minkälainen mies

paras rapunaiselle?

... :)

15

3392

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kokemukseni mukaan

      sympatia ja yhteys löytyi keski-iällä liki samanikäisen kalan kanssa. olen se tempperamenttinen, kuin tuli ja leimaus mutta lepyn tosi nopeasti, ja hän itse rauhallisuus, mutta hyvin menee, mennyt jo pitkään.

    • vaan

      luotettava, hellä mutta ei liian periski antava.

    • yksinkertaisesti...

      Toiset ravut. Lisäksi skorpionit ja kalat. Ja miksei myöskii maamerkit ;) ne on ne joita kirjat suosittelee.

      Itte löysin onnen tulimerkistä. Mie rapu ja mies onpi sitten jousimies. Yhdessä 2 vuotta ^^

      • jastipaa

        olen rapu nainen olen ollut yhdessa jouskari miehen kanssa 30v.alussa oli kaikki ihana jouskari kun oli niin minun lumoissa. nyt ollaan aina eri mielta ja ihmettelen etta jaksetaan tapella vielakin!kyllakin muistaa aina kaikki muito paivat ja saan lahjoja ja muutakin mutta en suositelisi tata yhdistelmaa


    • Tylsät sakset

      Kokemuksen kautta havaittua.
      Rapu soipii oikein hyvin toiselle ravulle koska
      kumpikaan ei osaa päättää mistään niin sitten asioita jauhetaan ededtakaisin päivätolkulla.
      No siinähä se elämä menee rattoisasti kun päätetään , perutaan ja muutetaan mielipidettä
      tullen mennen.
      Kun tuo piikittelytaitokin on kummallakin tosihyvä niin silloinhan kumpikaan ei jää toiseksi.
      Siis kaikki hyvin nauttikaa toisistanne.

      • sanon minä

        rapunaisena en tunne kuin kaksi rapua, enkä voisi kuvitellakaan seurustelevani ravun kanssa. Ne ei mua sytytä. Mun mielestä oma merkki kelle tahansa ei ole SE PARAS, vaikka äkkiseltään niin tuntuisi. Jossakin vaiheessa se paljastuu molemmille. Suhteessa pitää olla TODELLA mielenkiintoa ja sitä tuo vaan toinen sopivasti erilainen merkin edustaja.

        En kyllä ymmärrä sun sanomaas rapujen huopaamisesta. Itse en huopaa pätkääkään vaan mulla tapahtuu, meen ja teen jos siltä tuntuu!!Vaaka on mestari huopaamaan ja soutamaan, kokeile niin huomaat.


      • Kumpikaan ei osaa päättää m...

        Mulla o rapumies eikä oo mitään päättämätömyyttä tai mitää muuta tollasta :D

        Repesin ku sanoit ton. JOs raput ei osaa päättää mistään mitää nii ne ois kylä aika kuolleita. Camoon! Rapu on johtava merkki joka osaa päättää asioistaa ja pitää nmiist kii :D tunnen nii monta rapupariskuntaa et tuo ei kyllä nyt iha osu.


      • rapu
        Kumpikaan ei osaa päättää m... kirjoitti:

        Mulla o rapumies eikä oo mitään päättämätömyyttä tai mitää muuta tollasta :D

        Repesin ku sanoit ton. JOs raput ei osaa päättää mistään mitää nii ne ois kylä aika kuolleita. Camoon! Rapu on johtava merkki joka osaa päättää asioistaa ja pitää nmiist kii :D tunnen nii monta rapupariskuntaa et tuo ei kyllä nyt iha osu.

        Voisiko rapunainen ja vesimies sopia yhteen? Tunnen yhden vesimiehen ja hän vaikuttaa mukavalta.


      • pärjää mutta
        rapu kirjoitti:

        Voisiko rapunainen ja vesimies sopia yhteen? Tunnen yhden vesimiehen ja hän vaikuttaa mukavalta.

        rapu on koti-ihminen ja kaipaa turvallisuutta ja uskollista kumppania, vesimiehen kanssa juuri nuo puuttuvat. Pidemmän päälle se syö rapua.
        Ystävänä vesimies 'hauska', mutta toisaalta voi nappaista itseään kiinnostavat asiat ravun nenän edestä. Siinä ei ystävyys eikä muukaan paljoa paina.
        Itse olin vesimiehen kanssa naimisissa toistakymmentä vuotta, lapsiakin on. Hyvät hetkemme meilläkin mutta koskaan en enää vesimiehen mukaan halua, oli sen verran kovaa koulutusta.
        Voithan toki katsoa miten teillä menee, kummankin nousevallakin merkillä on vaikutusta yhteiseloon. _Muuten nuo yleiset luonnekuvaukset pitävät aika hyvin paikkansa.


    • haluaisin löytää

      Jonkun, jonka kanssa huumori menee hyvin yksiin :)

      Minä tunnen rapuihin jonkinlaista sielunsukulaisuutta =D Se oli jännä, kun opiskelin ja kolme parhainta luokkakaveriani olivat myös rapuja. Rapupoikien kanssa olen huomannut myös tulevani tosi hyvin toimeen. Mutta ystävämielellä vain.

    • tässä myös

      yksi RAPUNAINEN.Tiedän, että paras valinta raputytölle on KALAT-mies. Molemmat vedessä eläviä :). Kalamies tuo turvallisuuden tunteen ravulle.
      Ja mitä tuohon päättämättömyyteen tulee niin se on kyllä ihan täyttä paskaa se. Ravut osaavat kyllä päättää asioista ja jämptisti. Usein olemme työelämässä esimiehiä, minäkin. Rapu kalat =yhteiselämää jo 23 vuotta, pennusta lähtien.

      • otti ja petti

        ja rajusti. Lisäksi hän oli väkivaltainen ja salaili asioitaan viimeiseen asti. Kun oli eron päättänyt (salassa) minulle mitään hiiskahtamatta, oli kuulemma vaan urheiluharjoituksia kun eli suhdetta täysillä toisen kanssa. En vaan huomannut tarkistaa urheilulajia! (Siitäkin tietysti valehteli).
        Ja eron kanssa järjesti omat ja minun rahani sievästi itselleen, sitten jätti minut ja lapsen puille paljaille kun häipyi.
        Ai niin, paras juttu oli että piti itsensä kirjoilla kolme vuotta meillä vastoin tahtoani, ilmoitti itse talonkirjoihin näin. Tällä perusteella meillä oli kestämätön tilanne lapsen kanssa, työni päättyivät (oltiin samassa pk-yrityksessä), uusia en saanut, työtodistusta en saanut, työttömyyskorvausta en saanut ennen kuin puolen vuoden päästä (puolen vuoden karenssi kun en saanut toimitettua työkkäriin papereita joita en saanut heiltä), asumistukea en saanut hänen hyvien tulojensa takia, sosiaaliavustusta en saanut vaikka oli virallinen ero vireillä. Hänhän oli meillä kirjoilla enkä tiennyt missä hän oikeasti majaili, jota sosiaalitoimisto vaati oikein uhkailleen. Luulivat että pimitän jotain muutamaa satalappusta feikkieron varjolla.
        Jos olisin ollut edelleen oikeasti parisuhteessa tuon miehen kanssa, en kai niillä hänen palkoillaan olisi edes tarvinnut muutamaa satalappusta.
        Kolme vuotta kesti jutun käsittely oikeudessa. Sinä aikana menetimme vuokraamamme asunnon, muutimme lapsen kanssa toisten nurkkiin kiertolaiseksi, ruokaa haimme roskiksesta (se että sietivät yötä ei tarkoittanut ruokapöytään osallistumista). Ainakin ystäväpiiri kutistui.
        Näin nyky-Suomessa. Sosiaaliturva koskee siis kaikkia juoppoja, narkkareita, väkivaltaisia, kusettajia, avionrikkojia, työnvieroksujia ja ulkomaalaisia (en tarkoita että kaikki ulkkarit olisivat myös edellämainittuja). Niin ja tietysti umpivenäläisiä "inkerinsuomalaisia" "paluu-"
        muuttajia.
        Mutta ei suomalaisia joille tehdään kunnon temput. Ei varsinkaan sellaisia jotka haluaisivat jaloilleen takaisin ja töihin tai koulutuksen. Sellaisethan täytyy lyödä maanrakoon etteivät ikinä enää nousisi.
        Nyt olen saanut pätkätöitä, mutta sitten olen saanut uuden pätkän, ihan toiselta alalta. Hyväksi työntekijäksi ovat todenneet. Vähän stressaa se töiden epävarmuus, mutta päivä ja viikko kerrallaan. Olen saanut asunnonkin ihan vapailta markkinoilta (onhan meillä ollut koko ajan hakemus myös kaupungin vuokra-asuntoihin. Yhtään tarjousta ei ole tullut, eivätkä halua että soitellaan sinne). Vuokra on suuri, eikä meillä jää paljoa elämiseen, alle 200e kuussa sähkölaskuun ja ruokaan meille molemmille. Bussilippu siitä samasta.
        Että semmoisia muistoja kalamiehestä. Ei kiitos enää tässä elämässä kalamiestä.
        Kalanaiset taas ystävinä ovat yhtäkkiä 'loukkaantuneet' jostain, jopa vuosien ystävyyden jälkeen. Mitään ei asiasta puhuta, ei tiedä mikä on, raha-asioita ei hoideta ja lainatavaratkin jää sinne kalalle kun ei vastata yhteydenottoihin. Enpä ymmärrä kalanaisten logiikkaa.
        Nyt olen tutustunut skorpioniin, joka on tukenut minua vaikeimmissa mittelöissä eksän kanssa, hän leikkii laspeni kanssa ja liikkuu julkisestikin meidän kanssamme sen kummemmin häpeilemättä. Yhteen haluaisi muuttaa, minä olen se, joka jarruttaa noiden kokemusten valossa. Ehkä ajan kanssa, tämä mies on niin kaiken sen vastakohta mitä kalamies oli. Hyvältä tuntuu olla tämän miehen kanssa, hän viihtyy kotona ja ulkona kanssamme, ja pitää sanansa. Ainakin minulle avautuu. Olen voinut luottaa häneen joka asiassa tähän asti. Katsotaan nyt vielä jonkin aikaa, ehkä tuo kalamiespainajainen pyyhkiytyy joskus mielestäni.


      • toi sun
        otti ja petti kirjoitti:

        ja rajusti. Lisäksi hän oli väkivaltainen ja salaili asioitaan viimeiseen asti. Kun oli eron päättänyt (salassa) minulle mitään hiiskahtamatta, oli kuulemma vaan urheiluharjoituksia kun eli suhdetta täysillä toisen kanssa. En vaan huomannut tarkistaa urheilulajia! (Siitäkin tietysti valehteli).
        Ja eron kanssa järjesti omat ja minun rahani sievästi itselleen, sitten jätti minut ja lapsen puille paljaille kun häipyi.
        Ai niin, paras juttu oli että piti itsensä kirjoilla kolme vuotta meillä vastoin tahtoani, ilmoitti itse talonkirjoihin näin. Tällä perusteella meillä oli kestämätön tilanne lapsen kanssa, työni päättyivät (oltiin samassa pk-yrityksessä), uusia en saanut, työtodistusta en saanut, työttömyyskorvausta en saanut ennen kuin puolen vuoden päästä (puolen vuoden karenssi kun en saanut toimitettua työkkäriin papereita joita en saanut heiltä), asumistukea en saanut hänen hyvien tulojensa takia, sosiaaliavustusta en saanut vaikka oli virallinen ero vireillä. Hänhän oli meillä kirjoilla enkä tiennyt missä hän oikeasti majaili, jota sosiaalitoimisto vaati oikein uhkailleen. Luulivat että pimitän jotain muutamaa satalappusta feikkieron varjolla.
        Jos olisin ollut edelleen oikeasti parisuhteessa tuon miehen kanssa, en kai niillä hänen palkoillaan olisi edes tarvinnut muutamaa satalappusta.
        Kolme vuotta kesti jutun käsittely oikeudessa. Sinä aikana menetimme vuokraamamme asunnon, muutimme lapsen kanssa toisten nurkkiin kiertolaiseksi, ruokaa haimme roskiksesta (se että sietivät yötä ei tarkoittanut ruokapöytään osallistumista). Ainakin ystäväpiiri kutistui.
        Näin nyky-Suomessa. Sosiaaliturva koskee siis kaikkia juoppoja, narkkareita, väkivaltaisia, kusettajia, avionrikkojia, työnvieroksujia ja ulkomaalaisia (en tarkoita että kaikki ulkkarit olisivat myös edellämainittuja). Niin ja tietysti umpivenäläisiä "inkerinsuomalaisia" "paluu-"
        muuttajia.
        Mutta ei suomalaisia joille tehdään kunnon temput. Ei varsinkaan sellaisia jotka haluaisivat jaloilleen takaisin ja töihin tai koulutuksen. Sellaisethan täytyy lyödä maanrakoon etteivät ikinä enää nousisi.
        Nyt olen saanut pätkätöitä, mutta sitten olen saanut uuden pätkän, ihan toiselta alalta. Hyväksi työntekijäksi ovat todenneet. Vähän stressaa se töiden epävarmuus, mutta päivä ja viikko kerrallaan. Olen saanut asunnonkin ihan vapailta markkinoilta (onhan meillä ollut koko ajan hakemus myös kaupungin vuokra-asuntoihin. Yhtään tarjousta ei ole tullut, eivätkä halua että soitellaan sinne). Vuokra on suuri, eikä meillä jää paljoa elämiseen, alle 200e kuussa sähkölaskuun ja ruokaan meille molemmille. Bussilippu siitä samasta.
        Että semmoisia muistoja kalamiehestä. Ei kiitos enää tässä elämässä kalamiestä.
        Kalanaiset taas ystävinä ovat yhtäkkiä 'loukkaantuneet' jostain, jopa vuosien ystävyyden jälkeen. Mitään ei asiasta puhuta, ei tiedä mikä on, raha-asioita ei hoideta ja lainatavaratkin jää sinne kalalle kun ei vastata yhteydenottoihin. Enpä ymmärrä kalanaisten logiikkaa.
        Nyt olen tutustunut skorpioniin, joka on tukenut minua vaikeimmissa mittelöissä eksän kanssa, hän leikkii laspeni kanssa ja liikkuu julkisestikin meidän kanssamme sen kummemmin häpeilemättä. Yhteen haluaisi muuttaa, minä olen se, joka jarruttaa noiden kokemusten valossa. Ehkä ajan kanssa, tämä mies on niin kaiken sen vastakohta mitä kalamies oli. Hyvältä tuntuu olla tämän miehen kanssa, hän viihtyy kotona ja ulkona kanssamme, ja pitää sanansa. Ainakin minulle avautuu. Olen voinut luottaa häneen joka asiassa tähän asti. Katsotaan nyt vielä jonkin aikaa, ehkä tuo kalamiespainajainen pyyhkiytyy joskus mielestäni.

        joo. Olen kyllä sen näinä 23 yhteiselo vuosina huomannut, että kalamiehiä ei "VIILATA linsiin" tai kosto on suloinen ja raadollinen toista osapuolta kohtaan.
        Kalamies ei siedä valehtelua, takanapäin paskan puhumista. He pitävät rehellisistä, aidoista, kauniista ja omilla toimeen tulevista naisista. Ja jos löytävät tuommoisen, ONNI on taattu. :)


      • ollut
        toi sun kirjoitti:

        joo. Olen kyllä sen näinä 23 yhteiselo vuosina huomannut, että kalamiehiä ei "VIILATA linsiin" tai kosto on suloinen ja raadollinen toista osapuolta kohtaan.
        Kalamies ei siedä valehtelua, takanapäin paskan puhumista. He pitävät rehellisistä, aidoista, kauniista ja omilla toimeen tulevista naisista. Ja jos löytävät tuommoisen, ONNI on taattu. :)

        En nuita mainitsemiasi asioita (valehtelua ja pahan puhumista) harrasta vieläkään, ei vain ole ollut tapana. Rehellinen olin ja siitä kärsin, hän taas ei kertonut mitään asioistaan. Aito - juuh. Kauneus katsojan silmässä? Kaipa sitä riittävästi oli että oli yleensäkin joskus miut valinnut.Ja minun palkallani elettin ja ostettiin talot ja tavarat, jotka hän sitten vei, kun hänen palkallaan makseltiin hänen velkojaan.


      • sattui
        ollut kirjoitti:

        En nuita mainitsemiasi asioita (valehtelua ja pahan puhumista) harrasta vieläkään, ei vain ole ollut tapana. Rehellinen olin ja siitä kärsin, hän taas ei kertonut mitään asioistaan. Aito - juuh. Kauneus katsojan silmässä? Kaipa sitä riittävästi oli että oli yleensäkin joskus miut valinnut.Ja minun palkallani elettin ja ostettiin talot ja tavarat, jotka hän sitten vei, kun hänen palkallaan makseltiin hänen velkojaan.

        vaan huono tuuri, kun tollasen kalaukon sait. Kalathan ovat vielä kitsaita, nuukia, sanoisinko. Mutta että on valhdellut sinulle ja väärin tehnyt ei ole oikein. Onneksi lähdit ajoissa pois. Hänellä on varmaan luonnevika. Mutta kyllä se onni sun kohdalle vielä sattuu :)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!

      Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo
      Maailman menoa
      184
      4035
    2. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      205
      2011
    3. 133
      1607
    4. Luovutetaanko nainen?

      En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.
      Ikävä
      66
      1273
    5. Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?

      Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor
      Ikävä
      59
      986
    6. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      74
      961
    7. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      160
      926
    8. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      54
      922
    9. Tule mukaan

      Sanoisin sinulle jos uskaltaisin. Kertoisin miten kaipuu täyttää minut päivisin ja öisin huudollaan. Se huuto kaikuu sis
      Ikävä
      39
      894
    10. Mies, tunnistatko minut tästä

      🙋 Nainen, järkevä, mukava ja kiltti?
      Ikävä
      76
      886
    Aihe