tunnen joskus kummaa itsemurhaviettiä.. joskus tuntuu, että olisi kai parempi, jos tekisin sen.. yleensä tämä tunne tulee jonkin pettymyksen seurauksena.. seurustelu suhteeni meni päättyi muutama viikko sitten ja olen siitä lähtien miettinyt itsemurhaa, mutta en ole sitä tehnyt.. olen ennenkin harkinnut.. monestikki ja eri tapoja jolla voisin sen tehdä, mutta aina ajattelen, miten muut joutuvat kärsimään, jos teen itsemurhan.. esim. perhe, ystävät, kaverit. kun ajattelen itsemurhaa kaikki pahat ajatukset menevät pois.. mutta seuraavana päivänä taas en ehkä ajattele itsaria. on tiettyjä vuodenaikoja ja vuorokaudenaikoja, jolloin tällaiset ajatukset tulevat mieleeni.. saan aina jostain voimia selvitä, mutta en tiedä miten tulevaisuudessa jaksan.. elämä jatkuu ainakin vielä. onko muilla samanlaisia ajatuksia/kokemuksia??
kiitos jo etukäteen..
itsemurhavietti..
31
2657
Vastaukset
- tiuku
masennuksen hoitoa,päivä kerrallaan,pieniä tavotteita isojen toiveitten sijasta,sosiaalisten taitojen opettelua,puhumista,uusia ystäviä,harrastuksia,sisältöä elämään ja vielä kerran terapiaa- niin meillä eletään tällä hetkellä samaisen vietin kera ja muutama viikko itsemurhayrityksen jälkeen. :) Voimia,voimia ja koita keksiä ne omat selviytymis keinot: aina kannattaa kuitenkin odottaa hetki tai kaksi,sillä eihän sitä muuten tiedä,mitä kivaa voi viikon kuluttua tapahtua?
- Segopåå
joo mulla sama juttu...oon yläasteelta lähtien alkanu miettiin mielessä kirjettä vanhemmille että mitä kirjottaisin siihe ennen ku kuolen oon nytte 18. Suunnittelin että meen entisen koulun katolle ja vähä rohkasua ottaa että on pokkaa hypätä..toinen vaihtoehto ois että ihan aseella armeijassa. Minusta tää on ihan luonnollista jos siltä tuntuu että ei jaksa nii siitä vaa tälläset sekopäät niiku minä nii hoitaa ittesä pois tästä paskasta
- Sisko
vanhemmat - ajattele heitä!
Mä menetin siskoni ja veljeni ja voin kertoa, että jäljelle jääneillä ei ole helppoa.
Mun mottoni on, että mennään eteenpäin vaikka kontaten! Älä luovuta! - sekopåå
Sisko kirjoitti:
vanhemmat - ajattele heitä!
Mä menetin siskoni ja veljeni ja voin kertoa, että jäljelle jääneillä ei ole helppoa.
Mun mottoni on, että mennään eteenpäin vaikka kontaten! Älä luovuta!oot oikeassa mun täytyy ajatella vanhempiaki..joten en kirjota sitä kirjettä..mulla ei oo muita sisaruksia joten samakait tuo ois tehä..
hyvä motto sulla... joo ei pidä luovuttaa konttaan sieltä katolta alas jos ei muute pääse
ennen koulujen alkua lähen jos en nii oon tullu varmaan uskoon tai sitte jotaki todella hyvää on tapahtunu pittää ny kattoo että meneekö viikonloppu mitenkä hyvin ja kaikille vaa tiedoksi että jos teette joskus lapsia nii raha asiat ekana kuntoon..
Sisko ei ollu tarkotus mollata tota sun viestiä olin vaa nii hilpeellä päällä.. juu ei varmaankaa oo helppoa sulla ollu en kyllä ite tiiä ku ei oo kukkaa lähisukulainen kuollu..olkoon voima kanssasi jee =P - suicide
sekopåå kirjoitti:
oot oikeassa mun täytyy ajatella vanhempiaki..joten en kirjota sitä kirjettä..mulla ei oo muita sisaruksia joten samakait tuo ois tehä..
hyvä motto sulla... joo ei pidä luovuttaa konttaan sieltä katolta alas jos ei muute pääse
ennen koulujen alkua lähen jos en nii oon tullu varmaan uskoon tai sitte jotaki todella hyvää on tapahtunu pittää ny kattoo että meneekö viikonloppu mitenkä hyvin ja kaikille vaa tiedoksi että jos teette joskus lapsia nii raha asiat ekana kuntoon..
Sisko ei ollu tarkotus mollata tota sun viestiä olin vaa nii hilpeellä päällä.. juu ei varmaankaa oo helppoa sulla ollu en kyllä ite tiiä ku ei oo kukkaa lähisukulainen kuollu..olkoon voima kanssasi jee =PHei!
En tidä mikä sinut on ajanut tuohon tilanteeseen. Itse aikoinaan olen paininut saman kysymyksen äärellä. Ennenkuin teet mitään niin mieti, MITÄ ITSE HALUAT? Se on se kysymys mitä sinun pitää pohtia. - segopåå
suicide kirjoitti:
Hei!
En tidä mikä sinut on ajanut tuohon tilanteeseen. Itse aikoinaan olen paininut saman kysymyksen äärellä. Ennenkuin teet mitään niin mieti, MITÄ ITSE HALUAT? Se on se kysymys mitä sinun pitää pohtia.en tiiä mikä muhun menny mutta nytte vähitellen alkaa kaikki palikat loksahtaa paikalleen... kesällä ollu vaa nii he*****n tylsää nii vähä pää seonnu ja alkanu aatteleen tollasia...
ei oo oikeen terveellistä olla kauan yksin mutta se on vaa oma syy ku en oo viittiny vaa lähtä mihinkää
heheh vissii jotaki väliaikaista teinimasennusta - Sisko
sekopåå kirjoitti:
oot oikeassa mun täytyy ajatella vanhempiaki..joten en kirjota sitä kirjettä..mulla ei oo muita sisaruksia joten samakait tuo ois tehä..
hyvä motto sulla... joo ei pidä luovuttaa konttaan sieltä katolta alas jos ei muute pääse
ennen koulujen alkua lähen jos en nii oon tullu varmaan uskoon tai sitte jotaki todella hyvää on tapahtunu pittää ny kattoo että meneekö viikonloppu mitenkä hyvin ja kaikille vaa tiedoksi että jos teette joskus lapsia nii raha asiat ekana kuntoon..
Sisko ei ollu tarkotus mollata tota sun viestiä olin vaa nii hilpeellä päällä.. juu ei varmaankaa oo helppoa sulla ollu en kyllä ite tiiä ku ei oo kukkaa lähisukulainen kuollu..olkoon voima kanssasi jee =Phelppoo ollut, kun sisko teki itsarin ja sit kuoli velikin. Koskee vuosienkin jälkeen tosi paljon.
Suosittelen uskoon tuloa. Itse olen uskossa ja sen turvin olen pajon eheytynyt.
On joku, johon luottaa ja jolle voi kertoa kaiken. Ei ihminen (terapeuttikaan) pysty täysin asettumaan toisen ihmisen saappaisiin.
Toivottavasti voit jo vähän paremmin!
- itu
On erittäin tuttua..toi itsemurhan miettiminen.Mietin sitä todella usein.Mietin miten sen tekisin ja missä..katselen korkeita taloja ja niiden kattoja.Lähellä on pari erittäin korkeaa taloa,olen usein kuvitellut itseni niiden kattojen reunalle.Olisi niin ihanaa päästä helvettiin täältä.Unelmien täyttymys.Välillä sitä pelästyy omia ajatuksiaan.Mutta kun niille ei voi mitään.Yritän pidätellä itseäni täällä niin kauan kuin pystyn.Tiedän ja tunnen kuitenkin että jossakin vaiheessa raja tulee vastaan.Vaikken halua tehdä sitä muille.
- Miksi
Itsemurha on ITSEKKÄÄN ihmisen raukkamainen teko.
Kunhan minä vaan pääsen helpolla muilla ei niin väliä. On omakohtainen kokemus viime syksyltä. Ystäväni hirtti itsensä. Sotkuiset raha-asiat. Puhumalla ja selvittämällä niistä olisi varmaan selvinnyt.Ei ajatellut muita. Mutta kontattu on eteenpäin, välillä mahallaan raahauduttu mutta kuitenkin. - suicide
Miksi kirjoitti:
Itsemurha on ITSEKKÄÄN ihmisen raukkamainen teko.
Kunhan minä vaan pääsen helpolla muilla ei niin väliä. On omakohtainen kokemus viime syksyltä. Ystäväni hirtti itsensä. Sotkuiset raha-asiat. Puhumalla ja selvittämällä niistä olisi varmaan selvinnyt.Ei ajatellut muita. Mutta kontattu on eteenpäin, välillä mahallaan raahauduttu mutta kuitenkin.Älkää koskaan menkö tuomitsemaan itsemurhan tehnyttä tai yrittänyttä. Koittakaa ymmärtää, että sellaisen ihmisen elämä on todellakin useimmiten niin solmussa ettei hän näe muuta ulospääsytietä kuin kuoleman. Usein itsemurhan tehnyt tai sitä yrittänytkin saatta luulla, että niin on paras kaikille. On parempi kun hän ei ole olemassa, koska ihminen kokee olevansa vain rasitteeena muille ihmisille. Ei kukaan hetken mielijohteesta päätä tappaa itseänsä. Älkää olko niin mustavalkoisia!!
- suremaan jätetty
suicide kirjoitti:
Älkää koskaan menkö tuomitsemaan itsemurhan tehnyttä tai yrittänyttä. Koittakaa ymmärtää, että sellaisen ihmisen elämä on todellakin useimmiten niin solmussa ettei hän näe muuta ulospääsytietä kuin kuoleman. Usein itsemurhan tehnyt tai sitä yrittänytkin saatta luulla, että niin on paras kaikille. On parempi kun hän ei ole olemassa, koska ihminen kokee olevansa vain rasitteeena muille ihmisille. Ei kukaan hetken mielijohteesta päätä tappaa itseänsä. Älkää olko niin mustavalkoisia!!
Rakas suicide,miten kukaan voi kuvitella olevansa tässä maailmassa rasitteena joillekin muille...käsittämätöntä!!!Ei pidä ajatella muita,jokaisella on oma eämänsä ja jos se jotakuta häiritsee,niin minä pysyn kaukana hänestä,hän ihminen ei kuulu elämääni.En elä täällä muiden vuoksi,EN!
- suicide
suremaan jätetty kirjoitti:
Rakas suicide,miten kukaan voi kuvitella olevansa tässä maailmassa rasitteena joillekin muille...käsittämätöntä!!!Ei pidä ajatella muita,jokaisella on oma eämänsä ja jos se jotakuta häiritsee,niin minä pysyn kaukana hänestä,hän ihminen ei kuulu elämääni.En elä täällä muiden vuoksi,EN!
Kun ihminen on SAIRAS hän uskoo olevansa vain taakkana muille ja on vakuuttunut siitä että kuolema on ainoa ratkaisu. TERVE ihminen tietää ettei näin ole.
- surua ja ikävää
suicide kirjoitti:
Kun ihminen on SAIRAS hän uskoo olevansa vain taakkana muille ja on vakuuttunut siitä että kuolema on ainoa ratkaisu. TERVE ihminen tietää ettei näin ole.
...toivottavasti haet apua,koska tiedostat olevasi sairas.Terapiat auttavat,ne estävät sinut kuolemalta,jos vaan saat oikeanlaista apua.Yritä edes hiukan uskoa,ettet ole muille taakka ja elämäsi on arvokas!Ei se helppoa minunkaan ole aina nuin ajatella:eronnut,ainokaisen lapseni menettänyt...tuntuu minustakin joskus ettei minua kukaan enään tarvitse:kenen kasvamista seuraan,kenen kanssa nauran ja itken yhteisille muistoille,kenen kanssa katsellaan päiväkodissa ja koulussa tehtyjä askareita,kuka minua hoitaa,kun vanhenen,ei lapseni,ei lapsenlapsia,ei ole sitä kaunista kiharapäätä,joka oli jo enkeli eläessää,en voi pitää häntä enää sylissäni ja sanoa,että olet maailman ihanin ja rakkain"kakarani"
- Kovan polun tallaaja
suicide kirjoitti:
Älkää koskaan menkö tuomitsemaan itsemurhan tehnyttä tai yrittänyttä. Koittakaa ymmärtää, että sellaisen ihmisen elämä on todellakin useimmiten niin solmussa ettei hän näe muuta ulospääsytietä kuin kuoleman. Usein itsemurhan tehnyt tai sitä yrittänytkin saatta luulla, että niin on paras kaikille. On parempi kun hän ei ole olemassa, koska ihminen kokee olevansa vain rasitteeena muille ihmisille. Ei kukaan hetken mielijohteesta päätä tappaa itseänsä. Älkää olko niin mustavalkoisia!!
---
- Sisko
Kovan polun tallaaja kirjoitti:
---
Mitähän Sinulle Kovan polun tallaaja kuuluu? Miten voit?
- Elämä voittaa!!!
Sisko kirjoitti:
Mitähän Sinulle Kovan polun tallaaja kuuluu? Miten voit?
Kiitos kysymästä, nyt ihan hyvää kuuluu, tosin vielä joku aika sitten kuului todella huonoa .mielialalääkkeiden avulla olen saanut jopa "muutamia" iloisia päiviäkin viikossa elämääni...joten niitä lääkkeitä ei saa tuomita. Joillakin ne todella auttavat eteenpäin. Itse olisin varmaan päiväni jo päättänyt, mutta onneksi tajusin hakea apua ajoissa ja onneksi minulla on rakastavia ihmisiä ympärilläni, vaikka huonoina hetkinä tuntui ettei niitä ole ollenkaan. Mutta rakas tyttöni, rakkaat ystäväni ja nuo lääkkeet ovat auttaneet minua kestämään kaiken sen mitä minulle on tapahtunut. Mutta se on niin hassua että kun se masennuskierre alkaa, jostain se aina puhkeaa, niin tuntuu että niitä huonoja,ikäviä tapahtumia tulee vaan toinen toisensa jälkeen... Itse olen kokenut kahden miehen pahoinpitelyt, abortin, huoltajuuskiistan, joka tosin vielä kesken, ex-mies tekee kaikkensa mustamaalatakseen minut. Olen sairastunut vakavaan sairauteen, ystäväni kuoli ja mitähän vielä. Kyllä elämä on potkinut päähän ja lujasti mutta jostakin sitä vain saa sitä virtaa ja jaksaa porskia eteenpäin...Olen hyvässä työpaikassa, minulla on oma kiva asunto, ihana rakas lapsi, mutta silti toisinaan on todella kurja olo. Joten todettakoon sekin että raha ei tuo aina onnea...Ja moni varmasti kommentoi tätäkin että miten kykenen hoitamaan lastani kun olen "mieleltäni tässä tilassa" ja näin paljon kokenut...mutta sen haluan sanoa että tämä yhteiskunta juuri tekee ihmisistä masentuneita, ei ne masentuneet itse. Sosiaalityöntekijät saivat selville että syön mielialalääkkeitä ja siitäkös he saivat aseen minua vastaan...lapsi pitäisi laittaa isänsä luokse asumaan, koska olen kuulema mieleltäni sairas ja pahoinpitelyt ovat vaikuttaneet minuun niin etten kykene huolehtimaan lapsestani...Ajatelkaa miten hullunkurista. Lapsi määrättiin käräjäoikeudessa asumaan isänsä luokse edellä mainitun asian takia, vaikka isä on todellakin pahoinpidellyt minut vakavasti...Näin kiero tämä maa ja nämä sos.tantat ovat. Haluan antaa neuvon kaikille...älkää vaan ikinä kertoko mitään negatiivista itsestänne kenellekään muulle kuin luotettaville henkilöille, ei missään nimessä sos.tädeille...he kyllä rohkaisevat ja patistavat kertomaan kaiken mikä mieltä painaa tai siis on joskus painanut ja sitten kun ovat saaneet kaiken ulos, he kääntävät sen sinua vastaan...Lapseni isä kuka on ollut väkivaltainen minua kohtaan ja tehnyt sen lapsemme nähden, tämän takia erosin hänestä, sai lapsen nyt väliaikaisesti itselleen koska minä masennuin hänen tekojensa johdosta...Kuvitelkaa miten hullua mutta totta. Joudun viemään lapsen joka kerta väkisin autoon, kun hän ei haluaisi lähteä isänsä luokse yms...Surullista...mutta toivottavasti vain väliaikaista, sillä periksi en anna, koska tiedän mikä on lapselleni parasta...Itse olen hakenut apua masennukseeni ja hoito on auttanut ja olen päässyt jaloilleni, käynyt naisten ryhmissä ja eri ammatti-ihmisten luona juttelemassa ja käyn edelleen vaikkei enää mitään "hätää" olekaan ja olen täysin kykeneväinen huoltaja, mutta lapsen isä on taas aivan jotain muuta, väkivaltainen, sairas ihminen eikä hyväksy eikä myönnä tekojaan vieläkään...Jotenkin kuitenkin jaksan uskoa että oikeus vielä voittaa ja voitan nämä vaikeudet ka että saan tyttöni takaisin kotiin. Jonne hänkin haluaa...sääli vain ettei alle 12 vuotiasta lasta kuunnella oikeudessa...Että tällaista...
- Sisko
Elämä voittaa!!! kirjoitti:
Kiitos kysymästä, nyt ihan hyvää kuuluu, tosin vielä joku aika sitten kuului todella huonoa .mielialalääkkeiden avulla olen saanut jopa "muutamia" iloisia päiviäkin viikossa elämääni...joten niitä lääkkeitä ei saa tuomita. Joillakin ne todella auttavat eteenpäin. Itse olisin varmaan päiväni jo päättänyt, mutta onneksi tajusin hakea apua ajoissa ja onneksi minulla on rakastavia ihmisiä ympärilläni, vaikka huonoina hetkinä tuntui ettei niitä ole ollenkaan. Mutta rakas tyttöni, rakkaat ystäväni ja nuo lääkkeet ovat auttaneet minua kestämään kaiken sen mitä minulle on tapahtunut. Mutta se on niin hassua että kun se masennuskierre alkaa, jostain se aina puhkeaa, niin tuntuu että niitä huonoja,ikäviä tapahtumia tulee vaan toinen toisensa jälkeen... Itse olen kokenut kahden miehen pahoinpitelyt, abortin, huoltajuuskiistan, joka tosin vielä kesken, ex-mies tekee kaikkensa mustamaalatakseen minut. Olen sairastunut vakavaan sairauteen, ystäväni kuoli ja mitähän vielä. Kyllä elämä on potkinut päähän ja lujasti mutta jostakin sitä vain saa sitä virtaa ja jaksaa porskia eteenpäin...Olen hyvässä työpaikassa, minulla on oma kiva asunto, ihana rakas lapsi, mutta silti toisinaan on todella kurja olo. Joten todettakoon sekin että raha ei tuo aina onnea...Ja moni varmasti kommentoi tätäkin että miten kykenen hoitamaan lastani kun olen "mieleltäni tässä tilassa" ja näin paljon kokenut...mutta sen haluan sanoa että tämä yhteiskunta juuri tekee ihmisistä masentuneita, ei ne masentuneet itse. Sosiaalityöntekijät saivat selville että syön mielialalääkkeitä ja siitäkös he saivat aseen minua vastaan...lapsi pitäisi laittaa isänsä luokse asumaan, koska olen kuulema mieleltäni sairas ja pahoinpitelyt ovat vaikuttaneet minuun niin etten kykene huolehtimaan lapsestani...Ajatelkaa miten hullunkurista. Lapsi määrättiin käräjäoikeudessa asumaan isänsä luokse edellä mainitun asian takia, vaikka isä on todellakin pahoinpidellyt minut vakavasti...Näin kiero tämä maa ja nämä sos.tantat ovat. Haluan antaa neuvon kaikille...älkää vaan ikinä kertoko mitään negatiivista itsestänne kenellekään muulle kuin luotettaville henkilöille, ei missään nimessä sos.tädeille...he kyllä rohkaisevat ja patistavat kertomaan kaiken mikä mieltä painaa tai siis on joskus painanut ja sitten kun ovat saaneet kaiken ulos, he kääntävät sen sinua vastaan...Lapseni isä kuka on ollut väkivaltainen minua kohtaan ja tehnyt sen lapsemme nähden, tämän takia erosin hänestä, sai lapsen nyt väliaikaisesti itselleen koska minä masennuin hänen tekojensa johdosta...Kuvitelkaa miten hullua mutta totta. Joudun viemään lapsen joka kerta väkisin autoon, kun hän ei haluaisi lähteä isänsä luokse yms...Surullista...mutta toivottavasti vain väliaikaista, sillä periksi en anna, koska tiedän mikä on lapselleni parasta...Itse olen hakenut apua masennukseeni ja hoito on auttanut ja olen päässyt jaloilleni, käynyt naisten ryhmissä ja eri ammatti-ihmisten luona juttelemassa ja käyn edelleen vaikkei enää mitään "hätää" olekaan ja olen täysin kykeneväinen huoltaja, mutta lapsen isä on taas aivan jotain muuta, väkivaltainen, sairas ihminen eikä hyväksy eikä myönnä tekojaan vieläkään...Jotenkin kuitenkin jaksan uskoa että oikeus vielä voittaa ja voitan nämä vaikeudet ka että saan tyttöni takaisin kotiin. Jonne hänkin haluaa...sääli vain ettei alle 12 vuotiasta lasta kuunnella oikeudessa...Että tällaista...
Kiitos pitkästä viestistäsi! On Sinulla ollut tosi rankkaa, en voi muuta kuin rukoilla puolestasi, että jaksat eteenpäin. Ihailen Sinua, kun olet niin monin tavoin hakenut apua itsellesi.
On totta, että jos ja kun avautuu "asiantuntijoille", siitä saattaa saada sairaan tai pimahtaneen leiman, vaikka avautuminen juuri pitäisi olla askel terveyteen. Tällaista se on. Juuri tästä syystä itse olen ollut tosi arka hakemaan mitään esim. keskusteluapua ammattilaisilta vaikka taitaisi olla tarve. Tietenkään ei voi yleistää. On olemassa ihania hoitajia, lääkäreitä jne. - toivoa selviytymisestä
Sisko kirjoitti:
Kiitos pitkästä viestistäsi! On Sinulla ollut tosi rankkaa, en voi muuta kuin rukoilla puolestasi, että jaksat eteenpäin. Ihailen Sinua, kun olet niin monin tavoin hakenut apua itsellesi.
On totta, että jos ja kun avautuu "asiantuntijoille", siitä saattaa saada sairaan tai pimahtaneen leiman, vaikka avautuminen juuri pitäisi olla askel terveyteen. Tällaista se on. Juuri tästä syystä itse olen ollut tosi arka hakemaan mitään esim. keskusteluapua ammattilaisilta vaikka taitaisi olla tarve. Tietenkään ei voi yleistää. On olemassa ihania hoitajia, lääkäreitä jne.Itse hain apua heti kun lapseni sairastui,menetin hänet ja lääkityksellä olen yhä sekä käyn MTT:ssä keskustelemassa.En ole koskaan ollessani hoidon piirissä tuntenut itseäni huonommaksi,huonommuudentunteen aiheuttaa enemminkin epäonnistuminen ja kyvyttömyys parantaa ainokaistani.Kun mieli järkkyy tms.minusta se on aivan verrattavissa flunssaan,angiinaan,ripuliin jne.hakiessani apua.Se,että kykenee hakemaan apua ja ymmärtää tarvitsevansa sitä,on merkki terveydestä sekä itsestä välittämisestä ja tahdosta selviytyä.Jos tuntisin että ammattiautajat kohtelisivat minua huonosti,pitäisin kyllä puoliani.JOKAISELLA ON OIKEUS HYVÄÄ KOHTELUUN!Tai tekisin valituksen ja vaatisin toisen henkilön"auttajakseni"
- Joku vaan
mietin sitä nytkin tässä, 3 siideriä ja pari lasia viiniä juoneena. Tuntuu että pokkaa ei ole. Mutta en uskalla. Että se ottaa päähän.
Toisaalta uskon siihen että olemme täällä jotain tarkoitusta varten, oppimassa. Se estää ihan suin päin syöksymästä tuntemattomaan -koska uskon myös karman lakiin. Mitä jätän tässä elämässäni kesken, joudun kokemaan uudestaan seuraavassa. Uskon myös että olen itse valinnut vanhempani ja omat vaikeuteni, jotta oppisin ja kehittyisin.
Mutta silti otin äsken veitsen ja leikittelin sillä... En suosittele kenellekään! Rakkautta kaikille teille!- kännisssä
karmanlaki??? mikä se on
- dropped butterfly 88
mul on joka päivä sama tunne kun sulla. eli et oo ainoo.. ja tätä on jatkunu jo yli 1 ja puol vuotta eikä psykiatrikaan osaa auttaa.. ainakin se tuntuu siltä ettei se auta.. mut hyviä jatkoja sulle ja yritetään kestää!!
- elämä voitti
Olen itse läpikäynyt varsinaisen helvetin jota kesti 6 vuotta. Olin varma etten koskaan parane ja ahdistus sekä masennus oli valtavaa. Yritin myös tappaa itseni useamman kerran (kahdesti olin todella onnistua), sillä ajattelin että sitten ainakin kärsimys loppuu. olen kiitollinen siitä että, psykiatrit ja hoitajat saivat pidettyä minut hengissä vaikka itsetuhoni oli valtavaa.
Nyt tämä kaikki on taakse jäänyttä aikaa elämässäni. Pitkäjännitteisyys ja lopulta oma tahto tervehtyä antoivat minulle uuden elämän. En olisi ikinä voinut uskoa että voisin joskus taas olla onnellinen ja nauttia elämästä. Nyt ELÄN taas joka päivä.
Älä anna periksi!! Joskus kuntoutuminen vie aikaa ja on maanpäällinen helvetti. Jos jaksat ja tahdot parantua, niin pääset vielä nauttimaan maanpäällisestä "paratiisista"
- Ellu-89
Itse ajattelen joka päivä itsemurhaa. Olen puhunu varmaan jo kaikille aikeista, psykologitkaan ei tunnu auttavan. Ja oon vasta 13 v. Koulu masentaa, samoin liikalihavuus (66kg), ujous ja juuri se vietti itsensä tappamiseen. Olen leikelly ihoa jonkin verran..
Tää on varmasti surullista katsottavaa ku näin "nuori" harkitsee. Oon kyl 12v asti.
En tajuu mikä meni pieleen. Olen "liiankin" rauhallinen ja ujo, tuntuu että kaikki vihaa mua.. Melkein kaikki.
"Jos haluat päättää kaiken, ennen sitä pidä huolta muista. Ennen kuin alat huolehtia muista, tarkista että olet itse hyvässä kunnossa."
- Minä - lonely soul
mulla on just samoja ajatuksia! tänäänkin mietin et nyt mä ihan varmana tapan itseni..oon mä pari kertaa yrittänykkin mut eipä onnistunu..mul menee kaveri,seurustelu ja perhe suhteet päin helvettiä!! jos jaksasin vaan outtaa vuoden niin kaikki muuttuis helpommaks..pääsisin muuttamaan omaan kämppään,uudelle paikkakunnalle ja voisin aloittaa elämän uudestaan ja unohtaa menneisyyden..
- Mää
se vuosi! Paikkakunnan vaihdos on ihmeen parantava kokemus, jos on rankkoja ihmissuhteita. Tulee uutta ajateltavaa ja jo arjen selvittelyssä on puuhaa, joten saa välimatkaa kipeisiin asioihin.
Koita jaksaa! - suicide
Ei se elämä vain noin mene. Menneisyytesi kulkee aina mukana ja on osa sinua. Älä lykkää elämän aloittamista siihen, kun olet vaihtanut paikkakuntaa. Elämä on nyt ja tässä!!
Mieleeni tulee eräs E. Partasen runo.
ITSEÄÄN ON TURHA LÄHTEÄ PAKOON, HÄN LUHISTUI KUN EI YMMÄRTÄNYT, ETTÄ ITSENSÄ KANSSA ON OPITTAVA ELÄMÄÄN NIIN KUIN VAIKEAN TAUDIN KANSSA. - Sisko
suicide kirjoitti:
Ei se elämä vain noin mene. Menneisyytesi kulkee aina mukana ja on osa sinua. Älä lykkää elämän aloittamista siihen, kun olet vaihtanut paikkakuntaa. Elämä on nyt ja tässä!!
Mieleeni tulee eräs E. Partasen runo.
ITSEÄÄN ON TURHA LÄHTEÄ PAKOON, HÄN LUHISTUI KUN EI YMMÄRTÄNYT, ETTÄ ITSENSÄ KANSSA ON OPITTAVA ELÄMÄÄN NIIN KUIN VAIKEAN TAUDIN KANSSA.ihminen ei aina voi olosuhteitaan valita.
Itseään ei pääse pakoon toisellakaan paikkakunnalla, mutta joillakin lapsuuden perhe on niin sairastuttava, että elämä helpottaa, kun saa fyysistä ja henkistä etäisyyttä perheeseensä.
Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos on kasvanut pumpulissa. Perhettä ja perheeseen tulevia vaikeuksia ei voi lapsi/nuori itse valita. On lupa olla haave, että kun pääsen omilleni, helpottaa.
Haaveitten avulla moni on sinnitellyt läpi vaikeitten aikojen. Ajatelkaapa sodassa olevaa ihmistä. Haave, että tämä helvetti joskus loppuu, saa pitämään elämästä kiinni.
Itseään ei pääse pakoon, se on totta. - suicide
Sisko kirjoitti:
ihminen ei aina voi olosuhteitaan valita.
Itseään ei pääse pakoon toisellakaan paikkakunnalla, mutta joillakin lapsuuden perhe on niin sairastuttava, että elämä helpottaa, kun saa fyysistä ja henkistä etäisyyttä perheeseensä.
Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos on kasvanut pumpulissa. Perhettä ja perheeseen tulevia vaikeuksia ei voi lapsi/nuori itse valita. On lupa olla haave, että kun pääsen omilleni, helpottaa.
Haaveitten avulla moni on sinnitellyt läpi vaikeitten aikojen. Ajatelkaapa sodassa olevaa ihmistä. Haave, että tämä helvetti joskus loppuu, saa pitämään elämästä kiinni.
Itseään ei pääse pakoon, se on totta.En ole saanut/joutunut kasvamaan pumpulissa. Itselleni kävi vain niin että tuudittauduin siihen uskoon, että kun muutan pois toiselle paikkakunnalle voin aloittaa alusta. Näin ei käynyt ja silloin se elämä vasta romahtikin. Muistot seurasivat ja olivat jo romuttaneet psyykkeeni. Ehkä se unelma ja usko parempaan auttiovat kuitenkin selviämään sillä hetkellä. Tarkoitin kirjoitukesellani vain sitä että, ei pitäisi laittaa elämälle ehtoja. On niin helppoa ajatella, että sitten kun muutan uudelle paikkakunnalle tai sitten kun on se kumppani löytynyt ja on se omakotitalo ja koira niin sitten SE ELÄMÄ ALKAA. Pitää yrittää tarttua jokaiseen hetkeen niin hyvään kuin huonoon ja ELÄÄ TÄTÄ PÄIVÄÄ, ei menneisyyttä tai tulevaisuutta. Oleellista on elää tässä hetkessä. SE ei tarkoita sitä etteikö saisi ja pitäisikin unelmoida. Mutta pelkkien unelmien ja haaveiden varaan ei ole hyvä rakentaa. Tartu hetkeen, kuten on tapana sanoa
- cef
Kirjoitustasi lukiessani tuntuu välillä kuin olisin itse sen kirjoittanut. Nytkin kyynel vierii poskeani pitkin ja minun on vaikea kerätä ajatuksiani.
Tunnen itseni todella typeräksi: minulla on ihanat vanhemmat, suloinen tyttöystävä ja kavereita; olen 24-vuotias ja työt ja opinnot sujuvat ihan hyvin - kirjoitan juuri (tai ainakin pitäisi kirjoittaa) lopputyötäni. Kaiken pitäisi mennä niin hyvin, vaan ei mikään kiinnosta. Tunnen itseni niin välinpitämättömäksi kaikkea kohtaan ja kaikki ahdistaa: tuntuu kuin olisin meren pohjalla ja veden paine murskaisi minua kasaan.
Ennen ahdistuksenpuuskat olivat hetkittäisiä ja menivät ohi, mutta nykyään olen ahdistunut koko ajan. Herään joka aamuyöstä hikoillen pala kurkussani. Joskus saan uudestaan unta kun (taas kerran) uskon että huomenna uskallan päättää tämän kaiken.
Olen peittänyt masennukseni läheisiltäni, alkoholin käyttöni on kasvanut huomattavasti viimeaikoina ja tunnen suurta vastenmielisyyttä pientenkin arkiaskareiden tekemistä kohtaan.
Usein jätän vastaamatta tyttöystäväni tai kavereitteni soittaessa. Tunnen ahdistusta jopa
akvaariokalojen valinnasta ja olen huomannut että en välillä ollenkaan pysty kuuntelemaan ja huomioimaan tyttöystävääni tai muita ihmisiä.
Ajattelen joskus mitä läheiseni ajattelevat ratkaisustani sitten kun olen poissa ja auttaisiko jos kaikki näyttäisi onnettomuudelta.
On varmasti helppo olla sitä mieltä että itsemurha on heikkojen, itsekkäiden ja luusereiden juttu, mutta en minäkään haluaisi ketään loukata tai satuttaa. Haluaisin vain että kaikki olisi - tai siis nimenomaan että _ei olisi_.
Jos itsemurhan tekeminen olisi teknisesti helppoa, olisin sen jo tehnyt aikoja sitten.
Ehkä ainoa joka sen on tähän saakka estänyt pelko - pelko siitä että en onnistu.
Jos hyppää katolta, korkealtakin, voi aina jäädä henkiin. Jos ajaa autolla seinään, kovaakin... Miltä tuntuisi herätä alaraajat halvaantuneena sairaalassa itsemurhayrityksen jälkeen lähimmäisten surullisten/syyttävien/hämmästyneiden katseiden alla?- nuori
Ajattelen kanssasi aivan samoin. Minulla ei vain ole tuota tukevaa perhettä.
- Micke83
Ajatuksillasi ei ole mitään tekemistä oikean itsemurhan kanssa. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta kyseessä on puhdas itsesääli. Jokainen on varmaan ajatellut "hyvästi julma epäoikeudenmukainen maailma. Itsemurhani jälkeen sitten surette ja ymmärrätte kuinka hieno ihminen olinkaan". Kyseessä onkin enemmän huomion- ja rakkaudenkaipuu, mutta sitä ei mielellään itselleen myönnä.
Seurustelun päätyttyäkö? Pyh, tyttöjä / poikia tulee ja menee. Aurinko paistaa taas sateen jälkeen. Näitä "itsemurha-ajatuksia" ei missään nimessä pidä sekoittaa oikeaan syvään masennukseen ja epätoivoon. Jos tekisit itsemurhan, niin ethän edes pääsisi oikeasti näkemään kaikkia surevia läheisiä ja kokemaan heidän surun tuomaa tyydytystä. Kun oikeasti harkitsee itsemurhaa, niin ajatukset eivät liiku muissa ihmisissä, vaan omassa tilassa ja ajatuksessa että pääsisi pakoon kaikkea kurjuutta. Ajatuksien "muut henkilöt" pitää nimen omaan ihmisen hengissä, sillä silloinhan on joku joka välittää (ainakin ajatuksissa).
Tuosta suicideri-vaiheesta kasvaa iän myötä pois. Pahimmillaan se on joskus varhaisteininä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jussi Halla-aho huolissaan Sofia Virrasta
Jussihan on vanha vihreä. Onko tässä kyse alkukesän kiimasta, kun aidan toisella puolella oleva vihreä alkaa kiinnostama325135Sofia Virta kadonnut....onko juomassa?
Virran poissaolo eduskunnasta on herättänyt huomiota. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi aiemmin, että Virta on ollut tällä644111Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve783686Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.732728Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu1582544Halla-aho sivaltaa edustajantyöstään lintsaavaa Sofia Virtaa
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/937c74d7-f905-4466-b9b4-abd017fe5b63 Kansanedustajan on ilmoitettava poissaolosta602388Mitä tapahtui?
Mitä tapahtui keskiviikkoiltana kun oli paljon hälytysajoneuvoja ja mediheli?292211Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl792199- 1381715
Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista
Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko401548