Fundoplikaation (närästysleikkaus) jälkitunnelmia...

-Lazlow_

Aloitin tämän ketjun saadakseni lisää tietoa itselleni ja myös muille ihmisten jälkitunnelmista ja toipumisesta närästysleikkauksen jälkeen. Yritin haulla etsiä kirjoituksia ja niitä löytyikin jossain määrin mutta olisi kiva saada vielä enemmän miten toipuminen edistyi leikkaukseen jälkeen ja siihen asti että oli täysin kunnossa.

Eli minulle tehtiin eilen nissen fundoplikaatio pitkän närästelyoireilun jälkeen. Olen nyt 23 vuotias ja näitä vaivoja on ollut jo varhais teinivuosista asti, mahdollisesti kauemmin mutta silloin aloin kiinnittää huomiota. Rinnasta poltti aina sillon tällöin ja limaa aina kurkussa ja vuosien varrella oireilu vain paheni. Myös erittäin kiusallinen ongelma on ollut kurkun käheys ja ärtyneisyys varsinkin itselleni koska harrastan laulamista. No vihdoin sitten uskaltauduin tähystykseen syötyäni lääkekuureja sillon tällöin vuosien varrella ja tyrähän siellä oli ja vatsanportti oli löysä.. Nuori ikä ja joksenkin hankalat oireet syynä leikkaukseen. Voi aiheuttaa vissin pahan ruokatorven syövän jos ärsytys jatkuu liian pitkään..

Eilen tehtiin leikkaus aamulla ja iltapäivällä pääsin jo kotiin! Jos joku on huolissaan pahoinvoinnista leikkauksen jälkeen niin olkaa huoleti sillä itse sain kolmea erilaista pahoinvointilääkettä että ongelmaa ei ollut vaikka aikaisemmissa leikkauksissa olen aina oksentanut. Olo on kohtuu hyvä vähän kankea olo tosin niskan ja rintakehän alueella mutta se johtuu kaasusta (tai ilmasta whatever en tiedä) jota pumpattiin vatsan alueelle leikkauksen helpottamiseksi. Eli tuntuu kuin hengittää syvään että vähän ahistaisi vaikka henkeä saa hyvin... tuntuu yksinkertaisesti niin kuin olisi niskan, hartian ja rintakehän lihakset jumissa. Haavat ovat vähän arat mutta mitään pahempia kipuja ei ole minulla ollut ja minulla on todella pieni kipukynnys.

Syöminen on nyt ollut jugurttipohjalla oikeastaan muuta en ole vielä koittanut mutta tänään varmaan koitan jotain soseita syödä. Erittäin varovaisesti ja hitaasti pitää kuitenkin syödä ja samoin juoma vesi, mehu tai vastaava hyvin vähän kerralla alas kurkusta muuten voi vähän ahistaa rinnasta mutta se ei nyt vaarallista ole, vähän inhottavaa vaan. Olen syönyt burana 600 mg:tä ja aina kuin olen sellaisen ottanut niin tuntuu että se jäisi kiinni ruokatorveen mutta en uskoisi näin käyvän ehkä torvi vain on niin ärtynyt. Ja tämä kiinnijäämisen tunne kestää noin 5-15 minuuttia ja sattuu vähän mutta ei nyt niin kauheasti. Kannattaa ainakin puolittaa tabu tai sitten murskata se.

Liikkuminen on ollut vaivatonta mutta olen kuitenkin todella varovainen mitä teen. Tänään (siis nyt seuraavana päivänä) saan vissin jo toimia normaalisti, käydä kaupungilla ja kävelyllä jne. mutta ei mitään kunnon fyysistä rasistusta ja ei myöskään tietenkään saa nostella yhtään painavia tavaroita.

Sairauslomaa tosin sain vain 2 viikkoa joka sairaalan mukaan on nykyään perus toipumisaika tälle leikkaukselle. Vähän yllätyin kuin olen lukenut että muut ovat yli kuukaudenkin poissa. Uskoisi kuin itsekkin teen töitä rakennuksella että vähän kauemmin olisin saanut... Ja se on kyllä varma että en muuten varmasti lähde kahden viikon päästä vielä rakentelemaan mitään. Tuskin kait heti varsinaisen toipumisen jälkeen kannattaa alkaa heti rykimään täysillä raksalla? En usko enkä aio. Mutta pitää nyt seurata tilannetta miten tämä alkaa hahmottumaan.

Olen kyllä tyytyväinen että tein operaation! Vielä on tietysti mahdotonta sanoa kuinka paljon auttoi mutta olo on hyvä ja leikkauksen jälkeiset komplikaatiot (joita eniten pelkäsin) ovat hyvin lievät. Pieni röyhtäily jopa onnistuu jos sattuu ilmaa tulemaan mahaan että siitä olen todella positiiven kun pelkäsin että aiheuttaisi vatsakipuja enemmän.

Toivottavasti nyt joku saa tästä kirjoituksesta jotain hyötyä. Kirjoittelen tänne toipumisia aina vähän väliä ja olisi kiva jos muutkin kirjottaisivat kokemuksistaan.

57

13924

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • raksamiehen muija

      Kiva kun jaksoit kirjoittaa kokemuksistasi. Kyllä vaan siitä on hyötyä ainakin muille leikkausta pohtiville.

      Pysyikö sinulla muuten oireet lääkkeillä poissa?

      Tuntuu kyllä oudolta että jo 2 viikon päästä vois lähteä rakentelemaan. Luulis että aluks pitää ottaa hissukseen ihan useamman viikon, ettei se mansetti heti aukea. Eri asia on kevyemmät hommat, niissä varmaan riittää se pari viikkoa sairista.

      • -Lazlow_

        Hyvä vaan jos jollekkin on hyötyä näistä kirjoituksista!

        Eli eli lääkkeillä söin omeprazolia 20 mg kauan ja se otti varsinaisen närästyksen siis rinnan poltteen pois mutta kurkku oli edelleen ärtynyt aina ja limaa oli myös paljon. Arviolta olisiko ollut puoli vuotta omeprazol käytössä niin alkoi polte rinnassa vaikka söin lääkkeitä joka päivä niin sitten vaihdoinkin nexiumiin joka taas toimi huomattavasti paremmin mutta oli taas kalliimpi. Eli rintakipua ei ollut mutta kurkku oli kuitenkin aina ärtynyt.

        Joo en kyllä aio mennä 2 viikon päästä vielä rykimään raksalle ainakaan. Kumma juttu kyllä tämä lyhyt toipumisaika sillä useimmiten olen nähnyt porukan puhuvan kuukauden lomasta jolloin ei saa nostella mitään painavaa että vähän mietityttää... Toisaalta lääkäreiden kyllä pitäisi tietää mitä tekevät... Mutta aion joka tapauksessa pelata varman päälle ja olla vielä kauemmin töistä pois. Onneksi duuni loppui firmalla muutenkin juuri nyt ennen leikkausta että en ole sitoutunut mihinkään ja rahaa on kyllä sen verran että pärjää vähän aikaa. Pitää nyt vaan katsoa miten tilanne kehittyy.

        Ja pieni päivitys omasta voinnista: Vatsan haavojen alueen kivut iskivät vähän kovemmin tänään ja vatsa on tuntunut aika turponeelta. Johtunee varmaan siitä että leikkauksen puudutsmömmöt ovat sitten kokonaan poistuneet kropasta. Ei ole mikään sietämätön kipu tuntuu enemmän että vatsaa vääntää ja turvottaa ei varsinaista kipua, ei ainakaan koko ajan. En meinaa ottaa kipulääkettä muuta kuin ennen kuin painun pehkuihin. Ruokaa on tullu syötyä tänään vähän enemmän juustokeiton ja vadelmakiisselin muodossa että vähän parempi saldo kuin eilispäivän kaksi jugurttia. Nieleminenkin helpottunut hiukkasen mutta kuitenkin sietää ottaa iisisti senkin kanssa sillä liika iso annos niellä oli se sitten vettä tai muuta niin aiheuttaa aika inhottavan tunteen. Menee nopeasti pois mutta huolella syö/juo niin ei tule ollenkaan.

      • raksamiehen muija
        -Lazlow_ kirjoitti:

        Hyvä vaan jos jollekkin on hyötyä näistä kirjoituksista!

        Eli eli lääkkeillä söin omeprazolia 20 mg kauan ja se otti varsinaisen närästyksen siis rinnan poltteen pois mutta kurkku oli edelleen ärtynyt aina ja limaa oli myös paljon. Arviolta olisiko ollut puoli vuotta omeprazol käytössä niin alkoi polte rinnassa vaikka söin lääkkeitä joka päivä niin sitten vaihdoinkin nexiumiin joka taas toimi huomattavasti paremmin mutta oli taas kalliimpi. Eli rintakipua ei ollut mutta kurkku oli kuitenkin aina ärtynyt.

        Joo en kyllä aio mennä 2 viikon päästä vielä rykimään raksalle ainakaan. Kumma juttu kyllä tämä lyhyt toipumisaika sillä useimmiten olen nähnyt porukan puhuvan kuukauden lomasta jolloin ei saa nostella mitään painavaa että vähän mietityttää... Toisaalta lääkäreiden kyllä pitäisi tietää mitä tekevät... Mutta aion joka tapauksessa pelata varman päälle ja olla vielä kauemmin töistä pois. Onneksi duuni loppui firmalla muutenkin juuri nyt ennen leikkausta että en ole sitoutunut mihinkään ja rahaa on kyllä sen verran että pärjää vähän aikaa. Pitää nyt vaan katsoa miten tilanne kehittyy.

        Ja pieni päivitys omasta voinnista: Vatsan haavojen alueen kivut iskivät vähän kovemmin tänään ja vatsa on tuntunut aika turponeelta. Johtunee varmaan siitä että leikkauksen puudutsmömmöt ovat sitten kokonaan poistuneet kropasta. Ei ole mikään sietämätön kipu tuntuu enemmän että vatsaa vääntää ja turvottaa ei varsinaista kipua, ei ainakaan koko ajan. En meinaa ottaa kipulääkettä muuta kuin ennen kuin painun pehkuihin. Ruokaa on tullu syötyä tänään vähän enemmän juustokeiton ja vadelmakiisselin muodossa että vähän parempi saldo kuin eilispäivän kaksi jugurttia. Nieleminenkin helpottunut hiukkasen mutta kuitenkin sietää ottaa iisisti senkin kanssa sillä liika iso annos niellä oli se sitten vettä tai muuta niin aiheuttaa aika inhottavan tunteen. Menee nopeasti pois mutta huolella syö/juo niin ei tule ollenkaan.

        Oliko sulla muuten palleatyrä?

        Jos lääkäri ei älyä että teet raskasta työtä niin muista itse pitää huoli ettet mene liian aikaisin sinne rehkimään.

      • -Lazlow_
        raksamiehen muija kirjoitti:

        Oliko sulla muuten palleatyrä?

        Jos lääkäri ei älyä että teet raskasta työtä niin muista itse pitää huoli ettet mene liian aikaisin sinne rehkimään.

        Eli joo tyrähän siellä pullisteli mutta sekin tiesti korjattiin.

        Joo ei mulla oo kiirettä töihin aion kyllä pelata tämän varman päälle ettei tarvitse taas mennä leikattavaksi.

      • raskas työ
        -Lazlow_ kirjoitti:

        Eli joo tyrähän siellä pullisteli mutta sekin tiesti korjattiin.

        Joo ei mulla oo kiirettä töihin aion kyllä pelata tämän varman päälle ettei tarvitse taas mennä leikattavaksi.

        hae lisää,kahdessa viikossa ei toivu tarpeeksi.
        Toivottavasti leikkaus onnistui,reilun puolen
        vuoden päästä näet lopputuloksen,niin näin
        minäkin,kireelle meni mansetti.

      • -Lazlow_
        raskas työ kirjoitti:

        hae lisää,kahdessa viikossa ei toivu tarpeeksi.
        Toivottavasti leikkaus onnistui,reilun puolen
        vuoden päästä näet lopputuloksen,niin näin
        minäkin,kireelle meni mansetti.

        Kerrohan ihmeessä enemmän miten toipuminen sujui ja miten se nyt on vaikuttanut elämääsi. Eli onnistuiko sinulla nyt täysin vai ei? Jos liian kireelle jäi niin eikö sitäkin pysty löysäämään jos se liikaa vaivaa aiheuttaa?

        Itselläni ainakaan tuntuu ettei todellakaan liian kireälle ole mennyt. Tehtiin sellainen floppy nisseni ja se jo kuulostaa siltä että olisi vähän köykäisempi kuristus. Teknisiä tietoja en osaa tosin sanoa. Mutta kirurgin raportin mukaan kaikki meni hyvin mansettia myöten ja muutenkin. Enivei ruokailu on helpottunut päivä päivältä pystyy helpommin nielemään vaikka tosin vieläkin olen soppa/jugurtti dieetillä. Hyvä fiilis on kyllä tästä hommasta. En ole syönyt happosalpaajia viikkoon ja vaivaa ei ole ollut mutta tosin paikat on vielä pahasti turvoksissa niin eihän sitä tiedä kuin vasta kuukausien päästä tai puolen vuoden päästä niinkuin itse sanoit mutta tähän mennessä olo on hyvä. Kipulääkkeitä en juuri tarvitsisi mutta otan varmuuden vuoksi kun sanoivat että kannattaa syödä säännöllisesti 3-4 päivää. Eilen menin nukkumaan ilman kipulääkkeitä eikä ollut mitään ongelmaa. Tässä nyt innolla odottelen että pääsen koittamaan kiinteää ruokaa kohtapuolin koska meinaa vähän nälkä jäädä näistä jugurteista ja sopparuuista. Ja viikon päästä siis ensi tiistaina yritän ensimmäistä kertaa.

        Ja onhan se selvä ettei kahden viikon jälkeen lähdetä rakennukselle... vaikka olisi paikat parantuneet niin voin kuvitella että ruokailu ei vieläkään ole täysin normaalia ja siellähän tosiaan sitä energiaa tarvitaan ja syöminen on aika hidasta uskoisin vielä kahden viikon päästä että vaikeaa voi olla. Mutta turha muutenkaan ottaa riskejä en ole aikonut alkaa rykimään ennen ensi kuukautta luultavasti mutta pitää katsoa miten tilanne kehittyy.

      • -Lazlow_
        -Lazlow_ kirjoitti:

        Kerrohan ihmeessä enemmän miten toipuminen sujui ja miten se nyt on vaikuttanut elämääsi. Eli onnistuiko sinulla nyt täysin vai ei? Jos liian kireelle jäi niin eikö sitäkin pysty löysäämään jos se liikaa vaivaa aiheuttaa?

        Itselläni ainakaan tuntuu ettei todellakaan liian kireälle ole mennyt. Tehtiin sellainen floppy nisseni ja se jo kuulostaa siltä että olisi vähän köykäisempi kuristus. Teknisiä tietoja en osaa tosin sanoa. Mutta kirurgin raportin mukaan kaikki meni hyvin mansettia myöten ja muutenkin. Enivei ruokailu on helpottunut päivä päivältä pystyy helpommin nielemään vaikka tosin vieläkin olen soppa/jugurtti dieetillä. Hyvä fiilis on kyllä tästä hommasta. En ole syönyt happosalpaajia viikkoon ja vaivaa ei ole ollut mutta tosin paikat on vielä pahasti turvoksissa niin eihän sitä tiedä kuin vasta kuukausien päästä tai puolen vuoden päästä niinkuin itse sanoit mutta tähän mennessä olo on hyvä. Kipulääkkeitä en juuri tarvitsisi mutta otan varmuuden vuoksi kun sanoivat että kannattaa syödä säännöllisesti 3-4 päivää. Eilen menin nukkumaan ilman kipulääkkeitä eikä ollut mitään ongelmaa. Tässä nyt innolla odottelen että pääsen koittamaan kiinteää ruokaa kohtapuolin koska meinaa vähän nälkä jäädä näistä jugurteista ja sopparuuista. Ja viikon päästä siis ensi tiistaina yritän ensimmäistä kertaa.

        Ja onhan se selvä ettei kahden viikon jälkeen lähdetä rakennukselle... vaikka olisi paikat parantuneet niin voin kuvitella että ruokailu ei vieläkään ole täysin normaalia ja siellähän tosiaan sitä energiaa tarvitaan ja syöminen on aika hidasta uskoisin vielä kahden viikon päästä että vaikeaa voi olla. Mutta turha muutenkaan ottaa riskejä en ole aikonut alkaa rykimään ennen ensi kuukautta luultavasti mutta pitää katsoa miten tilanne kehittyy.

        Unohdinkin mainita että niinkuin yleensä tämäkin leikkaus tehtiin tähystämällä siksi lyhyt toipumisaika. Jos olisi ollut avoin haava niin toipuminen olisikin vähintään sen 4 viikkoa. Että te jotka 4 viikosta puhutte onko teille sitten tehty avoimella leikkauksella tähystyksen sijaan? Ehkä kroppa toipuu kahdessa viikossa mutta olenko täysin voimissani? Tuskin...

      • raskas työ
        -Lazlow_ kirjoitti:

        Unohdinkin mainita että niinkuin yleensä tämäkin leikkaus tehtiin tähystämällä siksi lyhyt toipumisaika. Jos olisi ollut avoin haava niin toipuminen olisikin vähintään sen 4 viikkoa. Että te jotka 4 viikosta puhutte onko teille sitten tehty avoimella leikkauksella tähystyksen sijaan? Ehkä kroppa toipuu kahdessa viikossa mutta olenko täysin voimissani? Tuskin...

        Minunkin leikkaus onnnistui hyvin,tehtiin tähystys-
        leikkauksena ja 5 viiltoa.
        Lääkärini mukaan nielemisongelmat kestävät 6vk.
        Pystyin syömään suhtko hyvin tosin välillä
        jouduin oksentamaan kesken ruokailun kun tuli
        tukkeava olo.
        Mutta sitten tapahtui jotain,n.6-7 kk leikkauksesta
        syöminen vaikeutui,ruoka jää ruokatorveen ja joudun
        oksentamaan sen tyhjäksi kesken ruokailun.
        Painoni on pudonnut n.4 kg ja ennestäänkin kun
        olin hoikka niin se tuo stressiä.
        Stressi ja fyysinen rasituskin tuntuu vaikuttavan
        ruuan alasmenoon koska viikonloppuisin on
        hieman helpompaa.
        Kirurgini on ehdottanut puolen mansetin purkua
        mutta en uskalla mennä koska lisäkomplikaatioiden
        vaara on olemassa.
        En voi syödä työpaikkaruokalassa enkä missään y-
        leisesti koska on päästävä oksentamaan,tämä
        on aikamoinen rasite myös henkisesti.
        Joudun vain alistumaan koska lääkärini epäonnis-
        tui ja mansetti meni liian kireälle.
        Hänen mielestään kaikki on hyvin vain mukamas
        nielememismotoriikka on heikentynyt jonka toinen
        kirurgi kumosi ja sanoi näkemyseroksi.

      • raksamiehen muija
        -Lazlow_ kirjoitti:

        Kerrohan ihmeessä enemmän miten toipuminen sujui ja miten se nyt on vaikuttanut elämääsi. Eli onnistuiko sinulla nyt täysin vai ei? Jos liian kireelle jäi niin eikö sitäkin pysty löysäämään jos se liikaa vaivaa aiheuttaa?

        Itselläni ainakaan tuntuu ettei todellakaan liian kireälle ole mennyt. Tehtiin sellainen floppy nisseni ja se jo kuulostaa siltä että olisi vähän köykäisempi kuristus. Teknisiä tietoja en osaa tosin sanoa. Mutta kirurgin raportin mukaan kaikki meni hyvin mansettia myöten ja muutenkin. Enivei ruokailu on helpottunut päivä päivältä pystyy helpommin nielemään vaikka tosin vieläkin olen soppa/jugurtti dieetillä. Hyvä fiilis on kyllä tästä hommasta. En ole syönyt happosalpaajia viikkoon ja vaivaa ei ole ollut mutta tosin paikat on vielä pahasti turvoksissa niin eihän sitä tiedä kuin vasta kuukausien päästä tai puolen vuoden päästä niinkuin itse sanoit mutta tähän mennessä olo on hyvä. Kipulääkkeitä en juuri tarvitsisi mutta otan varmuuden vuoksi kun sanoivat että kannattaa syödä säännöllisesti 3-4 päivää. Eilen menin nukkumaan ilman kipulääkkeitä eikä ollut mitään ongelmaa. Tässä nyt innolla odottelen että pääsen koittamaan kiinteää ruokaa kohtapuolin koska meinaa vähän nälkä jäädä näistä jugurteista ja sopparuuista. Ja viikon päästä siis ensi tiistaina yritän ensimmäistä kertaa.

        Ja onhan se selvä ettei kahden viikon jälkeen lähdetä rakennukselle... vaikka olisi paikat parantuneet niin voin kuvitella että ruokailu ei vieläkään ole täysin normaalia ja siellähän tosiaan sitä energiaa tarvitaan ja syöminen on aika hidasta uskoisin vielä kahden viikon päästä että vaikeaa voi olla. Mutta turha muutenkaan ottaa riskejä en ole aikonut alkaa rykimään ennen ensi kuukautta luultavasti mutta pitää katsoa miten tilanne kehittyy.

        Pystyitkö jättämään happosalpaajat pois heti samantien leikkauksen jälkeen?

        Oliko sinulla yöaikaista refluksia, jonka takia sängyn korotus? Jos oli, niin pystytkö nyt nukkumaan
        normaalisti?

        Olis kiva jos kerrot toipumisen edistymisestä vielä kun aikaa on vähän mennyt.

      • -Lazlow_
        raksamiehen muija kirjoitti:

        Pystyitkö jättämään happosalpaajat pois heti samantien leikkauksen jälkeen?

        Oliko sinulla yöaikaista refluksia, jonka takia sängyn korotus? Jos oli, niin pystytkö nyt nukkumaan
        normaalisti?

        Olis kiva jos kerrot toipumisen edistymisestä vielä kun aikaa on vähän mennyt.

        Kysy pois vaan vastailen mielelläni mutta mitään tähteellistä edistystä ei nyt ole tapahtunut niin en ole mitään nyt kirjoittanut tänään vielä.

        Mutta kyllä jätin happosalpaajat pois jo päivää ennen leikkausta ja en ole kyllä tuntenut rinnanpoltetta eikä ole kurkku ärtynyt aamuisin. Vaikea tosin vielä sanoa jos paikat on vielä vähän turvoksissa mutta kyllä mulla tavallisesti alkaa polttaan rinnasta aina ku syön tai teen jotain jos en syö lääkettä.. ja nyt siis ei ole ollut poltetta ja en ole syönyt lääkettä viikkoon.

        Minulla se refluxi ei koskaan mitattu että milloin pahiten tulee mutta aina syödessä yleensä ja aamulla oli kurkku hellänä ja ärtynyt että oletan että aika paljolti ympäri vuorokauden vuosi happoa. Ja ei nukkuminen ole minulle ollut ennen ongelma ei ole sen kummoisempaa nyttenkään.

        Valitettavaa tämä "raskas työ":n tapaus... näitähän sattuu eihän se koskaan varmaa ole ja enhän minäkään näe ennen kuin ajan myötä että onnistuiko täysin. Mutta toisaalta noin 90% ovat oireettomia ja elävät normaalia elämää pitkänkin ajan jälkeen. Suosittelisin kyllä sinulle "raskas työ" harkitsemaan mansetin korjausta. En tiedä mistä jälkikomplikaatioista puhut oikein? Eikö sinulla juuri nyt ole pahoja jälkikomplikaatioita? Suosittelisin nyt ainakin tutkimaan ja harkitsemaan asiaa uudelleen sillä en ole kuin harvaseltani törmännyt epäonnistuneeseen fundoplikaatioon.

        Eräs tuttavani sai hengitysvaikeuksia monen vuoden jälkeen leikkauksesta. Hänellä oli jotenkin keuhkot arpeutunt mukaan tähän mahahärdelliin mutta tämäkin korjattiin ja mies on kuin uusi. No problem.

        Itselläni taas nyt tällä hetkellä ei mitään ihmeellistä tuntuu että nieleminen onnistuu pikkuhiljaa joka päivä helpommalta. Kipua ei juurikaan ole ollenkaan vatsaa vaan vielä turvottaa jonkun verran mutta ei mitään sen pahempaa.

      • -Lazlow_
        -Lazlow_ kirjoitti:

        Kysy pois vaan vastailen mielelläni mutta mitään tähteellistä edistystä ei nyt ole tapahtunut niin en ole mitään nyt kirjoittanut tänään vielä.

        Mutta kyllä jätin happosalpaajat pois jo päivää ennen leikkausta ja en ole kyllä tuntenut rinnanpoltetta eikä ole kurkku ärtynyt aamuisin. Vaikea tosin vielä sanoa jos paikat on vielä vähän turvoksissa mutta kyllä mulla tavallisesti alkaa polttaan rinnasta aina ku syön tai teen jotain jos en syö lääkettä.. ja nyt siis ei ole ollut poltetta ja en ole syönyt lääkettä viikkoon.

        Minulla se refluxi ei koskaan mitattu että milloin pahiten tulee mutta aina syödessä yleensä ja aamulla oli kurkku hellänä ja ärtynyt että oletan että aika paljolti ympäri vuorokauden vuosi happoa. Ja ei nukkuminen ole minulle ollut ennen ongelma ei ole sen kummoisempaa nyttenkään.

        Valitettavaa tämä "raskas työ":n tapaus... näitähän sattuu eihän se koskaan varmaa ole ja enhän minäkään näe ennen kuin ajan myötä että onnistuiko täysin. Mutta toisaalta noin 90% ovat oireettomia ja elävät normaalia elämää pitkänkin ajan jälkeen. Suosittelisin kyllä sinulle "raskas työ" harkitsemaan mansetin korjausta. En tiedä mistä jälkikomplikaatioista puhut oikein? Eikö sinulla juuri nyt ole pahoja jälkikomplikaatioita? Suosittelisin nyt ainakin tutkimaan ja harkitsemaan asiaa uudelleen sillä en ole kuin harvaseltani törmännyt epäonnistuneeseen fundoplikaatioon.

        Eräs tuttavani sai hengitysvaikeuksia monen vuoden jälkeen leikkauksesta. Hänellä oli jotenkin keuhkot arpeutunt mukaan tähän mahahärdelliin mutta tämäkin korjattiin ja mies on kuin uusi. No problem.

        Itselläni taas nyt tällä hetkellä ei mitään ihmeellistä tuntuu että nieleminen onnistuu pikkuhiljaa joka päivä helpommalta. Kipua ei juurikaan ole ollenkaan vatsaa vaan vielä turvottaa jonkun verran mutta ei mitään sen pahempaa.

        Noniin nyt ensimmäistä kertaa huomasin kunnolla leikkauksen jälkeiset komplikaatiot. Eli olkapäätäni jomotti koko yön joten parin tunnin pyörimisen jälkeen päätin napata Burana 600:sen kahtena palana (jota olen tehnyt aikaisemminkin leikkauksen jälkeen). Noh ei mennyt kovin kauan niin alkoi ahdistaan rinnasta aivan tajuttomasti että luulin yhdessä vaiheessa joko oksentavani ja sitten kuin ajattelin että se on liki mahdotonta niin alkoi vain heikottamaan, kylmä hiki nousi ja oli raskas hengittää... Tuntui että joka kerta kun nielaisin niin olo muuttui pahemmaksi. Että en tiedä jäikö tabu sinne takertumaan ruokatorveen vai menikö vain jotenki extra paljon ilmaa alas nielessäni. Joka tapauksessa tunne että jotain haluaa tulla ylös sieltä kasvoi koko ajan. Pieni paniikki iski mutta istuin alas ja hengitin rauhallisesti niin alkoi helpottamaan mutta olin kyllä pienessä hädässä noin 5-10 minuuttia ainakin. Kumma sinänsä sillä päivän leikkauksen jälkeen nielaisin kokonaisen 600 buranan ja se ahdisti mutta ei läheskään näin paljon... Ehkä vain hätäilin en tiedä mistä johtui...

        Jos tämä insidentti unohdetaan niin muuten on kaikki mennyt hyvin! Tikit otettiin tänään pois ja se vasta inhottavaa oli kun tikit olivat painuneet niin syvälle. Mutta onpahan pois ainakin. Aloitin jo kiinteämmän ruuan syömisen eilen ja hyvin meni sekin alas. Perunaa ja bolognesekastiketta. Suht. pieni annos enkä ihan kaikkea pystynyt syömään tuntui että vatsa oli täysi ja oli sitä melkein loppupäivän. Mutta tämä oli pientä, pääasia että sain syödä kunnon ruokaa vaihteeksi joka virkisti paljon! Varsinainen ruokailu sujui moitteetta mutta varmuuden vuoksi pureskelin extra kauan että syömisessä nyt kesti jonkun aikaa enemmän. Muuten ei mitään ihmeellisempää.

      • raksamiehen muija
        -Lazlow_ kirjoitti:

        Noniin nyt ensimmäistä kertaa huomasin kunnolla leikkauksen jälkeiset komplikaatiot. Eli olkapäätäni jomotti koko yön joten parin tunnin pyörimisen jälkeen päätin napata Burana 600:sen kahtena palana (jota olen tehnyt aikaisemminkin leikkauksen jälkeen). Noh ei mennyt kovin kauan niin alkoi ahdistaan rinnasta aivan tajuttomasti että luulin yhdessä vaiheessa joko oksentavani ja sitten kuin ajattelin että se on liki mahdotonta niin alkoi vain heikottamaan, kylmä hiki nousi ja oli raskas hengittää... Tuntui että joka kerta kun nielaisin niin olo muuttui pahemmaksi. Että en tiedä jäikö tabu sinne takertumaan ruokatorveen vai menikö vain jotenki extra paljon ilmaa alas nielessäni. Joka tapauksessa tunne että jotain haluaa tulla ylös sieltä kasvoi koko ajan. Pieni paniikki iski mutta istuin alas ja hengitin rauhallisesti niin alkoi helpottamaan mutta olin kyllä pienessä hädässä noin 5-10 minuuttia ainakin. Kumma sinänsä sillä päivän leikkauksen jälkeen nielaisin kokonaisen 600 buranan ja se ahdisti mutta ei läheskään näin paljon... Ehkä vain hätäilin en tiedä mistä johtui...

        Jos tämä insidentti unohdetaan niin muuten on kaikki mennyt hyvin! Tikit otettiin tänään pois ja se vasta inhottavaa oli kun tikit olivat painuneet niin syvälle. Mutta onpahan pois ainakin. Aloitin jo kiinteämmän ruuan syömisen eilen ja hyvin meni sekin alas. Perunaa ja bolognesekastiketta. Suht. pieni annos enkä ihan kaikkea pystynyt syömään tuntui että vatsa oli täysi ja oli sitä melkein loppupäivän. Mutta tämä oli pientä, pääasia että sain syödä kunnon ruokaa vaihteeksi joka virkisti paljon! Varsinainen ruokailu sujui moitteetta mutta varmuuden vuoksi pureskelin extra kauan että syömisessä nyt kesti jonkun aikaa enemmän. Muuten ei mitään ihmeellisempää.

        Paranemisesi näyttää edistyvän hyvin kun jo viikon leikkauksen jälkeen voit syödä kiinteämpää.

        Olen lukenut että leikkausalueelle tulee jossain vaiheessa turvotusta, mikä voi vaikeuttaa ruuan alasmenoa. Ehkä sinulla ei mennyt nyt sen takia se burana niin hyvin alas kuin just leikkauksen jälkeen. Sanottiinko sulle mitään lääkkeitten ottamisesta, että pitäiskö murskata tms.?

        Johtuiko olkapään jomotuskin leikkauksesta vai jostain muusta?

      • -Lazlow_
        raksamiehen muija kirjoitti:

        Paranemisesi näyttää edistyvän hyvin kun jo viikon leikkauksen jälkeen voit syödä kiinteämpää.

        Olen lukenut että leikkausalueelle tulee jossain vaiheessa turvotusta, mikä voi vaikeuttaa ruuan alasmenoa. Ehkä sinulla ei mennyt nyt sen takia se burana niin hyvin alas kuin just leikkauksen jälkeen. Sanottiinko sulle mitään lääkkeitten ottamisesta, että pitäiskö murskata tms.?

        Johtuiko olkapään jomotuskin leikkauksesta vai jostain muusta?

        Joo ruoka menee todella hyvin alas mutta pureskelen varmuuden vuoksi kauan. Eilenkin söin pastaa ja bolognesekastiketta, ei mitään ongelmaa!

        Joo kyllä vatsa on koko ajan vähän turvoksissa ja voi hyvinkin olla että tämä takapakki johtui vain siitä.. tuntui tosin että ilmaa olisi halunut ylös mutta vaikea sanoa tosin miten päin se nyt oikein oli... hyvin mahdollista että nappi vain jumitti siellä. Ja ei ne kyllä mistään murskaamisesta puhunu mutta nähtävästi se olisi suotavaa.. tosin päivän leikkauksen jälkeen otin buranan taisi olla kokonainen ja ei ahdistanut läheskään näin paljon mutta vähän kinnasi kyllä. Kyllä jatkossa aion kyllä murskata ne pillerit ja niin olen tehnytkin pari kertaa. Toinen pienempi ongelma on että vatsa tai siis suolisto toimii aika hitaasti.. tosin en syö niin paljon mutta kuitenkin.. Tulee kova vatsa mut kaippa sekin hellittää ajan myötä ku kroppa tottuu tähän remonttiin.

        Olkapää jomotti hyvin suurella todennäköisyydellä ihan vaan lihaksien jäykkyydestä. Kokonaisen vuoden olen rehkinyt aika rajusti ilman kesälomaa niin siitä se selkä ja lihakset on jäykistynyt. Kun tyhmä olen en ole käynyt hierojalla vaikka monta kertaa on ollut aikomus mutta aina jotenkin unohtunut. Että en usko että leikkaukseen liittyy kipu sillä voin tuntea selvästi ankarat solmut selkälihaksissa jos käsillä tunnustelen.

      • rennieaddic
        -Lazlow_ kirjoitti:

        Unohdinkin mainita että niinkuin yleensä tämäkin leikkaus tehtiin tähystämällä siksi lyhyt toipumisaika. Jos olisi ollut avoin haava niin toipuminen olisikin vähintään sen 4 viikkoa. Että te jotka 4 viikosta puhutte onko teille sitten tehty avoimella leikkauksella tähystyksen sijaan? Ehkä kroppa toipuu kahdessa viikossa mutta olenko täysin voimissani? Tuskin...

        Onko aika mennä leikkaukseen jos syö rennietä päivittäin kuin leipää?

    • kyselen

      Jos vielä luet ketjua, niin kiinnostaisi tietää
      miten toipuminen on edennyt. Millaista ruokaa
      syöt tällä hetkellä? Onko tullut mitään
      haittavaikutuksia?

    • piipe79

      Terve! Luin juuri kokemuksiasi leikkauksen jälkeen. Olen 29-vuotias, ja itselleni kyseinen leikkaus tehtiin puolitoista kuukautta sitten. Minäkin sainsairaslomaa vain kaksi viikkoa, vaikka vatsalääkäri kertoi alunperin sairasloman olevan neljä viikkoa. Toipuminen sujui muuten ihan kohtuullisen hyvin, kivut hävisivät n. kolmen viiko kuluessa. Syöminen on ollut keitto/jugurttilinjalla melkein tähän asti. Vasta noin viikon ajan olen syönyt jonkin verran ns. normaaliakin ruokaa. KOhtalaisen nihkeästi tosin menee alas. Soittelen kuitenkin tänään jo leikkaavalle lääkärille kyselläkseni jälkivaikutuksista, koska minulla on ollut viime viikkojen aikana paljolti närästyksen kaltaisia tuntemuksia. Röyhtäytyttää ja kurkussa kurnuttaa jatkuvasti ihan kuin olisi sammakko siällä. Kurnutus on pahimmillaan iltaisin kun käyn nukkumaan ja useasti olen joutunutkin lisäämään tyynyjä, ja nukkumaan puoli-istuvassa asennossa "kurnutuksen" vähentämiseksi. Tuntuu ihan siltä kuin vatsahapot pyrkisivät väkisin ruokatorveen ja aiheuttaisivat sen kurnuttelun. Lääkäri tosin kertoi, ettei sen pitäisi mitenkään olla mahdollista ja että hän ei ole koskaan kuullut tälläisesta kurnuttelusta. Onkohan muilla vastaavanlaisia kokemuksia?

      • -Lazlow_

        Joo Piipe79 vähän samanlaista oireilua ollu meikäläiselläkin... Eli ei varsinaista tai aikasempaan verrattavaa närästystä mutta jotenkin vatsa ja kurkku tuntuu olevan ärtynyt. Tuosta kurnuttelusta en tiedä mutta hikka meinaa tulla aina kun ilmaa haluis tulla ylös... Ei sinänsä nyt pahoja haittavaikutuksia... Ja tämä pieni polta alkoi taas kun ensimmäisen kerran otin taas viunaa operaation jälkeen... Myös idiootti kuin olen niin polta tupakkaa myös jonkun verran ja ei sekään varmasti hyväksi ole... Olen huomannut että tosiaan pienempi vatsalaukku tarkoittaa pienempi vatsalaukku. Eli vaikka ruokaa mahtuisi niin jos tulee vähänkään liian täyteläinen olo niin kestää parisenkin tuntia ennen kuin olo helpottaa... Tosin tämäkään ei pahemmin haitallista mutta välillä vähän kiusallista kuin vatsa on hellänä ja olisi lähdössä jonnekkin. Ruokaa syön jo ihan normaalisti olen jo noin viikon syönyt normaalisti tosin pienempiä annoksia. Vähän on jäänyt vaivaamaan tuo pieni närästyksen tunne että pitääpä sinne lääkärille ottaa yhteyttä jospa tekisivät jonkun ph mittauksen tai jotain vastaavaa. Mutta muuten olo on hyvä.

      • leinikki
        -Lazlow_ kirjoitti:

        Joo Piipe79 vähän samanlaista oireilua ollu meikäläiselläkin... Eli ei varsinaista tai aikasempaan verrattavaa närästystä mutta jotenkin vatsa ja kurkku tuntuu olevan ärtynyt. Tuosta kurnuttelusta en tiedä mutta hikka meinaa tulla aina kun ilmaa haluis tulla ylös... Ei sinänsä nyt pahoja haittavaikutuksia... Ja tämä pieni polta alkoi taas kun ensimmäisen kerran otin taas viunaa operaation jälkeen... Myös idiootti kuin olen niin polta tupakkaa myös jonkun verran ja ei sekään varmasti hyväksi ole... Olen huomannut että tosiaan pienempi vatsalaukku tarkoittaa pienempi vatsalaukku. Eli vaikka ruokaa mahtuisi niin jos tulee vähänkään liian täyteläinen olo niin kestää parisenkin tuntia ennen kuin olo helpottaa... Tosin tämäkään ei pahemmin haitallista mutta välillä vähän kiusallista kuin vatsa on hellänä ja olisi lähdössä jonnekkin. Ruokaa syön jo ihan normaalisti olen jo noin viikon syönyt normaalisti tosin pienempiä annoksia. Vähän on jäänyt vaivaamaan tuo pieni närästyksen tunne että pitääpä sinne lääkärille ottaa yhteyttä jospa tekisivät jonkun ph mittauksen tai jotain vastaavaa. Mutta muuten olo on hyvä.

        On ollut kiva kuulla miten toisilla refluksileikkauksen läpikäyneillä toipuminen on edistynyt. Olisi vielä jatkossakin mukava kuulla miten teillä menee... Itse olin leikkauksessa noin 2 kk sitten. Omalla kohdallani tuntuu, ettei närästys jäänyt leikkauspöydälle....

      • piipe79
        -Lazlow_ kirjoitti:

        Joo Piipe79 vähän samanlaista oireilua ollu meikäläiselläkin... Eli ei varsinaista tai aikasempaan verrattavaa närästystä mutta jotenkin vatsa ja kurkku tuntuu olevan ärtynyt. Tuosta kurnuttelusta en tiedä mutta hikka meinaa tulla aina kun ilmaa haluis tulla ylös... Ei sinänsä nyt pahoja haittavaikutuksia... Ja tämä pieni polta alkoi taas kun ensimmäisen kerran otin taas viunaa operaation jälkeen... Myös idiootti kuin olen niin polta tupakkaa myös jonkun verran ja ei sekään varmasti hyväksi ole... Olen huomannut että tosiaan pienempi vatsalaukku tarkoittaa pienempi vatsalaukku. Eli vaikka ruokaa mahtuisi niin jos tulee vähänkään liian täyteläinen olo niin kestää parisenkin tuntia ennen kuin olo helpottaa... Tosin tämäkään ei pahemmin haitallista mutta välillä vähän kiusallista kuin vatsa on hellänä ja olisi lähdössä jonnekkin. Ruokaa syön jo ihan normaalisti olen jo noin viikon syönyt normaalisti tosin pienempiä annoksia. Vähän on jäänyt vaivaamaan tuo pieni närästyksen tunne että pitääpä sinne lääkärille ottaa yhteyttä jospa tekisivät jonkun ph mittauksen tai jotain vastaavaa. Mutta muuten olo on hyvä.

        Kiitos Lazlow vastauksestasi. Hyvä tietää, että närästystuntemuksia on leikkauksen jälkeen muillakin. Olin itsekkin miettinyt, että voisikohan sitä ph-mittausta tehdä uudelleen niin saisi tietää nouseeko sitä happoa todellakin vielä tuonne ruokatorveen vai onko ne vaan tuntemuksia... Mainitsit viestissäsi sen hikottelun, tämä on tuttua myös mulle.. Viinaksia uskalsin ottaa ekan kerran leikkauksen jälkeen vasta viime lauantaina (n. 2 kk leikkauksen jälkeen). Ei onneksi aiheuttanut sen suurempia ongelmia...seuraavanakaan päivänä. Tupakkaa tulee itsekkin polteltua kohtalaisen paljon, ja sehän nyt ei tosiaankaan ainakaan paranna olotilaa. Normaalia ruokaakin olen jo alkanut syömään, annokset tosin ovat paljon aikaisempaa pienempiä. Hitaasti ja huolella pureskellen täytyy syödä - tuntee kyllä heti nahoissaan jos innostuu hotkimaan, meinaa tukehtua. Kurnuttelusta en ole vieläkään päässyt eroon, mutta voi kuulemma kestää puolikin vuotta ennen kuin on täysin palautunut leikkauksesta. Siispä, täytyy kai vain odotella ja katsella mitä tästä vielä tulee. Hyviä vointeja vaan sullekkin!

      • leinikki
        piipe79 kirjoitti:

        Kiitos Lazlow vastauksestasi. Hyvä tietää, että närästystuntemuksia on leikkauksen jälkeen muillakin. Olin itsekkin miettinyt, että voisikohan sitä ph-mittausta tehdä uudelleen niin saisi tietää nouseeko sitä happoa todellakin vielä tuonne ruokatorveen vai onko ne vaan tuntemuksia... Mainitsit viestissäsi sen hikottelun, tämä on tuttua myös mulle.. Viinaksia uskalsin ottaa ekan kerran leikkauksen jälkeen vasta viime lauantaina (n. 2 kk leikkauksen jälkeen). Ei onneksi aiheuttanut sen suurempia ongelmia...seuraavanakaan päivänä. Tupakkaa tulee itsekkin polteltua kohtalaisen paljon, ja sehän nyt ei tosiaankaan ainakaan paranna olotilaa. Normaalia ruokaakin olen jo alkanut syömään, annokset tosin ovat paljon aikaisempaa pienempiä. Hitaasti ja huolella pureskellen täytyy syödä - tuntee kyllä heti nahoissaan jos innostuu hotkimaan, meinaa tukehtua. Kurnuttelusta en ole vieläkään päässyt eroon, mutta voi kuulemma kestää puolikin vuotta ennen kuin on täysin palautunut leikkauksesta. Siispä, täytyy kai vain odotella ja katsella mitä tästä vielä tulee. Hyviä vointeja vaan sullekkin!

        Kiitos piipe79 kuulumisista. Kyselenkin sinulta seuraavia: onko sinulla ollut leikkauksen jälkeen liman nousua kurkkuun, pahaa makua suussa. (näitä oireita minulla on ollut) Tuota närästystä itsekkin olen miettinyt, kun ei aivan samanlaista kuin ennen leikkausta, mutta jotakin outoa polttelua rinnassa.
        Sitä jotenkin itse asennoitui siihen, että näitä oireita ei enää leikkauksen jälkeen olisi. Olen itse ottanut Nexiumia, mutta jäänyt epäselväksi onko ollut apua vai ei. Tuota outoa kurnuttelua on minullakin aina välillä ollut. Jospa tämä ajan kanssa menee ohi.

      • piipe79
        leinikki kirjoitti:

        Kiitos piipe79 kuulumisista. Kyselenkin sinulta seuraavia: onko sinulla ollut leikkauksen jälkeen liman nousua kurkkuun, pahaa makua suussa. (näitä oireita minulla on ollut) Tuota närästystä itsekkin olen miettinyt, kun ei aivan samanlaista kuin ennen leikkausta, mutta jotakin outoa polttelua rinnassa.
        Sitä jotenkin itse asennoitui siihen, että näitä oireita ei enää leikkauksen jälkeen olisi. Olen itse ottanut Nexiumia, mutta jäänyt epäselväksi onko ollut apua vai ei. Tuota outoa kurnuttelua on minullakin aina välillä ollut. Jospa tämä ajan kanssa menee ohi.

        Terve vaan Leinikki. Kyllä on ollut ns. ilman nousua kurkkuun ja muutamaan kertaan on noussut kurkkuun muutakin...vaikka lääkärin mielestä tämä on täysin mahdotonta. Kun mainitsit tuon pahaa makua suussa, niin täystyy sanoa, että kyllä sitäkin on ollut. Ei se närästyksen tunne ole ollut samanlaista kuin ennen, mutta kuitenkin sellaista polttelua ja paineen tunnetta. Sen käsityksen minäkin tästä leikkauksesta sain, ettei närästyslääkitystä enää tarvittaisi, mutta kun soittelin osastolle ja valittelin tuntemuksiani niin hoitaja neuvoi ottamaan närästyslääkettä. Hiukkasen tätä ihmettelin, mutta olen kuitenkin välillä ottanut noita miedompia lääkkeitä kuten Pepcidiä ja Insidea - ei ole kyllä tuntunut millään lailla vähentävän närästyksen tunnetta. Nexiumia en ole leikkauksen jälkeen ottanut, kun niistä on tullut aina muuten niin huono ja turvonnut olo. Hyvä tietää, että jollain muullakin on löytynyt sisäinen sammakko tämän leikkauksen jälkeen. Välillä kurnuttaa enemmän, oikein todella kovasti ja välillä taas vähemmän. Tuntuu siltä, että se kurnutus aiheutuu kun ilmaa tai jotain muuta pyrkii väkisin ylös vatsasta. Toivottavasti se loppuu ajan mittaan. Ei kai tässä auta kuin odotella. Hyviä vointeja sinulle!

      • leinikki
        piipe79 kirjoitti:

        Terve vaan Leinikki. Kyllä on ollut ns. ilman nousua kurkkuun ja muutamaan kertaan on noussut kurkkuun muutakin...vaikka lääkärin mielestä tämä on täysin mahdotonta. Kun mainitsit tuon pahaa makua suussa, niin täystyy sanoa, että kyllä sitäkin on ollut. Ei se närästyksen tunne ole ollut samanlaista kuin ennen, mutta kuitenkin sellaista polttelua ja paineen tunnetta. Sen käsityksen minäkin tästä leikkauksesta sain, ettei närästyslääkitystä enää tarvittaisi, mutta kun soittelin osastolle ja valittelin tuntemuksiani niin hoitaja neuvoi ottamaan närästyslääkettä. Hiukkasen tätä ihmettelin, mutta olen kuitenkin välillä ottanut noita miedompia lääkkeitä kuten Pepcidiä ja Insidea - ei ole kyllä tuntunut millään lailla vähentävän närästyksen tunnetta. Nexiumia en ole leikkauksen jälkeen ottanut, kun niistä on tullut aina muuten niin huono ja turvonnut olo. Hyvä tietää, että jollain muullakin on löytynyt sisäinen sammakko tämän leikkauksen jälkeen. Välillä kurnuttaa enemmän, oikein todella kovasti ja välillä taas vähemmän. Tuntuu siltä, että se kurnutus aiheutuu kun ilmaa tai jotain muuta pyrkii väkisin ylös vatsasta. Toivottavasti se loppuu ajan mittaan. Ei kai tässä auta kuin odotella. Hyviä vointeja sinulle!

        Kiitos piipe79. Toivottelen sinulle myös hyviä vointeja. Tosiaan noin kolme viikkoa leikkauksen jälkeen jotenkin paniikki iski kun ääni käheytyi ja suussa kamala maku. Onneksi tuo ääni ei enää ole joka päivä käheenä, siitä olen itse päätellyt,ettei sieltä enää niin paljon nousisi jotakin.... Mutta ei
        vieläkään kokonaista päivää ettei noita närästystuntemuksia. Ei auta muu kuin odotella vaan.

    • Vain väliaikainen

      Minulla todettiin 1982 ensimmäisen kerran takaisinvirtausta, joka silloin diaknosoitiin sydänperäiseksi vaivaksi.Myöhemmin diaknoosiksi varmistui Refluksitauti.Yli 20 vuotta olen syönyt happosalpaajia ja erilaisia närästyslääkkeitä. Viimeiset 10 v jatkuvaa lääkkeiden popsimista. Moottorisängyn ostin heti kun ne tulivat markkinoille ja oli varaa ko. ylellisyyteen. Sänky auttoi parempaan yöuneen, koska yläpäätä saa kohotettua mutta kun vielä olis pysynyt siellä "ylhäällä". Minulle on tehty ruokatorven ja mahalaukun tähystys 4 kertaa ja happomittaus 2 kertaa. Nyt lopultakin minulle tehtiin närästysleikkaus 20.05. Leikkaus tehtiin tähystyksellä ja se meni hyvin. Aamulla klo 7 sairaalaan ja iltapäivällä klo 17.00 kotiin. Kotiutumisen jälkeen alkoi pahoinvointi 4 oksennusrefleksia, tunnin päästä 7 ja taas tunnin päästä uudestaan. Soitto sairaalaan ja pahoinvointipilleri kielen päälle. Pilleri (1 kpl sairaalasta mukaan) oli tarkoitettu yötä varten. Kova kipu iski seuraavana päivänä jota on nyt jatkunut koko ajan. Kipu on vasemmalla puolella rintakehää. Tulehdukipu ja kipulääkkeitä menee 9 kpl vuorokaudessa. Toivottavasti viikon päästä jo vähemmän.Syöminen onnistuu kohtalaisesti kun syö rauhallisesti ja vähän kerrallaan. Pidän päiväkirjaa itselleni tästä sessiosta. Nyt on kulunut 3 vrk leikkauksesta. Kirjoittelen myöhemmin miten tämä tästä etenee.

      • Annmari

        Heippa !
        Hei ...
        älkää lopettako kertumuksianne vaan olkaa kilttejä ja jakakaa meidän muiden kesken se olotilanne.
        Olisi kiva tietää mikä on tämän hetkinen tilanteenne leikkauksen jälkeen.
        Itse rohkaistun koko ajan enemmän ja enemmän leikkauksen suuntaan, mutta vielä on se lopullinen päätös tekemättä.
        Kertokaa kuinka voitte ja onko leikkauksest tosiaan ollut apua.
        Terv. Ann

      • AntonF.
        Annmari kirjoitti:

        Heippa !
        Hei ...
        älkää lopettako kertumuksianne vaan olkaa kilttejä ja jakakaa meidän muiden kesken se olotilanne.
        Olisi kiva tietää mikä on tämän hetkinen tilanteenne leikkauksen jälkeen.
        Itse rohkaistun koko ajan enemmän ja enemmän leikkauksen suuntaan, mutta vielä on se lopullinen päätös tekemättä.
        Kertokaa kuinka voitte ja onko leikkauksest tosiaan ollut apua.
        Terv. Ann

        Moi
        Minulle tehtiin leikkaus neljä viikkoa ja närästykset loppui siihen. Toivottavasti ei ihsn heti tule takas. Toipuminen on sujunut yllättävänkin hyvin, mitä nyt vatsa täyttyy aika vähästä ja on ruokailun jälkeen vähän kipeä. Kiinteää ruokaa rupesin syömään jo muutama päivä leikkauksen jälkeen. Ihmettelin vain sitä miten nopeeta muut oli päässyt pois sairaalasta. Itse jouduin olemaam leikkauksen jälkeen vielä kolme päivää.

      • Annmari
        AntonF. kirjoitti:

        Moi
        Minulle tehtiin leikkaus neljä viikkoa ja närästykset loppui siihen. Toivottavasti ei ihsn heti tule takas. Toipuminen on sujunut yllättävänkin hyvin, mitä nyt vatsa täyttyy aika vähästä ja on ruokailun jälkeen vähän kipeä. Kiinteää ruokaa rupesin syömään jo muutama päivä leikkauksen jälkeen. Ihmettelin vain sitä miten nopeeta muut oli päässyt pois sairaalasta. Itse jouduin olemaam leikkauksen jälkeen vielä kolme päivää.

        Kiitos kun kerroit noin positiivisen toipumis tapauksen. oliko leikkaus itsestään hankala? Miten heräämössä, oliko kipuja ? Entä päivät sairaalassa, oliko kipuja ?
        Kuinka pahat oireesi oli ennen leikkausta ?
        Puhuttiinko sulle sitä, kuinka kireälle ompeleet laitettiin ? Mulle on puhuttu siitä, että ei pystyisi oksentamaan enää koskaan ... sanottiinko sulle lääkäreiden puolesta mitään sellaista ?
        -Annmari, joka on kiitollinen vastauksestasi ja kärsii siitä, että mahdollinen tuleva leikkaus pelottaa, mutta jos siitä on apua niin olisi valmis siihen kuitenkin...

      • AntonF
        Annmari kirjoitti:

        Kiitos kun kerroit noin positiivisen toipumis tapauksen. oliko leikkaus itsestään hankala? Miten heräämössä, oliko kipuja ? Entä päivät sairaalassa, oliko kipuja ?
        Kuinka pahat oireesi oli ennen leikkausta ?
        Puhuttiinko sulle sitä, kuinka kireälle ompeleet laitettiin ? Mulle on puhuttu siitä, että ei pystyisi oksentamaan enää koskaan ... sanottiinko sulle lääkäreiden puolesta mitään sellaista ?
        -Annmari, joka on kiitollinen vastauksestasi ja kärsii siitä, että mahdollinen tuleva leikkaus pelottaa, mutta jos siitä on apua niin olisi valmis siihen kuitenkin...

        Leikkaus meni kirurgin mukaan ihan hyvin. Heräämössä sain kipulääkettä sen verran että ei kyllä koskenut mihinkään. Sairaalassa kipuja oli jonkin verran, mutta kipulääkettä sai kyllä aina kun tarvitsi joten ei tarvinnut hirveesti kärsiä.

        Ennen Leikkausta söin lääkkeitä(zolt) lähes päivittäin joskus jopa kolmekin tablettia päivässä. Lääkkeillä närästys pysyi kyllä loitolla, mutta ne eivät estäneet ruoan takaisin virtausta. Jos illalla erehtyi syömään vähänkään enemmän niin nukkumisesta ei tullut mitään kun ruuat tuli takas suuhun.

        Ompeleiden kireydestä ei muistaakseni ollut puhetta. Hoitaja sanoi että muutamaan viikkoon ei saisi oksentaa sitä en vielä tiedä että onnistuuko se, mutta ainakin röyhtäys onnistuu välillä ihan hyvin.

        Minuakin leikkaus kyllä pelotti, mutta toipuminen on kyllä ollut yllättävän helppoa ja ainakin vielä olen tyytyväinen että leikkaukseen menin.

      • jaazaa
        AntonF kirjoitti:

        Leikkaus meni kirurgin mukaan ihan hyvin. Heräämössä sain kipulääkettä sen verran että ei kyllä koskenut mihinkään. Sairaalassa kipuja oli jonkin verran, mutta kipulääkettä sai kyllä aina kun tarvitsi joten ei tarvinnut hirveesti kärsiä.

        Ennen Leikkausta söin lääkkeitä(zolt) lähes päivittäin joskus jopa kolmekin tablettia päivässä. Lääkkeillä närästys pysyi kyllä loitolla, mutta ne eivät estäneet ruoan takaisin virtausta. Jos illalla erehtyi syömään vähänkään enemmän niin nukkumisesta ei tullut mitään kun ruuat tuli takas suuhun.

        Ompeleiden kireydestä ei muistaakseni ollut puhetta. Hoitaja sanoi että muutamaan viikkoon ei saisi oksentaa sitä en vielä tiedä että onnistuuko se, mutta ainakin röyhtäys onnistuu välillä ihan hyvin.

        Minuakin leikkaus kyllä pelotti, mutta toipuminen on kyllä ollut yllättävän helppoa ja ainakin vielä olen tyytyväinen että leikkaukseen menin.

        vakavassa harkinnassa.

        Minulla ylärefluksivaivaa eli kurkku jatkuvasti kipeä, ajoittain myös palan tunne kurkussa, sensijaan varsinainen närästysvaivaa on vähemmän.

        Leikkaus pelottaa.

        Miten leikkauksen jälkeen virtsaaminen teiltä sujui? Oliko mitään ongelmaa?

      • Vain väliaikainen

        Nyt on kulunut 6 kk. leikkauksesta.Kivut loppuivat viikon päästä leikkauksesta, jolloin sain jättää särkylääkkeet pois.Ensimmäinen viikko oli yllättävän kivuliasta aikaa. En pysty enää röyhtäilemään, eli en "sikaile" enää, enkä kärsi siitä ollenkaan. Jätin hapolliset juomat pois, ja yleensäkin runsaasti happoa sisältävät ruuat ja juomat veke. Oksentamaan en myöskään pysty eikä ole ollut tarvettakaan, ainakaan vielä. Jatkuva polte rintalastan alla loppui leikkaukseen. Nyt on elämä kivuttomampaa,mikä on hyvä asia. Ruuan määrä syödessä on vähentynyt ja paino on pudonnut 3-4 kg, se on hyvä se. Happosalpaaja lääkkeet jätin myös pois, koska ruoka ei nouse enää ruokatorveen "polttelemaan". Yöunet ovat parantuneet leikauksen jälkeen, koska mahahapot pysyvät vatsassa. Syömisessä on vielä opettelemistä. Ruoka pitää olla notkeammassa muodossa kuin ennen leikkausta, sillä ruoatorven alapäässä on ns. tulppa,joka pitää saada aina auki ennenkuin ruokatorvi taas vetää ruoan läpi. Tämä on opettelua ja opin päivä päivältä paremmin mitä sopii syödä ja mitä ei. Kahvi ja viina ei sovi ollenkaa, sen olen oppinut. Kahvi on yleisesti ottaen vaihtunut hunajateehen ja ilman viinaa tulen mainiosti toimeen. Minun kohdallani leikkauksesta oli todella suuri apu, kauan sain pahoista vaivoista kärsiäkin ennenkuin sain apua. Nyt on kaikki hyvin.

      • samppsa
        Vain väliaikainen kirjoitti:

        Nyt on kulunut 6 kk. leikkauksesta.Kivut loppuivat viikon päästä leikkauksesta, jolloin sain jättää särkylääkkeet pois.Ensimmäinen viikko oli yllättävän kivuliasta aikaa. En pysty enää röyhtäilemään, eli en "sikaile" enää, enkä kärsi siitä ollenkaan. Jätin hapolliset juomat pois, ja yleensäkin runsaasti happoa sisältävät ruuat ja juomat veke. Oksentamaan en myöskään pysty eikä ole ollut tarvettakaan, ainakaan vielä. Jatkuva polte rintalastan alla loppui leikkaukseen. Nyt on elämä kivuttomampaa,mikä on hyvä asia. Ruuan määrä syödessä on vähentynyt ja paino on pudonnut 3-4 kg, se on hyvä se. Happosalpaaja lääkkeet jätin myös pois, koska ruoka ei nouse enää ruokatorveen "polttelemaan". Yöunet ovat parantuneet leikauksen jälkeen, koska mahahapot pysyvät vatsassa. Syömisessä on vielä opettelemistä. Ruoka pitää olla notkeammassa muodossa kuin ennen leikkausta, sillä ruoatorven alapäässä on ns. tulppa,joka pitää saada aina auki ennenkuin ruokatorvi taas vetää ruoan läpi. Tämä on opettelua ja opin päivä päivältä paremmin mitä sopii syödä ja mitä ei. Kahvi ja viina ei sovi ollenkaa, sen olen oppinut. Kahvi on yleisesti ottaen vaihtunut hunajateehen ja ilman viinaa tulen mainiosti toimeen. Minun kohdallani leikkauksesta oli todella suuri apu, kauan sain pahoista vaivoista kärsiäkin ennenkuin sain apua. Nyt on kaikki hyvin.

        Mulle tehty myös tuo kiristysoperaatio nelisen viikkoa sitten, muuten kaikki ok, mutta usein ruokailun jälkeen tulee oksettava olo joka helpottaa parin tunnin päästä varsinkin jos vetää hampurilaista tai jotain muuta raskaampaa.. kahvi röyhtäyttää reilusti mutta onneksi ilman "sattumia"
        kauankohan kestää ennenkuin on palautunut kokonaan operaatiosta?

    • Hanska

      Kirjoitanpa minäkin kokemuksistani. Olen 33-vuotias ex-närästelijänainen. Mulle tehtiin leikkaus 4 kuukautta sitten, ja närästys on jäänyt kokonaan, samoin oksentaminen ja röyhtäily (tilalle olen saanut ilmavaivoja, mutta niiden kanssa kyllä pärjäilee). Iso ongelma kuitenkin on: kiinteä ruoka ei vieläkään mene perille asti. Ruoka jää kivuliaasti kiinni ruokatorveen, ja "yskin/oksennan" torvea auki joskus lähemmäs tunninkin ajan, ennen kuin voin taas yrittää niellä jotain. Tämä on aika hankalaa esim. töissä... Näiden ongelmien takia painoni on pudonnut 8 kiloa leikkauksesta, ja olen jo alipainoinen. Syön joka päivä työkseni sitä, mitä pystyn - rahkaa, sosemaista ruokaa, lisäravinteita... jotta saisin painoa edes vähän nousemaan.

      Tällä viikolla pääsin sitten ruokatorven tähystykseen, jonka yhteydessä torveen tehtiin pallolaajennus. Siellä oli mansetti kääntynyt kohti maksaa, ja tuossa mutkassa oli kapea kohta, jota laajennettiin 2 cm. Vielä ei vaikutuksia näy, mutta elän toivossa. Hidasta tämän kai kuuluukin olla: seuraan tilannetta 3 kuukautta, ennen kuin juttelen kirurgin kanssa seuraavan kerran.

      Kärsivällisyyttä siis tarvitaan, ja tämän kokemuksen perusteella neuvoisin leikkausta miettiviä kokeilemaan kaikki muut keinot ensin - ruokavalio ja elämäntavat kuntoon - närästyksen kuriin laittamiseksi. Leikkaukseen mennessään ei voi yhtään tietää, miten elämä sen jälkeen jatkuu. Hienoa kuulla, että myönteisiä kokemuksia on, ja pakko on uskoa, että aika parantaa omankin torveni. Kun joku päivä pystyn syömään leivän tai lihaa "normaalisti" tai löydän kahvilasta jotakin syötäväksi kelpaavaa, suosittelen leikkausta muillekin.

      Onko muilla kokemuksia laajennuksesta? Viimeaikaisten juorulehtien mukaan senkin voi joutua tekemään monta kertaa... hurja se Kätkän kokemus!

    • sulla on tuuri

      sulla oli tuuri mutta näistä leikkauksista noin 30% havaittu viimeisen tutkimusken jälkeen että niistä ei ollut hyötäyä- Joten sinulla oli hyvä onni ja tuuri mutta minun mielestä leikkausta ei tule tehdä ennekuin on todella siitä kysymys siis tarve- Vielä voidaan reflukis hoitaa lääkkeillä ja oikealla elintavoillaan- kaduttaa non 8 vuoden lälkeen tehty leikkaus- Ja nyt on mansetin purkaminen edessä ja se vasta on vaarallista- en suositeelee ko toimenpidettä ennnekuin on todelllinen tarve

      • Hanska

        Kirjoittelin tammikuussa, jolloin torveani ensimmäisen kerran laajennettiin. Nyt laajennus on tehty toistamiseen kolmisen viikkoa sitten, ja yhä jää ruoka tiukasti torveen kiinni. Syöminen on hidasta - ruokaTUNNIN käsite on tässä avautunut uudella tavalla... Oksentelen torvea auki päivittäin, alkaa jo tämä touhu viedä sekä henkisiä että fyysisiä voimia. Nyt torvi elää omaa elämäänsä, kurnuttelee ja tuntuu jopa nostelevan nesteitä kurkkuun, vaikka alaspäin ei helposti tavaraa menekään. Syön happosalpaajaa ja närästyslääkkeitä yhtä ahkerasti kuin ennen leikkausta.

        Mikäli laajennuksesta ei parissa kuukaudessa ala olla hyötyä, vuosi sitten rakennettu mansetti puretaan ja muutetaan puolimansetiksi. Pelottaa ja ajatus uudesta leikkausrumbasta väsyttää... Purkuleikkauksen vaaroista ei ole minulle kerrottu. Mitähän ne riskit ovat? Närästykset voivat sen jälkeen kuulemma palata, mutta se on pientä, jos tilalle saa toimivan ruokatorven. Voiko siinä käydä vielä hullummin?

        En suosittele närästysleikkausta minäkään kenellekään, ellei se ole "viimeinen" keino. Elintapojen muuttaminen on pieni juttu, jos vaihtoehtona on leikkauksen jälkeen joka tapauksessa pakosta muuttaa ne - mm. taantua Piltin popsijaksi.

        Voimia vastaavassa tilanteessa kärvisteleville! Mielelläni lukisin selviytymistarinoita...

      • refluksitauti
        Hanska kirjoitti:

        Kirjoittelin tammikuussa, jolloin torveani ensimmäisen kerran laajennettiin. Nyt laajennus on tehty toistamiseen kolmisen viikkoa sitten, ja yhä jää ruoka tiukasti torveen kiinni. Syöminen on hidasta - ruokaTUNNIN käsite on tässä avautunut uudella tavalla... Oksentelen torvea auki päivittäin, alkaa jo tämä touhu viedä sekä henkisiä että fyysisiä voimia. Nyt torvi elää omaa elämäänsä, kurnuttelee ja tuntuu jopa nostelevan nesteitä kurkkuun, vaikka alaspäin ei helposti tavaraa menekään. Syön happosalpaajaa ja närästyslääkkeitä yhtä ahkerasti kuin ennen leikkausta.

        Mikäli laajennuksesta ei parissa kuukaudessa ala olla hyötyä, vuosi sitten rakennettu mansetti puretaan ja muutetaan puolimansetiksi. Pelottaa ja ajatus uudesta leikkausrumbasta väsyttää... Purkuleikkauksen vaaroista ei ole minulle kerrottu. Mitähän ne riskit ovat? Närästykset voivat sen jälkeen kuulemma palata, mutta se on pientä, jos tilalle saa toimivan ruokatorven. Voiko siinä käydä vielä hullummin?

        En suosittele närästysleikkausta minäkään kenellekään, ellei se ole "viimeinen" keino. Elintapojen muuttaminen on pieni juttu, jos vaihtoehtona on leikkauksen jälkeen joka tapauksessa pakosta muuttaa ne - mm. taantua Piltin popsijaksi.

        Voimia vastaavassa tilanteessa kärvisteleville! Mielelläni lukisin selviytymistarinoita...

        Joo olin tähystyksessä ja todettiin ruokatorven sulkijassa falskaaminen viiden cm matkalla. Mitä tämä oikein käytännössä tarkoittaa, vika oli kait aika suuri käsittääkseni. Minulla on jatkuvia kurkku oireita, liman nousua, rykimistä, yskää, polttelua milloin missäkin. Tähystyksen tehnyt gastroentrologian kirurgi sanoi, että minun tapauksessa leikkauskin on mahdollinen. Näitä kokemuksia kun lukee, niin vain yhdellä on kait oireet hävinneet ja helpottuneet ja toisilla pahentuneet?! Minulla ei ole ruoan takertumista ruokatorveen, ellei yskimen ruokailun yhteydessä ja rykiminen siihen lasketa. En usko että tuo ainakaan on sitä. Ja leikkauksen jälkeen tämmöisiä oireita voi olla? Tuntuu kyllä että leikkauksesta ole mitään hyötyä välttämättä, enemmänkin haittaa. En tiedä sitten. Onhan nämä oireet kuitenkin vittumaisia, ei siitä pääse mihinkään. Jos joku täällä osaa esim vastata, mistä kurkku oireet oikein johtuvat, eli ärsytys, yskä ja polttelu nielussa, jos vain alaportti on löysä? Eikö silloin myös ylemmässäkin sulkijassa ole jotain häikkää vai miten nämä jutut menevät. Vieläkun tietäs, että mistä helvetistä tämän refluksitaudin voi ylipäänsä saada. Tietty kaikki paska yhdessä tekevät tämän ja miten voi ylipäätänsä mennä näin pahaksi, etteivät lääkeetkään enää kunnolla auta yhtään?

      • Hanska
        refluksitauti kirjoitti:

        Joo olin tähystyksessä ja todettiin ruokatorven sulkijassa falskaaminen viiden cm matkalla. Mitä tämä oikein käytännössä tarkoittaa, vika oli kait aika suuri käsittääkseni. Minulla on jatkuvia kurkku oireita, liman nousua, rykimistä, yskää, polttelua milloin missäkin. Tähystyksen tehnyt gastroentrologian kirurgi sanoi, että minun tapauksessa leikkauskin on mahdollinen. Näitä kokemuksia kun lukee, niin vain yhdellä on kait oireet hävinneet ja helpottuneet ja toisilla pahentuneet?! Minulla ei ole ruoan takertumista ruokatorveen, ellei yskimen ruokailun yhteydessä ja rykiminen siihen lasketa. En usko että tuo ainakaan on sitä. Ja leikkauksen jälkeen tämmöisiä oireita voi olla? Tuntuu kyllä että leikkauksesta ole mitään hyötyä välttämättä, enemmänkin haittaa. En tiedä sitten. Onhan nämä oireet kuitenkin vittumaisia, ei siitä pääse mihinkään. Jos joku täällä osaa esim vastata, mistä kurkku oireet oikein johtuvat, eli ärsytys, yskä ja polttelu nielussa, jos vain alaportti on löysä? Eikö silloin myös ylemmässäkin sulkijassa ole jotain häikkää vai miten nämä jutut menevät. Vieläkun tietäs, että mistä helvetistä tämän refluksitaudin voi ylipäänsä saada. Tietty kaikki paska yhdessä tekevät tämän ja miten voi ylipäätänsä mennä näin pahaksi, etteivät lääkeetkään enää kunnolla auta yhtään?

        Oliskohan tuo falskaava torvi sellainen, että leikkauksesta voisi olla hyötyäkin? Voisi loogisesti ajatella, että kiristämisestä vois olla hyötyäkin. Oon ymmärtänyt, että jos on vikaa ruokatorven lihaksissa (kuljettavat ruokaa laiskasti alaspäin), leikkaus voi pahentaa tilannetta ja esim. aiheuttaa ruuan takertumista ruokatorveen. Sellaisissa tapauksissa on kirurgin mukaan tarve laajentaa, ei supistaa torven alaosaa. Manometriaksi taidettiin kutsua tutkimusta, jolla tämä lihasten toiminta-asia selvitetään. Omassa tapauksessani jäi manometria tekemättä, koska letkua ei saatu tuupattua nenääni (yrittivät parina eri päivänä, mutta yökkäysrefleksi pisti aina vastaan, eikä homma onnistunut). Olisko tutkimus antanut mun tapauksessa tärkeää tietoa, en tiedä.

        Oma tilanteeni on nyt sellainen, että olen vaihteeksi jonossa toimenpiteeseen. Nyt on kulunut jo yli vuosi leikkauksesta, kaksi pallolaajennusta on takana, ja ruoka takertuu yhä kiinni joka päivä. Edelleenkään en niele mitään kuivana, ja toisinaan oksennan keittoakin torvesta auki. Lounaaseen menee töissä joka päivä tunti. Siinä saa pariin otteeseen lämmitellä sapuskaa uudelleen... eikä saisi olla kiire takaisin työn kimppuun, koska tukkojen oksentaminen voi estää kaiken muun toiminnan pitkäksi aikaa.

        Toimenpide, johon jonotan, on botoksin ruiskuttaminen ruokatorven alapäähän. Aine kuulemma lamauttaa lihakset ja saattaa hyödyttää siinä tapauksessa, että torvitukot johtuvat kramppailusta. Jos syy on toinen, hyötyä tuskin on. Aine vaikuttaa vain muutaman kuukauden, enkä oikein tiedä, mitä sitten tehdään. Lapsettomana yli kolmekymppisenä naisena loputon botoks-kierre tietäisi loputonta lapsettomuutta ainakin - ei kai jatkuvasti voi olla vierasta ainetta sisuksissa? Purkuleikkaus todennäköisesti on edessä, mutta tämä kokeillaan "viimeisenä" keinona.

        Alan olla tilanteessa, jossa seuraavaksi täytyy alkaa hoitaa korvien väliä. Yli vuosi takana ruokatorven jumeja ja hyvin suppeaa ruokavaliota, olomuoto haamu entiseen verrattuna (ei tahdo kyetä pysyttelemään alipainon paremmalla puolella) eikä tietoa, milloin (jos koskaan) tilanne muuttuu paremmaksi. Korjausleikkauksessa on kuulemma riski ruokatorven tai vatsalaukun vahingoittua. Jos syömiseni menee leikkauksen jälkeen tästä vielä vaikeammaksi, täytyy sisua etsiä todella työn kanssa - tuntuu, että kaikki voimat itsensä pystyssä pitämiseksi ovat nyt käytössä.

        Helsingissä on Postitalossa lääkärikeskus, jossa on paljon gastrolääkäreitä. Suosittelen varaamaan jollekulle sieltä ajan konsultaatiokäynnille. Kävin itse siellä nauttimassa kiireettömästä keskustelusta lääkärin kanssa. 45 minuuttia kyselin ja keskustelin; lääkäri jopa piirteli tilannettani selventäviä kuvia. Se oli ruhtinaallinen 45-minuuttinen tämän kärvistelyn jälkeen! Sain rohkaisua mennä purkuleikkaukseen, vaikka riskitkin olivat esillä.

        Suosittelen kyllä tarkoin punnitsemaan, onko närästysvaiva niin sietämätön, että se on sen riskin arvoinen, joka tällaiseen leikkaukseen sisältyy. Itse olen monta kertaa kironnut päivän, jolloin asetuin leikkauspöydälle. Toki olen kuulemma poikkeama tilastoissa - ei suurimmalle osalle onneksi näin käy. Tiedän itse kaksi leikattua, joilla kaikki on mennyt hyvin.

        Edelleen toivoisin kuulevani muiden kokemuksista, jos tällainen ongelma on osunut omalle kohdalle. Auttaisi jaksamisessa kummasti, ainakin, jos jonkun kokemus on lopulta päättynyt hyvin. Itse kirjoitan siinä toivossa, että tapaukseni jotakuta jollain tavalla auttaisi. Moni ei tänne ole kirjoittanut, mutta ehkä lukijoita osuu kohdalle silloin tällöin.

      • refluksitauti
        Hanska kirjoitti:

        Oliskohan tuo falskaava torvi sellainen, että leikkauksesta voisi olla hyötyäkin? Voisi loogisesti ajatella, että kiristämisestä vois olla hyötyäkin. Oon ymmärtänyt, että jos on vikaa ruokatorven lihaksissa (kuljettavat ruokaa laiskasti alaspäin), leikkaus voi pahentaa tilannetta ja esim. aiheuttaa ruuan takertumista ruokatorveen. Sellaisissa tapauksissa on kirurgin mukaan tarve laajentaa, ei supistaa torven alaosaa. Manometriaksi taidettiin kutsua tutkimusta, jolla tämä lihasten toiminta-asia selvitetään. Omassa tapauksessani jäi manometria tekemättä, koska letkua ei saatu tuupattua nenääni (yrittivät parina eri päivänä, mutta yökkäysrefleksi pisti aina vastaan, eikä homma onnistunut). Olisko tutkimus antanut mun tapauksessa tärkeää tietoa, en tiedä.

        Oma tilanteeni on nyt sellainen, että olen vaihteeksi jonossa toimenpiteeseen. Nyt on kulunut jo yli vuosi leikkauksesta, kaksi pallolaajennusta on takana, ja ruoka takertuu yhä kiinni joka päivä. Edelleenkään en niele mitään kuivana, ja toisinaan oksennan keittoakin torvesta auki. Lounaaseen menee töissä joka päivä tunti. Siinä saa pariin otteeseen lämmitellä sapuskaa uudelleen... eikä saisi olla kiire takaisin työn kimppuun, koska tukkojen oksentaminen voi estää kaiken muun toiminnan pitkäksi aikaa.

        Toimenpide, johon jonotan, on botoksin ruiskuttaminen ruokatorven alapäähän. Aine kuulemma lamauttaa lihakset ja saattaa hyödyttää siinä tapauksessa, että torvitukot johtuvat kramppailusta. Jos syy on toinen, hyötyä tuskin on. Aine vaikuttaa vain muutaman kuukauden, enkä oikein tiedä, mitä sitten tehdään. Lapsettomana yli kolmekymppisenä naisena loputon botoks-kierre tietäisi loputonta lapsettomuutta ainakin - ei kai jatkuvasti voi olla vierasta ainetta sisuksissa? Purkuleikkaus todennäköisesti on edessä, mutta tämä kokeillaan "viimeisenä" keinona.

        Alan olla tilanteessa, jossa seuraavaksi täytyy alkaa hoitaa korvien väliä. Yli vuosi takana ruokatorven jumeja ja hyvin suppeaa ruokavaliota, olomuoto haamu entiseen verrattuna (ei tahdo kyetä pysyttelemään alipainon paremmalla puolella) eikä tietoa, milloin (jos koskaan) tilanne muuttuu paremmaksi. Korjausleikkauksessa on kuulemma riski ruokatorven tai vatsalaukun vahingoittua. Jos syömiseni menee leikkauksen jälkeen tästä vielä vaikeammaksi, täytyy sisua etsiä todella työn kanssa - tuntuu, että kaikki voimat itsensä pystyssä pitämiseksi ovat nyt käytössä.

        Helsingissä on Postitalossa lääkärikeskus, jossa on paljon gastrolääkäreitä. Suosittelen varaamaan jollekulle sieltä ajan konsultaatiokäynnille. Kävin itse siellä nauttimassa kiireettömästä keskustelusta lääkärin kanssa. 45 minuuttia kyselin ja keskustelin; lääkäri jopa piirteli tilannettani selventäviä kuvia. Se oli ruhtinaallinen 45-minuuttinen tämän kärvistelyn jälkeen! Sain rohkaisua mennä purkuleikkaukseen, vaikka riskitkin olivat esillä.

        Suosittelen kyllä tarkoin punnitsemaan, onko närästysvaiva niin sietämätön, että se on sen riskin arvoinen, joka tällaiseen leikkaukseen sisältyy. Itse olen monta kertaa kironnut päivän, jolloin asetuin leikkauspöydälle. Toki olen kuulemma poikkeama tilastoissa - ei suurimmalle osalle onneksi näin käy. Tiedän itse kaksi leikattua, joilla kaikki on mennyt hyvin.

        Edelleen toivoisin kuulevani muiden kokemuksista, jos tällainen ongelma on osunut omalle kohdalle. Auttaisi jaksamisessa kummasti, ainakin, jos jonkun kokemus on lopulta päättynyt hyvin. Itse kirjoitan siinä toivossa, että tapaukseni jotakuta jollain tavalla auttaisi. Moni ei tänne ole kirjoittanut, mutta ehkä lukijoita osuu kohdalle silloin tällöin.

        Jos jollakin on kurkkuoireet jääneet leikkauksen jälkeen pois, olisin iloinen kuulemaan. Jatkuva ärsytys kurkussa, liman nousu, kurkun selvittely, yskä ja astman kaltainen oireilu eli lievä hengenahdistus välillä ottavat "hieman" pannuun. Onko mahdollista että leikkauksen jälkeen tulee pahempia oireita, eli ruoan takertuminen ruokatorveen. Yllämainittujen viestejen valossa tämäkin on mahdollista. Sellaista oiretta minulla ei ole ollut ja tuo pelottaa helvetisti. En ole siis ainakaan vielä menossa leikkaukseen, semmoista on ehdotettu. Reilu 2kk olen syönyt putkeen happosalpaajia, ei hirveästi apua. Lääkäri sanoi, että joudun luultavasti olemaan jatkuvalla lääkityksellä, ja nuoresta iästäni johtuen, (29) leikkaus olisi mahdollinen. Tuo leikkaus vaan itsessään kuulostaa niin perseeltä ja ei taida edes takuita olla, että auttaa tähän ainaiseen röyhtäilyyn ja yllämainittuihin oireiluun. Minulla on myös poltetta välillä. Lääkityksestä johtuen vähemmän. Life sucks... :O

      • Hanska
        refluksitauti kirjoitti:

        Jos jollakin on kurkkuoireet jääneet leikkauksen jälkeen pois, olisin iloinen kuulemaan. Jatkuva ärsytys kurkussa, liman nousu, kurkun selvittely, yskä ja astman kaltainen oireilu eli lievä hengenahdistus välillä ottavat "hieman" pannuun. Onko mahdollista että leikkauksen jälkeen tulee pahempia oireita, eli ruoan takertuminen ruokatorveen. Yllämainittujen viestejen valossa tämäkin on mahdollista. Sellaista oiretta minulla ei ole ollut ja tuo pelottaa helvetisti. En ole siis ainakaan vielä menossa leikkaukseen, semmoista on ehdotettu. Reilu 2kk olen syönyt putkeen happosalpaajia, ei hirveästi apua. Lääkäri sanoi, että joudun luultavasti olemaan jatkuvalla lääkityksellä, ja nuoresta iästäni johtuen, (29) leikkaus olisi mahdollinen. Tuo leikkaus vaan itsessään kuulostaa niin perseeltä ja ei taida edes takuita olla, että auttaa tähän ainaiseen röyhtäilyyn ja yllämainittuihin oireiluun. Minulla on myös poltetta välillä. Lääkityksestä johtuen vähemmän. Life sucks... :O

        Kyllä nuo yskimis- ym. oireet todennäköisesti jäävät pois, jos leikkaus onnistuu. Omiin refluksioireisiini kuului nimenomaan tuo yskiminen (ja poltot), ja se on leikkauksen jälkeen jäänyt lähes kokonaan pois - viimeisimmän laajennuksen jälkeen se tosin on hiukan tehnyt paluuta.

        Mulle leikkausta suositeltiin samoin perustein kuin sinulle: olin niin "nuori" (32), että lääkäri ajatteli leikkauksen ehtivän vielä pelastaa minut mahdollisilta närästelyn tuhovaikutuksilta. Hapot voivat vuosissa saada tuhoja aikaan (mm. syöpäriski), ja siksi itse menin aikanaan leikkaukseen. Olin syönyt happosalpaajia kahdeksisen vuotta, ennen kuin minut leikattiin. Lääkkeet eivät auttaneet esim. yskäoireeseen. Saatoin syödä lisäksi laatan Rennietä päivässä hillitäkseni yskimisiä. Lääkkeistä ei välttämättä kuulemma pääse eroon leikkauksen jälkeenkään, vaikka leikkaus ihan hyvin onnistuisikin. Se kannattaa ottaa huomioon.

        Jostain luin, että 80 prosenttia näistä operaatioista onnistuu, ja epäonnistuneista vain muutama prosentti joudutaan lopulta leikkaamaan uudelleen. Oma "kauhutarinani" kuuluu siis ehdottomasti marginaaliin. Omaa tilannettani jotenkin helpottaa, että saan kirjoittaa sitä auki, ja samalla kaipaan epätoivoisesti lisätietoa. Yllättävän vähän esim. purkuleikkauksesta löytyy tietoa. Päätöstäsi leikkaukseen menemisestä tällaiset tarinat tuskin helpottavat. Hyvä on kuitenkin tietää, mitä "leikkaukseen sisältyy aina riski" voi tämän operaation kohdalla tarkoittaa.

        Korjailuun on tosiaan olemassa konsteja: pallolaajennus, botox ja viimeisenä keinona purkuoperaatio. Jos päätät valita leikkauksen, ja jos - mitä en todellakaan toivo - syöminen ei sen jälkeen sujukaan, ihan kädettömiä kirurgit eivät ole. Parhaimmillaan toivut muutamassa viikossa ja elät ilman polttoja ja yskiskelyä. Oksentamaan ja röyhtäilemään et välttämättä enää pysty, ja ruokavaliota joutuu miettimään hiukan uudelleen tuon ilma-asian kannalta, mikäli ei halua jatkuvaa pallomahaa, mutta muuten leikkaus voi onnistuessaan todella parantaa elämänlaatua.

      • tyytyväinenrouva
        refluksitauti kirjoitti:

        Jos jollakin on kurkkuoireet jääneet leikkauksen jälkeen pois, olisin iloinen kuulemaan. Jatkuva ärsytys kurkussa, liman nousu, kurkun selvittely, yskä ja astman kaltainen oireilu eli lievä hengenahdistus välillä ottavat "hieman" pannuun. Onko mahdollista että leikkauksen jälkeen tulee pahempia oireita, eli ruoan takertuminen ruokatorveen. Yllämainittujen viestejen valossa tämäkin on mahdollista. Sellaista oiretta minulla ei ole ollut ja tuo pelottaa helvetisti. En ole siis ainakaan vielä menossa leikkaukseen, semmoista on ehdotettu. Reilu 2kk olen syönyt putkeen happosalpaajia, ei hirveästi apua. Lääkäri sanoi, että joudun luultavasti olemaan jatkuvalla lääkityksellä, ja nuoresta iästäni johtuen, (29) leikkaus olisi mahdollinen. Tuo leikkaus vaan itsessään kuulostaa niin perseeltä ja ei taida edes takuita olla, että auttaa tähän ainaiseen röyhtäilyyn ja yllämainittuihin oireiluun. Minulla on myös poltetta välillä. Lääkityksestä johtuen vähemmän. Life sucks... :O

        Olin jo yli 50 v, kun mulle tehtiin fundoplikaatio pahan refluksitaudin ja palleatyrän korjaamiseksi. Olin sitä ennen kärsinyt närästyksestä tosi pitkään ja käynyt tähystyksessäkin n. 5 v. välein, minulla on myös ruokatorvessa Barrettia. Sappikohtauksiakin oli ollut, joten gastrokirurgi sanoi hoitavansa kaikki samalla kertaa tähystyksessä. Leikkaus alkoi tähystyksenä, mutta koska kirurgi ei saanut jotain sapen tiehyettä tarpeeksi hyvin näkyviin, leikkaus muutettiin avoleikkaukseksi. Yli viisi tuntia meni leikkaupöydällä (kertovat muut) - sappi, joka oli kuin rusina, poistettiin eikä siinä onneksi ollut kasvainta, palleatyrä korjattiin ja tehtiin Nissenin fundoplikaatio. Sairaalassa olin kolme yötä, mutta haava oli vielä pitkään kipeä.
        Leikkaus onnistui hyvin, aluksi söin hitaasti ja vähän nestemäistä ruokaa. Sain ohjeen, että syöminen pitää lopettaa heti, kun on vähänkään täysinäinen olo, muuten tulevat hirveät kivut. Jossain myöhemmässä vaiheessa onnistuin nekin kokemaan. Närästys (ja refluksi) loppui kuin seinään, vähitellen onnistuin myös röyhtäilemään, mikä on hyvä juttu.
        Vajaan kahden vuoden päästä alkoi tuntua hieman närästystä ja oli huono olo. Marssin oitis leikanneen kirurgin puheille ja minut tähystettiin ja tehtiin haponrekisteröinnit etc. Lopputulos oli, että "panta" oli hieman löystynyt, mikä mahdollisti närästelyn. Tämä on kuulemma yleistä. Sain siihen happosalpaajaa, jota syön edelleen, ja närästys on poissa.
        Käyn tähystyksessä 2 v. välein, koska barretin limakalvoa on tarkkailtava sen mahdollisen muuttumisen vuoksi. Voin erittäin hyvin, syön miltei kaikkea, vältän ainoastaan sipulia kaikessa muodossa ja suuria määriä paprikoita. Elämänlaatuni on parantunut tosi paljon. Joskus sydänala turvottelee ja otan tarvittaessa Litalginia.
        Ainoa "ongelma" on se, ettei pysty oksentamaan, jos tulee paha mahatauti. Onneksi mulla on vain kerran ollut sen jälkeen lievä mahatauti, joka helpotti heti, kun tajusin, että voin silti yökätä.

      • ex laatta
        tyytyväinenrouva kirjoitti:

        Olin jo yli 50 v, kun mulle tehtiin fundoplikaatio pahan refluksitaudin ja palleatyrän korjaamiseksi. Olin sitä ennen kärsinyt närästyksestä tosi pitkään ja käynyt tähystyksessäkin n. 5 v. välein, minulla on myös ruokatorvessa Barrettia. Sappikohtauksiakin oli ollut, joten gastrokirurgi sanoi hoitavansa kaikki samalla kertaa tähystyksessä. Leikkaus alkoi tähystyksenä, mutta koska kirurgi ei saanut jotain sapen tiehyettä tarpeeksi hyvin näkyviin, leikkaus muutettiin avoleikkaukseksi. Yli viisi tuntia meni leikkaupöydällä (kertovat muut) - sappi, joka oli kuin rusina, poistettiin eikä siinä onneksi ollut kasvainta, palleatyrä korjattiin ja tehtiin Nissenin fundoplikaatio. Sairaalassa olin kolme yötä, mutta haava oli vielä pitkään kipeä.
        Leikkaus onnistui hyvin, aluksi söin hitaasti ja vähän nestemäistä ruokaa. Sain ohjeen, että syöminen pitää lopettaa heti, kun on vähänkään täysinäinen olo, muuten tulevat hirveät kivut. Jossain myöhemmässä vaiheessa onnistuin nekin kokemaan. Närästys (ja refluksi) loppui kuin seinään, vähitellen onnistuin myös röyhtäilemään, mikä on hyvä juttu.
        Vajaan kahden vuoden päästä alkoi tuntua hieman närästystä ja oli huono olo. Marssin oitis leikanneen kirurgin puheille ja minut tähystettiin ja tehtiin haponrekisteröinnit etc. Lopputulos oli, että "panta" oli hieman löystynyt, mikä mahdollisti närästelyn. Tämä on kuulemma yleistä. Sain siihen happosalpaajaa, jota syön edelleen, ja närästys on poissa.
        Käyn tähystyksessä 2 v. välein, koska barretin limakalvoa on tarkkailtava sen mahdollisen muuttumisen vuoksi. Voin erittäin hyvin, syön miltei kaikkea, vältän ainoastaan sipulia kaikessa muodossa ja suuria määriä paprikoita. Elämänlaatuni on parantunut tosi paljon. Joskus sydänala turvottelee ja otan tarvittaessa Litalginia.
        Ainoa "ongelma" on se, ettei pysty oksentamaan, jos tulee paha mahatauti. Onneksi mulla on vain kerran ollut sen jälkeen lievä mahatauti, joka helpotti heti, kun tajusin, että voin silti yökätä.

        minulle on tehty tähystyksessä noin kymmenenvuotta sitten kyseinen operaatio ,yskä ja kurkun ärsytys loppui siihen. mutta oma panta tuli kans niin tiukalle että ruoka jumittaa yhä silloin tällöin,myös vatsan turvotus on välillä aika legendraarista.on muuten vatsataudin sattuessa vähä vittumainen olo yökkäät ja yökkäät mutta mitään ei tule ulos.tavallinen vatsaflunssa saattaa kestää vaikka kuinka pitkään .silti jatkuva yskiminen vei voimia niin hitosti etten kyllä kadu että kävin leikkaukses.

    • PenkkiPena

      Mitä teille on sanottu kuntoilusta leikkauksen jälkeen? Voiko enään nostella raskaita painoja?

      • uusi elämä?

        Kirjoitan vielä tarinani "lopun". Elelen parhaillaan toipilaana korjausleikkauksen jäljiltä. Puolitoista vuotta varsinaisen leikkauksen jälkeen mut leikattiin uudelleen. Uudesta leikkauksesta on nyt kulunut kaksi viikkoa. Toipuminen on samankaltaista kuin ensimmäisestä leikkauksesta - nostella ei saa kolmeen viikkoon kiloa enempää (PenkkiPena: kyllä myöhemmin pitäisi pystyä taas nostelemaan!), ja syödä pitää varoen, kuitenkin niin, että tulen jo vähitellen kokeilleeksi, miten sosetta kiinteämpi uppoaa.

        Lupaavalta vaikuttaa! Sammakko on muuttanut pois torvesta, enkä ole ainakaan vielä saanut yhtään jumia aikaiseksi. Varovasti toki olen syönytkin. Näin hyvä torvi ei ennen uutta leikkausta ollut, sen osaan jo sanoa.

        Korjausleikkaukseen menin aika peloissani. Olin kuullut, että riskit ovat isommat kuin varsinaisessa fundoplikaatiossa, ja päätös leikkaukseen menemisestä oli vaikea. Näin hyväkuntoinen en kuitenkaan ollut ensimmäisen leikkauksen jälkeen, joten alan vähitellen uskoa, että tämä sairaalareissu kannatti. Kirurgi muutti nyt mansetin puolimansetiksi ja laajensi torvea myös pallean kohdilta. Mansettiin oli kasvanut kiinni arpijuoste, joka ilmeisesti kiristi mansettia ja aiheutti tukot. Tuo arpi poistettiin. Jonkin asiaan kuulumattoman langankin kirurgi tuosta arvesta löysi... Selviä jumien syitä siis löytyi, ja ne on nyt poistettu. Toistaiseksi ei ole närästellyt, eikä muitakaan refluksiin liittyneitä oireita (esim. yskimistä) ole ainakaan vielä ilmaantunut. Korjausleikkaus tehtiin tähystämällä. Sisään mentiin vanhoista arvista, ja lopputulos vaikuttaa melko siistiltäkin.

        Korjausleikkauksia tehdään ymmärtääkseni melko harvoin. Minulle kirurgi suositteli korjausta, koska syömisen vaikeus pudotti painoani, enkä tahtonut pysyä normaalipainon puolella. Elämä varmasti helpottuu paljon, jos pian saa ruoka"tunnin" riittämään lounaan syömiseen. Valoisalta näyttää!

        - Hanska

      • Pikku Myy
        uusi elämä? kirjoitti:

        Kirjoitan vielä tarinani "lopun". Elelen parhaillaan toipilaana korjausleikkauksen jäljiltä. Puolitoista vuotta varsinaisen leikkauksen jälkeen mut leikattiin uudelleen. Uudesta leikkauksesta on nyt kulunut kaksi viikkoa. Toipuminen on samankaltaista kuin ensimmäisestä leikkauksesta - nostella ei saa kolmeen viikkoon kiloa enempää (PenkkiPena: kyllä myöhemmin pitäisi pystyä taas nostelemaan!), ja syödä pitää varoen, kuitenkin niin, että tulen jo vähitellen kokeilleeksi, miten sosetta kiinteämpi uppoaa.

        Lupaavalta vaikuttaa! Sammakko on muuttanut pois torvesta, enkä ole ainakaan vielä saanut yhtään jumia aikaiseksi. Varovasti toki olen syönytkin. Näin hyvä torvi ei ennen uutta leikkausta ollut, sen osaan jo sanoa.

        Korjausleikkaukseen menin aika peloissani. Olin kuullut, että riskit ovat isommat kuin varsinaisessa fundoplikaatiossa, ja päätös leikkaukseen menemisestä oli vaikea. Näin hyväkuntoinen en kuitenkaan ollut ensimmäisen leikkauksen jälkeen, joten alan vähitellen uskoa, että tämä sairaalareissu kannatti. Kirurgi muutti nyt mansetin puolimansetiksi ja laajensi torvea myös pallean kohdilta. Mansettiin oli kasvanut kiinni arpijuoste, joka ilmeisesti kiristi mansettia ja aiheutti tukot. Tuo arpi poistettiin. Jonkin asiaan kuulumattoman langankin kirurgi tuosta arvesta löysi... Selviä jumien syitä siis löytyi, ja ne on nyt poistettu. Toistaiseksi ei ole närästellyt, eikä muitakaan refluksiin liittyneitä oireita (esim. yskimistä) ole ainakaan vielä ilmaantunut. Korjausleikkaus tehtiin tähystämällä. Sisään mentiin vanhoista arvista, ja lopputulos vaikuttaa melko siistiltäkin.

        Korjausleikkauksia tehdään ymmärtääkseni melko harvoin. Minulle kirurgi suositteli korjausta, koska syömisen vaikeus pudotti painoani, enkä tahtonut pysyä normaalipainon puolella. Elämä varmasti helpottuu paljon, jos pian saa ruoka"tunnin" riittämään lounaan syömiseen. Valoisalta näyttää!

        - Hanska

        Kiva kuulla et olet kuitenkin hyvin toipunut!! Kauan jouduit olemaan sairaalassa leikkausten jälkeen?

      • Uusi elämä!
        Pikku Myy kirjoitti:

        Kiva kuulla et olet kuitenkin hyvin toipunut!! Kauan jouduit olemaan sairaalassa leikkausten jälkeen?

        Ensimmäinen operaatio tehtiin päiväkirurgiassa. Kotiin pääsi, kun kävi onnistuneesti pissalla. :) Tästä refundoplikaatiosta olin yön yli osastolla tarkkailtavana. Tsemppiä sinulle leikkaukseen! Tosiaan, nämä epäonnistumiset ovat harvinaisia. Ja jos tulos ei olisikaan toimiva, korjaamaan pystyy! Sen halusin tarinani "lopetuksella" kertoa. Korjausleikkauksista ei tahtonut oikein löytyä mistään tietoa... Pääsenä nyt lopettelin pitkän "paastoni" ja kokeilin kiinteämpää ruokaa. Kyllä torvi on nyt paljon väljemmän oloinen kuin ennen jälkimmäistä operaatiota. :)

        -Hanska

      • Pikku Myy
        Uusi elämä! kirjoitti:

        Ensimmäinen operaatio tehtiin päiväkirurgiassa. Kotiin pääsi, kun kävi onnistuneesti pissalla. :) Tästä refundoplikaatiosta olin yön yli osastolla tarkkailtavana. Tsemppiä sinulle leikkaukseen! Tosiaan, nämä epäonnistumiset ovat harvinaisia. Ja jos tulos ei olisikaan toimiva, korjaamaan pystyy! Sen halusin tarinani "lopetuksella" kertoa. Korjausleikkauksista ei tahtonut oikein löytyä mistään tietoa... Pääsenä nyt lopettelin pitkän "paastoni" ja kokeilin kiinteämpää ruokaa. Kyllä torvi on nyt paljon väljemmän oloinen kuin ennen jälkimmäistä operaatiota. :)

        -Hanska

        Kiitos kiitos!

        Sähän ajoissa oot sit kotiutunu leikkauksien jälkeen..
        Onhan nuo harvinaisia, mut sattuuhan noitakin ja ne on hyvä tiedostaa ennen!
        Leikkauksissahan on aina riskinsä..
        Hyvä, että olet jo päässyt kiinteää ruokaa jo maistelee..
        On se kyllä erilaista kun saa pureskella eikä jatkuvasti tartte jotain sosemaista syödä!
        Kiva kuulla kokemuksista miten muilla on mennyt! =)

    • operoitu

      korvennus vaikka on leikattu, lääkäri ei usko sitä, kokeilen happosalpaja meneekö ohi t.linda

    • myöskin leikattu!

      Millon sut on leikattu ja millasta korvennusta on nyt?

    • Merikarvia

      Keskiviikkona leikattiin ja yhden nukkumattoman yön jälkeen seuraavana iltana kotiin.
      En olisi pystynyt kotiin menemään samana päivänä kun ei ole tiputusvehkeitä kotona: yli vuorokauden syömättä 65kg & 178 senttiselle nälkäiselle miehelle olisi ollut mahdoton ajatus. Ja huonovointisuus loppui vasta leikkausiltana kun suostuttelin hoitajaa antamaan pahoinvointitabletin.
      1 vrk päästä ½-kuppia kiisseliä, muutama lusikka sosekeittoa ja kuppi haalea teetä lounaalla meni neuvotellen alas.
      Tänään aamulla, samalla koko ajan sisällä kävellen, tunnissa meni alas kupillinen jogurttia ja vajaa 2 kuppia teetä. pain tunnin päästä meni 1½h 2dl pussikeittoon ja haaleaan teekuppiin. EI kannata hörpätä kok suullista kerralla, sen oppii äkkiä...palataan asiaan...

    • demi.m

      Onko kaikilta Fundoplikaation yhteydessä leikattu myös palleatyrä?
      Minut leikattiin 1999 Peijaksessa ja olin kuolla leikkausta seuranneena yönä sisäiseen verenvuotoon. Vatsaontelo täyttyi verestä, mutta ilman avausta jollain ihmeellä verenvuoto tyrehtyi, vaikka olin jo valmisteltu leikkaussaliin tähystysleikkauksen jälkeen kokonaan avattavaksi. Lisäverta myös tippui pussitolkulla...
      Tuolloin toisen raskauden aikana meni refluksisairaus niin pahaksi, että kumartuessa tuli ruoat takaisin suuhun.
      Nyt reilu 10 vuotta mansetin laitosta ja kolmesta siitä seuranneesta sisäisestä verenvuodosta - syön edelleen happosalpaajia. Palleatyrään ei koskettu - vaikka papereissa kerrotaan tuon olleen iso sliding tyyppinen tyrä.
      ONNEX en asu Vantaalla enää, enkä liiemmin uskalla valittaa mahaoireista, vaikka keleen kiusalliset. Pelkään tuon tunarointileikkauksen jälkeen sitä, jos maha joudutaan uudelleen leikkaamaan.
      JOS JOLLAKIN LEIKATTU ISO SLIDING PALLEATYRÄ, niin kertoisitko toipumisesta ja missä leikattu? Avattu vatsa vai tähystämällä?
      Fundoplikaatio, eli tuon mansetin laitto ruokatorven sulkijalihakseen tehtiin minulle tähystämällä ja tyrä jätettiin varulta koskematta. MIKSI?
      Onko kiva kiduttaa näin ihmisiä? Nyt tuo tyrä on kaiketi löystyttänyt aluksi liian kireälle laitetun mansetin, eikä siitä ole mitään hyötyä enää - VAIN KAMMOTTAVAT MUISTOT.
      EI IKINÄ ENÄÄ PEIJAKSEEN

      • juupa11

        Hei! Itse kävin reilut 2 viikkoa sitten fundoplikaatiossa joka tehtiin nimenomaan palleatyrän aiheuttaman refluksin takia. Muistaakseni oli tuota liukuvaa mallia, en ole varma koska papereissa palleatyrästä ei mainita sanallakaan. Rehellisesti sanottuna, en voi edes tietää onko tyrään koskettu, koska papereissa ei lue, enkä kirurgiakaan nähnyt leikkauksen jälkeen. Ainoastaan silloin kuin kirurgin tapasin monta kuukautta ennen leikkausta hän sanoi, että se tyrä sieltä hoidetaan aina kun tämä operaatio tehdään. Homma tehtiin tähystämällä, 5 reikä eri puolilla vatsaa ja seuraavana päivänä pääsin jo kotiin. Mitään erityisiä sivuoireita ei ole ollut paitsi että syöminen on luonnollisesti hankalaa ja vatsa hieman kuralla. Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat tosin olleet saatanan kivuliaita leikkauskohdista, luulisin liittyvän siihen tyrän kursimiseen. Yksiminen, aivastaminen, nauraminen, kaikki jotka aktivoi palleaa tai joitain lihaksia tuolla tähystysreikien alueella koskee aivan saatanasti ja olen näitä yrittänyt välttää. Kolmatta viikkoa kohti ja kivut alkavat pikkuhiljaa helpottaa. Yökkäily, pahoinvointi ja tällaiset ovat ainakin toistaiseksi helpottaneet enkä ole syönyt happosalpaajia eli ainakaan toistaiseksi ei leikkauksessa käynti kaduta. Painokin on tippunut 4kg, joka nyt ei hirveän negatiivinen asia periaatteessa ole, mutta kun tuota ei tuota ylimääräistä ollut lähtiessäkään, niin hieman hintelä olo tässä alkaa olemaan.

    • micci53

      Olen reilun viikon ollut kotona leikkauksen (refluksi ja palleatyrä) luulen että kaikki mennyt suunitelmien mukaan paitsi kova kipu olkapäissä, varsinkin kun vatsa on "kova" ja wc käynti todella tuskallista, kipua tuntuu vasemman olkapään kohdalla solisluun alapuolella kuin veitsellä leikattais. Pieniä nielemisongelmia mutta vähitellen tuntuu paremmalta.

    • Fundoplikaatio

      Olen 37v mies. Minulta on leikattu palleatyrä n.6 sitten. Pitkän ajan negatiivisina sivuvaikutuksina on jatkuva piereminen ja mahanlaukku pienentyminen. Syödessä ei pysty röyhtäämään niin mahalaukun täyttyminen aiheuttaa etomista.
      Myöhemmin tutustuin tyrän hoitoon ja ilmeni että se voidaan hieroa alas. Mahalaukun yläosa yleisesti liukuukin ylös ja alas, mutta närästyksen aikana liukunut osa vahingoittuu mahahaposta ja muodostuu "tyrä". Palleatyrän hieronta ei varmaan aina toimi, mutta itse kokeilisin sitä ennen leikkausta. Närästys häviää jättämällä viljat ja maidon pois ruokavaliosta.

    • taina 55

      ihanaa, juuri kokemuksia kaipailinkin kun oma leikkaus on edessä viikon kuluttua. pelksin sitä jälkikipua mutta nyt tuntuu paremmalta. kiitos kirjoituksesta!

    • Kari 33

      No niin leikkauksesta on nyt 4 päivää kolme yötä olin sairaalassa 2 päivää oli aika kovat kivut mutta ei mahdottomat nyt kotona syön sose ruokaa ja lepäilen ja välillä jaloitellen korvennus on poissa vielä on maha oudon tuontoinen mutta hyvältä tuntuu ilman jatkuvaa poltetta. Pelko oli ihan hirmuinen kun leikkaus petille menin kyllä siinä mietti että mitenköhän tässä käy. Hieno juttu kyllä jos närästää koko ajan tällä se lähtee. Itsellä oli löysä mahaportti ja erittäin suuri pallea tyrä. Kyllä ne tohtorit osaa hommansa kiitos ja kumarrus.

      • MarjaN

        Mulla tosi hankalat oireet, kovia kipuja kyljessä ja rintalastan takana, ylösnousua, äänen pettämistä, astmaoireita ja sydämen tykyttelyä. Paino tippuu koko ajsn koska mikään ruokavalio ei auta vaikka käytän Nexiumia ja tarvittaessa Litalginia. Pystyn syömään ainoastaan nestemäisiä tai hyvin hienojakoisia ruokia, niitäkin valikoidusti. Myös vedeb juominen on kivuliasta. Olen nyt leikkausjonossa Tyks:aan. Onko kenellekään kokemuksia siellä tehdystä fundoplikaatiosta? Vähän hirvittää mennä, mutta ei tässä nyt oikein muukaan auta.

      • Anonyymi
        MarjaN kirjoitti:

        Mulla tosi hankalat oireet, kovia kipuja kyljessä ja rintalastan takana, ylösnousua, äänen pettämistä, astmaoireita ja sydämen tykyttelyä. Paino tippuu koko ajsn koska mikään ruokavalio ei auta vaikka käytän Nexiumia ja tarvittaessa Litalginia. Pystyn syömään ainoastaan nestemäisiä tai hyvin hienojakoisia ruokia, niitäkin valikoidusti. Myös vedeb juominen on kivuliasta. Olen nyt leikkausjonossa Tyks:aan. Onko kenellekään kokemuksia siellä tehdystä fundoplikaatiosta? Vähän hirvittää mennä, mutta ei tässä nyt oikein muukaan auta.

        Miten leikkaus Tyksissä sujui?

      • Anonyymi
        MarjaN kirjoitti:

        Mulla tosi hankalat oireet, kovia kipuja kyljessä ja rintalastan takana, ylösnousua, äänen pettämistä, astmaoireita ja sydämen tykyttelyä. Paino tippuu koko ajsn koska mikään ruokavalio ei auta vaikka käytän Nexiumia ja tarvittaessa Litalginia. Pystyn syömään ainoastaan nestemäisiä tai hyvin hienojakoisia ruokia, niitäkin valikoidusti. Myös vedeb juominen on kivuliasta. Olen nyt leikkausjonossa Tyks:aan. Onko kenellekään kokemuksia siellä tehdystä fundoplikaatiosta? Vähän hirvittää mennä, mutta ei tässä nyt oikein muukaan auta.

        On kokemusta, kolme viikkoa leikkauksesta ja oireet pahemmat kuin ennen leikkausta, jotain on pielessä. Närästystä ei ole, mutta ei ollut ennenkään, Pariet 10 mg piti sen poissa, nyt kun se lopetettiin, niin ei silti märästä. Röyhiminen on jatkuvaa ja vielä pahempaa kuin ennen leikkausta, se myös aiheuttaa rytmihäiriöitä, paineen tunne vatsassa melkein koko ajan, mitään positiivista sanottavaa ei leikkauksesta ole, ihan perseestä tämä olo. En usko että yli 90% näistä onnistuu.

    • Anonyymi

      Tehtiin 23.3.23, toivuin hyvin nopeasti, paitsi että, vaivat joiden vuoksi menin leikkaukseen tuplaantuivat, nyt jatkuvaa hirveää röyhtäilyä aamusta iltaan, rytmihäiriöitä, inhottava olo vatsassa, ilmaa hirveästi, aamuolot kauheita, ja tätä jatkunut leikkauspäivästä tähän päivään. Kerran tehtiin vatsaportin laajennus, ei auttanut, nyt ehdotettu laajennusta isommalla pallolla, en taida mennä, nielemisvaikeuksia ei ollut koskaan. Jos olisin tiennyt, en olisi mennyt leikkaukseen, vaikka oli iso tyrä, närästys ei ollut ongelmani.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miehille kysymys

      Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse
      Tunteet
      132
      3857

    2. Miksi kaivattusi on

      erityinen? ❤️‍🔥
      Ikävä
      85
      1905

    3. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      15
      1771

    4. Haluaisin jo

      Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos
      Ikävä
      54
      1412

    5. Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.

      Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat
      Haapavesi
      129
      1313

    6. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      38
      1298

    7. VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia

      Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu
      Maailman menoa
      98
      1274

    8. Nainen olet valoni pimeässä

      valaiset tietäni tietämättäsi ❤️
      Ikävä
      70
      1156

    9. Mitä toivot

      Tulevilta päiviltä?
      Ikävä
      69
      1033

    10. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      111
      1014
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt