemme, sukulaistemme, työtovereittemme kanssa. Onko niin, että jos johonkin pitää purkaa jotain, anoppi on sitten hyvä kohde. Tai tietenkin se voi olla miniäkin. Puolin ja toisin.

      • .......
        Pöyristynyt kirjoitti:

        Tuohan on ihan kamalaa. Miten anoppi voikaan ehdottaa moista että lähtisi viemään vauvaasi vauvauintiin.
        Luulin että vain äidit/isät voivat vauvansa sinne viedä. Vauva kokee kuulemma samanoloisena paikkana kuin kohdussa lapsivedessä. Osaa siis olla lapsivedessä/altaassa, mutta eiköhän tämä ole sama kuin äidin lähellä/kohdussa. Anoppi sitten altaassa pitelisi rinnoillaan äidin elkein vauvaa.
        Luulisi tuon vauvauinti kokemuksen erityisen hyvin lähentävän vauvan kanssa, siis äitiä ja vauvaa ei anoppia ja vauvaa. Taitaa olla roolit menossa sekaisin tai sitähän anoppi varmaan just toivoo, haluaisikohan olla itse vauvan äiti!!!!!

        Minä en ainakaan haluaisi anoppiani tunkemaan noinkin henkilökohtaiselle reviirille. Joko menen itse uintiin vauvani kanssa tai sitten ei kukaan. Huh, onpas kamala ajatus anopilta!!!!!

        Tuskin anoppisi pahaa uinnilla tarkoitti ...
        Kyllä meillä on mun isä eli lasten pappa käynyt lasteni kanssa vauvauinnissa ja mielestäni oli papalta ihana teko, kun itse en uimahallin veteen voi mennä : )

      • neiti-1990

        Mulla ja anopilla oli tosi lämpimät välit aikoinaan, mutta kun rupesin vauvaa odottaa niin kaikki muuttu.. tai ei se raskausaika vielä niin paha anopin suhteen ollut, mutta kun likka syntyi niin välit kärsi huomattavasti! kun tein kaiken väärin ja kun se ois pitäny tehdä näin ja noin.. tosi ärsyttävää! Hyväähän se tarkottaa mutta ei sitä jaksa kun rupee kokemaan itsensä huonoksi äidiksi kun ei osaa lastaan hoitaa..

      • stkm
        Äiti ja miniä kirjoitti:

        Samanlaisia kokemuksia, tosin tyttö nyt 1v2kk. Anoppi oli aina mahassa kiinni (joka suorastaan kuvotti mua, enhän mäkään sen mahaan käy kiinni) ja muutenkin jutut tuntuu oikein tutuilta. Ja jos nyt jälkeenpäin voisin päättää en päästäisi anoppia heti sairaalaan sillä siitä visiitistä on vain huonoja kokemuksia (mm. riisui heti vauvalta hatut ym. vaikka vauva oli vähän viluinen ja meitä käskettiin pitämään kapalossa) ja otatti mm. kamalan kasan kuvia joissa yhdessäkään en ole minä!!! Ja tuo ajatus, että appi-vanhemmat ovat perhettä on aivan p...... Minä en ainakaan voinut olla rennosti heidän edessään....

        Itse en laittaisi vauvaa toiseen huoneeseen, sillä tutkimuksetkin osoittavat, että vauva rauhoittuu kun kuulee "elämän ääniä", äidin hengitystä ja tuntee tutut tuoksut. Mutta jokainen tekee niin kuin hyväksi kokee!!! Ja ainakin omalla kohdalla ajatukset ovat vauvan myötä muuttuneet ja etukäteen ajatellut tavat vaihtuneet.

        Ottakaa omaa aikaa, toisaala se on mannaa äidinkin korville kun muut ihailevat vauvaa. Meilläkin oli vaikea ja pitkä odotus, 5 keskenmenoa ja jo kohdussa sairas lapsi.

        Mutta vasta nyt viime aikoina ollaan alettu tehdä pesäeroa koska mulla alkaa olla pinna todella loppu anopin neuvojen ym. suhteen. Siispä suosittelen keskustelua jossa molemmat kertovat, että TÄMÄ on nyt MEIDÄN perhe ja me tehdään asiat näin, ja koska te olette niin LÄHEISIÄ meille niin varmasti ymmärrätte meidän näkökulmasta asian ja sen vuoksi me voimme tätä teiltä pyytää.... Kiertäen.... niin on ainakin meillä onnistuttu (mitä nyt mykkälakkoa välillä).....

        Tiedän kyllä kuinka anoppi voi todella pilata elämän kohokohtia, oikein oman käden kautta!! Mutta tsemppiä synnytykseen ja elämään anopin, mutta ennen kaikkea vauvan kanssa.

        Terv. äiti 28-v. terveydenhoitaja

        Joo anopille tosi kovaa kyytiä!
        Kolmesti viikossa sen luona!

      • Kataris
        Pöyristynyt kirjoitti:

        Tuohan on ihan kamalaa. Miten anoppi voikaan ehdottaa moista että lähtisi viemään vauvaasi vauvauintiin.
        Luulin että vain äidit/isät voivat vauvansa sinne viedä. Vauva kokee kuulemma samanoloisena paikkana kuin kohdussa lapsivedessä. Osaa siis olla lapsivedessä/altaassa, mutta eiköhän tämä ole sama kuin äidin lähellä/kohdussa. Anoppi sitten altaassa pitelisi rinnoillaan äidin elkein vauvaa.
        Luulisi tuon vauvauinti kokemuksen erityisen hyvin lähentävän vauvan kanssa, siis äitiä ja vauvaa ei anoppia ja vauvaa. Taitaa olla roolit menossa sekaisin tai sitähän anoppi varmaan just toivoo, haluaisikohan olla itse vauvan äiti!!!!!

        Minä en ainakaan haluaisi anoppiani tunkemaan noinkin henkilökohtaiselle reviirille. Joko menen itse uintiin vauvani kanssa tai sitten ei kukaan. Huh, onpas kamala ajatus anopilta!!!!!

        On melkoisia anoppi monstereita olemassa. Ei toki ole ensikerta kun kuulen/ luen anopeista kamalia, mutta tuo vauva uinti ja ulkomaille vauvan vieminen kuulostaa melko pahalta. Ja kaiken kruunaa se, että se anoppi leperteleekin jo masulle!!!
        Uskomatonta!

        Onneksi oma tuleva anoppini on kovinkin rauhallinen ja heidän sukunsa on ainakin toistaiseksi ollut sellaisia, että antavat olla omissa oloissaan. Joten sitten, kun luoja suo minun tehdä ensimmäisen beibimme (jolle olemme jo nimenkin miettineet valmiiksi) Niin uskoisin saavani olla rauhassa... Mutta koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan" ja yleensä kaikki valmiiksi suunniteltu menee minun kohdallani aina juuri päin prinkkalaa, eli ei sinne päinkään, mitä kuvitteli!
        Joten toivon kaikille odottajille paljon onnea ja loppu ponnistukseen voimaa!

      • NUORI ÄITI !!
        neiti-1990 kirjoitti:

        Mulla ja anopilla oli tosi lämpimät välit aikoinaan, mutta kun rupesin vauvaa odottaa niin kaikki muuttu.. tai ei se raskausaika vielä niin paha anopin suhteen ollut, mutta kun likka syntyi niin välit kärsi huomattavasti! kun tein kaiken väärin ja kun se ois pitäny tehdä näin ja noin.. tosi ärsyttävää! Hyväähän se tarkottaa mutta ei sitä jaksa kun rupee kokemaan itsensä huonoksi äidiksi kun ei osaa lastaan hoitaa..

        ja jos vauva on jo syntynytkin. ohhoh.
        Anopilla saattaa sitten olla iänkin takia tuota "kyllä vanhemmat osaa"-meininkiä, vaikka ihan turhaa ja tarpeetonta.
        Mutta vauvaonnea kaikille ihan pikku nykerön omistajille, tai odottaville.
        Omaa pikkuista ei mikään voi sitten enää korvatakkaan...
        :)

    • kuinka helpottaa kuulla

      että en ole ainut, tosin omalla kohdallani sama pätee myös omaan äitiini. Olen kyllä päättänyt sota tai ei mutta kyllä minä saan päättää kenet haluan kotiini ja milloin. Lapsi on molempien vanhempien eka lapsenlapsi, mutta luoja sentään kyseessä on kuitenkin meidänkin eka lapsi. Pahoin vaan pelkään ettei sana mene äidilleni tai anopille perille, vaan välit menee (ne vähäisetkin anopin kanssa), mikä on taasen sangen ikävää kaikkien kannalta. Mutta mielestäni isovanhemmat ovat kuitenkin isovanhempia. Eivät kuulu lapsen varsinaiseen perheeseen, läheisiä mutta eivät perhettä.

      Sen olen päättänyt, että tulkoot sairaalaan katsomaan, mutta ekaan viikkoon ei mitään asiaa meille vaan haluan/halutaan tutustua ja sopeutua itse vauvan kanssa elämiseen.

      Meillä vauva kyllä nukkuu alkuun samassa huoneessa.

    • kuulostaa

      Olen myös miettinyt vauvan laittamista omaan huoneeseen. Siellä saisi ainakin rauhassa nukkua, mutta toisaalta samassa huoneessa olisi helppo ja nopea ottaa viereen imettäessä.
      On myös aivan ymmärrettävää, että haluaa tutustua omaan lapseensa ja saada vähän edes rauhoittua synnytyksen jälkeen. Ilmoita vain kohteliaasti anopille ottavasi heidät vastaan kun olet saanut kunnolla kotiutua. Tulisin hulluksi jos meillä olisi tuollaista. Taitavat kuitenkin vain olla niin iloisia tulevasta vauvasta, mutta pitäisi muistaa kenen vauva on. Voimia sinulle odotukseen :)

    • christine83

      MIKSI siis laittaa se pieni omaan huoneeseen???ihmettelen minäkin.
      Mä ajattelin samoin kun ekaa odotin ja voi voi kun se pieni synty niin,en todellakaan olis voinu laittaa sitä omaan huoneeseen!meillä on iso talo ja jotenki tuntus hullulta laittaa vauva omaan huoneeseen noin pienenä!!!siis kamalaa,en vaan kykenis.
      Mutta,omaan sänkyyn laitoin molemmat muksut kun olivat vauvoja - ja MEIDÄN HUONEESEEN (perhepedistä en tod.perusta)ja esikoinen oli n.1.5v asti meidän huoneessa ja sitten siirty omaansa,kuopus oli 6kk meidän huoneessa ja sitten siirtyi isosiskon kanssa samaan huoneseen ja nyt heillä jo omat huoneet(4v ja 1v).
      Mutta,en ikäpäivänä laittas vauvaa pois meidän huoneesta!ja kun meillä molemmat ainakin söivät parin tunnin välein(eka söi vain pulloa ja tokaa imetin),nii oli helpompaa se,että nosti vaan sängyn viereisestä pinniksestä syömään kun,että nousis ylös ja hakis ihan toisesta huoneesta ja toistuvasti joka yö monta kuukautta...

      Meillä on\oli sellainen vierailukielto sen 1-2 viikon ajan,että saadaan koko perhe rauhoittua ja ensin itse tutustua siihen meiän uuteen tulokkaaseen ja sen jälkeen on vieraiden vuoro.
      Sairaalaan pyysin kaikkia katsomaan,mutta kohteliaasti kielsin tulemasta pariin viikkoon kotiin ja näin olen toiminut molempien kanssa ja näin tulen toimimaan tämän kolmannenkin kanssa.
      Se on vain itsestään kiinni,että miltä tuntuu ja mä en todellakaan pidä ideasta kun sairaalasta tulen kotiin,niin koko suku ramppaa meillä jatkuvasti kotona!ei kiitos,haluamme koko perhe sen pienen hetken hengähtää ja olla rauhassa.

      Mun mielestä on vaan tosi kivaa kuulla muiden kokemuksia odotuksista ja vauva ajoista,mutta ehdottomista ohjeista\tyrkytyksistä ja pakonomasista neuvoista en pidä,minulla kun on jo se oma "tyylini" jota en hevin lähde muuttamaan
      Se vain on näin,että se sama ohje ei välttämättä toimi teillä kuin toimi aikanaan meillä ja ihmisten on usein vaikea uskoa sitä.

      Jos ohjeet on sun mielestä liian tyrkkyjä,niin sano vaan kohteliaasti esim.,että "kiitos vaan,mutta täytynee kattoo mikä meidän kohdalla toimii parhaiten"

      • omassa huoneessa

        Tytär on nukkunut omassa huoneessaan neljän päivän ikäisestä eli heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Ei siinä mitään kamalaa ole. Sun lapsethan saa nukkua miten sä haluat mutta meillä ja monilla muillakin nukutaan näin. Meidän pirpana alkoi nukkua kahden viikon iässä 11:n tunnin yöunia heräämättä, ja näin nukkuu edelleen nyt 1,5-vuotiaana.

      • christine83
        omassa huoneessa kirjoitti:

        Tytär on nukkunut omassa huoneessaan neljän päivän ikäisestä eli heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Ei siinä mitään kamalaa ole. Sun lapsethan saa nukkua miten sä haluat mutta meillä ja monilla muillakin nukutaan näin. Meidän pirpana alkoi nukkua kahden viikon iässä 11:n tunnin yöunia heräämättä, ja näin nukkuu edelleen nyt 1,5-vuotiaana.

        mä vaan en vois kuvitellakaan et laittasin vastasyntyneen omaan huneeseen,ja jo senkin takia et joudun öisin nousee syötille.
        Esikoinen nukku yönsä jo 3kk ikäisestä lähtien ja lopetti yö syönnit 4-5kk iässä -helppo lapsi ja on edelleen sitä.
        Kuopus taas huus ku mikä ja heräili todella usein!
        sillä on allergiaa ja kovaa tempperementtia ja edelleen herilee öisin huutamaan ja pakko oli laittaa omaan huoneeseen siitä syystä,että kun on niin herkkä heräämään joka ikiseen inahdukseen ja muuhun aivan yhtä älyttömään !ja nukkuu yönsä nyt paremmin hiljaisessa ja rauhallisessa huoneessa kun jos olis meidän huoneessa edelleen.
        Mutta kun meiän pikku poitsu syntyy,niin todellakin otan viereen pinnikseen ja sillon kun yöheräilyt on ohi,niin laitetaan omaan huoneeseen.
        Jokainen tavallaan.

      • PaksukainenRv41+1
        christine83 kirjoitti:

        mä vaan en vois kuvitellakaan et laittasin vastasyntyneen omaan huneeseen,ja jo senkin takia et joudun öisin nousee syötille.
        Esikoinen nukku yönsä jo 3kk ikäisestä lähtien ja lopetti yö syönnit 4-5kk iässä -helppo lapsi ja on edelleen sitä.
        Kuopus taas huus ku mikä ja heräili todella usein!
        sillä on allergiaa ja kovaa tempperementtia ja edelleen herilee öisin huutamaan ja pakko oli laittaa omaan huoneeseen siitä syystä,että kun on niin herkkä heräämään joka ikiseen inahdukseen ja muuhun aivan yhtä älyttömään !ja nukkuu yönsä nyt paremmin hiljaisessa ja rauhallisessa huoneessa kun jos olis meidän huoneessa edelleen.
        Mutta kun meiän pikku poitsu syntyy,niin todellakin otan viereen pinnikseen ja sillon kun yöheräilyt on ohi,niin laitetaan omaan huoneeseen.
        Jokainen tavallaan.

        huvita laittaa vauvaa omaan huoneeseen ihan jo senkintakia että pitäis aina kävellä yöllä vauvan huoneeseen. nostaa vauva syliin ja kävellä olkkariin imettää (vauva herää tässä liikaa??)
        ja meillä on kissa joka yrittää sinne pinnikseen jatkuvasti.. no ovi on keksitty juuh mutta meidän kissapa rääkyy suljetuille oville siinä ei nuku kukaan ja vauvakin ku alkais itkee niin saa itkee aika kovaa että kuulisin ovenläpi itkun ja eiköhän siinä' mieskin heräis.. ei tulis mieleekäään laittaa omaan huoneeseen.. sitten kun syöttöjä on enää 1-2 yössä niin ruvetaa sitä miettii.. koska en usko todellakaan että vauvan on vaikea oppia nukkuu myöhemmin omassa huoneessa..

      • christine83
        PaksukainenRv41+1 kirjoitti:

        huvita laittaa vauvaa omaan huoneeseen ihan jo senkintakia että pitäis aina kävellä yöllä vauvan huoneeseen. nostaa vauva syliin ja kävellä olkkariin imettää (vauva herää tässä liikaa??)
        ja meillä on kissa joka yrittää sinne pinnikseen jatkuvasti.. no ovi on keksitty juuh mutta meidän kissapa rääkyy suljetuille oville siinä ei nuku kukaan ja vauvakin ku alkais itkee niin saa itkee aika kovaa että kuulisin ovenläpi itkun ja eiköhän siinä' mieskin heräis.. ei tulis mieleekäään laittaa omaan huoneeseen.. sitten kun syöttöjä on enää 1-2 yössä niin ruvetaa sitä miettii.. koska en usko todellakaan että vauvan on vaikea oppia nukkuu myöhemmin omassa huoneessa..

        ihan oikeilla jäljillä olet...ja mun mielestä oli niin ihanaa ja turvallista kun vauva oli vieressä,mutta kun meidän välissä nukku,niin kävi kaksi kertaa aika kamala juttu,eli en uskalla enää sen jälkeen väliin\viereen vauvaa nukuttaa koko yöksi =(

        paksukainen hei,sulla jo yliajalla menaa olla ?
        onko millanen olo?
        tulee oma muistot mieleen viimevuodelta ku mu käynnistettiin rv 42 =) mut eipä sulla enää kauaa pitäs mennä vaik käynnistykseen joutasit!
        onko sul muute sovittua kontrollia\käynnistyspäivää?
        jännääkö synnytys? =)

      • tässä viestissä

        Eikös tässä ketjussa ollut kyse siitä, että aloittaja haluaa tehdä itse omat ratkaisunsa oman lapsensa suhteen eikä kuulla jeesusteluita muilta siitä, miten pitäisi toimia...?

        Itseänikin ärsyttää, että minulle tullaan kertomaan pelkkien omien kokemusten perusteella miten tulee toimia. Monet ovat olevinaan niin asiantuntijaa, vaikka oikeasti kokemusta ei ole kuin omista kasvatustottumuksista ja korkeintaan parista omasta lapsesta. Itse kuuntelen paljon mielummin tutkimuksia, terveydenhuollon ja kasvatuksen ammattilaisia sekä ennen kaikkea itseäni ja sitä, mikä juuri minulle (tai meille) sopii.

        Ei kaikkia kiinnosta se, vaikka miten kovasti ihmettellään tapoja. Hekin voivat ihmetellä näiden arvostelijoiden tapoja, mutta he eivät vain viitsi tuoda ihmetystään julki ja aiheuttaa toisille mielipahaa. Kyse on pohjimmiltaan toisen ihmisen arvostamisesta ja ennen kaikkea käytöstavoista!

      • missäkähän
        tässä viestissä kirjoitti:

        Eikös tässä ketjussa ollut kyse siitä, että aloittaja haluaa tehdä itse omat ratkaisunsa oman lapsensa suhteen eikä kuulla jeesusteluita muilta siitä, miten pitäisi toimia...?

        Itseänikin ärsyttää, että minulle tullaan kertomaan pelkkien omien kokemusten perusteella miten tulee toimia. Monet ovat olevinaan niin asiantuntijaa, vaikka oikeasti kokemusta ei ole kuin omista kasvatustottumuksista ja korkeintaan parista omasta lapsesta. Itse kuuntelen paljon mielummin tutkimuksia, terveydenhuollon ja kasvatuksen ammattilaisia sekä ennen kaikkea itseäni ja sitä, mikä juuri minulle (tai meille) sopii.

        Ei kaikkia kiinnosta se, vaikka miten kovasti ihmettellään tapoja. Hekin voivat ihmetellä näiden arvostelijoiden tapoja, mutta he eivät vain viitsi tuoda ihmetystään julki ja aiheuttaa toisille mielipahaa. Kyse on pohjimmiltaan toisen ihmisen arvostamisesta ja ennen kaikkea käytöstavoista!

        kehoitetaan laittamaan vauva eri huoneeseen nukkumaan? Nykyisin ollaan onneksi menossa pehmeämpiin menetelmiin, ei ole enää kuten 40-50 luvuilla, kun poikavauvojen annettiin itkeä eikä otettu syliin, että heistä "kasvaa miehiä".

        Monella tuntuu olevan joku itsekäs syy siihen missä vauva nukkuu, mutta eikö kukaan ajattele, että vauvakin vaistoaa, onko hän yksin, ja kokee ehkä turvattomuutta. Paras paikka on lähellä äitiä, siihen hän on 9 kk aikana tottunut. En jättänyt aikoinaan koiranpentuakaan yksin, kuinka joku voi tehdä niin omalle lapselleen...

      • hyvä "christine83"
        christine83 kirjoitti:

        ihan oikeilla jäljillä olet...ja mun mielestä oli niin ihanaa ja turvallista kun vauva oli vieressä,mutta kun meidän välissä nukku,niin kävi kaksi kertaa aika kamala juttu,eli en uskalla enää sen jälkeen väliin\viereen vauvaa nukuttaa koko yöksi =(

        paksukainen hei,sulla jo yliajalla menaa olla ?
        onko millanen olo?
        tulee oma muistot mieleen viimevuodelta ku mu käynnistettiin rv 42 =) mut eipä sulla enää kauaa pitäs mennä vaik käynnistykseen joutasit!
        onko sul muute sovittua kontrollia\käynnistyspäivää?
        jännääkö synnytys? =)

        Keitähän tämä ap tarkoitti kirjoittaessaan yli-innokkaista neuvojista ja omien kokemusten kirjoittajista... ettei vaan nyt kannattaisi:
        a) lukea uudelleen ap viesti
        b) katsoa kriittisesti peiliin

        Mitä halusitkaan tulla tänne kertomaan? Ole hyvä ja aloita uusi ketju otsikolla "Minun kokemuksiani".

        Sinä takerruit yhteen detaljiin, saarnaat siitä, unohdit ap kysyjän kokonaisuuden ja alat sitten rupatella ympärillesi kaikesta muusta kuin alkuperäisestä aiheesta. Olet selvästikin malliesimerkki ap kirjoittajan tarkoittamasta ihmistyypistä.

        Netti on täynnä palstoja, joissa voit yhteisöllistyä ja jakaa sivukaupalla kokemuksiasi ilman että muille tulee olo, että niitä tyrkytetään kysymättä.

        Kiitos.

      • ????
        missäkähän kirjoitti:

        kehoitetaan laittamaan vauva eri huoneeseen nukkumaan? Nykyisin ollaan onneksi menossa pehmeämpiin menetelmiin, ei ole enää kuten 40-50 luvuilla, kun poikavauvojen annettiin itkeä eikä otettu syliin, että heistä "kasvaa miehiä".

        Monella tuntuu olevan joku itsekäs syy siihen missä vauva nukkuu, mutta eikö kukaan ajattele, että vauvakin vaistoaa, onko hän yksin, ja kokee ehkä turvattomuutta. Paras paikka on lähellä äitiä, siihen hän on 9 kk aikana tottunut. En jättänyt aikoinaan koiranpentuakaan yksin, kuinka joku voi tehdä niin omalle lapselleen...

        en usko vauvan saavan tästä mitään traumoja vaikka on omassa huoneessa. Aivan yhtä lailla menen hänen luokseen kun itkee jne, vaikka ei heti sängyn vieressä olekaan. En mielestäni ole missään viestissä sanonut jättäväni häntä itkemään??

        Neuvolassa olen asiasta puhunut eikä siellä sanottu että tämä olisi väärin.

        Ja vauvan turvattomuuden tunne voi tulla monesta muusta asiasta kuin siitä missä nukkuu? Sinä varmaan et voi nukuttaa vauvaa edes ulkona vaunuissa, ettei vaan joudu olemaan yksin. Voi jestas sentään...

      • yö on
        ???? kirjoitti:

        en usko vauvan saavan tästä mitään traumoja vaikka on omassa huoneessa. Aivan yhtä lailla menen hänen luokseen kun itkee jne, vaikka ei heti sängyn vieressä olekaan. En mielestäni ole missään viestissä sanonut jättäväni häntä itkemään??

        Neuvolassa olen asiasta puhunut eikä siellä sanottu että tämä olisi väärin.

        Ja vauvan turvattomuuden tunne voi tulla monesta muusta asiasta kuin siitä missä nukkuu? Sinä varmaan et voi nukuttaa vauvaa edes ulkona vaunuissa, ettei vaan joudu olemaan yksin. Voi jestas sentään...

        pitkä, päiväunet aivan eri asia. Siinäpähän pompit sitten huoneiden väliä jos vauva heräilee. Jos sänky olisi vieressäsi, yltäisit silittämään vauvaa nousematta, jopa sellainen rauhoittaa. Asiat voi tehdä helposti tai hankalasti, jokainen tyylillään.

        Pointtini oli kuitenkin se, ajetteleeko äiti tällaisessa järjestelyssä itseään, vai vauvaa, sitä miltä vauvasta tuntuu... Isompana kun lapsi kömpii viereesi, ehkä itkuisena ja hädissään, ajatko hänet silloinkin yksin omaan huoneeseensa, omaan sänkyyn?

      • ...
        yö on kirjoitti:

        pitkä, päiväunet aivan eri asia. Siinäpähän pompit sitten huoneiden väliä jos vauva heräilee. Jos sänky olisi vieressäsi, yltäisit silittämään vauvaa nousematta, jopa sellainen rauhoittaa. Asiat voi tehdä helposti tai hankalasti, jokainen tyylillään.

        Pointtini oli kuitenkin se, ajetteleeko äiti tällaisessa järjestelyssä itseään, vai vauvaa, sitä miltä vauvasta tuntuu... Isompana kun lapsi kömpii viereesi, ehkä itkuisena ja hädissään, ajatko hänet silloinkin yksin omaan huoneeseensa, omaan sänkyyn?

        onneksi jokainen saa tehdä asiat omalla tavallaan, minkä kokee itse hyväksi.Tästä asiasta varmaan turha jauhaa enempää, koska mielipiteitä niin monia.

      • puhunut yksinjättämisestä
        missäkähän kirjoitti:

        kehoitetaan laittamaan vauva eri huoneeseen nukkumaan? Nykyisin ollaan onneksi menossa pehmeämpiin menetelmiin, ei ole enää kuten 40-50 luvuilla, kun poikavauvojen annettiin itkeä eikä otettu syliin, että heistä "kasvaa miehiä".

        Monella tuntuu olevan joku itsekäs syy siihen missä vauva nukkuu, mutta eikö kukaan ajattele, että vauvakin vaistoaa, onko hän yksin, ja kokee ehkä turvattomuutta. Paras paikka on lähellä äitiä, siihen hän on 9 kk aikana tottunut. En jättänyt aikoinaan koiranpentuakaan yksin, kuinka joku voi tehdä niin omalle lapselleen...

        Minä en ensinnäkin ole ap. kirjoittaja enkä kirjoittanut yllä olevaan kirjoitukseeni lainkaan mielipidettäni siihen, mitä mieltä olen vauvan yksinjättämisestä. Ei tässä keskustelussa ollut alunperin lainkaan kyse siitä! Minä kirjoitin mielipiteeni juuri siihen asiaan, minkä sinä nyt kirjoituksellasi vahvistit. Nimittäin kaikkien muiden oikeassa olemisen tarpeeseen.

        Jos sinulla olisi yhtään sisälukutaitoa, niin olisit huomannut, että alkuperäinen kirjoittaja ei nimenomaan kaivannut kommenttia lapsen laittamisesta toiseen huoneeseen, vaan häntä ärsytti se, että ihmiset tulevat tuppaamaan väkisin neuvojaan ja omia mielipiteitään ainoina oikeina vaihtoehtoina. Kirjoitin nimenomaan siitä, että niin kauan kun puhutaan pelkistä omakohtaisista kokemuksista ja mielipiteistä, niin jokaisen näkemykset ovat täsmälleen yhtä oikeita, niin ap:n kuin sinun. Asia on mielestäni toisin sitten, kun puhutaan oikeiden ammattilaisten antamien ohjeiden noudattamattajättämisestä tai tutkitun tiedon harkitusta ohittamisesta. Se, joka niitä omia mielipiteitään ja kokemuksiaan toisille ainoina oikeina ratkaisuina sitten pyytämättä syöttää (kuten esim. nyt ap:n tapauksessa anoppi) ei mielestäni osaa käyttäytyä!

        Huomasitko, en vieläkään kertonut, mitä mieltä olen lapsen nukuttamisesta omassa huoneessaan. Enkä kerro, sillä se ei ollut tässä keskustelussa ideana! Mielipiteeni asiasta voin kertoa, jos joku laittaa siitä asiasta keskusteluketjun pystyyn...

      • näin :)
        puhunut yksinjättämisestä kirjoitti:

        Minä en ensinnäkin ole ap. kirjoittaja enkä kirjoittanut yllä olevaan kirjoitukseeni lainkaan mielipidettäni siihen, mitä mieltä olen vauvan yksinjättämisestä. Ei tässä keskustelussa ollut alunperin lainkaan kyse siitä! Minä kirjoitin mielipiteeni juuri siihen asiaan, minkä sinä nyt kirjoituksellasi vahvistit. Nimittäin kaikkien muiden oikeassa olemisen tarpeeseen.

        Jos sinulla olisi yhtään sisälukutaitoa, niin olisit huomannut, että alkuperäinen kirjoittaja ei nimenomaan kaivannut kommenttia lapsen laittamisesta toiseen huoneeseen, vaan häntä ärsytti se, että ihmiset tulevat tuppaamaan väkisin neuvojaan ja omia mielipiteitään ainoina oikeina vaihtoehtoina. Kirjoitin nimenomaan siitä, että niin kauan kun puhutaan pelkistä omakohtaisista kokemuksista ja mielipiteistä, niin jokaisen näkemykset ovat täsmälleen yhtä oikeita, niin ap:n kuin sinun. Asia on mielestäni toisin sitten, kun puhutaan oikeiden ammattilaisten antamien ohjeiden noudattamattajättämisestä tai tutkitun tiedon harkitusta ohittamisesta. Se, joka niitä omia mielipiteitään ja kokemuksiaan toisille ainoina oikeina ratkaisuina sitten pyytämättä syöttää (kuten esim. nyt ap:n tapauksessa anoppi) ei mielestäni osaa käyttäytyä!

        Huomasitko, en vieläkään kertonut, mitä mieltä olen lapsen nukuttamisesta omassa huoneessaan. Enkä kerro, sillä se ei ollut tässä keskustelussa ideana! Mielipiteeni asiasta voin kertoa, jos joku laittaa siitä asiasta keskusteluketjun pystyyn...

        en ole myöskään ap, mutta ihmisillä menee kovin helposti näimmä sekaisin, että mihin asiaan haettiin apua :) Siispä suosittelen jokaiselle joka jakelee ohjeita nukuttamisen suhteen tarkempaa oikolukua ;)

      • anteeksi
        puhunut yksinjättämisestä kirjoitti:

        Minä en ensinnäkin ole ap. kirjoittaja enkä kirjoittanut yllä olevaan kirjoitukseeni lainkaan mielipidettäni siihen, mitä mieltä olen vauvan yksinjättämisestä. Ei tässä keskustelussa ollut alunperin lainkaan kyse siitä! Minä kirjoitin mielipiteeni juuri siihen asiaan, minkä sinä nyt kirjoituksellasi vahvistit. Nimittäin kaikkien muiden oikeassa olemisen tarpeeseen.

        Jos sinulla olisi yhtään sisälukutaitoa, niin olisit huomannut, että alkuperäinen kirjoittaja ei nimenomaan kaivannut kommenttia lapsen laittamisesta toiseen huoneeseen, vaan häntä ärsytti se, että ihmiset tulevat tuppaamaan väkisin neuvojaan ja omia mielipiteitään ainoina oikeina vaihtoehtoina. Kirjoitin nimenomaan siitä, että niin kauan kun puhutaan pelkistä omakohtaisista kokemuksista ja mielipiteistä, niin jokaisen näkemykset ovat täsmälleen yhtä oikeita, niin ap:n kuin sinun. Asia on mielestäni toisin sitten, kun puhutaan oikeiden ammattilaisten antamien ohjeiden noudattamattajättämisestä tai tutkitun tiedon harkitusta ohittamisesta. Se, joka niitä omia mielipiteitään ja kokemuksiaan toisille ainoina oikeina ratkaisuina sitten pyytämättä syöttää (kuten esim. nyt ap:n tapauksessa anoppi) ei mielestäni osaa käyttäytyä!

        Huomasitko, en vieläkään kertonut, mitä mieltä olen lapsen nukuttamisesta omassa huoneessaan. Enkä kerro, sillä se ei ollut tässä keskustelussa ideana! Mielipiteeni asiasta voin kertoa, jos joku laittaa siitä asiasta keskusteluketjun pystyyn...

        jos olen loukannut tai pahoittanut mielesi.

        Minun mielipiteeni asiasta on tämä, ja eiköhän täällä saa kommentoida kirjoituksia, oli eri mieiltä tai samaa. Jos tällaisesta vetää herneen nenään niin en yhtään ihmettele jos on anopin kanssa sukset ristissä. Tämä ei ole mikään "kuka mielistelee parhaiten palsta".

        No, anoppi "kaikessa typeryydessään" tarkoittaa kuitenkin vain hyvää, ja kaikkien tulisi muistaa, ettei niitä lapsiaan itse omista, ovat lainaa vaan. Antakaa muidenkin hoitaa vauvojanne, voihan olla että kun oikein tuputatte syliin ja komennatte töihin, innostus laantuu ja saatte olla rauhassa :)

      • rennosti
        anteeksi kirjoitti:

        jos olen loukannut tai pahoittanut mielesi.

        Minun mielipiteeni asiasta on tämä, ja eiköhän täällä saa kommentoida kirjoituksia, oli eri mieiltä tai samaa. Jos tällaisesta vetää herneen nenään niin en yhtään ihmettele jos on anopin kanssa sukset ristissä. Tämä ei ole mikään "kuka mielistelee parhaiten palsta".

        No, anoppi "kaikessa typeryydessään" tarkoittaa kuitenkin vain hyvää, ja kaikkien tulisi muistaa, ettei niitä lapsiaan itse omista, ovat lainaa vaan. Antakaa muidenkin hoitaa vauvojanne, voihan olla että kun oikein tuputatte syliin ja komennatte töihin, innostus laantuu ja saatte olla rauhassa :)

        Käyhän hakemassa pari Rennietä, niin jo helpottaa... Toki saa kommentoida oli samaa tai eri mieltä, mutta ei osoita kovin fiksua käytöstä kommentoida asiaa johon ei pyydetä kommenttia. Varsinkaan tuohon sävyyn jolla sinä kommentoit. Sama asia kuin jos kysyy mielipidettä uudesta autosta ja vastaaja kritisoikin kysyjän kenkiä... ymmärrätkö?

      • pyysi
        rennosti kirjoitti:

        Käyhän hakemassa pari Rennietä, niin jo helpottaa... Toki saa kommentoida oli samaa tai eri mieltä, mutta ei osoita kovin fiksua käytöstä kommentoida asiaa johon ei pyydetä kommenttia. Varsinkaan tuohon sävyyn jolla sinä kommentoit. Sama asia kuin jos kysyy mielipidettä uudesta autosta ja vastaaja kritisoikin kysyjän kenkiä... ymmärrätkö?

        neuvoa anoppinsa kanssa, mielipiteeni on että anoppi on oikeassa mm. nukuttamisesta toisessa huoneessa ja tarkoittaa hyvää. Ymmärrätkö?

      • christine83
        hyvä "christine83" kirjoitti:

        Keitähän tämä ap tarkoitti kirjoittaessaan yli-innokkaista neuvojista ja omien kokemusten kirjoittajista... ettei vaan nyt kannattaisi:
        a) lukea uudelleen ap viesti
        b) katsoa kriittisesti peiliin

        Mitä halusitkaan tulla tänne kertomaan? Ole hyvä ja aloita uusi ketju otsikolla "Minun kokemuksiani".

        Sinä takerruit yhteen detaljiin, saarnaat siitä, unohdit ap kysyjän kokonaisuuden ja alat sitten rupatella ympärillesi kaikesta muusta kuin alkuperäisestä aiheesta. Olet selvästikin malliesimerkki ap kirjoittajan tarkoittamasta ihmistyypistä.

        Netti on täynnä palstoja, joissa voit yhteisöllistyä ja jakaa sivukaupalla kokemuksiasi ilman että muille tulee olo, että niitä tyrkytetään kysymättä.

        Kiitos.

        kyllä mä ymmärsin ap:n kirjoituksen ihan oikein,mutta ILMAISIN VAIN OMAN MILEIPITEENI HÄNELLE E-N-K-Ä missään nimessä antanut minkään helvetinmoista neuvoa hänelle (tyrkytinkö?)!sinäkö nyt ymmärsit päin puita?tiedän,että hormonit meillä odottavilla on "hieman" sekaisin,mutta vedäppäs hieman henkeä ja rauhoitu...ja näin,se elämä taas näyttää valoisemmalta =)hienoa!

        .....


        Minä en kertonut kuin yhdestä ESIMERKISTÄ joka oli se,etten IKINÄ enää nukuta vauvaani minun ja mieheni väliin kun kaksi kertaa sen johdosta on sattunut käymään jotain ikävää ja toinen MIELEIPITEENI oli,etten myöskään ITSE laittaisi omaa vauvaani toiseen huoneeseen jonka perustelinkin ihan hyvin mielestäni,MUTTA johan kirjoitukseni lopussakin lukee,että :(lue tarkkaan ajatuksella)

        "Mutta kun meiän pikku poitsu syntyy,niin todellakin otan viereen pinnikseen ja sillon kun yöheräilyt on ohi,niin laitetaan omaan huoneeseen.
        JOKAINEN TAVALLAAN."

        jokainen tavallaan-kirjoitin ...YMMÄRRÄTKÖ???
        ELI TEE SINÄ NIIN KUIN ITSE PARHAAKSESI NÄET JA MINÄ KUTEN ITSE ASIAN PARHAITEN TUNNEN.

        Ja,juu taisinkin antaa yhden hyvän OHJEEN kuinka ilmoittaa kohteliaasti ihmisille ettei niitä tyrkyttäviä ohjeita halua,itsekin vihaan niitä,oliko siinä jotain vikaa?tämähän oli vain yksi hyvä ohje johon ap mm.etsi vastausta.


        Ja muista,aina toisen kokemusken kuuleminen rikastuttaa,muttei niitä pidä verrata omiin.

        Miksi olla noin kärttyinen?en kyllä ymmärrä mikä kiksejä se sinulle aiheuttaa,mut koittasin nyt kuitenkin purkaa oloas jollain muulla tavalla.

      • christine83
        hyvä "christine83" kirjoitti:

        Keitähän tämä ap tarkoitti kirjoittaessaan yli-innokkaista neuvojista ja omien kokemusten kirjoittajista... ettei vaan nyt kannattaisi:
        a) lukea uudelleen ap viesti
        b) katsoa kriittisesti peiliin

        Mitä halusitkaan tulla tänne kertomaan? Ole hyvä ja aloita uusi ketju otsikolla "Minun kokemuksiani".

        Sinä takerruit yhteen detaljiin, saarnaat siitä, unohdit ap kysyjän kokonaisuuden ja alat sitten rupatella ympärillesi kaikesta muusta kuin alkuperäisestä aiheesta. Olet selvästikin malliesimerkki ap kirjoittajan tarkoittamasta ihmistyypistä.

        Netti on täynnä palstoja, joissa voit yhteisöllistyä ja jakaa sivukaupalla kokemuksiasi ilman että muille tulee olo, että niitä tyrkytetään kysymättä.

        Kiitos.

        a.luin viestin ja ymmärsin varsin hyvin mistä oli kyse,ymmärsitkö sinä?
        b.katsotko itse peiliin?

        KERROIN OMISTA KOKEMUSKSISTA EN NEVONUT ja itseasiassa annoin ihan asiallisen neuvon.

        Ja hormonitko ne sinulla myrskyää?juu,tiedä,täällä kärsitään samoist avaivoista.

        Mutta jäitä hattuun,ei kyse ole SINUN elämästäsi joten ota ja häivy kommenteines =)

      • muistatko just kirjoitit
        christine83 kirjoitti:

        a.luin viestin ja ymmärsin varsin hyvin mistä oli kyse,ymmärsitkö sinä?
        b.katsotko itse peiliin?

        KERROIN OMISTA KOKEMUSKSISTA EN NEVONUT ja itseasiassa annoin ihan asiallisen neuvon.

        Ja hormonitko ne sinulla myrskyää?juu,tiedä,täällä kärsitään samoist avaivoista.

        Mutta jäitä hattuun,ei kyse ole SINUN elämästäsi joten ota ja häivy kommenteines =)

        Luin juuri vasta tämän ketjun mutta sinun kirjoituksesi ovat vähän himmeitä. Vartin välein käyt puhisemassa ihmisten kirjoituksille tällä palstalla. Niin ja tais äsken unohtua että olitkin just kirjoittanut. Vähän jotain jatkomielistä mieninkiä ilmassa.... Tähän kirjoitukseeni varmaan vastaat jo kolmella kiukkuviestillä.
        Anna ihmisten kommentoida ja kirjoittaa sitä varten täällä on vertaistukena muita kirjoittajia. Minä en ota tahallani kantaa jottet taas ole tuputtamassa vartin välein puolustustasi. Ei tämä ole mikään "vaalipaneeli" jossa kilpaillaan et kuka voittaa väittelyn. Pliis, älä jatka enää kukaan ei jaksa tätä väittelyjankutusta. Kaikille jo ekasta pointti selvänä....

      • christine83
        muistatko just kirjoitit kirjoitti:

        Luin juuri vasta tämän ketjun mutta sinun kirjoituksesi ovat vähän himmeitä. Vartin välein käyt puhisemassa ihmisten kirjoituksille tällä palstalla. Niin ja tais äsken unohtua että olitkin just kirjoittanut. Vähän jotain jatkomielistä mieninkiä ilmassa.... Tähän kirjoitukseeni varmaan vastaat jo kolmella kiukkuviestillä.
        Anna ihmisten kommentoida ja kirjoittaa sitä varten täällä on vertaistukena muita kirjoittajia. Minä en ota tahallani kantaa jottet taas ole tuputtamassa vartin välein puolustustasi. Ei tämä ole mikään "vaalipaneeli" jossa kilpaillaan et kuka voittaa väittelyn. Pliis, älä jatka enää kukaan ei jaksa tätä väittelyjankutusta. Kaikille jo ekasta pointti selvänä....

        kirjoitin kaksi kertaa kun se ensimmäinen ei jostain syystä tullut perille ja nhyt kuitenkin oli tullut.
        No,ainakin tais mennä asian ydin perille ;)
        Kyllähän minä annankin ihmisten kommentoida miten tykkäävät(pätee myös minuun)-eihän siitä ollut kyse,vaan annoin ilmi myös oman mielipiteeni joka ei ollut mikään ns.ohje\pakottava neuvo.
        Aika ihmeellinen kiukun purkaus tuli vain takaisin vaikken laittanut siihen viestiin yhtään mitään mistä kenenkään pitäsi ottaa herneitä nenään.
        Joten se tässä jäi hieman ihmetyttämään,herkkänahkaisia liikeneteessä.

      • Guest Star
        tässä viestissä kirjoitti:

        Eikös tässä ketjussa ollut kyse siitä, että aloittaja haluaa tehdä itse omat ratkaisunsa oman lapsensa suhteen eikä kuulla jeesusteluita muilta siitä, miten pitäisi toimia...?

        Itseänikin ärsyttää, että minulle tullaan kertomaan pelkkien omien kokemusten perusteella miten tulee toimia. Monet ovat olevinaan niin asiantuntijaa, vaikka oikeasti kokemusta ei ole kuin omista kasvatustottumuksista ja korkeintaan parista omasta lapsesta. Itse kuuntelen paljon mielummin tutkimuksia, terveydenhuollon ja kasvatuksen ammattilaisia sekä ennen kaikkea itseäni ja sitä, mikä juuri minulle (tai meille) sopii.

        Ei kaikkia kiinnosta se, vaikka miten kovasti ihmettellään tapoja. Hekin voivat ihmetellä näiden arvostelijoiden tapoja, mutta he eivät vain viitsi tuoda ihmetystään julki ja aiheuttaa toisille mielipahaa. Kyse on pohjimmiltaan toisen ihmisen arvostamisesta ja ennen kaikkea käytöstavoista!

        Ei kannata väheksyä toisten omista kokemuksistaan kertomaa. Kaikkea ei tietenkään tarvitse purematta niellä saati itse soveltaa, mutta vähän naiivilta kuulostaa uskoa "kasvatusalan ammattilaisia".

        Sinulla ei taida olla kokemusta omista lapsista?

        Meillä nimittäin on ainakin käynyt siten, että neuvolassa ja muissa tarkastuksissa on kiinnitetty usein huomiota epäoleelliseen, ja viitattu kintaalla oikeille ongelmille.

        Esimerkki: meidän omien kokemustemme perusteella tulimme siihen lopputulokseen että lapsemme oli allerginen maidolle. Neuvolassa vähäteltiin ongelmaa - sanottiin, että seuraukset ovat ihan normaaleja. Patistaessamme asiaa jokaisella neuvolakäynnillä, saimme vihdoin viimein lähetteen testeihin jossa - yllätys yllätys - paljastui, että lapsella on maitoallergia.

        Toinen esimerkki: samalla kun moiset oikeat ongelmat ohitetaan, nostetaan hirveä häly siitä, jos puhe taikka kävely on myöhässä (yleensä jompi kumpi on - vanha KOKEMUKSEEN perustuva sanonta onkin, että "kieli jää jalan alle") niin neuvola antaa AINA ymmärtää, että lapsessa voi olla jotain pahasti vialla. Sitten selvitellään ja terapoidaan ja ties mitä kunnes loppujen lopuksi lapsi kuitenkin oppii puhumaan/kävelemään niin kuin lähes kaikki meistä.

        Tämä on sekä meidän että tuttavaperheidemme yhteinen kokemus neuvoloista. Mutta omat kokemuksethan eivät sinulle mitään merkinneetkään...

        Ehkä sinun pitää sitten aikanaan itse kohdata näiden "terveydenhuollon ja kasvatuksen ammattilaisten" kylmyys. He kyllä muuten osaavat ihan yhtä lailla arvostella sinun toimintatapaasi kuin ne muutkin neuvojat, mutta lisäävät siihen vielä asemansa tuoman arvovallan.

        Vielä yksi esimerkki siitä, kuinka pahasti pihalla arvostamasi ammattilaiset voivat olla: poikamme joutui sellaiseen testiin, missä piti muun muassa tunnistaa esineitä kuvista ja selittää niiden käyttötarkoitus, ja yhdistää ääniä kuviin tai jotain sinne päin. Materiaali vaan sattui olemaan jostain 70-luvulta joten lapsi ei ollut koskaan nähnyt taikka kuullut tiettyjä esineitä joita testissä kysyttiin - kuten höyryveturia taikka perinteistä pellistä väännettyä purkinavaajaa jota meidän kotonamme ei ole koskaan ollutkaan. Paljonkohan tälläinen materiaali oikeasti arvioi lapsen käsitystä maailmasta?

      • kaukaa
        yö on kirjoitti:

        pitkä, päiväunet aivan eri asia. Siinäpähän pompit sitten huoneiden väliä jos vauva heräilee. Jos sänky olisi vieressäsi, yltäisit silittämään vauvaa nousematta, jopa sellainen rauhoittaa. Asiat voi tehdä helposti tai hankalasti, jokainen tyylillään.

        Pointtini oli kuitenkin se, ajetteleeko äiti tällaisessa järjestelyssä itseään, vai vauvaa, sitä miltä vauvasta tuntuu... Isompana kun lapsi kömpii viereesi, ehkä itkuisena ja hädissään, ajatko hänet silloinkin yksin omaan huoneeseensa, omaan sänkyyn?

        Kyllä tässä on ollut nyt aika kaukaakin haettuja tulevaisuuden kuvia! Ottamatta kantaa missä kukin vauvaansa nukuttaa, niin mitä tulee kommentteihin yksinäisyydestä yms. Suomessa lapset voivat kuitenkin huonosti ja huostaanottojakin on mielestäni hirvittävä määrä. Eiköhän ole hyödyllisintä kun keskityttäisiin OLEMAAN sen lapsen kanssa eikä mietitä missä se yönsä nukkuu. Monet vanhemmat eivät välitä missä jo isommat muksut liikkuu tai eivät vietä aikaa heidän kanssaan. Pelaa, lue kirjoja, harrasta yhdessä yms. yhdessä harrastamista en enää kovinkaan paljon näe. Aikuisilla omat kiireet yms. ja lapsi halutaan vain useasti pois jaloista pyörimästä omiin leikkeihin tai pahimmassa tapauksessa tietokoneelle/tv:n ääreen jossa istutaan tuntikausia.

      • lastentarhanopettaja
        Guest Star kirjoitti:

        Ei kannata väheksyä toisten omista kokemuksistaan kertomaa. Kaikkea ei tietenkään tarvitse purematta niellä saati itse soveltaa, mutta vähän naiivilta kuulostaa uskoa "kasvatusalan ammattilaisia".

        Sinulla ei taida olla kokemusta omista lapsista?

        Meillä nimittäin on ainakin käynyt siten, että neuvolassa ja muissa tarkastuksissa on kiinnitetty usein huomiota epäoleelliseen, ja viitattu kintaalla oikeille ongelmille.

        Esimerkki: meidän omien kokemustemme perusteella tulimme siihen lopputulokseen että lapsemme oli allerginen maidolle. Neuvolassa vähäteltiin ongelmaa - sanottiin, että seuraukset ovat ihan normaaleja. Patistaessamme asiaa jokaisella neuvolakäynnillä, saimme vihdoin viimein lähetteen testeihin jossa - yllätys yllätys - paljastui, että lapsella on maitoallergia.

        Toinen esimerkki: samalla kun moiset oikeat ongelmat ohitetaan, nostetaan hirveä häly siitä, jos puhe taikka kävely on myöhässä (yleensä jompi kumpi on - vanha KOKEMUKSEEN perustuva sanonta onkin, että "kieli jää jalan alle") niin neuvola antaa AINA ymmärtää, että lapsessa voi olla jotain pahasti vialla. Sitten selvitellään ja terapoidaan ja ties mitä kunnes loppujen lopuksi lapsi kuitenkin oppii puhumaan/kävelemään niin kuin lähes kaikki meistä.

        Tämä on sekä meidän että tuttavaperheidemme yhteinen kokemus neuvoloista. Mutta omat kokemuksethan eivät sinulle mitään merkinneetkään...

        Ehkä sinun pitää sitten aikanaan itse kohdata näiden "terveydenhuollon ja kasvatuksen ammattilaisten" kylmyys. He kyllä muuten osaavat ihan yhtä lailla arvostella sinun toimintatapaasi kuin ne muutkin neuvojat, mutta lisäävät siihen vielä asemansa tuoman arvovallan.

        Vielä yksi esimerkki siitä, kuinka pahasti pihalla arvostamasi ammattilaiset voivat olla: poikamme joutui sellaiseen testiin, missä piti muun muassa tunnistaa esineitä kuvista ja selittää niiden käyttötarkoitus, ja yhdistää ääniä kuviin tai jotain sinne päin. Materiaali vaan sattui olemaan jostain 70-luvulta joten lapsi ei ollut koskaan nähnyt taikka kuullut tiettyjä esineitä joita testissä kysyttiin - kuten höyryveturia taikka perinteistä pellistä väännettyä purkinavaajaa jota meidän kotonamme ei ole koskaan ollutkaan. Paljonkohan tälläinen materiaali oikeasti arvioi lapsen käsitystä maailmasta?

        Ethän kuitenkaan yleistä, että kaikki me kasvatusalan ammattilaiset olemme kylmiä ja tuomitsevia. Sinulla on käynyt huono tuuri ilmeisesti neuvolassa, harmi! Minulla neuvolan tädit toistaiseksi ihania, kun olen vasta masun kanssa käynyt. Ja muistathan, että neuvolan terveydenhoitajienkin ammattitaito on rajallinen, heillä on tietyt työkalut ja "standardit", joiden mukaan heidän on toimittava. Ja kun heidän tietämys loppuu, he ohjaavat eteenpäin, kuten esim jonkinlaiseen terapiaan tai toiselle ammattilaiselle.
        Eli, ethän muutaman ihmisen perusteella tuomitse meitä kaikkia, suurimmalla osalla kasvatusalan ammattilaisista on todella ammattitaitoa ja sydän paikallaan, vaikea tätä työtä olis muuten tehdä:)

      • Guest Star
        lastentarhanopettaja kirjoitti:

        Ethän kuitenkaan yleistä, että kaikki me kasvatusalan ammattilaiset olemme kylmiä ja tuomitsevia. Sinulla on käynyt huono tuuri ilmeisesti neuvolassa, harmi! Minulla neuvolan tädit toistaiseksi ihania, kun olen vasta masun kanssa käynyt. Ja muistathan, että neuvolan terveydenhoitajienkin ammattitaito on rajallinen, heillä on tietyt työkalut ja "standardit", joiden mukaan heidän on toimittava. Ja kun heidän tietämys loppuu, he ohjaavat eteenpäin, kuten esim jonkinlaiseen terapiaan tai toiselle ammattilaiselle.
        Eli, ethän muutaman ihmisen perusteella tuomitse meitä kaikkia, suurimmalla osalla kasvatusalan ammattilaisista on todella ammattitaitoa ja sydän paikallaan, vaikea tätä työtä olis muuten tehdä:)

        ...myös ystäväpiirissämme - joista yksikään ei asu samassa paikassa mitä me joten ei ole mikään paikallinen ongelma - on koettu vastaavia juttuja. Joillakin on ollut synnytyssairaalastakin kauhujuttuja, mutta meillä ei onneksi mitään kummempaa joten toivotaan että sinulla on edes siellä onnea.

        Kyllä ne neuvolatädit nyt vielä ovat kilttejä kun eivät oikein muutakaan voi, mutta annapas kun lapsi on sinusta ulkona niin jopa muuttuu suhtautuminen. Silloin neuvolatädeistä tulee lähes poikkeuksetta kauhuanoppeja viran puolesta - eivät tosin sentään kotiin tuppaa mutta kylläkin ohjeita (määräyksiä) tulee. Sitten saat huomata, kuka on tärkeä (vauva) ja kuka ei (äiti) ja kuka tietää (neuvolatäti) ja kuka ei (äiti) ja kenen syy se on jos lapsessa on jotain ongelmaa (äidissä).

        Eipä ollut meidän lastentarhaopettajan kokemuskaan kovin positiivinen, mutta en kyllä tässä yleistä että kaikki lastentarhanopettajat olisivat samanlaisia - rankka työ ja huono palkka, otan osaa. Meidän lastentarhanopettajamme oli sitä mieltä että on ihan normaalia että pojat nahistelevat keskenään, eikä selkeästikään ymmärtänyt mitä eroa on kiusaamisella ja mitä nahistelulla.

        Ja PS: en sano että sinä, mutta kyllä tuntuu, että moni kasvatusalan "ammattilainen" tekee työtä lähinnä päästäkseen pomottamaan kun pahinkin anoppi.

      • ammattilainen
        Guest Star kirjoitti:

        ...myös ystäväpiirissämme - joista yksikään ei asu samassa paikassa mitä me joten ei ole mikään paikallinen ongelma - on koettu vastaavia juttuja. Joillakin on ollut synnytyssairaalastakin kauhujuttuja, mutta meillä ei onneksi mitään kummempaa joten toivotaan että sinulla on edes siellä onnea.

        Kyllä ne neuvolatädit nyt vielä ovat kilttejä kun eivät oikein muutakaan voi, mutta annapas kun lapsi on sinusta ulkona niin jopa muuttuu suhtautuminen. Silloin neuvolatädeistä tulee lähes poikkeuksetta kauhuanoppeja viran puolesta - eivät tosin sentään kotiin tuppaa mutta kylläkin ohjeita (määräyksiä) tulee. Sitten saat huomata, kuka on tärkeä (vauva) ja kuka ei (äiti) ja kuka tietää (neuvolatäti) ja kuka ei (äiti) ja kenen syy se on jos lapsessa on jotain ongelmaa (äidissä).

        Eipä ollut meidän lastentarhaopettajan kokemuskaan kovin positiivinen, mutta en kyllä tässä yleistä että kaikki lastentarhanopettajat olisivat samanlaisia - rankka työ ja huono palkka, otan osaa. Meidän lastentarhanopettajamme oli sitä mieltä että on ihan normaalia että pojat nahistelevat keskenään, eikä selkeästikään ymmärtänyt mitä eroa on kiusaamisella ja mitä nahistelulla.

        Ja PS: en sano että sinä, mutta kyllä tuntuu, että moni kasvatusalan "ammattilainen" tekee työtä lähinnä päästäkseen pomottamaan kun pahinkin anoppi.

        minäkin olen ja silti allekirjoitan täysin sen, että ei ne neuvolatädit aina tunnu tietävän eivätkä välittävänkään. Samoin on tarhassa. Ei kaikki lastentarhanopet edes pidä lapsista. Heille on vaan tärkeää saada omia ideoitaan läpi. On hienoa kun voi päteä kasvattamisella, viis siitä onko kaikki järkevää mitä heidän päästään lähtee.
        Monesti lastentarhoissa työskentelee ihmisiä joilla ei ole vielä omia lapsia..ei mitään realiteettejä elämästä lasten kanssa...
        Tarhoihin on muka niin tarkkaa ettei sinne pääse muita kuin ammattilaisia, mutta tiedän että siellä työskentelee monenkirjavaa väkeä.
        Itse kolmen lapsen äitinä olen kyllä törmännyt vaikeisiin tilanteisiin..esim. yksi lapsistani oksenteli usein, asiaan ei kiinnitetty huomiota neuvolassa, hän puhui hitaasti ja vain muutamia sanoja. Tiesin itse että jotain on vialla koska luin paljon lehtiä ja kuuntelin muiden ihmisten kokemuksia. Vaadin että asiaa tutkittaisiin ja paljastui sitten että lapsella olikin kehityksen viivästymä...Tämä opetti sen minulle että kyllä se kokemus voi opettaa ja oman järjenkäyttökin on sallittua.

      • on tämäkin..
        yö on kirjoitti:

        pitkä, päiväunet aivan eri asia. Siinäpähän pompit sitten huoneiden väliä jos vauva heräilee. Jos sänky olisi vieressäsi, yltäisit silittämään vauvaa nousematta, jopa sellainen rauhoittaa. Asiat voi tehdä helposti tai hankalasti, jokainen tyylillään.

        Pointtini oli kuitenkin se, ajetteleeko äiti tällaisessa järjestelyssä itseään, vai vauvaa, sitä miltä vauvasta tuntuu... Isompana kun lapsi kömpii viereesi, ehkä itkuisena ja hädissään, ajatko hänet silloinkin yksin omaan huoneeseensa, omaan sänkyyn?

        minut on nukutettu aikanaan omaan huoneeseen heti kun laitokselta on kotiin tultu. ikinä en ole vanhempien viereen mennyt itkemään tai siinä nukkunut, ja herraisä, olen normaali ihminen. yöt on ehdottomasti omaa aikaa, se mikä imetykseltä yli jää, ja valmis olen juoksemaan eri huoneessa vauvan luona. oman lapseni en halua könyävän sänkyymme myöhemmällä iällä nukkumaan, mitään semmoista ei ole olemassa keskellä yötä, mikä tuohon ajaisi. kyse ei ole siitä että en välittäisi, vaan yksinkertaisesti yksityisyydestä ja rajojen vetämisestä. itse en koskaan ole kärsinyt tunteesta, että minusta ei välitettäisi, vaan olen ollut tyytyväinen että minusta on kasvanut alusta asti itsenäinen ja turhista hötkyilemätön ihminen.

      • kertoo muuta...
        on tämäkin.. kirjoitti:

        minut on nukutettu aikanaan omaan huoneeseen heti kun laitokselta on kotiin tultu. ikinä en ole vanhempien viereen mennyt itkemään tai siinä nukkunut, ja herraisä, olen normaali ihminen. yöt on ehdottomasti omaa aikaa, se mikä imetykseltä yli jää, ja valmis olen juoksemaan eri huoneessa vauvan luona. oman lapseni en halua könyävän sänkyymme myöhemmällä iällä nukkumaan, mitään semmoista ei ole olemassa keskellä yötä, mikä tuohon ajaisi. kyse ei ole siitä että en välittäisi, vaan yksinkertaisesti yksityisyydestä ja rajojen vetämisestä. itse en koskaan ole kärsinyt tunteesta, että minusta ei välitettäisi, vaan olen ollut tyytyväinen että minusta on kasvanut alusta asti itsenäinen ja turhista hötkyilemätön ihminen.

        "kyse ei ole siitä että en välittäisi, vaan yksinkertaisesti yksityisyydestä ja rajojen vetämisestä"

        Tässä muutamia pätkiä vauvan unesta.

        "Pimeä lisää lapsen hätää, joten huone on hyvä pitää hämäränä. Tämä myös auttaa vanhempaa tarvittaessa hoitamaan lasta ilman lisävalaistusta, joka toimisi lasta havahduttavana aistiärsykkeenä. Myös yksinäisyys laukaisee vauvan hätäännystä (vrt. heräämisen biologinen tehtävä), joten pienen vauvan luo on tärkeätä mennä ennen kuin hänen itkunsa voimistuu tapailevasta itkusta paniikkihuudoksi."

        "Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6–10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin – ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla."

        "Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä."

        "Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin."

        "Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta. Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa"

        (Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä)

    • vihjaisu

      Mulla tänään 40 0... "Hienovarainen vihjaisu" siitä, että ei tarvi koko aikaa kysellä ja neuvoa on se, että laitoin puhelimen kiinni. En myöskään ole ollut messengerissä, no siitä seurasi tietty sähköpostia ja "ooksä jo synnyttämässä" -tekstareita, mutta jos ei vinkki tuon paremmin mene perille niin olkoon menemättä. Ja nyt ne luulee, että mua pelottaa synnytys, kun olen sulkeutunut tänne kämppääni. Kun oikeesti kyse on vain siitä, että en jaksa kyselyitä ja hoivaamista ja neuvoja. Hermo muutenkin kireällä tämän kohta alkavan lasketun ajan ylimenon suhteen...

      Mitä tulee vauvan nukuttamiseen toisessa huoneessa, oma on jokaisen asia sekin. Mutta usko pois, että siitä saat varmasti kuulla muiltakin, tietty anopin sanominen eniten ärsyttää. Minä en laittaisi ikipäivänä toiseen huoneeseen heti alkuun, mutta koska se on vain minun mielipiteeni, niin se siitä =)

      Laita se puh pokkana kiinni kun kotiudutte. Ja tietty voi olla, että mielipiteesi muuttuu, kun haluat esitellä ihanaa tulokastanne heti kaikille, nyt se vaan tuntuu erilaiselta kun kaikki etukäteen "v*****aa". Sama tunne täällä. Niele kiukkusi, et ole ensimmäinen =)

    • ei sitten saa ravistella??...

      tällästä meikälääsen anoppi. Muuta en sen suusta halua enää kuullakkaan...

      • ****************

        Joo aika mojova kommentti. Nimenomaan anopin suusta tuon jokainen meistä haluaa kuulla. Kai ravistit vähän anoppia? Ei hitto että repesin tuolle, mulla vois ittellä hieman mennä sipuli jumiin tollasesta!

    • ap.

      Eli siis hain neuvoja mitä tehdä anopin suhteen, en siihen että vauva nukkuu omassa huoneessa ;)

      Joku ehdotti että laita puhelin kiinni.. Siitä ei ole paljon apua, kun eivät KOSKAAN etukäteen ilmoita tulostaan vaan paukahtavat vaan paikalle. Meillä anoppi myös jo nyt päättänyt että hän tulee sitten viemään vauvaa vaunuilemaan, mitäh?? Olen muutaman kerran sanonut että osaan kyllä itsekin vaunuilla ja odotan sitä itse. Anoppi vaan tuhahti, että se homma kyllä kuuluu hänelle. Luulee ilmeisesti että annamme vauvan heille kuhan on syntynyt..

      Ja tuosta vierailusta vielä. Itse olen jo omalle suvulleni ilmoittanut, että emme halua vieraita ensimmäiseen viikkoon kun kotiudumme. Juuri siksi että vauva uusi ja outo ja tiedän että olen hiukka apävarma esim tuon imetyksen suhteen niin en kaipaa siihen vieraita pällistelemään ja neuvomaan. Nyt pitäisi vielä kerätä rohkeutta ja ilmoittaa tämä anopille... Toki ovat laitokselle tervetulleita, mutta kotona haluan rauhoittua.

      Sinä jolle anoppi sanonut ravistelusta. Meillä kysyi että tiedättekö sitten ettei vauvaa saa lyödä?? Juuh, näin fiksu anoppi..

      • touhua

        anopiltasi! saan olla iloinen että oma anoppini on aivan erilainen,kysellyt vain vointiani ja ei muuta.ei ole hössöttänyt mitään, vaunut ostivat. eihän se lapsi sen ole!!sano sille että ei millään pahalla mutta haluan viettää lapsen kanssa omaa aikaa ainakin ensimmäiset pari viikkoa ennenkuin kukaan tulee kyläilemään,TE lapsen vanhemmat PÄÄTÄTTE milloin vieraita saa tulla jne.

      • ...

        siis mun mielestä se olisi miehesi asia pistää äitinsä aisoihin. Muuten saat itse anopin vihat niskaan. Meillä ainakin mies sanoo asiallisesti, mutta päättäväisesti äidilleen, miten meidän pieni perhe asiat näkee ja siihen on anopin tyydyttävä.

      • "puhelin kiinni"

        Heippa, minä kirjoitin että laita puh kiinni. Juu eri asia on, jos ei edes ilmoiteta tulosta. En tunne läheisiäsi, mutta itse laittaisin mieheni hoitamaan asian ja rauhoittamaan alun vauvan kanssa. Miehen yksi tärkeimmistä tehtävistä on hoitaa tuollaiset murheet päältä pois, jotta voitte nauttia perheestänne.

        Meillä on sellainen tilanne, että appivanhemmilla on yksi lapsenlapsi, joka on nyt 6 vuotta. Häntä hoidatetaan paljon mummulassa, koska vanhempansa matkustavat viikoittain ulkomailla työnsä puolesta ja tekevät vuorotyötä. Lisäksi lapsi viedään mummulaan, jos vanhemmat ovat kipeitä. Eli anopille ja appiukolle on itsestäänselvyys, että lapset hoidetaan mummulassa. Itse en todellakaan meinaa lähteä siihen touhuun, hoidan itse lapseni kun kerran niitä teenkin, olin kipeä tai en. Ja kun hoidatan niitä jossakin ulkopuolella, niin vien tarhaan, jossa lapsella on ikäisiään kavereita ja kunnollisia iän vaatimia virikkeitä. No, tämä ei nyt taas liittynyt ehkä asiaan, mutta tulipahan mieleen tämäkin asia, josta varmaan san ihmettelyä osakseni, kun en toimikaan samalla tavalla kun anoppilassa odotetaan. Tai toivottavsti en toimi niin tulevaisuudessa...

      • sinun tilanteestasi

        Heippa!

        Olisikohan sinun anopillasi sen verran huumorintajua, että ymmärtäisi viestin eräästä kirjasta? Tässä olisi ainakin sinulle vertaistukea... Eli kirja nimeltä Äimistelijät: http://www.vauvantahti.fi/tuotteet/kirjat.htm

      • ap.
        sinun tilanteestasi kirjoitti:

        Heippa!

        Olisikohan sinun anopillasi sen verran huumorintajua, että ymmärtäisi viestin eräästä kirjasta? Tässä olisi ainakin sinulle vertaistukea... Eli kirja nimeltä Äimistelijät: http://www.vauvantahti.fi/tuotteet/kirjat.htm

        Tuohan oli tosi hyvä idea! Pakko oli heti laittaa tilaukseen. Kiitos hyvästä vinkistä ;)

      • rv 25

        Ei muuta, kuin ovi lukkoon vaan, jotta eivät voi kävellä suoraan ilmoittamatta sisälle. Jos ei ole kutsuttu, niin minun mielestäni ei ole pakko päästää sisälle. Kunhan heillä vaan ei ole teille omaa avainta. Meillä on anoppi useamman kerran jo kysynyt, että missä meillä on vara-avain, jos tulee jotain tarvetta sille. Ei olla kerrottu... Anoppi kuulemma aikanaan tiesi, missä miehellä oli vara-avain ja se oli mennyt omin lupineen sisään ja mm. siivoillut ja penkonut paikkoja:/
        Mulle ei ole sadellut onneksi neuvoja vielä niin, että olisi ahdistavaksi käynyt. Jotkut tietyt työkaverit on toki kertonu omat synnytystarinansa jo moneen kertaan... Anoppiakin näkee sen verran harvemmin, että ei ehdi ärsyttää. Apuansa ne on tarjonnu mm. koiran hoidon kanssa, kun synnytyksen aika tulee ja se oli ihan mukavaa:) Tosin seuraavassa lauseessa anoppi kysyikin, että mitäs me sille koiralle meinataan sit tehdä, kun vauva on kotona... Esitin tyhmää ja kyselin takaisin, että ai miten niin, mitä tehdään;) Aivan, kuin omakotitalossa ei olisi tilaa sekä koiralle, että vauvalle! No, taidettiin mennä sivuraiteelle:)
        Onnellista odotusta kaikille!!! Ja koittakaa jaksaa anopit ja muut ahdistelijat!!!

      • muttei kivaa

        Mulla ei oo lapsia enkä vielä odota lasta, onneksi. Anoppi nimittäin on osoittanut jopa koirianikin kohtaan jo sellaista omistamisenhalua, että oksat pois! Eikä hällä oo siihen hommaan ees kokemusta... Onneksi siis saan harjoitella anopin käsittelyä ensin koirien kanssa jos joskus se oma lapsikin tulee...!!

      • tuplatilaus 40+1
        sinun tilanteestasi kirjoitti:

        Heippa!

        Olisikohan sinun anopillasi sen verran huumorintajua, että ymmärtäisi viestin eräästä kirjasta? Tässä olisi ainakin sinulle vertaistukea... Eli kirja nimeltä Äimistelijät: http://www.vauvantahti.fi/tuotteet/kirjat.htm

        juu tilasin saman tien kaksi sen kummemmin tutustumatta kirjan esitteeseen =) Täytyy ottaa heti sairaalaan mukaan, jos kirja ehtii ennen sitä, toivottavasti ei kuitenkaan ehdi!

      • järjellinen

        Kun minä olin vauva joskus 80-luvulla, niin isäni äiti käskytti äitiäni (miniäänsä) kärräämään minut vaunuissani aina päiväunille heidän (eli isovanhempiemme) puolelle maantien toiselle puolelle. En sitten tiedä, mitä ideaa siinä oli, ehkä jotain näyttämisen halua naapureilleen kun olin ensimmäinen lapsi. Onneksi äitini piti päänsä, että sain torkkua ihan kotipihallani.

        Synnyttyäni samainen mummo sanoi äidilleni, että hänen ei saa lyödä minua. Samoin sanoi veljeni kohdalla. Kun serkku n. 20 vuotta minun syntymäni jälkeen sai lapsen, oli samainen yhteinen mummoni taas sanonut, ettei serkun saa lyödä poikaa. Serkkua tietsyti loukkasi se, koska ei tulisi sellainen koskaan mieleenkään hänelle.

        Tuo mummani vihaa nykyäänkin äitiäni ja nyt hän vihaa myös minua, koska olen tyttö. Veljeni taas on hänelle ainoa lapsenlapsi, koska on poika. Sairaita on moneen lähtöön.

      • .......

        sanoppa anopille, että esim. adoptoi itselleen oman vauvan, ei hänellä ole oikeutta sanoa, että MINÄ vien lapsen sitten vaunuilemaan, koska olenhan mummu. Tuossa tilanteessa ainakin itse kiehahtaisin, jos ei oman lapsen kanssa saa tehdä omia juttuja, vaan on "annettava" lapsi toiselle, jolla on omat tuoreen äidin kokemukset kaukana historiassa. Tajuaisi antaa teidän nauttia omasta lapsesta rauhassa, omiminen aiheuttaa pahimmillaan vain sen, että hän tulee näkemään lapsenlastaan harvoin. Ja se on ihan hänen oma vikansa.

      • neiti-1990

        Tosta imetyksestä. Sehän on maailman luonnollisin asia, mutta ensimmäisenlapsen kohdalla voi tuntua kiusalliselta jos anoppi seisoo vieressä kyttäämässä tai neuvomassa. itse sain lapsen 16 vuotiaana ja eihän niin nuori osaa edes lastaan imettää!! tai näin ainakin antoi anoppi ymmärtää! ei se ikää katso vaan niin paljon ihmisestä kiinni! minulle mummini sanoi että älkää sitten koskaan löykö tai ravistelko lasta.. ei herranjestas.. kyllä normaalin ihmisen pitäisi itsekin tajuta mitä saa tehdä ja mitä ei! ei niitä voi ymmärtää!! :/

      • asiasta,ei asian vierestä...

        Mielestäni miehesi tehtävä olisi nyt puuttua peliin ja hoitaa omat sukulaisensa.Hänen tulisi selkeästi ilmoittaa omalle äidilleen ja sukulaisilleen,että:
        -Viikkoon ei ole tulemista kylään kotiinne,koska haluatte olla rauhassa ensin perheenä.
        -Kun tulevat kylään,heidät KUTSUTAAN.Ilmoittamatta ei ole sopivaa tulla teille.

        Ja mitä vaunulenkkeihin tulee...Sopivassa tilanteessa,sano anopillesi,että haluat itse vaunutella ja hoitaa lastasi.Se on sinulle tärkeää.Ja jos apua tarvitsette,kysytte kyllä sitten,että kiitos vaan:)

        Tsemppiä vaan sinulle!Vastaavaa kokemusta löytyy.Kuin kopio omasta anopistani tuntuisi olevan,joten tuttua,todella tuttua.

    • ei kiinnosta

      Jotkut ihmiset ovat todellakin hirveän tahdittomia ja ajattelemattomia ja puolustelevat puheitaan ja tekojaan sillä että "yrittivät vain auttaa". Minusta läheisten tärkein tehtävä on olla tukena ja kannustaa ja antaa neuvoja JOS niitä kysytään!

      Mäkin olen aivan totaalisen kyllästynyt "hyviin neuvoihin", siis näihin asiattomiin kommentteihin, joita jotkut ääliöt minulle latelee. Odotan lasta yksin ja kaverini mies väitti minulle tuossa taannoin että en saa isyydentunnustusta koska en voi todistaa mitenkään että lapseni isä on todella lapseni isä(?!) Nimenomaan siksihän isyydentunnustus tehdään että voin todistaa miehen olevan isä!
      Käski minun mennä jonnekin *elvetin lakiasiatoimistoon selvittämään nämä asiat, koska olen muuten "todella heikoilla".. Ihan uskomatonta, kun ottaa huomioon että mies ei itse edes tiedä mikä lastenvalvoja on.
      Olin juuri edellisenä päivänä puhunut tälle kaverilleni ja hänen miehelleen kuinka vaikeaa minulla on koska lapseni isä on käyttäytynyt todella paskamaisesti ja ainoa lohtuni tässä tilanteessa on, että voin vaatia isyydentunnustuksen.
      Sain aivan järkyttävän raivakohtauksen, koska olen muutenkin tämän raskauden kanssa ollut todella sietokykyni ja jaksamiseni rajoilla ja lopulta heitin ukon ulos kämpästäni ja huusin että painuu helvettiin tai soitan poliisit... Olin monta päivää yrittänyt olla vahva ja pidätellyt kyyneleitä mutta tuossa vaiheessa kaikki vaan purkautui.
      Että ei mene niin hyvin kaikilla muillakaan, koeta silti jaksaa, lapsi on sinun ja osaat varmasti kysyä neuvoja jos niitä tarvitset!

      • voi..

        nyt kuulostaa kyllä omat ongelmat todella pieniltä. Ehkä ihan hyvä että sait raivokohtauksen, eli siis nyt ainakin tietävät miltä sinusta tuntuu. Harmillista vaan kun toiset ihmiset katsovat oikeudekseen arvostella toisten tekemisiä, vaikka eivät tiedä koko tarinaa jne.
        Toivotan mukavaa ja rauhallista odotusta :)

    • tuon ikäinen

      Kyllä sinun ikäisenäsi pitäisi jo uskaltaa avata suunsa ja sanoa mielipiteensä muuallakin kuin täällä netissä. Ei ne ongelmat täällä parane. Voit sanoa asian hyvin päättäväisesti anopillesi ja keskustella miehesikin kanssa ensin. Tietenkään vihamielinen ei tarvitse olla. Jos anoppi silti suuttuu, se on hänen ongelmansa, ei sinun .

      • ap.

        olen kyllä asiasta hienovaraisesti yrittänyt vihjata, mutta kun ei mene perille tai sitten inttää päälle.

        Mieskin heille jo asiasta sanonut.. EI vaan ole kiva jos kovin pahasti suuttuvat.

      • naulan kantaan
        ap. kirjoitti:

        olen kyllä asiasta hienovaraisesti yrittänyt vihjata, mutta kun ei mene perille tai sitten inttää päälle.

        Mieskin heille jo asiasta sanonut.. EI vaan ole kiva jos kovin pahasti suuttuvat.

        Hienovaraisesti vihjailu ei ilmiselvästi riitä.Sanokaa suoraan.Paremmin:miehesi tulisi asia sanoa suoraan äidilleen,kuten täällä jo todettu.

        Riskinä on,että suuttuvat.Ja voi olla,että suuttuvat pahastikkin. Mutta ette voi sille mitään.Se ei ole teidän vikanne,josseivät hyväksy teidän tapaanne elää ja olla.

        Jos vaihtoehtoina on se,että pidätte oman perheenne periaatteista,rauhasta ja toiveista kiinni ja se,että kerrotte ne ääneen suoraan aiheuttaen mahdollisesti suuren suuttumuksen...niin sinuna ottaisin riskin.Ehdottomasti.Oman perherauhanne takia.

    • Yks vaan

      Haluisin antaa toisenlaisen näkökannan asiaan.. Olisitte onnellisia kun teillä on välittävät anopit ja omat äidit. Kaikilla ei niitä ole. Mieheni äitiä ei kiinnosta lapsen lapset tai edes se oma lapsensa ja minulla ei omia vanhempia ole.
      Olisin erittäin onnellinen jos lapsellani olisi mummo tai vaari jotka näyttäisivät rakastavan omaa lapsen lastansa.

      • tytti

        sellainen sopii sinulle, mutta kirjoittajalle se ei sovi. Siitähän tässä on kyse, eikä mikä sinulle sopii.

    • sanelma.....

      kyllä muakin otti päähän neuvot ja sanoinkin siitä mutta neuvoja vain tuli. minä sain ainakin rauhassa tutustua pienokaiseen, ei meille ainakaan heti änggennyt vieraita.

      • momster

        ymmärrän että et halua vieraita tulokasta pällistelemään ja passatavaksi, en minäkään halunnut aivan heti. tai no, sairaalaan kyllä mutta kotiin en. siellä haluaa olla rauhassa, tai no, niin rauhassa kuin pienen vauvan kanssa nyt voi olla :)..
        itse mä käytin muutamaa keinoa saada vieraat olemaan tulematta:
        -oon niin kipeä (ei monikaan kehtaa tulla jos toisella on "ne" paikat kipeenä)
        -väsyttää kun vauva valvoi. (jos tuppaavat kuitenkin muka hoitoavuksi, sano että oot saamassa sen just pian nukkumaan ja meet itsekkin siksi ajaksi lepäämään)
        -sano että on jotkut muut vieraat tulossa juuri kylään (mielellään semmoiset joita anoppilassa ei tunneta, ettei pääse tarkastamaan)
        -sano että oot tätä lasta nyt 9 kuukautta odottanut että pääset näkemään ja että kuten uudessa rakkaussuhteessakin, on lapsen kanssa "kuherruskuukausi" jolloin sen haluaa pitää vaan itsellään.
        -ja jos ei nuokaan auta, niin kysy vaan vaikka hieman töykeämmin että haluiasiko se ihmisiä kylään kipeenä ollessaan tai vastaavaa.

        meillä toiset appivanhemmat välttelivät ja toiset tunkeilivat. kumpaankin paloi hermo, mutta nyt kun tyttö on vuoden niin on löytynyt balanssi molempiin suuntiin.

        ja vielä sitä että ei oo mitään yhtä absoluuttisen oikeeta tapaa kasvattaa ja hoitaa lasta, jokainen tyylillään sopivuuden rajoissa. että jos mieli tekee, niin laita se lapsi omaan huoneeseen. varmasti saa muulla ajalla sen verran hellyyttä ja rakkautta että malttaa sen yön olla omassa huoneessaan.

        hyviä jatkoja ja voimia vauvan kanssa. (ja anoppilan :) )

      • näkemys asiaan

        Jos et heti tee selväksi anopillesi hänen paikkaansa, hän tulee puuttumaan myös muihin asioihinne. Huomaat pian olevasi ulkopuolinen omassa perheessäsi, ellei miehesi ole ehdoitta sinun puolellasi.
        Sinä olet vauvan tärkein ihminen ja *sinä päätät*

    • ....

      Että olette jo tehneet periaatepäätöksen siitä että vauva nukkuu omassa huoneessaan, vaikka vauva ei ole vielä edes maailmassa eikä teillä siten ole tietoa hänen tarpeistaan...

      ...mutta rintaruokinnasta ajatteletkin "Mistä sitä vielä tietää voiko imettää" eli "katsotaan sitten".

      Vähän ristiriitaista...

    • ihku miniä

      --tiedän jo lähes kymmenen vuoden kokemuksella kuinka haukka anoppini on. -olen nähnyt kuinka "kouluttanut" muita tuttavapiirin ensiäitejä jne., tietää kaiken ja myös sanoo sen. --siis tietää kaiken kaikesta, ei pelkästään lastenhoidosta. tästä syystä olen sanonutkin etten ikinä kai uskalla yrittää omia lapsia. -olisin AIKApäiviä sitten nostanut kytkintä tästä helvetistä, ellen rakastaisi yli kaiken tätä maailman vittumaisimman anopin kultapoikaa.

      • yes!

        Siis mun anoppi imee mun kalua!

    • Make60

      Sanot suoraan ihmisille että kun koko ajan jauhavat vauvajuttuja niin ei pätkääkään kinnosta jatkuva hössötys vauvoista. Kun vauva syntyy niin halukkaat voivat tulla laitokselle katsomaan ja kun tulet kotiin niin älä avaa ovea ja tee heti selväksi ettet jaksa vierailuja kahteen viikkooon synnytyksen jälkeen tai mahdiollisesti pidempäänkin. Jos anoppi tule väkisin vierailulle niin jätäppä heti vauva anopille hoitoon ja lähde vaikka lenkille tai ostoksille ja viivy vähintää kaksi tuntia tai niin kauan kun vauva tervitsee äidin maitoa niin kyllä anopin vierailut vähenee. Kotiinsa ei tarvitse ketään päästää jos ei halua.

      • iwegjiwgnu

        ei vauvaa voi kiusata noin..
        mut itselle ainakin autto sillo et antaa tulla moikkaa, ei ne siinä kauaa ole ja sit kuitenki saa olla rauhass.. :)

    • Hanna

      Yritä ajatella positiivisesti. Sentään ihmisiä kiinnostaa sinä ja sinun raskautesi. Anoppisikin tahtoo pelkkää hyvää. Ottaa nuppiin kun aina syytellään ja inhotaan anoppeja jotka tarkoittaa vaan hyvää. Mikä ihmisiä vaivaa kun he ajattelevat toisista vain pahaa?? Sano suoraan asianosaisille äläkä jauha selän takana mielipitetäsi!

    • Että hyvät aikeet

      eivät aina toteudu.
      Lapsi on itsenäinen yksilö jo aivan alussa.
      Jos tellekin sattuu oikea kiljukaula joka parkuu yökaudet, niin menee vaikka pylly edellä puuhun että saa hänet rauhoittumaan.
      Kaikkein vähiten jaksaa miettiä nukkuuko vauva omassa huoneessaan vai missä, kunhan nukkuu.

      Eräskin äiti teki tarkat suunnitelmat kuinka lapsen kanssa ollaan, mikään niistä ei toteutunut.
      Äiti masentui ja luovutti lapsenhoidon lähes kokonaan isälle.
      Vieraista ei aivan ensi viikkoina olisi väliksi, edes anopista.

    • m38...

      Se on sun elämä. Sun lapses elämä. Haluatko olla anoppisi tai muiden kynnysmattona ja opettaa saman lapsellesi? Valinta on sinun, yksin sinun.

    • 2 lapsen äiti

      Ikävää jos sulla on tuollainen anoppi. Itselläni on todella mukava anoppi. Anoppi ei ole koskaan ängennyt utelujensa kanssa ja jos ollaan oltu jostain eri mieltä, niin sen on voinu kertoa vaikkapa sitten pikkaisen tiukempaan sävyyn, jos ei muuten ole asia menny perille. Anoppi on joskus ottanu nokkiinsa, mutta ei siihen ole menny sitten kun muutama päivä kun on taas leppyny. On toki hyvä ajatella hienotunteisuutta,mutta itse kylläkin arvostan kaikin puolin suoraa puhetta, joka suomalaisilta alkaa hiipumaan. Reilusti vaan sanot, että kyse on teidän valinnoista, teidän ja vauvan elämästä ja etenkin kodista.

    • dfgsdfgsdfg

      Vähän mua huvittaa lukea näitä valituksia täällä...taidatte olla kaikki ensikertalaisia.
      No toki onhan täällä ollut tosi törkeitäkin anoppeja sun muita lähihenkilöitä joillakin. Mutta silti....
      Neuvoja on sadellut iänkaiken. Tarviiko niistä vetää herneitä nokkaan? Antakaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niin mäkin olen tehnyt. Kolme tenavaa olen synnyttänyt ja viel kolmannellakin kerralla sain neuvoja ihan kaikesta, mummo soitteli melkeen joka päivä että, Onko lapset syönyt ja oletko muistanut pistää niille vaatetta päälle kun on niin kylmä yms.

      Uskokaa tai älkää, niin hengissä olemme silti. Kolme nuorta miestä on kasvanut ihan mun omilla metodeilla ja hyvät neuvot olen joko käyttänyt tai heittänyt romukoppaan. Ikinä ei ole tarvinnut tapella kenenkään kanssa niistä. Jos en ole jostakin asiasta tykännyt niin olen vaan sanonut et "nyt olen tehnyt tälleen ja katotaan jos ei tää auta niin sitten voin kokeilla tuota"
      Vauva uinti on vanhempien ja vauvan välinen asia....toki jos äiti ei itse esim. voi uida ja haluaa jonkun käyttävän vauvaa siellä, niin miksei sitten anoppikin käy. Ja mies ei halua lähteä mukaan tai ei kerkeä, voi anoppia pyytää seuraksi.
      Ulkomaille en minäkään lastani antaisi mukaan kellekkään.
      Meille on aina tullut melkein samana päivänä vieraita kun vauvan kanssa on kotiin tultu....en ole kokenut sitä mitenkään inhottavaksi vaan olen mielelläni esitellyt tulokasta. Kahviakaan ei ole tarvinnut itse keitellä, kyllä siinä on yleensä vieraat passanneet itseään.
      Sen jälkeen on sit saanu rauhassa tutustella tulokkaaseen kun on innokkaat vaarit ja mummot saatu tyydytetyksi.
      Ehkä vielä joku päivä tarvitte heidän apuaan ja silloin on hankalampi pyytää kun on alunalkaen ruvennut yltiöitsenäiselle linjalle.
      Sovitellen ja sopusoinnussa menee kuulkaas paremmin. Vaikka nyt tuntuisi ettei heitä tarvita, voi myöhemmin huomata että apu olisikin tervetullut.
      Tuo vauvan "eristäminen" omaan huoneeseen....niin...
      Kaikenlaista voi odotusaikana miettiä, mutta totuus voi lopulta olla toisenlainen eikä mitään turhia sääntöjä kannata laittaa itselleen taakaksi. Ne voivat myöhemmin osoittautua huonoiksikin päätöksiksi ja ne voi joutua pyörtämään vielä moneen kertaan. Tulee sitten riitaa vaan puolisoiden kesken niistä, "mehän päätettiin niin..."
      Vauva ei ole mikään nukke, eikä se toimi niinkuin kone. Jos olet valvonut 3 viikkoa putkeen ja mies on hermoraunio jo kun ei saa nukutuksi alituisessa huudossa ja vauva rauhoittuu vain sun viereen, niin taatusti sä teet juuri niinkun kaikki muutkin tossa tilanteessa, otat sen vauvan viereesi.
      Olen nukkunut koiranunta käsi pinnasängyn puolella, pidellen tuttia jonka voin sujauttaa suuhun heti kun huuto alkaa.....toinen vaihtoehto olisi nousta ylös joka viides minuutti ja kävellä sinne toiseen huoneeseen.......

      No ei ole tarkoitus nyt lytätä teidän hienoja ajatuksia mutta pitäkään järki päässä. Ei voi etukäteen tietää millaista juuri teidän elämänne tulee olemaan vauvan kanssa. Te ette juuri siitä päätä vaan teidän vauvanne pitkälti päättää asiasta. Tsemppiä vaan.

    • ...

      se on harmi,että anoppi asuu lähellä.voit aikuisena ihmisenä rohkeasti ilmoittaa anopillesi,että kutsun kyllä apua jos sitä tarvitsen.ilmoita alistumatta,että haluat myös olla rauhassa PERHEEN kesken(isä äiti lapsi).tarvitsethan myös omaa rauhaa lapsen kanssa.itse sain lapsen 28vuotiaana ja tilaa antoivat.se on myös anopista kiinni,haluaako miniää kohdella tasavertaisena ihmisenä itsensä kanssa.sano asiat suoraan AINA tai olet ikuisessa "tossun alla "syndroomassa.

    • 3lapsen äiti

      HEI,Sinulle!Tiedän tuon tunteen mitä on olla "anopin ohjeiden alla"Ei mitään mukavaa.Mie tosin sanoin anopilleni aikoinaan ihan suoraan nii ku asiat on!Ja samoin tein oman äitini kohdallakin.Kyl he hiukka suuttuivat mut muuta vaihtoehtoa ei ollut.Tosin anopin luo on matkaa n.20-30km Mut kuitenkin....!Vointeja sinulle ja hyvää jatkoa.!

    • anopin vuoksi

      minulla on lapsihaaveet jääneet visusti kauas tulevaisuuteen anopin vuoksi. En edes halua ajatella sitä näsäviisastelua ja varpaille astumista mitä anopista tulee lapsia ajatellessa, kun muutenkin se elää ja päättää toisten elämästä, ihan kenen elämästä vain..
      Asia olisi meillä parempi, jos anopin oma mussukka, eli mieheni pistäisi vähän äitimussukalleen hanttiin.. Oikeastaan siitä se kaikki on kiinni, anopin omasta pikkumussukasta.

      • onni ja autuus

        miehenä ihmetelen miksi naisilla on niin kauhean vaikeaa kohdata anoppi ja anopin jutut ilman ongelmia. Eihän anoppi ole kuin tavallinen ihminen, tarvittaessa hänen mietteet voi jättää vähemmälle huomiolle. Mikäli mies ja nainen elää tasapainoista perhe-elämää, kyllä anoppi on toisarvoinen ajatuksineen tavallisissa tapauksissa. Jos anoppi on täysin mahdoton hänen ajatukset tulee vain yksinkertaisesti jättää huomioitta.

        Mikäli anoppi osallistuu uuden perheen elämään esittämällä omia mielipiteitään, jotka eivät miellytä, voi aivan hyvin kertoa olevansa eri mieltä. Kyllä fiksu anoppi ymmärtää mikäli vaan tarpeaksi selvästi sanoo. Jos ei puhetta usko niin jo on kumma = harvinaista.

        Naiset eivät useinkaan kehtaa sanoa suoraan, vaan mieluummin valittavat miehelle. ymmärettävää sekin, mutta selkeä ilmaisu kunniaan myös naisten välille.!!

      • anopin vuoksi..
        onni ja autuus kirjoitti:

        miehenä ihmetelen miksi naisilla on niin kauhean vaikeaa kohdata anoppi ja anopin jutut ilman ongelmia. Eihän anoppi ole kuin tavallinen ihminen, tarvittaessa hänen mietteet voi jättää vähemmälle huomiolle. Mikäli mies ja nainen elää tasapainoista perhe-elämää, kyllä anoppi on toisarvoinen ajatuksineen tavallisissa tapauksissa. Jos anoppi on täysin mahdoton hänen ajatukset tulee vain yksinkertaisesti jättää huomioitta.

        Mikäli anoppi osallistuu uuden perheen elämään esittämällä omia mielipiteitään, jotka eivät miellytä, voi aivan hyvin kertoa olevansa eri mieltä. Kyllä fiksu anoppi ymmärtää mikäli vaan tarpeaksi selvästi sanoo. Jos ei puhetta usko niin jo on kumma = harvinaista.

        Naiset eivät useinkaan kehtaa sanoa suoraan, vaan mieluummin valittavat miehelle. ymmärettävää sekin, mutta selkeä ilmaisu kunniaan myös naisten välille.!!

        mielipiteen ilmaisu menee ihan kuuroille korville tai loukkauksena, mikäli mies ei ole tukena keskusteluissa. Niin se yleensä menee, että poika on "ihan sama" meiningillä kun äiti on läsnä. Muistakaa poijjjaat prkle ottakaa itsenne jalustalle ja laittakaa äidillenne kampoihin liikaa elämään punkemisessa ja ajatelkaa puolisoanne! Jos nainen on kovasuinen tai muuten ilmaisee mielipiteet helposti, niin siinä käy niin, että anoppi alkaa niuhoitella vain naiselle eikä asoita käydä yhteisinä miehen kanssa läpi.

    • antzutati

      Kuullostaa niin tutulta..
      Anoppi asuu kerrostalon 9:ssä kerroksessa ja me miehen ja 12pvän ikäisen tytyn kanssa 1:ssä kerroksessa.
      Anoppi on ollut kokoeaskauden ajan AIVAN hulluna kun nuorimmainen poika saa vauvan, mikä minua miniänä ärrää ihan hirveenä. Ja nyt kun ipana on syntynyt niin meno vaan yltyi entisestään! Alussa oli kinaa vauvasta, mieskin oli hermona äitinsä käytökseen..
      Äitini kans sai hermot palamaan, kun anoppi oli aivan hullaanstunut..
      Nyt sitten anoppi haluaa sopia asioita ja minun täytyykin puhua kun minua ärrää miten koko ajan hyyssätään ja hyyssätään.. kun en ole tottunut että joku äiti on oven takana jakelemassa neuvoja lapsen kasvatuksessa.. ennen anoppi saattoi tulla vara-avaimella meille sisään jos emme vastanneet ovikellon soittoon, joten suutuin ja vaadin avaimen luovuttamista takaisin.
      minun äitini Aasuu kuitenkin toisaalta lähellä---> 15-20 min Aautomatkan päässä ja isäni pn invalidi ja äitini hoitaa isän lisäksi kotia, joten he käyvät kuin suikin on mahdollista..
      eli kannattaa sinunkin puhua asiat niin kuin minunkin pitää tehdä mieheni kanssa, kun sopiva rako tulee..

    • Äippä

      Viestisi sai hymyn huulilleni.. Siinä mielessä että itse ajattelin myös että teen sitten sitä ja tätä... ja me ollaan päätetty... ja ei sitten vieraita viikkoon...
      Keskity sinä odotuseesi, vauvaasi ja itseesi, rentoudu kun vielä ehdit. Neuvoista voit itse valita mitkä sinua auttaa ja loput jättää omaan arvoonsa. Kaikki tarkoittavat vain hyvää ja haluavat jakaa tärkeän tapahtuman kanssasi. Ja monia omia päätöksiä joutuu pyörtämään, kaikki selviää sitten kun vauvasi on maailmassa ja monet asiat ovatkin yht`äkkiä toisarvoisia :) Minäkään en halunnut vieraita, mutta kun se ihana nyytti on siinä, ei sillä ollutkaan enää mitään merkitystä, päinvastoin halusin jakaa onneni koko maailman kanssa. Omassa huoneessa ajattelimme mekin vauvan nukkuvan, mutta niin siinä vain kävi että mitä lähempänä, sen parempi;) Ja anopista.. Itse asun ulkomailla, kaukana omasta äidistäni, ja rakas anoppini kuoli ennen lapsen syntymää..Monina yksinäisinä hetkinä, ottaisin vastaan vaikka mitä neuvoja, ja apua. Juttele asioista avoimesti läheistesi kanssa ja jakakaa tämä ihmeelinen asia toistenne kanssa. Halauksia sinulle.

    • vinkki näin psykologina

      Tämä ei nyt suoranaisesti liity ongelmaaiheeseen, pisti vaan silmiin tämä "Olemme miehen kanssa sopineet että vauva menee heti omaan huoneeseen." Muistutan vain, että esim jos vauva saa nukkua äidin vieressä se edistää esimerkiksi vauvan oman hengityksen säätelemään oppimista (estäen kätkytkuolemia).

      Voimia anopin kanssa!

      • Äiti vaan

        Älä nyt herran jumala ala toista pelotteleen kätkykuolemalla jos aikovat vauvalle oman sängyn ja huoneen hommata! Meillä on kaikki kolme nukkuneet omassa pinnasangyssä eka päivästä lähtien ja hyvin ovat hengittäneet! Aika julmaa kirjottaa noin,jos kätkykuolema tulee ei sillä ole merkitystä jos lapsi nukkuu äidin/isän vieressä vai omassa sängyssä,vaan se ei katso aikaa eikä paikkaa!!! Sitten lisäksi ketjun alottajalle:ei muuta kun rehellisesti kerrot anopille ettet pidä hänen tavastaan sekaantua asioihine niin eiköhän saa siitä ajateltavaa! Onnea odotuksellenne:)

    • että edes on anoppi

      Saisitte olla onnellisia, että teidän anoppi haluaa nähdä lastenlasta ja hoitaa sitä. Itse olisin ollut hyvin kiitollinen avusta ja tuesta. Mutta eipä anoppia kiinnosta ollenkaan. Ei edes jouluna halua nähdä eikä mitään lahjojakaan lapsille lähettänyt. Saati sitten syntymäpäivänä. Lapset ovat vielä hetken pieniä, mutta kohta jo koululaisia.
      Tosi kiva vastailla lasten kysymyksiin siitä "toisesta" mummosta, miksi ei pidä yhteyttä.
      Välimatkaa meillä n 30 km eli sekään ei olisi este.

      Mutta se on se perisuomalainen ylpeys ja kateus, jotka hänellä taitaa minua kohtaan olla!!

    • Einari1990

      Anoppi sattuu olemaan haudassa , niin ei ärsytä , eikä muuten neuvonut sillonkaan ,kun viellä oli elossa ! Älkää antako anoppien vaikuttaa elämäänne niin ei tule ongelmi !

    • mie vaan

      Olen samassa tilanteessa. Anoppi neuvoo ihan liikaa. Niin kuin olisin aivoton ääliö. Se tässä on opetuksena että kun itse tulet olemaan joskus anoppi niin tiedät mikä ärsytti itseä niin et tee sitten omalle miniälle.

    • suzy82

      heippa kyllä aivan varmasti voit ja tollaselle päsmörille kannattaakin rääkästä kurkku suorana että hommaa omaki elämä! ja se että haluat tutustua vauvaan rauhassa on aivan ihanaa ja pidäkkin siitä kiinni=)suositusten mukaisesti vauvan ensiviikko olisikin hyvä rauhoittaa ja pyhittää VAIN perheen kesken..itse pidin tiukasti kiinni siitä ja onneksi pidin!

    • Pera

      Isovanhempia vartenhan lapset tehdään. Pyyteettömän rakkauden hengessä ne saa myös maksaa siitä ilosta. Potkuhousuihin voi teipata Mummi- tai Vaarilogon.

    • ap.

      Ihmettelen hiukan tätä hässäkkää omassa huoneessa nukuttamisesta. On itsellä sen verran maalaisjärkeä, että jos vauva kovin huutavainen niin tottakai tulee oman sängyn viereen ;) En ole asiassa ehdoton, näin vain on puhuttu miehen kanssa.. Mitään muita "suunnitelmia" ei ole.. Asiat selkiintyy sitten kun vauva syntyy..

      Ja te jotka käskette olla kiitollisia anopista jne. Tottakai on ihanaa, että on innoissaan, mutta voisi antaa myös hieman omaa tilaa. Ja viikko vauvan syntymän jälkeen ei ole niin pitkä aika etteikö sitä voisi pysyä poissa. Emme kuitenkaan ole sulkemassa heitä kokonaan pois vauvan elämästä. Haluan vaan rauhassa saada arjesta kiinni ja mahdollisesti toipua synnytyksestä..

      Mies on asiasta samaa mieltä, mutta emme silti tahdo loukata anopin tunteita..

      Kiitos teille jotka annoitte vinkkejä "anoppilaan", ettekä heti saarnanneet nukuttamisesta ;)

    • Kuunvalossa

      että tuossa vaiheessa neuvominen ärsyttää tiedän sen itsekin. Kuitenkin teillä sellainen tilanne ettätulevaa mummoa kiinnostaa. Sitä osaa arvostaa vasta sitten kun apua todella tarvitsee.. Ja vielä jos lähellä asuu niin yritä ihmeessä kestää neuvomista sillä varmasti joudut joskus hänen apuunsa turvautumaan.
      Tuosta omassa huoneessa nukkumisesta voin sanoa sen verran, että monesti esikkoa odottaessa "päätetään" monia asioita mutta usein ne muuttuvat lapsen myötä. Se on kuitenkin niin iso muutos ettei niitä asioita voi etukäteen ymmärtääkään. Meillä vauva nukkui vastasyntyneenä omassa pinniksessä ihan meidän sängyn vieressä. Mulla oli turvallinen olo kun oli siinä lähellä ja kuulin hengityksen sekä olisin kuullut jos jotain olisi tapahtunut. Itse ainakin pelkäsin kätkytkuolemaa ja muutenkin tuntui että täytyi pitää vauva koko ajan lähellä. Ja onhan se yösyöttäminenkin helpompaa kun vauva samassa huoneessa. Sitten kun lopetti yösyötöt ja alkoi häiriintymään miehen työajoista (kello soi aamulla 03.00 eikä pikkuinen enää suostunut nukahtamaan uudestaan) niin laitoimme toiseen huoneeseen nukkumaan ettei häiriinny meistä.

    • hyhteri

      Hei
      Me miehen kanssa askartelimme A3-kokoisen kartongin seinälle, johon laitoimme kodin säännöt,kun vauva tulee taloon: siihen luetteloimme kaikki ärsyttävät jutut ja .. tuon, ettemme halua vierailijoita ensimmäiseen kolmeen viikkoon. (teillä viikko)
      -kun tulet kylään, pesethän ensimmäiseksi kätesi, sillä emme halua vauvaan vieraita bakteereja jne..

      itse keksitte ne kaikki asiat..
      loppuun kirjoitimme myös, jos kunnioitatte meitä, niin kunnioitatte myös tämän kodin sääntöjä.


      no meillä anoppi kuitenkin kiukutteli sääntötaulusta, johon totesin, että maailmassa on paljon lapsia ilman vanhempia, että jos meidän säännöt eivät kelpaa, sitä voi adoptoida oman kersan ja tehdä sen kanssa niinkuin haluaa.

      toimi meillä..

      onnea odotukseen ja muista, sinun ei tarvitse mielistellä ketään, sinä olet lapsen äiti ja sinä päätät, älä turhaan nieleskele kiukkuasi, vauvasi aistii sen kyllä.

    • rv33

      kyllä itelläkin alkaa kaikki synnytystarinat yms. vähän tökkiä.. Meillä asuu appivanhemmat naapurissa mut onneks ovat pysyneet omalla puolellaan aika hyvin.. Tässä vaiheessa en voi sulle muuta sanoa, kuin sen että fakta on tämä: anopin poikana se on miehesi tehtävä ja velvollisuus sanoa äidilleen että suu kiinni ja omalle tontille siitä :) Edellisessä suhteessani mieheni ei saanut sanotuksi kun pelkäsi että äiti suuttuu.. meille ei onneksi lapsia tullut.. nykyisen miehen kanssa odotamme esikoistamme ja mennään nyt viikolla 33.. hän on muutaman kerran joutunut sanomaan pahasti kun ei hyvällä mene perille.. hetken jaksaa anoppi mököttää mutta ohi se menee!
      Muista meillä on ollut ongelmia kun jokainen on nyt ruvennut selvittämään ettei mulla sitten ole enää omaa aikaa ja on vain vauvan aikaa ja miehen aikaa ja plaa plaa.. herranjumala.. eihän se elämä siihen lopu kun vauva syntyy.. ei arki varmastikaan ole aina ruusuilla tanssimista mutta haloo.. pakkohan sitä on vähän omaa aikaakin olla tai muuten sekoaa pää!! kiitos jos jaksoit lukea ja voimia anoppitaistoon!! :)

      • 4 kk vauvan äiti

        Mua ärsytti myös imettämiseen puuttuminen: olin kyllä ajatellut imettää, mutta mitä tosiaan jos se ei olisi onnistunut jne. Mitä se muille kuuluu!! No osaimetän ja aluksi siitäkin tuli neuvoja, vaan olen faktoilla ja omilla tuntemuksilla sitä jatkanut menestyksellä 4 kk ikään asti kun kuulin että anoppi megaimetystään ei kyennytkään kovin kauaa jatkamaan;-))) Otin aika alusta tiukan linjan, että itse tiedän miten vauvani hoidan ja jos jotain en tiedä, kysyn ja otan selvää (toki mieli voi muuttua, esim. tuo huonejärjestely selviää yleensä vasta sitten kun vauva todella on olemassa, niin näette mikä on teille parasta ja kätevintä). Neuvoja saa antaa, muttei tuputtaen. Voi vaikka kertoa, mitä itse koki hyvänä pitämättä sitä ainoana totuutena. Olen huomannut nyt jo samanikäisen lapsen hoidosta niin monta erilaista mutta toimivaa kaavaa, että ihan turha yleistää. Jokainen löytää omalle vauvalleen sopivan linjan. Ja synnytyksen jälkeen pitäisi tosiaan rauhoittaa edes pari päivää ja max. yhdet vieraat viikossa!! Tietysti on ihmisiä, jotka haluavat heti porukkaa ympärilleen, mutta on uskottava jos joku sanoo, ettei halua! Se on herkkää aikaa ja vieraat ehtivät kyllä käydä ajallaan! Itse pidin hyvänä sairaalassa piipahtavia lähisukulaisia 2. pv synnytyksestä. Näin he eivät voineet jumittua tuntikausiksi kuten kotona;-)

    • MuumilaaksostaKarannut

      .. miniöille.

      Tulevaksi äidiksi, joka on kyllästynyt kaikkiin "vauvajuttuihin" ja neuvoihin, valikoit todella sopivan areenan tuodaksesi ilmi sen kuinka sinua eivät moiset kiinnosta tippaakaan :oD

      Pakko tässä ihan ittekseen hekotella mietiskellessään omaa tulevaa potentiaalista anopin roolia kolmelle miniälle. Voi niitä raukkoja vaikka MINÄHÄn tietysti tulen olemaan täydellinen anoppi ;o)

      Juu. Anoppi löytyy. Mukava sellainen kylläkin, vaikka yhä käykin kaikki keittiön kaapit lävitse etsiessään kahvikuppia ja muistaa ihmetellä "kuinka sinä näet tuonne uuniin tuon likaisen lasin lävitse".

      Äiti ja poika suhde on niitä maailman mysteerejä.. kaikkein vaikein "napanuora" katkaistavaksi.

      Minun anoppini on imetyksen maailmanmestari, aiheesta muita kouluttava ja itse aikanaan puolen kaupungin lapset rintamaidolla ruokkinut teholypsäjä.. silloin joskus reilut 30 vuotta sitten. Oikeasti jopa.

      Imetys, saatuani kaksoset reilut 12 vuotta sitten, oli melkoinen kynnyskysymys, johon valmistauduttiin jo heti raskauden puolessa välissä aloittamalla kiinnittää huomiota lapsiveden koostumukseen ja laatuun "Täytyyhän lapsenlapsieni saada uiskennella kunnon vedessä".

      Synnytettyäni siitä ei sitten tullutkaan mitään. Massiivinen rintatulehdus heti kotiuduttuamme ja siihen se sitten jäi. Ensimmäiset pari viikkoa jotain sentään, mutta sen jälkeen puhtaasti vastikkeita. Ja sitä syyllisyyden määrää.

      Muutaman kuukauden valehtelin anopille imettäväni ja aina muka pumppusin maidot pulloon. Anoppi raukka innoissaan yritti puhua minut vielä luovuttamaankin kallisarvoista elämän nestettä. Järkytys oli suuri minun lopulta tunnustettuani etten imetä.. anoppi miltei roikkumassa nänneissä näyttäen miten se nyt sitten tapahtuu ja kuinka minä vain olin taitamaton. Ei ole kuulema olemassa äitiä, joka ei pystyisi imettämään. Kyse on vaan tahdosta.

      Tuskin 12-vuotiaita, kengän numero 45, pituutta reilut 170 jo nyt ja keskiarvo 9,4.. ei minkäänlaisia allergioita. Ihan ilman rintamaitoa.

      Kaksi nuorempaa lastani täysimetin. Ja toimin kunnan lehmänäkin eli lypsin useita satoja litroja sairaalalle. Molemmat moniallergisia atoopikkoja, joiden tulevaisuus tulee olemaan jatkuvaa ruoka-aineiden välttelyä, lemmikkieläimetöntä, keväisin niiskuttavaa elämää antihistamiinit taskussa ja rasvapurkki laukussa.

      Pistää vähän maallikkona miettimään kannattaako moniallergisen äidin edes vouhkata imetysten kanssa. Missä määrin allergeenit mahtanevat siirtyä lapseen rintamaidon kautta.

      Lapsilleni anoppi on lahja. Minä tulen pienestä suvusta, joten sukulaisia ei pahemmin ole. Oma äitini on erinäisistä syistä hyvin harvoin missään tekemisissä lasteni kanssa. Onneksi meillä on yksi mummi, joka palvoo lapsiani yhtä paljon kuin minä. Minua hänen ei tarvitsekaan palvoa.

      Anoppien tehtävä on olla se toisinaan vähän ylilyövä lapsen lapsiaan hemmotteleva hupsu. Miniän arvostelun olen päätellyt jossain määrin johtuvan omasta epävarmuuden tunteesta ja siitä kuinka maailma kuitenkin on muuttunut aika paljon oman äitiyden ajoista.

      Anoppi rassukat. Samat asiat, joita muistelit itse tehneesi eivät enää päde. Olit ehkä aikoinaan arempi miniä, epäilemättä nuorempi ja toisinaan vielä oman anoppisi nurkissa majaileva, epävarma tuore äiti, eivätkä nykyiset äidit enää sovi moiseen kaavaan vaan itsevarmasti ovat mielipiteissään ja toimintatavoissaan "aina oikeassa". Koeta siinä sitten vanhemman "viisaudella" opastaa ja auttaa tarpeeksi hienovaraisesti ollaksesi loukkaamatta.

      Ja hei me miniät. Jos nyt ihan totta puhutaan.. emmekö me kuuntelekin toisinaan anoppien puheita ja huomautuksia piru korvan takana kuiskailemassa. Olisi ihan sama vaikka anoppi sanoisi "onpas teillä siistiä" ihan sydämestä, ihmetellen lapsiperheen äidin arjen taitoja, niin me kuulisimme anopin äänestä arvostelun kärkevän sävyn jatkavan jotain ihan muuta kaapin ovien mehukeittoroiskeista ja veskin lattiasta.

      Jos nyt yhtään oikein käsitin ei lapsesi ole vielä edes syntynyt ja jo nyt olet tekemässä suurta ongelmaa lapsesi ja tämän isovanhempien "reviireistä".

      Teidän kotinne on teidän kotinne. Miehesi kannattaisi tehdä se vanhemmilleen selväksi jos asiasta on epäselvyyttä.

      Mitä tulee vauvan näkemiseen ensimmäisen viikon aikana.. ymmärtäähän tuon nyt hyvä ihme sentään. Lapsenlapsi on lähes yhtä odotettu lahja isovanhemmille kuin vanhemmillekin. Tietysti he haluavat nähdä moisen ihmeen. Viikossa kasvaa paljon. En olisi voinut edes kuvitella kieltäväni mummia näkemästä vastasyntyneitä lapsen lapsiaan. Minun ja hänen välinsä ovat täysin eri asia kuin lasteni ja hänen. Tuskin sinunkaan anoppisi on teille muuttamassa ensimmäisen viikon ajaksi.

      Ihmisten kanssa eläminen on sopeutumista. Muista isovanhempien olevan nykyisin yhä harvemmille lapsille suotu lahja. Anoppi on miehesi äiti. Kasvattanut ja rakastanut häntä pojasta isäksi.. aika isosti vastuussa siitä mitä sinä rakastat ja josta on tullut oman lapsesi isä. Tänä iltana sohvalla silitellessänne yhdessä masuasukin nykyistä kasvupaikkaa voinet vilkaista miestäsi ja lähettää mielessäsi ihan pienen kiitoksen niille toisinaan ärsyttäville appivanhemmillesi, joiden geenejä luultavasti myös omasta lapsestasi löytyy.

      Eri huoneessa nukuttamiset ja nukuttamatta jättämiset.. aina voi suunnitella. Tuppaa se Siperia opettamaan ja hormoonitoiminta opetuksen tahdin määräämään. Mutta jokaisen perheen toimintatavat ovat joka tapauksessa yksilöllisiä ja parhaiksi siinä perheessä koettuja. Se mikä sopii yhdelle on myrkkyä toiselle.

      Yksityiskohdat ovat kuitenkin pikku asioita suuremmassa mittakaavassa. Ja vanhemmuus on niitä suurimpia mittakaavoja yksilön elämässä.

      • .....................

        Toivottavasti alkuperäinenkin ja moni muukin luki tämän. Mikään ei ole mustavalkoista.

      • anoppi minäkin

        Joskus tuntuu, ettei miniäni laske metrin etäisyydelle kaksivuotiaasta pojanpojastani. Synttäreille, talvivaateostoksille ja joululahjakameliksi kelpaan kyllä oikein hyvin. Kaiken voi nähdä kahdesta suunnasta. Toivotan hänelle onnea aikanaan tulevan miniänsä kanssa.

      • ja kaikki

        ihmiset taivaan lahjoja.

        Sinulla on kokemusta ja osaat ottaa löysin rantein oman elämän kokemuksiisi nojaten.
        Tässä nämä nuoret alkavat vasta kartuttaa kokemuksiaan ja toivottavasti heille annetaan `kapinan´ mahdollisuus irrottautua normaalien nuorien tavoin vanhempiensa talutusnuorasta.

      • kjsdh

        Mä oon kuunnellu noita anoppi juttuja tuttaviltaki. Vanhemmat itsekkäitä nykyään kaikissa asioissa. Hyvä et ei kaikki.

      • huomasitkos..

        ..että ap. tuolla aiemmin sanoi että tottakai voi tulla laitokselle katsomaan, joten kyllähän he näkevät vauvan ensimmäisen viikon aikana. Mitä jos vaikka on suuri suku, eli kun yksi tulee kotiin katsomaan niin sitten kaikki haluaa tulla? Kyllä aikuiset ihmiset osaavat viikon odottaa!

      • MuumilaaksostaKarannut
        anoppi minäkin kirjoitti:

        Joskus tuntuu, ettei miniäni laske metrin etäisyydelle kaksivuotiaasta pojanpojastani. Synttäreille, talvivaateostoksille ja joululahjakameliksi kelpaan kyllä oikein hyvin. Kaiken voi nähdä kahdesta suunnasta. Toivotan hänelle onnea aikanaan tulevan miniänsä kanssa.

        .. jospa se tilanne siitä muuttuu ajan kanssa. Ehkä se keskustelu auttais asiaa jos koet kärsiväsi vääryyttä.. kannattaa ennen sitä pohdiskella kuitenkin asiat molemmilta näkökannoilta perusteellisesti. Isovanhempien rooli on kuitenkin eri kuin vanhempien, joilla on huomattavasti suurempi vastuu lapsen kasvusta ja kehityksestä.. ja jotka elävät äidin ja isän arkea 24/7.

        Lämpimästi onnea isovanhemmuuteen silti ja oikein aurinkoista kevättä :o)

      • MuumilaaksostaKarannut
        huomasitkos.. kirjoitti:

        ..että ap. tuolla aiemmin sanoi että tottakai voi tulla laitokselle katsomaan, joten kyllähän he näkevät vauvan ensimmäisen viikon aikana. Mitä jos vaikka on suuri suku, eli kun yksi tulee kotiin katsomaan niin sitten kaikki haluaa tulla? Kyllä aikuiset ihmiset osaavat viikon odottaa!

        .. lukea kaikkien tekstit lävitse näin pitkässä ketjussa ja löytää sieltä asiavirheet.

        Onnittelen.. savolaesilla kun tää sisälukutaito on niin surkiata ;o)

        Huomasitkos, ettei keskustelun aloittaja muuten puhunut koko suvun vierailuista.. enkä muistaakseni minäkään.

        Elämä on rankkaa jos siinä keskittyy kiinnittämään huomiota vain toisten erheisiin, jättäen kokonaisuudet sivuun. Sitä täytyy olla hyvin tarkkaavainen kanssakulkijoiden suhteen.. mahtaa olla väsyttävää.

        Yhtään villasukkaparia en ole elämässäni neulonnu, joissa ei olis tarkoituksellisia raita virheitä. Ja he, jotka niistä ovat huomautelleet, ovat aina olleet hanakimpia pyytämään uusia. Aika veikiä ilmiö.. kertoneeko enempi saajasta vai tekijästä. Lämpimästi terveisiä vaan kaikille lähimmille ystävilleni.. katsokaas tarkkaan jalassanne olevia lämmittimiä :o)

        Se on tämä elämä yhtä kuralätäköiden välttelyä jos ei ole varustautunnu kumisaappailla kävelyyn.

        Kiitos siitä, että jaksoit lukea minun kirjoitukseni loppuun asti ja kiitos aivan oikeudellisesta huomautuksesta sen sisältämään "asiavirheeseen".

        Aurinkoista kevättä sinullekin.. ja muista pitää lasit kirkkaana.

        Jk. Pahoittelen kirjoitusvirheitäni.. osa niistä on iha puhtaast savotusta ;o)

    • Äiskä2v

      Kuules, neuvot ja kyläilyt vaan kiihtyvät, kun lapsi on syntynyt. Itselleni tuli nämä "vauvahaaskat" yllätyksenä. Mutta kun vauvuus karisee muksusta, hössötyskin vähenee kummasti. Uhmaikäisen mukelon laittaa jo mielellään mummolaan hoitoon. ;)

    • tsimsalabim

      vaikuttaa siltä että olet itse kovasti suunnitellut asioita ja siksikin muitten neuvot ärsyttää. kannattaa kuitenkin muistaa, että ne on ehkä kokeneet sen ajan ja siksi neuvoovat.. näin itse äitinä esimerkiksi ajatus siitä että etukäteen päättäisi missä vauva nukkuu tuntuu aivan pähkähullulta.... :D

    • anoppiton

      heippa. sain oman skloddini 24 v ja lapsen isä lähti läiskimään kun testi oli . pelkäsin et mun mutsi rupee neuvoo lapsen hoidossa, joten tein alkuun selvät sävelet sen osalta. Sanoin suoraa et kasvatan lapseni omalla tavalla ja jos tarvin apuu pyydän. Sanoin et enhän itsekkään ole huonoa kasvatusta saannut eikö tavat siirry äidiltä tyttärelle jne. hyvin on pärjätty. Tapasin äijäni mut sen äippä oli menehtynyt kun äijä oli 10 v. joten anopeista ei ole kokemusta. Ystävä hyvä keskustele miehes kans ja kerrot suoraan miltä tuntuu ja toivot hänen tukevan sua kaikessa tuki on lapsen isältä kaiken a ja o.!!!! Kyllä se anoppi kyllästyy kun pyydätte joka vuiikonloppu lapselle hoitopaikkaa ei se montaa päivää jaksa mahd. koliikkivauvaa, 2 rasavilliä joka tekee kaiken mitä ei sais. Ei muuta kun voimia sulla on pitkä ja rasakas taival edessä.

    • sarppa78

      No todellakin ärsyttävää ku anoppi antaa neuvoja ja omia kokemus juttujaan tiedoksi vaikka lapsia on tehty jo monta. Ihan ku ei itse osaisi hoitaa. Aina tekee väärin hänen mielestään. Jokainen hoitaa lapsiaan kuten parhaaksi näkee. Tekis mieli sanoa että pitäis juttunsa omana tietonaan ja puuttuisi sitten vasta kun häneltä kysyy neuvoa. Mut minkäs sille voi.

    • sankaritar81

      on niitäkin lapsia, joita toiset isovanhemmat ei ole edes nähneet, joten siitäkin pitäis osata onnellinen, että semmoset lapsen elämäs edes on!

      Toki liikakin on liikaa, mutta kaikilla on oma tyylinsä ja ei se välttis aina mee sen vauvan kaa kuten on suunnitellu (itse tai anoppi, hih).

      Mut rohkeesti vaa suu auki ja niin että ymmärtävät!

    • varjo50

      Itse olen kaksinkertainen anoppi... mutta en ainakaan mielestäni ole turhaan neuvonut... tietysti jos kysytään se on eri asia.
      Lapsenlapset ovat muuten ihania.

    • muualle

      Anopista ei pääse eroon kuin kauas muuttamalla. Lähellä asuminen ei kertakaikkiaan toimi pitkällä tähtäimellä ja jo samassa kaupungissa majailu voi olla pidemmän päälle hankalaa. Paikkakunnan vaihdos toimii takuulla!

    • Nainen-76

      Anopit kaikki suohon!! Mutta silti en ymmärrä kuinka raaskit laittaa vauvan heti omaan huoneeseen. Ei muuta ja asia ei mulle kuulu!

      • aikoihin on eletty, huh..

        saatte tupakkaa :(
        Tällaisiako ovat nykyajan miniät, anopeista puhumattakaan? Epäsovulla ei miniäkään elämäänsä
        paremmaksi tee, ahtaammaksi vain tulee, ja voi
        olla, että ne "kultaiset" neuvotkin ovat vielä hyvään tarpeeseen, ans kattoo, heh...

      • miettiä

        Vai anopit suohon. No muista sitten, jos itse saat poikalapsen, että joskus joudut suohon..

        On kai se ihan normaalia, että uusi tulokas kiinnostaa. Meillä ainakin, kun viimeksi kotiuduin, tuli samana päivänä mummot ja papat ja siskoja ja veljiä, vaikka emme olekaan mitään toistemme luona alvariinsa vierailevaa sukua. Eikä minua haitannut, vieraat toivat pullat mukanaan ja keittivät kahvit ja yhdessä ihasteltiin vauvaa. Eivätkä he nyt pitkään viipyneetkään. En kyllä käsitä, miten siitä nyt niin kovasti olisi vaivaa. Kyllä sitä sai olla ihan rauhassa ja yksin lapsen kanssa myöhemmin.
        Älkää torjuko ihmisiä, mukava, että joku käy ja välittää. Mukava lapsillekin. Sitä paitsi muiden perheen lasten hoito on kyllä tervetullutta, kun on vauva.
        Jos anoppi tai äiti rupeaa liian tuttavalliseksi tai tunkeutuu jatkuvasti kotiin ohjeineen, minusta sen voi ihan sievästi sanoakin, että mielellämme olisimme nyt yksin. Kyllä vanhemmat sen tajuavat. Ihan järjetöntä pilata välejä appivanhempiin elleivät he nyt sitten ihan kamalia ole. Ehkä voisi joskus katsoa omaakin napaa ja sitä, mikä on oma asenne. Kysehän on kuitenkin puolison vanhemmista ja lasten isovanhemmista.

      • marresi

        laittaisitko oman Äitisikin ,suohon?
        Onhan hänkin varmaankin Anoppi!

    • 3 lapsen äiti

      Voi olla että anopillasi on huono itsetunto ja ei kykene luottamaan teihin vanhempina.

      Tilanne varmasti rauhoittuu kun huomaavat että olette hyviä vanhempia.
      Mutta se mikä tulee siihen ulkoiluttamiseen ja vauvauntiin mistä moni puhui..siihen kannattaa kyllä puuttua sanomalla nätisti..palaveri pyöreänpöydän ympärille. Saatte sanoa mikä mieltä painaa ja mitä odotatte isovanhemmilta.

      Hyviä odotus hetkiä ja nauti raskausajasta vaikka kuinka tulee tuutintäydeltä neuvoja.

    • sukupolvien välinen kuilu

      Pitäkää oman elämänne ohjakset itsellänne.Oman perheenne pelisäännöt ovat laki,ja niitä tulee toisten kunnioittaa.Odotin hienotunteisuutta anopiltani,samoin odotti hänen poikansa ja piti perheemme puolia.Hinta oli kova-pitkä välirikko. Poikkeuksellisessa tilanteessa anopista ei ollut meille tukijaksi,vain moittijaksi.Olimme röyhkeitä ja pöyhkeitä,koska halusimme omaa perhettämme kohtaan kunnioitusta.Lapsemme ovat kasvaneet fiksuiksi, valitettavasti ilman anoppini tukea.Joskus ylpeys vaan on niin suunnattoman suuri,että siitä ollaan valmiita maksamaan turhankorkea hinta,tässätapauksessa puuttuva linkki lastemme elämään.

    • lapseton viela vahan aikaa

      etta jos ajattelee alkukantaista ja luonnollista elamaa, niin vauvaa ei jateta nukkumaan yksikseen, vaan pidetaan lahettyvilla, vaikka niita petoelaimia ei asunnosta loytyisikaan. Uskon myos etta meissa on silti viela joitain alkuperaisia perusvaistoja jaljella vai?

    • anopilta

      koska anoppi on asunut kaukana.
      Jostain kumman syystä poikien äidit ovat tyrkyllä aina. Sulla ei ole helppoa nyt anopin kanssa. Mieti miten vaikeaksi se saattaa muodostua ajan kanssa. Ehdotukseni (hyvällä) on se että miehesi sanoisi äidilleen ettei tunkeudu liikaa teidän elämäänne. Sanoa voi hellävaraisesti, tosin anoppi saattaa loukkaantua, mutta loukkaantuu vain kerran. Mielestäni nuorella parilla on täysi oikeus omaan perhe-elämään ilman isovanhempien touhutusta. Luultavasti oma anoppisikin on saanut hoidella rauhassa lapsiaan.
      Voimia sinulle kestää anoppiasi, ja oikein onnellisia hetkeä pienokaisen myötä

      • miniät vaihtoon

        Hupsuilta kuulostavat nuo anoppien touhut, mutta voin kyllä itsekin kuvitella vähän sekahtavani sitten jos/kun saan lapsenlapsia.Toivoisin kuitenkin, että poikani osaisi valita niin fiksun miniän, että hän ymmärtää muitakin kuin itseään. Sellaisista nuorista naisista kun tuntuu olevan kova pula! Kyllä on anopeilla ja mummoilla vaikeaa, kun ei saa huolehtia liian vähän eikä liikaa. Kukapa meistä täydellinen olisi.

    • Isukki61

      Kyllä ne anopit ovat kaikkein ärsyttävimpiä immeisiä. Kukaan ei "paapo" vauvaa niin hartaudella kuin Anoppi. Se kaikella tavalla ja kaikkien vitsien "juuressa" oleva olento. Pitäisi niiden sen verran ajatella, ettei mene heti neuvomaan miniää "miten imetät, imetätkö" ja kaikkea muuta paskaa.
      Sitä tähänkin hommaan liittyy sen tuhannen eri tarinaa ja kaikissa on keskeisimpänä henkilönä Anoppi. Nainen, joka on "morsian" joka häissä ja "ruumis" joka hautajaisissa. Asiallisiakin on, mutta harvassa....Olen puhunut...:)

      • höystettynä

        Ja ajattelepa sitä, että sitten joskus siitä kauhean anopin miniästä voi tulla itsestään anoppi.. ja se on tietenkin taas aivan hirveä. Menee harmillisesti väärin päin : ensin saa haukkua ja syyttää anoppia monessa mielessä, siitäkin kuinka huonon pojan kasvatti eikä pääse hänestä irti. Mutta ootas vaan, sitten tuleekin itse haukutuksi ..

        En ole koskaan haukkunut anoppia, olemme kunnioittaneet toisiamme ja mukava ihminen hän on. Voisiko sitten olla niin, että joskus kun minusta tulee kahden miniän anoppi, voisin tulla vähemmän haukutuksi, koska olen pitänyt suuni ihan vapaaehtoisesti kiinni. Suoraan sanoen pelottaa, että tulenkin hirveäksi anopiksi ja miniä ei voi sietää minua ja jään ilman lastenlasten tuottamaa iloa. Näitä kun lukee, tulee surulliseksi ..
        oikeasti. Mutta samalla huvittaa :)
        Paraikaa totuttelen anopin rooliin ja olen niin varovainen, että pelkään olevani liiankin varovainen, etten vain loukkaisi ja että olisin mahdollisimman näkymätön ja vaivaton.

        Miettikääpä näitä asioita...

    • vähän tähän

      Yritä nyt raskauden loppuaika tulla toimeen anoppisi kanssa, voi olla, että joskus on vielä avun tarvettakin. Toisaalta kannattanee vihjaista omista ajatuksista ja sanoa vaikkapa suoraan, jos vauvaa ei viedä vauvauintiin tai, että vanhemmat vie vauvan sinne. Anoppisi ei ehkä tule ajatelleeksi, on niin innoissaan. Asioita ei kannata hautoa, monesti pieni juttelu helpottaa jännittynyttä tilannetta.

      Ja mitä tulee noihin suunnitelmiin lapsen syntymän jälkeen. Tilanne voi olla hiukkasen erilainen sitten :) Minä ainakaan en kertakaikkiaan olisi halunnut vauvaa toiseen huoneeseen, minun piti saada kuulla hänen tuhinansa ja tuoksunsa. Sitä nimittäin rakastuu siihen pieneen olioon, yleensä, ja haluaa olla vierellä. Tosin tietenkin eri sängyssä mieluimmin. Aika näyttää ne kuviot. Mutta toki jokainen toimii tavallaan.

      Nauti vauvan odottamisesta ..

    • memmu83

      Ei todellakaan kannata alkaa hienovarasesti sanomaan koska se menee ohi korvien.
      Itselläni on kaks lasta ja nuorin on 2kk vanha, niin olen itsekin kuunnellut kaikenmaailman tarinoita, mutta sitten kun jutut meni ylitse niin joko sanoin että nyt saa riittää että tahdon muutakin,tai sitten katosin. ja se että olen äiti tai tulossa äidiksi niin tahdon myös että mua kohdellaan ihmisenä eikä jonain äitinä.

    • kahden lapsen isä

      Moi, koita kestää...

      Ihan sattumalta törmäsin eusivulla viestiisi, tässä anoppia kylään odotellessa...

      On niistä anopeista ja mummoista apuakin, mutta sitten noi kommentit ja jatkuva neuvominen pistää pään kiehumaan... On jotenkin aivan uskomatonta miten paljon anopit/mummot näköjään muistuttavat toisiaan.

      Mekin toivoimme rauhaa laitokselta paluuseen ja teinkin asian hyvin selväksi jo ennen syntymää. Sain toki vihaiset mulkaisut molemmilta isovanhemmilta, mutta ei se mitään mä olen niihin tottunut. Kyllä ne sen sitten uskoivat ja ehkä tavallaan ymmärsivätkin?

      Mun neuvo on että kerro oma mielipiteesi ajoissa ennenkuin tilanne räjähtää...pikku vihoittelun ja naljailun kestää. Pahempaa on suuri riita ja pitkä viha. Kun sitä apua pikkuisten kanssa kuitenkin aina joskus tarvitsee.

      • Mrs. Littlejohn

        Yhtä ilkeitä.Kun me saatiin vauva,siitä ilmoitimme puhelimella. No se vaan jotain murahti .Eli saimme olla rauhassa. Ei soitellut ,eikä kirjoitellut.Eli ,harvalla teille sattuu niin ihana anoppi.! Sitten se ilonpäivä ratkesi n.15v. sitten ,kun hän kuoli ja saatiin 1,5 milj.mk perintöä .

    • kolmen poikasen äiti

      ....sanoa suoraan mutta kohteliaasti, että haluatte rauhassa tutustua tulokkaaseen!!! Itse olen aina sanonut, ettei meillä ole vastaanottoa heti sairaalasta tulon jälkeen. Itsellä vielä noussut maitokuume jokaisella kerralla, joten ei siinä vieraita jaksa ottaa vastaan!!!!
      Muistan tuon tunteen,miltä se tuntui, vaikka aikaa on jo vierähtänyt kohta 8 vuotta!
      Kyllä jokainen äiti tietää, mitä omalle lapselle parasta on ja niitä neuvojia löytyy joka lähtöön, samoin kun synnytyskokemuksia!!!!
      Kun viimeisin pojista syntyi lähdimme vauvan ollessa reilun kuukauden ikäinen Tampereelle käymään, kun oma kunto oli jo hyvä ja vauvalla eväät mukana ja kaikki hyvin!!!
      Mutta Orituvalla eräs VIERAS rouva tuli viereen arvostelemaan kun reissattiin noin pienen ja vielä nimettömän lapsen kanssa. Meitä on moneksi, eihän siihen muuta voinut todeta!!!!

    • äiti ja anoppi kans

      lyhykäisyydessä asia on näin:teidän koti ja lapsi ,teidän myös säännöt!Kuuntele ,mutta päästä toisesta korvasta ulos , tulee vielä päivä jolloin ehkä huomaat et jokin hänen tai jonkun tuttavan neuvo piti kuiteskin paikkansa.Ei kannata pilata tuota ihanaa aikaa turhalla stressillä!

    • oma huone?!

      no ihan kuin vaan mut helpompaa on kun aluksi on samassa huoneessa, herää kuitenki suht usein jne. ja anopit nyt vaan on tollasia ei sille voi mitään.

    • vauvanhuone

      Minusta on ihan oikein että vauva nukkuu omassa huoneessaan.
      Esim, jossain maassa on niin että vauva ei saa nukkua äidinvieressä.
      Tee Sinä ihan niinkuin sulle ja sun perheelle on parasta, jätä anopin neuvot vaikka tiedän miten ne kaivaa mieltä ja jopa itkettää mutta sä teet sun kodissa miten sä näät parhaimmaksi, aika ja tavat on muuttuneet siitä kun anoppi oli samassa tilanteessa ja ehkä hän kostaa nyt sinulle mitä on aikanaan kokenut.
      Aika tutustua omaan vauvaan on ihan ok, kyllä sen sukulaiset ja tuttavat ehtivät näkemään ja siinä ajassa pääset sinäkin kuntoon.
      Pidä vaan perheesi niinkuin sinulle parhaiten sopii.

    • InkaV

      Täällä on rv.t 29 6.. anoppi ei muuten ole ollut ärsyttävä mutta lapsen nimeä se koittaa kovasti päättää meidän puolesta. kun hänen suvussaan on tätä tiettyä nimeä jatkettu tytöillä kautta aikojen niin kyllähän se nyt pitäisi tulevalle lapsellekkin laittaa. inhoan sitä nimeä enkä tosiaan halua sitä lapselleni. onneksi mieheni on asiasta samaa mieltä vaikka ei nimeä inhoakaan. miehelläni on nimittäin jo yks lapsi edellisestä suhteestaan ja tällä hänen lapsellaan on jo tämä anopin suvussa kulkeva nimi. miksi helvetissä se sama nimi pitää joka pennulle antaa.

      • Eikä kukaan mutissut jälkee...

        Päätin nimen lopullisesti ristiäispäivänä, kun kirjoitin papin papereihin mikä on lapsen tuleva nimi.

    • tyttären äit

      Mie pääsen synnytykseen mukkaan ja on vielä keisarinleikkaus. Miun tehtäväin on vahtia lasta kunnes äippä pääsee hänen viereensä. Tätä lasta ei anneta sairaalahenkilökunnan käsiin kuin pakosta. Viime kerralla meinas käyvä tosi pahasti. Sairaalast myö/hyö lähetään het paikalla ko päästään, viimeeks tul sairaalabakteerit ja paljon pahempaaki, taisivat kolauttaa sitä päähänki... ei yhtää luoteta henkilökuntaan joka suurimmaks osaks on maalta tai nuorii koulusta. Menispä tää hyvin.

    • -äiti aina-

      Kaikkein parasta omasta mielestäni on olla läsnä ja tukena,jos tarvitaan.
      Tiedän kokemuksesta,että meitä vanhempia jossain määrin tarvitaan,mutta miksi aiheuttaa vauvaperheeseen turhaa stressiä.
      Vauva on vaativa ja siinä ihan tarpeeksi ensi töiksi ja sitten häätää niitä neuvojia ja kaiken tietäviä vielä sivummalle on jo liikaa.

      Ohjeena annan.Älkää kertoko kaikkia suunnitelmianne muille.Sen minkä päätätte se on teidän asia.

    • 3 äippä

      Mä annoin ekan lapsen aikana suunnilleen kaiken hössötyksen jne mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja ainakin mulla mies sanoi äidilleen jos jutut alkoi mennä liiallisuuksiin! Myöskin ajattelin aluksi että kukaan ei kävisi ekan viikon aikana mutta kumminki se mielipide muuttui jo sairaalassa olessa, siellä kun on niin tylsää ja eiköhän ne anopit siitä sitten pikku hiljaa rauhotu! Onnea kaikille odottajille!

    • otimme etäisyyttä jo heti a...

      ongelmasi tai ongelmanne? ratkeaa helposti,
      muuttakaa vähintään 135 km päähän appivahemmistanne,
      ja eipä näy appivanhempia viikonloppuisin kun haluatte nukkua pitkään.....
      ja neuvotkin hiljenevät,
      ja silti,
      sopu säilyy kummankin sukuun päin,
      tapaatte harvemmin, mutta lämpimät lasten kasvuterveiset käydään toki läpitte

    • saman kokenut

      itse koin tuon saman... ei ole helppoa kun toiset neuvoo ym... pidä pää kylmänä ja kerro suoraan heille että viikkoon ei tarvitse tulla käymään, että saa rauhoittua ja asettua kotiin. itse pidin pari päivää ja toimi. kukaan ei tullut kylään kahteen päivään... te saatte thdä ihan mitä haluatte, jos toiset neuvoo, anna neuvoa, älä ota kuuleviin korviin, sinä ja miehesi teette ne päätökset ei kukaan muu..
      toivottavasti oli edes vähän apua..
      onnea uudelle tulokkaalle ja perheelle...

    • Viimeinkin raskaana!! :)

      Samassa jamassa ollaan itse odotan toista lasta ( 3v yrityksen jälkeen ) esikoista tehtiinkin melkein 4v) Anoppi " itse piru" niskassa hengitämässä kokoajan ÄLÄ tee niin TEE NÄIN !! ja mikä pahinta ANOPPI itse kokenut lapsettomuus hoitoja ja saanut tulosta aikaan 4vuoden yrityksen jälkeen ( eikö SEN ihmisen pitäisi tietää mistä puhuu ja MITEN PUHUU ) ( MEILLE kun on vaan toitottanut että "TE TEETTE " toisen ! PAHALTA TUNTUU !!!!!! Ei voi muuta sanoa

    • anopin äiti!

      Hän oli jo ekan raskauden aikana sitä mieltä,että meille riittää se yksi lapsi. Hänellä itellään vain yksi ja siinä kuulemma ihan tarpeeksi. Kun odotin toista hän oli jo kauhuissaan ja ihmetteli kovaan ääneen että mihin ollaan ryhdytty. Pojille tuli ikäeroa kaksi vuotta ja hyvin ollaan pärjätty. Anopin äiti tosin oli jo viemässä pinnasänkyä ja vaatteita pois ku me ei niitä kuulemma enää tarvita!

      Nyt kun kuuli että meille on tulossa kolmas,oli melkein sydänkohtauksen partaalla! Ei ymmärtänyt ollenkaan,et mihin me näiden lasten kanssa joudutaan ja että eikö me ymmärretä,et kuinka paljon niistä on huolta ja vaivaa??

      Ymmärtäisin jos hän olisi antanut neuvoja,mutta en hyväksy sitä että hän on päättämässä meidän puolesta! Vanhempi (3v) on ollut kaksi kertaa yöhoidossa toisella mammalla ja nuorempi (1v) ei vielä kertaakaan,eli ei ainakaan voi väittää että joutuis hoitamaan niitä?

      Joten anna neuvojen mennä ohi korvien ja tee juuri niinkuin itse haluat. Me olemme aina halunneet ison perheen eikä sitä voi kukaan estää! Kyllä jokainen äiti itse tietää mikä on parasta sekä itselleen että lapselle! Tsemppiä loppuodotukseen ja varsinkin synnytykseen! =)

    • -s-

      itsellä rv 23 ja esikoinen tulossa. hermot mennyt moneen kertaan kun kaikki tuputtamassa neuvoja joka asiassa jopa sellaiset joilla ei ole omia lapsia saati kokemusta lasten hoidosta. itsellä ollu tosi vaikea raskaus, pahoinvointia vieläkin, jatkuvaa särkyä ja väsymystä ja sitten pitää vielä kuunnella joka suunnalta neuvoja siitä mikä auttaa. ihan niin kuin en olisi kaikkea mahdollista kokeillut että olo helpottuisi. ei auta vaikka kuinka koittaa sanoo että kaikkea tullu kokeiltua. anoppi kuuluu myös tähän joukkoon ja asuu sen verran lähellä että alku raskaudessa kävi päivittäin kylässä ja antamassa mukamas niin hyviä neuvojaan. lopulta meni hermo ja tiuskaisin että haluan olla rauhassa, eipä ole sen jälkeen anoppi vierailulla usein käynyt ja silti ollaan hyvissä väleissä. Jokaisen raskaus on erillainen ja jokainen kasvattaa lapsensa erilailla, ei joka asiassa tarvi olla neuvomassa vaikka ensimmäinen lapsi onkin tulossa. Ja jokainen osaa kyllä kysyä neuvoa jos sellainen tilanne sattuu tulemaan.

    • lapsi on terve

      Toivotaan että sinun lapsesi on terve??????
      Meille kävi toisin, lapsi oli syntyi vammaisena ja siinä sitä itkettiin minä ja mies.
      Monesti olen anoppia ja äitiäni kiittänyt avusta kun saimme mennä miehenkanssa kahestaan ruokaostoksille vain.
      Sitä hyväksyy anopin ja äitin neuvot mielellään, kun lapsi sairastaa pariviikkoa putkeen.
      Myös työnantajille kiitos ymmärtämisestä ja hyvistä neuvoista.
      Toivoisin että katsot pikkasen pitemmälle lapsesi, puolisosi ja itsesi tulevaisuutta.......

      • ****usko

        ennenkö itse kokee.
        Kyllä nää nykyajan aikuiset, sitten osaa vaatia muilta apua.
        Toivon myös että synnytyksen jlkeen on terve lapsi tai pitäisikö itsekkäästi ajatelevia vähän luonnon kouluttaa.

      • Sivusta seurannut
        ****usko kirjoitti:

        ennenkö itse kokee.
        Kyllä nää nykyajan aikuiset, sitten osaa vaatia muilta apua.
        Toivon myös että synnytyksen jlkeen on terve lapsi tai pitäisikö itsekkäästi ajatelevia vähän luonnon kouluttaa.

        Uskomatonta, jotkut omassa katkeruudessaan omasta kohtalostaan (?) toivovat toisen ihmisen lapsen vammautuvan? Suosittelen psykologin apua, sitä voi ihan reilusti pyytää. Eikä ole itsekästä.

    • Lori-78

      Moi! Voin kuvitella tilanteesi. Itselläni ei vielä lapsia vaikka harjotus käynnissä. Sen verran muaki jo ahistaa, ku kaikki kyselee et joko oot raskaana ja mikä siinä maksaa. Voin kauhulla odottaa anoppini reaktiota jos tulen raskaaksi. Aikuiselle ihmiselle täytyy sanoa asiat suoraan, jos eivät älyä hienovaraista snomista. Ei tollasesta asiasta saa ottaa nokkiinsa ja jos ottaa, kyllä mieli muuttuu kun ei näekkään lapsenlastaan. TSEMPPIÄ :)

      • itsekin aikuiseksi

        Niinpä..
        Älkää nyt kuitenkaan ruvettu pitämään lapsenlapsia, omia lapsianne aseena "sodassa" anoppia tai appivanhempia vastaan. Se on niin tyhmää. Siinä myrkytetään monen mieli, eikä kaikkein vähiten oma ja puolison. Lapsetkin jäävät pahimmassa tapauksessa vaille isovanhempia. Eivät kai he nyt sentään niin kamalia voi olla, kun ovat kasvattaneet lapsen, joka on kelvannut teille.
        Joskus on aika kasvaa aikuiseksi, lopultakin. Aikuinen ihminen voi asiallisesti keskustella asioista ja sopia.
        Juu suorat sanat,mutta oma asennekin tarkistukseen !

    • lapsen vanhemmat

      Ilmoitimme jo ennen lapsen syntymää että me haluamme pariviikkoa olla omissa oloissamme ja nauttia omalla perheellä tulokkaasta.

      Opetellen vauvelin ja uusiomakin elämänrytmi, kyllä aikuisten mummojen ja vaarienkin pitää osata kunnoittaa aikuisilta lapsitakin ja miniöiltäkin ,viesti/ eikä aina niin saada vain niin kauheen positiivistä palutetta.;)

      Sanokaa vaikka että käsky kävi vauvelin neuvola tädiltä tai lekurilta että vauvan täytyy oppia ensin teidän pöpöihin ja sitten vasta vieraitten ...josko auttais :)
      Temppiä teille ja nauttikaa vanhemuudesta.

    • kakaroita ?

      Idiootit ! Tälläiseen paskamaailmaan ei enää kannata tehdä ihmisiä lisää kärsimään .
      Tulevaisuus on synkkääkin synkempi , käyttäkää ehkäisyä tai olkaa kutematta !
      Anoppinne voitte pistää kottikärryihin ja työntää mereen ,hallelujaa ;)

      • SUURET MURHEET YES

        KAKAROITA KUN EIVÄT VIITSI EHKÄISTÄ. EDESSÄ ON TAKUUVARMA AVIOERO JA YKSINHUOLTAJUUS.
        NO, EI SE VIELÄ MITÄÄN. ILMASTOKATASTROFI KYLLÄ HUOLEHTII IHAN SIITÄKIN, ETTEI TARTTE LASTA PITÄÄ SAMASSA HUONEESSA NUKKUMASSA. ON NÄÄ SUURIA MURHEITA NYKYMAAILMASSA.

    • jessöör

      Ihan oikeassa olet tuossa että omaa aikaa on saatava viettää vauvan kanssa ennen kuin vieraat paukkaavat kylään.. ja kyllä.. he ovat vieraita.. jos he eivät ole mukana seuraamassa synnytystä niin he ovat sen verran vieraita ettei heitä tarvitse heti ensimmäisellä tai toisellakaan viikolla ottaa vastaan ja kestitä. Itse toivoin että jos haluaa nähdä vauvan äkkiä niin tultaisiin sairaalaan katsomaan.. siellä kun on (rajoitettu) vierailuaika eikä mitään kahvittelujakaan tarvitse järjestää.. sitten kotiin tultaisiin kyläilemään ja katsomaan vauvaa vähän myöhemmin.

      Sen enempää neuvomatta sanon vain että kokemuksen kautta sitten päätätte sen missä vauva nukkuu kotona.. sekin on oma asianne. Ei se vauva omasta huoneesta mitään traumoja saa.

      Sano anopillesi suoraan seuraavan kerran kun neuvojaan jakaa että "enköhän minä osaa oman lapseni hoitaa ihan hienosti maalaisjärkeä käyttäen" sillä noinhan se menee, lapsen synnyttyä sen hoitaminenkin sujuu ihan luonnostaan. Mitä imettämiseen tulee voit sanoa ihan suoraan että imetän jos maitoa tulee ja jos se tuntuu mielekkäältä. Itse en imettänyt kummankaan lapsen kohdalla maidon riittämättömyyden vuoksi, vaikka pumppasin ei tullut. Eikä se edes kovin mielekästä mielestäni ollut. Joku saattaa pitää kummajaisena mutta en pitänyt siitä hommasta. Ja tein myös tiettäväksi että nämä ovat minun ja vauvani yksityisasioita joihin muilla ei ole kommentoimista.

      Toi että kuulee noita odotus- ja synnytyskertomuksia tosiaan pistää ärsyttämään.. Tulee sellainen olo että toiset haluaa viestittää että "oon se kuule minäkin jo nähnyt tuon elämänvaiheen ja ei tuo sinun tilasi ja vauvasi nyt niin ainutkertainen ole". Todella ärsyttävää.. jokainen raskaus on ainutkertainen, uniikki, tärkeä ja ihana.

      Ihanaa loppuraskautta sulle ja miehellesi :)

      • Synnytys on kamalaa.....

        kivunlievitystä niin saat tuta, kuinka kammottava synnytys on. Onhan se helppoa, jos saa kaikenmaailman epiduraaleja ja puudutuksia, mutta luomuna vaan, niin tiedät missä se helvetti on.

    • aivan suoraan

      että; vittu että ärsyttää, niin ainakin loppuu!

    • butthole surfer

      niille et nyt jumalauta puhutaan vaikka säästä tai alko lätty lätiseen...

      TOIMII!

    • LS79

      Kyllä tutut tunteet kuohuu, minulla ollut ja on samanlaista. Välillä vähän siedettävämpää ja välillä taas menee överiks. Minä kyllä silloin kun kuopustani odotin ilmoitin päättäväisellä äänellä että porttikielto on jokaiselle (paitsi niille jotka saa tulla...salaa ;) ) eka ja jopa toka viikko ja siinä oli syynä just se että ite ja muu perhe saa rauhassa tutustua vauvaan ja uuteen elämäntilanteeseen, ja ite kans toipua synnytyksestä ja sen jälkeisestä hormoniryöpytyksistä. Että tervetulua sairaalaan katsomaan vaikka joka päivä mutta ei kotiin sitten, ihan oikeesti.
      Ja jos neuvot nyt jo ärsyttää ni odota vaan kun vaavi on olemassa ni saat kuulla kaikki voi kun on kaikki niiin peritty Heidän pojalta ja heidän muista lapsista... Meillä jopa vauvan silmien ristiin meneminen oli perittyä... Että pitkää pinnaa ja mieltä, ihmisiähän hekin vain ovat lasku kymmeneen ERITTÄIN hitaasti... ;)

      Kukin tietysti tyylillään, mutta suosittelen kyllä että pidätte vauvan samassa huoneessa, pääsette yöheräilyllä paljon helpomalla kun ei tarvitse herätä "kokonaan" ja marssia toiseen huoneeseen hakemaan lasta ja sellasta.. =) Ihanaa loppu raskauden aikaa teille!

    • elovauvan -07 äiti

      Oli kuin omasta suusta tuo aloitusviesti :) Muistan, miten minuakin sapetti, kun joka tuutista tuli aina vain "oikeampia neuvoja". Sama jatkui syntymän jälkeenkin.. Vieraat ihmiset neuvoivat ja utelivat koko ajan imetyksestä. Loppupeleissä moinen loppui, kun sanoin suoraan. (Pitkään jaksoinkin.)

      Ja mitä tulee alkuun. Laitoksella varmasti käyvät morjestamassa, mutta kotiutumisen jälkeen on todellakin hyvä ottaa omaa aikaa ja sanoa siitä mahdollisille kyläilijöille suoraan. Lapsi on teidän eikä kenenkään muun.

      Lyhyesti: Älä puhu selän takana vaan sano asioista niin kuin ajattelet. Pääset helpommalla ja vähinerin menee myös vastapuolen jakeluun :)

      Onnea loppuodotukseen!!

      • kumminkin

        että jossain vaiheessa tulee tilanne kun pitää pyytää vaikka lasten vahtia.
        Minusta on nykyään älytöntä kun ollaan niin itsekkäitä ettei muisteta apua pyytäessä mitä on tullu ennemmin tehtyä.
        Muuankin tapaus oli ihmetellyt pitkin kylää muille kun äiti ei nyt sitten lupautunutkaan hoitaan tyttären sairasta lasta, että hän olisi pääsyt vähän ulos lenkille.

      • elovauvan -07 äiti
        kumminkin kirjoitti:

        että jossain vaiheessa tulee tilanne kun pitää pyytää vaikka lasten vahtia.
        Minusta on nykyään älytöntä kun ollaan niin itsekkäitä ettei muisteta apua pyytäessä mitä on tullu ennemmin tehtyä.
        Muuankin tapaus oli ihmetellyt pitkin kylää muille kun äiti ei nyt sitten lupautunutkaan hoitaan tyttären sairasta lasta, että hän olisi pääsyt vähän ulos lenkille.

        Jos kyse on jostain 1-2 vkon omasta ajasta sen suhteen, että tahtoo tutustua lapseensa ja palautua synnytyksestä rauhassa ja nauttia isyyslomasta jne. niin minusta kenenkään ei pidä moisesta loukkaantua - ei mummojen, kummien eikä kumminkaimojen.

        Asia erikseen, jos tahtoo eristää lapsensa ja silti on vailla tukea muilta niin siinä tapauksessa olisi hyvä katsoa itse peiliin ja miettiä, että missä mennään.

        Minä en ainakaan alkuperäisen kirjoituksesta saanut sellaista kuvaa, että lasta tahdottaisiin sen kummemmin eristää isovanhemmistaa tms. Kyseessä vain rauhallinen alku ja loppuodotuksen osalta se, että neuvojat tajuaisivat olla hiljaa silloin, kun niitä neuvoja EI KYSYTÄ.

    • tuleva mummi

      Kyllä minä ihmettelen teitä nuoria äitejä ,kuinka te haukutte anoppejanne .eivät he pahaa tarkoita.Meidän nuoripari asuu tässä lähellä ,olen yrittänyt pitää vähän etäisyyttä,että en liikaa tuppaisi.Nyt tämä vauvan odotus on niin jännittävää aikaa meille anopeillekin .että ei koskaan omia lapsia odottaessa,sen te nuoret äidit tulette vielä huomaamaan, kun olette itse anoppeja.Kun se vauva sitten syntyy,yritän olla tuppaamatta ilman kutsua

    • Lj-r

      Olen ollut aivan samanlaisessa tilanteessa.. Ilmoitin erittäin ei ystävällisesti jo rv20 että minulle ei tarvitse tulla neuvoja antamaan, kun niitä oli tullut heti siitä asti kun kerrottiin että tulee lapsi. Hirveä sota meinasi tulla mutta sanoin että jos ei kestä ottaa vastaan palautetta niin olkoon sitten hiljaa ja ei tarvitse tulla käymään ennen kun oppii kunnioittamaan toisen toiveita.

      Ja jos et halua ketään kotiin ensimmäisellä viikolla niin kannattaa sanoa jo sairaalassa jos käyvät katsomassa että soitatte kun olette kotiutuneet uuden tulokkaan kanssa..meillä toimi kun varoitin etukäteen:)

      Tosin kun tulokas kasvoi muutamalla kk niin sitten tuli jälkikäteen marmatusta että kun ei heti päästy kotiin katsomaan, mutta siinäkään kohtaa en säästellyt sanoja ja pyysin poistumaan ellei osaa olla hiljaa jo asiasta.

      Nyt lapsi vuoden ja kaikki välit kunnossa. Elikkä meillä ainakin laantu tilanne mutta vaati kyllä kovaa sanomista, mutta en ole katunut yhtään.

      Tee niin kuin sinusta tuntuu parhaalta!! Ja tsemppiä!!:)

    • weskuu

      ....on umpihihhuli ja päästäs vial ja se vituttaa

    • Lapsikirja

      Lukekaa Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa, suhteellisen selkeäjärkinen lastenhoidon raamattu. Eikä missään tapauksessa vauvaa omaan huoneeseen - perusturvallisuus voi järkkyä. Vauvan pitää haistaa hoitajansa ja olla lähellä PALJON.

      • Heidän lukevan

        heidän lukevan kyseisen kirjan ennenkö on myöhäistä.
        Moni huomaa mitä heillä on mielessä.
        "pistää vastasyntynty nukkumaan omaan huoneeseen". (joko nykyisin aletaan kasvattaa jo vastasyntyneitä ilman huomiota)

    • sitten on kivaa

      kun lapsi kasvaa on sairas niin sitten ollaan tunkemassa lapsia ovesta sisään kun ei sitten omaa aikaa olekaan hoitaa sitä hellantelttua. No ei se mitään sehän on anopin ja isovanhempien osa jee pitää oikeen kattoon pompata

    • menee hermo

      vanha virsi, mutta ei se anoppi pahaa tarkoita. -on vain itsekin innoissaan uudesta tulokkaasta. Minuakin ärsyttäisi anoppi, mutta onneksi on sen verran juoppo, ettei saa sanaa suustaan. -tosin jos ei olisi juoppo, niin olisi lastenhoitoapua... -ei voi sille lapsia jättää tai mitään sopi, kun on naamat kuitenkin tai vetäisi kännit kesken illan.
      Ole tyytyväinen että anoppiasi kiinnostaa teidän asiat ja vauva. minä olisin itselleni apua ja tukea joskus saattanut tarvita, mutta mitään järkevää sen akan suusta ei ole tullut.
      Sinun aika aikuistua ja etköhän sitten ihan käytännössä tajua sitten kun kaikki on ajankohtaista, että tekisit mitä tahansa päätöksiä, niin ne muuttuu kuitenkin. Itse päätin jotain samanlaista -mutta kyllä se on käytännössä helpompaa että vauva nukkuu samassa huoneessa. -vai ravaatko viereisessä huoneessa mahdollisesti tunnin välein joka yö????
      Loppuen lopuksi minäkin otin vauvan viereeni ja niin nukuimme samassa sängyssä vaikka NAAPURI oli sitä mieltä että lasta ei saa nukuttaa viereen.
      Vieressä vauvaa on helppo imettää ja muutenkin hoivata ja sitten myöhemmin kun alkaa jo kaipaamaan omaa tilaa niin siirtää omaan sänkyyn. Ihanne tilanne olisi varmaan se että lapsi nukkuu kahdeksan tuntia putkeen omassa sängyssä...... mutta kenellä se IHAN OIKEASTI menee niin???

    • sama tilanne

      Hei.en millään jaksanut lukea kaikkia vastauksia että olet voinut jo vastaavan vastauksen saadakin..Mun anoppi teki ihan vastaavaa kun odotin esikoistani 8vuotta sitten.neuvoi ja tunki meille joka välissä ym..ja tahti vain kiihtyi vauvan synnyttyä.Meni jo välillä ihan överiksi koko touhu.Hienovaraiset vihjailut ei auttanut mitään vaan lasta oltiin "nappaamassa mummun luo" joka välissä ym..jonkun kerran tässä vuosien aikana olen anopin kunnolla suututtanut kun olen suoraan sanonut,mutta se oli ainoa keino.sillä oli perheitten rajat ihan sekaisin.puhui mun lapsista ominaan jne. Se ettei anoppi tajunnut ottaa askelta takavasemmalle silloin vauva-aikana aiheutti sen että emme ole hyvissä väleissä olleet sen jälkeen.eikä hän ole lapsiani saanut hoitoon/kylään koskaan.luotto meni.
      Tsempit sulle! Äidillä ja isällä on oikeus siihen OMAAN arkeen vauvan kanssa.kyllä anopeilla ja muilla täytyisi olla kunnioitus tuoretta perhettä kohtaan ja pysyä pois jos perhe näin toivoo.
      Äläkä myöskään anna lasta anopin kärryttely-reissuille jos et halua.ei sun tarvitse!

    • meillä oli sama tilanne

      Pysykää lujana päätöksessänne. Te päätätte itse lapsenne kasvatuksesta. Anopille/mummolle voi sanoa, että kiitoksia arvokkaista vinkeistä, mutta me päätämme itse lapsemme kasvatuksesta.

      Kun anoppi tulee yllätysvierailulle voi sanoa, että nyt ei voi ottaa vieraita vastaan, koska lapsi tarvitsee vanhempien läheisyyttä...

      Ymmärrän hyvin huolesi ja toivotan teille ihanaa raskauden loppuaikaa ja onnea synnytykseen!

      T. 2-vuotiaan isä

    • ainakin

      Hiljeni kun sanotiin että keneköhän vauva tää on? Kummatkohan tätä hoitaa 24/7 ja ehkä ne teidän ajat ovat meneet jo ohitse.Nyt eletään 2000lukua ja on toisenlaiset hoitotavat kuin 80 luvulla.

    • tyytyväinen näin

      Minusta suulasta anoppia ei voi saada kuriin kuin miehen avulla. Jos mies ei piittaa (tyyliin hoitakoot naiset omat ongelmansa) niin riitaa siitä vain tulee. On miehen tehtävä osoittaa anopille kuka hänen perheensä nykyään on.

      Meillä on sovittu että molemmat hoitavat suhteet omiin sukulaisiinsa. Toimii hirveän hyvin! Jos anoppi tekee jotain joka minusta on tungettelevaa, kerron miehelle miltä minusta tuntuu ja hän sitten hoitaa tulevat tilanteet miten parhaaksi näkee. Samoin toimitaan minun äitini kanssa. Oma lapsi kun sanoo, niin molempien vanhemmat sekä kuuntelevat tarkemmin että kunnioittavat toiveita enemmän. Lisäksi oma lapsi osaa tuoda asiat esille "anoppien omalla kielellä" eli hienotunteisemmin kuin ehkä miniä tai vävy osaisi.

    • .......

      sua oikein vaivaa???
      jotenki itserakas vai??? toi sun ongelmas vois ratketa sillä ku opettelisit ajattelemaan positiivisesti!!=) Anoppis varmaan on itekkin niin innoissaan ettei malta olla puhumatta vauva asioista ja jos sulle ei sitä omat vanhemmat oo opettaneet niin ihan vaan tiedoksi että vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa! Eli tässä tapauksessa sun tulee kunnioittaa anoppias, sillä kun tota kokemusta muutenkin on jo kertynyt enemmän. Ja luulempa, että sä kuitenkin jossain välissä tulet kysymään anopiltan neuvoa kun et jostain asiasta yksin selviä.

      Ja ei vauvaa pidä eristää, siinä olen samaamieltä muiden kanssa! Ethän sä vaan kuvittele et vauva on joku esine minkä vaan voi laittaa toiseen huoneeseen itkeskelemään itekseen? HÄ!!

      Sitäkään mä en ymmärrä minkä takia sun pitää eristää ittes vauvan kans kahdestaan. IDIOOTTIMAINEN ajatus!! Mieti miltä sun vauvastas mahtaa myöhemmin tuntua ku kuulee et äiti päätti eristää heti ensihetkestä. Ja vauvalle on vaan hyväksi nähdä muitakin ihmisiä sosiaalisia kontakteja katos. Mitä kauemmin sä pidät vauvas eristyksissä niin sitä vaikeempaa sen on myöhemmin saada kontakteja. Ja en suosittelisi muutenkaan loukkaamaan tuolla tavoin appivanhempiasi. Ja mitenköhän omien vanhempiesi laita on?? nehän sä tietysti päästät vauvaa katsomaan vai?? luulis sun olevan vaan tyytyvainen siitä että muutkin on innoissaan vauvastasi, niin on paljon parempi! ja kyllä sä siihen vielä ehdit tutustua ottaen huomioon että äitihän se eniten yleensä sen lapsen kanssa on, ilman että se täytyy kokoajan omia...

      ÄLÄ TEE LAPSES ELÄMÄSTÄ HELVETTIÄ

    • jonsku19

      Ah...eipä ole ikävä nuita aikoja. Itselläni oli samaa ongelmaa. Kuuntelin aikani, mutta sitten meni iso herne niin sanotusti nenään.
      Sanoin anopille ja kaikille muillekin 'elämän ohjeita' antaville suorat sanat, silläkin uhalla, että siellä päässä menee meloni nokkaan.

      Lähtökohtahan on kuitenkin se, että vauva on teidän, ei anopin, eikä kenenkään muun. Ja koti, johon vauva tulee...on...yllätys yllätys teidän. On asioita, joita ei vain yksinkertaisesti pysty 'hienovaraisesti' vihjaamaan, vaan ne on sanottava suoraan.

      Jos toinen osapuoli siitä suuttuu, niin se on mielestäni heidän häpeänsä.

      Ja kuinka kauan luulet anopinkaan pystyvän olevan vihassa, kohan näkee sen suloisen pikku ihmisen, mikä sieltä tulee :)

      Tsemppiä ja voimia. Kyllä se siitä...

    • kokemusta on...

      Halusimpa kantaa korteni kekoon 1 ja 2 vuotiaiden lasten äitinä. kaikki vielä suht tuoreessa muistissa.. tunnut inhoavan anoppisi juttuja aika lailla tällä hetkellä.. itsellä oli sama tilanne, mutta appiukkoa kohtaan (ja on välillä vieläkin). Kannattaa raskauden aikana syntyvistä tunnekuohuista huolimatta muistaa, että ei kannata loukata appivanhempia sanomisilla, heistä saattaa vielä olla korvaamaton apu lasten kasvaessa. Jos olette miehesi kanssa päättäneet, ettette halua ketään teitä katsomaan ensimmäisen viikon aikana, pitäkää siitä kiinni. se tarkoittanee myös sinun sukulaisia, vanhempia, sisaruksia. Toisaalta asiat ja mielipiteet saattavat muuttua vauvan syntymän jälkeen piankin, ehkä haluatkin ylpeänä äitinä esitellä suloista vauvaasi, tai kaipaatte kipeästi unta ja tarvitsette jonkun pitämään vauvaa silmällä sen aikaa, siinä vaiheessa mummun huolehtiva syli tulee varmasti tarpeen. Hän kun varmasti rakastaa tuota lasta ehdoitta... Meillä ainakin mieheni puhui isänsä kanssa meidän erimielisyyksistä ja lopulta puhuin appiukkoni kanssa niistä ihan suoraankin. Aika ajoin hän saa minut vieläkin kiehumispisteeseen mm.lasten kasvatukseen liityvistä asioista (esim. turha putkittaa 8 antibiottikuuria peräkkäin syönyttä korvatulehduskierrelasta)pidän kuitenkin useimmiten pääni ja aika näyttää, että olin oikeassa...

      Muista siis ystävällisyys ja se, etteivät he pahalla mitään tarkoita, ennen oli ennen ja nyt on nyt. Teillä on kuitenkin mahdollisuus luoda uusi sukupolvien välinen suhde, antakaa sille tukenne ja mahdollisuus kasvaa. Itse kärsin lapsena (mummin kuolemaan saakka)kovasti oman äitini negatiivisesta suhtautumisesta mummiini, eli äitini anoppiin ja vuosien aikana tilanne vain paheni ja kumpikin katkeroitui toisilleen. ei kaikkea tarvitse hyväksyä ja toivonkin, että saisitte välinne anopin kanssa kuntoon, edes tulevan lapsen parhaaksi..

      Täytynee tuota omassa huoneessa nukuttamista vielä kommentoida sen verran, että ensimmäinen lapsi nukkui omassa huoneessaan ensimmäisestä yöstä lähtien, ja pidin sitä hyvänä ratkaisuna (mies vuorotöissä, pelkäsin että nukahdan vauva rinnalle, jos imetän sängyssä, herään jokaisen vauvan tuhinaan ym.) Toinen lapsi nukkuikin meidän huoneessa ensimmäiset 5kk ja siirtyi yösyöttöjen loputtua veljensä kanssa samaan huoneeseen.. kumpaakin kokeiltu ja kumpaakin suosittelen! Oikein hyvää loppuodotusta ja jaksamisia!

    • mammavm69

      Itselläni oli hieman paineita, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Anoppini on ollut työelämässä neuvolan terveydenhoitajana. Siispä jännitin häntä ihan hirveesti.
      Appivanhemmat tulivat katsomaan vauvaa heti, kun olimme päässeet kotiin. Menin imettämään meidän makuuhuoneeseemme, jonne hän singahti heti perässä. No siitäpä hermostuneena, nousin sängyltä ja sanoin miehelleni, että nyt täytyy antaa pulloa, kun en saa rauhassa harjoitella. Ilmeisesti tästä anoppi oppi ja ei rynnännyt perässäni enää toiste.
      Oli minulla oman äitinikin kanssa ongelmia kotiin tulon jälkeen. Hän sanoi, ettei lasta saa heti lohduttaa jos tämä itkee. No vauva oli siinä jo hetken ilmaissut nälkäänsä ja minä ilmoitin äidilleni tyynen rauhallisesti, että olen jo yli 30vuotias ja tavat ovat muuttuneet. Minä kyllä pärjään ja jos en niin osaan pyytää apua.

      En tiedä saiko alkuperäinen kirjoittaja tästä mitään apua, mutta sano suoraan, että haluat totutella kotona ensin rauhassa ja sitten kun olette oppineet kotona toimimisen alkeet, niin kutsutte molempien vanhemmat samaan aikaan käymään. Ei tule eriarvoisuutta isovanhempien kesken.

    • rar56

      Sano suoraan lapsen isän kans mitä haluutte, on sit sukkelaa porukkaa, isovanhemmat ja muut "neuvojat, jollei teidän toiveita hyväksy.
      Ennustan et siirrät vauvan sängyn samaan huoneeseen,
      vieressä nukuttaminen on ainoo josta tytärtänikin varotin.
      Muuten kyl vaaveli opettaa hoitamisen ja neuvoja saa kun pyytää.
      Iloja ja nukuttuja öitä teille.

    • vahtivuorossa...

      Jos lapsellanne on yhtään omaa tahtoa
      (ja sitähän on), tulette heräämään karuun
      arkeen vauva välissänne tuhisten ja potkien
      isää munille sekä äitiä rinnoille.
      Neuvoni on että siirrätte sen häkkisängyn
      ainakin aluksi omaan huoneeseenne siihen
      parisängyn viereen, että on helppo paijata
      sitä skidiä noiden kaltereiden välistä.
      (Itse jouduin vielä lopuksi sahaamaan kalterit
      pois, kun ei saanut muuten hetken rauhaa.)

    • 40v Äiti ja mummo

      ...Missä vauva nukkuu, eikäsekään imetätkö?
      Tärkeintä on että ensipäivistä alkaen lapsi tuntee vanhempien rakkauden: pidetään sylissä ja jutellaan sekä kosketellaan. Mietin itse, kun tyttäreni sain ensinmäisen ja ei voinut imettää kun prinsessa ei vaan ruennut imemään, (samoin toisen lapsen kohdalla ei imettänyt koska poika oli pahasti allerginen maidolle ja juo tosi kallista korviketta)että tärkein on se kun lasta rakastaa ja sen hoitamalla välittää myös lapselle.
      Tyttäreni mies ei uskaltanut eka vuotena ottaa prinsessaa edes syliinsä mutta muuten kyllä rakastaa prinsessaa. Nyt huomaa kun prinsessa on kaksi vuotias ja pikkuveli vuoden etta voivat hyvin ja ei ole epäilystäkään etteikö lapsetkin rakastaisi vanhempiaan toisinpäin puhumattakaan.

      ..Sit vielä tuohon vieraiden tuloon heti kun lapsi kotiuu. Pidä ihmeessä kiini siitä ettei vieraita tule heti, kyllä aikuisten ihmisten pitää tajuta että pieni vastasyntynyt tarvitsee aikaa tottua kotioloihin ilman vierailijoita. Vaikka ymmärrän senkin että ihmiset haluaa toivottaa onnea tulokkaan johdosta.

      • 40v äiti ja mummo

        Itse siis odotin ensimmäistäni 19 vuotiaana ja itseäkin ärsytti kaikien naisten kertomukset raskausajasta ja synnytyksistä. Vielä kun 6 lapsi syntyi minua ärsytti samat asiat.
        Mut kai se kuuluu suomalaiseen kulttuuriin että jakainen kertoo omat kokemukset kun kuulee tai näkee toisen odottavan.
        Olen toki itsekin sortunut kertomaan tyttärelleni noista asioista vaikka pyrin odottamaan siihen asti että kysytään neuvoa tai vinkkiä.
        VOIMIA SINULLE!

    • Snowqueen

      Moiks vaan!

      Ai kun ihana et jotain nyppii samat asiat :oD Mulla on raskausviikkoja 37 tasan. Kuulun niihin ihmisiin joiden ei ikinä pitänyt pystyä tulemaan raskaaksi. Eli voi sanoa tämän lapsen olevan pieni ihme ja erittäin toivottu.

      MUTTA ah ja voi mä en kestä näitä "masuasukki" tyyppejä. Enkä "saanko mä koskettaa sun mahaa" hihhuleita. Saati sitten homman vaikeudesta avautuvat, koliikki, rintatulehdus, vaikea synnytys jne. Ihan kuin ihmisillä olis joku tarve pistää kurjuus kiertämään.Ja säikytellä.

      Mutta asiaan: Mun miehen Englannissa asuvat vanhemmat päättivät tulla MEILLE asumaan kuukaudeksi. Että olisivat täällä ennen ja jälkeen (ja aikana) kun lapsi syntyy. Olin niin tyrmistynyt etten saanut sanaa suustani. Pyysin miestäni TEKEMÄÄN JOTAIN, mutta noh, miehet tiedetään... Siinähän sitten oltiin...Jäi mun asiaksi sanoa suht suoraan (parin viikon kiertelemisen jlk) et me haluttais olla rauhassa ja vierailut vois tapahtua parin viikon jälkeen syntymästä. Onneksi asiaa auttaa myös se et mulle tehdään sektio ja sairaala on kaukana (Tammisaari).. Eli voitiin käyttää sitäkin lisäsyynä. Mun neuvo on siis että sano suoraan mitä haluat. Mä sanoin et lapsi on meidän ensimmäinen ja tahdon että me tutustutaan ensin toisiimme ja opetellaan rutiinit. (En tod. halua appeani tuijottelemaan imetys yrityksiäni). En tiedä oliko se kovin hienovaraista, mutta toimi. Pyysin myös apua varusteiden hankinnassa, että saavat jotain muuta ajateltavaa. Ja nyt vanhukset ostelevat innokkaasti vaatteita ja itkuhälytintä jne. :o)

    • melonimammma

      Heips!
      Olen itse kokenut saman ja sanoin suoraan anopille, että olen täysikäinen ihminen ja osaan hoitaa itse lapseni ja mikäli tarvitsen apua pyydän sitä kyllä. Lisäsin vielä että tänä päivänä on ihan erilaista kaikin tavoin kuin silloin kun teidän lapset ovat olleet vauvoina ja jokainen saa hoitaa omat lapsensa niinkuin itse katsoo parhaimmakseen. Tietystihän anoppi siitä tykkäsi huonoa mut ei voi mitään :) Meillä on oma koti ja omat säännöt niinkuin myös Hänellä. En hyväksy oman äitinikään paapomista ja Hän kyllä myös tietää sen eikä tuppaa jos ei kysytä. Tsemppiä sinulle ja pitäkää puolenne. Te itse tiedätte mitä teette ja millaisen kodin lapsellenne haluatte ja se saa luvan kelvata myös anopille. Kaikkea hyvää teidän perheelle ja nauttikaa vauvasta ja pitäkää huolta myös parisuhteesta sillä se on kaiken A ja O

    • melonimammma

      Heips!
      Olen itse kokenut saman ja sanoin suoraan anopille, että olen täysikäinen ihminen ja osaan hoitaa itse lapseni ja mikäli tarvitsen apua pyydän sitä kyllä. Lisäsin vielä että tänä päivänä on ihan erilaista kaikin tavoin kuin silloin kun teidän lapset ovat olleet vauvoina ja jokainen saa hoitaa omat lapsensa niinkuin itse katsoo parhaimmakseen. Tietystihän anoppi siitä tykkäsi huonoa mut ei voi mitään :) Meillä on oma koti ja omat säännöt niinkuin myös Hänellä. En hyväksy oman äitinikään paapomista ja Hän kyllä myös tietää sen eikä tuppaa jos ei kysytä. Tsemppiä sinulle ja pitäkää puolenne. Te itse tiedätte mitä teette ja millaisen kodin lapsellenne haluatte ja se saa luvan kelvata myös anopille. Kaikkea hyvää teidän perheelle ja nauttikaa vauvasta ja pitäkää huolta myös parisuhteesta sillä se on kaiken A ja O

    • ...

      Minun mieheni on adoptoitu, anoppi ei ole itse koskaan ollut raskaana, mutta eipä se yhtään estänyt häntä neuvomasta. Anoppi oli vielä varmaan keskivertoa yli-innokkaampi kun kyseessähän oli hänenkin ensiraskaus. Loppua kohden olin niin valtava että liikkuminen oli hankalaa ja silloin ihan kaikki v*tutti, joten pari kertaa tuli sanottua anopille aika pahasti kun tuli neuvomaan että "sitten _pitää_ tehdä niin ja näin".

      Sairaalaan anoppi ilmestyi kun minä makasin hätäsektion jälkeen puolitajuttomana pissapussi sängynlaidassa, olisi ehkä ollut kohteliasta odottaa seuraavaan päivään niin että olisin kerennyt käymään vaikka suihkussa...

      Olin lapsen syntymän jälkeen pitkään tosi kipeä, sektiohaava tulehtui ja liikkuminen oli vaikeaa, mieheni joutui saman tien takaisin töihin mutta silti anoppi kyläili päivittäin ja toi kaikenmaailman tuttaviaan mukanaan. Kyläily ei todellakaan ollut sellaista etta anoppi olisi tarjoutunut imuroimaan tai vahtimaan vauvaa niin että pääsisin pukemaan/suihkuun/syömään vaan anoppi ja mahdollinen mukanaantuomansa vieras pitivät vuorotellen vauvaa sylissään ja lässyttivät kunnes vauva alkoi huutaa tai kakkasi, silloin ojensivat lapsen takaisin ja poistuivat. Omat vanhempani asuvat eri maassa ja tulivat lapsen ollessa 3 viikon ikäinen. Isäni imuroi ja äitini silitti ja minä nukuin lapsen kanssa päiväunia.

      Pari kertaa anoppi on käynyt mieheni hermoille ja mies on ärähtänyt, se on ollut tehokasta ja nyt anoppi on rauhoittunut :)

    • Äijä

      Hienovaraisesti ilmaisten ei mielestäni voi tehokkaasti välttyä esim. anopin neuvoilta. Sanot sille suoraan, että hoidat itse hommat tavallasi ja piste. Ei se siitä rikki mee, mutta tajuaa asian. Sanoisin, että uusien vanhempien kuitenkin kannattaisi kuunnella tai kysellä neuvoja lapsenhoitoon liittyen sen jo kokeneilta. Ainakin sitten, kun tai jos jokin alkaa vastustamaan.

    • mä pelkään samaa tilannetta

      jo nyt vaik ei vauvasta tietoakaan...
      Mä en voi kuin ottaa osaa ja jos se anoppi haluaa vauvaa hyysätä hankkikoon oman hyvä se on olla jälkiviisas ja ruveta neuvomaan sellaista joka on epävarma anoppi neuvoo sulle näin ja näin m,ut jos homma menee v*tuiks niin sua se syyttää oli tyyli mikä vain!!! hankkikoon oman vauvan...koeta jaksaa:)

    • lapsi...........

      Ilmeisesti viestität olemuksella epävarmuutta ja
      siksi anoppi sun muut pyrkii antaan hyviä neuvoja.
      Yksi tämmöinen ajatus sinussa paljastaa jo sitä
      kun ajattelet pistää vastasyntyneen omaan huoneeseen.
      Yöllä sielä vauvan huoneessa ravaamalla saat jo aikaan rauhattomuutta.
      Minusta asiallinen keskustelu näitten neuvojen antajien kanssa helpottaa myös sinua ja kerro, että kysyn sitten kun tarvin neuvoja. (ainakin toiminu meillä)

      • on...

        Yleensä niitä neuvoja tämmöisessä asiassa tulee kun ihmiset huomaa ettei äiti ole ihan vielä aikuistunut.

    • muksuton

      Mielestäni miehesi kuuluisi laittaa anoppi ojennukseen.Keskustele hänen kanssaan.Muuten on helvetti valloillaan.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      17
      4526

    2. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      184
      2519

    3. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1647

    4. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      28
      1470

    5. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      64
      1207

    6. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      20
      1091

    7. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      21
      1058

    8. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      115
      961

    9. Toivoisin etten jännittäisi

      niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti
      Ikävä
      42
      942

    10. Hyvää talvipäivänseisausta

      Vuoden lyhyintä päivää. 🌞 Hyvää huomenta. ❄️🎄🌌✨❤️😊
      Ikävä
      171
      914
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt