"Ruokintaohjeita"

Taulukko 2.

TÄYSIMETYS 6 kk   
OSITTAINEN IMETYS 12 kuukauden ikään
   
> 4 kk:                  
Yksilöllisesti
tarvittaessa
tutustumisruokia
soseina:
- peruna
- kasvikset
- marjat
- hedelmät
>5 kk lihaa tai puuroa"   

> 6 kk:
"Kaikille
kiinteitä lisäruokia,
soseaterioita:
- peruna, kasvikset
- marjat ja hedelmät
- liha tai kala
- puuro"
   
>8 kk:
"Karkeita soseita
ja uusia
tutustumisruokia:
- peruna, kasvikset
ja liha tai kala
- puuro
- marjat ja hedelmät
- hienojakoisia
tuoreraasteita"   

> 10 kk:
"Perheen ruokia
tai karkeita soseita:
- puuro, leipä
- peruna, kasvikset
- tuoreraasteet
- marjat ja hedelmät
- liha- tai kalaruoat
- maitovalmisteet
ja maito ruoissa "

D-VITAMIINIVALMISTE kaikissa ikäryhmissä            
* Mikäli imetys ei jatku, tilalla äidinmaidonkorvikkeet vuoden ikään.            



Lapsen muu ravinto imeväisiässä:

Lisäruoat aloitetaan aina yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Tarpeeseen ja
aloitusajankohtaan vaikuttavat imetys sekä lapsen kasvu ja kehitys. Jos
rintamaitoa on niukasti, lisäruoka voidaan aloittaa jo neljän kuukauden
iässä. Imetyksen jatkuvuuden kannalta on parempi antaa kiinteää soseruokaa
kuin äidinmaidonkorviketta tai velliä pullosta. Jos lapsi ei saa
lainkaan rintamaitoa, kiinteä lisäruoka aloitetaan 4–6 kuukauden iässä
äidinmaidonkorvikeruokinnan jatkuessa. (Taulukko 2.)
Kaikki lapset tarvitsevat kiinteää lisäruokaa noin puolen vuoden iästä
lähtien. Tällöin lapsi on motoriselta kehitykseltään valmis syömään
lisäruokaa. Lisäruoilla turvataan erityisesti riittävä energian, proteiinin
ja muiden välttämättömien ravintoaineiden saanti. Yli puoli vuotta
jatkuvaan täysimetykseen liittyy kasvuhäiriön ja raudanpuuteanemian
vaara.
Lisäruokia annettaessa ruokavaliota laajennetaan vähitellen parilla
uudella ruoka-aineella viikkoa kohti. Kun ruoka-aineet annetaan yksitellen,
lapsi tottuu uusiin makuihin, ja ruoan sopimattomuus voidaan havaita.
Ensimmäisiksi lisäruoiksi sopivat peruna, muut kasvikset, marjat ja hedelmät.
Niiden jälkeen aloitetaan lihan ja viljan antaminen (ks. Taulukko
2). Lähellä yhden vuoden ikää aloitetaan tavallisten maitovalmisteiden
käyttö. Totuttelu kannattaa alkaa hapanmaitotuotteilla. Imeväisikäisen
ruoissa ei käytetä lainkaan suolaa eikä ruokaa valmisteta runsaasti suolaa
sisältävistä elintarvikkeista kuten makkaroista tai juustoista


Lapsen ruokailu leikki-iässä:

Ensimmäisen ikävuoden lopulla lapsi alkaa vähitellen syödä yhdessä
perheen kanssa samaa ruokaa. Aikuinen vastaa siitä, että lapselle tarjotaan
säännöllisesti ravitsevaa ruokaa myönteisessä ilmapiirissä. Kun
näin toimitaan, lapsi syö yleensä tarpeensa mukaisen määrän ruokaa,
ja syömisen pulmilta vältytään. Samanikäisten lasten keskinäiset erot
energiantarpeessa ovat huomattavia. Energiansaannin sopivuutta arvioidaan
yksilöllisesti kasvukäyrän avulla. Arvioinnissa auttavat vanhempien
havainnot sekä lapsen tyytyväisyys ja vointi.
Rasva on leikki-ikäiselle tärkeä energian, välttämättömien rasvahappojen
ja rasvaliukoisten vitamiinien lähde. Sydän- ja verisuoniterveyden
edistämiseksi on tärkeää pitää rasvan määrä kohtuullisena ja suosia
pehmeää rasvaa. Käytännössä tämä tarkoittaa kovan rasvan välttämistä
ja pehmeiden rasvojen valitsemista näkyväksi rasvaksi. Liha- ja maitovalmisteiden
käyttöön siirryttäessä lapsi voi alusta asti käyttää rasvattomia
tai vähärasvaisia vaihtoehtoja. Maidoksi sopii parhaiten rasvaton maito.
Kovaa rasvaa on piilorasvana maito- ja lihavalmisteiden lisäksi myös esimerkiksi
kekseissä ja muissa leivonnaisissa, joten niitä kannattaa käyttää
vain satunnaisesti. Näkyvänä rasvana leivän päällä, salaatinkastikkeissa,
ruoanlaitossa ja leivonnassa käytetään kasviöljyä, kasvimargariinia ja
juoksevaa kasviöljyvalmistetta (ns. pullomargariini). Kun alle kaksivuotias
lapsi käyttää rasvattomia maitovalmisteita, ruokavalioon lisätään päivittäin
2–3 tl lisärasvaa kasviöljynä tai margariinina (80 % rasvaa) riittävän
energiansaannin varmistamiseksi.
Koko perheen kannattaa jo raskausaikana totutella säännölliseen ateriarytmiin,
sillä napostelu ja usein toistuva syöminen ja juominen altistavat
hampaat jatkuvalle happohyökkäykselle. Makeisten antamista tulisi
välttää ainakin lapsen varhaisten ikävuosien aikana. Makeisten, keksien,
jäätelön, limsan, mehujen ym. makean ruoan käyttö on syytä rajoittaa
aterioiden yhteyteen tai erilaisiin juhlahetkiin. Makean tarjoamisessa on
syytä kiinnittää huomiota myös määrään. Herkut syrjäyttävät helposti
muuta ruokaa tai ovat ylimääräistä ja altistavat siten ylipainon kehittymiselle.
Jatkuva napostelu häiritsee nälän ja kylläisyyden tunteen säätelyä.
Janojuomana tulee opetella käyttämään pelkkää vettä.
Lapsi kannattaa pienestä pitäen opettaa syömään vähäsuolaista ruokaa.
Samalla koko perhe tottuu vähäsuolaisuuteen. Useat maustesuolat,
lihaliemet, marinadit ja soijakastikkeet sisältävät runsaasti suolaa. Niitä
käytettäessä ruokaan ei tarvitse lisätä suolaa. Suolan saantia voidaan
vähentää valitsemalla leivistä, lihavalmisteista, juustoista ja rasvavalmisteista
mahdollisuuksien mukaan vähäsuolainen vaihtoehto ja käyttämällä
erittäin runsaasti suolaa sisältäviä elintarvikkeita (esim. sipsit, suolapähkinät,
ketsuppi) vain satunnaisesti.
Säännölliset ruoka-ajat ovat ruokailun perusta. Epäsäännöllinen ruokailurytmi
häiritsee helposti lapsen herkkää ruokahalun säätelyä.
Perheen yhteisissä ruokailutilanteissa voidaan tavoitteellisesti opetella
sekä ruokailutaitoja että uusia syömistottumuksia. Vanhemmat ja muut
läheiset ihmiset vaikuttavat omilla valinnoillaan, esimerkillään ja toimenpiteillään
lapsen ruokatottumusten kehittymiseen. Lapset ovat usein
varautuneita uusia ruokia tai makuja kohtaan. Vanhempia kannustetaan
tarjoamaan lapselle uusia ruokia pieninä annoksina useita kertoja saman
viikon aikana. Kun lapsi saa toistuvasti maistella uusia ruoka-aineita oman
halunsa mukaan pakottamatta, hän oppii helpommin pitämään erilaisista
mauista. Ruokailutilanteen ilmapiiri vaikuttaa ratkaisevasti siihen, mistä
lapsi oppii pitämään ja mitä hän syö. Kiireettömyys ja lapsen huomioiminen
auttavat miellyttävän ruokailuilmapiirin luomisessa. Leikki-ikäinen
lapsi tarvitsee selvät ohjeet toivotusta ja sopimattomasta käyttäytymisestä.
Vanhemmat voivat ohjata lapsen ruokailutapoja esimerkiksi kiittämällä
ja kannustamalla lasta. Maanittelu, tuputtaminen tai uhkaukset eivät ole
tehokkaita kasvatuskeinoja.