BEAUCERON!

Beauceron ei ole sovelias sohvaperunaksi, vaan sen kanssa on harrastettava ja liikuttava paljon. Kivoja koiria, mutta todella kova luontoisia. Vaatii ehdottomasti koulutuksen, eikä ole hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi.

hei! kiitos kun jaksoit kommentoida tyhjentävästi. Ihana kuulla noin positiivista rodusta=) Ainakin teidän kokemuksisrta päättelen rodussa on paljon sellaista jota itse haen koiralta:)

aloittaja kirjoitti:

hei! kiitos kun jaksoit kommentoida tyhjentävästi. Ihana kuulla noin positiivista rodusta=) Ainakin teidän kokemuksisrta päättelen rodussa on paljon sellaista jota itse haen koiralta:)

Lue lisää

Komea koira ja varmasti fiksu.

Jos ei arkuus haittaa, niin mainio kaveri.

Mitähän nuo bossun pennut suunnilleen maksaa? Onko järkeä lähteä hakemaan ulkomailta vai ottaa suomalaiselta kasvattajalta?

Kovasti odotelleen, että kerrostalosta pääsisi isommille lääneille, jotta voi mahtavan kaverin hankkia.

Beusseista innostunut kirjoitti:

Mitähän nuo bossun pennut suunnilleen maksaa? Onko järkeä lähteä hakemaan ulkomailta vai ottaa suomalaiselta kasvattajalta?

Kovasti odotelleen, että kerrostalosta pääsisi isommille lääneille, jotta voi mahtavan kaverin hankkia.

Lue lisää

Maksaa suomessa noin 1000e luokkaa, riippuen pennusta. esim. Ranskasnta haettuna lisää tulee noin lentojen hinta, tosin pennut hieman halvempia ja suurempi tarjonta.
Mutta suosittelen että jos haluat tuontikoiran, niin siihen tarvitset apua.
Rotu on verrattaen nuori rotu suomessa.
Kannattaa ottaa suomalaiseen kokeneeseen kasvattajaan yhteyttä ja kertoa mitä haluaisit koirasi kanssa tehdä, niin saat pennun joka vastaa mahdollisesti toiveitasi.
Beussi vaatii ehdottomasti peruskoulutusen, mutta en sanoisi etteikö sopisi vaikka ensimmäiseksi koiraksi...
minulla on ollut ja on nyt 4 koiraa kyseisestä rodusta ja luonne erot olleet valtavia...
Ota vaikka ensiksi useaan beussiomistajaan yhteyttä ja tutustu eri koiriin, niin ehkä sinulle avautuu mitä koiraltasi haluat?

piipsa kirjoitti:

Maksaa suomessa noin 1000e luokkaa, riippuen pennusta. esim. Ranskasnta haettuna lisää tulee noin lentojen hinta, tosin pennut hieman halvempia ja suurempi tarjonta.
Mutta suosittelen että jos haluat tuontikoiran, niin siihen tarvitset apua.
Rotu on verrattaen nuori rotu suomessa.
Kannattaa ottaa suomalaiseen kokeneeseen kasvattajaan yhteyttä ja kertoa mitä haluaisit koirasi kanssa tehdä, niin saat pennun joka vastaa mahdollisesti toiveitasi.
Beussi vaatii ehdottomasti peruskoulutusen, mutta en sanoisi etteikö sopisi vaikka ensimmäiseksi koiraksi...
minulla on ollut ja on nyt 4 koiraa kyseisestä rodusta ja luonne erot olleet valtavia...
Ota vaikka ensiksi useaan beussiomistajaan yhteyttä ja tutustu eri koiriin, niin ehkä sinulle avautuu mitä koiraltasi haluat?

Lue lisää

Beauceron ei välttämättä siedä vieraita koiria, koska pitää laumaan kuulumattomia uhkana. Omallani on ainakin kova tarve näyttää kuka on laumassa kuningatar. Rähinöi siksi ainakin joillekin koirille kovasti, sekä uroksille, että nartuille. Ei siis välttämättä koirapuistokoira. Ihmisiä kohtaan ystävällinen, varoittaa vain vieraista haukkumalla. Pomottaa varmasti ihmisiäkin jos ei ole arvojärjestys selvä. Beauceronin koulutuksessa motivoinnilla ja johdonmukaisuudella pääsee pitkälle. Koulutus on aloitettava leikin varjolla heti kun pentu tulee taloon ja siihen on varattava paljon aikaa. Alistava koulutus ei toimi beuceronilla.

DingeliDongeli kirjoitti:

Komea koira ja varmasti fiksu.

Jos ei arkuus haittaa, niin mainio kaveri.

No voi tietty olla arka, jos koulutus on ollut epäjohdonmukaista tai rankaistu väärillä tavoin. Ja tietty kannattaa miettiä, mistä beussinsa ottaa... Omakohtainen kokemus 3 beussin perusteella on, ettei missään nimessä arkoja, vain pidättyväisiä niin kuin kuuluukin.

Beusseista innostunut kirjoitti:

Mitähän nuo bossun pennut suunnilleen maksaa? Onko järkeä lähteä hakemaan ulkomailta vai ottaa suomalaiselta kasvattajalta?

Kovasti odotelleen, että kerrostalosta pääsisi isommille lääneille, jotta voi mahtavan kaverin hankkia.

Lue lisää

Hinta ei paljon nouse, vaikka pennun ulkomailta hakeekin. Mutta kuten jo aiemmassa viestissä arkuuteen liittyen totesin, kannattaa tosiaan miettiä, mistä pennun ottaa. Ennen kun beussin otin kävin suomessa katsomassa useaa suomalaikasvatteista beussia ja petyin suuresti koirien luonteeseen. Sitten ulkomailta löysin fantastisia koiria. Ja tarkennan, ettei kyse ole siitä, että koira on "cool" tuoda ulkomailta. Vaan todellakin niissä vaan on iso ero. Suomen kanta on mielestäni vielä täysin liian suppea kenneltoimintaan ko rodulla.

Pointbreak_M28 kirjoitti:

Hinta ei paljon nouse, vaikka pennun ulkomailta hakeekin. Mutta kuten jo aiemmassa viestissä arkuuteen liittyen totesin, kannattaa tosiaan miettiä, mistä pennun ottaa. Ennen kun beussin otin kävin suomessa katsomassa useaa suomalaikasvatteista beussia ja petyin suuresti koirien luonteeseen. Sitten ulkomailta löysin fantastisia koiria. Ja tarkennan, ettei kyse ole siitä, että koira on "cool" tuoda ulkomailta. Vaan todellakin niissä vaan on iso ero. Suomen kanta on mielestäni vielä täysin liian suppea kenneltoimintaan ko rodulla.

Lue lisää

Ajattelin kysyä,kun päädyit hakemaan Beussin ulkomailta.
Mitkä olivat ne luonteenpiirteet,mihin petyit Suomalaisissa koirissa?
Minkälaisia koiria ne olivat?
Iso ero?
Mikä teki ulkomaalaisesta koirasta paremman?
Kysyn,koska itselläni on suuri mielenkiinto tähän rotuun.Olen tutustunut jonkin verran kasvattajiin ja koirien omistajiin.

piipsa kirjoitti:

Maksaa suomessa noin 1000e luokkaa, riippuen pennusta. esim. Ranskasnta haettuna lisää tulee noin lentojen hinta, tosin pennut hieman halvempia ja suurempi tarjonta.
Mutta suosittelen että jos haluat tuontikoiran, niin siihen tarvitset apua.
Rotu on verrattaen nuori rotu suomessa.
Kannattaa ottaa suomalaiseen kokeneeseen kasvattajaan yhteyttä ja kertoa mitä haluaisit koirasi kanssa tehdä, niin saat pennun joka vastaa mahdollisesti toiveitasi.
Beussi vaatii ehdottomasti peruskoulutusen, mutta en sanoisi etteikö sopisi vaikka ensimmäiseksi koiraksi...
minulla on ollut ja on nyt 4 koiraa kyseisestä rodusta ja luonne erot olleet valtavia...
Ota vaikka ensiksi useaan beussiomistajaan yhteyttä ja tutustu eri koiriin, niin ehkä sinulle avautuu mitä koiraltasi haluat?

Lue lisää

Hei

Osaatko / osaattekoa kertoa onko rodulle ominaista siis sekä pysty että luppakorvat? Olen koittanut saada selvyyttä korva - asiaan netin kautta, mutta en löydä tietoa. Pystykorva kiinnostaisi.

Nanna

Nanna__ kirjoitti:

Hei

Osaatko / osaattekoa kertoa onko rodulle ominaista siis sekä pysty että luppakorvat? Olen koittanut saada selvyyttä korva - asiaan netin kautta, mutta en löydä tietoa. Pystykorva kiinnostaisi.

Nanna

Lue lisää

suomessahan ei enään typistetä, beusseilla niinkuin toopeillakin kuuluvat pystyt korvat mutta nykyään kaikki on luppaisia ja pitkähäntäisiä.
Itselläni 2:den beussin omistajan kokemus, voin kertoa että et parempaa koiraa löydä

Puolustusvietti on tietysti sellainen asia, josta kannattaa ottaa selvää, että ymmärtää sitten, mistä on kysymys, kun huomaa vietin heränneen. Ajatus, että beussi puolustautuisi ohjaajaansa vastaan tarkoittaa mielestäni sitä, mitä voisi pahimmillaan tapahtua, jos ohjaaja on äärimmäisen epäoikeudenmukainen ja julma koiraansa kohtaan. Tämä koskee varmasti monia koirarotuja.

Puolustusvietin käyttäminen voimavarana koulutuksessa koskee lähinnä suojelukoulutusta. Itselläni on kaksi beauceronia, uros ja narttu, ja alan pikkuhiljaa käytännössä ymmärtämään kirjoituksia, joita olen rodusta lukenut. Suojelua emme ole treenanneet, eikä siis puolustusviettiä ole käytetty osana koulutusta. Nyt kun minulla on jotain hajua siitä, mikä on puolustusvietti, voisin sitä (suojelukoulutusta) ehkä joskus jonkun koiran kanssa harrastaakin, mikäli se vaikuttaisi koiralle sopivalta lajilta.

Puolustusvietti on olemassa kaikilla beusseilla, toisilla vahvempana kuin toisilla. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että koira olisi hyökkäävä tai puolustaisi ohjaajaansa sattumanvaraisesti kaikilta mahdollisilta uhkilta. Beauceronilla on "tilannetajua" (niinkuin koirilla yleensä), ja se kyllä osaa päätellä ohjaajansa käytöksestä, onko olemassa todellista uhkaa. Käytännössä puolustusvietti ilmenee siten, että koira uskaltaa asettua ohjaajansa ja mahdollisen uhan väliin.

Beussit ovat yksilöitä; niissä on siis sekä kovia, että pehmeitä tapauksia! Pehmeämmän yksilön kanssa voi mennä pahasti metsään, jos sen kanssa menetellään samoin, kuin kovemman koiran. Ennen kaikkea, pitää ymmärtää koiraa yksilönä ja sen mukaan edetä sen kanssa. Beauceronit ovat ehkä jonkin verran haastavia koiria, mutta ennen kaikkea älykkäitä, hyvämuistisia, itsenäistä päättelykykyä omaavia, hyvähermoisia ja hillittömän rakastettavia koiria.

olio99 kirjoitti:

Puolustusvietti on tietysti sellainen asia, josta kannattaa ottaa selvää, että ymmärtää sitten, mistä on kysymys, kun huomaa vietin heränneen. Ajatus, että beussi puolustautuisi ohjaajaansa vastaan tarkoittaa mielestäni sitä, mitä voisi pahimmillaan tapahtua, jos ohjaaja on äärimmäisen epäoikeudenmukainen ja julma koiraansa kohtaan. Tämä koskee varmasti monia koirarotuja.

Puolustusvietin käyttäminen voimavarana koulutuksessa koskee lähinnä suojelukoulutusta. Itselläni on kaksi beauceronia, uros ja narttu, ja alan pikkuhiljaa käytännössä ymmärtämään kirjoituksia, joita olen rodusta lukenut. Suojelua emme ole treenanneet, eikä siis puolustusviettiä ole käytetty osana koulutusta. Nyt kun minulla on jotain hajua siitä, mikä on puolustusvietti, voisin sitä (suojelukoulutusta) ehkä joskus jonkun koiran kanssa harrastaakin, mikäli se vaikuttaisi koiralle sopivalta lajilta.

Puolustusvietti on olemassa kaikilla beusseilla, toisilla vahvempana kuin toisilla. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että koira olisi hyökkäävä tai puolustaisi ohjaajaansa sattumanvaraisesti kaikilta mahdollisilta uhkilta. Beauceronilla on "tilannetajua" (niinkuin koirilla yleensä), ja se kyllä osaa päätellä ohjaajansa käytöksestä, onko olemassa todellista uhkaa. Käytännössä puolustusvietti ilmenee siten, että koira uskaltaa asettua ohjaajansa ja mahdollisen uhan väliin.

Beussit ovat yksilöitä; niissä on siis sekä kovia, että pehmeitä tapauksia! Pehmeämmän yksilön kanssa voi mennä pahasti metsään, jos sen kanssa menetellään samoin, kuin kovemman koiran. Ennen kaikkea, pitää ymmärtää koiraa yksilönä ja sen mukaan edetä sen kanssa. Beauceronit ovat ehkä jonkin verran haastavia koiria, mutta ennen kaikkea älykkäitä, hyvämuistisia, itsenäistä päättelykykyä omaavia, hyvähermoisia ja hillittömän rakastettavia koiria.

Lue lisää

bEUSSILLA on suuri miellyttämishalu kuin muillakin paimenkoirilla, säyseys ja uskollisuus kuuluvat sen luonteeseen.Kuitenkaan ei voi sanoa että se olisi helppo koulutettava mutta se on sen arvoista
,koska koulutuksen jälkeen siitä tulee hyvä koira (mahtava luonne).Omistan itse beussin
suosittelen paljon enemmän naarasta kuin ennemmin urosta ensimmäiseksi koiraksi.
Jos olet hankkimassa beussia suosittelen ,että hankit `tietoa`, koska koulumaton beussi on kuin itsestään laukeava KIVÄÄRI!!!
Beussi ei tarvitse niin sanottua `lujaa kasvatusta` vaan ja ainoastaan PERUSKASVATUKSEN.
Beussi ja -.
miellyttämishalu
uskollisuus
terveys
-liika puolustusvietti joillakin yksilöillä omistajan on syytä varauduttava tähän
-koko (huolellista käsittelya)
-.........

chip munk kirjoitti:

bEUSSILLA on suuri miellyttämishalu kuin muillakin paimenkoirilla, säyseys ja uskollisuus kuuluvat sen luonteeseen.Kuitenkaan ei voi sanoa että se olisi helppo koulutettava mutta se on sen arvoista
,koska koulutuksen jälkeen siitä tulee hyvä koira (mahtava luonne).Omistan itse beussin
suosittelen paljon enemmän naarasta kuin ennemmin urosta ensimmäiseksi koiraksi.
Jos olet hankkimassa beussia suosittelen ,että hankit `tietoa`, koska koulumaton beussi on kuin itsestään laukeava KIVÄÄRI!!!
Beussi ei tarvitse niin sanottua `lujaa kasvatusta` vaan ja ainoastaan PERUSKASVATUKSEN.
Beussi ja -.
miellyttämishalu
uskollisuus
terveys
-liika puolustusvietti joillakin yksilöillä omistajan on syytä varauduttava tähän
-koko (huolellista käsittelya)
-.........

Lue lisää

Moi vaan tasapuolisesti kaikille

Mun ensimmäinen oma koira oli urosbeussi "Jaki" Punasukan Iack-Iack. Jaki tuli mulle alkuvuodesta 1994... aivan tajuttoman ihana koira. Mun ei missään - ja tarkoitan missään tilanteessa tarvinut pelätä, että Jaki olis tehnyt jollekin toiselle koiralle tai yhdellekään ihmiselle mitään.
Jaki sai ekan uroskoiran (irrallaan oleva iso kultsu) päälleen jo 10 viikon ikäisenä ja takapuolihan siinä mun pikku beussilta repesi ihan ommeltavaksi asti (onneksi oli vakuutus, sillä kultsu omistajineen pakeni paikalta)... siitä huolimatta jo kotimatkalla hyökkäyspaikalta Jaki halusi ehdottomasti tutustua vastaan kävelevään isoon kultsuun.

Ainoa "huonompi" puoli Jakissa oli, että se ei kyllä alistunut eikä nöyrtynyt muiden koirien edessä, vaan oli itsevarma ja seisoi hienosti aina mun ja vihaisen... jopa hyökkäävien koirien välissä ja pelkällä murahduksella ja katseella sai jokaisen pirulaisen peräytymään... Jaki oli myös erinomainen leikkikaveri kaikkien sellaisten koirien kanssa, jotka uskalsivat noin ison mustan koiran kanssa leikkiä. Jakin juoksuleikkien vauhdissa eivät pysyneet vinttikoiratkaan ja silti pikkuruinen naapuritalon rohkea kooikerhondje ja chihuahuakin voi leikkiä ilman huolta loukkaantumisista.

Autoa ja kotipihaa Jaki vahti vierailta "kuolemanvakavasti" ihan luonnostaan ja kun minä tai mieheni olimma paikalla, Jaki tervehti vieraita ystävällisesti.

Jakin 3 tärkeintä/hauskinta asiaa elämässä olivat:
1.Perheemme (lue lauma: minä, mieheni, lapseni ja kaksi shelttiurosta)
2.Agility
3.Lumisen mäen lasku pää edellä selällään

Vanhemman shelttimme Sakun kuoltua 14 vuotiaana syöpään, meillä kotona ei edes neuvoteltu mitä tehdään... otettiin toinen beussi... "Ami" Slyan Amie. Ihana, mutta vieraita kohtaan arka beussityttö. Amikin syttyi agilityyn ja olikin siinä aika taituri... pärjäsi siis ihan hyvin todella kovassa maxi-3 luokan kisoissa vielä 9 vuotiaanakin (silloin harvoinkun kisasi). Ami ehti kisaurallaan saavuttamaan AVA (agilityvalion) tittelin suomen kovatasoisimmassa, eli maxi-3 luokassa.

Jaki lopetettiin 8,5 vuoden ikäisenä heti kun kuulimme, että koiralla oli maksakasvain, joka oli salakavalasti tuhonnut jo lähes koko maksan.

Kun toinen shelttimme pikkuinen Affe (13v) kuoli, beussityttö Unski (Punasukan Uni) muutti meille... nyttemmin agilityä maxi-3 luokassa kisaava ja vesipelastusta harrastava ikiliikkuja Unski ja sen poika Vinski (Punasukan Vinski) asustavat meillä ja agility on beussien päätyö ja maxi-2 luokka Vinskin kilpailuluokka.

Beussit ovat siis mun näkemykseni mukaan hyvällä motivaatiolla ja saalisvietillä varustettuja suurisydämmisiä ikiliikkujia, jotka ovat valmiita uhmaamaan vaaroja laumansa eteen mikäli tarve vaatii.

Beussien agimestaruudet ratkotaan juhannuksena 2010 Piikkiön Tuorlassa... kaikki katsomaan ja kannustamaan upeita beusseja huippusuorituksiin !

No huh... että tulikin pitkä tarina... jos jaksoitte lukea,
lisää agilityä harrastavia beusseja ja esim. tietoa Beussien Agimestaruuskisoista löydätte osoitteesta: www.agibeussit.suntuubi.com

Ps. Vaikka jotakin pienempää koiraa nyt olemmekin perheessä pohtineet, tulee meille varmasti vielä uusia beussejakin... meidän perheelle kun tuntuisi riittävän kaksi beussia yhtä aikaa... enempää kun ei hyvällä tahdollakaan mahdu syliin kun sohvalle illalla telkkua katselemaan istutaan.

T.Minna (ikuisesti beusseille sydämmensä menettänyt)

Minna K kirjoitti:

Moi vaan tasapuolisesti kaikille

Mun ensimmäinen oma koira oli urosbeussi "Jaki" Punasukan Iack-Iack. Jaki tuli mulle alkuvuodesta 1994... aivan tajuttoman ihana koira. Mun ei missään - ja tarkoitan missään tilanteessa tarvinut pelätä, että Jaki olis tehnyt jollekin toiselle koiralle tai yhdellekään ihmiselle mitään.
Jaki sai ekan uroskoiran (irrallaan oleva iso kultsu) päälleen jo 10 viikon ikäisenä ja takapuolihan siinä mun pikku beussilta repesi ihan ommeltavaksi asti (onneksi oli vakuutus, sillä kultsu omistajineen pakeni paikalta)... siitä huolimatta jo kotimatkalla hyökkäyspaikalta Jaki halusi ehdottomasti tutustua vastaan kävelevään isoon kultsuun.

Ainoa "huonompi" puoli Jakissa oli, että se ei kyllä alistunut eikä nöyrtynyt muiden koirien edessä, vaan oli itsevarma ja seisoi hienosti aina mun ja vihaisen... jopa hyökkäävien koirien välissä ja pelkällä murahduksella ja katseella sai jokaisen pirulaisen peräytymään... Jaki oli myös erinomainen leikkikaveri kaikkien sellaisten koirien kanssa, jotka uskalsivat noin ison mustan koiran kanssa leikkiä. Jakin juoksuleikkien vauhdissa eivät pysyneet vinttikoiratkaan ja silti pikkuruinen naapuritalon rohkea kooikerhondje ja chihuahuakin voi leikkiä ilman huolta loukkaantumisista.

Autoa ja kotipihaa Jaki vahti vierailta "kuolemanvakavasti" ihan luonnostaan ja kun minä tai mieheni olimma paikalla, Jaki tervehti vieraita ystävällisesti.

Jakin 3 tärkeintä/hauskinta asiaa elämässä olivat:
1.Perheemme (lue lauma: minä, mieheni, lapseni ja kaksi shelttiurosta)
2.Agility
3.Lumisen mäen lasku pää edellä selällään

Vanhemman shelttimme Sakun kuoltua 14 vuotiaana syöpään, meillä kotona ei edes neuvoteltu mitä tehdään... otettiin toinen beussi... "Ami" Slyan Amie. Ihana, mutta vieraita kohtaan arka beussityttö. Amikin syttyi agilityyn ja olikin siinä aika taituri... pärjäsi siis ihan hyvin todella kovassa maxi-3 luokan kisoissa vielä 9 vuotiaanakin (silloin harvoinkun kisasi). Ami ehti kisaurallaan saavuttamaan AVA (agilityvalion) tittelin suomen kovatasoisimmassa, eli maxi-3 luokassa.

Jaki lopetettiin 8,5 vuoden ikäisenä heti kun kuulimme, että koiralla oli maksakasvain, joka oli salakavalasti tuhonnut jo lähes koko maksan.

Kun toinen shelttimme pikkuinen Affe (13v) kuoli, beussityttö Unski (Punasukan Uni) muutti meille... nyttemmin agilityä maxi-3 luokassa kisaava ja vesipelastusta harrastava ikiliikkuja Unski ja sen poika Vinski (Punasukan Vinski) asustavat meillä ja agility on beussien päätyö ja maxi-2 luokka Vinskin kilpailuluokka.

Beussit ovat siis mun näkemykseni mukaan hyvällä motivaatiolla ja saalisvietillä varustettuja suurisydämmisiä ikiliikkujia, jotka ovat valmiita uhmaamaan vaaroja laumansa eteen mikäli tarve vaatii.

Beussien agimestaruudet ratkotaan juhannuksena 2010 Piikkiön Tuorlassa... kaikki katsomaan ja kannustamaan upeita beusseja huippusuorituksiin !

No huh... että tulikin pitkä tarina... jos jaksoitte lukea,
lisää agilityä harrastavia beusseja ja esim. tietoa Beussien Agimestaruuskisoista löydätte osoitteesta: www.agibeussit.suntuubi.com

Ps. Vaikka jotakin pienempää koiraa nyt olemmekin perheessä pohtineet, tulee meille varmasti vielä uusia beussejakin... meidän perheelle kun tuntuisi riittävän kaksi beussia yhtä aikaa... enempää kun ei hyvällä tahdollakaan mahdu syliin kun sohvalle illalla telkkua katselemaan istutaan.

T.Minna (ikuisesti beusseille sydämmensä menettänyt)

Lue lisää

Hei,

Osaatko kertoa onko rodulle ominaista siis sekä pystyt että luppakorvat? Olen koittanut saada selvyyttä korva - asiaan netin kautta, mutta en löydä tietoa. Pystykorva kiinnostaisi.

Nanna

Nanna__ kirjoitti:

Hei,

Osaatko kertoa onko rodulle ominaista siis sekä pystyt että luppakorvat? Olen koittanut saada selvyyttä korva - asiaan netin kautta, mutta en löydä tietoa. Pystykorva kiinnostaisi.

Nanna

Lue lisää

Luppakorvat ovat. Pystykorvat on typistetty.

Marge78 kirjoitti:

Luppakorvat ovat. Pystykorvat on typistetty.

Kiitos Marge78.

Näin ajattelin, mutta en ollut varma asiasta.

veit jalat suustani

Voisimme olla kiinnostuneita. Meillä oli Appenzelleri, jonka kanssa harrastimme tokoa ja hieman pk-lajeja, mutta sillä oli ocd olkapäässä ja vaikkka se leikattiin, niin ei siitä tullut ehjää, joten jouduimme laittamaan rakkaan koiramme aivan liian nuorena ikuiseen uneen. Ei ollut nimittäin mitään työkoiran elämää maata lääkehuuruissa sohvalla, ja kun se vähänkin jotain raskaampaa teki, niin sitten se oli kipeänä pari päivää. Meillä on nyt puolitoista vuotias lapsi, jonka takia pentua ei nyt huvita ottaa, mutta pari vuotias koira voisi olla tosi hyvä. Beauceron on rotuna kiinnostanut kovasti. Laita meiliä s.anttila ät gmail piste com, jos koira on vielä tarjolla.

Voisimme olla kiinnostuneita. Meillä oli Appenzelleri, jonka kanssa harrastimme tokoa ja hieman pk-lajeja, mutta sillä oli ocd olkapäässä ja vaikkka se leikattiin, niin ei siitä tullut ehjää, joten jouduimme laittamaan rakkaan koiramme aivan liian nuorena ikuiseen uneen. Ei ollut nimittäin mitään työkoiran elämää maata lääkehuuruissa sohvalla, ja kun se vähänkin jotain raskaampaa teki, niin sitten se oli kipeänä pari päivää. Meillä on nyt puolitoista vuotias lapsi, jonka takia pentua ei nyt huvita ottaa, mutta pari vuotias koira voisi olla tosi hyvä. Beauceron on rotuna kiinnostanut kovasti. Laita meiliä s.anttila ät gmail piste com, jos koira on vielä tarjolla.

Ei se mikään vaikea ole, energisyys ja tietynlainen kovuus joka sillä pitääkin olla tekee ne vaikeudet, vaatii vain todella paljon liikuntaa ja aktiviteettia että liika energia saadaan pois, erittäin älykäs ja oppivainen rotu.