Mie oon jotenkin aina tietänyt olevani erilainen kuin suurin osa ihmisistä. Niin kauan kuin muistan ovat seksikohtaukset elokuvissa olleet niitä joiden aikana haen lisää syötävää&juotavaa tai lopetan leffan katsomisen kokonaan. Pornoa en jaksa edes alkaa katsoa, sen koko idea on mielestäni jotenkin järjetön.
Toisin sanoen, olen aseksuaali, ainakin omasta mielestäni. Täytän kohtapuoliin 25 vuotta enkä ole koskaan halunnut harrastaa seksiä. Masturboida olen koettanut muutamaan otteeseen, mutta en saa siitä fyysistä enkä henkistä mielihyvää. Sukupuolielimet eivät kiihota minua ja vaikka miulla välillä onkin omituisia mielihaluja (menee hiukka sadisminkin puolelle) en ole koskaan mieltänyt penetraatiota millään tapaa miellyttäväksi.
En kuitenkaan ole seksin vastustaja, muut saavat mielestäni harrastaa sitä niin paljon kuin haluavat ja vaikka kertoakin välillä jos tahtovat. Jotkut ystävistäni jopa tekevät niin saadakseen miut tajuamaan, mitä menetän kun en harrasta seksiä.
Tunnepuoli on välillä olemassa, useimmiten ei. Joskus tulee simmoinen jännä kaipaus kun tajuaa, ettei ole luultavasti montakaan sillaista joka alkaisi parisuhteeseen miun kanssa. Yksinäni kun useimmiten aikani vietän, haluaisin kyllä jonkun siihen seuraksi, mutta pääasiassa vain halailua ja pieniä hellyydenosoituksia varten.
Sinänsä aseksuaalisuuteni ei tuota miulle ongelmia - toiset ihmiset tuottavat. Vanhuksilla meni tarpeeksi aikaa sen ymmärtämiseen, etten halua lapsia. Jotenkin eivät käsitä sitä, että joku nainen ei välttämättä halua puskea sisältään jotain meloninkokoista ja hoitaa sitä sitten melko tiiviisti ainakin 6 seuraavaa vuotta. Isän mielestä miekin jossain vaiheessa haluan lapsen, koska nainen joka ei synnytä ei ole kokonainen. Äiti on hyväksynyt. Aseksuaalisuuden hyväksyminen on ottanut heille vähän kovemmalle.
Useimmiten ihmiset yrittävät joko luokitella miut henkisesti sairaaksi (miun pitää olla sairaalloisen masentunut kun en seksiä halua harrastaa) tai kertovat miulle omia petitarinoitaan saadakseen miut ymmärtämään mitä missaan.
Totta puhuen, en o Suomessa koskaan törmännyt toiseen aseksuaaliin - kaikki tuttuni ovat pariutuneet ja niitä, jotka eivät ole, silmäillään aina omituisesti. Välillä vain tuntuu, ettei ole ketään, joka voisi nähdä asiaa miun kantilta. Tuntuu vain niin loputtoman yksinäiseltä.
Aseksuaali
114
21142
Vastaukset
- ...
Luin tekstisi ja aloin miettimään olisiko tyttöystävänikin aseksuaali... jos ei nyt ihan, niin haluton hänkin on. Harrastamme seksiä, mutta aina minun aloitteestani.
Jotenkin tuo kun kerroit suhteestasi elokuvien seksikohtauksiin/pornoon, kuulosti erityisen tutulta. Olen muutaman kerran esim. baarista tullessa katsonut pornoa tv:stä, tarkoituksenani saada myös tyttöystäväni innostumaan asiasta. Tosin hänen reaktionsa on ollut jotain ihan muuta kuin innostusta... Ymmärrän kyllä, ettei kaikki voi pornosta pitää, mutta hänen suhtautumisensa oli kyllä niin negatiivinen, että itseltäkin meni halut...
En tiedä mitä tarkalleen ottaen hait kirjoituksellasi, mutta voisinpa luulla, että et ole yksin. Mielelläni kuulisin lisää sinun ajatuksiasi... Varsinkin haluaisin kuulla sinun käsityksesi parisuhteesta tai millaisen parisuhteen sinä haluaisit.Tyttöystäväsi suhtautuminen pornoon kuulostaa enemmän kuin tutulta. Yleistähän on, että naiset pitävät tai viehättyvät pornosta vähemmän kuin miehet, mutta suurin osa naispuolisista ystävistäni silti katsoo sitä ajoittain.
Mie itse olen jotenkin pienestä pitäen kavahtanut ajatusta seksistä, mutta viime aikoina olen alkanut ajatella, että se saattaa olla välttämätön paha. Miehen, joka on myös aseksuaali ja viehättää miuta jollain tasolla, löytäminen kuulostaa perin hankalalta, miltei mahdottomalta ajatukselta. Eli periaatteessa oun antanut periksi tuon asian suhteen jo jokunen vuosi sitten.
Tarkoitukseni tuolla kirjoituksella oli tiedustella, olenko 'ongelmani' kanssa yksin. Vaikka itse en näe aseksuaalisuuttani vaivana, moni ihminen, ystäväkin, ajoittain kohtelee miuta kuin spitaalista sen takia. Tai ainakin niin, että saavat miut tuntemaan, että miusta puuttuu jotakin hyvin tärkeää joka puolestaan tekee miusta alempiarvoisen.
Miun käsitystäni parisuhteesta voisi kait kutsua lievästi kieroutuneeksi. Oun jotenkin aina ollut viehättynyt verestä ja haavoista, joskus niiden aiheuttamisestakin ja hoitamisesta. Muutama ystävä kutsuukin miuta seksuaalisen suuntautumiseni tähden sadistiseksi aseksuaaliksi.
Mitä parisuhteeseen tulee, kyllä mie sillaisen haluaisin. Aika näin yksinään käy hirvittävän pitkäksi, joskus en päiviin puhu kellekään. Jos ei lasketa seksin poisjäämistä, niin mie uskoisin että miun käsitykseni parisuhteesta on aika lähelle normaalia: hellyydenosoituksia, suukkoja, halauksia ynnä muuta. Kyllä se läheisyydentarve miustakin välillä ryömii esiin, mutta toisinaan saatan tulla viikkojakin toimeen ilman sen suurempaa ihmiskontaktia.
Parisuhteessa mie haluaisin sillaisen totuttelujakson - jotenkin tuntuu kammottavalta, että pitäisi alusta asti tavata sitä toista joka päivä. Sitä mie en osaa sanoa, mistä tuo johtuu, mutta veikkaisin, että se menee samaan kastiin miun ystävyyssuhteiden kanssa: mie tarvitsen aikaa totuttautua ajatukseen parisuhteesta, ehkä vielä enemmän siihen, että voin alkaa luottaa siihen toiseen ihmiseen.
Mikä miuta eniten ahdistaa parisuhteessa, on se, että en voi lakata ajattelemasta, mitä se toinen osapuoli tekee kerrottuani seksuaalisesta suuntautumisestani. Tämä johtaa toiseen ongelmaan, joka ilmenee kammottavana ahdistavana pelkona siitä, mitä se toinen pyytää miuta tekemään treffien loppuessa. Yleensä, hetkinä jolloin voitan jollain tapaa tuon ahdistuksen, osaan kuitenkin nauttia sen toisen seurasta. Mutta jossain aivojen perällä se pelko silti piilottelee itseään.
Mie kuitenkin uskon, että tietäminen sen toisen aseksuaalisuudesta vapauttaisi miut nuista peloista. Silloin voisi olla parisuhteessa ihan oma itsensä eikä tarvitsisi pelätä, että se toinen odottaa miun antavan jotain joka miusta tuntuu niin väärältä.
Kaikista kammottavinta kuitenkin on ajatus siitä, että kun vihdoin muutan opintolainani takaisinmaksun jälkeen kotoa pois, tulen asumaan loppuelämäni yksinäni. Se on ehkä vielä kammottavampaa kuin ajatus siitä, että pitäisi harrastaa seksiä voidakseen saada parisuhteen. Tällä hetkellä en o vielä päässyt tulokseen siitä, kumpi noista kahdesta on kokonaisuudessaan kammottavampi ajatuksena.
Toisinaan mie oon ajatellut, että ehkä miun 'ongelma' on psyykkinen ja voisi korjautua parissa vuodessa jos alkaisin käydä psykiatrilla. Onhan se mahdollista, ei miun tärkeät ihmissuhteet miehiin lapsena olleet kovinkaan hyviä. Mutta toisaalta, kumpikin siskoni on hetero, veljenikin. Ehkä miussa on vain jotain vikaa.- ihan...
Dalayna kirjoitti:
Tyttöystäväsi suhtautuminen pornoon kuulostaa enemmän kuin tutulta. Yleistähän on, että naiset pitävät tai viehättyvät pornosta vähemmän kuin miehet, mutta suurin osa naispuolisista ystävistäni silti katsoo sitä ajoittain.
Mie itse olen jotenkin pienestä pitäen kavahtanut ajatusta seksistä, mutta viime aikoina olen alkanut ajatella, että se saattaa olla välttämätön paha. Miehen, joka on myös aseksuaali ja viehättää miuta jollain tasolla, löytäminen kuulostaa perin hankalalta, miltei mahdottomalta ajatukselta. Eli periaatteessa oun antanut periksi tuon asian suhteen jo jokunen vuosi sitten.
Tarkoitukseni tuolla kirjoituksella oli tiedustella, olenko 'ongelmani' kanssa yksin. Vaikka itse en näe aseksuaalisuuttani vaivana, moni ihminen, ystäväkin, ajoittain kohtelee miuta kuin spitaalista sen takia. Tai ainakin niin, että saavat miut tuntemaan, että miusta puuttuu jotakin hyvin tärkeää joka puolestaan tekee miusta alempiarvoisen.
Miun käsitystäni parisuhteesta voisi kait kutsua lievästi kieroutuneeksi. Oun jotenkin aina ollut viehättynyt verestä ja haavoista, joskus niiden aiheuttamisestakin ja hoitamisesta. Muutama ystävä kutsuukin miuta seksuaalisen suuntautumiseni tähden sadistiseksi aseksuaaliksi.
Mitä parisuhteeseen tulee, kyllä mie sillaisen haluaisin. Aika näin yksinään käy hirvittävän pitkäksi, joskus en päiviin puhu kellekään. Jos ei lasketa seksin poisjäämistä, niin mie uskoisin että miun käsitykseni parisuhteesta on aika lähelle normaalia: hellyydenosoituksia, suukkoja, halauksia ynnä muuta. Kyllä se läheisyydentarve miustakin välillä ryömii esiin, mutta toisinaan saatan tulla viikkojakin toimeen ilman sen suurempaa ihmiskontaktia.
Parisuhteessa mie haluaisin sillaisen totuttelujakson - jotenkin tuntuu kammottavalta, että pitäisi alusta asti tavata sitä toista joka päivä. Sitä mie en osaa sanoa, mistä tuo johtuu, mutta veikkaisin, että se menee samaan kastiin miun ystävyyssuhteiden kanssa: mie tarvitsen aikaa totuttautua ajatukseen parisuhteesta, ehkä vielä enemmän siihen, että voin alkaa luottaa siihen toiseen ihmiseen.
Mikä miuta eniten ahdistaa parisuhteessa, on se, että en voi lakata ajattelemasta, mitä se toinen osapuoli tekee kerrottuani seksuaalisesta suuntautumisestani. Tämä johtaa toiseen ongelmaan, joka ilmenee kammottavana ahdistavana pelkona siitä, mitä se toinen pyytää miuta tekemään treffien loppuessa. Yleensä, hetkinä jolloin voitan jollain tapaa tuon ahdistuksen, osaan kuitenkin nauttia sen toisen seurasta. Mutta jossain aivojen perällä se pelko silti piilottelee itseään.
Mie kuitenkin uskon, että tietäminen sen toisen aseksuaalisuudesta vapauttaisi miut nuista peloista. Silloin voisi olla parisuhteessa ihan oma itsensä eikä tarvitsisi pelätä, että se toinen odottaa miun antavan jotain joka miusta tuntuu niin väärältä.
Kaikista kammottavinta kuitenkin on ajatus siitä, että kun vihdoin muutan opintolainani takaisinmaksun jälkeen kotoa pois, tulen asumaan loppuelämäni yksinäni. Se on ehkä vielä kammottavampaa kuin ajatus siitä, että pitäisi harrastaa seksiä voidakseen saada parisuhteen. Tällä hetkellä en o vielä päässyt tulokseen siitä, kumpi noista kahdesta on kokonaisuudessaan kammottavampi ajatuksena.
Toisinaan mie oon ajatellut, että ehkä miun 'ongelma' on psyykkinen ja voisi korjautua parissa vuodessa jos alkaisin käydä psykiatrilla. Onhan se mahdollista, ei miun tärkeät ihmissuhteet miehiin lapsena olleet kovinkaan hyviä. Mutta toisaalta, kumpikin siskoni on hetero, veljenikin. Ehkä miussa on vain jotain vikaa.näin yksinkertainen juttu, ettet ole vielä tavannut ihmistä, joka sinua kiinnostaisi seksuaalisesti? ja luulet vain olevasi aseksuaali. jos olet kovin nuori, niin hyvinkin mahdollista.
minä olen ihan hetero, mutta ei minuakaan lähimainkaan jokainen mies kiinnosta seksuaalisesti:) - uudestaan????
ihan... kirjoitti:
näin yksinkertainen juttu, ettet ole vielä tavannut ihmistä, joka sinua kiinnostaisi seksuaalisesti? ja luulet vain olevasi aseksuaali. jos olet kovin nuori, niin hyvinkin mahdollista.
minä olen ihan hetero, mutta ei minuakaan lähimainkaan jokainen mies kiinnosta seksuaalisesti:)Eikös hän selittänyt jo aika perinpohjaisesti tämän asian. Oletko edes koskaan kuullut termistä "aseksuaali"??
- hheheeddsfk
uudestaan???? kirjoitti:
Eikös hän selittänyt jo aika perinpohjaisesti tämän asian. Oletko edes koskaan kuullut termistä "aseksuaali"??
Koska seksuaalisesti normaali ihminen (sekä tytöt että pojat) alkavat murrosiässä kiinnostumaan seksistä...haaveilemaan sen harrastamisesta. Se, että onko tavannut seksuaalisesti kiinnostavan ihmisen siinä vaiheessa, ei liity asiaan mitenkään.
Itse ainakin aloin ajatella seksiä 13-14-vuotiaana vaikka löysin kohteen haluilleni vasta 18-vuotiaana! - toivotonjaturhautunut
Dalayna kirjoitti:
Tyttöystäväsi suhtautuminen pornoon kuulostaa enemmän kuin tutulta. Yleistähän on, että naiset pitävät tai viehättyvät pornosta vähemmän kuin miehet, mutta suurin osa naispuolisista ystävistäni silti katsoo sitä ajoittain.
Mie itse olen jotenkin pienestä pitäen kavahtanut ajatusta seksistä, mutta viime aikoina olen alkanut ajatella, että se saattaa olla välttämätön paha. Miehen, joka on myös aseksuaali ja viehättää miuta jollain tasolla, löytäminen kuulostaa perin hankalalta, miltei mahdottomalta ajatukselta. Eli periaatteessa oun antanut periksi tuon asian suhteen jo jokunen vuosi sitten.
Tarkoitukseni tuolla kirjoituksella oli tiedustella, olenko 'ongelmani' kanssa yksin. Vaikka itse en näe aseksuaalisuuttani vaivana, moni ihminen, ystäväkin, ajoittain kohtelee miuta kuin spitaalista sen takia. Tai ainakin niin, että saavat miut tuntemaan, että miusta puuttuu jotakin hyvin tärkeää joka puolestaan tekee miusta alempiarvoisen.
Miun käsitystäni parisuhteesta voisi kait kutsua lievästi kieroutuneeksi. Oun jotenkin aina ollut viehättynyt verestä ja haavoista, joskus niiden aiheuttamisestakin ja hoitamisesta. Muutama ystävä kutsuukin miuta seksuaalisen suuntautumiseni tähden sadistiseksi aseksuaaliksi.
Mitä parisuhteeseen tulee, kyllä mie sillaisen haluaisin. Aika näin yksinään käy hirvittävän pitkäksi, joskus en päiviin puhu kellekään. Jos ei lasketa seksin poisjäämistä, niin mie uskoisin että miun käsitykseni parisuhteesta on aika lähelle normaalia: hellyydenosoituksia, suukkoja, halauksia ynnä muuta. Kyllä se läheisyydentarve miustakin välillä ryömii esiin, mutta toisinaan saatan tulla viikkojakin toimeen ilman sen suurempaa ihmiskontaktia.
Parisuhteessa mie haluaisin sillaisen totuttelujakson - jotenkin tuntuu kammottavalta, että pitäisi alusta asti tavata sitä toista joka päivä. Sitä mie en osaa sanoa, mistä tuo johtuu, mutta veikkaisin, että se menee samaan kastiin miun ystävyyssuhteiden kanssa: mie tarvitsen aikaa totuttautua ajatukseen parisuhteesta, ehkä vielä enemmän siihen, että voin alkaa luottaa siihen toiseen ihmiseen.
Mikä miuta eniten ahdistaa parisuhteessa, on se, että en voi lakata ajattelemasta, mitä se toinen osapuoli tekee kerrottuani seksuaalisesta suuntautumisestani. Tämä johtaa toiseen ongelmaan, joka ilmenee kammottavana ahdistavana pelkona siitä, mitä se toinen pyytää miuta tekemään treffien loppuessa. Yleensä, hetkinä jolloin voitan jollain tapaa tuon ahdistuksen, osaan kuitenkin nauttia sen toisen seurasta. Mutta jossain aivojen perällä se pelko silti piilottelee itseään.
Mie kuitenkin uskon, että tietäminen sen toisen aseksuaalisuudesta vapauttaisi miut nuista peloista. Silloin voisi olla parisuhteessa ihan oma itsensä eikä tarvitsisi pelätä, että se toinen odottaa miun antavan jotain joka miusta tuntuu niin väärältä.
Kaikista kammottavinta kuitenkin on ajatus siitä, että kun vihdoin muutan opintolainani takaisinmaksun jälkeen kotoa pois, tulen asumaan loppuelämäni yksinäni. Se on ehkä vielä kammottavampaa kuin ajatus siitä, että pitäisi harrastaa seksiä voidakseen saada parisuhteen. Tällä hetkellä en o vielä päässyt tulokseen siitä, kumpi noista kahdesta on kokonaisuudessaan kammottavampi ajatuksena.
Toisinaan mie oon ajatellut, että ehkä miun 'ongelma' on psyykkinen ja voisi korjautua parissa vuodessa jos alkaisin käydä psykiatrilla. Onhan se mahdollista, ei miun tärkeät ihmissuhteet miehiin lapsena olleet kovinkaan hyviä. Mutta toisaalta, kumpikin siskoni on hetero, veljenikin. Ehkä miussa on vain jotain vikaa.Sama ongelma. En ole sikäli aseksuaalinen, että minulla on seksuaalisia haluja, mutta ne eivät kohdistu keneenkään. Enemmän kiinnostavat tilanteet, tunteet ja esineet.
En oikeasti ole voinut avautua kenellekään seksuaalisuudestani, koska ihmiset eivät ole tarpeaksi herkkiä ymmärtäämään mitään tällaista. Netissäkin keskustellessa aina ollaan passittamassa lääkärille. Se on tätä vajaata nykyajan ajattelua, että kaikki poikkeavat ovat jotenkin sairaita. - lisäksi
toivotonjaturhautunut kirjoitti:
Sama ongelma. En ole sikäli aseksuaalinen, että minulla on seksuaalisia haluja, mutta ne eivät kohdistu keneenkään. Enemmän kiinnostavat tilanteet, tunteet ja esineet.
En oikeasti ole voinut avautua kenellekään seksuaalisuudestani, koska ihmiset eivät ole tarpeaksi herkkiä ymmärtäämään mitään tällaista. Netissäkin keskustellessa aina ollaan passittamassa lääkärille. Se on tätä vajaata nykyajan ajattelua, että kaikki poikkeavat ovat jotenkin sairaita.olen aika tunnekylmä. Ääritunteita en koe juuri koskaan ja kiinnyn ihmisiin vain muodollisesti.
hheheeddsfk kirjoitti:
Koska seksuaalisesti normaali ihminen (sekä tytöt että pojat) alkavat murrosiässä kiinnostumaan seksistä...haaveilemaan sen harrastamisesta. Se, että onko tavannut seksuaalisesti kiinnostavan ihmisen siinä vaiheessa, ei liity asiaan mitenkään.
Itse ainakin aloin ajatella seksiä 13-14-vuotiaana vaikka löysin kohteen haluilleni vasta 18-vuotiaana!Jeh, mie oon samoilla linjoilla tässä asiassa. Elikkä hyvinkin luultavasti seksin harrastaminen olisi jossain välissä alkanut kiinnostaa ja olisin aktiivisesti etsinyt kumppania.
Mutta tähän mennessä voin vain sanoa, etten edelleenkään ole kyseisestä asiasta kiinnostunut - en ihmisten, enkä esineiden kanssa. Kyllähän mielestäni jotkut ihmiset ovat viehättäviä, jopa kauniita, mutta asia ja ajatukset eivät ole siitä koskaan seksuaalisemmaksi kehittyneet.lisäksi kirjoitti:
olen aika tunnekylmä. Ääritunteita en koe juuri koskaan ja kiinnyn ihmisiin vain muodollisesti.
Mie oon jokseenkin samanlainen. Jotenkin ihmisiin on vain vaikea kiintyä, paikkoihin enemmänkin. Voin esimerkiksi kaivata paikkaa, jossa en ole enää kymmeneen vuoteen käynyt, mutten ihmistä, jota en ole nähnyt vuoteen (tiettyjä ihmisiä kyllä). Uskoisin sen johtuvan siitä, että lapsuudessa tottua toisen vanhemman lähes jatkuvaan poissaoloon. Lisäksi minun ei ollut lupa viettää kaverilla enempää kuin kaksi tuntia viikossa. Jotenkin sitä vain oppi tulemaan ilman ihmisiä toimeen.
- outo, oudompi, minä
Dalayna kirjoitti:
Tyttöystäväsi suhtautuminen pornoon kuulostaa enemmän kuin tutulta. Yleistähän on, että naiset pitävät tai viehättyvät pornosta vähemmän kuin miehet, mutta suurin osa naispuolisista ystävistäni silti katsoo sitä ajoittain.
Mie itse olen jotenkin pienestä pitäen kavahtanut ajatusta seksistä, mutta viime aikoina olen alkanut ajatella, että se saattaa olla välttämätön paha. Miehen, joka on myös aseksuaali ja viehättää miuta jollain tasolla, löytäminen kuulostaa perin hankalalta, miltei mahdottomalta ajatukselta. Eli periaatteessa oun antanut periksi tuon asian suhteen jo jokunen vuosi sitten.
Tarkoitukseni tuolla kirjoituksella oli tiedustella, olenko 'ongelmani' kanssa yksin. Vaikka itse en näe aseksuaalisuuttani vaivana, moni ihminen, ystäväkin, ajoittain kohtelee miuta kuin spitaalista sen takia. Tai ainakin niin, että saavat miut tuntemaan, että miusta puuttuu jotakin hyvin tärkeää joka puolestaan tekee miusta alempiarvoisen.
Miun käsitystäni parisuhteesta voisi kait kutsua lievästi kieroutuneeksi. Oun jotenkin aina ollut viehättynyt verestä ja haavoista, joskus niiden aiheuttamisestakin ja hoitamisesta. Muutama ystävä kutsuukin miuta seksuaalisen suuntautumiseni tähden sadistiseksi aseksuaaliksi.
Mitä parisuhteeseen tulee, kyllä mie sillaisen haluaisin. Aika näin yksinään käy hirvittävän pitkäksi, joskus en päiviin puhu kellekään. Jos ei lasketa seksin poisjäämistä, niin mie uskoisin että miun käsitykseni parisuhteesta on aika lähelle normaalia: hellyydenosoituksia, suukkoja, halauksia ynnä muuta. Kyllä se läheisyydentarve miustakin välillä ryömii esiin, mutta toisinaan saatan tulla viikkojakin toimeen ilman sen suurempaa ihmiskontaktia.
Parisuhteessa mie haluaisin sillaisen totuttelujakson - jotenkin tuntuu kammottavalta, että pitäisi alusta asti tavata sitä toista joka päivä. Sitä mie en osaa sanoa, mistä tuo johtuu, mutta veikkaisin, että se menee samaan kastiin miun ystävyyssuhteiden kanssa: mie tarvitsen aikaa totuttautua ajatukseen parisuhteesta, ehkä vielä enemmän siihen, että voin alkaa luottaa siihen toiseen ihmiseen.
Mikä miuta eniten ahdistaa parisuhteessa, on se, että en voi lakata ajattelemasta, mitä se toinen osapuoli tekee kerrottuani seksuaalisesta suuntautumisestani. Tämä johtaa toiseen ongelmaan, joka ilmenee kammottavana ahdistavana pelkona siitä, mitä se toinen pyytää miuta tekemään treffien loppuessa. Yleensä, hetkinä jolloin voitan jollain tapaa tuon ahdistuksen, osaan kuitenkin nauttia sen toisen seurasta. Mutta jossain aivojen perällä se pelko silti piilottelee itseään.
Mie kuitenkin uskon, että tietäminen sen toisen aseksuaalisuudesta vapauttaisi miut nuista peloista. Silloin voisi olla parisuhteessa ihan oma itsensä eikä tarvitsisi pelätä, että se toinen odottaa miun antavan jotain joka miusta tuntuu niin väärältä.
Kaikista kammottavinta kuitenkin on ajatus siitä, että kun vihdoin muutan opintolainani takaisinmaksun jälkeen kotoa pois, tulen asumaan loppuelämäni yksinäni. Se on ehkä vielä kammottavampaa kuin ajatus siitä, että pitäisi harrastaa seksiä voidakseen saada parisuhteen. Tällä hetkellä en o vielä päässyt tulokseen siitä, kumpi noista kahdesta on kokonaisuudessaan kammottavampi ajatuksena.
Toisinaan mie oon ajatellut, että ehkä miun 'ongelma' on psyykkinen ja voisi korjautua parissa vuodessa jos alkaisin käydä psykiatrilla. Onhan se mahdollista, ei miun tärkeät ihmissuhteet miehiin lapsena olleet kovinkaan hyviä. Mutta toisaalta, kumpikin siskoni on hetero, veljenikin. Ehkä miussa on vain jotain vikaa.Hmm, jotain tuttua...
Minua ei seksi kiinnostanut murrosiässä ja kun äitini uteli asiasta ja kerroin suoraan ettei kiinnosta, hän olisi halunnut viedä minut johonkin tutkimuksiin. Ei kuulemma ole normaalia.
Nyt ole 30-vuotias, minulla on avomies, parisuhde ollut jo vuosia mutta vieläkään ei seksi kiinnosta millään tavalla. Valitan, olen outo, sairas, hullu, poikkeava...
Pakko vaan välillä harrastaa sitä koska se nyt vaan on joku terveen parisuhteen merkki tai jotain.
"jotenkin aina ollut viehättynyt verestä ja haavoista, joskus niiden aiheuttamisestakin ja hoitamisesta."
Viiltelijä? Minä ainakin tunnustan tämän. Saattaa tosin johtua traumaattisesta nuoruudesta, itsevihasta tai monista muista syistä. Yritän edelleen päästä tästä ongelmasta kokonaan irti, en tiedä onnistuuko koskaan täysin.
Läheisyydentarve minulla ainakin on erittäin voimakas, haluan mielelläni olla toista ihmistä lähellä, kunhan siihen ei liity mitään seksuaalista. Ja jostain ihan hölmöistä jutuista (esim. kaveri hieroi selkää ja hartioita) tuli ihan euforinen olo! - Anonyymi
Dalayna kirjoitti:
Tyttöystäväsi suhtautuminen pornoon kuulostaa enemmän kuin tutulta. Yleistähän on, että naiset pitävät tai viehättyvät pornosta vähemmän kuin miehet, mutta suurin osa naispuolisista ystävistäni silti katsoo sitä ajoittain.
Mie itse olen jotenkin pienestä pitäen kavahtanut ajatusta seksistä, mutta viime aikoina olen alkanut ajatella, että se saattaa olla välttämätön paha. Miehen, joka on myös aseksuaali ja viehättää miuta jollain tasolla, löytäminen kuulostaa perin hankalalta, miltei mahdottomalta ajatukselta. Eli periaatteessa oun antanut periksi tuon asian suhteen jo jokunen vuosi sitten.
Tarkoitukseni tuolla kirjoituksella oli tiedustella, olenko 'ongelmani' kanssa yksin. Vaikka itse en näe aseksuaalisuuttani vaivana, moni ihminen, ystäväkin, ajoittain kohtelee miuta kuin spitaalista sen takia. Tai ainakin niin, että saavat miut tuntemaan, että miusta puuttuu jotakin hyvin tärkeää joka puolestaan tekee miusta alempiarvoisen.
Miun käsitystäni parisuhteesta voisi kait kutsua lievästi kieroutuneeksi. Oun jotenkin aina ollut viehättynyt verestä ja haavoista, joskus niiden aiheuttamisestakin ja hoitamisesta. Muutama ystävä kutsuukin miuta seksuaalisen suuntautumiseni tähden sadistiseksi aseksuaaliksi.
Mitä parisuhteeseen tulee, kyllä mie sillaisen haluaisin. Aika näin yksinään käy hirvittävän pitkäksi, joskus en päiviin puhu kellekään. Jos ei lasketa seksin poisjäämistä, niin mie uskoisin että miun käsitykseni parisuhteesta on aika lähelle normaalia: hellyydenosoituksia, suukkoja, halauksia ynnä muuta. Kyllä se läheisyydentarve miustakin välillä ryömii esiin, mutta toisinaan saatan tulla viikkojakin toimeen ilman sen suurempaa ihmiskontaktia.
Parisuhteessa mie haluaisin sillaisen totuttelujakson - jotenkin tuntuu kammottavalta, että pitäisi alusta asti tavata sitä toista joka päivä. Sitä mie en osaa sanoa, mistä tuo johtuu, mutta veikkaisin, että se menee samaan kastiin miun ystävyyssuhteiden kanssa: mie tarvitsen aikaa totuttautua ajatukseen parisuhteesta, ehkä vielä enemmän siihen, että voin alkaa luottaa siihen toiseen ihmiseen.
Mikä miuta eniten ahdistaa parisuhteessa, on se, että en voi lakata ajattelemasta, mitä se toinen osapuoli tekee kerrottuani seksuaalisesta suuntautumisestani. Tämä johtaa toiseen ongelmaan, joka ilmenee kammottavana ahdistavana pelkona siitä, mitä se toinen pyytää miuta tekemään treffien loppuessa. Yleensä, hetkinä jolloin voitan jollain tapaa tuon ahdistuksen, osaan kuitenkin nauttia sen toisen seurasta. Mutta jossain aivojen perällä se pelko silti piilottelee itseään.
Mie kuitenkin uskon, että tietäminen sen toisen aseksuaalisuudesta vapauttaisi miut nuista peloista. Silloin voisi olla parisuhteessa ihan oma itsensä eikä tarvitsisi pelätä, että se toinen odottaa miun antavan jotain joka miusta tuntuu niin väärältä.
Kaikista kammottavinta kuitenkin on ajatus siitä, että kun vihdoin muutan opintolainani takaisinmaksun jälkeen kotoa pois, tulen asumaan loppuelämäni yksinäni. Se on ehkä vielä kammottavampaa kuin ajatus siitä, että pitäisi harrastaa seksiä voidakseen saada parisuhteen. Tällä hetkellä en o vielä päässyt tulokseen siitä, kumpi noista kahdesta on kokonaisuudessaan kammottavampi ajatuksena.
Toisinaan mie oon ajatellut, että ehkä miun 'ongelma' on psyykkinen ja voisi korjautua parissa vuodessa jos alkaisin käydä psykiatrilla. Onhan se mahdollista, ei miun tärkeät ihmissuhteet miehiin lapsena olleet kovinkaan hyviä. Mutta toisaalta, kumpikin siskoni on hetero, veljenikin. Ehkä miussa on vain jotain vikaa.Tuskin sinussa mitään vikaa on kaikki vain ei kaipaa seksiä vaikka läheisyyttä kaipaakin jatka vain rohkeesti etsimistä niin löydät kyllä sinulle sopivan kumppanin 😊
- ongelmatar
Mutta samankaltaista oiretta. Viehätyn hyvin harvoista ihmisistä seksuaalisesti. Kylläkin kaikki tähän saakka ovat olleet miehiä. Eli kaiketi sitten olen hetero. Saan kyllä seksistä mielihyvää - jos toinen osapuoli tietää, mitä tekee;) Mutta en ole kovin aktiivinen - en aloitteentekijänä enkä sängyssä toimijana - en halua seksiä kovinkaan usein. Hellyyttä kaipaan, jotakuta jakamaan arkeani, mutta mistäpä sitä löytäisi miehen, joka haluaa seksiä vain pari kertaa kuussa?
Edellinen parisuhteeni kaatui tähän asiaan, vaikka olin alusta lähtien avoin ja sanoin, etten ole kovin seksuaalinen olento. Mutta kaiketi jokainen mies kuvittelee voivansa muuttaa tilanteen... Mutta kun ei se ole siitä kiinni. Mies saattaa mielestäni olla hyvinkin fyysisesti puoleensavetävä, mutta silti en halua kuin harvoin.
Että ehkä mie sitten elän itekseni. Perhekin oisi kovasti kiva, mutta... - Biseksuaalin ja aseksuaalin...
Olipa hyvä, että löysin kirjoituksesi. Olen miespuolinen henkilö ja luokittelen itseni biseksuaalin ja aseksuaalin yhdistelmäksi. En ole myöskään kiinnostunut seksistä toisen ihmisen kanssa. Haluaisin saada parisuhteen, jossa ei tarvitsisi harrastaa seksiä.
Uskaltaisitko laittaa tähän viestiketjuun näkyville sähköpostiosoitettasi, niin voisin ottaa yhteyttä?Hei,
Olen tässä muutaman päivän pohtinut uskallanko vai enkö laittaa sähköpostiani näkyville. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei mitään voi saada ellei joskus hyppää kaivoon. Joten...
[email protected]
Hieman outo, tiedän.- nuppu sika
nuppu sika kirjoitti:
Kirjuta minulen! Minula on samanlaista tunnelmmoo.
[email protected]Tarkotan, jotta SIE UKKO, kirjuta minulen!
- mitähäkuuluu
olet varmaan aseksuali ja biromanttinen. biromanttinen tarkoittaa sitä että haluat olla parisuhteessa miehen tai naisen kanssa, vaikka et haluaisi harrastaa seksiä.
- Anonyymi
mitähäkuuluu kirjoitti:
olet varmaan aseksuali ja biromanttinen. biromanttinen tarkoittaa sitä että haluat olla parisuhteessa miehen tai naisen kanssa, vaikka et haluaisi harrastaa seksiä.
En kyllä ymmärrä miten voi olla aseksuaali, jos haluaa vaan (voi sanoa) ystävyyssuhteen kumman sukupuolen kanssa tahansa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miten voi olla aseksuaali, jos haluaa vaan (voi sanoa) ystävyyssuhteen kumman sukupuolen kanssa tahansa.
Jos tykkää halailusta, pussailusta, romanttisesta läheisyydestä, mutta ei tykkää edetä seksiin? Silloin on alloromanttinen (ei-aromanttinen) aseksuaali. Eikä se ole "vain ystävyyssuhde", vaikka onkin suhde ilman seksiä. Joillakin ihmisillä on seksitön parisuhde myös esim. lääketieteellisistä syistä, vaikka kumpikaan puoliso ei ole aseksuaali. Ei suhdetta voi määritellä "vain ystävyyssuhteeksi" vain sillä perusteella, että se seksiakti puuttuu.
Ja myös platoninen ("ystävyyssuhde") voi olla esimerkiksi aromanttiselle aseksuaalille hyvin sitoutunut, haluaa mm. asua yhdessä platonisen kumppanin kanssa, elää arkea ydessä, suunnitella tulevaisuutta jne. Nykykulttuurissamme valitettavasti vaan seksi on se vakavastiotettava meriitti, joka sinetöi suhteen ja tekee siitä "virallisen" ihmisten silmissä.
- einsamillusia
Kaivoinpa viestiketjun näin melkein vuoden jälkeen uudellen esille. Tässä useiden ihmissuhteiden jälkeen alkaa pikkuhiljaa turhauttamaan tämä erilaisuus. Ei auta, vaikka varoittaa etukäteen, että haluan vain läheisyyttä, en seksiä. Muutama kuukausi sitä sitten kestää, jonka jälkeen suhteen miespuolinen osapuoli toteaa, että tilanne ei muutu miksikään. Ihanko totta? Tietääkseni kerroin siitä jo ennen suhteen alkamista.. Tekisi silti mieli seurustella, mutta ei siitä ilmeisesti tule mitään ilman seksiä.
Olipas turha viesti, piti tulla vaan itkemään epäonnistuneita ihmissuhteita ja tällä viestillä ei oikeastaan ollut mitään pointtia :D- Mies joka kyllästyi
Minä taas olen valitsemassa aseksuaalisuuden - seksitä ei ole ollut juurikaan pysyviä hyviä seurauksia - muuta kuinlapset. En ole täysilä nauttinut vaimoni kanssa varmaan koskaan.
Minä haluaisin löytää nappulan jolla vois sammuttaa koko homman.
Aatelkaa nyt- olla aina pyrkimässä hinkkaamaan pientä osaansa toiseen ihmiseen!
- m.o.n.
No minä varmaan olen samanlainen vaikkakin yli 40v mies,jo nuorena huomasin ettei mitkään alastonkuvat yms kiinostaneet sitten puhutaan aamuseisokeista märistä unista?aivan tuntematonta minulle. Naisten kanssa olen seurustellut mutta ei ole kiinostanut mikään sexijuttu,olen jopa naimisissakin ollut mutta lopputuloksenhan arvaa miten kävi,ja muutenkin en koskaan ole ymmärtänyt tuota sexin perässä juoksua vaikka sillai ei sitä vastaan ole mitään ei vain kiinosta niin ei.
- werwerwewe
Ite en oo koskaan ollut kiinnostunut seksistä ja kohta tulee täyteen 26 v. Tai en halua mitään suhdetta johon kuuluu seksiä ollenkaan. Masturbointiakin harrastan ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Ei vaan kiinnosta niin ei kiinnosta.
Huomaan että kun oon treffeillä käynyt niin en koskaan halua atkaa treffailua pidemmälle koska jossain vaiheessa joudun kuitnekin kertomaan että haluan suhteen ilman seksiä ja ketä se kiinnostaa. Oon ihan varma että tämän takia jään yksin. Ja tämän takia oon seurustellut vaan kerran elämässä. Olisin varmaan seurustellut ja nytkin suhteessa jos ei aina tarvi ajatella sitä seksiä. Ensimmäinen ajatus aina kun tutustun johonkin tyyppiin ja suutelen sitä niin tulee mieleen että kohta on seksin vuoro ja sitte peräännyn ja unohdan koko tyypin.
En kuitenkaan halua jäädä yksin loppuelämäkseni vaikka nyt sinkkuudesta vielä nautinkin, mutta entä 10 v päästä:(? - nainen 35v.
Minunkin mieheni lähti pois samasta syystä... Uskon että parisuhteessa voi onnistuakin jos kaksi aseksuaalia löytäisi toisensa. Mutta miten? Lukeeko aseksuaalit lehti-ilmoituksia tai liittyykö deittisivujen jäseniksi? Tuskinpa. Mutta tämäntyyppinen palsta voisi olla oikea kanava...
- Aseksuaali täälläkin
nainen 35v. kirjoitti:
Minunkin mieheni lähti pois samasta syystä... Uskon että parisuhteessa voi onnistuakin jos kaksi aseksuaalia löytäisi toisensa. Mutta miten? Lukeeko aseksuaalit lehti-ilmoituksia tai liittyykö deittisivujen jäseniksi? Tuskinpa. Mutta tämäntyyppinen palsta voisi olla oikea kanava...
... ainakin muutama englanninkielinen aseksuaalien deittipalvelu ja sitten on yksi suomalainen aseksuaalifoorumi.
Suomalainen foorumi: http://www.aseksuaalit.net/
http://www.asexuality.org/home/
http://www.asexualove.net/
Itse olen vasta 16-vuotias ja epäilen olevani aseksuaali. Minussa on jonkin verran masokistisia piirteitä, mutta itse seksi.... Hiukan oudolta tuntuu kun sitä yritetään tunkea sisälle silmistä ja korvista ja kaikista muistakin rei'istä. :(
Kuten monella muullakin tänne kirjoittaneella, tunteeni kohdistuvat harvemmin ihmisiin. Kirjoja pystyn rakastamaan järjettömän paljon, samoin kirjojen henkilöitä, mutta ihmiset... Minulla on tärkeitä ihmisiä, joista välitän, mutta niin.
Olen tietysti vielä hyvin nuori. - kaveri/vaimo
nainen 35v. kirjoitti:
Minunkin mieheni lähti pois samasta syystä... Uskon että parisuhteessa voi onnistuakin jos kaksi aseksuaalia löytäisi toisensa. Mutta miten? Lukeeko aseksuaalit lehti-ilmoituksia tai liittyykö deittisivujen jäseniksi? Tuskinpa. Mutta tämäntyyppinen palsta voisi olla oikea kanava...
Toivon tosiaan että aseksuaalit löytävät toisensa eivätkä edes yritä lyöttäytä seksuaalisten pariin.Se olisi reilua peliä, eikä kumpikaan kärsisi.
- hjgyugyu
kaveri/vaimo kirjoitti:
Toivon tosiaan että aseksuaalit löytävät toisensa eivätkä edes yritä lyöttäytä seksuaalisten pariin.Se olisi reilua peliä, eikä kumpikaan kärsisi.
Ei aseksuualisuus ole normaalia, ihminen tarvii ammattiapua!!!! Syynä voi olla, että lapsena tai nuorena on tehty jotain, esim raiskattu, käytetty hyväksi, isä tai vastaava, ja tollanen trauma jää muhiin syvälle syöväreihin ja pitäis mennä terapiaan mutta monet ei mene ja sit muka aseksuaali
- oiiuoij
hjgyugyu kirjoitti:
Ei aseksuualisuus ole normaalia, ihminen tarvii ammattiapua!!!! Syynä voi olla, että lapsena tai nuorena on tehty jotain, esim raiskattu, käytetty hyväksi, isä tai vastaava, ja tollanen trauma jää muhiin syvälle syöväreihin ja pitäis mennä terapiaan mutta monet ei mene ja sit muka aseksuaali
Juu, ei se mitää normaalia ole jos seksi ei maistu, mut minkäs teet. Olen 30v. sälli eikä tee mieli seksii, mut naisen läheisyydestä silti pidän. Eikä mua olla raiskattu tai käytetty hyväksi. Eli asia on paljon monimutkaisempi kuin noi sun teoriat, vitun ääliö!
- =)
oiiuoij kirjoitti:
Juu, ei se mitää normaalia ole jos seksi ei maistu, mut minkäs teet. Olen 30v. sälli eikä tee mieli seksii, mut naisen läheisyydestä silti pidän. Eikä mua olla raiskattu tai käytetty hyväksi. Eli asia on paljon monimutkaisempi kuin noi sun teoriat, vitun ääliö!
Itse olen 28-vuotias nainen ja kasvanut ihan tavallisen onnellisessa perheessä ilman hyväksikäyttöä tms., mutta seksi ei kiinnosta. Pidän kyllä romanttisista elokuvista ja kirjoista ja joskus harvakseltaan (muutaman kerran vuodessa) saatan masturboidakin, mutta seksi toisen ihmisen kanssa inhottaa. Olen kyllä kokeillut, mutta minulle se oli seurustelun mukana tuleva ikävä velvollisuus, ei nautinto lainkaan. Tästä syystä en halua seurustellakaan. Olen kyllä muutaman kerran elämän aikana tuntenut fyysistä vetovoimaa johonkin mieheen, mutta haluaisin vain halailla ja suukotella. Tavallisessa seurustelusuhteessa pienikin läheisyys ahdistaa kun tietää että toinen osapuoli odottaa sen johtavan seksiin.
Onneksi viihdyn hyvin yksinkin eikä ajatus elämästä ilman kumppani juurikaan pelota. Toisaalta olen miettinyt sitäkin mahdollisuutta että asuisi kämppiksenä kaverin kanssa ja jakaisi näin arkiset ilot ja surut yhdessä =) - kämppis
=) kirjoitti:
Itse olen 28-vuotias nainen ja kasvanut ihan tavallisen onnellisessa perheessä ilman hyväksikäyttöä tms., mutta seksi ei kiinnosta. Pidän kyllä romanttisista elokuvista ja kirjoista ja joskus harvakseltaan (muutaman kerran vuodessa) saatan masturboidakin, mutta seksi toisen ihmisen kanssa inhottaa. Olen kyllä kokeillut, mutta minulle se oli seurustelun mukana tuleva ikävä velvollisuus, ei nautinto lainkaan. Tästä syystä en halua seurustellakaan. Olen kyllä muutaman kerran elämän aikana tuntenut fyysistä vetovoimaa johonkin mieheen, mutta haluaisin vain halailla ja suukotella. Tavallisessa seurustelusuhteessa pienikin läheisyys ahdistaa kun tietää että toinen osapuoli odottaa sen johtavan seksiin.
Onneksi viihdyn hyvin yksinkin eikä ajatus elämästä ilman kumppani juurikaan pelota. Toisaalta olen miettinyt sitäkin mahdollisuutta että asuisi kämppiksenä kaverin kanssa ja jakaisi näin arkiset ilot ja surut yhdessä =)Et olisi voinut kirjoittaa osuvammin. Seksijutut tuntuvat vastenmielisiltä. Olen ajatellut, että en ehkä ole sinut itseni/seksuaalisuuteni kanssa, mutta voi myös olla, että olenkin aivan normaali ihminen. Yhteiskunta on vaan jotenkin niin yliseksualisoitunut, että jos et joka viikonloppu laukkaa baareissa tyrkyttämässä itteesi, harrasta mahtavaa seksiä mitä moninaisimmissa paikoissa tai sinulla ei ole liutaa (joko peräkkäisiä tai yhtäaikaisia) kumppaneita, olet epänormaali.
Haluan jonkun läheisen ihmisen. Haluan olla jollekulle läheinen. Lapsiakin haluaisin. Nyt asun yksin, mutta olen asunut monta kertaa kämppisten kanssa. Kyllä se oli paljon mukavampaa. Karmaisee ajatus elinikäisestä yksinasumisesta! - Pretty woman muuten
m. o. n.
Voi kun mieheni olisi samanlainen. Meillä on kaikki muut asiat ihanasti, paitsi seksiasiat. Olemme muuten täydellinen pari, mutta haluaisin, että mieheni olisi aseksuaali. Mieheni on kuitenkin niin ihana ja kaikki muuta asiat menevät hyvin, että haluan harrastaa seksiä mieheni kanssa, vaikka en sitä kaipaa. Teemme paljon kaikkeja kivoja asioita yhdessä ja harrastamme yhdessä ja olemme asuneet mieheni töiden takia useissa maissa ja on ollut upeata elämää. Mieheni ostelee minulle aina upeita lahjoja ja hemmottelee minu paljon. Mieheni tykkää seksistä, mutta ei ole kuitenkaan mikään seksihullu ja se on vain ainoa miinus hänessä. Yritän parhaani. En halua ikinä menettää häntä, muuten kaikki hänen kanssaan on ihanaa. Minusta läheisyys ja hellyys ovat ihania ja niin miehestänikin, mutta ´hän sitten lisäksi kaipaa seksiäkin. Olen ihan Jumalalta rukoillut apua tähän asiaan. Haluan kaikkeni, että mieheni olisi onnellinen. Kaikkea hyvää sinulle ja ole onnellinen - tsib
=) kirjoitti:
Itse olen 28-vuotias nainen ja kasvanut ihan tavallisen onnellisessa perheessä ilman hyväksikäyttöä tms., mutta seksi ei kiinnosta. Pidän kyllä romanttisista elokuvista ja kirjoista ja joskus harvakseltaan (muutaman kerran vuodessa) saatan masturboidakin, mutta seksi toisen ihmisen kanssa inhottaa. Olen kyllä kokeillut, mutta minulle se oli seurustelun mukana tuleva ikävä velvollisuus, ei nautinto lainkaan. Tästä syystä en halua seurustellakaan. Olen kyllä muutaman kerran elämän aikana tuntenut fyysistä vetovoimaa johonkin mieheen, mutta haluaisin vain halailla ja suukotella. Tavallisessa seurustelusuhteessa pienikin läheisyys ahdistaa kun tietää että toinen osapuoli odottaa sen johtavan seksiin.
Onneksi viihdyn hyvin yksinkin eikä ajatus elämästä ilman kumppani juurikaan pelota. Toisaalta olen miettinyt sitäkin mahdollisuutta että asuisi kämppiksenä kaverin kanssa ja jakaisi näin arkiset ilot ja surut yhdessä =)Olen 29-vuotias nainen ja samoja ajatuksia minullakin. Olen suurimman osan aikuisiästäni seurustellut ja nyt olen naimisissa, mutta seksi ei ole koskaan kiinnostanut. Se on välttämätön paha jos haluaa kumppanuutta ja pysyvän parisuhteen.
Välttelen seksuaalisia kohtaamisia kaiken tavoin ja siksi muukin läheisyys on vaikeaa. Pelkään toisen olettavan sen johtavan enempään.
Minua inhottaa kaikki se seksin tuputtaminen joka tuutista, ja esim. kavereiden ja tuttujen "hauskat" vihjailevat läpät siitä kuinka tuore aviopari ei varmaan mitään muuta teekään ja koskas lapsia alkaa kuulua. Tekisi joskus mieli pamauttaa suoraan että ei niitä lapsia halaamalla saa, joten turha kysellä O_o
- olla myös
aseksuaali, suorastaan inhottaa koko seksuaalisuus.
- vieläpieni
itsekkin epäilen olevani aseksuaali, seksi on jotenkin etova sekä ahdistava ajatus. olen nuori 17v tyttö ja seksielämä ei koskaan ole ollut mitenkään valoisaa. koskaan en ole pahemmin seksistä kiinnostunut ja ahdistuin erittäin herkästi kun kuvittelin olevani ainoa (ennen tätä keskustelua) jolla oli tämä "ongelma" mutta silti en halunnut olla yksin ilman seksiä. rakastan läheisyyttä ja romantiikkaa, aluksi sain suhteessa melkein kaiken, mutta sitten tuli seksi. no oletin olevani epänormaali joten kestin jokaisen session ja loppujen lopuksi siitä tuli minulle kuin työ, halusin monesti sanoa "ei" mutta en vain pystynyt koska kyseiseltä henkilöltä sain kuitenkin sitä mitä minä myös halusin, jotenkin mielessäni kuvittelin että pakko antaa hännellekkin jotain tai muuten hän jättää minut. sain itkukohtauksia, ahdistuin ja syytin itseäni kun en vain pystynyt nauttimaan. lopulta hommat lähti luistamaan raiteilta ja sit mentiin jo väkisin sisää ja sillon sanoin EI! tunsin olevani pelkkä tyydytysnukke. sitten erosin. ja nyt sanon vain olevani selibaatissa sekä seurustelulakossa, sillä seurustelusta sain traumat, ja nyt en uskalla seurustella koska päässäni on ajatus siitä että siihen kuuluu seksi pakosti. mutta hyvä tietää etten ole ainoa :)
- kunnioittaja
vieläpieni kirjoitti:
itsekkin epäilen olevani aseksuaali, seksi on jotenkin etova sekä ahdistava ajatus. olen nuori 17v tyttö ja seksielämä ei koskaan ole ollut mitenkään valoisaa. koskaan en ole pahemmin seksistä kiinnostunut ja ahdistuin erittäin herkästi kun kuvittelin olevani ainoa (ennen tätä keskustelua) jolla oli tämä "ongelma" mutta silti en halunnut olla yksin ilman seksiä. rakastan läheisyyttä ja romantiikkaa, aluksi sain suhteessa melkein kaiken, mutta sitten tuli seksi. no oletin olevani epänormaali joten kestin jokaisen session ja loppujen lopuksi siitä tuli minulle kuin työ, halusin monesti sanoa "ei" mutta en vain pystynyt koska kyseiseltä henkilöltä sain kuitenkin sitä mitä minä myös halusin, jotenkin mielessäni kuvittelin että pakko antaa hännellekkin jotain tai muuten hän jättää minut. sain itkukohtauksia, ahdistuin ja syytin itseäni kun en vain pystynyt nauttimaan. lopulta hommat lähti luistamaan raiteilta ja sit mentiin jo väkisin sisää ja sillon sanoin EI! tunsin olevani pelkkä tyydytysnukke. sitten erosin. ja nyt sanon vain olevani selibaatissa sekä seurustelulakossa, sillä seurustelusta sain traumat, ja nyt en uskalla seurustella koska päässäni on ajatus siitä että siihen kuuluu seksi pakosti. mutta hyvä tietää etten ole ainoa :)
Aseksuaalisuus ja homoseksuaalisuus ovat ainoat asiat mitä tässä maailmassa pitää nykyään kunnioittaa. Heterot ovat geenejänsä monistavia jäteihmisiä.
- yksitähti
kunnioittaja kirjoitti:
Aseksuaalisuus ja homoseksuaalisuus ovat ainoat asiat mitä tässä maailmassa pitää nykyään kunnioittaa. Heterot ovat geenejänsä monistavia jäteihmisiä.
Haluan sanoa oman näkemykseni. Mielestäni se, että tunnet kuitenkin jonkunlaista sadistista halua, kertoo sen, ettet ole seksuaalisesti täysin tunteeton. Seksuaalinen halusi kohdistuu haluun satuttaa.
Seksuaalisuus on siitä hankala asia, että siihen kulminoituu usein hirveästi asioita. Jos on asioita menneisyydestä käsittelemättä, ne voi aiheuttaa hirveitä tunnelukkoja, jotka sitten saa elämänalueita täysin kiinni. Seksuaalisuus on yksi niistä. Lapsena voi olla niin paljon pelkoja, traumoja, vihaa, elämänhaluttomuutta ja kaikkea, että työntää asiat pois ja sulkee jotain kokonaan.
Epäilen että käyminen psykiatrilla tai psykologilla voisi auttaa. Ei sen takia, että harrastaisit seksiä, vaan siksi, että pääsisit eteenpäin noissa tunteissasi.
Oma taustani on sellainen, että olen "kärsinyt" ihan pienestä lapsesta saakka voimakkaista masokistisista haluista. Olen sinänsä ollut seksuaalinenkin, mutta haluni ovat olleet hyvin lukkiutuneita. Seksi on ällöttänyt minua ja minun on ollut vaikea puhua asiasta. Joskus minulla on ollut jopa tunteita, etten halua seksiä, kaikki fyysisyys on tuntunut luotaan työntävältä.
Olen nykyään päässyt monessa asiassa eteenpäin muun muassa psykoterapian mutta myös monen muun reitin avulla. Helppoa ei ole vieläkään, mutta ainakin nykyään tiedän, että ne haluni eivät ole "normaaleja", vaikka niin monella keskustelupalstalla sun muulla sellaista toitotetaankin. Ja ei minua ole kukaan sairaaksi tai epänormaaliksi esim. lääkärin tai psykoterapeutin puolesta luokitellut, vaan itse olen alkanut ymmärtää itseäni paremmin ja tajunnut mistä masokistiset haluni ja kyky olla ilman seksuaalisia haluja pitkäänkin johtuvat.
Pääasiassa itselläni on ollut niin vaikea suhde isääni ja kaikkiin miespuolisiin ihan pienestä asti, että olen liittänyt seksuaalisuuteeni hirveän määrän pelkoja. Lapsenakin on seksuaalinen, mutta silloin siihen suhtautuu hirveän paljon raadollisemmin. Itselläni sen alueen sulkeutumiseen ja noihin väkivaltaisiin haluihini liittyi suorastaan pakokauhun omaisia tunteita. Kun ne alkoivat vaikeasti ja vähitellen avautua, myös aloin nähdä itsestäni asioita syvemmin.
En tietenkään halua sanoa, onko asia sinun suhteesi niin tai näin. Luulen vain, että niin moni seksuaalisuuden muoto nykyään on jonkunlaisen pitkän (myös kollektiivisen?) trauman tuote.
Itse olin nuorempana pitkään siinä uskossa että masokismini on ihan tavallista ja normaalia, kun niin moni on masokisti tai sadisti ja viettää koko elämänsäkin toteuttaen noita haluja. Kävin täällä keskustelupalstoilla ja toteutin itsekin näitä halujani ajautuen henkisesti itseni kanssa aika vaaralliseen tilaan.
Toisaalta luulen, että seksin ylikorostaminen ja "normaalin" seksielämän määritelmän yhtä tuhoisana sen suhteen, että monikaan pystyisi toteuttamaan omaa itseään seksuaalisesti. Seksuaalisuus on niin monessa asiassa läsnä. Ei se ole vain seksiä tai yhdyntää.
Teet tietysti itse miten parhaaksi näet, mutta ei käyminen psykologilla tai psykiatrilla välttämättä haitaksikaan ole. Sitä en kehoita, että lähtisit oikeasti toteuttamaan sadistisia halujasi, vaikka tekisitkin sitä turvallisesti. Se voi johtaa niin helposti todella kauaksi siitä, että olisi oikeasti elämässä helppo, turvallinen ja hyvä olla.
Oikein hyvää jatkoa sinulle! Toivon todella paljon, että asiat lähtevät sujumaan. - aseksuaali(ko)
yksitähti kirjoitti:
Haluan sanoa oman näkemykseni. Mielestäni se, että tunnet kuitenkin jonkunlaista sadistista halua, kertoo sen, ettet ole seksuaalisesti täysin tunteeton. Seksuaalinen halusi kohdistuu haluun satuttaa.
Seksuaalisuus on siitä hankala asia, että siihen kulminoituu usein hirveästi asioita. Jos on asioita menneisyydestä käsittelemättä, ne voi aiheuttaa hirveitä tunnelukkoja, jotka sitten saa elämänalueita täysin kiinni. Seksuaalisuus on yksi niistä. Lapsena voi olla niin paljon pelkoja, traumoja, vihaa, elämänhaluttomuutta ja kaikkea, että työntää asiat pois ja sulkee jotain kokonaan.
Epäilen että käyminen psykiatrilla tai psykologilla voisi auttaa. Ei sen takia, että harrastaisit seksiä, vaan siksi, että pääsisit eteenpäin noissa tunteissasi.
Oma taustani on sellainen, että olen "kärsinyt" ihan pienestä lapsesta saakka voimakkaista masokistisista haluista. Olen sinänsä ollut seksuaalinenkin, mutta haluni ovat olleet hyvin lukkiutuneita. Seksi on ällöttänyt minua ja minun on ollut vaikea puhua asiasta. Joskus minulla on ollut jopa tunteita, etten halua seksiä, kaikki fyysisyys on tuntunut luotaan työntävältä.
Olen nykyään päässyt monessa asiassa eteenpäin muun muassa psykoterapian mutta myös monen muun reitin avulla. Helppoa ei ole vieläkään, mutta ainakin nykyään tiedän, että ne haluni eivät ole "normaaleja", vaikka niin monella keskustelupalstalla sun muulla sellaista toitotetaankin. Ja ei minua ole kukaan sairaaksi tai epänormaaliksi esim. lääkärin tai psykoterapeutin puolesta luokitellut, vaan itse olen alkanut ymmärtää itseäni paremmin ja tajunnut mistä masokistiset haluni ja kyky olla ilman seksuaalisia haluja pitkäänkin johtuvat.
Pääasiassa itselläni on ollut niin vaikea suhde isääni ja kaikkiin miespuolisiin ihan pienestä asti, että olen liittänyt seksuaalisuuteeni hirveän määrän pelkoja. Lapsenakin on seksuaalinen, mutta silloin siihen suhtautuu hirveän paljon raadollisemmin. Itselläni sen alueen sulkeutumiseen ja noihin väkivaltaisiin haluihini liittyi suorastaan pakokauhun omaisia tunteita. Kun ne alkoivat vaikeasti ja vähitellen avautua, myös aloin nähdä itsestäni asioita syvemmin.
En tietenkään halua sanoa, onko asia sinun suhteesi niin tai näin. Luulen vain, että niin moni seksuaalisuuden muoto nykyään on jonkunlaisen pitkän (myös kollektiivisen?) trauman tuote.
Itse olin nuorempana pitkään siinä uskossa että masokismini on ihan tavallista ja normaalia, kun niin moni on masokisti tai sadisti ja viettää koko elämänsäkin toteuttaen noita haluja. Kävin täällä keskustelupalstoilla ja toteutin itsekin näitä halujani ajautuen henkisesti itseni kanssa aika vaaralliseen tilaan.
Toisaalta luulen, että seksin ylikorostaminen ja "normaalin" seksielämän määritelmän yhtä tuhoisana sen suhteen, että monikaan pystyisi toteuttamaan omaa itseään seksuaalisesti. Seksuaalisuus on niin monessa asiassa läsnä. Ei se ole vain seksiä tai yhdyntää.
Teet tietysti itse miten parhaaksi näet, mutta ei käyminen psykologilla tai psykiatrilla välttämättä haitaksikaan ole. Sitä en kehoita, että lähtisit oikeasti toteuttamaan sadistisia halujasi, vaikka tekisitkin sitä turvallisesti. Se voi johtaa niin helposti todella kauaksi siitä, että olisi oikeasti elämässä helppo, turvallinen ja hyvä olla.
Oikein hyvää jatkoa sinulle! Toivon todella paljon, että asiat lähtevät sujumaan.Oon nyt 27-vuotias mies ja mustakin on alkanut tuntua siltä, että olen jonkin sortin aseksuaali. Ei vaan kiinnosta seksi juuri ollenkaan. Olin noin pari vuotta sitten suhteessa naisen kanssa, jonka kanssa aluksi kyllä seksiä harrastettiin, mutta jo noin 2 kuukauden seurustelun jälkeen, ei enää tehnyt seksiä oikeastaan ollenkaan mieli. Nainen teki yhtä poikkeusta lukuunottamatta aloitteen, jonka n. 90% torjuin. Vaikeahan se sellaisessa suhteessa oli olla jossa nainen halusi joka päivä seksiä ja teki aloitten ja sitten tuli torjutuksi melkein joka kerta. Kyllähän se varmasti toisen ihmisen itsetunnolle pahaa teki. Tosin eipä ollut itselläkään helppoa, kun piti aina joku tekosyy keksiä seksistä kieltäytymiseen. Pakko oli joskus suostua, kun nainen uhkasi mennä vieraisiin jollen anna seksiä hänelle. Välillä hän taas haukkui homoksi, kun seksi ei kiinnostanut. Halusin kyllä läheisyyttä, suudella ja halata ja rakastin häntä ylikaiken. Nainen oli kaunis ja ottajia kyllä olisi riittänyt. Mutta suhde ei ole vakaalla pohjalla jos toista ei kiinnosta seksi juurikaan ja toinen on nymfomaani. Tästä on nyt jo aikaa ja suhteemme päättyi täysin muista kuin seksiin liittyvistä syistä. Haluaisin parisuhteen jossa olisi vain vähän seksiä tai ei ollenkaan.
- ?
aseksuaali(ko) kirjoitti:
Oon nyt 27-vuotias mies ja mustakin on alkanut tuntua siltä, että olen jonkin sortin aseksuaali. Ei vaan kiinnosta seksi juuri ollenkaan. Olin noin pari vuotta sitten suhteessa naisen kanssa, jonka kanssa aluksi kyllä seksiä harrastettiin, mutta jo noin 2 kuukauden seurustelun jälkeen, ei enää tehnyt seksiä oikeastaan ollenkaan mieli. Nainen teki yhtä poikkeusta lukuunottamatta aloitteen, jonka n. 90% torjuin. Vaikeahan se sellaisessa suhteessa oli olla jossa nainen halusi joka päivä seksiä ja teki aloitten ja sitten tuli torjutuksi melkein joka kerta. Kyllähän se varmasti toisen ihmisen itsetunnolle pahaa teki. Tosin eipä ollut itselläkään helppoa, kun piti aina joku tekosyy keksiä seksistä kieltäytymiseen. Pakko oli joskus suostua, kun nainen uhkasi mennä vieraisiin jollen anna seksiä hänelle. Välillä hän taas haukkui homoksi, kun seksi ei kiinnostanut. Halusin kyllä läheisyyttä, suudella ja halata ja rakastin häntä ylikaiken. Nainen oli kaunis ja ottajia kyllä olisi riittänyt. Mutta suhde ei ole vakaalla pohjalla jos toista ei kiinnosta seksi juurikaan ja toinen on nymfomaani. Tästä on nyt jo aikaa ja suhteemme päättyi täysin muista kuin seksiin liittyvistä syistä. Haluaisin parisuhteen jossa olisi vain vähän seksiä tai ei ollenkaan.
Harmi, että olen 20 v. vanhempi kuin sinä ;). Olen aina toivonut suhdetta, jossa kyllä halaillaan ja kosketellaan ym. fyysistä läheisyyttä pitää olla, mutta pidemälle ei tarvitsisi mennä.
Jollain lailla haluankin seksiä, kun olen rakastunut, mutta pohjimmiltaan se on vain halua tuntea itsensä halutuksi ja rakastetuksi. Haluaisin myös olla normaali ja nauttia seksistä, mutta aina olen pettynyt. Muutaman toiveikkaan yrityksen jälkeen ei enää kiinnosta.
Miten löytäisi vähän seksiä haluavan miehen? Tämän ikäisenä ehkä helpompaa kuin nuorella, mutta silti. Ihan ensi tapaamisella ei voi mennä sanomaan, että haluan seksittömän suhteen. Missä vaiheessa ja miten asian voisi ottaa puheeksi? - n
? kirjoitti:
Harmi, että olen 20 v. vanhempi kuin sinä ;). Olen aina toivonut suhdetta, jossa kyllä halaillaan ja kosketellaan ym. fyysistä läheisyyttä pitää olla, mutta pidemälle ei tarvitsisi mennä.
Jollain lailla haluankin seksiä, kun olen rakastunut, mutta pohjimmiltaan se on vain halua tuntea itsensä halutuksi ja rakastetuksi. Haluaisin myös olla normaali ja nauttia seksistä, mutta aina olen pettynyt. Muutaman toiveikkaan yrityksen jälkeen ei enää kiinnosta.
Miten löytäisi vähän seksiä haluavan miehen? Tämän ikäisenä ehkä helpompaa kuin nuorella, mutta silti. Ihan ensi tapaamisella ei voi mennä sanomaan, että haluan seksittömän suhteen. Missä vaiheessa ja miten asian voisi ottaa puheeksi?Olen samanikäinenkuin sinä. Samaa olen miettinyt, missä vaiheessa pitäisi kertoa, ettei minusta tule hyvää seksikumppania. Haluan kyllä seksiä, tai ehkä haluan vain olla haluttu, en tiedä. Sen jälkeen, kun joudun myöntämään, ettei tämänkään miehen kanssa tunnu yhtään paremmalta, siitä tulee pakkopullaa. Hellyys ja läheisyys riittäisi.
Kovin hiljaista tuolla suomenkielisellä aseksuaalit-keskustelupalstalla ja englannin kieli ei taivu riittävästi keskusteluun osallistumiseen niillä foorumeilla. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia jonkun miehen, tai miksei naisenkin, kanssa. Mahaisiko onnistua täällä keskusteluketjun kautta yhdistämään haluttomia/aseksuaaleja? Ikävä, jos pitää odottaa 7-kymppiseksi asti, ennekuin löytää kumppanin seksittömään suhteeseen. - n28 etsimässä oikeaa
aseksuaali(ko) kirjoitti:
Oon nyt 27-vuotias mies ja mustakin on alkanut tuntua siltä, että olen jonkin sortin aseksuaali. Ei vaan kiinnosta seksi juuri ollenkaan. Olin noin pari vuotta sitten suhteessa naisen kanssa, jonka kanssa aluksi kyllä seksiä harrastettiin, mutta jo noin 2 kuukauden seurustelun jälkeen, ei enää tehnyt seksiä oikeastaan ollenkaan mieli. Nainen teki yhtä poikkeusta lukuunottamatta aloitteen, jonka n. 90% torjuin. Vaikeahan se sellaisessa suhteessa oli olla jossa nainen halusi joka päivä seksiä ja teki aloitten ja sitten tuli torjutuksi melkein joka kerta. Kyllähän se varmasti toisen ihmisen itsetunnolle pahaa teki. Tosin eipä ollut itselläkään helppoa, kun piti aina joku tekosyy keksiä seksistä kieltäytymiseen. Pakko oli joskus suostua, kun nainen uhkasi mennä vieraisiin jollen anna seksiä hänelle. Välillä hän taas haukkui homoksi, kun seksi ei kiinnostanut. Halusin kyllä läheisyyttä, suudella ja halata ja rakastin häntä ylikaiken. Nainen oli kaunis ja ottajia kyllä olisi riittänyt. Mutta suhde ei ole vakaalla pohjalla jos toista ei kiinnosta seksi juurikaan ja toinen on nymfomaani. Tästä on nyt jo aikaa ja suhteemme päättyi täysin muista kuin seksiin liittyvistä syistä. Haluaisin parisuhteen jossa olisi vain vähän seksiä tai ei ollenkaan.
Täälläkin on yksi nainen joka haluaisi parisuhteen jossa seksi ei olisi niin tärkeää. Läheisyydestä ja hellyydestä kuitenkin pidän. Koska tällaisia miehiä tuntuu olevan aika vähän olemassa niin ajattelin laittaa tänne minäkin mailiosoitteen löydettäväksi. Kenties Se oikea vaikka bongaisi tämän :) Eli saa mailailla osoitteeseen: sofarunknown (at) luukku.com. Olen 28-vuotias. Olisi kiva jos olisit suht samanikäinen :)
- NOSEX81
Ittee ei oo ikin kiinnostanu seksi... en tiä mikä siin on. Mullaki tuntuu aika yksinäiselt kans. Haluisin vaa seurustell, mut ilma sitä seksii. ELI SEKSI ON YLIARVOSTETTUA!!!
- uninen.
Mulla on niin, et haluaisin seksiä, mut vaan jotain yhtenä päivänä per kuukausi..ois ihan kiva :D
En haluaisi täysin seksitöntä suhdetta, mut en varsinkaan sellaista, jossa harrastetaan sitä liikaa.. - pihtari2
uninen. kirjoitti:
Mulla on niin, et haluaisin seksiä, mut vaan jotain yhtenä päivänä per kuukausi..ois ihan kiva :D
En haluaisi täysin seksitöntä suhdetta, mut en varsinkaan sellaista, jossa harrastetaan sitä liikaa....ei oo mitää vähän musta :/
- missmnk
Hei! Haluan nostaa tämän keskustelun ylös sillä olen miettinyt ihan samoja asioita.
Olen 18-vuotias tyttö/nainen ja pidän tällä hetkellä itseäni aseksuaalina. En ole ikinä seurustellut, mutta jollakin lailla kaipaan sitä, sillä haluaisin läheisyyttä ja ystävyyttä, en kuitenkaan seksiä. Seksi on minusta vaivaannuttavaa ja inhottavaakin. Halailu, läheisyys ja muu sellainen kuitenkin kiinnostaa.
Ihastunut olen muutamia kertoja ja uskon voivani rakastua, mutta niinhän jotkut aseksuaalit voivat. En sanoisi että minulla on mitään traumoja joiden vuoksi olen tällainen, kunhan vaan olen. Masturboin silloin tällöin, noin kerran kuukaudessa, mutta siihenkin liittyy omituisia fetissejä. Joskus kiinnostus itsetyydytykseenkin lopahtaa kesken kaiken. Tunnen suurta erilaisuutta asian takia enkä ole kertonut tästä kenellekään muualla kuin netissä... Toisaalta toivon, että jos joskus saisin ensisuudelmani, "hurahtaisin käyntiin" ja alkaisi seksiasiatkin kiinnostaa. Mutta turha toivo kai, sillä kai minä jo tähän mennessä olisin seksiä ajatellut ja siitä fantasioinut, jos olisin tavallinen seksuaali.- sam871
23-vuotias mies täällä, enkä ole ikinä haaveillut seksistä, koska en ole seksuaalinen ihminen. Ihan normaali on ollut kaikki kehitys, ei mitään traumoja tai muuta, ihan perusnormaalista onnellisesta perheestä tulen.
Itsekin olen lähtenyt viime aikoina miettimään sitä, että mikäköhän minunkin tulevaisuuteni oikeen on, kun tutkimusten mukaan vain noin 1% ihmisestä on aseksuaaleja, eli ei ihan järkyttävästi ole valinnanvaraa elämänkumppania valittaessa. En ole ikinä seurustellut, koska olen aina ollut hyvin itsenäinen ihminen mieleltäni niin ei ole ollut kaipuuta seurustella. Tietenkin pidemmän päälle se voi käydä tylsäksi elellä yksinään, mutta ei siinäkään mitään huonoa ole.
Jos joku aseksuaalinen haluaa vaihtaa ajatuksia tai kokemuksia asiaan liittyen niin aina voi minulle pistää sähköpostia [email protected]
- Pullakala
Öhöm...
En tiedä, miten aloittaa. Jee. Luin koko ketjun, ja helpotuin, kun on muitakin, joilla on samanlaisia kokemuksia/tuntemuksia. Olen jonkin aikaa tiennyt olevani aseksuaali, ja siis tiennyt senkin, että niitä on todella olemassa enkä ole ainoa, mutta on se eri asia lukea _ihmisten_ kirjoittamia omia ajatuksia, kuin jotain satunnaista tietosivustoa Wikipediasta.
Koskaan en ole ollut kiinnostunut seksistä tai siihen liittyvistä asioista. Koen ajatuksenkin sellaisista vastenmielisinä, elokuvissa en jaksaisi katsoa siihen liittyviä kohtauksia. En ylipäätään pysty käsittämään, mikä kyseisessä aktiviteetissa muka on niin kamalan "hienoa" ja "mahtavaa", etteivät ihmiset voisi elää ilman sitä. Kun kuuntelen tuttujen selostuksia omista kokemuksistaan, en millään jaksaisi kuunnella, koska asia ei saa minussa aikaan minkäänlaista innostusta. Niin ikään en pysty käsittämään, miksi työpaikallamme on miesten pukuhuoneessa naiskalenteri, tai miksi jotkut kaverini sekosivat, kun elokuvissa oltiin ja filmin miestähti otti paidan pois. Pidän kyllä joitakin miehiä komeina ja hyvännäköisinä, mutta en koskaan ole käsittänyt, miksi on niin "upeaa" nähdä ko. yksilö ilman vaatteita? Naamaa minä tuijottaisin enemmänkin, tai oikeastaan kokonaisuutta (ja ihan vaatteet päällä mieluiten), kuin mitään takamusta.
Olen kertonut hurjalle määrälle tuttavia olevani aseksuaali - jopa kolme ihmistä taitaa tietää siitä. Äitini, joka ei korvaansa lotkauttanut mokomalle tiedolle, hänelle se oli aivan sama (paras suhtautuminen), ja parille tyypille, joista toinen oli sitä mieltä että minussa on vakava sairaus joka pitää hoitaa ensitilassa ja toinen kannusti ääni käheänä "kyllä se muuttuu kun löydät sopivan miehen! Ei hätää!!" En käsittänyt heidän reaktiotaan. Melkein kuin olisin juuri ilmoittanut levittäväni kuolettavaa spitaalia tahdonvoimalla, ilmoitus aseksuaalisuudestani sai tyypit hyppimään seinille.
Aseksuaalisuus ei ole koskaan haitannut minua. En ole koskaan kuvitellut itseäni seksuaalisen aktiviteetin pariin kenenkään kanssa enkä yksinkään. En ole edes halunnut kuvitella. Halailusta ja muusta yhdessäolosta pitäisin kyllä, käsikädessä kulkemisesta ja sensellaisesta (tosin ihan aina en tykkää ajatella edes sellaista), mutta ei mitään mikä tapahtuu "ilman vaatteita". Ei vain yksinkertaisesti kiinnosta.
Ja jos joku nyt haluaa tähänkin heittää loistavan elämänohjeen psykiatrin luona vierailusta, niin kerrottakoon vielä, että sellaisella käynkin jo (ihan muista syistä, mm. sosiaalisesta fobiasta), ja hänenkin kanssaan kun tämä aseksuaalisuus tuli esille eräässä keskustelussa, hän oli sitä mieltä, että se on ok. Kunhan asia ei haittaa yksilöä itseään - eli minua - sille ei tarvitse tehdä mitään.
Toivottavasti tätäkin ketjua jotkut ihmiset jatkavat, tästä aiheesta on niin vähän mitään tietoa jaettavaksi. (: - bää
No terve. Täällä yksi itsensä aseksuaaliksi luokitteleva. http://aseksuaalit.net
- ärripurrinen
Löysin googlettamalla tämän viestiketjun ja valtava helpotuksen tunne tuli juuri kun huomasin että ihan oikeasti meitä on muitakin. Olen myös aseksuaali, tosin vasta 18v nainen. Haaveilen monien muiden tapaan seurustelusuhteesta jossa ei seksiä harrasteta, mutta en ymmärrä voinko koskaan löytää toista aseksuaalia jonka kanssa kemiat muuten kohtaa... Olisi ihana kuulla tällaisia onnistuneita tositarinoita, ihan vaan vinkkinä ;)
- Terhen888
Olen kolmekymppinen nainen ja aseksuaali minäkin. En ole ikinä seurustellut, treffaillut kylläkin. En myöskään ole kertonut kenellekään olevani aseksuaali. Epäilen sen olevan liian hankala asia muiden käsitettäväksi. Olen aina tiennyt olevani muista poikkeava mutta törmäsin oikeaan termiin vasta muutama vuosi sitten. Tuntui uskomattomalta lukea niin oikeaan osuva kuvaus itsestään.
Seksi ei inhota minua, se vain on täysin yhdentekevä asia. En halua harrastaa sitä koska en kykene kiihottumaan toisesta ihmisestä enkä halua että minuun kosketaan. Välttelen kosketusta myös muuten, en pelkästään seksuaalisessa mielessä. Poikkean ehkä muista tämän ketjun kirjoittajista siinä että en juurikaan kaipaa seurustelua. Saattaa tietysti olla etten vain tiedä mitä menetän koska minulla ei ole kokemusta asiasta mutta en kyllä juurikaan kaipaa muiden ihmisten seuraa. Enkä todellakaan kestä edes ajatusta siitä että pitäisi tavata - puhumattakaan yhdessä asumisesta - samaa ihmistä joka päivä. Viihdyn hyvin omassa elämässäni tällä hetkellä enkä ainakaan tällä hetkellä kaipaa muutosta nykytilanteeseeni. Olisi tietysti mukava tavata samanlaisia ihmisiä mutta harvassa vaikuttavat olevan!
Ja aikaisemmin tähän ketjuun kirjoittaneelle valopäälle lisätiedoksi etten ole millään tavalla traumatisoitunut lapsena tai vastaavaa ja että esimerkiksi sisarrukseni ja vanhempani ovat niin sanotusti normaaleja. Lapsuuteni oli onnellinen ja ympärilläni on aina ollut hyviä roolimalleja sekä miehissä että naisissa. Tällainen minä vain olen ja siinä se. - filosofinen silli
Kiitokset ketjun aloittajalle. Aseksuaalisuus on aihe josta ei hirveästi kuule. Kunpa olisin tiennyt määritelmästä jo teinivuosinani.
En ole kiinnostunut seksistä ja mun on vaikea ajatella toisia ihmisiä seksuaalisina olentoina. Koen seksin vähän kuin sillien syömisenä: ei mitään kiinnostavaa tai miellyttävää ja pärjään hyvin ilmankin. Kauneutta osaan kyllä arvostaa ja kauniita ihmisiä on mukava katsella, mutta arvostukseen ei liity seksuaalisia haluja tai ajatuksia, ei ole koskaan liittynyt.
Haluaisin kuitenkin läheisyyttä, kumppanin ja lapsia, joten todennäköisesti joudun seksiä harrastamaan. Ihanteellista olisi löytää mies, joka ei haluaisi seksiä lapsentekoprosessien jälkeen. - .....
Pakko kysyä mielenkiinnosta orgasmeista.. Saavatko aseksuaalit niitä? Jos saavat niin eikö niistä kiihotu?
- filosofinen silli
"Pakko kysyä mielenkiinnosta orgasmeista.. Saavatko aseksuaalit niitä? Jos saavat niin eikö niistä kiihotu?"
Periaatteessa aseksuaali pystyy saamaan orgasmin, ei siis ole kyse mistään erektio- tai muusta fyysisestä ongelmasta. Kiihottumisesta en osaa sanoa mitään kattavaa, koska aseksuaalisten kiihottumista ei juurikaan ole tutkittu - niin kuin ei aseksuaalisuuttakaan. Jotkut ovat kuitenkin kertoneet huomanneensa kehossaan kiihottumiseksi tulkittavia reaktioita, mutteivät kuitenkaan ole tunteneet halua tai mitään muutakaan erityistä. Ikään kuin koputtelisi polvirefleksiä, refleksin näkee mutta tuskinpa se monellekaan suuria tunteita herättää. - Minä myös
Olen kohta nelikymppinen nainen ja niin se taitaa jäädä pysyvä elämänkumppani haaveeksi minullekin. Minä en varmaan ole aseksuaali, koska kyllä mua seksi kiinnostaa, mutta ei sen harrastaminen muitten kanssa. Seurustellut olen aikaisemmin useamman kerran, mutta aina se on tyrehtynyt siihen, että minua ei seksi toisen kanssa kiinnosta. Minä en pysty enkä halua "avautua" omista mieltymyksistä kumppanille enkä kyllä haluaisi olla pelkkä panoreikä mihin lastinsa tyhjentää. Muu läheisyys ja halailu riittäisi mulle vallan hyvin.
- Pöllöneito
Minulla on eräs ystävä joka on luokitellut itsensä aseksuaaliksi. Itseasiassa hetken mietin että onko aloitus viestin lähettäjä ystäväni? (nainen ja saman ikäinen).
En ole kuitenkaan puhunut seksuaalisuudesta hänen kanssaan sen enempää (en oikein tiedä miten siitä voisi puhua ihmiselle aiheesta kun hänellä ei ole esim. fantasian kohteita)
Haluaisin toki puhua aiheesta ystäväni kanssa ihan vain mielenkiinnon vuoksi (aseksuaalisuudesta on hankala löytää mitään tietoa).
Kun aseksuaalisuus tulee puheeksi niin alan aina miettimään mistä se johtuu?
Bi, hetero, homo, lesbo, panseksuaali suuntaumuksien "syyt/tekijät" on minulle helposti hahmotettava asia.
Mutta miksi aseksuaali ei tunne vetoa mihinkään?
Ekana teoriana tulee mieleen että jos heidän kehossaan ja jonkin hormoonin vajaa tuotanto? Tai heidän lapsuudessaan on tapahtunut jotain mikä on lukottanut seksuaaliset tuntemukset...?
En ala arvailemaan tämän enempää (sille ei tulisi loppua).
Mutta kiinnostaa todella tietää mikä siinä on takana loppupeleissä.- höpölööh
"Mutta miksi aseksuaali ei tunne vetoa mihinkään?
Ekana teoriana tulee mieleen että jos heidän kehossaan ja jonkin hormoonin vajaa tuotanto? Tai heidän lapsuudessaan on tapahtunut jotain mikä on lukottanut seksuaaliset tuntemukset...?"
Hormonien vajaatuotannosta en osaa sanoa, mutta itselläni oli onnellinen, turvallinen ja tasapainoinen lapsuus. Vanhemmat ja sisarukset välittivät, oli kavereita, virikkeitä ja harrastuksia, silti myös vapaa-aikaa. Kukaan tuskin tietää, mistä aseksuaalisuus "johtuu", aihetta pitäisi tutkia enemmän.
En ole kiinnostunut seksistä enkä koe kiinnostuksen puutettani ongelmana. Tuntuu, että ongelmalliseksi aseksuaalisuuden tekevät toiset ihmiset, seksuaalit. He yrittävät keksiä parannuskeinoja ja lohduttaa, kehottavat käymään lääkärissä. Ei auta vaikka kuinka sanoisi, että eihän minussa ole mitään vikaa. Painostuksen seurauksena jokunen aseksuaali pakottautuu seksuaalisuhteisiin ja lähipiiri hymisee tyytyväisenä heidän "parannuttuaan" haluttomuudesta. Surullista.
Tilannetta voisi ehkä verrata siihen, että Matti joutuu jostain syystä autiolle saarelle sadan etanoista hullaantuneen biologin kanssa. Matti ei ole kiinnostunut etanoista tai niiden elämästä, mitä biologien on vaikea ymmärtää. He työntävät etanoita Matin nenän eteen ja kehottavat ihailemaan niiden tuntosarvia ja muita kiehtovia piirteitä, yrittävät kiinnittää Matin huomion etanoiden ihmeelliseen olemukseen. Mattia ei vaan kiinnosta, hän on tyytyväinen tilanteeseen. Biologit säälivät Mattia.
- aseksuuali
itsekkin taidan olla aseksuaali kun oishan nuita naisia ollu josta olisin ollut kiinnostunutkin mutta jokin vaan hakkaa takaraivossa että älä ees yritä susta ei oo siihen monet pitävät mua vähän erikoisena ja aattelee eikö tuolle mikään kelpaa jotenki vaan tuntuu että suhteet ja seksi jne ei vaan kiinnosta tykkään olla itekseni ja tehdä jotain muuta!
- "Kasvettu erilleen"
Halusin itsekin kirjoittaa tänne, sillä kampailen itsekin tämän "ongelman" kanssa, minkä itseasiassa seurustelukumppanini on luonut.
Aloin seurustella tajuamatta ehkä itsekin, miten seksi ja seksuaalisuus ei kiinnosta minua pätkääkään. Mukava kaveripoikani ihastui minuun, ja ajattelin, että kerrankos sitä seurustelua kokeilee. Vaikka olin tuolloin siis jo 20-vuotias.
Mutta seksi. Se on niin suorittamista ja pakkopullaa, ja olen jatkuvasti keksimässä syitä miksi en halua tai jaksa. Minua ei kiinnosta, en saa asiasta mitään mielihyvää ja sukuelinten hiplailu ja tuijottelu vain ällöttää minua. Seksissä ei ole mitään nautinnollista, ei mitään huumaa tai halua. Joudun olemaan antavana osapuolena ja vääntämään kasvoilleni pakotetun hymyn. Asia tuntuu minusta vaivalloiselta, ja inhoan koko toimitusta.
Mitään traumaattista elämässäni ei ole kyllä tapahtunut. Mutta tämä syö selvästi parisuhdettani, ja luulen että keikun eron partaalla. Poikaystäväni on kovin ymmärtäväinen ja sanoo, ettei asia haittaa mutta kyllä se haittaa. Hän haluaa minua, mutta minä en todellakaan häntä. Tai ketään muutakaan sen puoleen. Haluan ns. "pitää vaatteet päällä", suukotella ja silitellä, halailla ja kulkea käsi kädessä. Ahdistun kun silittely muuttuu rintojen hiplailuksi ja poikaystävällä on tietyt vaatimukset. Voin lähes pahoin hänen kiihottuessaan, sillä en jaksa keksiä uutta tekosyytä.
Ongelmaksihan minäkin olen tämän luonut, kun en osaa keskustella tai jutella asiasta. Olen monesti vihjaillut, että poikaystäväni pitäisi harrastaa seksiä muiden kanssa. Ja totta vie tarkoitan sitä! Kestäisin aivan hyvin, että hän tyydyttäisi seksuaaliset halunsa muualla ja rakastaisi minua. Mutta ei niin ei... - Sarina A
Ajattelen olevani aseksuaali. Koska en ole oikein koskaan ollut kiinnostunut seksistä. Olen sitä kyllä harrastanut ja aikanaan vähän nuorempana kokeilin monenlaista, koska minulle sanottiin toistuvasti: haluttomuutesi johtuu ainoastaan siitä, ettet ole "löytänyt itseäsi". Olen myös kokeillut seksiä sekä miesten että naisten kanssa. Saan orgasmin helposti, seksi ei tunnu epämiellyttävältä ollenkaan, eikä ole todellakaan pahoja kokemuksia sen enempää lapsuudenkodista kuin aikuisen suhde-elämästäkään.
Se ei vaan kiinnosta. Seksi on minusta myös äärimmäisen tylsää. Vaikka kokeilisi kaikki lajityypit läpi - kerran kokeiltuasi siinä ei ole enää mitään uutta. Samaa toistoa ja vieläpä saman ihmisen kanssa, jos on parisuhteessa. Läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden kanssa seksillä ei ole kuin sivuosa. Läheisyys syntyy ihan muista asioista, jos siis puhutaan myös henkisestä läheisyydestä, eikä pelkästään iho vasten ihoa - läheisyydestä. Jonka senkin saavuttaa herkemmin ilman seksiä.
Se mitä tunnen: olen VAPAA! Tunnen oloni todella rennoksi, eikä minun tarvitse yrittää tehdä fyysistä vaikutusta kehenkään. Voin nähdä ihmiset sukupuolesta riippumatta ihmisinä. Minulla riittää energiaa ja mielenkiintoa monenlaisiin asioihin ja ilmiöihin tässä elämässä, eikä minun tarvitse haaskata aikaani lakanoilla. Tunnen olevani erittäin elinvoimainen ja elämäniloinen, nautin olostani ja olen harvoin tyytymätön tai pahalla tuulella.
Älyttömintä tässä on se, että - kenties juuri edellä mainitusta syystä - ihmiset kiinnostuvat minusta aika totaalisesti ja kaikkialla. Olen 30 ja kivannäköinen, pitkä nainen. Kuulemma "salaperäinen valtakunta". Toisinaan toivon, että olisin niitä, jotka vain katoavat muiden joukkoon. En erityisemmin kaipaa fyysistä ihailua. En erityisemmin tarvitse muiden ihmisten seuraakaan, vaikka tulen hyvin ihmisten kanssa toimeen. Tunnen oman arvoni ihan ilman sitäkin. Tiedän olevani ihan nätti ja myös ilman vaatteita kivan näköinen mutta en tarvitse sen tietämiseen kenenkään muun ihailua.
Parisuhteessa tämä todella on ONGELMA isolla O:lla. Ja se ongelma koko aseksuaalisuuden suhteen on lähes pääasiassa muiden ihmisten puolella. Olen rehellisesti kertonut aina, että seksi ei ole minun elämässäni tärkeiden asioiden joukossa mutta eihän sitä kukaan usko ihastuksen huumassa. Miehet todennäköisesti ajattelevat, että ei vain ole saanut kunnolla munaa ja kuvittelevat parantavansa minut. No - olen jopa antanut kokeilla, kun itsekin tietysti välillä kelannut sitä mutta kyllä nyt tässä vaiheessa elämää voin jo sanoa, että ei se todellakaan siitä ole kiinni. Kun seksi ei vain ole kiinnostavaa, niin se ei ole. Sillä ei vain yksinkertaisesti ole mitään merkitystä.
Olisin itse ihan valmis ns. vapaaseen suhteeseen, jossa toinen voisi harrastaa seksiä halutessaan muiden kanssa. Minä en menettäisi mitään koska minulle se ei ole big deal. Suurista puheista huolimatta kovin harva on siihen oikeasti valmis. Se hämmästyttää minua aina. Miehet (myös ystävien miehet, jota hämmästelen AINA) ovat ehdottelemassa salapanoja. Valitetaan toistuvasti, että vieraissa on käytävä kun vaimo ei anna. Ollaan siis kyllä valmiita pettämään salaa omaa vaimoa mutta kun saisi luvan ja täyden vapauden, niin se ei käykään. Mietin aina ihmisten kypsyyden todellista astetta.
Olen tälläkin hetkellä pitkähkössä suhteessa mutta seksittömyys on nakertanut jo pitkään. Rakastan tätä ihmistä todella ja hän rakastaa minua, meillä on ihana suhde muuten mutta.. en tiedä. Olen ennenkin ollut tässä tilanteessa ja luulen, että eroamme vielä. Elättelen siis lähinnä toivoa, että joskus eläkeiässä sitten tapaan miehen tai naisen, jolle ihminen on tärkein. Sitä odotellessa.. - Ei-seksuaali
Eikö aseksuaalille ole mitään muuta nimeä, jota käyttää? Ärsyttää tuo sana seksuaalisuus siinä. Ei muidenkaan kohdalla tarvi sitä käyttää.. hetero..bi..homo.. jne
- nörttipoika
suomi: Ässä.
englanti: Ace.
kuulostaa pelottavan tutulta, et todellakaan ole yksin...saman asian kanssa olen paininut itsekin ;)
- Nikawurr
Olen aseksuaali ja en häpeä myöntää sitä. Olen 18 vuotias terve nainen. :) Et ole yksin.
- aseksuaalin avovaimo
Olemme seurustelleet avomieheni Matin (nimi muutettu) kanssa yli kaksi vuotta jatkuvasti läheisyysasioista ja seksistä riidellen. Noin vuoden verran seurusteltuamme minulle oli päivänselvää, että halumme seksin suhteen olivat erilaiset: minä olisin halunnut seksiä noin kerran viikossa, Matti korkeintaan kerran kuukaudessa.
Tavatessamme olin neitsyt, koska vaikean isäsuhteeni vuoksi minun oli vaikea luottaa miehiin ja tuntea oloni turvalliseksi heidän lähellään. Koin, etteivät miehet halunneet minusta muuta kuin seksiä. Ensimmäistä kertaa Matti saikin odotella useamman kuukauden, sillä pelkästään miehen vieressä nukkuminenkin oli minulle aluksi erittäin vaikeaa. En saanut juurikaan nukutuksi niinä öinä kun nukuimme vierekkäin, tunsin oloni ahdistuneeksi ja kehoni reagoi jännitykseen vatsakrampein sekä tärisemällä. Matti oli kuitenkin niin kiltti ja ymmärtäväinen minua kohtaan, että jossain vaiheessa kehoni lakkasi reagoimasta hänen läheisyyteensä pelolla ja jännityksellä.
Ensimmäinen kertamme ei ollut fyysisenä kokemuksena minulle mitenkään erityinen (se ei tuntunut oikein miltään ja oli hetkessä ohi), mutta henkisellä tasolla koin sen erittäin merkittävänä, koska olin viimein uskaltanut päästää Matin fyysisesti niin lähelle itseäni kuin mahdollista. Se vaikutti positiivisesti myös itsetuntooni, joka oli jo pitkään ollut erittäin huono. Pidin itseäni rumana ja uskoin, ettei yksikään mies voisi pitää minua kauniina ilman vaatteita. Matti sai minut kuitenkin uskomaan, että olen kaunis sekä pimeässä että valaistussa huoneessa.
Alkuaikoina seksiä oli huomattavasti enemmän kuin nykyään ja sen myötä itsetuntonikin kasvoi. Minusta oli ihanaa, että joku näki minut kauniina, halusi koskettaa ja kiihottui alastomasta vartalostani. Se oli imartelevaa. En kuitenkaan kyennyt itse kiihottumaan seksistä niin kovasti, että olisin saanut orgasmin. Minulle se oli enemmänkin tapa ilmaista rakkauttani Mattia kohtaan ja tuntea itseni rakastetuksi.- aseksuaalin avovaimo
Jossain vaiheessa seksin määrä kuitenkin väheni radikaalisti samoin kuin tapaamistemmekin määrä. Matti tuntui viihtyvän enemmän yksikseen kuin minun seurassani. Joko hänellä oli koulukiireitä, TV:stä tuli jalkapalloa tai sitten hänellä oli muuta menoa. Aloin ajatella, että ehkä hän oli sittenkin halunnut minusta vain seksiä. Ehkä harrastamamme seksi ei enää tyydyttänyt häntä ja hänen kiinnostuksensa minua kohtaan oli lopahtanut. Itsetuntoni romahti ja aloin käydä taas terapiassa. Olin käynyt terapiassa vuoden verran aikaisemminkin ja syönyt mielialalääkettä masennukseeni, jonka turvaton lapsuus oli laukaissut. Matin käytöksen muututtua yllättäen masennukseni paheni nopeasti ja aloin toivoa, että minulta löytyisi rohkeutta tappaa itseni. En kokenut olevani tärkeä enää sille yhdellekään ihmiselle, jolle olin kaikista salaisuuksistani uskoutunut.
Mattiin edelleen suunnattomasti rakastuneena ja terapeuttini rohkaisemana otin kaikista negatiivisista ajatuksistani huolimatta ongelmamme puheeksi Matin kanssa ja sain sekä itseni että hänet vakuutetuksi siitä, että pääsisimme ongelmiemme yli ja olisimme vielä onnellisia yhdessä. Sitä onnea ei kuitenkaan kauan kestänyt, sillä Matti ei enää hakenut minulta läheisyyttä tai seksiä ja minä koin olevani hänelle enemmänkin hyvä ystävä kuin seurustelukumppani. Jotenkin onnistuimme kuitenkin pitämään suhteen kasassa noin vuoden verran, kunnes mittani tuli täyteen. Sanoin, etten kykene sitoutumaan ihmiseen, jolta en koe saavani vastarakkautta kuin sanojen muodossa ja niitäkin vain niinä hetkinä, kun olen itse romahtamaisillani. Se että minulla oli odotuksia parisuhteelta ja toiveita esim. yhteisestä asunnosta, mutta Matilla ei, loukkasi minua syvästi. Matti olisi mieluusti jatkanut suhdettamme niin kuin se oli ollut: tapasimme joka viikonloppu minun luonani, koska minä en viihtynyt Matin pienessä ja tyylitajuttomasti sisustetussa poikamiesboxissa. Kävin kolmivuorotyössä ja koin, että tapaamiset oli muutenkin helpompi hoitaa minun luonani, koska omistin kissan, josta minun tuli myös huolehtia.
Erosimme pariksi kuukaudeksi, jonka jälkeen kerroin Matille rakastavani häntä edelleen ja haluavani elää hänen kanssaan. Hän epäröi aluksi, mutta vakuuttui lopulta siitä, että suhde voitaisiin saada toimivaksi. Aloimme tapailla taas vähintään joka viikonloppu ja rakkauteni Mattia kohtaan kasvoi niin, että pystyin viimein nauttimaan seksistä orgasmiin asti. Sen vuoden joulun vietin kuitenkin taas kerran yksin, sillä Matti halusi viettää joulun kotonaan 700 km:n päässä eikä kokenut tärkeäksi, että tapaisin hänen vanhempansa ja tulisin mukaan. Se oli kova isku minulle, sillä olin itse tutustuttanut Matin omiin vanhempiini ja osaan ystävistäni jo ennen ensimmäistä eroamme. - aseksuaalin avovaimo
aseksuaalin avovaimo kirjoitti:
Jossain vaiheessa seksin määrä kuitenkin väheni radikaalisti samoin kuin tapaamistemmekin määrä. Matti tuntui viihtyvän enemmän yksikseen kuin minun seurassani. Joko hänellä oli koulukiireitä, TV:stä tuli jalkapalloa tai sitten hänellä oli muuta menoa. Aloin ajatella, että ehkä hän oli sittenkin halunnut minusta vain seksiä. Ehkä harrastamamme seksi ei enää tyydyttänyt häntä ja hänen kiinnostuksensa minua kohtaan oli lopahtanut. Itsetuntoni romahti ja aloin käydä taas terapiassa. Olin käynyt terapiassa vuoden verran aikaisemminkin ja syönyt mielialalääkettä masennukseeni, jonka turvaton lapsuus oli laukaissut. Matin käytöksen muututtua yllättäen masennukseni paheni nopeasti ja aloin toivoa, että minulta löytyisi rohkeutta tappaa itseni. En kokenut olevani tärkeä enää sille yhdellekään ihmiselle, jolle olin kaikista salaisuuksistani uskoutunut.
Mattiin edelleen suunnattomasti rakastuneena ja terapeuttini rohkaisemana otin kaikista negatiivisista ajatuksistani huolimatta ongelmamme puheeksi Matin kanssa ja sain sekä itseni että hänet vakuutetuksi siitä, että pääsisimme ongelmiemme yli ja olisimme vielä onnellisia yhdessä. Sitä onnea ei kuitenkaan kauan kestänyt, sillä Matti ei enää hakenut minulta läheisyyttä tai seksiä ja minä koin olevani hänelle enemmänkin hyvä ystävä kuin seurustelukumppani. Jotenkin onnistuimme kuitenkin pitämään suhteen kasassa noin vuoden verran, kunnes mittani tuli täyteen. Sanoin, etten kykene sitoutumaan ihmiseen, jolta en koe saavani vastarakkautta kuin sanojen muodossa ja niitäkin vain niinä hetkinä, kun olen itse romahtamaisillani. Se että minulla oli odotuksia parisuhteelta ja toiveita esim. yhteisestä asunnosta, mutta Matilla ei, loukkasi minua syvästi. Matti olisi mieluusti jatkanut suhdettamme niin kuin se oli ollut: tapasimme joka viikonloppu minun luonani, koska minä en viihtynyt Matin pienessä ja tyylitajuttomasti sisustetussa poikamiesboxissa. Kävin kolmivuorotyössä ja koin, että tapaamiset oli muutenkin helpompi hoitaa minun luonani, koska omistin kissan, josta minun tuli myös huolehtia.
Erosimme pariksi kuukaudeksi, jonka jälkeen kerroin Matille rakastavani häntä edelleen ja haluavani elää hänen kanssaan. Hän epäröi aluksi, mutta vakuuttui lopulta siitä, että suhde voitaisiin saada toimivaksi. Aloimme tapailla taas vähintään joka viikonloppu ja rakkauteni Mattia kohtaan kasvoi niin, että pystyin viimein nauttimaan seksistä orgasmiin asti. Sen vuoden joulun vietin kuitenkin taas kerran yksin, sillä Matti halusi viettää joulun kotonaan 700 km:n päässä eikä kokenut tärkeäksi, että tapaisin hänen vanhempansa ja tulisin mukaan. Se oli kova isku minulle, sillä olin itse tutustuttanut Matin omiin vanhempiini ja osaan ystävistäni jo ennen ensimmäistä eroamme.Tämän vuoden huhtikuussa muutimme viimein saman katon alle ja tapasin viimein Matin vanhemmatkin. Arki ei kuitenkaan ole mielestäni muuttunut aiempaa helpommaksi. Rakastamme toisiamme, mutta läheisyys ja seksi ovat olleet edelleen riitojemme aiheina lähes viikoittain. Matti ei hae minulta läheisyyttä eikä halua seksiä. Minulle ne taas edustavat rakkauden osoittamista ja sen myötä en koe itseäni rakastetuksi. Koen, että yhteen muuton myötä Matti on muutenkin lakannut yrittämästä tehdä mitään suhteemme eteen. Hän osallistuu kyllä arkisiin kodinhoidon tehtäviin (mielestäni se on kaikin puolin reilua minua kohtaan, koska hän istuu kotona yhtä paljon kuin minä työttömäksi jäätyäni), mutta kaikki romanttinen puoli suhteestamme on kadonnut. Olen sanonut hänelle useaan otteeseen, että vaikka hän istuisi minua vastapäätä tai vieressäni, henkisesti koen hänen olevan saavuttamattomissani.
Kaikki nämä vuodet olen etsinyt Matin vähäisille haluille vikaa itsestäni (sekä ulkonäöstäni että temperamenttisesta luonteestani), mutta myös Matista ja asioista, joiden parissa hän mieluusti aikaansa viettää (lukeminen ja jalkapallo). Pari päivää sitten jouduin taas ottamaan puheeksi sen miten en tunne itseäni lainkaan rakastetuksi ja halutuksi tässä suhteessa. Ehdotin, että menisimme viimein pariterapiaan puimaan mikä tässä suhteessa oikein mättää, kun henkilökemiamme on mielestämme hyvä ja kumpikin meistä rakastaa kumppaniaan, mutta silti suhde ei toimi. Matti oli kuitenkin sitä mieltä, ettei se auttaisi ja ilmoitti olevansa aseksuaali.
Aluksi asia nauratti minua ja koin suurta helpotusta sen tähden, ettei vika Matin vähäisiin haluihin ollutkaan minussa. Hetken asiaa mietittyäni koin kuitenkin pohjatonta surua tajutessani, ettei Matti ole koskaan nauttinut seksistä tai pitänyt minua seksikkäänä, päinvastoin. Se miten suurta osaa seksi näyttelee minun käsityksessäni parisuhteesta ja mitä se symboloi on ongelma, ei fyysinen tarve siihen. Kun tajusin, että olenkin alastomana Matin mielestä ruma eikä hän välitä olenko pukeutunut pitsiin vai jätesäkkiin, itsetuntoni hajosi tuhansiksi palasiksi. Miten voisin enää koskaan tuntea itseni kauniiksi, vaikka hän väittääkin minun olevan kaunis ja rakastavansa minua? Tuntuu, että olen kaiken tämän ajan rakastanut aivan eri miestä, koska tämän jälkeen minulle ei tulisi mieleenkään hakea seksiä Matilta. Kaikki hänen sanomansa seksin aikana tai siihen liittyen on ollut valhetta siitäkin huolimatta, että hän on tehnyt sen ajatellen minun parastani. En minä seksiä sen takia harrasta, että nauttisin siitä fyysisesti niin kovasti, vaan koska haen sillä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kuvittelin Matinkin tuntevan samoin. Matti kuitenkin kokee seksin epämiellyttävänä ja tuntee olonsa sen jälkeen vain likaiseksi. Se musertaa minut enkä enää tiedä onko suhteellamme mitään mahdollisuuksia pelastua. Rakastan Mattia edelleen ja tavallaan ymmärrän miksi hän on toiminut niin kuin on toiminut, mutta toisaalta olen aivan älyttömän vihainen hänelle, ettei hän ole puhunut minulle totta alusta alkaen, kuten minä olen tehnyt kaiken tämän ajan. Olen aina kuvaillut parisuhdettamme ystävilleni siten, että me pystymme kyllä Matin kanssa puhumaan ongelmistamme ja Matti rakastaa minua sellaisena kuin olen, mutta tämän kaiken jälkeen en ole siitä enää lainkaan vakuuttunut. - sattuu
aseksuaalin avovaimo kirjoitti:
Tämän vuoden huhtikuussa muutimme viimein saman katon alle ja tapasin viimein Matin vanhemmatkin. Arki ei kuitenkaan ole mielestäni muuttunut aiempaa helpommaksi. Rakastamme toisiamme, mutta läheisyys ja seksi ovat olleet edelleen riitojemme aiheina lähes viikoittain. Matti ei hae minulta läheisyyttä eikä halua seksiä. Minulle ne taas edustavat rakkauden osoittamista ja sen myötä en koe itseäni rakastetuksi. Koen, että yhteen muuton myötä Matti on muutenkin lakannut yrittämästä tehdä mitään suhteemme eteen. Hän osallistuu kyllä arkisiin kodinhoidon tehtäviin (mielestäni se on kaikin puolin reilua minua kohtaan, koska hän istuu kotona yhtä paljon kuin minä työttömäksi jäätyäni), mutta kaikki romanttinen puoli suhteestamme on kadonnut. Olen sanonut hänelle useaan otteeseen, että vaikka hän istuisi minua vastapäätä tai vieressäni, henkisesti koen hänen olevan saavuttamattomissani.
Kaikki nämä vuodet olen etsinyt Matin vähäisille haluille vikaa itsestäni (sekä ulkonäöstäni että temperamenttisesta luonteestani), mutta myös Matista ja asioista, joiden parissa hän mieluusti aikaansa viettää (lukeminen ja jalkapallo). Pari päivää sitten jouduin taas ottamaan puheeksi sen miten en tunne itseäni lainkaan rakastetuksi ja halutuksi tässä suhteessa. Ehdotin, että menisimme viimein pariterapiaan puimaan mikä tässä suhteessa oikein mättää, kun henkilökemiamme on mielestämme hyvä ja kumpikin meistä rakastaa kumppaniaan, mutta silti suhde ei toimi. Matti oli kuitenkin sitä mieltä, ettei se auttaisi ja ilmoitti olevansa aseksuaali.
Aluksi asia nauratti minua ja koin suurta helpotusta sen tähden, ettei vika Matin vähäisiin haluihin ollutkaan minussa. Hetken asiaa mietittyäni koin kuitenkin pohjatonta surua tajutessani, ettei Matti ole koskaan nauttinut seksistä tai pitänyt minua seksikkäänä, päinvastoin. Se miten suurta osaa seksi näyttelee minun käsityksessäni parisuhteesta ja mitä se symboloi on ongelma, ei fyysinen tarve siihen. Kun tajusin, että olenkin alastomana Matin mielestä ruma eikä hän välitä olenko pukeutunut pitsiin vai jätesäkkiin, itsetuntoni hajosi tuhansiksi palasiksi. Miten voisin enää koskaan tuntea itseni kauniiksi, vaikka hän väittääkin minun olevan kaunis ja rakastavansa minua? Tuntuu, että olen kaiken tämän ajan rakastanut aivan eri miestä, koska tämän jälkeen minulle ei tulisi mieleenkään hakea seksiä Matilta. Kaikki hänen sanomansa seksin aikana tai siihen liittyen on ollut valhetta siitäkin huolimatta, että hän on tehnyt sen ajatellen minun parastani. En minä seksiä sen takia harrasta, että nauttisin siitä fyysisesti niin kovasti, vaan koska haen sillä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kuvittelin Matinkin tuntevan samoin. Matti kuitenkin kokee seksin epämiellyttävänä ja tuntee olonsa sen jälkeen vain likaiseksi. Se musertaa minut enkä enää tiedä onko suhteellamme mitään mahdollisuuksia pelastua. Rakastan Mattia edelleen ja tavallaan ymmärrän miksi hän on toiminut niin kuin on toiminut, mutta toisaalta olen aivan älyttömän vihainen hänelle, ettei hän ole puhunut minulle totta alusta alkaen, kuten minä olen tehnyt kaiken tämän ajan. Olen aina kuvaillut parisuhdettamme ystävilleni siten, että me pystymme kyllä Matin kanssa puhumaan ongelmistamme ja Matti rakastaa minua sellaisena kuin olen, mutta tämän kaiken jälkeen en ole siitä enää lainkaan vakuuttunut.Täällä samanlaisia ongelmia. Rakastan avomiestäni, mutta hänen haluttomuus satuttaa ja syö minusta naiseutta. Suuttuu kun yritän puhua asiasta ja saada selvää, mistä johtuu haluttomuus. Meillä aika uusi suhde ja kertaakaan ei ole tehnyt aloitetta seksin suhteen. Minä jos yritän, niin tunnen torjutuksi tai sitten harrastamme seksiä, mikä ei tyydytä. Tuntuu, kuin hän tekisi sen velvollisuudesta, että suhde jatkuu. Tiedän kuitenkin että hän rakastaa minua.
Aina kun suhde alkaa, minusta pitäisi heti kertoa toiselle, jos on aseksuaali. Salailu on törkeää ja itsekästä. En tuomitse enkä arvostele ketään seksuaalisesti poikkeavaa ihmistä, mutta itse kun olen nyt tässä tilanteessa. että syvästi rakastan miestäni, mutta olen koko ajan masentunut ja voin huonosti siitä, kun hän ei halua minua. Elämä on jo muutenkin satuttanut niin paljon, etten enää tätä jaksaisi pureskella. Minulle seksi kuuluu osana rakkauteen, enkä siitä haluaisi luopua. En tiedä mitä teen?
Luovunko rakkaastani ja jatkan elämääni, vai jäänkö tähän suhteeseen ja voin pahoin siitä, ettei minua haluta seksuaalisesti?
- aseksuaalin avovaimo
Tajusin viestejäni jälkeenpäin lukiessani, ettei meidän suhteessamme ongelmaa tuotakaan seksi, vaan pikemminkin romantiikan ja hellyydenosoitusten puute, joilla voisin kokea itseni rakastetuksi seksittömässäkin parisuhteessa.
- Sarina A
Niin. Itselleni seksi ei ole sama asia kuin hellyys. Hellyyttä voi osoittaa lukemattomilla tavoilla ilman viittaustakaan seksiin. Samoin ihminen on kaunis ilman mitään yhteyttä seksuaalisuuteen. Näin sanoo tämä aseksuaali.
Esimerkiksi elämänkumppanini on uskomattoman kaunis ihminen, niin fyysisesti kuin henkisestikin, vaikka en ole kiinnostunut seksistä hänen kanssaan. Se lienee yksi syy miksi olemme edelleen yhdessä. Hän saa läheisyyttä, hellyyttä ja ihailua osakseen ehkä enemmänkin kuin moni muu, ilman taka-ajatuksia, ilman pyyteitä. Vain siksi että on ihana ihminen, ei siksi että haluaisin häneltä jotain. Rakastan häntä vilpittömästi. Toisella tavalla kuin ystäviäni. Mutta seksi kiinnostaa yhtä vähän kuin vaikkapa hänen pyöräilyharrastuksensa ja sitäkin hän harrastaa muiden kanssa, enkä minä menetä siinä mitään.
Joillekin seksi on epämiellyttävää mutta joillekin se ei vain merkitse mitään. Ei miellyttävää eikä epämiellyttävää. Se on vain kertakaikkiaan yhtä yhdentekevää kuin joku.. veroilmoituksen täyttäminen. Ja monesti tilannekin on sama - joskus se on pakko vain tehdä, vaikka kiinnostavuustaso on nollassa. - huokaushohhoh
Sarina A:n kommentti läheisyydestä, hellyydestä ja ihailusta ilman "takaa-ajatuksia" oli oikein osuva. Itseäni joskus harmittaa, kun kehun jonkun ulkonäköä tai yleensä vain juttelen vastakkaiselle sukupuolelle, katson silmiin, hymyilen yms. niin monet käsittävät tilanteen siten, että yritän flirttailla heidän kanssaan - todellisuudessa juttelen ihan muuten vaan mukavia ilman mitään takaa-ajatuksia, ihan platonisen vilpittömästi. Näitä tilanteita on vaikea välttää, koska en ymmärrä flittailua enkä tiedosta/huomaa, jos käytökseni voi tulkita flirttailevaksi.
- täälläkin yksi
Ihana löytää tälläinen ketju ja lukea muiden kokemuksia :)
Itse huomasin kiinnostukseni seksiä kohtaan puuttuvan kokonaan vasta löydettyäni ihana miehen ja eihän siitä suhteesta mitään sitten tullut. Kaverit sitten omine johtopäätöksineen eron syystä eivät voineet olla kyselemättä olenko lesbo vai eikö seksi toiminut. Pitkän jankkaamisen jälkeen kun kerroin olevani aseksuaali sain kuulla vain olevani joko vakavasti sairas (fyysisesti) tai päästäni vialla. Eipä ole nämä kaverit enää pitänyt yhteyttä kun en terapeutille suostunut menemään...
Lapsuuteni oli aivan tavallisen onnellinen. Omakotitalo lähiöseudulla, tavalliset vanhemmat, sisarukset ja koira sekä muutama samanikäinen kaveri naapuristossa. Ei traumoja eikä hormoonitoiminnassakaan vikaa tähän mennessä.
En vain ole ollenkaan kiinnostunut seksistä. En pidä edes suutelemisesta enkä muutenkaan ole kovin romanttinen. En pidä lapsista ja olen 100% varma etten niitä tule koskaan hankkimaankaan. Silti kaipaisin jonkun vierelleni pimeisiin iltoihin sohvan nurkkaan, jonkun jonka kanssa voisi olla vapaasti oma itsensä ja jonka kanssa väitellä kumman vuoro se on tiskata. Ihan vaan arkipäivän asioihin mukaan.
Äitini ei hyväksy aseksuaalisuuttani. "Sä olet vaan vielä niin nuori", "Oota vaan kun tapaat sen oikean miehen ni johan alkaa lapsiakin pukkaamaan". On kuultu jo aivan liian monta kertaa. Jopa terveydenhoitaja hokee kuinka se on aivan normaalia jos vielä tuossa iässä seksi saattaa kuulostaa hieman ällöttävältä mutta kunhan vielä muutaman vuoden odotan niin johan rupeaa halut heräämään. Eipä siinä auta vaikka kuinka yrität selkeyttää ettei seksi mielestäni kuulosta ällöttävältä vaan täysin normaalilta. Se ei vain omakohtaisesti kiinnosta. Parhaan kaverin kanssa jutellaan monet illat miehistä ja kuuntelen mielelläni tämän valituksia myös makuuhuoneen puolelta. Vaikka itse en seksiä kaipaa en näe mitään syytä mikseivät muut saisi sitä harrastaa niin paljon kun huvittaa. - eh5hr5h5t
Olen haluton mies (29) ja naisten puolelta vientiä riittäisi, olen varmasti monen mielestä "kaappihomo" . :D ihan sama, Haha
- antigigolo
On jo vanha keskustelu, mutta vielä Googlesta löytyi :D
Tekee kyllä hyvää lukea täältä muiden kertomuksia aiheesta, jota olen pyöritellyt päässäni jo hyvän aikaa.
Olen 18-vuotias tyttö/nainen enkä ole ikinä tuntenut seksuaalista halua yhtään ketään/mitään kohtaan. Itsetyydytän melko usein, muutaman kerran viikossa, mutta seksiä kohtaan minulla ei ole kiinnostusta. Mietin pitkään minussa olevan jotain vikaa, kun en saanut yläasteellakaan samanlaisia kikatuskohtauksia kuin kaikki muut luokkalaiseni tytöt ja ystäväni, kun jossain luki sana "penis" tai "seksi". Jonkin aikaa sitten vihdoin totesin olevani aseksuaali ja olen täysin sinut asian kanssa. En halua seksiä, romantiikkaa ja läheisyyttä kyllä kaipaan. Heteroromanttinen tapaus siis kyseessä.
Olen kerran elämässäni ollut seurustelusuhteessa, mutta sekin kaatui siihen, että poikaystävälläni oli seksuaalisia haluja, joita en voinut tyydyttää. Oli aivan kamalaa, kun hän ensimmäisen kerran alkoi puhua tuhmia minulle, enkä itse tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa vai juosta suoraan huoneesta ulos. Kaiketi hän toivoi saavansa jotain vipinää aikaa jalkojeni välissä, mutta ei kyllä valitettavasti siinä onnistunut, aiheutti minulle loppupeleissä pelkkää ahdistusta jutuillaan.
Nyt olen elänyt taas pari vuotta sinkkuna ilman mitään kaverisuhteita syvempiä suhteita. Haluaisin romantiikkaa ja rakkautta, hellyyttä, läheisyyttä ja haleja, mutten seksiä. Tuntuu kuitenkin toivottomalta löytää kriteereihini sopivaa henkilöä yhtään mistään, joten olen melko lailla luopunut etsinnöistä. Jos sopiva henkilö tulee vastaan, niin sitten tulee, mutta turha minun on sellaista lähteä hakemalla hakemaan. - Lady Gray
Kiva huomata, etten ole yksin. :) Olen 22-vuotias nainen ja ihan viime aikoina vasta tullut sinuiksi sen kanssa, että taidan olla aseksuaali. Eli aika kaapissa vielä ollaan kuitenkin.
En ole eläissäni seurustellut tai edes rakastunut/ihastunut. Olen kyllä aika nuoresta saakka masturboinut, mutten ole ikinä saanut orgasmia. Teen sitä lähinnä siksi, että se tuntuu hyvältä ja rentouttaa. Silti kyllästyn siihen nopeasti ja minkään vähänkään kiihottavan ajatuksen keksiminenkin on työlästä. Olen huomannut, että seksin ajattelimessa itse yhdyntä kiihottaa vähiten. Porno ei kiinnosta pätkääkään, lähinnä kuvottaa. Kuvat sukupuolielimistä etovat enemmän kuin kiihottavat. Hentai menettelee, mutta silloinkin kiinnostus lopahtaa yleensä hyvin nopeasti. Eniten nautin kirjoitetusta pornosta, mutta kuten edellisten kohdalla, kiinnostus lopahtaa hyvin nopeasti. Elokuvien seksikohtaukset koen kiusalliksi.
Nuorempana tunsin aina oloni ulkopuoliseksi kaverit jauhoivat ihastuksistaan. En edes uskalla sanoa, että joku on hyvännäköinen tai kaunis, koska minut ymmärretään väärin. Jos kehun jonkun ulkonäköä, siinä ei ole koskaan ollut mitään seksuaalista taustalla.
Haluiaisin kyllä läheisyyttä ja hellyyttä, mutten seksiä. Ajatus seksistä on vaihtelee "ehkä sitä voisi sietää" ja "kuvottavaa" välillä. Yleisimmin koko ajatus vain ahdistaa. Edes suutelu ei innosta (mutten sitäkään koskaan ole kokeillut).
En ole varma romattisesta suuntauksestani... En ole koskaan ollut rakastunut enkä ymmärrä miten rakkaus toimii. En kuitenkaan koe itseäni täysin aromattiseksi. Ehkä heteroon päin kallistuva demiromatikko. Tunnen enemmän vetoa miehiin, mutta en toisaalta sulkisi naistakaan pois vaikka ajatus tuntuukin miestä oudommalta. Itselleni ihanteellinen tilanne olisi platoninen seurustelukumppani jolle riittäisi se, että katsotaan leffaa yhdessä ja halaillaan. - kaiken se kestää
Oha näitä menestystarinoita... Että kyllä ihmine pystuu ihtekseen elämään iha ongelmitta :) Miäki oon koht 19 vuotias jätkä ja iha vapaaehtosesti selibaatissa koko ikäni. Yks pikasuhe miulla on ollu mutta seki kesti 4 päivää koska yksinkertasesti likka vaati liikaa :/
Ny on sit uus likkakaveri ja hyvin järkevä JA aseksuaali. Meillä mänee tosi hyvi ja miul o vähä semmone kutina että tää suhde kestää :) Petipuuhien siaan huvitellaan kahtomalla kivoja leffoja, kokataan yhessä ja opetan kultsille kamppailulajeja ja aseenkäyttöäkin :) Aikasemmassa suhteessa ei "emäntä" voinu sietää sitä että koko ajan vaa treenasin ja kuntoilin, pihtaamisesta puhumattakaan.
Että seksiä ei tarvii jos keksii tilalle jotaki muuta, MUISTAKAA SE \,,/ - Mokke2
Sanotaan, että rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys.
Ihmettelen siis sitä, että miksi ihmiset jotka vihaavat seksiä kuvittelevat olevansa välinpitämättömiä (aseksuaalisia) sen suhteen.
Kauniita päiväunia kaikille! - sakariina
Ei aseksuaali vihaa seksi, se ei vain kiinnosta lainkaan.
Olen 45 v aseseksuaali.
En ole koskaan ollut kiinnostunut romanttisesti kenestäkään.
Seksuaalisuus kiinnostaa siinä suhteessa että ihmettelen miksi joku ihminen on valmis vetämään itsensä, elämänsä ja lähipiirin solmuun voidakseen harrastaa seksiä.
Ja sitten itketään (yleensä minun olkapäätä vasten) että kuinka elämä on kamalaa (ja minä puren kieltä että sanoisi mitää). - 8+20
lapsena oot vissii joutunu näkeen vanhemmat tekemäs sitä ja sait traumoja ?
- Tammenlehtinen
Olipa ihana lukea tämä viestiketju läpi. Toisia ihmisiä on ihan oikeasti olemassa, ihan samojen aatosten ja ongelmien kanssa :)
Itseltäni ikää löytyy 26 vuotta, eikä kumpikaan sukupuoli ole koskaan seksuaalisesti kiinnostanut.
Jollain tasolla parisuhde toisen aseksuaalin kanssa kiinnostais, mutta toisaalta näin yksinkin on vallan hyvä.
Tsemppiä vain kaikille muillekin, jotka ilman vertaistukea kamppailevat näiden asioiden parissa. Itse oon jo tyytynyt toteamaan, että "seksuaalit" eivät koskaan tule ymmärtämään meitä ja asiasta kantsii olla enimmäkseen hiljaa. Onneksi kyselyihin miehistä ja lapsista voi vastata aina, että ura ensin. Se lienee yhteiskuntakelpoisempi syy olla yksin. Jopa näin naisella. - Aurinko2
JUMALA ON LUONUT IHMISET ERILAISIKSI
Mielestäni ihmiset, jotka eivät hyväksy sinua sellaisena kuin olet, ovat itse viallisia. Onhan nyt elämässä muutakin kuin seksi. Sinulle tuottaa iloa muuta asiat. Pääasia, että olet itse onnellinen, muiden ihmisten kommenteista ei kannata välittää. Vaikka eläisi mitenpäin elämän, niin aina on joku sanomassa jotakin. Minulla on itselläni kaveri, joka on ollut aina yksin. On tyytyväinen omaan elämäänsä ja se on hänen oma valinta. En ole koskaan ajtellut, että hän olisi viallinen tai omituinen. mukavampia ihmisiä, mitä tiedän. On ystäviä ja harrasta paljon. Tykkää myös olla yksin. Siinä ei ole mitään kummallista. Toiset tykkää olla yksin, toiset kaksin, toiset haluaa lapsia, toiset ei halua lapsia, toiset tykkää seksistä, toiset ei tykkää seksistä, toiset haluaa asua omakotitalossa, toiset tykkää asua kerrostalossa jne. Se on elämän rikkaus, että ihmiset ovat erilaisia. Sehän tylsää olisi, jos kaikki eläisivät samalla tavalla. On hienoa, että on ihmisiä, jotka uskaltavat kulkea omia polkujaan ja löytävät oman juttunsa. Ihailen aina sellaisia. Tuntuu, että ihminen, joka alkaa arvostelemaan ja halveksimaan toisten valintoja, ei ole itse onnellinen omassa elämässä. Miksi muuten olisi ilkeä? On naurettavaa alkaa kehumaan omilla petiasioillaan. Ketä voisi kiinnostaa. Ole vain onnellinen omassa elämässäsi ja toivottavasti tapaat samanlaisia ihmisiä. Olisi tukiverkosto, jos koet itsesi yksinäiseksi. Olisi helpompaa. Onpa ympärillesi osunutkin pahansuopia ja ilkeitä ihmisiä? Ovatko kateellisia, kun olet hyvin säilynyt. Kaikkea hyvää elämääsi- poiuytrewqäöl
Joku ehdotti, että et ole vain tavannut "sitä oikeaa", ja ajatus tyrmättiin heti.
No, tässä esimerkkinä minä: ihminen, joka on aseksuaali siihen asti kunnes rakastuu.
Siis tunnen halua vain rakastuneena. Mutta sitten käynkin tosi kuumana.
Meitäkin siis on.
- Aseksuaali 10
ASEKSUAALI, uusi asia mullekin!
SEKSUAALISUUDEN VOI PURKAA TYÖHÖN, HARRASTUKSIIN JA HYVÄNTEKEVÄISYYTEEN.
Tunteeko aseksuaali vetoa samaa sukupuolta kohtaan, ystäviä kohtaan?
Olen tietämätön!
Nainen Helsingistä - saanko kysyä...
"ei välttämättä halua puskea sisältään jotain meloninkokoista ja hoitaa sitä sitten melko tiiviisti ainakin 6 seuraavaa vuotta. "
Minne ajattelit laittaa lapsen sitten hänen ollessaan 6 v? - inermis
Olen 24-vuotias biromantikko nainen.
Minulla kesti pitkään oman aseksuaalisuuteni ymmärtäminen, sitä ennen kävin vuosien taistelun itseni kanssa. Kouluiässä minulla oli tyypillisiä lapsellisia "ihastuksia" poikiin; tuntui hyvältä saada luokan mukavalta pojalta huomiota. Sitten iskikin teini-ikä ja ikätoverit alkoivat puhua seurustelusta ja vertailla elokuvien miesnäyttelijöiden ulkonäköjä. Ja minä huomasin olevani täysin sokea tässä suhteessa. Tunnistin kyllä symmetriset kasvonpiirteet ja pidin hoikkaa ja lihaksikasta ihmisvartaloa esteettisesti kauniina, mutta en osannut sanoa, kuka oli minun mielestäni "hottis". Mutta olin tuolloin ihastunut erääseen mukavaan poikaan, joten pidin itseäni normaalina, vaikka en etsinytkään fyysisempää seurustelusuhdetta monen luokkatoverini tavoin.
Toisella koulutusasteella ollessani tutustuin foorumiyhteisöllä mukavaan mieheen, jonka kanssa huomasin keskustelevani päivittäin tunteja puhelimessa. Huomasin olevani pian etäsuhteessa. En kuitenkaan kaivannut fyysistä läheisyyttä ja katkaisin suhteen - näin jälkeenpäin ajatellen aika raukkamaisesti - ennen kuin tapasimme kasvoikkain kertaakaan. Tämän jälkeen en edes etsinyt seurustelukumppania ja aloin pikku hiljaa tiedostaa, etteivät miehet vedonneet minuun fyysisesti.
Jossain vaiheessa kuvittelin, että kun kerran en ole kiinnostunut miehistä, saatankin olla lesbo, etenkin kun olin samoihin ihastunut yhteen naispuoliseen tuttavaani. Tämäkään ei tuntunut oikealta, sillä en pitänyt naisruumista yhtään sen kiihottavampana kuin miesruumistakaan.
Minä sitten hain oikeaa määritelmää yrityksen ja erehdyksen kautta. Olen seurustellut, olen harrastanut seksiä niin naisten kuin miesten kanssa, olen katsonut ja lukenut monenlaista pornoa, olen masturboinut. Olen huomannut, että suudelmat tuntuvat märiltä, aavistuksen ällöttäviltä, ja seksi on minulle vain partnerin tyydyttämistä, koska en saa siitä itse mitään irti. Masturbointi aiheuttaa lievän fyysisen reaktion, mutta en saa siitä lievää rentoutumista lukuun ottamatta mielihyvää. Kaipaan haleja ja ihmisen läheisyyttä, mutta harrastan seksiä ainoastaan miellyttääkseni toista ihmistä.
Tutustuin aseksuaalisuuten englanninkielisten sivujen kautta, ja aseksuaalisuuden määritelmä sopi kuin nenä päähän. En ole fyysisesti millään tavalla vajavainen, en pidä seksiä epäluonnollisena asiana ja kiihotun jossain määrin pornosta, mutta annapa jonkun hivellä minun rintoja ja tadaa! - libido on tiessään. Varsinainen akti se vasta tylsää onkin.
Aseksuaalisuuttakin on monenlaista, ja näistä alakategorioista sovin biromantikon määritelmään; koen romanttisia tunteita sekä naisia että miehiä kohtaan tuntematta kuitenkaan seksuaalista vetovoimaa kehenkään.
Nykyään jo pelkkä juttelu miesten kanssa tuntuu vaikealta, sillä rento, kaverillinen jutusteluni tulkitaan yllättävän usein flirttailuksi, ja joudun usein keksimään erilaisia tekosyitä seksin välttämiseksi kuten "yhden yön jutun eivät kiinnosta" tai "en ole valmis pidempään seurustelusuhteeseen". En ole paljastanut aseksuaalisuuttani kenellekään, mutta kyllä monet tuttavani ovat jotain huomanneet ja lyöneet frigidin tiukkapipon leiman otsaani.
Miten edes selittää aseksuaalisuus seksuaalille kuulostamatta frigidiltä? - jos minulla kesti näin kauan itseni löytäminen, miten joku, jolla ei ole omakohtaista kokemusta, voi ymmärtää näin harvinaista (1%) seksuaalisuuden suuntausta. Sillä omasta mielestäni kyseessä on nimenomaan seksuaalisuuden suuntaus eikä fysiologis-psyykkinen sairaus.
Tulevaisuudessa haluaisin parisuhteen, perustaa perheen ja saada lapsia. En vain osaa sanoa, miten tämä voisi olla käytännössä mahdollista ilman, että jatkan teeskentelyä makuuhuoneen puolella. Tämänkin viestiketjun viesteistä käy ilmi, että valheella on lyhyet jäljet. Suurin toiveeni olisi löytää partneri, jonka kanssa voisin tuntea kumppanuutta ja hellyyttä mahdollisimman vähällä seksillä. - aseksuaali1
Aika lienee korjata eräs väärinkäsitys.
Olen romanttinen aseksuaali.
Minua ei ole koskaan käytetty seksuaalisesti hyväksi eikä minulla ole traumoja.
Olen tunnistanut, että olen aseksuaali.
Luulen että se voi olla aivoperäistä.
Asia ei tuota minulle minkäänlaista murhetta eikä sitä edes tule ajatelleeksi.
Yhtä hyvin kuin joku pitää meitä "epänormaaleina", niin meistäkin tuntuu " epänormaalilta", että joku ihminen on seksuaalinen.
Nykyään hyväksytään vaikka mikä seksuaalisuus, tosi outoa jos meitä pidetään epänormaaleina.
Meitä on moneen junaan, ei siinä mitään sen ihmeellisempää ole. - vanhahko nainen
Olipa tässä jo vuosia pyörineessä ketjussa paljon ajattelemisen aihetta.
Olen melkein viisikymppinen nainen, ollut naimisissa ja lapsiakin pari aikuiseksi kasvattanut. Avioliitto kariutui jo toistakymmentä vuotta sitten ja yksi isoimmista syistä oli se, että minä en pystynyt seksuaalisesti nauttimaan. Mies taas ei halunnut seksiä, jossa vaimo toimii tavan vuoksi eikä siihen kompromissia löytynyt.
Nyt olen "seurustellut" useita vuosia. Kun nykyinen suhde alkoi, sovin itseni kanssa, että kiltisti suostun seksiin, ettei suhde sen takia kariudu. Minulle seksin harrastaminen on ihan sama. En siitä nauti, mutta en koe vahingolliseksikaan. Joskus hyvin harvoina kertoina seksi on tuonut nautintoa.
Pari kertaa elämässäni olen tuntenut rakastumisen tunnetta ja tuon tunteen vallassa seksikin on tuntunut hyvältä. Toisen ihmisen läheisyys kyllä tuntuu mukavalta, kainaloon on kiva nukahtaa. Seksin harrastamisen koen itselleni tilaisuutena läheisyyteen. Mieluummin olisin lähellä ilman seksiä, mutta toinen osapuoli kokee asian päinvastoin. Jos ollaan lähellä, niin sitten siinä on oltava seksiä mukana.
Ihan nuoresta lähtien olen ollut enemmän ihminen kuin nainen. Minulla ei ole mitään viehätystä laittautua tai pukeutua naisellisesti. En huomioi ympärilläni olevien ihmisten pukeutumista tai pynttäytymistä. En ylipäänsä ajattele ihmisiä miehinä tai naisina, minulle he ovat vain ihmisiä. Äitinä, kun lapset oli pieniä, heitä halailin, mutta kun kasvoivat isommiksi, ei minulla ole ollut tunnetta, että minun pitäisi heitä kosketella, vaikka välimme ihan kunnossa ovatkin.
Kaikki tämä ei minua vaivaa ollenkaan. En tunne, että minulta mitään puuttuisi. Nyt asiat ovat nousseet jälleen pinnalle, kun tuo "seurustelukumppani" on alkanut ottaa asiaa esille ja miettä miten voisi saada minut nauttimaan seksistä. En oikein tiedä miten asian hänelle kauniisti kertoisin, kun vastaus on, että et mitenkään. En siis ole hänelle näytellyt, vaan hän kyllä tiedostaa asian, mutta ääneen siitä ei ole puhuttu. Sitä en usko, että hän on ihan näin asiaa miettinyt kuin minä.
Nyt kun olen nettiä muutaman päivän selannut ja tämänkin ketjun tarkkaan lukenut, mietin ihan vakavissani, että olenko aina ollut aseksuaali, joka on yrittänyt sopeutua normiyhteiskuntaan sen säännöillä? - Olen Silti Teini
Okei... No miten sattuikaan mainiosti että tämä kuvaus on juuri minuun sopiva, vaikka olenkin miespuoleinen ja vähän nuorempi ^^
En löydä yhtään muuta kohtaa, jossa ajatukseni eroavat ajatuksistasi, kuin ne jotka ovat fyysiseen sukupuoleen sidottuja. Approved my me. - Olen Silti Teini
Jos on ketään teini-ikäistä aseksuaalia Suomessa, niin tähän viestiin voi vastata. Mies 15v, niinkuin muista kommenteistani näkyy, ihan sama kumpi sukupuoli "partneri" on, koska jos ei aio harrastaa seksiä niin mitä väliä sillä sukupuolella nyt onkaan...
- a1kater
Jos viel satut eksymää tänne nii taiettais olla just saman ikäsiäki :)
- mrsnosex
Olet 26- vuotias nainen ja miettinyt paljon josko itse olisin jollain tapaa aseksuaali. Seksi ei vain kiinnosta, se on tylsää. Itsetyydystäkään en harrasta, sekin on tylsää, en saa siitäkään mitään kiksejä. Edellisessä suhteessani seksi oli nimenomaan ongelma nro 1. Harrastin seksiä oikeastaan vain siksi, jotta saisin miehen tyydytettyä. Aktin aikana toivoin vain, että toimitus olisi nopeasti ohitse. Se, että en nauttinut seksistä ei tarkoita sitä ettenkö olisi rakastanut miestäni. Minulle riittää toisen ihmisen läheisyys, halaukset, suukot, yhdessä nukkuminen, sohvalla vieri vieressä oleminen, yhteinen arki..Seksi ei ole mielestäni paras tapa osoittaa rakkautta toiselle ihmiselle.
Näin sinkkuna välillä tulee tosi surullinen mieli, koska tuskin ikinä pystyn löytämään edes puoliksi aseksuaalista miestä, jolle riittäisi seksiä vaikka kerran tai pari kuussa. Minua kauhistuttaa ajatus, että seksiä pitäisi harrastaa joka päivä tai 3-4 kertaa viikosssa. En halua yksinkään olla koko loppuelämääni, joten tulevaisuudesssa se on uhraus, jonka minun pitää tehdä, jos haluan perheen ja miehen itselleni.
Olen kyllä miettinyt seksuaaliterapiaan menemistä. Onko ihmiset täällä saaneet sitä kautta eri perspektiiviä asiaan? - Tuulimylly
Hei vaan kaikki ns.aseksuaalit.Luen ensimmaisen kerran tasta asiasta,olen 1947vuosimallia.Nostan kunnioituksella hattua teille,etta avoimesti kerrotte arkoja asioita.On AINA vaikeaa kuulua ns.vahemmistoon,kuten otetaan nyt esim,homot,lesbot jne...ja maasta muuttaneet jne.... Mielestani olette edella kulkioita,koska ei sexy-rakkaus suhteessa AINA onni kukoista.Asiaa tieteellisesti voitaisiin alkaa tutkimaan,etta onko mahdollisesti kysymyksesta ns.mutatie muutoksesta geeneissanne eli yksi geeni on muuttunut???Toivotan ihmislaheista elaman kumppania teille jokaiselle.Iloista 2014.
- Blackring92
Heippa. Täällä kirjoittelee myös yki aseksuaali. Tulin asian kanssa sinuiksi tuossa viime vuoden keväällä/alkukesästä. Ikää mulla sen 21.
Olisi kiva jutella asiasta muiden samanhenkisten kanssa.
Laitelkaahan sähköpostia: [email protected] - Katariina 79x
tse olen ollut naimissa mieheni kanssa 15 vuotta. Mieheni on Aseksuaali. Tai näin minä olen sen diagnosoinut aiheeseen tutustuessani. Jatkuva torjuna sai minut epäilemään omaa naiseuttani ja ylipäätään haluttavuuttani. Itkin , huusin,kiristin, juttelin, ymmärsin, raivosin, ehdotin kaikkea mahdollista, kunnes ymmärsin. Se ei ole kiinni siitä ettei mieheni halua minua tai rakasta minua. Hänellä ei vaan ole seksuaalista viettiä, rakastelemme ehkä kaksi-neljä kertaa vuodessa. Seksi on hyvää ja mitään fyysistä ongelmaa sen harrastamiseen ei ole. Orgasmit mieheni kanssa ovat lämpimiä ja täynnä rakkautta ja kumppanuutta.
Olen useasti miettinyt miksi erittäin seksuaalisena henkilönä valitsin seksittömän miehen. Aluksi ongelma ei ollut näin paha, uskoisin miehenikin yrittäneensä äärirajoillaan. Pian kuitenkin huomasin ettei hän ole kiinnostunut seksistä. Hellyyttä, pusuja, huumoria ja haleja meillä on paljon. Mutta jos lähestyn häntä seksuuaalisesti hän torjuu minut leikin varjolla, se tuntuu pahalle, joten olen sen lopettanut.
Yli 10 vuotta kärsin tilanteesta, kunnes minusta tuli pettäjä. Lensin miehestä toiseen, kokeilin kaikkea seksiä, kaikkien sukupuolien ja kansallisuuksien kanssa. Voin todella huonosti. Koska tein sen salaa, siinä ei saanut olla mitään kaunista tai hyvää. Sen piti olla pornoa, panemista, likaista ja salaista. Aamulla en edes tiennyt/muistanut edellisen yön kumppanin nimeä. Seksistä tuli pakkomielle ja lopulta riippuvuussuhde. Ajatukseni pyöri seksissä, panemisessa, nussimisessa ja olin riippuvainen orgasmeista ja seksin tuomasta jännityksestä. Rakkautta en edes ajatellut, olinhan umpirakastunut mieheeni.
Mieheni kanssa en ollut puhunut pettämisestä ja se lisäsi huonoa oloani. Mieheni voi myös huonosti, koska tiesi tilanteen, mutta asiasta ei puhuttu. Kumpikin suri omassa nurkassaan. Vuosi sitten nostin kissan pöydälle ja pakotin hänet puhumaan. Kerroin että vaikka rakastin häntä kuin hullua, minulla oli seksuaalisuus, jopa hyvin voimakas sellainen ja minun on pakko saada sitä toteuttaa. Itkimme ja juttelimme asiasta. Tulimme tulokseen että me teemme suhteessamme omat ratkaisumme,ne eivät kuulu muille. Ja minun menemiseni ei ole rakkautta, hän sanoi sen tietävänsä ja luottavansa täysin siihen etten tee asioita rakkaudesta. Tuntui kuin molemmilta olisi tippunut suuri taakka harteilta. Olimme taas vapautuneita ja läheisyys oli taas luonnollista ja mieheni ei tarvinnut jännittää että haluaisin enemmän.
Itse aloin rauhoittua ja hankkia pidempiaikaisia kumppaneja. Tiesin että yhtä kumppania en voi pitää, koska en tahtonut rakastua tai kiintyä kehenkään muuhun kuin mieheeni. Olen pystynyt erottamaan tunteeni hyvin. Olen kumppaneilleni kertonut olevani naimisissa ja ettei tästä koskaan tule muuta suhdetta. Pisin kumppanuuteni on nyt melkein kolme vuotta.
Silti minusta tuntuu edelleen että teen väärin, kumppaneilleni, koska he eivät tiedä toisistaan ja miehelleni koska annan itseäni muille. Nyt annan itsestäni enemmän koska olen osannut rauhoittua myös toisten kumppanieni seurassa. Tämä on johtanut siihen että minusta tuntuu että minulla on kolme aviomiestä. Voiko ihminen kiintyä/rakastua näin moneen kumppaniin?
Edelleen olen todella paljon seksin perään ja kumppanini ovat tässä asiassa erityisen päteviä. Silti seksinnälkäni uuvuttaa heidätkin. Lisäksi he ovat alkaneet puhua rakkaudesta ja ovat mustasukkaisia minusta. Tätä juuri yritin estää lennolla miehestä mieheen. Läheisyys luo tunteita ja tunteettomana en ole pysynyt minäkään. Hellyys ja hellittely on tullut suhteeseen kumppanieni kanssa.
Jos nyt tietäisin kaiken tämän, en tiedä menisinkö ikinä naimisiin aseksuaalisen miehen kanssa. Vaikkain hän on varmasti paras mies minulle ja tyyppinä aivan huikea. Olen alkanut miettiä oisinko onnellisempi yksin, olisiko hän onnellisempi vaimon kanssa jolla ei olisi näin suurta seksuaalisuutta. Toisaalta tiedän etten olisi, eikä olisi hänkään. En ajattele eroa jonkun kolmannen osapuolen vuoksi. Vaikka aihe on käsitelty, siitä ei silti puhuta. Ja tiedän että häntä vaivaa aisia, kuten se vaivaa minuakin.
Olen ehdottanut seksiä niin että tekisimme sen yhdessä, kolmansien osapuolien kanssa. En tiedä pystyisinkö siihen tai mieheni, mutta kaikki keinot otan käyttööni jos se pelastaa meidät. Kuka sanoi että elämä olisi helppoa?
Toivon että kaikki samassa tilanteessa ottavat aiheen käsittelyyn ajoissa ja rohkeasti. - naksuliini
Itsellä aika samanlainen tilanne, olen 29 enkä ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä. Toisaalta on joskus tunne että haluaisi ehkä jonkinlaisen suhteen,mutta olen kerran kokeillut pitkää suhdetta joka lopulta muuttui ahdistavaksi molemmille kun en kertakaikkiaan halunnut harrastaa seksiä. Ensin tietenkin sitäkin yritti toisen mieliksi mutta itse en nauti siitä, tulee vaan vaivautunut ja teeskentelevä olo.
- jenjenna
Nostan kun oon niin onnellinen että meitä on muitakin! Täytän tänä vuonna 23 ja mua raastaa olla aina yksin vain siksi, että en halua seksiä. Oon treffaillut mutta miehet on olleet seksuaalisia ja siihen se on sitten lopahtanut kun itse en halua mitään seksuaalista. Vain hellyyttä, romanttista rakkautta. En kyllä koskaan mennyt näiden miesten kanssa edes pussailuasteelle, kun tiesin jo varhaisessa vaiheessa ettei tästä mitään tule. He selvästi olivat kiinnostuneita ihan muista jutuista kuin itse...
On tuskaa olla romanttinen aseksuaali. Jos jostain löydän aseksuaalin miehen itselleni niin oon kyllä ikuisesti hänestä kiitollinen....- avoimuutta peliin
Oletko kokeillut hakea seuraa esim netistä aidosti omana itsenäsi? Jos kertoisit saman tien vaikka jo ilmoituksessa, että olet aseksuaali? Ehkä joku ihana mies, joka painii saman asian kanssa, löytäisi sinut ja voisitte tulla onnellisiksi?
- joo tota noin
olen itse vasta 16 ja seurustellu 2 kertaa mutta aina päätty eroon ku menin möläyttään olevani aseksuaali. tässä sitä seuraavaa parisuhdetta odottaessa... jota tuskin tulee... siis mikä meis aseksuaaleis on vikana D: menetin jopa hyvän ystäväni tämän takia koska sanoi minua oudoksi ja käski mennä jopa psykiatrille -.-
- naksuliini
Luulen että meidän kaltaisia on enemmän kuin voisi kuvitella,mut etenkin nykyajan superseksuaalisesssa yhteiskunnassa on todella vaikea puhua tällaisesta asiasta kellekään. Vähän sama asia kuin se että Suomessa se etten juo alkoholia on asia jota joudun jatkuvasti perustelemaan, vaikkei se ole minkäänlainen asennejuttu,en vaan koe sitä nautinnollisena asiana:) Tiedän että on miehiä jotka ovat vastaavassa tilanteessa mutta todennäköisesti miehen on vielä paljon vaikeampi myöntää tällaista kun nimenomaan miehiltä odotetaan aina sitä että ovat todella seksuaalisia otuksia ja aina haluamassa seksiä. Olen kuitenkin vuosien mittaan hyväksynyt itseni tällaisena enkä voi väittää että olisin onneton, tietysti olisi mukavaa jos voisi olla se poikaystävä joka tuntisi samoin mutta jos ei niin olen ihan onnellinen yksinkin:)
- 16+1
Tatuoikaa vaikka otsaan, että "Ei tipu" tai jotakin vastaavaa ja jättäkää normaalit ihmiset rauhaan.
Minkä takia pitää pilata toisen elämä, jos on itse joku luonnonoikku friikki.
Alkuvaiheessa esitetään jotakin muuta, kuin mitä todellisuudessa ollaan.
Kun toinen on saatu koukkuun, niin alkaa tuö länkytys, mitä täälläkin on
melkein joka viesti täynnä. - naksuliini
En itse ainakaan seurustele kenenkään kanssa just siitä syystä että se häiritsee "normaali"-ihmisiä niin paljon, eli toisinsanoen ne ajattelee vaan että olen kaunis seksinukke jolla ei ole mitään muuta virkaa. En tosin edes halua seurustella sellaisen ihmisen kanssa, ystävistä on enemmän iloa ja melkein kaikki ystäväni ovatkin miehiä, ja mukavia sellaisia.
- naksuliini
Kuulin joku aika sitten miehestä joka oli aseksuaali, ja mietti vuosia itsemurhaa sen takia että luuli olevansa yksin/ajatteli ettei kukaan hyväksyisi ja ihmiset pilkkaisivat, sen takia ihmettelenkin että ihmiset ovat niin ajattelemattomia kusipäitä, siksi monet esittävät jotain mitä eivät ole.
- Ylpeä aseksuaali
Samanlainen olen minäkin. Älä välitä, mitä muut sanovat ja ajattelevat. Pääasia, että olet itse onnellinen. Nehän ne viallisia ovat, jotka seksiä harrastavat, eikä me : ) Elämä on täynnä mukavampia ja ihanampia asioita kuin seksi. Minullekin on sanottu, vaikka mitä, kun en harrasta seksiä enkä tee lapsia. Mutta siinäpähän sanokoot. En välitä toisten mielipiteistä. Olen onnellinen ja elän omaa elämääni. Elämäni on mukavampaa ja täydellisempää kuin niillä, joilla on lapsia. Elän elämän itselleni, en lasten kautta. Nautin suunnattomasti!!!!
- Bauhahha
Sinä se tässä viallinen olet! Friikki!
- yyyyyy
Minä olen 54 vuotias ja olen ollut sinkkuna 15 vuotta. Olen seurustellut miesten ja naisten kanssa mutta en vain ole löytänyt sitä oikeaa. Olen luullut , että nyt se löytyi, mutta omalla olemuksellani ajoin ilmeisesti puolisoni aina pois. Seksi ei vain ole se juttu minulle jota kumppanini halusi. Halusin enemmän yhdessä oloa ja halittelua. Olla yhdessä tehdä juttuja ja hullutella, näyttää että rakastaa ja luottaa toiseen. Mutta suhteet loppuivat aina pettämiseen. Tiedän , että en pystynyt antamaan enempää, joten minuun sattui. Nyt tuon kaiken ymmärrän, olen ollut yksin mutta tiedän ,etten ole kuitenkaan yhksin. Meitä on paljon samanlaisia . Ihanaa kun täällä voin vihdoin kirjoitella tästä niin kipeästä asiasta. toiveikas.
- Buahha
Hei.. Minäkin huomasin olevani sirkusapina.. Vai olenkohan gseksuaali?
- Eiässämuttamuutentässä
Olen yli 40-vuotias nainen, ja kun luin tämän viestiketjun, sekä aikaisemman kokemukseni perusteella, olen varma että olen aseksuaali, vaikka minulla on perhe, pitkä parisuhde ja lapsia.
Nuorena olin hyvin tyytyväinen elämääni kavereiden, koulun, harrastusten sekä opiskelun kanssa enkä koskaan kaivannut ihmeemmin seksuaalista yhdessäoloa kenenkään kanssa vaikka romanttisesti rakastuinkin vastakkaiseen sukupuoleen.
Olin hyvin nuori kun tapasin mieheni, ja rakastuin häneen, aloimme seurustella. Seksin hoidin "alta pois" tyyliin ja elin sen suhteen silloisen poikaystäväni ehdoilla. Elämämme oli tasaista ja onnellista, ja saimme suhteessamme sekä myös aineellisesti ja taloudellisesti paljon hyvää aikaan ja itsellemme, koska myös hän on melkoisen pidättyväinen ihminen ja purimme paljon energiaa tekemiseen ja asioiden harrastamiseen ja loppuun saattamiseen, suhteessamme ei ollut edes olemassa sellaista tekijää joka usein alkaa luoda epäluottamusta parisuhteessa eli uusien seksikokemusten etsiminen.
Lapsuuteni on ollut aivan normaali tämän suhteen, minulla ei ole negatiivisia kokemuksia seksuaalisuudesta lapsuudessa, olen kasvanut sisarusten ympäröimänä ja tiedän aivan varmasti olevani myös hetero eli en ole koskaan rakastunut romanttisesti samaa sukupuolta olevaan henkilöön. Parisuhteessamme seksiä on suhteellisen harvoin mutta se on minulle täysin ok enkä kärsi siitä lainkaan.
Koen seksuaalisuuden jollakin tapaa hajoittavana asiana, ja kaiken olemisen jatkuva seksualisoiminen nyky-yhteiskunnassa sairastuttaa mielestäni ihmisiä. Jokaisen pitäisi tuntea jatkuvasti seksuaalista kiinnostusta toiseen, ja elämän energian pitäisi jatkuvasti olla fokusoituneena omaan ja toisen alapäähän, mikä mielestäni on todella omituista tällä ylikansoitetulla ja -arvostetullakin maapallollamme ja kulttuurissamme.
En ole uskovainen, vaikka kuulun normisti kirkkoon eli en myöskään koe tätä asiaa minään valintana, se vain on osa omaa itseäni. Mielestäni ihminen voi jättää oman jälkensä tänne muullakin tapaa kuin sukupuolisella olemisellaan. Eläimetkään eivät seksualisoi omaa olemassaoloaan, se on osa suvunjatkamista ja välttämätöntäkin, mutta maailmassa käydään se varsinainen eloonjäämistaistelu täysin eri tasolla. Mielestäni.
Ihmiskunta on näkemykseni mukaan polarisoitumassa voimakkaasti pakkolisääntyvään osaan, jossa ei enää ymmärretä pitää huolta edes omista jälkeläisistä sekä toisaalta lisääntymiskyvyttömään osaan jossa lisääntymisviettiä yritetään jatkuvasti kaupallistaa ja herättää eloon taloudellisen hyödyn toivossa. Väliin jää suuri joukko huonosti voivia ja ajattelevia ihmisiä jotka ovat sitä mieltä että maailma tarvitsee selviytyäkseen muutakin kuin biologista evoluutiota kiihtyvällä tahdilla ja lisääntymisen kiihdyttämistä äärimmilleen niin kauan että se johtaa kaiken tuhoutumiseen.- Anonyymi
Tässä oli mielestäni hyviä pointteja. Olen seuraillut kaikenlaisia keskusteluja vuosia, ja on olemassa paljon ihmisiä, jotka tuntuvat käsittelevän koko elämää seksuaalisuuden kautta. Jos olo on turvaton, etsitään äidillinen nainen kuka antaa pitää päätä sylissä ja runkkaa samaan aikaan. Jos maskuliinisuus käy liian raskaaksi, laitetaan mekko päälle ja otetaan munaa peppuun. Mielestäni tämä on todella outoa.
Ennen vanhaan perheyhteisössä oli erilaisia hahmoja ja rooleja, jolloin normaalin lisääntymisikäisen ihmisen ihmisorganismissa oli olosuhteiden puitteissa auktoriteetteja, feminiinistä ja maskuliinista energiaa, lasten iloista uteliaisuutta ja todennäköisesti se yksi puoliso, johon kohdistaa se seksuaalinen energia. Nykyään tällaisia yhteisöjä ei ole, vaan ihmiset hakevat kaikkia näitä rooleja ja ominaisuuksia seksikumppaneistaan. Tarvitaan domina joka alistaa seksuaalisesti, kun kaipaa vapautusta vastuusta. Lapsia ei haluta, mutta halutaan panna lapsellista tyttöä. Sitoutua ei voi mihinkään, koska kaikki pitää saada samaan aikaan va vuorotellen.
- mikäratkaisuksi
Tunteeko aseksuaali mustasukkaisuutta puolisosta, joka kaipaa seksiä? Koska seksi ei itselleen merkitse mitään, onko se yhtä merkityksetöntä jos puoliso nai vieraan kanssa? Onko tyydyttävä aseksuaalin toiveeseen seksittömästä elämästä? Voiko puolisoltakin vaatia seksitöntä elämää?
- Anonyymi
En koe, vaan puhdasta vastenmielisyyttä. Samanlaista mitä sinä koet todennäköisesti kadulla piikittävää heroiiniaddiktia kohtaan. Sama koskettaa pornoaddiktiota/runkkaamista/yksityisiä fetissejä.
- naintirobotti
Tässä yksi mies, joka on ollut olosuhteidenkin pakosta asekskuaalinen, eli jo 90-luvun alussa voimakkaiden psyykelääkkeiden takia seksi oli minulle mahdotonta. Se ei kuitenkaan haitannut kanssakäyntiäni naisten kanssa, tuli tutuksi monia naisia, joilla oli sama homma, lääkkeet kuivatti limakalvot ja vei halut pois. Itse asiassa eräs nainen opetti minulle, että seksin puutteen voi ihan hyvin korvata ystävyydellä, läheisyydellä ja hellyydellä. Itselläni on niska erityisen herkkä alue, tiedän, jos normaali seksi ei ole mahdollista, jokin tietty tai tietyt ruumiinosat saattaa huomattavasti herkistyä. Kyllä meitä aseksuaaleja miehiä ja naisia on täällä Suomessakin yllättävän paljon
- yksinolemineneiongelma
Itsellä ollut yli kymmenen vuotta se tilanne, että seksi ei kiinnosta ollenkaan. Eli ainoa mikä minulle on mahdollinen on kaverisuhde ja mieluummin niin ettei vietetä paljoa aikaa yhdessä. Viihdyn hyvin yksin ja työpäivien jälkeen tarvitsen omaa aikaa.
- Ugghh
Erittäin hyvä ja asiallinen keskustelu! Itsekin josaain määrin aseksuaali ja sen ymmärtänyt vasta 30-vuoden iässä. Kiinnostuin aniharvoin kenestäkään, seksuaalisessa mielessä vielä harvemmin. Läheisyys riittää hyvin minulle. Koen seksin jotenki epämiellyttävänä asiana. Tuntuu hullulta kuunnella juttuja tässä yliseksualisoituneessa maailmassa jossa seksiä harrastava ihminen on normaali ja sitä välttävä omituinen. Jokaisen halu on eriasteista.
- pull
Olen lähemmäs 40-vuotias mies. Minulla ei ole koskaan ollut seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toiseen ihmiseen. Naiset tai miehet eivät aiheuta minkäänlaista seksuaalista värinää. En siis ole koskaan ollut minkäänlaisessa romanttisessa tai seksuaalisessa suhteessa.
Toisaalta olen kuitenkin seksuaalisesti aktiivinen itsetyydytyksen puolella ja usein fantasioin ja haaveilen samalla seksistä toisten kanssa. Lisäksi on jotain fetissejä sekä välineitä. Tuossa ei ole mitään pakkopullaa vaan nautin siitä täysillä.
Tuo on aika ristiriitainen juttu joten itse ei oikein varmasti osaa sanoa onko kala vai lintu.
Olisinko mahdollisesti Demiseksuaali joka tarkoittaa, että tuntee seksuaalista halua vain sellaiseen jonka kanssa on hyvin tuttu, muiden kanssa on sitten aseksuaali. Toisaalta olen melkoinen introvertti eikä minulla muutenkaan ole mitenkään hirveä läheisiä ihmissuuhteita. - Anonyymi
Vanha lanka mutta nostan koska aseksuaalien foorumit ovat alhaalla.
Olen harrastanut seksiä elämässäni paljonkin, aktiivinen seksielämä alkoi jo teininä. Halusin poikaystävän ihan uteliaisuudesta ja poikaystävä halusi seksiä, minulle asia oli ihan sama. Luulen että seksistä tuli siis lähinnä tapa, jota en kyseenalaistanut, sillä harvemmin siitä seurasi mitään kovin negatiivisia juttuja ja sopivassa ilmapiirissä se oli toisinaan ihan hauskaakin. Kymmenisen vuotta näin. Kiihottunut en varsinaisesti ole ollut kumppaneistani, mutta empatian kautta olen osannut samaistua toisten kiihottumiseen.
Viime vuosina olen kuitenkin alkanut kyseenalaistamaan monia normeina pidettyjä tapoja ja seksuaalisuus, romantiikka sekä parisuhde ovat päässeet listalle. Vauvakuumetta podin hieman jokunen vuosi sitten, mutta se että lapsen hankkiakseen pitäisi antaa vaihdossa kehonsa seksinukeksi on torpannut ne haaveet toistaiseksi. Toki vaihtoehtojakin on, mutta näin perinteistä parisuhdetta ajatellen. Olen etsinyt kumppaneita lähinnä treffisivustoilta, enkä ole törmännyt yhteenkään mieheen, jolle seksi ei olisi tärkeä osa parisuhdetta. Itse kaipaan kumppania lähinnä perheen perustamista varten. Kumppanin etsintä tapahtumista ja harrastusporukoista tuntuisi luonnottomalta, koska en tykkää niissä käydä muutenkaan. Omassa rauhassa harrastelu kotona tai ulkona on paljon mukavampaa.
Kun on ollut ilman seksiä ja romantiikkaa pitkään, mutta kuitenkin kokenut sen, uteliaisuus on tyydytetty ja addiktiosta on päässyt eroon. En näe syytä edes "kohtuukäyttöön". Koen oloni todella ulkopuoliseksi ikäisteni (ja jopa kymmeniä vuosia vanhempien) seurassa, koska ei vaan kiinnosta. Mielestäni tämä ei ole kuitenkaan tarpeeksi vetoava syy "alkaa käyttää" taas, kun ei oikeasti kiinnosta.
Minussa ei ole varsinaisesti vikaa, olen nätti ja osaan olla tarpeen vaatiessa miellyttävä. Syitä miellyttää vastakkaista sukupuolta on vaan aika vähän, joskin tykkään esimerkiksi laittautua siistiksi ja kauniiksi ihan kaikkien silmäniloksi.
Sellaisen kumppanin tai ystävien etsintä, joka ei asettaisi romantiikkaa prioriteetiksi elämässään, tuntuu siltä kuin etsisi heinää neulasuovasta (kirjaimellisesti). Naisissa olen törmännyt vastaavaan ajatusmaailmaan, mutta jostain syystä naiset eivät kiinnosta minua senkään vertaa. Lisäksi monet seksistä luopuneet tai alun perinkin siitä kieltäytyneet eivät ole kiinnostuneet myöskään lapsista. Lasten hankinta ei ole minulle elinehto, mutta tällöin kaipaisin kumppanin kanssa jonkin muunlaista hedelmällisyyttä, joko esimerkiksi yrityksen, kodin tai jonkun muun yhteisen projektin parissa yhteistyön muodossa.
Ajatus kumppanuudesta ihmisen kanssa, joka jakaisi seksuaalisuuttaan muiden kuin minun kanssani, tuntuu ajatuksena samalta kuin suhde nistiin.
Yksinäiseltä näyttää siis tulevaisuus. Aika hyvin olen sooloelämään sopeutunutkin, mutta edelleen haaveilen välillä seurasta, jonkinlaisesta hengenheimolaisesta tai sielunkumppanuudesta.- Anonyymi
Et varmaan käy enää täällä? En oikein tiedä mitä sanoa,on niin samoja ajatuksia. Paitsi että olen mies.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä1364245Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda3272145Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik31994Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2481861- 1061780
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel4531754Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että4771594MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar561395Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun4671310Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa
Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat441306