Lankoja Leikaten

Title: Lankoja Leikaten
Author:Azraelswing
Rating: PG-13
Genre: Yliluonnollinen, Kauhu
Pairing: Ei
Disclaimer: Blood the Last Vampire ei kuulu minulle, vaan jollekin aivan muulle henkilölle/organisaatiolle/muinaiselle jumalalle. Teksti itsessään voi olla vaikka minkälaista shaissea, joten lukekaa ihan omalla vastuulla…



Giovanni Rosencreutz näkee itsensä miehenä jolla oli kaikki langat hallussaan. Niitä vetämällä hän hallitsee vuosisatoja vanhaa organisaatiota varjoista, manipuloiden miehiä ja valtioita kuin pelinappuloita laudalla. Hän nousi valtaan olemalla älykkäämpi ja häikäilemättömämpi kuin kukaan muu hänen aikalaisistaan, ja hänen tiensä tähän asemaan on kivitetty seka petetyillä ystävillä että selkään puukotetuilla vihollisilla.

Se on tie jonka valitsemista hän ei koskaan kuitenkaan ole katunut. Hän ei katunut sitä silloin kun hän jätti parhaan ystävänsä kuolemaan, eikä silloin kun hän määräsi aloitettavaksi kokeita jotka luokiteltaisiin vähintäänkin epäinhimillisiksi. Hän ei katunut edes silloin kun hän oli henkilökohtaisesti mukana poistamassa kyseisen kokeen jälkiseuraamuksia ja teloittamassa orpokodillista naisia ja lapsia.

Ei, hänellä ei ole ollut aikaa moisille ajatuksille. Hänen on lähes absoluuttinen valta maailmassa, ja sen veroiset velvollisuudet toteutettavana. Kuolemattomuus on makea hedelmä, ja sen nappaaminen olisi ollut niin lähellä. Ehkä muutama vuosi eteenpäin, vuosikymmen korkeintaan niin se olisi toteutunut. Kaikki oli etenemässä loistavasti, mutta miksi sitten hän kyyhöttää peloissaan niin mukavassa tuolissaan? Mitä pelättävää hänellä voisi olla keskellä läpäisemätöntä tukikohtaa, ympäröitynä omalla armeijallansa?

Sitä hän ei tiedä, ja se on hänelle kaikkein pelottavinta.

Usean sentin teräsovi lukittuna viidellä lukolla, satoja hampaisiin aseistettuja ammattisotilaita ja maailman kehittyneimmät turvajärjestelmät, ja kaikesta tästä huolimatta hän peloissaan katsoo kun kuvaruutu kuvaruudun jälkeen sammuu seinällä hänen edessään.

Yksi toisen jälkeen monitorit kertovat karmivaa tarinaansa tulitaistelun äänien, kauhun huutojen ja kuolonkorinoiden säestämänä. Hopeiset välähdykset ja veriset roiskeet, se on melkein kaikki mitä tästä hirviöstä näkyy ennen kuin taas uusi kamera rikotaan. Välillä tosin näkyy välähdys kasvojen profiilista joillain ruuduista, aivan kuin häntä tarkoituksella kiusattaisiin vihjeillä siitä kuka häntä metsästää.

Lopulta, vasta kun viimeinen rivistö alkaa sammua yksi kerrallaan hän ratkaisee tämän arvoituksen, mutta se on vain Pyrrhoksen voitto hänelle. Loputkin langat tuntuvat karkaavan hänen käsistään kun totuus iskee hänen mieleensä. Kestää aikansa kunnes hän saa itsensä taas kokoon, mutta kun hän lopulta siitä paranee, näkee hän että viimeinenkin monitori on sammunut.

Välittömästi hän kääntää katseensa huoneen oveen, ja hänen kätensä hamuaa pistoolia laatikosta. Tällä välin mielessään hän yrittää päätellä miten tänä tilanne voi olla mahdollinen. Miten Saya, heidän luotettava nukkensa voisi käyttäytyä näin. Eivätkö heidän vuosikymmeniä vanhat ohjelmointinsa enää toimi?

Niin tiiviisti Giovanni tuijottaa ovea että hän ei edes kuule metallista kolahdusta takaansa ennen kuin on liian myöhäistä. ’Ilmastointi kanava!’ hän ehtii epätoivoisesti ajatella yrittäessään nousta tuolistaan mutta, valitettavasti hän on kuitenkin liian hidas, ja yllättävä pistävä kipu rinnassa jähmettää hänet tuoliinsa. Katsoessaan vaivalloisesti rintaansa hän näkee verisen katanan terän sojottavan suoraan hänen keuhkonsa läpi, kirjaimellisesti naulaten hänet tähän tuoliin.

”Ei ei, älä nyt siitä mihinkään lähde, herra Rosencreutz. Meillähän on paljon juteltavaa, erityisesti siitä mitä kaikkea te olette tehnyt meille,” hän kuulee sanottavan pilkkaavasti, ja kun hän kääntää päänsä ylös ja katsoo eteensä, siellä hän on. Saya, heidän niin luotettava vampyyrin metsästäjänsä.

Pukeutuneena mustaan nahkatakkiin ja housuihin, Saya selvästikin oli päättänyt muuttaa tyyliään sillä koulutytön asua ei näkynyt missään. Tämä itsessään olisi jo outoa, sillä psykologisten tiedostojen mukaan Sayalla oli fiksaatio siihen miten hän pukeutui. Se asu oli osa hänen psyykkistä kokoonpanoaan, sitä minä hän näki itsensä. Sitä miten se olivat ohjelmoineet hänet…

Tämä tosin on vähäistä verrattuna siihen mitä hän näki Sayan kasvoilla. Kasvoilla joilla oli ennen nähty vain raivoa tai apatiaa on nyt pilkkaava virne. Silmissä jotka ennen olivat olleet elottomat kuin kuivunut veri näytti nyt palavan tuli yhtä kuuma kuin itse helvetin liekit. Mistä tämä voisi olla seurausta?

”Näen silmistänne herra Rosencreutz että ihmettelette sitä mitä minulle on tapahtunut, eikö vain? Mikä on voinut kääntää teidän luotettavan nukkenne teitä vastaan? Vastaus tähän on hyvin yksinkertainen, totuus. Totuus siitä mikä minä olin, keitä te todella olette, ja siitä mikä meistä on lopulta tullut…”

”Et ole muuta… kuin epäonnistunut… koe! Koekaniini… joka luulee itsestään liikaa!” Tuoliin naulattu mies korisee vihan täyttämät sanansa verisiltä huuliltaan.

”Niinkö? Hah, ehkä tuo piti paikkansa joskus, kauan ennen kuin tapasin siskoni.”

”Siskosi?! Ei… sinulla sellaisia ole, sinähän olet…viimeinen kaltaisesi… hirviö…”

”Olisikohan noin? Kyllä minusta tuntuu että sinäkin tunnet siskoni. Etkös sinä teurastanut talollisen lapsia vain saadaksesi Mayan hengiltä. Sääli vain että et onnistunut siinä.”

”Ei! Se mahdotonta! Se tarkoittaisi sitä että sinä tietäisit…”

”…kaiken? Kyllä! Minä tiedän sen että en ollutkaan viimeinen oikea Chiropteran, vaan että te tapoitte hänet kokeillanne. Sen että tapoitte meidän äitimme ja raiskasitte hänen DNA:nsa luodessanne meidät! Halusitte luoda jotain helpommin hallittavaa kokeisiinne, jotain mikä ei pelottaisi teitä tai saisi teitä tuntemaan itseänne vähäisimmiksi. Ja kaikki tämä minkä tähden? Siksi että ahneet ja valtaansa rakastavat ihmiset saisivat jotain mitä luonto ei ollut heille antanut, kuolemattomuuden.”

”...ja mitä sinä aiot… tehdä tämän suhteen? Voit tietää totuuden, mutta… siitä huolimatta sinä… ja siskosi olette vain varjoja… siitä mitä äitinne oli, ja rotunne… on kuollut!”

”Niinhän sinä voisit luulla, mutta totuus on toinen asia erikseen. Minun siskoni asuu minussa, ja yhdessä Me olemme kokonainen. Vaikka olen Saya, Maya elää yhä minussa ja siten Me voimme aloittaa rotumme uudelleen. Jälleen ihminen ottaa oikean asemansa luonnon kiertokulussa, metsästäjän sijaan metsästettävänä.”

”Mitä!? Ei, pysy kaukana minusta!”, Giovanni Rosencreutz yrittää huutaa viimeisillä voimillaan, mutta aivan turhaan. Huvittuneesti hymyillen Saya kumartuu hänen korvansa juureen, kuiskaten viimeiset sanat jotka Giovanni kuulee ”Sitä niität mitä kylvät, herra Rosencreutz…” ja pian hän ei tunne mitään muuta kuin hetkellisen pistävän kivun, kunnes kaikki pimenee lopullisesti…

…niität sitä mitä kylvät, se on viimeinen ajatus mikä hänellä on ennen uutta elämäänsä… nukkena.

Kirjoittajan kommentit:

Siispä, ne jotka ovat aivan pihalla siitä missä tässä ficissä mennään, tässä hieman taustaa. Blood the Last Vampire ’sarjan’ tilanne jossain määrin erikoinen koska sillä on parikin kaanonia. On se alkuperäinen anime elokuva ja sitten tämä uusi Blood TV sarja (joka henk. koht. on perseestä). Tämä ficci pohjaa tuon alkuperäisen elokuvan kaanoniin, tai oikeastaan sen ’jatko-osien kaanoniin. Elokuvalle on itse asiassa kaksi jatko-osaa: ’Blood the Last Vampire – Night of the Beasts’ kirja ja ’Blood the Last Vampire 2002’ manga. Tämä ficci pohjaa pääasiassa mangan tapahtumiin, ja siihen mitä tapahtuisi mangan jälkeen.

Lyhyt tiivistelmä mangasta olisi tämä: Saya lähetetään metsästämään Chiropteaneja ja paljastuu että yksi niistä on Sayan sisar Maya. Taisteluiden jälkeen Saya saa kuulla siskoltaan totuuden siitä mikä hän on, ja lopulta heistä tulee ’yksi’ ja ’oikea’ vampyyri (Saya oletettavasti kirjaimellisesti syö Mayan hänen omasta tahdostaan). Lopulta Sayalla on kohtaaminen häntä hallitsevan organisaation jäsenten kanssa… ja jättää heidät taakseen kujalle paloiteltuina ja virne naamalla. The (happy) End…