Saman Katon Alla 12 Jen kotiin!

(Ben kertojana)

Kuulin kuinka Jenin ovi kävi. Olin menossa katsomaan häntä, mutta en saanut itseäni ylös. Ehkä hän meni vain lenkille. Olihan hänellä ollut rankka ilta. Olin kuullut Natelta Mikaelista, ja myönnän että olin mustasukkainen. Se ilta silloin kuukausia sitten oli jäänyt mieleeni. Siitä lähtien olin ollut ihastunut Jeniin. Teki aina vaikeaa olla hänen lähellään, ilman etten olisi kertonut hänelle tunteistani. Tai tehnyt jotain muuta. Huokaisin syvään ja katselin kattoon. Olin ollut valmis luopumaan Jenistä, mutta eilisen jälkeen… Mikael.. Tunsin hänen maineensa. Rikollinen… Naistenmies… Jollei Nate olisi ollut paikalla ja rauhoitellut minua, olisin hakannut Mikaelin sairaalakuntoon.
Suljin silmäni ja yritin jatkaa uniani. Mutta kohta kuului kuinka Jenin ovi jälleen kävi ja Nate juoksi ovestani sisälle. Vedin peiton automaattisesti päälleni. ”Helvetti! Jen lähti pois! Hän jätti vain kirjeen, jossa kertoi hakevansa kamansa ens viikolla ja autonsa myös, joka on nyt huollossa”, Nate huusi hädissään. Kauhu valtasi minut hetkeksi, kunnes rauhoittelin itseäni. ”Hän ei ole kauaksi ehtinyt”, totesin ja puin farkut jalkaani ja katsoin kellooni. ”Hän lähti noin puol tuntia sitten ja menee kait juna-asemalle” totesin ja aloin etsiä autonavaimiani. ”Pue päälles niin mennään!” totesin tiukasti samalla kun löysin avaimet. ”Ben… Sinä pidät hänestä. Minä näen sen. Ja hän pitää sinusta. Minä voin sanoa Jenille mitä tahansa, mutta hän ei tulisi takaisin. Jos sinä sanot vain yhden lauseen, hän tulee takaisin. Siksi saat hoitaa tämän yksin”, Nate totesi ja katseli jalkoihinsa. Tuijotin häntä ja huokaisin: ”se on siis noin läpinäkyvää?” ”Minä ainakin näen sen. Mene hänen peräänsä ennen kuin hän ehtii junaan”, Nate sanoi niin rauhallisesti kuin pystyi.

En olisi uskonut että tässä tuli näin käymään. Että tunnistin tunteeni tällä tavalla. Ajoin täysillä juna-asemalle pelon vallassa. En muista siitä hetkestä muuta kuin että sade piiskasi ikkunoita. Satoi kaatamalla, että hyvä jos viittä metriä edemmäs näki. Viimein saavuin juna-asemalle ja näin että juna saapuisi parin minuutin päästä. Nousin autosta ja juoksin nopeammin kuin koskaan aikaisemmin kohti oikeaa raidetta ja näin Jenin.

”Jen!” huusin ja näin hänen kääntyvän katsomaan minua. Olin varmasti näky. Hiukset märkinä, t-paidassa ja farkuissa, jotka olivat täysin märät. En tiennyt yhtään mitä sanoa, mutta oli pakko yrittää. Viimein saavuin hänen luokseen ja junakin tuli samalla hetkellä. Pelkäsin että vaikka tekisin mitä vain, Jen lähtisi. ”Et saa lähteä”, sanoin tiukasti ja yritin saada hengitykseni tasaantumaan. ”Ben. Minulla ei ole täällä mitään”, Jen kuiskasi hiljaa. Hänen äänensä oli vain kaiku hänestä, kuten hän oli itsekin. Vain varjo entisestä. Hän oli muuttunut pikku hiljaa varjoksi ja nyt hän oli täydellisesti varjo. Varjo joka itki. Kiedoin käteni hänen ympärilleen mitään ajattelematta. ”Ben… Juna lähtee pian”, Jen kuiskasi olkapäätäni vasten, mutta ei yrittänyt pyristellä pois. ”Sitten menee”, kuiskasin ja itkin itsekin. En halunnut hänen lähtevän, vaan jäävän luokseni. Laskin päätäni ja tunsin hänen huulensa poskeani vasten. Käänsin hieman päätäni ja huuleni kohtasivat hänen huulensa. Suutelin häntä kevyesti ja kun huuleni erkanivat hänen huulistaan, kuiskasin: ”anteeksi etten tehnyt tätä aikaisemmin.” Olin maistanut suolaiset kyyneleet ja tunsin kuinka hän painautui kiinni minuun. ”Minä pelkäsin että tämä on yksipuolista”, kuiskasin ja painoin otsani hänen otsaansa kiinni. ”Minä se tässä sitä pelkäsin… Siksi aloin Mikaelin kanssa”, Jen mutisi ja nyyhki samalla. ”Tuletteko te vai ette?!” kuului junasta huuto. ”Ei…. Me menemme kotiin…” kuiskasin ja otin Jenin laukun hänen kädestään. En tiennyt miten minun ja Jenin tarina jatkuisi, mutta tuona hetkenä en muuta miettinyt kuin, että Jen palaisi kotiin…

Menimme autolleni ja avasin Jenille matkustajapuolen oven. Jen kiitti ja meni autoon. Suljin oven ja menin kuljettajan paikalle. Katselin lumoutuneena kuinka Jen kaivoi laukkuaan ja viimein hän otti esille pyyhkeen. ”Tässä” Jen sanoi hiljaa ja ojensi tutun liilan pyyhkeen. Tuo sama pyyhe oli ollut hänellä, kun Rich karkasi ja hän toi hänet takaisin. ”Kiitos”, sanoin ja kuivasin kasvojani. ”Ben… Mitä nyt?” ”Miten olisi kahvi? Tiedän erään hyvän kahvilan, joka on jo auki”, sanoin ja käynnistin auton. ”No tarkoitin…. Että seurustellaanko me vai mitä?” Jen kysyi ja katsoin häneen nopeasti. ”Pidämme toisistamme, suutelin sinua ja ainakin minä haluaisin”, totesin ja katsoin keskittyneenä tiehen. ”Haluan minäkin”, Jen mutisi ja näin sivusilmällä, kuinka hän katseli jalkoihinsa. ”Se on sitten sovittu.. Me seurustellaan. Ja jos Mikael ottaa yhteyttä, niin voin käydä hakkaamassa hänet”, mutisin hiljaa ja yritin naurahtaa, mutta heikoksi kävi. ”Minä hoidan kyllä hänen hakkaamisensa itse. Mutta mä kyllä luulin että olet rauhaa tahtova”, Jen sanoi ihmeissään. Huokaisin syvään ja mietin miten selittäisin… ”Niin olenkin päällisesti… mutta pinnan alla en aina. Mikael on kuin paholainen. Tunnen hänen maineensa liian hyvin”, kerroin ja puristi ratista vähän liiankin hyvin. ”Ok… Oletko vältellyt minua?” tuon kysymyksen olinkin pelännyt tulevan. En olisi halunnut myöntää sitä, mutta myönsin kuitenkin samalla kun käännyin kahvilan parkkipihaan. ”Minä tarjoan”, sanoin hymyillen ja aloin etsiä lompakkoani. ”Minähän. Koska sulla ei kuitenkaan ole lompakkoa.” Ja Jen oli oikeassa… Lompakkoni oli täysin toisissa housuissa. ”Mä tarjoan sitten illallisen”, totesin ja menimme kahvilaan.

© Jef

6

360

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • etenee "Saman

      katon alla..." Tekstisi on kuin...kuin...mitähän mä keksisin tähän...se on kuin ....hmm...SÄÄ!! Toisaalta tuttua, mutta kuitenkin välillä yllätyksellistä. Kertomus etenee niin luontevan vaivattomasti ja helpon tuntuisesti, mutta välillä se myös yllättää...kuten sääkin!!!

      Kiitos taas Sinulle mukavasta osasta, jef!

      T. Jason

      • kiitos... tässä vasta alkaa yllätykset ;) usko pois vielä tulee ihania /kauhun hetkiä *ei jaksa odottaa että pääsee jakaa ne teidän kanssa*

        kiitos kiitos vain sinulle


      • voimme alkaa
        jef kirjoitti:

        kiitos... tässä vasta alkaa yllätykset ;) usko pois vielä tulee ihania /kauhun hetkiä *ei jaksa odottaa että pääsee jakaa ne teidän kanssa*

        kiitos kiitos vain sinulle

        odotella seuraavaa jaksoa, jef?

        T. Jason


      • voimme alkaa kirjoitti:

        odotella seuraavaa jaksoa, jef?

        T. Jason

        nyt kysyt vaikeita. varmaan pian. kotisivutkin jatkuvat pian :) toivon mukaan ;)

        mutta siinä... *mietii*
        tutustutaan Beniin paremmin. kuten myös seuraavissa jatkoissa


      • suunnitelmat
        jef kirjoitti:

        nyt kysyt vaikeita. varmaan pian. kotisivutkin jatkuvat pian :) toivon mukaan ;)

        mutta siinä... *mietii*
        tutustutaan Beniin paremmin. kuten myös seuraavissa jatkoissa

        ovat tuossa vaiheessa, että jo lähiaikoina ilmeisesti saadaan jatkoa...:)

        Ethän kuitenkaan liikaa stressaa itseäsi noilla määräpäivillä, ettet vaan rasitu niitä miettiessäsi...:)

        Hyväähän jaksaa odottaa vaikka vähän kauemminkin, kun kuitenkin tietää, että se tulee taas jonakin päivänä...:)

        Kiittäen tähänastisista, Jason


      • suunnitelmat kirjoitti:

        ovat tuossa vaiheessa, että jo lähiaikoina ilmeisesti saadaan jatkoa...:)

        Ethän kuitenkaan liikaa stressaa itseäsi noilla määräpäivillä, ettet vaan rasitu niitä miettiessäsi...:)

        Hyväähän jaksaa odottaa vaikka vähän kauemminkin, kun kuitenkin tietää, että se tulee taas jonakin päivänä...:)

        Kiittäen tähänastisista, Jason

        en mie koskaan stressaa. ja pieni stressi tekeehyvää... etenkin mulle.

        ja kyllä sitä pian tulee... kotisivu päivitys taitaa tulla aikasemmin :L


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olit niin lähellä

      Taas söpis olit siinä ihan käden etäisyydellä❤️ Jos sinä ja minä olisimme olleet kahden, olisin hypännyt sun kaulaan. Sa
      Ikävä
      86
      4446
    2. Kun me näemme taas

      Siihen on viikkoja, korkeintaan kuukausia. Jännite välillemme vetää meidät ennemmin tai myöhemmin toistemme läheisyyteen
      Ikävä
      26
      2452
    3. Elokapinan mielenosoitussarja alkaa

      Varma kesän merkki on, kun planeetastamme huolestuneet ihmiset alkavat pitää tilaisuuksia muistuttaakseen ihmisiä siitä,
      Maailman menoa
      457
      2096
    4. Eipäs sitten ryypätä kesälomalla

      Työnantaja voi antaa potkut, vaikka olisi ryypännyt 2-4 viikkoa sitten. Vaikka olenkin raivoraitis, niin en kannata tuo
      Maailman menoa
      180
      2024
    5. Mitä elukkaa kaivattusi

      muistuttaa? Vastaan ite myöhemmin. Miehelt.
      Ikävä
      27
      1440
    6. Pysyä yhdessä vai ei

      En tiedä, ollaan asuttu samassa asunnossa kohta joku 5 vuotta. Olisi sanomista vähän kaikesta mutta eniten itseä ottaa p
      Parisuhde
      95
      1320
    7. Oletko mielikuvasi kaivatusta muuttunut

      Lähiaikoina? Jos, mihin suuntaan? Miten ja miksi?
      Ikävä
      112
      1312
    8. Marinin hallitus onnistui työllisyystoimissa

      https://www.kauppalehti.fi/uutiset/marinin-hallitus-saavutti-tavoitteensa-merkittava-onnistuminen-tyollisyydessa-tuore-m
      Maailman menoa
      238
      1178
    9. Haleja ja pusuja

      Päivääsi kulta 🤗🤗💋❤️❤️❤️ kaipaan sinua Tänäänkin.. Miksikäs se tästä muuttuisi kun näin kauan jatkunut 🥺
      Ikävä
      11
      1009
    10. Tänään oli

      Noiiiiin 🤏 vähällä ettei tapahtunut jotain mieletöntä. Valitettavasti olosuhteet esti. Odota hetki vielä 😘
      Ikävä
      33
      1007
    Aihe