osa 1. Foolish games

Kiitos palautteesta, tässä lisää, toivottavasti pidätte ^_^

*************************************************
Ensimmäinen luku



“En voi ymmärtää miksi isä ei voinut allekirjoittaa sitä paperia, mielestäni hän on aivan liian ankara. Mitä haittaa siitä muka olisi? Olen 17-vuotias, ja omasta mielestäni olen tarpeeksi vanha tekemään tällaisia päätöksiä.” Hemmotellunkakaran ääni kantautui olohuoneesta eteiseen, eikä Misha voinut olla huokaamatta tuskastuneena riisuessaan takkiaan.
”Mutta tunnetko edes niitä ihmisiä? Tarkoitan…” Misha kuuli nuoremman veljensä Diman kysyvän.
”Totta kai! Eivät he ole mitään perverssejä Dima, alat kuulostamaan aivan isältäni!”

Misha pyöräytti silmiään, miksi tuo pirun pentu oli aina Diman kanssa? Viimeaikoina jopa pojan ääni oli alkanut ärsyttää häntä. Hän potki kengät jaloistaan, valmiina menemään yläkertaan omaan huoneeseensa; ottamaan suihkun, vaihtamaan vaatteet ja lepäämään pitkän koulupäivän tuoman väsymyksen pois.

”Yo, Vodka, kookkaat tänään!” Mishan ajatukset keskeytti hänen vanhempi veljensä, ilman, että hän oli ehtinyt eteistä kauemmaksi. Iloton murahdus pakeni hänen huuliltaan, eikö Ivo voisi kerrankin tehdä sitä? Tai Dima?
”Tarvitsen lepoa ennen kuin muutun pirun kotiäidiksi! Helvetti.” Hän huudahti ennen kuin pakeni yläkertaan.

Misha oli 21-vuotias yliopisto-opiskelija ja asui kahden veljensä kanssa, Diman, joka oli 17 ja Ivon, heistä vanhimman; 31. Heidän vanhempansa olivat kuolleet kuusivuotta aiemmin auto-onnettomuudessa, jonka jälkeen Misha oli muuttanut Diman kanssa jättäen heidän kotimaansa Venäjän taakseen, asettuakseen vanhimman veljensä luokse, joka oli aikoinaan saanut Suomesta töitä. Ainakin se oli suhteellisen lähellä, Misha oli ajatellut tuolloin, yrittäessään etsiä jotakin hyvää koko tilanteesta.

Ainoa asia josta hänellä olisi ollut sana jos toinenkin sanottavaa nykyisin, oli kotitöiden jakaminen. Ruuanlaitto kaatui useimmiten hänen harteilleen ja vaikka hän piti kokkaamisesta; liika oli kuitenkin aina liikaa. Ja jos Misha jotain inhosi yli kaiken, oli se komentelu, vain tietenkin siinä tapauksessa, että se kohdistui häneen, ei siinä, jos hän itse sai olla komentelijan asemassa. Siinä oli toinen ongelma, he olivat liian samanlaisia Ivon kanssa; Misha oli homo, Ivo oli bi ja oli ollut useita kertoja, kun he molemmat olivat olleet ihastuneita samaan ihmiseen. Ongelma oli myös se, ettei kumpikaan halunnut antaa periksi helpolla.

Dima oli puolestaan hetero, ujompi ja hiljaisempi versio veljistään. Ja hänellä oli kamala maku, mitä ystäviin tuli, siitä Misha oli varma.
Lyhyen suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen, Misha palasi alakertaan. Hän pystyi jälleen kuulemaan äänen, joka oli aikeissa tehdä riekaletta hänen hermoistaan. Ja siellä he istuivat; olohuoneen pöydän ääressä, työskennellen jonkin koulutyön parissa, joka oli osoittautunut Mishan suureksi harmiksi, syyksi joka toi tummatukkaisen pennun heidän taloonsa, missä hänen oli pakko kuunnella tämän ääntä ja ylipäätään typeriä, lapsellisia juttuja. Mutta tällä kertaa Misha yllätti kyseisen teinin parhaimmillaan; hiljaisena, lukien papereita edessään, samalla imeskellen kynää täyteläisten huuliensa välissä. Hitaasti pojan ruskeat silmät kohosivat katsomaan häneen, pieni virneen häiven kasvoillaan, mutta missään vaiheessa poika ei ottanut kynää miltei syntisiltä vaikuttavien huultensa välistä.

”Dima, mitä haluaisit illalliseksi?” Misha kysyi, katsoen pikkuveljeään ja yrittäen kiinnittää niin vähän huomiota tämän ystävään kuin oli inhimillisesti mahdollista.
”Mikä tahansa kelpaa,” kuului vastaus.
”Hyvä on, juustokeittoa,” Misha nyökkäsi ja jatkoi matkaansa keittiöön. Hän joutui pudistamaan päätään kun mielikuva hänen veljensä ärsyttävästä ystävästä, se pirun kynä huultensa välissä, kieltäytyi jättämästä hänen ajatuksiaan. Mishaa ärsytti suoraan sanoen, ärsytti, että se hemmetin kakara oli onnistunut nappaamaan hänen huomionsa ja ärsytti, ettei hän voinut olla pitämättä kyseistä ilmapäätä seksikkäänä. Häntä ärsytti kaikki mikä kuvasti poikaa; hän oli lapsellinen, turhamainen ja…yksinkertaisesti kakara! Oli väärin, että sellaista yksilöä oli siunattu niin seksikkäällä ulkomuodolla.

Misha alkoi pilkkoa vihanneksia ja samalla hän koetti hankkia jotakin muuta ajateltavaa, onneksi sitä löytyi suhteellisen nopeasti. Koulussa hänen kurssikaverinsa Mikael oli pyytänyt häntä ulos, he olivat flirttailleet jo jonkin aikaa ja… no, Mikael oli seksikäs, hyvä peppu, söpöt kasvot… Kaiken kaikkiaan sellainen poika, johon Misha tutustuisi mielellään paremmin.

”Dima pyysi hakemaan jotain juotavaa,” ääni, joka kuului hänen takanaan, keskeytti hänen ajatuksensa. Misha kirosi hiljaa mielessään, kääntyi ja katsoi tummahiuksista poikaa lyhyesti.
”Kaappi, lasit…” Hän ositti laiskasti, ”jääkaappi, coca cola,”
”Sinä et puhu paljoa, ethän?” Poika kysyi liikkuessaan huoneessa.
”En,” Misha mutisi, yhä pilkkoen vihanneksia. Oli totta ettei hän ollut puhunut paljoa pojan kanssa. Kun hän oli ensimmäisen kerran nähnyt hänet; Jonin, Misha oli pitänyt häntä melko puoleensavetävänä, mutta se oli ollut ennen kuin oli kuullut pojan puhuvan. Pojan äänessä ei itsessään ollut mitään vikaa, itse asiassa äänen sointu oli sellainen jota kuuntelisi mielellään, mutta ongelma oli asiat jotka poika suustaan päästi. Misha tiesi nyt, että tämä poika oli malli, pukeutui kalliisiin merkkivaatteisiin ja tiesi aivan liian hyvin juuri sen miten hyvännäköinen oli. Vaikutti siltä kuin pojan vanhemmat olisivat hemmotelleet tätä pojan koko iän, antamalla hänelle kaikki ne asiat jotka poika keksisi haluta. Misha ei juurikaan välittänyt tämäntyylisistä pinnallisista ihmisistä.

”Joni, luulinkin kuulleeni äänesi.” Misha kuuli vanhemman veljensä sanovan astuessaan huoneeseen, “miten kouluprojekti edistyy?”
”No, siinähän se, ” iloinen ääni vastasi, ”hitaasti,” jotenkin poika onnistui kuulostamaan siltä kuin olisi flirttaillut, jotenkin Mishan mielestä hän aina onnistui kuulostamaan siltä.
”Muistitko tehdä tarpeeksi ruokaa meidän vieraallemme Misha?” Ivo kysyi ja Misha oli tyytyväinen, että hänen selkänsä oli käännettynä heihin, muutoin hänen ilmeensä olisi voinut paljastaa liikaa.
”Keittoa on tarpeeksi jokaiselle,” hän vastasi rauhallisella äänensävyllä. ”Lähden muutenkin ulos myöhemmin, joten teille kolmelle jää enemmän kuin tarpeeksi.”
”Ulos?” Ivo avasi jääkaapin ja otti yhden oluen, Misha vilkaisi häneen, ”treffit?” Hän kysyi ja Misha nyökkäsi hiljaa. ”Hyvä peppu?”
”Jep,”
”Joni, sano Dimalle, että ruoka on pian valmista.” Ivo puhui pennulle, joka oli aikeissa lähteä huoneesta.
”Sanon,”

Heti kun poika oli lähtenyt, Misha huokaisi helpotuksesta.
”Ei hän ole niin paha,” Ivo kommentoi, osoittaen tuntevansa veljensä paremmin, kuin tämä olisi ehkä halunnut. ”Ja Jonilla on söpö peppu myös.”
”Ja ego, joka on kaksi kertaa niin iso kuin meidän talomme. Tuo poika on ehkä yksi turhamaisimmista ihmisistä, jonka tunnen.” Misha mutisi heittäessään kasvikset kattilaan, muiden ainesten sekaan. ”Mutta hyvä peppu sillä on, sen voin myöntää.”
”Ja se kuultuna herra; en ikinä ole bottom! suusta,” Ivo tuhahti huvittuneena, tuli lähemmäksi ja tökkäisi veljensä käsivartta, ”Kohtelet omaa persettäsi kuin se olisi tehty kullasta,”
”Koska se on oma peppuni, kuten huomasit, joten miksi en kohtelisi sitä hyvin?”
”Voi hyvää päivää, toivottavasti saat tältä… kuka tahansa… kunhan muistat käyttää kondomia… Olet nimittäin ollut kamalalla tuulella viimeaikoina.”
”Painu hemmettiin Ivo,” Misha murahti.


Illallinen oli pian valmis ja Ivo vaati, että Misha söisi heidän kanssaan, vedoten siihen että he olivat perhe. Misha ei voinut muuta kuin pyöräyttää silmiään, mennä huoneeseensa ja vaihtaa treffivaatteisiinsa ennen kuin liittyi muiden seuraan. Hänellä kestäisi noin 20 minuuttia mennä clubille, jossa tapaisi Mikaelin ja vaatteiden vaihtoon ei olisi aikaa illallisen jälkeen. Ajatus Mikaelin kiinteästä takamuksesta oli todellakin houkutteleva, mutta vaikka hän rakastikin seksiä, hän ei aikonut hypätä tarkoituksettomaan seksiseikkailuun… Hän oli todennut jo kauan aikaa sitten, ettei pitänyt yhdenillan suhteita erityisen nautittavina.

Muut istuivat jo pöydän ääressä kun hän astui huoneeseen.

“Oletko lähdössä ulos?” Dima kysyi, “treffeille?”
“Kyllä, eräälle clubille vain.” Misha vastasi, eikä viivytellyt aloittaa syömistä. Hän ei välttämättä halunnut keskustella näistä asioista nuoremman, heteroveljensä kanssa, joka saattoi pitää hyväksyttävänä sitä, että tämän vanhemmat veljet tunsivat kiinnostusta toisiin nuoriin miehiin, mutta se ei tarkoittanut, että hänen tulisi tietää yksityiskohtia.
”Pyysitkö jo ulos sitä tyttöä, josta puhuit… mikä hänen nimensä oli?” Misha vilkaisi häneen sivuttain.
”Eva,” Dima hymyili, ”Menemme ulos perjantaina.”
”Se on mukava kuulla.”
”Mistä tuli mieleeni, Joni…” Dima kääntyi ystäväänsä kohti, joka katsoi takaisin kysyvästi. ”Evan ystävä, Kasper, on kysellyt sinusta, hän on kiinnostunut.” Tähän Joni tuhahti, kuin kyllästyneenä.
”Kasper kuka?”
“Kyllähän sinä tiedät, se poika joka on aina Evan seurassa.”
”Ai, hän.” Misha huomasi tummatukkaisen pojan pyöräyttävän silmiään ja jatkavan syömistä.
”No?”
“Hm…ei…” hemmoteltukakara pudisti päätään, “en ole kiinnostunut, Kasper on liian… liian, kaikkea? Liian innokas.”
“Sääli, hän tulee pettymään pahasti.”

“Ajattelet korkeasti sinun…” Misha aloitti, mutta Ivo potkaisi häntä pöydän alla, melko lujaa kaiken lisäksi. “…ystävistä, näemmä.” Misha päätti, suunnaten sanat nyt Dimalle samalla kuin kurottautui pöydän ylitse pörröttääkseen veljensä hiuksia.
”Uhh, Misha, jätä hiukseni rauhaan!” Misha nauroi ja huomasi sitten ruskeiden silmien seuraavan häntä sivusta, pojan kasvoilla tiukka, tutkiskeleva ilme. Hän tunsi olonsa aavistuksen paremmaksi ja palasi ateriansa pariin. Mishan teki mieli kertoa pojalle, turhamaiselle homo pojalle, että tuollaisella asenteella hän luultavasti houkuttaisi luokseen jonkun epäsopivan tai hän päätysi yksin. Hänen tulisi alentaa vaatimustasoaan.

**^^**^^**^^**

Joni:

Joni tuijotti koulupapereita ja kirjoja edessään, tylsistyneenä. Paljon oli vielä tehtävää ja kaiken rehellisyyden nimissä, hän pystyi keksimään tuhat mielenkiintoisempaa tapaa kuluttaa aikaa.

“En voi ymmärtää miksi isä ei voinut allekirjoittaa sitä paperia, mielestäni hän on aivan liian ankara. Mitä haittaa siitä muka olisi? Olen 17-vuotias, ja tarpeeksi vanha tekemään tällaisia päätöksiä.” Hän huokaisi lopulta, hänen ystävänsä katsoi häneen mietteliäänä.
”Mutta tunnetko edes näitä ihmisiä? Tarkoitan…” Dima aloitti.
”Totta kai! Eivät he ole mitään perverssejä Dima, alat kuulostamaan aivan isältäni!” Joni huokaisi uudestaan, ”Sanonpahan vain, että tämä olisi todella hyvä tilaisuus minulle, olisin voinut saada tukuittain rahaa, mutta kuten aina; isä on liian ylihuolehtivainen ja-” Joni piti lyhyen tauon, ”tiedätkö, hän kohtelee minua kuin olisin joku hemmetin tyttö!” Hän valitti.

”Isäsi on vain huolissaan, enkä ole yllättynyt. Tuollaisissa ympäristöissä liikkuu paljon ihmisiä jotka… hm… ovat valmiita hyväksikäyttämään sellaisia nuoria kuten sinä ja...”
”Dima,” Joni keskeytti miltei närkästyneenä. ”Tässä ei ollut mitään hämärää, totta kai ottaisin selvää jos olisi, osaan pitää huolen itsestäni ja siksi olen päättänyt väärentää isän allekirjoituksen.” Hän virnisti johon Dima oli valmiina jo protestoimaan, kun…

“Yo, Vodka, kokkaat tänään!” Ivon ääni huusi,

”Tarvitsen lepoa ennen kuin muutun pirun kotiäidiksi! Helvetti,” huudahti keskimmäinen veljeksistä.

Dima pudisti päätään.
”Tässä sitä taas mennään,” hän mutisi hymyillen kevyesti. Joni katsoi ylös, toivoen näkevänsä vilauksen Diman veljestä, mutta tämä tuntui karanneen yläkertaan liian nopeasti.

”Joni, en usko, että on hyvä idea väärentää hänen allekirjoitustaan, mitä jos jäät kiinni?”
”Mutta en jää kiinni,” Joni virnisti varmana itsestään. Dima katsoi ystäväänsä huolestuneena, mutta pysyi vaiti; Jonin huomio oli jälleen heidän kouluprojektissaan, eikä hän uskonut voivansa muuttaa tämän mieltä, sanoisi hän sitten mitä tahansa.

20 minuuttia myöhemmin, Joni kuuli lähestyvät askeleet ja katsahti ylös, kynä jota hän oli keskittyessään imenyt, yhä hänen suussaan. Hän virnisti katsoessaan pitkää, lihaksikasta, vaaleaa miestä edessään.

”Dima, mitä haluaisit illalliseksi?”
”Mikä tahansa kelpaa,” Dima vastasi ja jatkoi työskentelyään.
”Hyvä on, juustokeittoa,” Joni katsoi Mishan perään kun tämä hävisi keittiöön, ärsyyntyneenä siitä, että tämä tuntui joka kerran välttelevän hänen katsettaan. Joni ei ollut tottunut tällaiseen välinpitämättömyyteen, hän näytti hyvältä ja ihmiset huomasivat sen, katsoivat häntä pitkään sen vuoksi, halusivat häntä, niin miehet kuin naisetkin. Sisimmässään hän oli varma, että Diman isoveli, joka oli yhtälailla homo, halusi häntä ja Joni oli päättänyt todistaa sen itselleen. Hän rakasti haasteita.

Se oli hassua oikeastaan, Misha ei edes ollut hänen tavanomaista tyyppiään, mutta hän oli homo ja erittäin komea ja Joni ei yksinkertaisesti pystynyt hyväksymään sitä ettei mies olisi halunnut häntä. Ja joka päivä hän tuli entistä määrätietoisemmaksi suunnitelmissaan vietellä mies, vain jotta voisi heti perään torjua hänet. Ainoa mistä hän ei ollut varma, oli kuinka onnistuisi parhaiten, kun mies tuntui olevan lähes yhtä jääräpäisesti päättänyt välttellä häntä.

“Olen vähän janoinen,” Joni mutisi ja laski kynän alas pöydälle. Dima vilkaisi häneen.
”Hm… jääkaapissa on coca colaa, toisitko myös minulle lasillisen?” Dima kysyi.
“Toki,” hymyillen Joni nousi ja suuntasi keittiöön.

Päästyään huoneeseen, hän seisoi hetken liikkumatta, vain katsellen vaaleaa miestä, jonka selkä oli käännettynä häneen. Mies todella oli pitkä, kaikki kolme veljestä olivat, etenkin kaksi vanhinta. He olivat myös lihaksikkaita, leveäharteisia ja saivat Jonin tuntemaan olonsa pieneksi, miltei heiveröiseksi heidän rinnallaan, eikä hän välttämättä pitänyt tästä tunteesta. Joni lohdutti itseään sillä, että vaikka hän tunsi näin, ei hän oikeasti ollut heiveröinen, nämä miehet vain olivat normaalia pidempiä…

”Dima pyysi hakemaan jotain juotavaa,” hän sanoi viimein ja mies kääntyi katsomaan häntä lyhyesti
”Kaappi, lasit…” Hän ositti laiskasti, ”jääkaappi, coca cola,”
”Et puhu paljon, ethän?” Joni kysyi, peittäen turhautuneisuuden äänestään, joka johtuu siitä, että hänen tehtävänsä todella osoittautui haasteelliseksi.
”En,” mies mutisi ja jatkoi vihannesten pilkkomista.


”Joni, luulinkin kuulleeni äänesi.” Joni kääntyi ja näki vanhimman veljeksistä, “miten kouluprojekti edistyy?”
”No, siinähän se, ” Joni hymyili ja katseli miestä uteliaana, ”hitaasti.” Hän päätti lisätä, virnistäen. Vanhempi veli tuntui olevan helpompi pala kuin nuorempi; vaikka mies yrittikin olla hienovarainen, Joni pystyi silti aistimaan uteliaisuuden katseesta jolla tämä hiljalleen mittaili hänen vartaloaan. Tämä vain vahvisti hänen itsevarmuuttaan.

”Muistitko tehdä tarpeeksi ruokaa meidän vieraallemme Misha?” Ivo kysyi, katsellen kuitenkin yhä häneen, Joni hymyili miehelle.

”Keittoa on tarpeeksi jokaiselle, ” Misha vastasi rauhallisesti, ”Lähden muutenkin ulos myöhemmin, joten teille kolmelle jää enemmän kuin tarpeeksi.” Joni katsoi Mishaan uteliaana.

”Ulos?” Ivo avasi jääkaapin ja otti yhden oluen,”treffit?” Hän kysyi ja Misha nyökkäsi hiljaa. ”Hyvä peppu?”
”Jep,”
”Joni, sano Dimalle, että ruoka on pian valmista.” Joni heräsi ajatuksistaan ja väläytti hymyn Ivolle.
”Sanon,”

Misha oli siis menossa treffeille? Mutta kuka tahansa hänen treffikumppaninsa olikaan, hän ei millään voisi olla häntä parempi, Joni ajatteli itsekseen. Eikä hän ollut aikeissa antaa yksien typerien treffien pilata suunnitelmaansa. Hän pystyi ja halusi tehdä sen, hän oli hiljalleen kehittämässä itselleen siitä pakkomielteen. Hän virnisti ajatellessaan päivää jolloin mies olisi hullun rakastunut häneen ja sitten hän voisi vain sanoa; olen pahoillani, mutta ei kiinnosta. Joni ei malttanut odottaa!

20 minuuttia myöhemmin, päivällinen oli katettu ja he kaikki istuivat pöydän äärellä.

“Oletko lähdössä ulos?” Dima kysyi, “treffeille?” Dima ei ollut ainoa, joka oli huomannut miehen vaatteiden vaihdon.
“Kyllä, eräälle clubille vain.” Joni kirosi mielessään, että oli vasta 17-vuotias, joka tarkoitti, ettei hän vielä päässyt clubeille, mutta toisaalta… muitakin tapoja oli, eikö?

”Pyysitkö jo ulos sitä tyttöä, josta puhuit… mikä hänen nimensä oli?” Misha kysyi Dimalta, onnistuen jälleen välttelemään hänen katsettaan.
”Eva,” Dima hymyili, ”Menemme ulos perjantaina.”
”Se on mukava kuulla.” Joni uppoutui takaisin ajatuksiinsa ja yritti keksiä jonkun keinon… Jos hän onnistuisi viettelemään Mishan, niin silloin hän onnistuisi siinä varmasti myös kenen tahansa muun kohdalla; haaste todella oli aivan liian herkullinen.
”Mistä tuli mieleeni, Joni…”Kuullessaan oman nimensä, Joni katsahti ylös. ”Evan ystävä, Kasper, on kysellyt sinusta, hän on kiinnostunut.” Joni tuhahti kyllästyneenä, lainkaan kiinnostumatta tai tuntematta uteliaisuutta. ”Kuka Kasper?” Hän päätti kuitenkin kysyä, nähdessään, että hänen ystävänsä tuntui odottavan vastausta ja silloin hän ymmärsi, että tämä oli oikeastaan hyvä asia; se auttaisi Diman veljeä näkemään, että hän oli haluttu!
“Kyllähän sinä tiedät, se poika joka on aina Evan seurassa.”
”Ai, hän.”
“Hm…ei…” Hän pudisti päätään, “en ole kiinnostunut, Kasper on liian… liian, kaikkea? Liian innokas.” Liian homo ja liian…takertuva?
“Sääli, hän tulee pettymään pahasti.”

“Ajattelet korkeasti sinun…” Misha aloitti ja Joni katsoi ylös huomatakseen miehen katsovan häneen,“…ystävistä, näemmä.” Misha päätti puhuen Dimalle nyt, mikä sai Jonin epäileväiseksi. Hän oli miltei varma, että Misha oli halunnut sanoa jotain täysin muuta, jotakin hänestä.

Mies kurottautui pörröttämään Diman hiuksia.
”Uhh, Misha, jätä hiukseni rauhaan!” Dima valitti, jolle toinen naurahti. Heidän katseensa kohtasivat lyhyeksi hetkeksi ja Joni olisi halunnut kysyä, mitä tämä oli aikonut sanoa, mutta toisaalta hän ei ollut varma halusiko tietää.

Mutta mitä tahansa se oli, se vain sai hänet entistä määrätietoisemmaksi, jonakin päivänä, hän ajatteli. Jonakin päivänä…


-jatkuu-
************************************************

Ja tässä vielä kotisivujeni osoite;
http://www.my-secret-shore.net/

lisäksi tein tylsistyneenä oman foorumin:
http://mysecretshore.forumsland.com
Saa liittyä ^_^