kuinka kauan on pakko jälleensyntyä

Niin ja miksi juurikin 108 elämää ja siitä alaspäin?

Mistä erottaa valaistuneen ihmisen? Sädekehästä, aurasta vai näkyykö se naamasta?

Minkä uskonnon mukaan 108 elämää tulee?

Ile kirjoitti:

Minkä uskonnon mukaan 108 elämää tulee?

http://www.gnosticteachings.org/search?searchword=108

Jakke777 kirjoitti:

http://www.gnosticteachings.org/search?searchword=108

En minä jaksa lukea jotain minulle kuivaa tekstiä. Tiivistä sinä se minulle.

Voi muuten olla että elämistä pitää ottaa joku leima otsaan tai johonkin sielupassiin?

Miksi 108?

miksi? kirjoitti:

Niin ja miksi juurikin 108 elämää ja siitä alaspäin?

Mistä erottaa valaistuneen ihmisen? Sädekehästä, aurasta vai näkyykö se naamasta?

Tuo on lontooksi mutta Bhagavad Gita on kirjastossasi, ainakin pitäisi olla:

http://www.asitis.com/14/22-25.html

Mm. sanotaan; jolle nautinto ja kipu on sama asia, jolle kunnia ja häpeä ovat sama asia, joka katsoo kiven ja kultakimpaleen olevan sama asia, joka kohtelee ystävää ja vihollista samalla tavoin...

Samassa luvussa kerrotaan myös minkälainen elämä tuo minkälaisen seuraavan elämän.

Tässä linkki jossa mainitaan todellisen pyhimyksen 26 ominaisuutta. Jos nämä puuttuvat, ei kyse ole pyhimyksestä vaan vasta-alkajasta tai huijarista, joten kannattaa lukea:

http://www.iskcon.com/education/culture/13.htm

Muhammed ei ollut lähelläkään valaistumista eikä ollut muuta kuin vallan- ja kostonhimoinen lapseensekaantuja. Hän tunsi juutalaisuuden ja kristinuskon kirjoituksia ja sekoitteli niitä sopivasti luoden oman, "uuden" uskontonsa. En sanoisi profeetaksi.

Jakke777 kirjoitti:

http://www.gnosticteachings.org/search?searchword=108

on täysin vailla todellisuuspohjaa. Unohtakaa koko homma...

Ile kirjoitti:

Minkä uskonnon mukaan 108 elämää tulee?

Mihin luku 108 liittyy?
vastaus: erään legendan mukaan ihmisten eräs aalto alkoi laskeutua Lähteeltä materiaan 108 miljoonaa vuotta sitten. Noin vanhoja olisivat eräät meistä.

Missä välissä mohammed valaistui? Jossain juutalaisten tappamisen ja lapsenpanemisen välissä vai?

Shrila Bhaktivinod Thakur

Durlabha mānava-janma


durlabha manava-janma labhiya samsare
krsna na bhajinu duhkha kahiba kahare? [1]

(1) Ihmiselämä on harvinaisin tilaisuus saavuttaa henkinen täydellisyys. Mutta minulle on jäänyt vain suru, koska minä, jolle tämä suuri mahdollisuus on annettu, menetin sen, koska en koskaan palvonut Jumalaa, Krishnaa! Voi, kenelle kertoisin tämän epäonnen tarinan?

'samsara' 'samsara' kari' michhe gela kala
labha na ha-ila kichhu, ghatila janjala [2]

(2) Elämä toisensa jälkeen on kulunut tässä aineellisessa maailmassa, kaikki aikani on mennyt hukkaan (materialistisen perhe-elämän orjuudessa). En ole saanut yhtään mitään ja olen kokenut vain ongelmia ja huolia.

kisera samsara ei chhayabaji praya
ihate mamata kari vrtha dina yaya [3]

(3) Millainen maailma tämä on? Se on kuin taikurin illuusio (kuin taikalyhdyn esitys, jossa silmieni edessä leikkii lukuisia varjoja ja optisia illuusioita). Koska olen itsekkäästi kiintynyt tällaiseen kangastukseen, pidän tämän maailman ohimeneviä illuusioita ”minulle” ja ”minun” kuuluvina. Näin päivä toisensa jälkeen kuluu turhaan.

e deha patana ha'le ki rabe amara?
keha sukha nahi dibe putra paribara [4]

(4) Mitä minulle jää jäljelle, kun tämä ruumis kaatuu kuolleena maahan? Silloin eivät poikani eivätkä rakkaimmat läheiseni pysty antamaan minulle minkäänlaista onnea.

gardabhera mata ami kari parisrama
kara lagi' eta kari, na ghuchi la bhrama [5]

(5) Teen joka päivä kovasti töitä kuin aasi, ja silti ihmettelen, kenen vuoksi yritän niin kovasti? Olen edelleen niin monien illuusioiden vallassa!

dina yaya michha kaje, nisa nidra-vase
nahi bhavi marana nikate achhe vase [6]

(6) Tuhlaan jokaisen päiväni turhiin ja merkityksettömiin asioihin, ja yöni kuluvat unen vallassa. Enkä ajattele hetkeäkään koko vuorokauden aikana, että kuolema on aina läsnä.

bhala manda khai, heri, pari, chinta-hina
nahi bhavi, e deha chhadiba kona dina [7]

(7) Elän huoletonta elämää: syön, ulkoilen, pukeudun haluamallani tavalla, mutta en ajattele sitä, että jonain päivänä minun on luovuttava tästä kehosta.

deha-geha-kalatradi-chinta avirata
jagichhe hrdaye mora buddhi kari hata [8]

(8) Sydänparkaani piinaavat jatkuvat huolet toimeentulostani ja huolet, jotka johtuvat kehostani, kodistani, vaimostani, sukulaisistani ja julkisista velvollisuuksistani. Nämä huolet aiheuttavat minulle kärsimystä ja tuhoavat järkeni.

haya, haya! nahi bhavi—anitya e saba
jivana vigate kotha rahibe vaibhava? [9]

(9) Voi, voi! Miten valitettavassa tilanteessa olenkaan! Olen uppoutunut näihin ongelmiin ajattelematta, että ne ovat lyhytaikaisia ja katoavat pian unholaan. Mitä aineelliselle omaisuudelleni tapahtuu kuolemani jälkeen?

smasane sarira mama padiya rahibe
vihanga-patanga taya vihara karibe [10]

(10) Kun ruumiini heitetään polttohautausmaalla olevaan kuoppaan, se vain makaa siellä liikkumattomana. Varikset, korppikotkat, muurahaiset ja madot kerääntyvät paikalle ja herkuttelevat sillä!

kukkura srgala saba anandita ha'ye
mahotsava karibe amara deha la'ye [11]

(11) Kulkukoirat ja shakaalit iloitsevat, juhlivat ja herkuttelevat ruumiillani.

ye dehera ei gati, tara anugata
samsara-vaibhava ara bandhu-jana yata [12]

(12) Katsokaa, tämä on tämän aineellisen ruumiin lopullinen kohtalo! Ja hämmästyttävää on, että kaikki maalliset saavutukseni, kotini, perheeni ja ystäväni tulevat kokemaan saman kohtalon!

ataeva maya-moha chhadi buddhimana
nitya-tattva krsna-bhakti karuna sandhana [13]

(13) Siksi rukoilen jokaista järkevää ihmistä: hylätkää kaikki nämä māyān luomat kangastukset ja etsikää puhdasta omistautumista Jumala Krishnalle, sillä se on ainoa ikuinen totuus!








5f

Näin: kirjoitti:

Tuo on lontooksi mutta Bhagavad Gita on kirjastossasi, ainakin pitäisi olla:

http://www.asitis.com/14/22-25.html

Mm. sanotaan; jolle nautinto ja kipu on sama asia, jolle kunnia ja häpeä ovat sama asia, joka katsoo kiven ja kultakimpaleen olevan sama asia, joka kohtelee ystävää ja vihollista samalla tavoin...

Samassa luvussa kerrotaan myös minkälainen elämä tuo minkälaisen seuraavan elämän.

Tässä linkki jossa mainitaan todellisen pyhimyksen 26 ominaisuutta. Jos nämä puuttuvat, ei kyse ole pyhimyksestä vaan vasta-alkajasta tai huijarista, joten kannattaa lukea:

http://www.iskcon.com/education/culture/13.htm

Lue lisää

Śrī Īśopaniṣad
Mantra yksi:
Kaikki tässä maailmankaikkeudessa, olipa se sitten elollista tai elotonta, on Hänen vallassaan ja kuuluu Hänelle. Siksi jokaisen tulisi käyttää vain sitä, mikä on välttämätöntä ja mikä on myönnetty hänen osuudekseen, eikä kajota mihinkään muuhun, ymmärtäen hyvin, kenelle kaikki kuuluu.


ug

Srila Bhakti Bimal Avadhut Maharaj
Henkinen todellisuus ilmestyy äänen kautta
(12. joulukuuta 2004)

Maailma, jossa elämme, ja materialistiset näkökulmamme kuluttavat meitä liikaa. Elämässämme pitää aina valita yksi tai toinen tie. Mitä tapahtuu, jos valitset henkisen polun? Veda-tekstien mukaan korkein transsendenttinen todellisuus ilmestyy äänen kautta. Kun puhumme Jumalasta, puhumme Krishnasta. Emme sano ”Jumala”, sanomme ”Krishna”.
Jumalalla on paljon erilaisia nimiä, ja jokaisella nimellä on tietty arvo, merkitys itsessään, aivan kuten meillä on nimiä, sukunimiä, lempinimiä, jotka heijastavat erityispiirteitämme. Kun puhumme alkuperäisestä Totuudesta, sanaa ”Krishna” käytetään, koska se tarkoittaa Kauneutta. Krishna — Hän, joka vetää puoleensa jokaista. Olemisen korkeimmalta tasolta Kauneus, Rakkaus ja Harmonia tulevat tähän maailmaan äänen muodossa. Juuri sen takia menemme kaupunkien kaduille, kuten Shri Chaitanya Mahaprabhu teki, ja laulamme Krishnan nimeä. Tämä ei ole teko, joka tehdään tunteiden vaikutuksen alaisena, tämä on mahdollisuuden tarjoaminen, niin että jokainen henkilö, joka kuulee tiettynä ajankohtana Krishnan nimen (Kṛṣṇa Nām), jopa epäsuorasti ottaa Häneen yhteyttä ja aloittaa paluumatkansa henkiseen maailmaan.
9

eläinten tappaminen, myös karmasta
lyhytelokuva
https://www.youtube.com/watch?v=c1DcFmUrxUQ



4st5

linkittävät meidät aineelliseen olemassaoloon, täällä ollaan helvetin kauan.

Ota selville mitä ne teot ovat, tässä linkki avuksesi. Ei ole mitään 50% armolahjaa sori vaan, on vain julma totuus.

http://www.nic.fi/~laan/12.htm

tekoja jotka kirjoitti:

linkittävät meidät aineelliseen olemassaoloon, täällä ollaan helvetin kauan.

Ota selville mitä ne teot ovat, tässä linkki avuksesi. Ei ole mitään 50% armolahjaa sori vaan, on vain julma totuus.

http://www.nic.fi/~laan/12.htm

Lue lisää

Jos pidät Buddhan oppeja absoluuttisena totuutena, niin siitä vaan. Itse en arvosta nihilistisiä oppeja joissa yksilöllä ei ole mitään itseisarvoa.

"...Siinä Buddha opetti kärsimyksen johtuvan siitä, että uskoo olevansa pysyvästi olemassa oleva erillinen itse. Hän osoitti, ettei sellaista itseä ole ja että kärsimys johtuu itsen käsitteeseen uskomisesta. Kun oivaltaa, ettei ole ketään, joka kärsii, se on vapauttavaa..."

Bhagavad-Gitassa on järkeenkäyvämpi selitys. Siellä sanotaan että on 5 karkeaa aineellista elementtiä, nimittäin maa, vesi, tuli, ilma ja avaruus. Ja hienojakoiset elementit ovat mieli, älykkyys ja väärä minätunto. Lisäksi on olemassa itse elävä olento, ikuinen henkisielu, joka havaitsee nämä mainitut 8 aineellista elementtiä.

Buddhalaiset uskovat että itseä ei ole, mutta näin he ovat kykenemättömiä sanomaan kuka tai mikä on se joka kokee asioita tai on tietoinen omasta olemassaolostaan.

Veda-tradition seuraajat katsovat yliaistillisen itsen olevan olemassa. Olkoonkin että se on tässä ulottuvuudessa tämä todellinen itse on ehdollistunut karman ja samsaran kahleisiin. Veda-viisauden avulla voi vapautua noista kahleista jo tämän yhden elämän aikana, ja se tapahtuu gurun ja Korkeimman armosta. Olkoonkin että "Jumala auttaa sitä joka auttaa itseään".

Bhagavad-Gitassa Krishna sanoo että kokiessaan korkeamman nautinnon Bhakti-Joogassa, elävä olento jättää alemman maun joka tulee tilapäisistä iloista aineen piirissä.

Harha on se kun ikuinen elävä olento luulee tätä tilapäistä, aineellisista elementeistä koostuvaa psykofysiikkaa itseksi, ja tuon aineellisen ulottuvuuden suomia nautintoja onneksi.

Lue lisää karmasta ja reinkarnaatiosta:
http://www.harekrishnatemple.com/bhakta/chapter16.html

51 % karmasta tulisi olla suoritettu erään kohtuunykyaikaisen legendan mukaan. 51% puhdasta valoa olemuksessa nostaisi ihmisen ylös. Siis jonkinlainen ylöstempaus valomaailmaan?

...

..tosiaan tuohon hölynpölyyn?!

Ennen näitä teidän "sepustuksianne" saduiksi uskoo kuin Raamatun sanan. Raamatussa sentään on järkeäkin. Teidän tarinoissanne ei.

Lue itse tuo viestisi, kuinka käsittämättömän tajutonta tekstiä se on.

Vaimoni on vissiin se kynnyksenvartia, kun tunnun olevan hänen tossunsa alla niinkuin sinäkin.

uskotko.. kirjoitti:

..tosiaan tuohon hölynpölyyn?!

Ennen näitä teidän "sepustuksianne" saduiksi uskoo kuin Raamatun sanan. Raamatussa sentään on järkeäkin. Teidän tarinoissanne ei.

Lue itse tuo viestisi, kuinka käsittämättömän tajutonta tekstiä se on.

Lue lisää

Mopo karkas taas. Yritän terästäytyä.
Onhan se ihan tolkutonta tekstiä, höh, sori.

Yksinkertaistan hieman.

Todennäköisyys jäädä kirkkaaseen valoon kasvaa mikäli on kerran näytetty elämän aikana mielen perimmäinen luonto ja on ollut siinä tietoisena, siis on kokenut tietoisesti sen.

Kuolemassa tilannetta on joskus on verrattu siihen, kuin että laskuvarjohyppääjä vapaan pudotuksen aikana kykenisi täydellisesti suoriutumaan korkeatasoisen runokirjan kirjoittamisesta, täydellisesti keskittyen ja mielenmalttinsa säilyttäen. Vauhti on huima ja aikaa on vain hetki ymmärtää tilanne... kuolemassa vain välähdyksen verran. Kun on ennalta hyvin valmistautunut niin onnistumisprosentti kasvaa.

kokija kirjoitti:

Yksinkertaistan hieman.

Todennäköisyys jäädä kirkkaaseen valoon kasvaa mikäli on kerran näytetty elämän aikana mielen perimmäinen luonto ja on ollut siinä tietoisena, siis on kokenut tietoisesti sen.

Kuolemassa tilannetta on joskus on verrattu siihen, kuin että laskuvarjohyppääjä vapaan pudotuksen aikana kykenisi täydellisesti suoriutumaan korkeatasoisen runokirjan kirjoittamisesta, täydellisesti keskittyen ja mielenmalttinsa säilyttäen. Vauhti on huima ja aikaa on vain hetki ymmärtää tilanne... kuolemassa vain välähdyksen verran. Kun on ennalta hyvin valmistautunut niin onnistumisprosentti kasvaa.

Lue lisää

Swami Vivekananda antoi sellaisen arvion, että kun on 30 päivää itseoivaltaneena, niin se jää pysyväksi. Se on "noin" arvio.

Itseoivaltaminen tarkoittaa olla se tietoisesti. Kaikkihan ovat sitä vähintään tiedottomasti.

Mä löysin tälläistä,että karma on buddhalaisten oppien peruskivi. Se selitetään buddhalaisuudessa hyvin perusteellisesti.Karma viittaa tärkeään syytä ja sen seurauksia käsittelevään metafyysiseen käsitteeseen.Karman laki selittää kärsimyksen ongelman,joissakin uskonnoissa opetetun kohtalon ja ennalta määräämisen,sekä ennenkaikkea ihmiskunnan ilmeisen epätasa-arvon.
Jälleensyntyminen on toinen buddhalaisuuden avainopetuksista ja kulkee käsi kädessä karman kanssa.Jälleensyntymän ja hindulaisuuden opettaman reinkarnaation välillä on hienoinen ero.Buddhalaisuus hylkää teorian pysyvän sielun vaelluksesta(kehosta toiseen),sanottiinpa tuon sielun olevan jumalan luomaa tai jumalallisesta ytimestä ilmaantunut.

Jos teoreettisesti ajatellaan että vanhaksi sieluksi kehittyminen ja kaiken ymmärtäminen kestäisi juuri 40 - 50 elinikää?

Onko vanha sielu sitten sellainen tunteeton hymyilykone, jolla ei ole tunteita? Jota ei oikeastaan mikään liikuta mihinkään suuntaan? Jos tämä on valaistumista niin minä ainakin jätän sen väliin noin 50 seuraavan syntymänkin jälkeen.

Arvioipa vaikka Ior Bockin sielunikä piruuttasi tai vaikka Dalai Laman. Bock joi ainakin joskus omaa spermaansa ja Dalai Lama myöntää vihaavansa puluja ampuneensa niitä ilmakiväärillä. Mielenkiintoista oli myös että ennen kiinan otetta Tiibetissä munkit hallitsivat ja normaali ihmiset näkivät nälkää. Sitä en osaa sanoa oliko silloin jotenkin paremmin, mutta ei ainakaan täydellisesti.

Mr. Manynames kirjoitti:

Jos teoreettisesti ajatellaan että vanhaksi sieluksi kehittyminen ja kaiken ymmärtäminen kestäisi juuri 40 - 50 elinikää?

Onko vanha sielu sitten sellainen tunteeton hymyilykone, jolla ei ole tunteita? Jota ei oikeastaan mikään liikuta mihinkään suuntaan? Jos tämä on valaistumista niin minä ainakin jätän sen väliin noin 50 seuraavan syntymänkin jälkeen.

Arvioipa vaikka Ior Bockin sielunikä piruuttasi tai vaikka Dalai Laman. Bock joi ainakin joskus omaa spermaansa ja Dalai Lama myöntää vihaavansa puluja ampuneensa niitä ilmakiväärillä. Mielenkiintoista oli myös että ennen kiinan otetta Tiibetissä munkit hallitsivat ja normaali ihmiset näkivät nälkää. Sitä en osaa sanoa oliko silloin jotenkin paremmin, mutta ei ainakaan täydellisesti.

Lue lisää

En tiedä varmasti sitä syntyykö uusia sieluja, vai ovatko sielumme olleet aina olemassa?

Itse pidän täysin mahdollisena, että uusia sieluja syntyisi kokoajan. Maailmankaikkeudessakin syntyy kokoajan uusia tähdistöjä ja planeettoja. En tiedä sitten kelpaako se analogiaksi tähän, mutta en nyt parempaakan heti tässä keksi.

Itämailla käsittääkseni ajatellaan, että maailmankaikkeus syntyy ja kuolee aina uudelleen ja uudelleen. Mikä sitten on tämän syklin pituus, on tämän hetkisen tietämyksen mukaan aika huima!

Syklin pituus näyttäisi nimittäin olevan aivan käsittämätön! Maailmankaikkeushan on vasta aika alkuvaiheessaan ja n. 13,7 miljardia vuotta vanhana kuin vastasyntynyt pienokainen.

Lisäksi maailmankaikkeus näyttää vain kiihdyttävän laajentumistaan, eikä suinkaan ole hidastumassa, kuten tähän saakka on olettu.

Mulla on se käsitys, että vanhinkin sielu täällä maan päällä on kuitenkin suhteellisen nuori. Mitään Jumalaa on aivan turha lähteä etsimään ihmisten keskuudesta. Ei sielun vanhuudessa ole mun mielestäni mitään kovinkaan ihmeellistä ja glorian arvoista. Heidät tunnistaa ehkä parhaiten siitä, että he todellakin elävät ja antavat myös muidenkin elää.

Joku Jeesus ja Buddha nyt olivat niitä vanhoja sieluja, joille lankesi varsin erikoinen tehtävä, mutta eivät he olleet sieluina sen kummempia kuin muutkaan vanhat sielut. Käsittääkseni heitä ei pidetä minään tunteettomina "hymyilykoneina", vaikka varmasti sitäkin osasivat tarvittaessa tehdä ja mä uskosin, että se vanha sieluisuus onkin lähinnä jotain sellaista missä tunne ja järki tekee hyvin tiivistä yhteistyötä keskenään.

>>Arvioipa vaikka Ior Bockin sielunikä piruuttasi tai vaikka Dalai Laman. Bock joi ainakin joskus omaa spermaansa ja Dalai Lama myöntää vihaavansa puluja ampuneensa niitä ilmakiväärillä. Mielenkiintoista oli myös että ennen kiinan otetta Tiibetissä munkit hallitsivat ja normaali ihmiset näkivät nälkää. Sitä en osaa sanoa oliko silloin jotenkin paremmin, mutta ei ainakaan täydellisesti.

Mr. Manynames kirjoitti:

Jos teoreettisesti ajatellaan että vanhaksi sieluksi kehittyminen ja kaiken ymmärtäminen kestäisi juuri 40 - 50 elinikää?

Onko vanha sielu sitten sellainen tunteeton hymyilykone, jolla ei ole tunteita? Jota ei oikeastaan mikään liikuta mihinkään suuntaan? Jos tämä on valaistumista niin minä ainakin jätän sen väliin noin 50 seuraavan syntymänkin jälkeen.

Arvioipa vaikka Ior Bockin sielunikä piruuttasi tai vaikka Dalai Laman. Bock joi ainakin joskus omaa spermaansa ja Dalai Lama myöntää vihaavansa puluja ampuneensa niitä ilmakiväärillä. Mielenkiintoista oli myös että ennen kiinan otetta Tiibetissä munkit hallitsivat ja normaali ihmiset näkivät nälkää. Sitä en osaa sanoa oliko silloin jotenkin paremmin, mutta ei ainakaan täydellisesti.

Lue lisää

Kun minä nyt kuiteskin olen minä! Ja sanotko rehellisesti, olenko minä rasittava ihminen. Kun riekun siellä ja täällä ja kyselen kaikennäköistä!

Kait se johtuu, osaltaan! Kuten joku jossakin kohtaa lausuikin onnistuneesti, toteamalla, että tämä kaikki elämiseen liittyvä on yhtä sekamelskaa! Ja joskus sitä vaan haluaa laittaa jotakin, tässä omassa minuudessaan, järjestykseen! Jos se nyt ylipäätään on edes mahdollista?

Mutta kyllä nämä jutustelut kuiteskin aina jotakin antavat. Vaikkapa vaan murusia. Murusia siihen omaan ’täytekakkuunsa’! Ja onhan se ollut aika jänskä havaita, kuinka eri uskontojen ulottuvuudet, tietyissä ’ydinajatuksissaan', liipovat tai oikeemmin kietoutuvat (aika kiinteästikin) eettiseen ajatteluun. (Siihen minun elämiseni ’johtotähteen’, elämänkatsomukseeni).

Kait tämä minun eettisyys –hakuisuuteni perustuu, tai on syntynyt tästä havainnosta/kysymyksestä: ”Miksi meidän täytyy elää näin moniarvoisessa maailmassa”. Ja inhimillisesti ajattelevana yksilönä minulle joskus tuottaa suurta tuskaa havaita, mikä tämä ristiriitojen kyllästämän moniarvoisuuden lopputulos on: ”Täysin rikkinäinen ihminen”: Ymmärrätkö?

Ja vielä yksi aatos tähän kohtaan. Inhimillisestä hyvyydestä. Eikö se olekin sitä, että kukin meistä on ’velvollinen’ kunnioittamaan ihmisyyttä sekä itsessä että muissa? Eli ihmisyys koetaan kaikissa samanarvoiseksi?!

Ja toisaalta, minusta on aika kiinnostavaa tämä karmanlain ja eettisen ajattelutavan, yhteneväisyys. Sillä eikö karmanlakikin ole aika, jopa ankara, moraalisen syyn ja seurauksen laki?! Molemmissa ajattelutavoissahan korostuu ajatus/käsitys hyvästä ja pahasta!

Teoistako? Näin minä ajattelen, jos ne tekojen motiivit ovat pyyteettömiä. Toki, sitten kristinusko. Kumoaa kaiken, siis näitten tekojen osalta. Elämisesi teoilla ei ole mitään merkitystä. Loppupelissä! Siitäkin huolimatta, että kristillisen etiikan ylin itseisarvo on ihmisyys. Joka tässä mielessä lähentelee jopa humanisuutta!

Toki, jos nyt ihan ittekseni olen (niitten teorioiden pohjalta) pohtinut ja etsinyt vastausta ’eroa’ hindulaisuuden ja buddhalaisuuden välillä. Ja nimenomaan nyt etiikan näkökulmasta tarkasteltuna. Niin onhan niissä eroa.

Hindulaisuushan jaottelee (=eriarvoistaa ihmisen) kastijaolla. Ja Buddhalaisuuden mukaan eettisesti hyvää on kaikki, mikä edistää etenemistä pelastustiellä. Kumpi parempi?! Siis tässä elämisessä?! Ja mitä elämisen jälkeen??

Sitä eroa en tosin oikein vieläkään osaa hahmottaa. Siis tässä sielunvaelluksessa ja karmassa! Molempien oppienhan mukaan. Ymmärtääkseni, jälleensyntyminen lakkaa. Mutta mitä sitten? Yksilöllisyys katoaa/häviää??

Eli aikamoista sekamelskaa, tämä eläminen ja oma ’sulauttaminen’ siihen?!

Pitäsköhän uskoa tähän E. Ahlmanin pohdintaan: ” Ihminen on itsellensä arvoitus, probleemi. Hän on ollut sitä aina siitä asti, kun hän kohosi tietoisuuden tasolle, oman itsensä tietoisuuteen.”

Ps. Ja kiireesti ajatukset muualle. Arkisiin ’lomatunnelmiin’!!!!

Rosatar kirjoitti:

Kun minä nyt kuiteskin olen minä! Ja sanotko rehellisesti, olenko minä rasittava ihminen. Kun riekun siellä ja täällä ja kyselen kaikennäköistä!

Kait se johtuu, osaltaan! Kuten joku jossakin kohtaa lausuikin onnistuneesti, toteamalla, että tämä kaikki elämiseen liittyvä on yhtä sekamelskaa! Ja joskus sitä vaan haluaa laittaa jotakin, tässä omassa minuudessaan, järjestykseen! Jos se nyt ylipäätään on edes mahdollista?

Mutta kyllä nämä jutustelut kuiteskin aina jotakin antavat. Vaikkapa vaan murusia. Murusia siihen omaan ’täytekakkuunsa’! Ja onhan se ollut aika jänskä havaita, kuinka eri uskontojen ulottuvuudet, tietyissä ’ydinajatuksissaan', liipovat tai oikeemmin kietoutuvat (aika kiinteästikin) eettiseen ajatteluun. (Siihen minun elämiseni ’johtotähteen’, elämänkatsomukseeni).

Kait tämä minun eettisyys –hakuisuuteni perustuu, tai on syntynyt tästä havainnosta/kysymyksestä: ”Miksi meidän täytyy elää näin moniarvoisessa maailmassa”. Ja inhimillisesti ajattelevana yksilönä minulle joskus tuottaa suurta tuskaa havaita, mikä tämä ristiriitojen kyllästämän moniarvoisuuden lopputulos on: ”Täysin rikkinäinen ihminen”: Ymmärrätkö?

Ja vielä yksi aatos tähän kohtaan. Inhimillisestä hyvyydestä. Eikö se olekin sitä, että kukin meistä on ’velvollinen’ kunnioittamaan ihmisyyttä sekä itsessä että muissa? Eli ihmisyys koetaan kaikissa samanarvoiseksi?!

Ja toisaalta, minusta on aika kiinnostavaa tämä karmanlain ja eettisen ajattelutavan, yhteneväisyys. Sillä eikö karmanlakikin ole aika, jopa ankara, moraalisen syyn ja seurauksen laki?! Molemmissa ajattelutavoissahan korostuu ajatus/käsitys hyvästä ja pahasta!

Teoistako? Näin minä ajattelen, jos ne tekojen motiivit ovat pyyteettömiä. Toki, sitten kristinusko. Kumoaa kaiken, siis näitten tekojen osalta. Elämisesi teoilla ei ole mitään merkitystä. Loppupelissä! Siitäkin huolimatta, että kristillisen etiikan ylin itseisarvo on ihmisyys. Joka tässä mielessä lähentelee jopa humanisuutta!

Toki, jos nyt ihan ittekseni olen (niitten teorioiden pohjalta) pohtinut ja etsinyt vastausta ’eroa’ hindulaisuuden ja buddhalaisuuden välillä. Ja nimenomaan nyt etiikan näkökulmasta tarkasteltuna. Niin onhan niissä eroa.

Hindulaisuushan jaottelee (=eriarvoistaa ihmisen) kastijaolla. Ja Buddhalaisuuden mukaan eettisesti hyvää on kaikki, mikä edistää etenemistä pelastustiellä. Kumpi parempi?! Siis tässä elämisessä?! Ja mitä elämisen jälkeen??

Sitä eroa en tosin oikein vieläkään osaa hahmottaa. Siis tässä sielunvaelluksessa ja karmassa! Molempien oppienhan mukaan. Ymmärtääkseni, jälleensyntyminen lakkaa. Mutta mitä sitten? Yksilöllisyys katoaa/häviää??

Eli aikamoista sekamelskaa, tämä eläminen ja oma ’sulauttaminen’ siihen?!

Pitäsköhän uskoa tähän E. Ahlmanin pohdintaan: ” Ihminen on itsellensä arvoitus, probleemi. Hän on ollut sitä aina siitä asti, kun hän kohosi tietoisuuden tasolle, oman itsensä tietoisuuteen.”

Ps. Ja kiireesti ajatukset muualle. Arkisiin ’lomatunnelmiin’!!!!

Lue lisää

Joku näköjään haluaa jäljitellä mua täällä! ;)

No, kunhan pysyy asialinjalla, niin ei se mua yhtään haittaa! ;)

Miten niin olisit jotenkin rasittava? Koskaan kun ei sais lakata kysymästäkään. Se merkitsee sitä, että on jäänyt paikoilleen, eikä halua/jaksa enää eteenpäin.

Mähän en koe tätä maailmaa todellakaan minään sekamelskana. Aika kaukana siitä! Tosin sekamelskahan on omalla jännällä tavallaan ihan hassua. Mäkin voin kodissani elää välillä aika moisen sekamelskan keskellä, mutta silti yleensä löydän hakemani hyvinkin nopeasti. Se on siis tavallaan "järjestäytynyt kaaos"! 8-)

Palapelikin pitää ensin hajottaa, että sen voisi koota uudelleen. Elämämme onkin välillä aikamoista palapeliäkin. ;)

>>Ja inhimillisesti ajattelevana yksilönä minulle joskus tuottaa suurta tuskaa havaita, mikä tämä ristiriitojen kyllästämän moniarvoisuuden lopputulos on: ”Täysin rikkinäinen ihminen”: Ymmärrätkö? >Ja vielä yksi aatos tähän kohtaan. Inhimillisestä hyvyydestä. Eikö se olekin sitä, että kukin meistä on ’velvollinen’ kunnioittamaan ihmisyyttä sekä itsessä että muissa? Eli ihmisyys koetaan kaikissa samanarvoiseksi?! >Ja toisaalta, minusta on aika kiinnostavaa tämä karmanlain ja eettisen ajattelutavan, yhteneväisyys. Sillä eikö karmanlakikin ole aika, jopa ankara, moraalisen syyn ja seurauksen laki?! Molemmissa ajattelutavoissahan korostuu ajatus/käsitys hyvästä ja pahasta!>Teoistako? Näin minä ajattelen, jos ne tekojen motiivit ovat pyyteettömiä. Toki, sitten kristinusko. Kumoaa kaiken, siis näitten tekojen osalta. Elämisesi teoilla ei ole mitään merkitystä. Loppupelissä! Siitäkin huolimatta, että kristillisen etiikan ylin itseisarvo on ihmisyys. Joka tässä mielessä lähentelee jopa humanisuutta!>Hindulaisuushan jaottelee (=eriarvoistaa ihmisen) kastijaolla. Ja Buddhalaisuuden mukaan eettisesti hyvää on kaikki, mikä edistää etenemistä pelastustiellä. Kumpi parempi?! Siis tässä elämisessä?! Ja mitä elämisen jälkeen??>Sitä eroa en tosin oikein vieläkään osaa hahmottaa. Siis tässä sielunvaelluksessa ja karmassa! Molempien oppienhan mukaan. Ymmärtääkseni, jälleensyntyminen lakkaa. Mutta mitä sitten? Yksilöllisyys katoaa/häviää??>Pitäsköhän uskoa tähän E. Ahlmanin pohdintaan: ” Ihminen on itsellensä arvoitus, probleemi. Hän on ollut sitä aina siitä asti, kun hän kohosi tietoisuuden tasolle, oman itsensä tietoisuuteen.” >Ps. Ja kiireesti ajatukset muualle. Arkisiin ’lomatunnelmiin’!!!!

mr. manynames kirjoitti:

Joku näköjään haluaa jäljitellä mua täällä! ;)

No, kunhan pysyy asialinjalla, niin ei se mua yhtään haittaa! ;)

Miten niin olisit jotenkin rasittava? Koskaan kun ei sais lakata kysymästäkään. Se merkitsee sitä, että on jäänyt paikoilleen, eikä halua/jaksa enää eteenpäin.

Mähän en koe tätä maailmaa todellakaan minään sekamelskana. Aika kaukana siitä! Tosin sekamelskahan on omalla jännällä tavallaan ihan hassua. Mäkin voin kodissani elää välillä aika moisen sekamelskan keskellä, mutta silti yleensä löydän hakemani hyvinkin nopeasti. Se on siis tavallaan "järjestäytynyt kaaos"! 8-)

Palapelikin pitää ensin hajottaa, että sen voisi koota uudelleen. Elämämme onkin välillä aikamoista palapeliäkin. ;)

>>Ja inhimillisesti ajattelevana yksilönä minulle joskus tuottaa suurta tuskaa havaita, mikä tämä ristiriitojen kyllästämän moniarvoisuuden lopputulos on: ”Täysin rikkinäinen ihminen”: Ymmärrätkö? >Ja vielä yksi aatos tähän kohtaan. Inhimillisestä hyvyydestä. Eikö se olekin sitä, että kukin meistä on ’velvollinen’ kunnioittamaan ihmisyyttä sekä itsessä että muissa? Eli ihmisyys koetaan kaikissa samanarvoiseksi?! >Ja toisaalta, minusta on aika kiinnostavaa tämä karmanlain ja eettisen ajattelutavan, yhteneväisyys. Sillä eikö karmanlakikin ole aika, jopa ankara, moraalisen syyn ja seurauksen laki?! Molemmissa ajattelutavoissahan korostuu ajatus/käsitys hyvästä ja pahasta!>Teoistako? Näin minä ajattelen, jos ne tekojen motiivit ovat pyyteettömiä. Toki, sitten kristinusko. Kumoaa kaiken, siis näitten tekojen osalta. Elämisesi teoilla ei ole mitään merkitystä. Loppupelissä! Siitäkin huolimatta, että kristillisen etiikan ylin itseisarvo on ihmisyys. Joka tässä mielessä lähentelee jopa humanisuutta!>Hindulaisuushan jaottelee (=eriarvoistaa ihmisen) kastijaolla. Ja Buddhalaisuuden mukaan eettisesti hyvää on kaikki, mikä edistää etenemistä pelastustiellä. Kumpi parempi?! Siis tässä elämisessä?! Ja mitä elämisen jälkeen??>Sitä eroa en tosin oikein vieläkään osaa hahmottaa. Siis tässä sielunvaelluksessa ja karmassa! Molempien oppienhan mukaan. Ymmärtääkseni, jälleensyntyminen lakkaa. Mutta mitä sitten? Yksilöllisyys katoaa/häviää??>Pitäsköhän uskoa tähän E. Ahlmanin pohdintaan: ” Ihminen on itsellensä arvoitus, probleemi. Hän on ollut sitä aina siitä asti, kun hän kohosi tietoisuuden tasolle, oman itsensä tietoisuuteen.” >Ps. Ja kiireesti ajatukset muualle. Arkisiin ’lomatunnelmiin’!!!!

Lue lisää

Ai niin ei täällä sivistysmaissa :) Jostain kumman syystä ihmeparantumiset tapahtuvat aika kehitysmaissa ja siellä ne ruumiitkin heräävät henkiin.

Taivaszombien elämä ei kiinnosta ainakaan minua. Siellä sitten hymyillään tylsistymättä ikuisesti.

Sinuhe S. kirjoitti:

Ai niin ei täällä sivistysmaissa :) Jostain kumman syystä ihmeparantumiset tapahtuvat aika kehitysmaissa ja siellä ne ruumiitkin heräävät henkiin.

Taivaszombien elämä ei kiinnosta ainakaan minua. Siellä sitten hymyillään tylsistymättä ikuisesti.

Lue lisää

vai eikö ole senvertaa mielikuvitusta.

Mr. Manynames kirjoitti:

Jos teoreettisesti ajatellaan että vanhaksi sieluksi kehittyminen ja kaiken ymmärtäminen kestäisi juuri 40 - 50 elinikää?

Onko vanha sielu sitten sellainen tunteeton hymyilykone, jolla ei ole tunteita? Jota ei oikeastaan mikään liikuta mihinkään suuntaan? Jos tämä on valaistumista niin minä ainakin jätän sen väliin noin 50 seuraavan syntymänkin jälkeen.

Arvioipa vaikka Ior Bockin sielunikä piruuttasi tai vaikka Dalai Laman. Bock joi ainakin joskus omaa spermaansa ja Dalai Lama myöntää vihaavansa puluja ampuneensa niitä ilmakiväärillä. Mielenkiintoista oli myös että ennen kiinan otetta Tiibetissä munkit hallitsivat ja normaali ihmiset näkivät nälkää. Sitä en osaa sanoa oliko silloin jotenkin paremmin, mutta ei ainakaan täydellisesti.

Lue lisää

länsimainen aivo voi spekuloida syntyykö sieluja vai eikö, mutta tämä järkeily nousee tietämättömyydestä, eli ei ole omakohtaista kokemusta ikuisesta minästä.

Muinaiset tietäjät harjoittivat itseoivalluksen tieteellistä menetelmää, ja saivat näin suoran kokemuksen ikuisesta minästä. Tuo kokemus vahvistettiin pyhien kirjoitusten sanomalla. Mm Bhagavad-Gita sanoo näin:

http://www.asitis.com/2/20.html

"ikuinen ja aina olemassaoleva".

Kuinka pitkään sielu vaeltaa tässä kosmoksessa on aina yksilöllistä. Ei ole mitään "vanhaa sielua", ainakaan jos puhutaan vuosiluvuista.

Joku voi hyvinkin tallustaa vaikka eläinmaailmassa ja hyönteismaailmassa miljoonia vuosia, joku muu taas on useammin ihmiskehossa, jolloin on mahdollisuus lyhyessäkin ajassa palata ikuiseen maailmaan.

Kaikki lähtee yksilön tarpeista, tietoisuudentila kuoleman hetkellä ratkaisee seuraavan elämän.

Jumala juovuttaa:
http://www.ramakrishna.org/images/ramakrishna_closeup.jpg

olla olemassakaan. Eiköhän jokainen sielu ihan itse, omasta halustaan tänne halua sitten kun on ymmärtänyt kuinka kaukana on vielä itsestä. Täällähän me elämme sulkeutuneitten verhojen takana, harhassa kuvitellen tietävämme kaiken.

Niin, ja tässä ketjussa aiemmin mainittu 51 prosentin valaistumisaste liittyy vasta nykyiseen ensimmäiseen asteeseen eli mars-vihkimykseen. Mars-vihkimys on nykyään valaistumispolun alkupisteessä. Buddhalainen täysinoppinut lama eli luostarin johtaja on noin kolmannella asteella, mikä sekään ei tarkoita vielä ylösnousemusta. Tuolta asteelta kylläkään ei enää tulla takaisin, koska tietty ykseyden tajuaminen ja täysi mielenhallinta positiivisissa merkeissä on saavutettu. Laman tasoisella prosessi siis vain etenee entisestään voimistuen ja tajunta laajenee.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18368310/itamaisesta-filosofiasta-kiinnostuneille
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274383/hienojakoinen-keho
Mitä tarkoitetaan hienojakoisella keholla, Minulta on kysytty siitä täällä tällä palstalla. Tämä viestiketju on siis ikään kuin täydennys tähän viestiketjuun: ”Ihmisen metafyysinen rakenne”.
Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18285116/mita-ihminen-tekee-olipa-se-sitten-fyysista-tai-henkista-sama-energia-tulee-lopulta-takaisin
Karman laki.
Mitä ihminen tekee, olipa se sitten fyysistä tai henkistä, sama energia tulee lopulta takaisin