Mistäköhän johtuu, että kun ihmiselle tulee ikää, niin hän tulee jumalattoman kiukkuiseksi ja kärttyisäksi. Olen seurannut sivusta vanhempiani, jotka ovat hieman alle 80 v. Tuntuu ettei asioista voi enää keskustella asiallisesti, vaan koko ajan pitää tiuskia toisilleen, varsinkin äidilläni on tämmöinen tapa. Olen huomauttanut hänelle, että tuollaisesta käytöksestä tulee kaikki huonolle tuulelle. Miksei asioista voisi keskustella ns. normaalisti?
Kiukkuinen
äitimuori!
14
843
Vastaukset
- yhä huononee
itse voisit olla samanlainen jos jatkuvasti olisi pahoja kipuja ja huoli vielä huonommasata huomisesta, toisten armoille jäämisestä!
- Maalaismies*
Kun itse lähestyy 80:tä ikävuottaan, huomaa että on pidettävä suitset tiukalla puhutellessaan vaikkapa vaimoaan. Helposti tokaisee turhan jyrkästi asian, jonka voisi ja joka pitäisi ilmaista ystävällisesti. Tässä iässä alkaa jokaiselle ilmetä dementian piirteitä, kenelle enemmän kenelle vähemmän. Siihen liittyy pahantuulisuus. Näkyy se tällä palstallakin.
Pakko on kouluttaa itseään kaiken aikaa tässäkin asiassa, joka sai sinut avaamaan tämän keskustelun. Kyllä tämä on tärkeä asia ja iso osa vanhenemista.- Kunta Lainen
Kyllä mielentila muutokset ja kiukutteluksi muuttunut elämä voi olla oirekin.
Minulla on 18v vanhempi sisar, muuttui kiukkuiseksi ja ilkeäksi, sitten erään loukkaantumisen myötä hän joutui sairaalaan ja saimme tietää hänellä olevan Alzheimertaudin.
Nyt lääkitys on palauttanut hänen olemuksensa entiselleen ja unet tasaantuivat, kodinhoitajakin sanoin että on kuin eri ihminen nyt. - Sunnuntailapsi
Kunta Lainen kirjoitti:
Kyllä mielentila muutokset ja kiukutteluksi muuttunut elämä voi olla oirekin.
Minulla on 18v vanhempi sisar, muuttui kiukkuiseksi ja ilkeäksi, sitten erään loukkaantumisen myötä hän joutui sairaalaan ja saimme tietää hänellä olevan Alzheimertaudin.
Nyt lääkitys on palauttanut hänen olemuksensa entiselleen ja unet tasaantuivat, kodinhoitajakin sanoin että on kuin eri ihminen nyt.Joillakin ihmisillä on nuorempinakin ilkeä tapa puhua toisilleen. Tunsin eräänkin pariskunnan, jotka koko ajan jotenkin nälvivät toisiaan, toisn kyllä välillä kehuvatkin.
Sitten muistan äitini puhetyylin; se oli usein toista halveeraava: No, mitä se nyt...eihän se nyt mitään osaa....pyh..siitä nyt ei oo mihinkään j.n.e. Kasvata siinä sitten itsetuntoa.
Helena Anhava on kirjoittanut hyvin runossaan:
- Kun tapaa katkeroituneen vanhuksen......
Lukekaapa se. Se puhuttelee syvästi jokaista. - Maalaismies*
Kunta Lainen kirjoitti:
Kyllä mielentila muutokset ja kiukutteluksi muuttunut elämä voi olla oirekin.
Minulla on 18v vanhempi sisar, muuttui kiukkuiseksi ja ilkeäksi, sitten erään loukkaantumisen myötä hän joutui sairaalaan ja saimme tietää hänellä olevan Alzheimertaudin.
Nyt lääkitys on palauttanut hänen olemuksensa entiselleen ja unet tasaantuivat, kodinhoitajakin sanoin että on kuin eri ihminen nyt.Voi olla oire jostakin hyvinkin. Siksi näihin kannattaa suhtautua vakavasti ja toimittaa tutkittavaksi hetikohta oireilun havaittuaan. Monia asioita pystytään parantamaan ja ainakin lievittämään.
- KT3
Sunnuntailapsi kirjoitti:
Joillakin ihmisillä on nuorempinakin ilkeä tapa puhua toisilleen. Tunsin eräänkin pariskunnan, jotka koko ajan jotenkin nälvivät toisiaan, toisn kyllä välillä kehuvatkin.
Sitten muistan äitini puhetyylin; se oli usein toista halveeraava: No, mitä se nyt...eihän se nyt mitään osaa....pyh..siitä nyt ei oo mihinkään j.n.e. Kasvata siinä sitten itsetuntoa.
Helena Anhava on kirjoittanut hyvin runossaan:
- Kun tapaa katkeroituneen vanhuksen......
Lukekaapa se. Se puhuttelee syvästi jokaista.mistähän kokoelmasta kyseinen runo löytyy. Kiitos tiedosta etukäteen!
- Sunnuntailapsi
KT3 kirjoitti:
mistähän kokoelmasta kyseinen runo löytyy. Kiitos tiedosta etukäteen!
löytyy ihan hakusanoilla: Kun tapaa katkeroituneen vanhuksen, joka...
Selaa vain pitkälle sivun loppupuolelle. Sieltä minä sen löysin, mutta minulla on se muistiinkirjoitettuna ollu jo nuoruuden päivistä saakka.
Anhavalla on paljon upeita runoja muutenkin . Kirjastosta kannattaa lainata. - KT3
Sunnuntailapsi kirjoitti:
löytyy ihan hakusanoilla: Kun tapaa katkeroituneen vanhuksen, joka...
Selaa vain pitkälle sivun loppupuolelle. Sieltä minä sen löysin, mutta minulla on se muistiinkirjoitettuna ollu jo nuoruuden päivistä saakka.
Anhavalla on paljon upeita runoja muutenkin . Kirjastosta kannattaa lainata.sieltähän se löytyi kokonaisuudessaan. Paremmin ei voi sanoa. Anhava muutoinkin Lassi Nummen ja Eeva Kilven ohella elämästä toteavasti ja kauniisti värssyileviä. Hyvää päivänjatkoa!
Vaikka en itseäni tässä ryhmässä senioriksi voikaan sanoa, niin oireet ovat jo tutut.
Eikä aina tarvitse olla kipujakaan ärtymystä aiheuttamassa.
Monet ennen niin selvät asiat ovat vain niin paljon monimutkaisempia kuin ennen.
Esim. pankkiasiat.
Ennen mentiin tuttuun pankkiin nippu papereita kourassa ja tuttu pankkivirkailija hoiti asian ja samalla hoitui tuo ihmissudehommakin.
Oman puolison väärinymmärrys on helppoa kun viestin vastaanottokyky on heikentynyt ja toisaalta toisen ilmaisukyky on myös heikentynyt.
Kaiken tämän lisäksi media työntää lähes yksinomaan epämiellyttäviä asioita.
Ärtyyhän sitä vähemmästäkin.
Niin ja sitten kun saa tällaisen sepustuksen valmiiksi ja lähetä viesti painalluksen jälkeen kaikki katoaa ja saa aloittaa homman uudelleen alusta.
Kyllä siinä rauhallinenkin ärtyy ja purkaa ärtymyksen helposti aivan väärään kohteeseen.Moni ihminen kuulee tietämättäänkin huonosti.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä epäselvemmin muut alkavat puhua.
Pitää kysyä ja kysyä, eikä selvää tule.
Suuttuuhan siitä jokainen.
Ja kun otetaan vielä mukaan se, että muut puhuvat asioista, jotka eivät itseä kiinnosta, mutisevat ja analysoivat vaikkapa EU:n politiikkaa, niin on pakko sanoa, että ei ennen tuollaisia puhuttu.
Pysyttiin arkisissa asioissa ja korkeintaan haukuttiin vennamolaisia tai taistolaisia. Ne olivat ihan ymmärrettäviä asioita.
Mutta mitä nykyisin! Kyllä suututtaa. Esimerkiksi pankit! Entä bussiliput! Entä digiteeveet!
Elämä vaatii pelkkää itsehillintää näinä aikoina. Välillä pitää tuulettaa. Kenellekäs sitä muille mieltään purkaisi kuin läheisilleen.- tytär!
Niinhän se on, että kenellepä sitä kiukuttelisi kuin niille läheisilleen. Sitä kun on itsekin välillä väsynyt ja juoksee kodin, työn, oman perheen, lasten harrastusten ja näitä iäkkäitä vanhempia auttelemassa, niin sitä väsähtää nuorempikin ja pahoittaa herkästi mielensä tällaisista tuiskahduksista. Kiitos kuitenkin vastauksista. Sitä ei vielä näin nuorempana tule ajatelleeksi, että tämä pahantuulisuus todellakin voi johtua myös jostain piilevästä ja oireilevasta sairaudesta.
- Mennyt elämä,
Elämättä jäänyt elämä, elämässään epäonnistuneet lapset ja seksuaalisen kyvyn heikkeneminen.
- sisaren veli
Kukahan menee läheiselle vanhukselle jutustelemaan EUsta tai Natosta,,huh huh. Varmasti jokainen hoitaa vanhuksiaan asiallisesti ja kotoisella tuttavuudella.
Vanhempien sairaus on vakava asia omaisille, kunnioitetaan toisiamme, arvioita epäonnistumisista, on aivan asiatonta.
Voimia sinulle joka ketjun aloitit, kaikista ei aina kannata välittää, äitisi on nyt sinun vastuullasi. - Anne-Marie
...kuoleman peloksi naamioitunut elämän pelko.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.3510634- 425622
- 435173
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk2033911- 483628
- 133563
- 313076
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise832959- 452728
- 562633