Minulla on kahdeksan vuotias lapsi, joka on siis ensimmäisellä luokalla koulussa. Hän on luontaisesti itsepäinen, oivaltava, äärettömän tasa-arvoinen ja kiltti lapsi. Viime aikoina hänen käyttäytymisensä on kuitenkin ollut todella hankalaa. Hän suuttuu hampaiden pesusta, tukan kiinni laittamisesta, nukkumaan menemisestä ja kaikesta mahdollisesta pienestä asiasta, josta ei normaalisti ole tarvinnut riidellä. Pientä kiukuttelua toki on normaalistikin, mutta nyt hän saattaa suuttua minulle esim. siitä, että en jätä häntä yksin kotiin, kun lähdemme tuttaville kylään. Esim. kyleillessämme hän vaati minua viemään hänet kotiin, koska hänellä ei mukama olisi ollut kylässä mitään tekemistä ja kun sanoin, että me yhdessä lähdemme myöhemmin kotiin, niin hän veti ulkovaatteet päälle ja ilmoitti, että lähtee kotiin nyt. Kun hän suuttuu, niin itku on herkässä ja hän ei normaalisti itke kovin paljon. Ja välillä tuntuu kuin hän olisi itse päättänyt vankasti mitä tekee huomioimatta mielipiteitämme ja suuttuu voimakkaasti, mutta hän myös kuitenkin laantuu pian ja on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hetken päästä hän kuitenkin taas löytää jonkin kiistan aiheen. Joten osaako joku kertoa, että onko hänellä mahdollisesti menossa jokin uhmakausi vai onko syytä olla huolissaan? Mielialan vaihtelu tuntuu kyllä samalta kuin ensimmäisessä uhmaiässä. Koulussa menee tietojeni mukaan hyvin, kaverit käyvät meillä ja hän niillä. Olen vuorotyössä, mutta vapaa aikoina yritän huomioida häntä melko paljon olemalla yhdessä kotona, käydä ulkoilemassa, pelata jne. Hän on perheen ainoa lapsi, joten en uskoisi kyse olevan huomion ulkopuolelle jäämisestä, olen myös määrätietoinen ja säännöt ovat aina olleet selkeät, enkä koskaan ole joustanut tietyistä yhteisistä säännöistä ja periaatteista, mutta tällä hetkellä hän yrittää kaikin keinoin saada oman tahtonsa läpi, vaikka tietääkin, etten periksi anna. Kiitos jo etukäteen vastauksista.
8-vuotiaan uhma???
8
6048
Vastaukset
- lauseitten väliin!
Hankalaa lukea yhtä pötköä.
Kirjoita uusiks, pliis. - kannattaisiko?
Minulla auttoi sellainen keskustelu, joka käytiin hyvässä hengessä, ei minkään riidan yhteydessä, vaan esim. illalla sohvan nurkassa vaikkapa tv-ohjelman herättämänä. Usein tv:stä tulee ohjelmia, joissa ihmisillä on epäsopua, ja mietimme yhdessä, mitä oli pitänyt tehdä, ettei sellaista olisi päässyt tapahtumaan, mitä elokuvassa sitten tapahtui riitojen ja valehtelujen seurauksena.
Oma tyttöni oli myös kiivastuvainen ja omapäinen, mutta kyllä hän oli hyvin hellyydenkipeä myös.
Kerroin hänelle, kuinka tärkeä hän on, minun paras tyttöystäväni, ja kuinka toivon, että hän selviäisi hyvin elämässä.
Puhuimme myös siitä, että koti on lapsille se paikka, missä he oppivat oikeat elämäntavat, ja siksi on monta kertaa tärkeää, että asioista puhutaan ja opetetaan lapsille, esim. se, että kiukuttelu ja riitely ei kuulu ihmisten elämään, vaan huono tuuli pitää itse osata karkoittaa pois. Sitä ei saa muihin purkaa.
Jokainen on joskus huonolla tuulella, mutta koska kotona on muitakin ihmisiä, ei heidän mieltään saa turhaan pahoittaa, ja etenkään ei kylässä ja vieraissa.
Me keskustelimme ihan rauhassa nämä asiat silloin, kun kumpikaan ei ollut vihainen eikä väsynyt. Tyttäreni oli puhelias, joten keskustelut hänen kanssaan olivat helppoja. Lapset ovat oikeudentuntoisia. He eivät puolusta huonoa käytöstä tai ilkeyttä.
Tämä auttoi meillä, mutta kaikkihan olemme erilaisia, joten enpä osaa sanoa, onnistuisiko tämä teidän perheenne sohvannurkassa.- jossakin mielessä
Kiukuttelu ja riiteleminen kuuluvat ihmisen elämään ja lapsen pitää saada kiukutella turvallisessa ilmapiirissä, aikuisen läsnäollessa. Aikuisen maailmassa on sitten hiukan eri säännöt, siellä ei kiukutella miten sattuu kenelle sattuu. Mutta pahan mielen voi kertoa. Rakentavasti riiteleminen on kyllä hyvä taito sekin, sitäkin on hyvä kotona opetella.
Keskusteleminen noista asioista on tietenkin hyvä juttu ja ensiarvoisen tärkeää. - kannattaisiko?
jossakin mielessä kirjoitti:
Kiukuttelu ja riiteleminen kuuluvat ihmisen elämään ja lapsen pitää saada kiukutella turvallisessa ilmapiirissä, aikuisen läsnäollessa. Aikuisen maailmassa on sitten hiukan eri säännöt, siellä ei kiukutella miten sattuu kenelle sattuu. Mutta pahan mielen voi kertoa. Rakentavasti riiteleminen on kyllä hyvä taito sekin, sitäkin on hyvä kotona opetella.
Keskusteleminen noista asioista on tietenkin hyvä juttu ja ensiarvoisen tärkeää.Eivät nämä keskustelut toki lopettaneet perhessämme äkäisyyttä ja riitoja. Ei minun lapseni toki ollut mikään enkeli, mutta kun hermot reistailivat, ja kiukku leimahti, oli hyvä muistuttaa niistä suuntaviivoista, joista oli puhuttu.
Yritetään yhdessä! Mehän olemme ystäviä. Perheessä pitää olla hyvä henki, jne.
Lapsella on oikeus raivostumiseen, kun häntä on kohdeltu väärin. Vahingossa voivat perheesn vanhemmatkin kieltää tai käskeä ymmätämättä kaikkia asiaan vaikuttaneita puolia. Riita on valmis.
Mutta ne keskustelut antavat kaikille tukea rauhoittumiseen ja asioiden selvittämiseen.
Meillä pelasi, murrosiässä ei tullut yhtäkään hallitsematonta kiukun purkausta, ei paukuteltu ovia, ei karattu maailmalle, ei kirottu, ei haistateltu. - lässyttäjä
Yleisesti sanoen sain johtolangan sinun viestistäsi, eräästä tämän ajan vanhemmuudesta: "minun paras tyttöystäväni". Lapset tosiaan irroittautuvat vanhemmista ja etsivät sitä omaa identeettiään, nykyään ihan liian varhain, juuri siksi, että vanhemmat ovat ystäviä, ei vanhempia.
Vanhemmpien pitää olla aikuisia, eikä lasten pikkuaikuisia, lapsille toki pitää puhua. Riitely ja kiukuttelu ovat normaalin lapsen normaaleja tunteita, jotka lapsen pitää elää, joiden kautta hän sitten oppii, tunteiden hallintaa ja niiden näyttämistä.
Jos tunteitaan ei voi elää ja näyttää kotona, niin missä sitten. Ne purkautuvat ajallaan tai vielä huolestuttavampaa, ne kerääntyy. Silloin niistä tulee puhua, kun ne ovat ajankohtaisia. Eikä varastoida tai punnita etukäteen.
Lapset kasvaa uhma iästä toiseen, ei siinä mitään suurta draamaa ole.
ja onneks se menee ohi :D
Pienet kasvavat ja etsivät omaa itseään ja rajojaan.
Jaksamista hankalaan arkeen :)- ..............
Hankkikaapa hieman tietoa kehityspsykologiasta niin on helpompi ymmärtää lapsen muuttuvaa käytöstä.
Seitsenvuotias elää vaihetta jolloin suurin osa hänen voimavarojaan menee uuden tilanteen eli koulun hallitsemiseen.
Koululainen kuvittelee olevansa jo iso jolla on velvollisuuksia joista pitää suoriutua mutta tosiasiassa hän on vielä pieni lapsi.
Seitsenvuotias on jättämässä taakseen pikkulapsivaiheen eikä oikein hallitse uutta tilannetta vielä.
Seitsenvuotiaat saattavat vaatia itseltään liikaa ja kun sietokyky ylittyy niin hän yleensä purskahtaa itkuun eikä vielä osaa itse puhdistaa ilmapiiriä.
Seitsenvuotiaan kanssa kannattaa tosiaan jutella ja myös neuvotella säännöistä ja kotitöistä,juuri nyt ei kannata kuormittaa häntä liikaa.
Mutta yksi asia pitää muistaa; seitsenvuotiaan edessä on pysyttävä aikuisena ja kannattaa käyttää hyväkseen kaikki lapsen rauhalliset hetket juttelemiseen vaikka se hetki sitten olisi kesken ruuanlaiton tai siivouksen tai hyvän telkkariohjelman. - Voivittuajayelkaa
Murrosikä, eikö ole ihan selvää saatanan tanukit.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta781795Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181689- 161504
En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee12118450+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191183Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61172hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121126Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291121Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää61109Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71094