Epätoivoisesti pidin hetkistä kiinni
niin että nyt
kun ei ole eilistä eikä huomista
syli täynnä unohdusta
on hiljaisuuden humina satuttavin.
Nyyhkytykseni Sinulle vieras
ikävän ehtiessä iltaan
minä kurkotan kaukaisuuteen
mutta kohtaan vain viileän vaitiolon.
Jokainen uurteeni tunnistaa Sinut
vavahtelevat käteni kaipauksen
eikä sydämeni tyydy tyhjyyteen.
niin että nyt
kun ei ole eilistä eikä huomista
syli täynnä unohdusta
on hiljaisuuden humina satuttavin.
Nyyhkytykseni Sinulle vieras
ikävän ehtiessä iltaan
minä kurkotan kaukaisuuteen
mutta kohtaan vain viileän vaitiolon.
Jokainen uurteeni tunnistaa Sinut
vavahtelevat käteni kaipauksen
eikä sydämeni tyydy tyhjyyteen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
..jähmettynyt vanha rakkaus,
vieraaksi muuttunut.
intohimo kaipaa jotakin
ja se jokin ei ole tyhjyys
ja hiljaisuus vaan rakkaus.
meni varmaan metsään
mutta tälläisiä ajatuksia
kaunis,koskettava runosi herätti.
jotain fiktiota, sellainen sekoitus runoni on.
Joten et mennyt ihan metsään, luit rivien välit-
kin melko hyvin.
Kiitos Sinulle.
Nyt lähden pääsiäisruokien valmistukseen, niitä
juustoissa kypsytettyjä perunoita ja lammasta.
Maistuis varmaan Sullekkin :D
Kovasti pidin
Luin montakertaa ja
aina pidin enemmän:)
kuumeisesti, kuka on " kaksi puhelinta " Väkisin-
kin tulee eräs rakas ystäväni mieleen, ja luulen-
pa etten erehdy kenestä on kyse.
Sinulla taitaa olla nyt vaikeaa luulen ma, joten
lähetän rutistuksen, oikein ISON ja toivon jaksa-
mista.
Ja kiitos, että olet jaksanut poiketa runossani.
Annan arvoa sanoillesi.
Pidin kovasti,kiitos.
miellyttävää saada aina joku uusi kommentoija.
Yhtä mieltä lämmittävää oli lukea sen sisältö,
vähän sanoja mutta sitäkin merkityksellisempiä.
Kiitos ja hyvää pääsiäisen jatkoa.
saa aikaan monenlaista runoa. Sinun tyylisi on ainutlaatuinen, hienostunut ja taitavaa sanojen käyttöä. Tämä runo oli upea, eikä takuulla haihdu.
Kiitos lukuhetkestä : )
taitaa kulkea tiiviisti vaatteissani, mitä se
sitten onkaan. Sinun palautteesi on niin paljon
adjektiiveja sisältävä, että jotain niistä on
kyllä liikaa. Otan silti ilomielin vastaan kai-
ken sanomasi, kiitos.
Hetket eivät kestä kauaa
eilinen mennyttä, huominen tulevaa
hiljaisuus, niin… ja hiljaisuus
Nyyhkäys ja nenäliina
ikävän tuska
ei, ei se noin vain häviä
saako kaukaisuudesta otetta
vaitiolo ja jälleen hiljaisuus
uurteisiin piirtyneet
kaipauksen kuviot
sydämen tyhjyys
jää kaipaamaan täyttymystä
Kaunista käsialaa sinulta jälleen, taiten sanavalinta ja uskollinen tyylilleen.
Hurmaavaa on oma kirjoittamasi, pehmeämpi versio
omastani. Minulla kun on niin paha tapa aina ru-
noissani mennä pohjamutia myöden, enkä yksinker-
taisesti osaa niitä pehmennyksiä niihin saada.
Niin paljon kuin tässä onkin elämää, niin silti
olen sekoittanut siihen fiktiota kuten lähes
kaikkiin runoihini.
Sinun palautteesi on aina yhtä inhimillisen em-
paattista.
k i i t o s
...syli täynnä unohdusta...
vavahtelevat käteni kaipauksen...
Juuri näin sen tuntee
Kiitos Sinulle :
- joskus se mikä satuttaa on kauneinta
kuljemme varmaan samat polut, ja koemme samaiset
kivut sieluissamme. Sinun runosi riipaisevat ai-
na ja siksi ehkä löydät minun runoistani jotain
joka Sinua koskettaa.
Olet oikeassa " se mikä satuttaa on kauneinta "
Koska noin se todellakin taitaa olla.
Kiitos on vähän sanoistasi, mutta enempään en
pysty.
Kaunis otsikko tuo :"Sielunsiskolleni"
Pidän sitä suuressa arvossa. Kiitos.
En toki verrata voisi "kirjoituksiani" Sinun runoihisi, mutta sieluni tunnistaa Sinun"kielesi".
" Jos kulkisi alati pimeydessä,
- sattuisiko silloin vähemmän...
- Eihän silloin muusta tietäisi ? "
Mutta se on mielestäni mitä parhain sana
kuvaamaan ystävyyttämme, runojemme sielukkuutta.
Ja nyt minun pitää sanoa Sinulle, niin kuin olen
joskus aikoinaan jollekkin sanonut; älä alenna
itseäsi älä minua ylennä. Sinun runosi ovat
todella koskettavia olleet.
Äärettömän kaunis on palautteesi päätös, kuin
pienoinen runo konsanaan - kiitos.
Nyt minua kutsuu velvollisuudet, hyvää päivän
jatkoa ja runoilemisiin Siskoseni.
Kiitän Sinua jälleen :)
Vaikkapa viisaista sanoistasi
Minä olen nyt parina päivänä täällä lukenut näitä runoja.
Kauniita ja koskettavia tekstejä
Käyn täällä jatkossakin, sen mukaan kun aika sallii.
Hyvää tulevaa viikkoa Sinulle
kun ei tämä saitti ole suostunut toimimaan, niin
vastaukseni tulee vasta nyt.
Sanojeni viisaudesta en tiedä, mutta mitä mielui-
sampaa on se että kohtaamme täälläkin. Nyt S24:n
toimimattomuuden vuoksi ei ole mahdollisuutta ol-
lut olla yhtikäs missään.
Mutta nyt on jo tämäkin viikko pian päätöksessä,
ja viikonloppu pian edessä.
Sinulla taitaa olla vielä työ, itse en ole enää
työelämässä. Eli päivissäni ei ole kovinkaan suu-
ria vaihteluja.
Rauhallisia hetkiä Sinulle, että saat aikaa
silloin tällöin täälläkin piipahtaa ja kiitos.
Juups, kyllä työ sanelee elämän rytmiä melko pitkälle ja sitten tietysti se, että "vanhalla iällä" on ruvent perhettä tekeen :)
Mutta tietysti sitä vapaata välillä on :D
Nopeasti kuluu aika, kohta ollaan tää viikko vietetty ja pian vaihdetaan huhtikuuhun.
Hupsis, juu-u Tässä iässä ei oikein tiedä miten tuohon ajan virtaamiseen pitäis suhtautua.
Huomasin tänään vähän aikaisemmin, että olet kirjoittanut uuden runon tänne.
Kyllä tuntuu ihmeelliseltä lukea Sinun tekstejäsi kun ne niin elävästi kuvaavat minun tuntojani.
Terveisin /Hui-Akka
Ps.Yritän "keksiä itselleni uuden nimen" kunhan pääsisin itseni kanssa sopuun siittä nimestä:))))
Vai että " vanhalla iällä "
Tuo saa suuni hiukan hymyyn, etten sanoisi nau-
ruun. Ikähän on vain numeroita, ja olemme juuri
sen ikäisiä kuin sisin sanoo. Mutta jos Sinulla
vielä on perettä, niin kuin sanovatten tuolla Ou-
lun korkeudella, niin aikasi on varmasti melkoi-
sen rajattua tänne nettiin kun työkin on vielä
elämääsi.
Ja jälleen tässäkin palautteessasi palaat samaan
kuin tuolla aiemmassa yhteisistä tuntemuksista,
joka sinänsä tuntuu aivan ihanalta.
Yritä todella keksiä uusi nicci. Toisaalta tuo
nyt käyttämäsi on melko hauska, niin se ei kuvaa
millään muotoa sitä herkkyyttä joka Sinussa asuu.
Ota käyttöön joku tunnepitoinen, se olisi mieles-
täni Sinulle sopiva. Onnea etsintään * hymy *
Ja tärkein, kiitos !
Taidan olla melkoisen kaksia-jakautunut persoona.
Hymyän kun luen Sinun löytäneen minussa herkkyyttä.
Ehkäpä "joudun tunnustamaan" itessäin sellaistakin olevan
Muutoinhan tässä arjen pyörittämisessä tulee se "Akka" aika voimallisesti näkyviin.
On se tainnut Luoja kirjoittaa meille jokaiselle oman lukujärjestyksen ja minun lukkarissani oli varhaisempien vuosien kohalla merkittynä että syntymättömät olivatkin enkeleitä ja piti elää "vähän" :) vanhemmaksi että sai tämän perheen aikaseksi.
ja joka kerran kun tulen palstalle, selaan muuta-
man sivun taaksepäin. On nimittäin ilo, että aika
usein on käynyt niin, että runojani on joku kom-
mentoinut täältä kauempaakin. Luulin jo, kun
tuota viimeisintäni oli kommentoitu, että se olit
Sinä, mutta olikin ystäväni Mer.
Kyllähän sitä herkkyyttä toki Sinusta löytyy,
mutta sielukkuutta - sitä runosi ehdottomasti si-
sältävät.
Voi että " syntymättömät olivatkin enkeleitä "
Olipa kauniisti sanottu.
Mutta, kiitos jälleen Sinulle ja runoilemisiin.
---
Tämä hetki on,
sylissäni ruumiisi
kuin humina hiljainen
Nyt tyhjyyteeni
vavisten vain tyydy en -
kaiken muistan kaivaten
Kiitos äp, pystyisinpä itse samaan.
Ihan vavisuttaa, upea on.
samaan? Sinähän pystyit... siis omaasi. Ja minä yritin pystyä samaan sedokalla, kuvata omassani sitä minkä aloitusrunossa koskettavasti maalaat.
Tällä kertaa sinun runosi oli pidempi, minun tulkintani lyhyempi. :)
En ole kovasti perehtynyt tähän japanilaisperäiseen waka-runouteen minkä tunnetuin mitta on tanka 5-7-5-7-7 eli lyhyt runo (ja vielä tankaa lyhyempi haiku, 5-7-5 tavua; pidempi "haiku" on katauta 5-7-7) mutta wikipediasta tsekkasin nuo asetetut rajat ja huvikseni olen tässä kokeillut. Hauskaa vaihteeksi opetella tiivis ilmaisu. Jospa vielä yrittäisin chokaa.
Hmmm...
Ensialkuun tämä tuntui helpolta! Tavujahan on käytettävissä lähes rajaton määrä, vain niiden muoto on rajattu. Säkeet pitää tavuttaa 5-7 ja säkeistöjä saa sitten olla kuinka monta tahansa, viimeinen eli lopetussäkeistö 5-7-7.
Huomasin kuitenkin ettei homma ole ihan niin yksinkertainen... Jos nimittäin haluaa saada jotain järjellistä aikaiseksi.
No niin. Tällainen siitä tuli. Ensimmäinen chokani...
- - -
Rintaasi vasten. Choka.
Rintaasi vasten
seisahtuivat minuutit
Kello häpesi
ajan jaksottamista
En voi unohtaa:
olimme yksi olento
Se tunsi kaiken
puoliskoidensa kautta
Ja huuruava maa
oli sen hengitystä
Hengitimme maan
tanssimaan ympärille
Niin kuin se tanssi
jäsentemme sisällä
Sumu pyörteili
huokaavan pellon yllä
Nousi ja laski
loputon aurinkoyö
Ja nyt sen tiedän
- kuvaan sanomatonta
Kuin ikkunasta
kaukaista maisemaa vain:
Kuun hidas liike,
viisareiden matelu
yössä rintaani repii
- - -
No niin, kömpelöhän se on. Raakile. Sormiharjoittelu. Mutta näytekappale esimerkkinä kuinka tunteen voi yrittää pusertaa esille annetuissa raameissa. Runona se on liian pitkä ja hajanainen tuolla tapaa laitettuna... Malttaisinko jättää silleen? No, jos vähän... Tämä ei nyt kyllä sitten ole enää choka? Ainakin tavumäärän ehdot täyttyvät vielä:
Rintaasi vasten
seisahtuivat minuutit
Kello häpesi
ajan jaksottamista
En voi unohtaa:
olimme yksi olento
Se tunsi kaiken
puoliskoidensa kautta
Ja huuruava maa
oli sen hengitystä
Kun hengitimme
maata ympärillämme
Hurjasti se maa
jäsenissämme tanssi
Sumu pyörteili
huokaavan pellon yllä
Nousi ja laski -
loputon aurinkoyö!
Vaan nyt sen tiedän,
kuvaan sanomatonta
Kuin ikkunasta
kaukaista maisemaa vain
Kuun hidas liike,
viisareiden tikitys
yössä rintaani repii
Kovasti tekisi mieleni muotoilla viimeinen säkeistö muotoon
Kuun hidas liike, viisareiden tikitys
yössä rintaani repii
Tai ehkä:
Kuun hidas liike, viisareiden
tikitys
yössä rintaani repii
Tai:
Kuun hidas liike,
viisareiden tikitys
rintaani repii
yössä
Tavumäärä on vieläkin kohdallaan mutta muuten menee niin paljon jo pyhäinhäväistyksen puolelle, että suvaitsevaisinkin japanifriikki nostaa kait niskakarvansa pystyyn ja murahtaa: hus, länsimainen pervertikko!
Piipitän:
Gomen-nasai, nihongo ga wakarimasen...
[ Vapaasti suomennettuna "Voi voi, älkää hermostuko minuun", suora suomennos: "Anteeksi, en puhu japania". ]
Sitten vähän rohkeammin:
Taidanpa tiivistää sen sedokaksi!
* kieli keskellä suuta *
- - -
Rintaasi vasten. Sedoka.
Rintaasi vasten
sydämeni lyödessä
seisahtui kaikki aika
Yhtä olimme,
irtirepeytyneenä
kelloa katson yössä
- - -
SYDÄMENLÄMPÖINEN PÄÄSIÄISHALAUS
Ja hyvää päivänjatkoa.
-parta
yhtä piskuisen somaan, kuin Sinun sedokasi.
Siihen minusta ei ole vaikka kuinka yrittäisin.
Jos Sinä oletkin kautta aikain ollut rönsyilijä,
niin hyvinpä onnistuu nuo sedokatkin. Aivan ihana
oli tiivistyksesi omasta runostani.
Mutta yhtälailla tämä nytkin laittamasi " rintaa-
si vasten " Sinua, Sinua, Sinua parhaimmillaan
se on ! En milloinkaan lakkaa ihmettelemästä
taitoasi kirjoittaa. En ole kade, mutta toivoisin
olevani yhtä hyvä - sen kai suonet minulle.
Kiitos.
Lähetän vastahalauksen, sydämestäni se tulee.
minäkin kyynelissä tätä lukiessa.niin upea runo.varsinkin loppu eikä sydämeni tyydy tyhjyyteen.hienoa.
ei ollut tarkoitus runollani saada ketään kyyne-
liin - ei. Mutta sanoillasi, niillä on erittäin
suloinen vaikutus minuun.
k i i t o s