Tunnetko tekosairaita?

Jopel

Terveyskeskuksissa sanotaan olevan asiakkaita, jotka tulevat sinne hakemaan sosiaalista kontaktia, kuuntelijaa, myötäeläjää jne.
Nämä asiakkaan eivät hoida itseään ohjeiden mukaan ja kynnys lähteä kuulemaan omasta surkeudesta on matala.
Tällainen valittaja vie aina yhden tosi sairaan paikan, mutta eivät he itse sitä tiedosta.
Tunnetko lähipiirissäsi tällaisia tapauksia.

20

1079

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kun tuolla maailmalla olen pyörinyt vammaisena ja yksinäisenä, "päähänkin potkittuna", olen kokenut kaikki.

      Jos kertoisin tarinani ette uskoisi.

      Voimakkat fyysiset kivut ja vaivat, jopa säryt, seuraavat ylirasitusta.

      On kolme tärkeintä kohtaa: Pää, vatsa ja sydän.

      En aikanaan tiennyt syy yhteyttä ja lääkärissä kävin, yksityisillä lääkäreillä.

      Kummaa, ettei olla alettu käyttää lume-lääkkeitä hoitoon. Annettaisiin kalkkipilleritä hienolla nimellä varustettuna ja lääkärin vakuutuksin suuresta tehosta. Varmaan tehoaisi!

      Tällaisia voitaisiin mainostaa ja myydä reseptittä

      Huijausta! sanotte! Miten niin?

      Ei tästä kirjoituksesta enempää kuin idean isästäkään, Ruuneperistä, tarvitse mainita.

      Vakavasti ottaen. Lääkärissä käy vanhoja henkilöitä yksinäisyytensä takia, vaivat lienevät edellä kuvatut.

      • -mummi55-

        lumelääkkeitä on käytetty hoitoon. Aikanaan, kun aloitin hoitajaurani, käytettiin kalkkitabletteja lumelääkkeenä ja kyllä tehosivat hyvin vaivaan kuin vaivaan.


    • Sara10

      voipi olla myös melkoinen ja ikävä vallankäytön väline perhepiirissä.Monella meistä löytyy varmaankin kokemuksia tämänkaltaisesta tyrannisoinnista?!

      Surullista sen sijaan ovat yksinäisyyttänsä terveyskeskuksissa jonottelevat ihmiset ja osoitus siitä, kuinka pahoin "hyvinvointiyhteiskuntamme" todellisuudessa voi.

      "Hän oli niin yksin, että tilasi sanomalehden, jotta joku kävisi hänen ovellaan". Näin ei saisi olla!

    • yli 70 vee

      Ikätovereissamme on jo paljon niitä, jotka kaikkien suunnitelmiensa kohdalla toteavat "jos nyt elinpäiviä riittää" tai "vaikkeihan sitä tiedä, elääkö silloin". Toivotetaan hyvää matkaa ystävälle ja loppukaneetiksi arvellaan, ettei enää varmaan nähdäkään, jaksaakohan sitä silloin enää... jne.
      Asiasta kuultuna käy kuitenkin ilmi, ettei mitään todellista sairautta ole, onpahan verenpainetta ja tupakkiyskä, mutta mitään ei ole VIELÄ löydetty vakavampaa.

      Sanon, että tämän sortin pessimistit ovat ilontappajia.

      • Hintriika*

        Kun elämänkumppanini kuoli täysin yllättäen vain vähän yli viisikymppisenä, niin tuo arvaamattoman äkkikuoleman ajatus alkoi väkistenkin kyteä aivoissa!

        Ennen miestäni pari tuttavaa oli kuollut aivan yhtä yllättäen. Ehdin miehenikin kanssa puhua, ettei koskaan tiedä, kuinka vähän aikaa on jäljellä.

        Muutaman vuoden ajan ajattelin vaistomaisesti kaikesta "jos vielä olen hengissä". Enää tuo sivulause ei tule mieleen samalla lailla. Pystyn jo suunnittelemaan asioita vuosien päähän, vaikka en sen kummemmin nytkään tiedä, olenko silloin vielä hengissä.


    • Maalaismies*

      Psykologisista tekijöistä yksilön
      minäpystyvyystunteella on huomattu olevan tärkeä rooli sopeutumisessa pitkäaikaisiin kipuihin
      ja särkyihin. Suuri osa meidän ikäisistä lienee sopeutunut niihin.

      Selkökipuja ja migreeniäkin oltiin ennen taipuvaisia pitämään tekosairauksina. Nykyisin kuulee puhuttavan vaikeista kivuista joita ei ole pystytty diagnosoimaan. Ne ovat aika yleisiä ja niitä esiintyy myös nuoremmissa ikäluokissa.

      Itse olen säästynyt pahemmilta sairauksilta ja kivuilta. Mitä olen tutkinut näitä asioita, törmään yhä useammin parhaaseen lääkehoitoon ja se on liikunta. Sitä olen aina harrastanut. Siinäkö sitten syy miksi olen pysynyt poikkeuksellisen terveenä?

      • sairauksiin ja pieniin kolotuksiin hyvin eritavalla. Kipukynnys on erilainen. Toinen sietää samanlaista kipua paremmin. Ei jää sitä kuuntelemaan vaan elää eteenpäin.
        Lähtee ulos ,liikkeelle ja asioilleen, kun toinen jää voivottelemaan ja päivittelemään....
        Ja lääkärin aikaa tilaamaan, vaikka kolotuksen syy olisi tiedossa.
        Ja miten se mitataan, se kivun määrä?
        enempi asenteista ja sietämisestä se on kiinni.

        Onneksi sitä kuolinhetkeään ei tiedä.
        Niin kauan kuin elää on tervettä suunitella elämäänsä eteenpäin.
        Kyllä ne "oikeat" huonot päivät tulevat ajallaan ihan pyytämättä.
        Monet vanhat menevät tosiaan lääkärille ihan syynä yksinäisyys ,pelko yksin selviytymisestä.
        On vähän remppaa ja ne moninkertaistuu pelon takia,joten on ihan valittamistakin lääkärille.


      • +++

        ~~~~


      • +++ kirjoitti:

        ~~~~

        Olipa tuo selventävä mielipide.
        Toihan se kuitenkin yhden merkin viestilaskuriin.
        Kiitos osanotosta.


      • Hintriika*
        Jopel kirjoitti:

        Olipa tuo selventävä mielipide.
        Toihan se kuitenkin yhden merkin viestilaskuriin.
        Kiitos osanotosta.

        Ñuo ovat aika tärkeitä mielipiteitä. Olet kai itsekin huomannut, että viestit jäävät usein roikkumaan johonkin maan ja taivaan välille.

        Ne saa putoamaan maan pinnalle (palstalle) vain uusi viesti samaan ketjuun (ellei sekin jää bittitaivaaseen). Aina ei viestien pudottajalla ole uutta lisättävää.


      • Atolfia
        Jopel kirjoitti:

        Olipa tuo selventävä mielipide.
        Toihan se kuitenkin yhden merkin viestilaskuriin.
        Kiitos osanotosta.

        aprikoimaan, mitä mieltä olisi asiasta, mutta ei vielä loihe lausumahan. Ehkäpä myöhemmin kertoo selkokielellä.

        Olen tavannut paljonkin ihmisiä, joille ainoa keskustelun aihe on valittaminen kaikenlaisista säryistä. Joskus saattavat olla aiheellisia, mutta usein tuntuu, että sellaiset henkilöt keskittyvät liikaa omaan itseensä ja kaikki kivut ja ongelmat moninkertaistuvat.

        Minä en mielelläni puhu kolotuksistani ja onneksi olen ollut aika terve ja onneksi on elämässä riittänyt puuhaa ja muutakin ajattelemista kuin tämä oma vähäpätöinen itseni.


      • Atolfia kirjoitti:

        aprikoimaan, mitä mieltä olisi asiasta, mutta ei vielä loihe lausumahan. Ehkäpä myöhemmin kertoo selkokielellä.

        Olen tavannut paljonkin ihmisiä, joille ainoa keskustelun aihe on valittaminen kaikenlaisista säryistä. Joskus saattavat olla aiheellisia, mutta usein tuntuu, että sellaiset henkilöt keskittyvät liikaa omaan itseensä ja kaikki kivut ja ongelmat moninkertaistuvat.

        Minä en mielelläni puhu kolotuksistani ja onneksi olen ollut aika terve ja onneksi on elämässä riittänyt puuhaa ja muutakin ajattelemista kuin tämä oma vähäpätöinen itseni.

        Voiko ihmisillä olla erilainen kipukynnys?
        Itsestäni tiedän, että kun olkapääni meni sijoiltaan ja terveyskeskuksen ensiavussa kädessäni roikutettiin painoaja sen paikalleen saamiseksi, niin kysyivät, eikö sinuun satu? Ei sattunut. Sanoivat, että jotkut vaikertavat kivusta samassa tilanteessa.
        Joidenkin hampaat paikataan puudutuksessa. Minä en tarvitse puudutusta.
        Naapurin rouvalta tähystysoperoitiin polvet. Hän ei voinut liikkua kivun (tai sen pelon) takia, josta johtuen polvet jäykistyivät ja ne täytyi irroitella nukutuksessa liikkumaan.
        Ollaanko me niin erilaisia?


      • yli 70 vee
        Jopel kirjoitti:

        Voiko ihmisillä olla erilainen kipukynnys?
        Itsestäni tiedän, että kun olkapääni meni sijoiltaan ja terveyskeskuksen ensiavussa kädessäni roikutettiin painoaja sen paikalleen saamiseksi, niin kysyivät, eikö sinuun satu? Ei sattunut. Sanoivat, että jotkut vaikertavat kivusta samassa tilanteessa.
        Joidenkin hampaat paikataan puudutuksessa. Minä en tarvitse puudutusta.
        Naapurin rouvalta tähystysoperoitiin polvet. Hän ei voinut liikkua kivun (tai sen pelon) takia, josta johtuen polvet jäykistyivät ja ne täytyi irroitella nukutuksessa liikkumaan.
        Ollaanko me niin erilaisia?

        Kipuun varmasti tottuu. Äkillinen kipu panee valittamaan, mutta kun särky on jatkuvaa, siihen suhtautuu eri tavalla.
        Monella on särkyjä kaiken aikaa, ja jonain päivänä saattaa iloita siitä, että se on tänään paljon vähäisempää kuin eilen.

        Itselläni on pieni vaiva nivelessä, ja se ei mene ohi ollenkaan, joten olen oppinut käyttämään kättäni niin, että kipu olisi siedettävää.
        En puhu siitä koskaan, sillä sille ei lähimmäiseni mitään voi. Olisi turhaa marisemista toitottaa siitä.


    • maailmalta kuultua

      Äitejä, jotka vahingoittavat lapsiaan, että saavat viedä tutkimuksiin ja saamaan huomiota.

      Sitten on psykiatrisia potilaita, jotka syövät paperia ja roinaa kaikenlaista. Työntävät peräsuoleensa tavaraa. Ja toiset ottavat pillereitä päästäkseen hoitoon.

      • Nauruterapia

        Tunnen edelleenkin ihmisen , jota kutsun hengessäni "Alati-sairaaksi" . Ei sitä kertaa tavatessa etteikö hän valittaisi monenlaisia kipujaan, mutta on kova touhuamaa kaikenlaista, siis ihan työkykyinen.
        Sitten on erään tuttavan vaimo , josta miehensä aina sanoo: -Ei hän jaksa , hän on niin väsynyt.
        On monta vuotta sanonut näin vaimostaan.


      • vaan ollaan niin erilaisia.
        Omassa tuttavapiirissäkin on ihmisiä, jotka ovat ikänsä "olleet sairaita". Työnsä suunilleen tehneet ja koko ajan puhuneet, mihin koskee ja minkäverran ja mihin milloinkin, minkä takia jne.
        Ainahan sitä itsekutakin voi kolottaa(kuuluu iän luontaisetuihin). Joten olkaamme onnellisia, jos aamulla pakottaa jostain kohtaa, ainakin silloin olemme vielä hengissä.
        Ja mikäs sen mukavampaa !!


      • jokaisen tuttavapiirissä

        Onhan varmaan jokaisen tuttavapiirissä näitä ammattisairaita, tuppaavat vaan olemaan mitä terveimpiä ihmisiä. Setäni harrasti lääkärissä käyntiä, kun oman paikkakunnan lääkärit eivät löytäneet hänestä vikaa hän lähti toiselle paikkakunnalle satojen kilometrien päähän erikoislääkäriin, siellä hän kävi vuosia, onneksi hänellä oli siihen varaa.
        Tämä herra eli 96- vuotiaksi, eikä koskaan sairastanut edes flunssaa. Tosin hän ei koskaan tehnyt töitäkään, siltä hän välttyi sairauden varjolla, siihen aikaan vielä löytyi rengit ja piiat maatilaa hoitamaan.


      • ihanko totta?
        Nauruterapia kirjoitti:

        Tunnen edelleenkin ihmisen , jota kutsun hengessäni "Alati-sairaaksi" . Ei sitä kertaa tavatessa etteikö hän valittaisi monenlaisia kipujaan, mutta on kova touhuamaa kaikenlaista, siis ihan työkykyinen.
        Sitten on erään tuttavan vaimo , josta miehensä aina sanoo: -Ei hän jaksa , hän on niin väsynyt.
        On monta vuotta sanonut näin vaimostaan.

        Sellaisiakin on puolestaan, jotka tuntevat olevansa erittäin terveitä, kun lääkäri kysyy, mutta röntgenkuvissa näkyy keuhkoissa vettä puolillaan ja remppaa vaikka minkälaista.


      • jokaisen tuttavapiirissä kirjoitti:

        Onhan varmaan jokaisen tuttavapiirissä näitä ammattisairaita, tuppaavat vaan olemaan mitä terveimpiä ihmisiä. Setäni harrasti lääkärissä käyntiä, kun oman paikkakunnan lääkärit eivät löytäneet hänestä vikaa hän lähti toiselle paikkakunnalle satojen kilometrien päähän erikoislääkäriin, siellä hän kävi vuosia, onneksi hänellä oli siihen varaa.
        Tämä herra eli 96- vuotiaksi, eikä koskaan sairastanut edes flunssaa. Tosin hän ei koskaan tehnyt töitäkään, siltä hän välttyi sairauden varjolla, siihen aikaan vielä löytyi rengit ja piiat maatilaa hoitamaan.

        Jokainen kai voi tehdä omilla rahoillaan mitä vaan ja oikeastaan jos rikas jakaa ylimääräisiä rahojaan köyhille yksityislääkäreille, niin siitä vaan. Sehän on sitä ekonomien suosittelemaa rahan kierrätystä, joka luo hyvinvointia.
        Terveyskekuksethan eivät ole busines-yrityksiä, vaikka ne asikkaista puhuvatkin.


      • elma05
        Jopel kirjoitti:

        Jokainen kai voi tehdä omilla rahoillaan mitä vaan ja oikeastaan jos rikas jakaa ylimääräisiä rahojaan köyhille yksityislääkäreille, niin siitä vaan. Sehän on sitä ekonomien suosittelemaa rahan kierrätystä, joka luo hyvinvointia.
        Terveyskekuksethan eivät ole busines-yrityksiä, vaikka ne asikkaista puhuvatkin.

        Jos ei aamulla herätessä mihinkään kohtaan vartalossa koske,niin KUOLLUT ON!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taitaa jäädä kotimaiset mansikat ostamatta

      Kotimainen mansikka on niin kallista, että en ole vielä ainuttakana maistanut. Jos hinta pysyy näin korkealla niin tästä
      Ruoka ja juoma
      61
      1725
    2. Mikä on loppuelämäsi suunnitelma

      Kaivattuasi kohtaan? Olet päättänyt jotain?
      Ikävä
      123
      1344
    3. Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun

      ...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa
      Ikävä
      127
      1270
    4. Uskaltaisitko vielä

      Lähestyä vai et kaivattuasi?
      Ikävä
      140
      1064
    5. Keitä täällä on??

      Kertokaa nimenne!! 🤔
      Ikävä
      101
      907
    6. "Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut

      Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten
      Maailman menoa
      339
      849
    7. Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä

      Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait
      Ikävä
      82
      734
    8. Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:

      Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap
      Iisalmi
      55
      664
    9. Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen

      Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist
      Ikävä
      50
      653
    10. Lienee aika luopua siitä kaikesta

      mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j
      Ikävä
      65
      625
    Aihe