minkälainen mies

olen rapu nainen olen ollut yhdessa jouskari miehen kanssa 30v.alussa oli kaikki ihana jouskari kun oli niin minun lumoissa. nyt ollaan aina eri mielta ja ihmettelen etta jaksetaan tapella vielakin!kyllakin muistaa aina kaikki muito paivat ja saan lahjoja ja muutakin mutta en suositelisi tata yhdistelmaa

rapunaisena en tunne kuin kaksi rapua, enkä voisi kuvitellakaan seurustelevani ravun kanssa. Ne ei mua sytytä. Mun mielestä oma merkki kelle tahansa ei ole SE PARAS, vaikka äkkiseltään niin tuntuisi. Jossakin vaiheessa se paljastuu molemmille. Suhteessa pitää olla TODELLA mielenkiintoa ja sitä tuo vaan toinen sopivasti erilainen merkin edustaja.

En kyllä ymmärrä sun sanomaas rapujen huopaamisesta. Itse en huopaa pätkääkään vaan mulla tapahtuu, meen ja teen jos siltä tuntuu!!Vaaka on mestari huopaamaan ja soutamaan, kokeile niin huomaat.

Mulla o rapumies eikä oo mitään päättämätömyyttä tai mitää muuta tollasta :D

Repesin ku sanoit ton. JOs raput ei osaa päättää mistään mitää nii ne ois kylä aika kuolleita. Camoon! Rapu on johtava merkki joka osaa päättää asioistaa ja pitää nmiist kii :D tunnen nii monta rapupariskuntaa et tuo ei kyllä nyt iha osu.

Kumpikaan ei osaa päättää m... kirjoitti:

Mulla o rapumies eikä oo mitään päättämätömyyttä tai mitää muuta tollasta :D

Repesin ku sanoit ton. JOs raput ei osaa päättää mistään mitää nii ne ois kylä aika kuolleita. Camoon! Rapu on johtava merkki joka osaa päättää asioistaa ja pitää nmiist kii :D tunnen nii monta rapupariskuntaa et tuo ei kyllä nyt iha osu.

Lue lisää

Voisiko rapunainen ja vesimies sopia yhteen? Tunnen yhden vesimiehen ja hän vaikuttaa mukavalta.

rapu kirjoitti:

Voisiko rapunainen ja vesimies sopia yhteen? Tunnen yhden vesimiehen ja hän vaikuttaa mukavalta.

rapu on koti-ihminen ja kaipaa turvallisuutta ja uskollista kumppania, vesimiehen kanssa juuri nuo puuttuvat. Pidemmän päälle se syö rapua.
Ystävänä vesimies 'hauska', mutta toisaalta voi nappaista itseään kiinnostavat asiat ravun nenän edestä. Siinä ei ystävyys eikä muukaan paljoa paina.
Itse olin vesimiehen kanssa naimisissa toistakymmentä vuotta, lapsiakin on. Hyvät hetkemme meilläkin mutta koskaan en enää vesimiehen mukaan halua, oli sen verran kovaa koulutusta.
Voithan toki katsoa miten teillä menee, kummankin nousevallakin merkillä on vaikutusta yhteiseloon. _Muuten nuo yleiset luonnekuvaukset pitävät aika hyvin paikkansa.

ja rajusti. Lisäksi hän oli väkivaltainen ja salaili asioitaan viimeiseen asti. Kun oli eron päättänyt (salassa) minulle mitään hiiskahtamatta, oli kuulemma vaan urheiluharjoituksia kun eli suhdetta täysillä toisen kanssa. En vaan huomannut tarkistaa urheilulajia! (Siitäkin tietysti valehteli).
Ja eron kanssa järjesti omat ja minun rahani sievästi itselleen, sitten jätti minut ja lapsen puille paljaille kun häipyi.
Ai niin, paras juttu oli että piti itsensä kirjoilla kolme vuotta meillä vastoin tahtoani, ilmoitti itse talonkirjoihin näin. Tällä perusteella meillä oli kestämätön tilanne lapsen kanssa, työni päättyivät (oltiin samassa pk-yrityksessä), uusia en saanut, työtodistusta en saanut, työttömyyskorvausta en saanut ennen kuin puolen vuoden päästä (puolen vuoden karenssi kun en saanut toimitettua työkkäriin papereita joita en saanut heiltä), asumistukea en saanut hänen hyvien tulojensa takia, sosiaaliavustusta en saanut vaikka oli virallinen ero vireillä. Hänhän oli meillä kirjoilla enkä tiennyt missä hän oikeasti majaili, jota sosiaalitoimisto vaati oikein uhkailleen. Luulivat että pimitän jotain muutamaa satalappusta feikkieron varjolla.
Jos olisin ollut edelleen oikeasti parisuhteessa tuon miehen kanssa, en kai niillä hänen palkoillaan olisi edes tarvinnut muutamaa satalappusta.
Kolme vuotta kesti jutun käsittely oikeudessa. Sinä aikana menetimme vuokraamamme asunnon, muutimme lapsen kanssa toisten nurkkiin kiertolaiseksi, ruokaa haimme roskiksesta (se että sietivät yötä ei tarkoittanut ruokapöytään osallistumista). Ainakin ystäväpiiri kutistui.
Näin nyky-Suomessa. Sosiaaliturva koskee siis kaikkia juoppoja, narkkareita, väkivaltaisia, kusettajia, avionrikkojia, työnvieroksujia ja ulkomaalaisia (en tarkoita että kaikki ulkkarit olisivat myös edellämainittuja). Niin ja tietysti umpivenäläisiä "inkerinsuomalaisia" "paluu-"
muuttajia.
Mutta ei suomalaisia joille tehdään kunnon temput. Ei varsinkaan sellaisia jotka haluaisivat jaloilleen takaisin ja töihin tai koulutuksen. Sellaisethan täytyy lyödä maanrakoon etteivät ikinä enää nousisi.
Nyt olen saanut pätkätöitä, mutta sitten olen saanut uuden pätkän, ihan toiselta alalta. Hyväksi työntekijäksi ovat todenneet. Vähän stressaa se töiden epävarmuus, mutta päivä ja viikko kerrallaan. Olen saanut asunnonkin ihan vapailta markkinoilta (onhan meillä ollut koko ajan hakemus myös kaupungin vuokra-asuntoihin. Yhtään tarjousta ei ole tullut, eivätkä halua että soitellaan sinne). Vuokra on suuri, eikä meillä jää paljoa elämiseen, alle 200e kuussa sähkölaskuun ja ruokaan meille molemmille. Bussilippu siitä samasta.
Että semmoisia muistoja kalamiehestä. Ei kiitos enää tässä elämässä kalamiestä.
Kalanaiset taas ystävinä ovat yhtäkkiä 'loukkaantuneet' jostain, jopa vuosien ystävyyden jälkeen. Mitään ei asiasta puhuta, ei tiedä mikä on, raha-asioita ei hoideta ja lainatavaratkin jää sinne kalalle kun ei vastata yhteydenottoihin. Enpä ymmärrä kalanaisten logiikkaa.
Nyt olen tutustunut skorpioniin, joka on tukenut minua vaikeimmissa mittelöissä eksän kanssa, hän leikkii laspeni kanssa ja liikkuu julkisestikin meidän kanssamme sen kummemmin häpeilemättä. Yhteen haluaisi muuttaa, minä olen se, joka jarruttaa noiden kokemusten valossa. Ehkä ajan kanssa, tämä mies on niin kaiken sen vastakohta mitä kalamies oli. Hyvältä tuntuu olla tämän miehen kanssa, hän viihtyy kotona ja ulkona kanssamme, ja pitää sanansa. Ainakin minulle avautuu. Olen voinut luottaa häneen joka asiassa tähän asti. Katsotaan nyt vielä jonkin aikaa, ehkä tuo kalamiespainajainen pyyhkiytyy joskus mielestäni.

otti ja petti kirjoitti:

ja rajusti. Lisäksi hän oli väkivaltainen ja salaili asioitaan viimeiseen asti. Kun oli eron päättänyt (salassa) minulle mitään hiiskahtamatta, oli kuulemma vaan urheiluharjoituksia kun eli suhdetta täysillä toisen kanssa. En vaan huomannut tarkistaa urheilulajia! (Siitäkin tietysti valehteli).
Ja eron kanssa järjesti omat ja minun rahani sievästi itselleen, sitten jätti minut ja lapsen puille paljaille kun häipyi.
Ai niin, paras juttu oli että piti itsensä kirjoilla kolme vuotta meillä vastoin tahtoani, ilmoitti itse talonkirjoihin näin. Tällä perusteella meillä oli kestämätön tilanne lapsen kanssa, työni päättyivät (oltiin samassa pk-yrityksessä), uusia en saanut, työtodistusta en saanut, työttömyyskorvausta en saanut ennen kuin puolen vuoden päästä (puolen vuoden karenssi kun en saanut toimitettua työkkäriin papereita joita en saanut heiltä), asumistukea en saanut hänen hyvien tulojensa takia, sosiaaliavustusta en saanut vaikka oli virallinen ero vireillä. Hänhän oli meillä kirjoilla enkä tiennyt missä hän oikeasti majaili, jota sosiaalitoimisto vaati oikein uhkailleen. Luulivat että pimitän jotain muutamaa satalappusta feikkieron varjolla.
Jos olisin ollut edelleen oikeasti parisuhteessa tuon miehen kanssa, en kai niillä hänen palkoillaan olisi edes tarvinnut muutamaa satalappusta.
Kolme vuotta kesti jutun käsittely oikeudessa. Sinä aikana menetimme vuokraamamme asunnon, muutimme lapsen kanssa toisten nurkkiin kiertolaiseksi, ruokaa haimme roskiksesta (se että sietivät yötä ei tarkoittanut ruokapöytään osallistumista). Ainakin ystäväpiiri kutistui.
Näin nyky-Suomessa. Sosiaaliturva koskee siis kaikkia juoppoja, narkkareita, väkivaltaisia, kusettajia, avionrikkojia, työnvieroksujia ja ulkomaalaisia (en tarkoita että kaikki ulkkarit olisivat myös edellämainittuja). Niin ja tietysti umpivenäläisiä "inkerinsuomalaisia" "paluu-"
muuttajia.
Mutta ei suomalaisia joille tehdään kunnon temput. Ei varsinkaan sellaisia jotka haluaisivat jaloilleen takaisin ja töihin tai koulutuksen. Sellaisethan täytyy lyödä maanrakoon etteivät ikinä enää nousisi.
Nyt olen saanut pätkätöitä, mutta sitten olen saanut uuden pätkän, ihan toiselta alalta. Hyväksi työntekijäksi ovat todenneet. Vähän stressaa se töiden epävarmuus, mutta päivä ja viikko kerrallaan. Olen saanut asunnonkin ihan vapailta markkinoilta (onhan meillä ollut koko ajan hakemus myös kaupungin vuokra-asuntoihin. Yhtään tarjousta ei ole tullut, eivätkä halua että soitellaan sinne). Vuokra on suuri, eikä meillä jää paljoa elämiseen, alle 200e kuussa sähkölaskuun ja ruokaan meille molemmille. Bussilippu siitä samasta.
Että semmoisia muistoja kalamiehestä. Ei kiitos enää tässä elämässä kalamiestä.
Kalanaiset taas ystävinä ovat yhtäkkiä 'loukkaantuneet' jostain, jopa vuosien ystävyyden jälkeen. Mitään ei asiasta puhuta, ei tiedä mikä on, raha-asioita ei hoideta ja lainatavaratkin jää sinne kalalle kun ei vastata yhteydenottoihin. Enpä ymmärrä kalanaisten logiikkaa.
Nyt olen tutustunut skorpioniin, joka on tukenut minua vaikeimmissa mittelöissä eksän kanssa, hän leikkii laspeni kanssa ja liikkuu julkisestikin meidän kanssamme sen kummemmin häpeilemättä. Yhteen haluaisi muuttaa, minä olen se, joka jarruttaa noiden kokemusten valossa. Ehkä ajan kanssa, tämä mies on niin kaiken sen vastakohta mitä kalamies oli. Hyvältä tuntuu olla tämän miehen kanssa, hän viihtyy kotona ja ulkona kanssamme, ja pitää sanansa. Ainakin minulle avautuu. Olen voinut luottaa häneen joka asiassa tähän asti. Katsotaan nyt vielä jonkin aikaa, ehkä tuo kalamiespainajainen pyyhkiytyy joskus mielestäni.

Lue lisää

joo. Olen kyllä sen näinä 23 yhteiselo vuosina huomannut, että kalamiehiä ei "VIILATA linsiin" tai kosto on suloinen ja raadollinen toista osapuolta kohtaan.
Kalamies ei siedä valehtelua, takanapäin paskan puhumista. He pitävät rehellisistä, aidoista, kauniista ja omilla toimeen tulevista naisista. Ja jos löytävät tuommoisen, ONNI on taattu. :)

toi sun kirjoitti:

joo. Olen kyllä sen näinä 23 yhteiselo vuosina huomannut, että kalamiehiä ei "VIILATA linsiin" tai kosto on suloinen ja raadollinen toista osapuolta kohtaan.
Kalamies ei siedä valehtelua, takanapäin paskan puhumista. He pitävät rehellisistä, aidoista, kauniista ja omilla toimeen tulevista naisista. Ja jos löytävät tuommoisen, ONNI on taattu. :)

Lue lisää

En nuita mainitsemiasi asioita (valehtelua ja pahan puhumista) harrasta vieläkään, ei vain ole ollut tapana. Rehellinen olin ja siitä kärsin, hän taas ei kertonut mitään asioistaan. Aito - juuh. Kauneus katsojan silmässä? Kaipa sitä riittävästi oli että oli yleensäkin joskus miut valinnut.Ja minun palkallani elettin ja ostettiin talot ja tavarat, jotka hän sitten vei, kun hänen palkallaan makseltiin hänen velkojaan.

ollut kirjoitti:

En nuita mainitsemiasi asioita (valehtelua ja pahan puhumista) harrasta vieläkään, ei vain ole ollut tapana. Rehellinen olin ja siitä kärsin, hän taas ei kertonut mitään asioistaan. Aito - juuh. Kauneus katsojan silmässä? Kaipa sitä riittävästi oli että oli yleensäkin joskus miut valinnut.Ja minun palkallani elettin ja ostettiin talot ja tavarat, jotka hän sitten vei, kun hänen palkallaan makseltiin hänen velkojaan.

Lue lisää

vaan huono tuuri, kun tollasen kalaukon sait. Kalathan ovat vielä kitsaita, nuukia, sanoisinko. Mutta että on valhdellut sinulle ja väärin tehnyt ei ole oikein. Onneksi lähdit ajoissa pois. Hänellä on varmaan luonnevika. Mutta kyllä se onni sun kohdalle vielä sattuu :)