kevytmaito

Maito suojaa sydäntä
Duodecim
2007;123(3):358-9
Kari Salminen
Kirjeitä ja mielipiteitä



Viimeisten vuosikymmenien aikana maito ja erityisesti sen sisältämä rasva on tuomittu sydänterveyden haitaksi. Kuitenkaan pitävää tieteellistä näyttöä maitorasvan - saati maidon - suorasta yhteydestä sydänsairauksien esiintyvyyteen tai sydänkuolleisuuteen ei ole koskaan ollut olemassa.

Maidon ja maitorasvan vastainen todistusketju on välillinen ja monipolvinen. Sen mukaan maito sisältää rasvaa, joka on »kovaa» tyydyttynyttä eläinrasvaa. Tyydyttynyt eläinrasva taas lisää veren kokonaiskolesterolipitoisuutta. Kolesteroli tukkii verisuonia, mikä puolestaan lisää sydänsairauksien riskiä. Suurentunut riski merkitsee suurentunutta sairastuvuutta ja kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin. Tämä yleistävä, välillinen todistusketju tunnetaan rasvahypoteesina, joka ideoitiin 1900-luvun puolivälissä.

Rasvahypoteesi sisältää tosiasioita mutta myös epätarkkuuksia. Runsaat 50 vuotta sitä on koetettu todistaa oikeaksi. Turhaan. Hypoteesi on edelleen nimensä mukaisesti todistamaton olettamus.

Englantilainen tutkijaryhmä (Elwood ym. 2004a) on ns. Cearphilly -tutkimuksessa seurannut miesten maidonkäyttöä ja sydäntautien ja aivohalvausten ilmaantuvuutta runsaan 20 vuoden ajan. Maidon käyttö vähensi merkitsevästi sairastuvuutta - ja maito on nykysuomalaisittain katsottuna ollut Englannissa rasvaista. Sama tutkijaryhmä (Elwood ym. 2004b) kokosi kaikki maidonkäyttöä ja em. sairauksien välistä suhdetta selvittäneet tutkimukset. Yhteensä kymmenestä tutkimuksesta vain yksi osoitti, että maito lisäisi sydänsairauksia. Yhdeksän tutkimusta ei yhteyttä osoittanut tai osoitti maidon suojaavan jossain määrin kyseisiltä sairauksilta. Juuri julkaistu kreikkalainen CARDIO2000-tutkimus (Kontogianni ym. 2006) osoittaa maidon suojaavan sydäntaudeilta.

Viimeaikaiset ruotsalaiset ja norjalaiset tutkimukset ovat antaneet kovimman iskun maidosta ja sen rasvasta muodostuneelle harhakäsitykselle. Professori Vessbyn ryhmä on Ruotsissa kehittänyt täsmämenetelmän maitorasvan ja siten maitovalmisteiden käytön mittaamiseksi. Lehmän pötsikäymisessä syntyy maidolle ominaisia parittoman hiililuvun rasvahappoja, pentadekaani- ja heksadekaanihappoa. Näiden kertyminen ihmisen rasvavarantoon - esimerkiksi veren rasvoihin tai rasvakudokseen - osoittaa, paljonko maitorasvaa hän on syönyt.

Vessbyn ryhmä (Warensjö ym. 2004) on mitannut näiden maidolle tyypillisten rasvahappojen pitoisuuden ensimmäisen sydäninfarktin saaneiden ja terveiden verrokkien veren rasvoista. Terveillä verrokeilla oli näitä happoja merkitsevästi enemmän kuin infarktipotilailla, eli terveet olivat syöneet maitorasvaa merkitsevästi enemmän kuin infarktin saaneet.

Norjalaisen professori Pedersenin tutkijaryhmä (Biong ym. 2006) on tutkimuksissaan päätynyt samaan tulokseen määritettyään rasvahapot rasvakudoksesta. Terveet henkilöt olivat syöneet maitorasvaa merkitsevästi enemmän kuin infarktipotilaat.

Näiden tutkimusten perusteella siis maitorasva tai ainakin jokin maitorasvan käyttöön erottamattomasti liittyvä ravinto- tai elämäntapatekijä suojaa infarktilta.

Maitorasvaankin kohdistuva rasvahypoteesin väite (sekin välillinen) on, että tyydyttynyt eläinrasva aiheuttaisi sairastuvuutta ja kuolleisuutta sydäntauteihin. Onko eläinrasva todella haitallista?

Kansaneläkelaitoksen Setti-tutkimuksessa (Pietinen ym. 1997) koottu kaikki aikaisemmat tärkeät seurantatutkimukset kattava kirjallisuuskatsaus osoittaa, että hypoteesia koskevat tulokset ovat keskenään täysin ristiriitaiset. Setti-tutkimuksen oma kokeellinen osa on ristiriidassa rasvahypoteesin jokaisen osaväittämän kanssa.

Ravinnon ja sydänterveyden välistä suhdetta koskeva, yli 80 000 naiseen kohdistunut tutkimus (Halton ym. 2006) osoitti, ettei eläinrasva ole yhteydessä infarktiriskiin. Ravinnon suuri hiilihydraattikuorma (glycemic load) sen sijaan on.

Kokonaiskolesterolin sijalle rasvahypoteesissa on nykyisin yhä useammin nostettu kokonaiskolesterolin fraktio LDL-kolesteroli. Myös LDL-kolesteroli jakautuu fraktioiksi, joista erityisesti pienikokoinen, tiivisrakenteinen fraktio sdLDL on yhteydessä sydänsairauksien lisääntymiseen (Austin ym. 1988, Williams ym. 2003). Suurikokoinen, vähemmän tiiviin rakenteen omaava LDL-osa on sitä haitattomampi.

Yksilön LDL-kolesterolin rakenneprofiili, suurten ja pienten partikkelien suhde, on riippuvainen perimästä ja eräistä ympäristötekijöistä, kuten ravinnosta. Perimällemme emme vielä voi mitään. Nauttimamme ravinnon voimme sen sijaan valita. Jälleen kerran em. ruotsalaiset tutkijat (Sjogren ym. 2004) kulkevat kehityksen kärjessä. He ovat osoittaneet, että maitorasvan nauttiminen johtaa LDL-profiiliin, jossa pienten, tiheiden sdLDL-partikkelien osuus on pieni. Olisiko tässä syy maitorasvan sydäntä suojaavaan vaikutukseen?

Asian tekee vielä erityisen mielenkiintoiseksi se, että ravitsemussuositusten peräämä vähärasvainen, runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio johtaa usein haitalliseen, lisääntyneeseen sdLDL-pitoisuuteen henkilöillä, joilla suuret LDL-partikkelit ovat luontaisesti vallitsevia (Dreon ym. 1994, Krauss 2001). Näyttäisikin vähintään järkevältä selvittää henkilön LDL-partikkelijakauma ennen nykyisen ravitsemussuosituksen mukaisen vähärasvaisen ruokavalion suosittamista.

Kaiken kaikkiaankin vähärasvaisen ruokavalion edullisuus on kyseenalainen. Laajassa Womens Health Initiative -tutkimuksessa (Howard ym. 2006) vähärasvaisella ruokavaliolla ei saavutettu etua sydän- ja aivohalvausten ilmaantuvuuden tai näiden sairauksien aiheuttaman kuolleisuuden kannalta.

Maitorasvan haitallisuus on väite, jonka perusteet ovat horjumassa. Nyt pitäisi tarkastella, miksi kilvan rasvankulutuksen vähenemisen ja edulliseksi väitetyn laadullisen muutoksen myötä väestö on juuri samanaikaisesti lihonut ja aikuistyypin diabetes on lisääntynyt?

Tässä yhtälössä on avoimin mielin pohdittavaa myös ravitsemusasiantuntijoille. Vanha kovarasva-kokonaiskolesterolioppi ei nykytilanteessa ilmeisestikään auta. Maito näyttäisi auttavan.

KARI SALMINEN, professori
[email protected]

Kirjallisuutta
Austin MA, Breslow JL, Hennekens CH, ym. Low-density lipoprotein subclass patterns and risk of myocardial infarction. J Am Med Assoc 1988;260:1917-21.
Biong AS, Veirod MB, Ringstad J, ym. Intake of milk fat, reflected in adipose tissue fatty acids and risk of myocardial infarction: a case-control study. Eur J Clin Nutr 2006;60:236-44.
Dreon DM, Fernstrom HA, Miller B, ym. Low-density lipoprotein subclass patterns and lipoprotein response to a reduced-fat diet in men. FASEB J 1994;8:121-6.
Elwood PC, Pickering JE, Fehily AM, ym. Milk drinking, ischemic heart disease and ischemic stroke I. Evidence from the Cearphilly cohort. Eur J Clin Nutr 2004(a);58:711-7.
Elwood PC, Pickering JE, Hughes J, ym. Milk drinking, ischemic heart disease and ischemic stroke II. Evidence from cohort studies. Eur J Clin Nutr 2004(b);58:718-24.
Halton TL, Willett WC, Liu S, ym. Low-carbohydrate-diet score and the risk of coronary heart disease in women. N Engl J Med 2006;355:1991-2002.
Howard, BV, Van Horn L, Hsia, J, ym. Low-fat dietary pattern and risk of cardiovasculat disease. JAMA 2006;295:655-66.
Kontogianni MD, Panagiotakos DB, Chrysohoou C, ym. Modelling dairy intake on the development of acute coronary syndromes: the CARDIO2000 study. Eur J Cardiovasc Prev Rehabil 2006;13:791-7.
Krauss RM. Dietary and genetic effects on low-density lipoprotein heterogeneity. Ann Rev Nutr 2001;21;283-95.
Pietinen P, Ascherio A, Korhonen P, ym. Intake of fatty acids and risk of coronary heart disease in a cohort of Finnish men: the alfa-tocopherol, beta-carotene cancer prevention study. Am J Epidemiol 1997; 145:876-87.
Sjogren P, Rosell M, Skoglund-Andersson C, ym. Milk-derived fatty acids are associated with a more favorable LDL particle size distribution in healthy men. J Nutr 2004;134:1729-35.
Warensjö E, Jansson J-H, Berglund L, ym. Estimated intake of milk is negatively associated with cardiovascular risk factors and does not increase the risk of a first acute myocardial infarction. A prospective case-control study. Br J Nutr 2004;91;635-42.
Williams PT, Superko HR, Haskell WL, ym. Smallest LDL particles are most strongly related to coronary disease progression in men. Arterioscler Tromb Vasc Biol 2003;23:314-21.
Artikkelin tunnus: duo96273 (096.273)
© 2007 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Maito suojaa sydäntä
Duodecim
2007;123(3):358-9
Kari Salminen
Kirjeitä ja mielipiteitä

Viimeisten vuosikymmenien aikana maito ja erityisesti sen sisältämä rasva on tuomittu sydänterveyden haitaksi. Kuitenkaan pitävää tieteellistä näyttöä maitorasvan - saati maidon - suorasta yhteydestä sydänsairauksien esiintyvyyteen tai sydänkuolleisuuteen ei ole koskaan ollut olemassa.

Maidon ja maitorasvan vastainen todistusketju on välillinen ja monipolvinen. Sen mukaan maito sisältää rasvaa, joka on »kovaa» tyydyttynyttä eläinrasvaa. Tyydyttynyt eläinrasva taas lisää veren kokonaiskolesterolipitoisuutta. Kolesteroli tukkii verisuonia, mikä puolestaan lisää sydänsairauksien riskiä. Suurentunut riski merkitsee suurentunutta sairastuvuutta ja kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin. Tämä yleistävä, välillinen todistusketju tunnetaan rasvahypoteesina, joka ideoitiin 1900-luvun puolivälissä.

Rasvahypoteesi sisältää tosiasioita mutta myös epätarkkuuksia. Runsaat 50 vuotta sitä on koetettu todistaa oikeaksi. Turhaan. Hypoteesi on edelleen nimensä mukaisesti todistamaton olettamus.

Englantilainen tutkijaryhmä (Elwood ym. 2004a) on ns. Cearphilly -tutkimuksessa seurannut miesten maidonkäyttöä ja sydäntautien ja aivohalvausten ilmaantuvuutta runsaan 20 vuoden ajan. Maidon käyttö vähensi merkitsevästi sairastuvuutta - ja maito on nykysuomalaisittain katsottuna ollut Englannissa rasvaista. Sama tutkijaryhmä (Elwood ym. 2004b) kokosi kaikki maidonkäyttöä ja em. sairauksien välistä suhdetta selvittäneet tutkimukset. Yhteensä kymmenestä tutkimuksesta vain yksi osoitti, että maito lisäisi sydänsairauksia. Yhdeksän tutkimusta ei yhteyttä osoittanut tai osoitti maidon suojaavan jossain määrin kyseisiltä sairauksilta. Juuri julkaistu kreikkalainen CARDIO2000-tutkimus (Kontogianni ym. 2006) osoittaa maidon suojaavan sydäntaudeilta.

Viimeaikaiset ruotsalaiset ja norjalaiset tutkimukset ovat antaneet kovimman iskun maidosta ja sen rasvasta muodostuneelle harhakäsitykselle. Professori Vessbyn ryhmä on Ruotsissa kehittänyt täsmämenetelmän maitorasvan ja siten maitovalmisteiden käytön mittaamiseksi. Lehmän pötsikäymisessä syntyy maidolle ominaisia parittoman hiililuvun rasvahappoja, pentadekaani- ja heksadekaanihappoa. Näiden kertyminen ihmisen rasvavarantoon - esimerkiksi veren rasvoihin tai rasvakudokseen - osoittaa, paljonko maitorasvaa hän on syönyt.

Vessbyn ryhmä (Warensjö ym. 2004) on mitannut näiden maidolle tyypillisten rasvahappojen pitoisuuden ensimmäisen sydäninfarktin saaneiden ja terveiden verrokkien veren rasvoista. Terveillä verrokeilla oli näitä happoja merkitsevästi enemmän kuin infarktipotilailla, eli terveet olivat syöneet maitorasvaa merkitsevästi enemmän kuin infarktin saaneet.

Norjalaisen professori Pedersenin tutkijaryhmä (Biong ym. 2006) on tutkimuksissaan päätynyt samaan tulokseen määritettyään rasvahapot rasvakudoksesta. Terveet henkilöt olivat syöneet maitorasvaa merkitsevästi enemmän kuin infarktipotilaat.

Näiden tutkimusten perusteella siis maitorasva tai ainakin jokin maitorasvan käyttöön erottamattomasti liittyvä ravinto- tai elämäntapatekijä suojaa infarktilta.

Maitorasvaankin kohdistuva rasvahypoteesin väite (sekin välillinen) on, että tyydyttynyt eläinrasva aiheuttaisi sairastuvuutta ja kuolleisuutta sydäntauteihin. Onko eläinrasva todella haitallista?

Kansaneläkelaitoksen Setti-tutkimuksessa (Pietinen ym. 1997) koottu kaikki aikaisemmat tärkeät seurantatutkimukset kattava kirjallisuuskatsaus osoittaa, että hypoteesia koskevat tulokset ovat keskenään täysin ristiriitaiset. Setti-tutkimuksen oma kokeellinen osa on ristiriidassa rasvahypoteesin jokaisen osaväittämän kanssa.

Ravinnon ja sydänterveyden välistä suhdetta koskeva, yli 80 000 naiseen kohdistunut tutkimus (Halton ym. 2006) osoitti, ettei eläinrasva ole yhteydessä infarktiriskiin. Ravinnon suuri hiilihydraattikuorma (glycemic load) sen sijaan on.

Kokonaiskolesterolin sijalle rasvahypoteesissa on nykyisin yhä useammin nostettu kokonaiskolesterolin fraktio LDL-kolesteroli. Myös LDL-kolesteroli jakautuu fraktioiksi, joista erityisesti pienikokoinen, tiivisrakenteinen fraktio sdLDL on yhteydessä sydänsairauksien lisääntymiseen (Austin ym. 1988, Williams ym. 2003). Suurikokoinen, vähemmän tiiviin rakenteen omaava LDL-osa on sitä haitattomampi.

Yksilön LDL-kolesterolin rakenneprofiili, suurten ja pienten partikkelien suhde, on riippuvainen perimästä ja eräistä ympäristötekijöistä, kuten ravinnosta. Perimällemme emme vielä voi mitään. Nauttimamme ravinnon voimme sen sijaan valita. Jälleen kerran em. ruotsalaiset tutkijat (Sjogren ym. 2004) kulkevat kehityksen kärjessä. He ovat osoittaneet, että maitorasvan nauttiminen johtaa LDL-profiiliin, jossa pienten, tiheiden sdLDL-partikkelien osuus on pieni. Olisiko tässä syy maitorasvan sydäntä suojaavaan vaikutukseen?

Asian tekee vielä erityisen mielenkiintoiseksi se, että ravitsemussuositusten peräämä vähärasvainen, runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio johtaa usein haitalliseen, lisääntyneeseen sdLDL-pitoisuuteen henkilöillä, joilla suuret LDL-partikkelit ovat luontaisesti vallitsevia (Dreon ym. 1994, Krauss 2001). Näyttäisikin vähintään järkevältä selvittää henkilön LDL-partikkelijakauma ennen nykyisen ravitsemussuosituksen mukaisen vähärasvaisen ruokavalion suosittamista.

Kaiken kaikkiaankin vähärasvaisen ruokavalion edullisuus on kyseenalainen. Laajassa Womens Health Initiative -tutkimuksessa (Howard ym. 2006) vähärasvaisella ruokavaliolla ei saavutettu etua sydän- ja aivohalvausten ilmaantuvuuden tai näiden sairauksien aiheuttaman kuolleisuuden kannalta.

Maitorasvan haitallisuus on väite, jonka perusteet ovat horjumassa. Nyt pitäisi tarkastella, miksi kilvan rasvankulutuksen vähenemisen ja edulliseksi väitetyn laadullisen muutoksen myötä väestö on juuri samanaikaisesti lihonut ja aikuistyypin diabetes on lisääntynyt?

Tässä yhtälössä on avoimin mielin pohdittavaa myös ravitsemusasiantuntijoille. Vanha kovarasva-kokonaiskolesterolioppi ei nykytilanteessa ilmeisestikään auta. Maito näyttäisi auttavan.

KARI SALMINEN, professori
[email protected]

Kirjallisuutta
Austin MA, Breslow JL, Hennekens CH, ym. Low-density lipoprotein subclass patterns and risk of myocardial infarction. J Am Med Assoc 1988;260:1917-21.
Biong AS, Veirod MB, Ringstad J, ym. Intake of milk fat, reflected in adipose tissue fatty acids and risk of myocardial infarction: a case-control study. Eur J Clin Nutr 2006;60:236-44.
Dreon DM, Fernstrom HA, Miller B, ym. Low-density lipoprotein subclass patterns and lipoprotein response to a reduced-fat diet in men. FASEB J 1994;8:121-6.
Elwood PC, Pickering JE, Fehily AM, ym. Milk drinking, ischemic heart disease and ischemic stroke I. Evidence from the Cearphilly cohort. Eur J Clin Nutr 2004(a);58:711-7.
Elwood PC, Pickering JE, Hughes J, ym. Milk drinking, ischemic heart disease and ischemic stroke II. Evidence from cohort studies. Eur J Clin Nutr 2004(b);58:718-24.
Halton TL, Willett WC, Liu S, ym. Low-carbohydrate-diet score and the risk of coronary heart disease in women. N Engl J Med 2006;355:1991-2002.
Howard, BV, Van Horn L, Hsia, J, ym. Low-fat dietary pattern and risk of cardiovasculat disease. JAMA 2006;295:655-66.
Kontogianni MD, Panagiotakos DB, Chrysohoou C, ym. Modelling dairy intake on the development of acute coronary syndromes: the CARDIO2000 study. Eur J Cardiovasc Prev Rehabil 2006;13:791-7.
Krauss RM. Dietary and genetic effects on low-density lipoprotein heterogeneity. Ann Rev Nutr 2001;21;283-95.
Pietinen P, Ascherio A, Korhonen P, ym. Intake of fatty acids and risk of coronary heart disease in a cohort of Finnish men: the alfa-tocopherol, beta-carotene cancer prevention study. Am J Epidemiol 1997; 145:876-87.
Sjogren P, Rosell M, Skoglund-Andersson C, ym. Milk-derived fatty acids are associated with a more favorable LDL particle size distribution in healthy men. J Nutr 2004;134:1729-35.
Warensjö E, Jansson J-H, Berglund L, ym. Estimated intake of milk is negatively associated with cardiovascular risk factors and does not increase the risk of a first acute myocardial infarction. A prospective case-control study. Br J Nutr 2004;91;635-42.
Williams PT, Superko HR, Haskell WL, ym. Smallest LDL particles are most strongly related to coronary disease progression in men. Arterioscler Tromb Vasc Biol 2003;23:314-21.
Artikkelin tunnus: duo96273 (096.273)
© 2007 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Koska siinä ei ole rasvaa!Opettakaa lapsianne kevyisiin vaihtoehtoihin, siitä se alkaa terveempi tulevaisuus.

Ainoa syy minkä minä keksin on se, että kevytmaito on hiukan kalliimpaa =)

Minäkään en usko maidon rasvan sinällään olevan haitallista, homogenoinnin mahdollisti. Loppujen lopuksi ei juotavan maidon rasvalla ole niin suurta merkitystä kuin huonojen hydrattujen rasvojen välttämisellä.

Meillä lapsi juo punaista maitoa. Rasva on kuitenkin tärkein polttoaineemme.

-

Olen juonut aina joko kevyt/täysmaitoa päivittäin, eikä lihomista ole tapahtunut. Sen sijaan kun yhtenä vuonna join lähes päivittäin limua lisäksi, lihoin 5kg. Kun lopetin limut, tuo 5kg putosi nopeasti pois.

Rasva ei ole itseasiassa ensisijaisesti polttoaine vaan rakennusaine. Joka ikinen solun seinämä muodostuu rasvamolekyyleistä, mistä johtuen rasvan saanti etenkin lapsena on tärkeää kasvulle. Myös aivokudos on enimmäkseen rasvaa, joten kasvavan lapsen aivojen kehityksen kannalta rasvan saanti on tärkeää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita rasvan yletöntä mässäilyä, mutta kokonaan rasvaa ei pitäisi poistaa ruokavaliosta.

Sokeri sen sijaan on ensisijaisesti energian lähde, joten sen ylenmääräistä syöntiä olisi hyvä välttää.