Katsekontakti.

Olen törmännyt tohon SAG:iin monessa paikassa, mutta vähän epäselväks on jäänyt mitä se tarkoittaa?
Usein myös on kirjotettu pienikokoisuudesta lyhenteen mukana, mutta meillä poika on tosiaan alusta asti ollut melko iso.
Syntyessään melkein kolme kiloa ja nyt yli 5 kiloa!

Taas tässä. kirjoitti:

Olen törmännyt tohon SAG:iin monessa paikassa, mutta vähän epäselväks on jäänyt mitä se tarkoittaa?
Usein myös on kirjotettu pienikokoisuudesta lyhenteen mukana, mutta meillä poika on tosiaan alusta asti ollut melko iso.
Syntyessään melkein kolme kiloa ja nyt yli 5 kiloa!

Lue lisää

Meillä syntyi kans SGA keskonen rv24. Ei poitsu kato kasvoihin yleensä kun syödessään, mut sillon tarkkaileekin silmiin:)Just pari viikkoo sit alotti ton jutun ja ikää on jo mittarissa 4kk (ki vajaa 1kk)

Taas tässä. kirjoitti:

Olen törmännyt tohon SAG:iin monessa paikassa, mutta vähän epäselväks on jäänyt mitä se tarkoittaa?
Usein myös on kirjotettu pienikokoisuudesta lyhenteen mukana, mutta meillä poika on tosiaan alusta asti ollut melko iso.
Syntyessään melkein kolme kiloa ja nyt yli 5 kiloa!

Lue lisää

tarkoittaa siis pienipainoinen viikkoihin nähden. Eli meillä oli painoa vain 1450g ja viikkoja oli 34, jolloin painoa olisi pitänyt olla normaalisti reilu 2kg.

hippula kirjoitti:

tarkoittaa siis pienipainoinen viikkoihin nähden. Eli meillä oli painoa vain 1450g ja viikkoja oli 34, jolloin painoa olisi pitänyt olla normaalisti reilu 2kg.

Onko tälle SGA:lle mitään selitystä?
Miksi tälläistä on?
On ilmeisesti aika yleistä että sga vauvat tulevat vähän jäljessä vauva aikana, kunnes ottaa toiset kiinni?

Taas tässä. kirjoitti:

Onko tälle SGA:lle mitään selitystä?
Miksi tälläistä on?
On ilmeisesti aika yleistä että sga vauvat tulevat vähän jäljessä vauva aikana, kunnes ottaa toiset kiinni?

Lue lisää

Syyt ilmeisesti SGA:han oli, että istukka lakkasi toimimasta joskus tuolla rv.28-30 kunnolla. Viikolla 33 ilmeisesti vauva ei saanut enää ollenkaan ravintoa. Myös chatch-22 niminen oireyhtymä löytyi vajaan vuoden iässä. Sekin hidastaa hiukan kasvua sikiöaikana. Näin siis meillä.

Mulla oli täydellinen eteisistukka ja ollaan ihmetelty kun poika hikoilee aivan mielettömästi!
Menee vieläkin kylmiä väreitä miten samanlaiselta kuulostaa!
Poika tosin nukkuu kohtalaisen hyvin, mutta on itkuinen hereillä ollessaan.
Toivottavasti meillä on samanlainen kohtalo, että kaikki kääntyy hyväks!
Kivi vierähti nyt sydämeltä kyllä.
KIITOS SINULLE!
Mielikuvitus laukkaa ja tuli ihan sellainen olo, että tää voi olla jotain mitä ei oo vielä hokattukkaan.

Taas tässä. kirjoitti:

Mulla oli täydellinen eteisistukka ja ollaan ihmetelty kun poika hikoilee aivan mielettömästi!
Menee vieläkin kylmiä väreitä miten samanlaiselta kuulostaa!
Poika tosin nukkuu kohtalaisen hyvin, mutta on itkuinen hereillä ollessaan.
Toivottavasti meillä on samanlainen kohtalo, että kaikki kääntyy hyväks!
Kivi vierähti nyt sydämeltä kyllä.
KIITOS SINULLE!
Mielikuvitus laukkaa ja tuli ihan sellainen olo, että tää voi olla jotain mitä ei oo vielä hokattukkaan.

Lue lisää

siis ei ole totta! sinullakin oli täydellinen eteisistukka, teidänkin poika hikoilee paljon, syntyi ilmeisesti suht saman verran ennenaikaisena, painaa nyt jo suht paljon ja ei ota katsekontaktia eikä ääntele.

en ole kolmen vuoden aikana kuullut kenestäkään jolla olisi samankuuloista!! tosin teidän vauva on vasta parikuinen eli kaikki voi olla kohta jo teillä ihan normaalisti.

missäpäin te asutte? me asumme espoossa.

kysyisin vielä että syntyikö poikanne ennenaikaisena juuri eteisistukan takia? minun istukkani siirtyi kuin ihmeenä pois kohdunsuun päältä ja synnytin alakautta. synnytys alkoi lapsivesien menolla 35 5 ja sitä ennen oli ollut viikon kovia supistuksia. eli mietin vain että oliko sinulla sovittu sektio viikolle 35 koska minulle se oli sovittu kyllä juuri sille viikolla mutta istukkani onneksi siirtyi pois.

lai-ne kirjoitti:

siis ei ole totta! sinullakin oli täydellinen eteisistukka, teidänkin poika hikoilee paljon, syntyi ilmeisesti suht saman verran ennenaikaisena, painaa nyt jo suht paljon ja ei ota katsekontaktia eikä ääntele.

en ole kolmen vuoden aikana kuullut kenestäkään jolla olisi samankuuloista!! tosin teidän vauva on vasta parikuinen eli kaikki voi olla kohta jo teillä ihan normaalisti.

missäpäin te asutte? me asumme espoossa.

kysyisin vielä että syntyikö poikanne ennenaikaisena juuri eteisistukan takia? minun istukkani siirtyi kuin ihmeenä pois kohdunsuun päältä ja synnytin alakautta. synnytys alkoi lapsivesien menolla 35 5 ja sitä ennen oli ollut viikon kovia supistuksia. eli mietin vain että oliko sinulla sovittu sektio viikolle 35 koska minulle se oli sovittu kyllä juuri sille viikolla mutta istukkani onneksi siirtyi pois.

Lue lisää

Mä en ole kuullut koskaan ennen edes eteisistukasta ennenku omalle kohdalle osui. En nopeasti kasvavista keskosista (meille sanottiin maanantaina neuvolassa et voisitte alkaa vähän kattoo niitä ruokailuja kun kasvaa niin kovaa) Enkä ongelmista katsekontaktin kanssa ja tässä ne on nyt molemmilla yhdessä kasassa!
Mulla oli suunniteltu sektio. Lapsivesipunktiossa katottiin että keuhkot oli kypsät (on kuulemma sekin harvinaista niille viikoille) ja heti vaan leikkaukseen.
Toi hikoilu on ihmeellistä kertakaikkiaan. Monta kertaa luullut että vaipasta tullu läpi kun on lakanat märät, mutta pojasta se lähtee!
Ihan syödessäänki nousee hiki otsalleen!
Oliko teillä koskaan niin että poika tuntui ehkä tajuavan että puhut hänelle heiluttelemalla käsiä ja hengittämällä kiivaammin? Meillä on välillä niin jos oikein asettelen pojan eteeni ja lässyttelen. Kuitenkin tuijottelee takana olevaa seinää mielummin ja katse ei edes pysähdy mun kasoihin jos kääntää pään vasemmalta oikeelle. Joskus, harvoin luulen saaneen katseen kohtaamaan, mutta sitä ei kauaa kestä.
Teillä tuli toi kävely normaali aikaan. Oliko muutenki fyysisesti ajallaan?
Meillä poika kannattelee hyvin päätään ja "kaatuilee" tuon tuosta mahalta selälleen.
Poika nauttii rytmikkäästä musiikista selvästi. Saattaa lopettaa itkemisen ihan pelkän musiikin ansiosta.
Ei ilmeitä minkäänlaisia juurikaan tullut, eikä mitään ääntä, paitsi itkua kuulunut.
Mä tässä toistelen kaikkea, mut olen todella tohkeissani tästä asiasta nyt! Olin jo puolivarma että pojalla on autismi tms.
Mulla on esikoinen 2.5 vuotias ja hänen kehitys kulki aina jotenki aikaansa edellä. Ovat kuin yö ja päivä nämä veljekset.

Taas tässä. kirjoitti:

Mä en ole kuullut koskaan ennen edes eteisistukasta ennenku omalle kohdalle osui. En nopeasti kasvavista keskosista (meille sanottiin maanantaina neuvolassa et voisitte alkaa vähän kattoo niitä ruokailuja kun kasvaa niin kovaa) Enkä ongelmista katsekontaktin kanssa ja tässä ne on nyt molemmilla yhdessä kasassa!
Mulla oli suunniteltu sektio. Lapsivesipunktiossa katottiin että keuhkot oli kypsät (on kuulemma sekin harvinaista niille viikoille) ja heti vaan leikkaukseen.
Toi hikoilu on ihmeellistä kertakaikkiaan. Monta kertaa luullut että vaipasta tullu läpi kun on lakanat märät, mutta pojasta se lähtee!
Ihan syödessäänki nousee hiki otsalleen!
Oliko teillä koskaan niin että poika tuntui ehkä tajuavan että puhut hänelle heiluttelemalla käsiä ja hengittämällä kiivaammin? Meillä on välillä niin jos oikein asettelen pojan eteeni ja lässyttelen. Kuitenkin tuijottelee takana olevaa seinää mielummin ja katse ei edes pysähdy mun kasoihin jos kääntää pään vasemmalta oikeelle. Joskus, harvoin luulen saaneen katseen kohtaamaan, mutta sitä ei kauaa kestä.
Teillä tuli toi kävely normaali aikaan. Oliko muutenki fyysisesti ajallaan?
Meillä poika kannattelee hyvin päätään ja "kaatuilee" tuon tuosta mahalta selälleen.
Poika nauttii rytmikkäästä musiikista selvästi. Saattaa lopettaa itkemisen ihan pelkän musiikin ansiosta.
Ei ilmeitä minkäänlaisia juurikaan tullut, eikä mitään ääntä, paitsi itkua kuulunut.
Mä tässä toistelen kaikkea, mut olen todella tohkeissani tästä asiasta nyt! Olin jo puolivarma että pojalla on autismi tms.
Mulla on esikoinen 2.5 vuotias ja hänen kehitys kulki aina jotenki aikaansa edellä. Ovat kuin yö ja päivä nämä veljekset.

Lue lisää

siis aivan kuin puhuisit mun pojan vauva-ajasta!

imetin siis poikaani ja aina kun hän söi oli pää samantien hikikarpaloissa ohimoilta. aluksi hikoilun takia kuunneltiin jo sairaalassa sydän tarkasti ettei sydänvikaa. sydän normaali. poika hikoili vauvana varsinkin kun laittoi nukkumaan, samantien oli lakana märkä, hikoili myös muualta kuin päästä eli jotenkin koko poika oli usein aivan litimärkä ja tyynyliinat kastuu edelleen. muistan, että kävin häntä usein pyyhkimässä talouspaperilla tai liinalla hiuksista ja ohimoilta ja selästä ja ne siis kastuivat ihan märäksi. kotona ei siis ollut kuuma tms mitä minulle aina ehdoteltiin.

mutta nyt juuri tajuan, että hikoilu on vähentynyt nyt viime kesän jälkeen. en ole kuitenkaan nähnyt lasta tai aikuista joka hikoilee noin valtavasti.

fyysinen kehitys oli kyllä mun mielestä erilaista ja paljon hitaampaa kuin ensimmäisellä pojallani,joka alkoi kävelemään aikaisin 10 kk iässä. meillä ei mun mielestä käännytty 2 kuisena.joo katsoin juuri neuvolakortista, mun poika on kääntynyt vasta kuusikuisena vatsalleen, kannattanut päätään käsistä kohotettaessa kolmikuisena. eli fyysinenkin kehitys oli ensimmäisen vuoden tosi hidasta mutta kävelemään alkoi sitten kuitenkin ihan normiaikaan.

poikani oli niin painava että neuvolassa pitivät sitä osasyynä hitaaseen liikkeelle lähtöön, tosiaan 6kuisena 10 kiloa ja ainoastaan rintamaidolla, ei ollut saanut mitään muuta. neuvolassa sanoivat vaan että kasvaa todella hyvin (itse olen tosi hoikka, kuten vanhempikin poika) ja vanhempi poika ei kasvanut mun maidolla koska siinä oli liian vähän rasvaa.

poikani on myös poikkeuksellisen valkoihoinen, mutta on voinut sen kyllä periä. itse olen pigmentiltäni normaalisuomalaista tummempi kuten vanhempikin poikani, eli rusketun tosi ruskeaksi ja olen talvisinkin sen näköinen että olisin ollut etelässä. eli tämä pikkuveli on valkoinen aina ja palaa heti auringossa. tietysti suojaan vaatteilla niin hyvin kun voin mutta vaatteet on hankalat kun hän hikoilee niin paljon.

mun poika käänsi aina pään vasemmalle kun esim vaihdoin vaippaa tai hän pötkötteli lattialla ja olisin loruttanut ja jumpannut häntä tms. käänsi aina pään pois tai katsoi nimenomaan kuvaamallasi tavalla jonnekin hieman sivuun mun taakse. muistan kuinka koetin aina siirtyä hänen katseensa reitille mutta se ei auttanut vaan hän katsoi siltikin taas sitten ohi.

säikkyi mun mielestä ääniä vauvana mutta ei välttämättä itkenyt vaan "lukittui kuoreensa". sellainen tunne mulla oli muutenkin, että hän oli omassa paikassa jonne minä en päässyt. lauluista piti ja pitää edelleen, nykyään laulaa paljon itse.

koska sullakin on jo yksi poika ennestään niin varmasti voit luottaa itseesi ja äidinvaistoosi, tiedät jos joku on poikkeuksellisen erilaista mitä esikoisen kanssa olet kokenut. mä ainakin tajusin hyvin nopeasti, että vauvani ei ole tavallinen. en osaa vieläkään selittää hänen ekaa vuottaan, mutta nykyään on ihan tavallinen pieni poika. ja esimerkiksi kun jokeltelu ja ääntelyvaihe jäi kokonaan välistä onkin tavallaan täysin ennusteiden vastaista että poika puhuu hyvin rikasta kieltä ja alkoi siis puhua pitkiä lauseita hyvin nopeasti viime keväänä kun puhetta ylipäätään alkoi yhtäkkiä tulla. sitä ennen mielestäni myös ymmärtämisessä oli isoja puutteita, tai ei siis ymmärtänyt ikätasoisesti asioita. kirjaimista on puuttunut viime keväästä asti r ja l, mutta se ihan normaalia kohta kolmivuotiaalle.

pojallani oli jonkin aikaa diagnoosina määrittämätön ataksia mikä tarkoittaa liikkumisen leveäraiteisuutta ja kömpelyyttä. poikani kaatuili ja kuljeskeli päin ovenkarmeja, törmäili ja juoksemaan oppi vasta muistaakseni viime keväänä vaikka oli kävellyt jo vuoden. tästäkään ei ole enää mitään jäljellä. nykyään pelaa isoveljen kanssa futista ja potkuissa on voimaa normaalisti ja saa maaleja :) juoksee lujaa.

yhden asian tajusin mikä on edelleen erikoista muiden pikkuerikoisuuksien lisäksi. kun lapseni pyörii, hän menee aivan sekaisin jo parista pyörähdyksestä ympäri, saattaa kaatua mihin vaan, tekee sitä myös paljon. nykyään jo ihan vitsillä kun tietää että pää menee ihan sekaisin ja sen jälkeen huimaa. eli vähän sama asia mun mielestä kun vanhaa ihmistä pyörittäisi ja laittaisi sitten kävelemään suoraan. mun vanhempi poika ainakin voi pyöriä vaikka kuinka kauan eikä se vaikuta tasapainoon. pienempi menee heti aivan sekaisin. silti on aina tykännyt keinua ja pyörällä ajaa hienosti, apupyörät siis on. mutta eivät keksineet jorvissa tuolle tasapainoasiallekaan selitystä, sekin kohta aivoissa oli normaalisti kehittynyt.

toivottavasti saat jotain apua tästä meidän menneestä ajasta ja siitä kun kuulet, miten hyvin asiat nyt ovat vaikka alku oli todella erikoinen ja olin huolesta suunniltani vähän väliä.

lai-ne kirjoitti:

siis aivan kuin puhuisit mun pojan vauva-ajasta!

imetin siis poikaani ja aina kun hän söi oli pää samantien hikikarpaloissa ohimoilta. aluksi hikoilun takia kuunneltiin jo sairaalassa sydän tarkasti ettei sydänvikaa. sydän normaali. poika hikoili vauvana varsinkin kun laittoi nukkumaan, samantien oli lakana märkä, hikoili myös muualta kuin päästä eli jotenkin koko poika oli usein aivan litimärkä ja tyynyliinat kastuu edelleen. muistan, että kävin häntä usein pyyhkimässä talouspaperilla tai liinalla hiuksista ja ohimoilta ja selästä ja ne siis kastuivat ihan märäksi. kotona ei siis ollut kuuma tms mitä minulle aina ehdoteltiin.

mutta nyt juuri tajuan, että hikoilu on vähentynyt nyt viime kesän jälkeen. en ole kuitenkaan nähnyt lasta tai aikuista joka hikoilee noin valtavasti.

fyysinen kehitys oli kyllä mun mielestä erilaista ja paljon hitaampaa kuin ensimmäisellä pojallani,joka alkoi kävelemään aikaisin 10 kk iässä. meillä ei mun mielestä käännytty 2 kuisena.joo katsoin juuri neuvolakortista, mun poika on kääntynyt vasta kuusikuisena vatsalleen, kannattanut päätään käsistä kohotettaessa kolmikuisena. eli fyysinenkin kehitys oli ensimmäisen vuoden tosi hidasta mutta kävelemään alkoi sitten kuitenkin ihan normiaikaan.

poikani oli niin painava että neuvolassa pitivät sitä osasyynä hitaaseen liikkeelle lähtöön, tosiaan 6kuisena 10 kiloa ja ainoastaan rintamaidolla, ei ollut saanut mitään muuta. neuvolassa sanoivat vaan että kasvaa todella hyvin (itse olen tosi hoikka, kuten vanhempikin poika) ja vanhempi poika ei kasvanut mun maidolla koska siinä oli liian vähän rasvaa.

poikani on myös poikkeuksellisen valkoihoinen, mutta on voinut sen kyllä periä. itse olen pigmentiltäni normaalisuomalaista tummempi kuten vanhempikin poikani, eli rusketun tosi ruskeaksi ja olen talvisinkin sen näköinen että olisin ollut etelässä. eli tämä pikkuveli on valkoinen aina ja palaa heti auringossa. tietysti suojaan vaatteilla niin hyvin kun voin mutta vaatteet on hankalat kun hän hikoilee niin paljon.

mun poika käänsi aina pään vasemmalle kun esim vaihdoin vaippaa tai hän pötkötteli lattialla ja olisin loruttanut ja jumpannut häntä tms. käänsi aina pään pois tai katsoi nimenomaan kuvaamallasi tavalla jonnekin hieman sivuun mun taakse. muistan kuinka koetin aina siirtyä hänen katseensa reitille mutta se ei auttanut vaan hän katsoi siltikin taas sitten ohi.

säikkyi mun mielestä ääniä vauvana mutta ei välttämättä itkenyt vaan "lukittui kuoreensa". sellainen tunne mulla oli muutenkin, että hän oli omassa paikassa jonne minä en päässyt. lauluista piti ja pitää edelleen, nykyään laulaa paljon itse.

koska sullakin on jo yksi poika ennestään niin varmasti voit luottaa itseesi ja äidinvaistoosi, tiedät jos joku on poikkeuksellisen erilaista mitä esikoisen kanssa olet kokenut. mä ainakin tajusin hyvin nopeasti, että vauvani ei ole tavallinen. en osaa vieläkään selittää hänen ekaa vuottaan, mutta nykyään on ihan tavallinen pieni poika. ja esimerkiksi kun jokeltelu ja ääntelyvaihe jäi kokonaan välistä onkin tavallaan täysin ennusteiden vastaista että poika puhuu hyvin rikasta kieltä ja alkoi siis puhua pitkiä lauseita hyvin nopeasti viime keväänä kun puhetta ylipäätään alkoi yhtäkkiä tulla. sitä ennen mielestäni myös ymmärtämisessä oli isoja puutteita, tai ei siis ymmärtänyt ikätasoisesti asioita. kirjaimista on puuttunut viime keväästä asti r ja l, mutta se ihan normaalia kohta kolmivuotiaalle.

pojallani oli jonkin aikaa diagnoosina määrittämätön ataksia mikä tarkoittaa liikkumisen leveäraiteisuutta ja kömpelyyttä. poikani kaatuili ja kuljeskeli päin ovenkarmeja, törmäili ja juoksemaan oppi vasta muistaakseni viime keväänä vaikka oli kävellyt jo vuoden. tästäkään ei ole enää mitään jäljellä. nykyään pelaa isoveljen kanssa futista ja potkuissa on voimaa normaalisti ja saa maaleja :) juoksee lujaa.

yhden asian tajusin mikä on edelleen erikoista muiden pikkuerikoisuuksien lisäksi. kun lapseni pyörii, hän menee aivan sekaisin jo parista pyörähdyksestä ympäri, saattaa kaatua mihin vaan, tekee sitä myös paljon. nykyään jo ihan vitsillä kun tietää että pää menee ihan sekaisin ja sen jälkeen huimaa. eli vähän sama asia mun mielestä kun vanhaa ihmistä pyörittäisi ja laittaisi sitten kävelemään suoraan. mun vanhempi poika ainakin voi pyöriä vaikka kuinka kauan eikä se vaikuta tasapainoon. pienempi menee heti aivan sekaisin. silti on aina tykännyt keinua ja pyörällä ajaa hienosti, apupyörät siis on. mutta eivät keksineet jorvissa tuolle tasapainoasiallekaan selitystä, sekin kohta aivoissa oli normaalisti kehittynyt.

toivottavasti saat jotain apua tästä meidän menneestä ajasta ja siitä kun kuulet, miten hyvin asiat nyt ovat vaikka alku oli todella erikoinen ja olin huolesta suunniltani vähän väliä.

Lue lisää

Että meillä yhtä valoisa tulevaisuus tämän asian suhteen!
Mä en osaa sanoa onko vauva kalpea tai meneekö herkästi pyörityksessä sekaisin tietenkään vielä, mutta todella erikoiselta kuulostaa nää meidän poitsut.
Oliko sulla mitään erityistä lääkitystä tms raskauden aikana?
Ite söin e-epaa (puhtain kalaöljy) tupla annoksina joka päivä koko raskauden ajan.
Sillä pitäis olla positiivisia vaikutuksia lapseen kaikkien tutkimuksien mukaan, mutta on käyny mielessä että voisko sekin olla jotain tehny.
Mulla kans eka poika kehitty vauhdilla, mutta ei kääntyny tai liikkunu yhtikäs mihinkään kun vasta yli puol vuotiaana, koska oli todella paksu, siis ei kertakaikkiaan saanu liikutettua ruhoaan.
Kääntymään ku oppi ni yht äkkiä jo kävelikin ja hänkin jo joskus 9kk 10 kk ikäsenä.
Häntä imetin ja mun maito tais sit olla pelkkää rasvaa kun niin paksuks vaan meni.
Nykyään on hoikka, mutta lihaksikas poika.
Ite olen kans hoikka ja aina ollutkin.
Kyllä tää on ollu todella tuskasta kun kuopukseen ei saa kontaktia, mutta nyt on huomattavasti oloa helpottanut kun kuullut että edes yhdellä ihmisellä maan päällä on kääntyny tämä katsekontaktin puuttuminen hyväks!
Ei tule enää itkuja kun poika yrityksistä huolimatta ei silmiin kato.
Jollain selittämättömällä tavalla uskon että hän ymmärtää että hänelle puhun kun puhun vaikka ei silmiin katsokkaan.
Mä tulen ainakin tänne infoon kaikki muutokset meidän tilanteista, että jos joku joskus on samassa tilanteessa, niin saa ainakin meidän kokemuksista lukea!
Soitan heti huomenna neuvolaan ja sanon että olen nyt kuullut toisesta tälläisestä eteisistukka,hikoilu,nopeasti kasvava ei kontaktia, äänetön ja ilmeetön vauvasta ja haluan selvittää mistä on kyse!
Tämä ei ole enää mistään kulmasta tarkasteltuna normaalia että lapsi välttelee katsekontaktia.
Mistään vuorovaikutuksen puutteesta ei voi olla kyse, koska tuppaan nokkaani varmaan liiaksikin asti poikien asioihin ja nyt vauvalle olen höpöttänyt taukoamatta tämän hereillä ollessa.