Miten lapseni oppisi ajamaan polkupyörällä

Seuraavalla tavalla tyttömme 5 v. oppi pyöräilyn idean kahdessa tunnissa viime syksynä.

1) Fillarin satula niin alas kuin saa

2) Polkimet pois

3) Lapsi satulaan ja antaa hänen potkutella "potkufillarillaan".

4) Jatketaan näin kunnes lapsi pystyy liukumaan fillarilla potkun jälkeen muutaman metrin. Tasapaino löytynyt!

5) polkimet paikalleen ja paikaltaanlähtöä opettelemaan.

6) satula oikeaan korkeuteen, kun tekniikka hallussa

Joo eli minun poika on neljä vuotta joka oppi juuri pyöräileään ilman apu pyöriä!Paljonhan on kiinni tasapainosta, joka poikani kohalla tuli potkulaudan kautta!Tasapainon kun tajuaa niin sen jälkeen minä sekä lapsen mummi ja taata alkoivat opettamaan hänelle polkemista!Ensin hänet liikkeelle ja pidettiin takaa kiinni, hetken aikaa sitten laskimme irti ja poika jatkoi hetken polkemista! Tätä tehtiin nyt kesän aikana muutaman kerran ja sitten hän oppi ajamaan. Opettelu pyöränä oli pieneksi mennyt pyörä jossa hänellä ylsi jalat maahan. Joo olisi varmaan hyvä että lapsesi sen pian oppisi vaikka jokainenhan on yksilö. Mutta tasapainohan tulee myös jos polkee paljon apupyörien kanssa kun apparit vaan on asennettu oikein!Kerroppa miten teillä sujuu!

Tuossa kuulosti olevan jo hyvä neuvo miten saada lapsi oivaltamaan pyöräilyn idean ja löytämään tasapainon.. Siihen päälle se valtava kannustus ja kehuminen pienestäkin onnistumisesta ja se, ettei kiirehdi ja hermoile, että laita mitään aikarajaa että siihen mennessä pitäisi oppia.. että lapsi saisi itseluottamusta ja roheutta opetella ja oppia

että hokee itselleen ja lapselle että kaikki asiat ovat opeteltavissa ja joillekin joku asia on vaikeampi oppia kuin toiselle, kukaan ei ole seppä syntyessään.. eikä itse hermostu kun lapsi ei opi tai tulee takapakkia..

Lapsesta on rankkaa kun ei osaa samoja asioita joita muut ikätoveri osaavat. Siinä pitää itseään tyhmempänä ja huonompana. Itselläni ongelmakohta oli uiminen. Opin pysymään pinnalla = räpiköimään = uimaan vasta 12 v. Ajattelin, että olen tyhmä kun en osaa uida vaikka nuoremmatkin osaavat.

miu pyörää pistettii apupyörät, mitkä ei ollu ihan tasapainos toistensa kaa vaan pyörä keikkui puolelta toiselle. ei kuitenkaan nii paljo, et pelkäs kauheesti kaatumista...siinä sit oppi sen tasapainon, ja lopulta otettii apupyörätki pois..

minun isäpuoli kehitti vedempitävän konstin.-minä tosin inhosin sitä konstia aina!

-hän liimasi perseeni satulaan ja ruuvasi ruuveilla lenkkarit polkusimille.minä istua jökötin pyöräni päällä kumollaan maassa 2 kuukautta ja ryömin vessaan ja saunaan kyljellään pyöräni kanssa.-pyörän kanssa oli tosi hankala kiivetä kerrossänkyyn nukkumaan.nukuinkin usein pihalla kusiaispesässä.pikkuhiljaa rupesin liikkumaan pyörällä oikein koska se ryömiminen oli niin hankalaa ja leviksetkin likaantui kun treffeille rymysin.uiminen oli aivan helvetin hankalaa.harrastuselämä kärsi samoin kuin itsetuntoni...

eräänä päivänä osasin ajaa etu ja takaperin silmät kiinni,niimpä iso antoi liimanpoistoaineen ja talttapääruuvimeisselin,ja AVOT-OLIN VAPAA neljän tuskaisen vuoden jälkeen.

nyt näenkin painajaisia pikku jopo-polkupyöristä ja herään huutaen,ja ryömin lattialla ikäänkuin minulla olisi vielä jopo jaloissani kiinni.

älä siis opeta ainakaan näin T:trauma-juuso !

Otin itse lapseltani(5v) apupyörät pois, noin vain ja satula niin alas että jalat varmasti yltää maahan. Sitten sitä mentiin, mä pidin niskasta kiinni ja tyttö polki. muutaman lenkin jälkeen löytyi tasapaino ja nyt tyttö polkee kuin vettä vaan. Kaatumisen suojaksi otettiin paketti laastareita tarakalle... kyllä se siitä. Kukin aikanaan. Onnea matkaan =)

Olen onneksi niin vanha, että minun lapsuudessani ei vanhemmat kantaneet huolta, miten opimme ajamaan. Ja siksi keksimme itse opettelutavan: Kotimme lähellä oli pitkä, jyrkähkö alamäki. Yksi nousi pyörän päälle, toiset pitivät kiinni niin kauan, että päästiin mäen harjalle ja laskivat sitten irti. Vauhtia tuli niin paljon, että tasapainossa pysyi väkisin ja siinä keksi sitten vähitellen polkemisideankin, kun mäen alla muksahti nurin vauhdin loppuessa. Ja jokainen vuorollaan oli pyörän päällä. Kahdessa päivässä opimme koko neljän serkuksen lauma pyöräilemään.

Äitimme kuulivat vasta vuosien päästä menetelmästämme ja meinasivat saada sydänhalvauksen.

Meillä nuorimmainen sai polku traktorin joululahjaksi 2,5 v. eikä pitkään aikaan osannut edes polkea, niin sitä ajettiin jaloilla polkien ympäri kämppää kunnes keksittiin polkimien tarkoitus ja mentiin lujaa. Keväällä pojan täytettyä 3, sai hän polkupyörän alleen niin kuin tuossa ylhäällä joku kertoikin laitetiin apurattaat eri tasoille ja joka päivä käytiin pitkillä ns. pyöräreissuilla ja kesän loputtua otettiin ensin toinen apuratas pois ja harjoiteltiin pihalla tasapainoa ja jarruttelua. parin päivän sisällä huomattiin ettei toisestakaan olekuin haittaa. Näin poika oppi ajaan ilman appareita jo 3 vuotiaana. tosin nuorimmaisen kanssa en taida vielä ajatella ennen kuin vuoden päästä kun hän on jo 4,5 vuotias.

Ite opin ajamaan pyörällä noin 3-5 vuotiaana. En paljoa muista miten opin mutta muistan että se oli talvi ja tiellä oli paljon loskaa ja oli tosi liukasta ja pyörä suti. Jo 6-8 v opin jo keulimaan pari metriä.

Minun 10v ei osaa pyöräillä,eikä kelloa eikä solmua kengännauhoja. Normaali muuten!