rapu jahkailee

neuvokaa ! ! !

tutustuin ihanaan rapunaiseen ja aluksi kaikki meni hyvin. suhde eteni salamavauhtia ja molemmilla tunteet pelissä heti alusta alkaen. pian aloimme suunnitella yhteisen kodin perustamista. no, myönnettäköön että tämä oli ehkä liian hätäistä vasta parin kuukauden seurustelun jälkeen. sitten alkoi rapunaisen loputon jahkailu -- hän tarvitsee aikaa, hän ei ole sittenkään vielä varma tunteistaan, hän välittää minusta paljon mutta haluaa edetä meidän molempien takia rauhallisempaan tahtiin jne. tuntuu kuitenkin että jahkailun myötä on mm. osittain hävinnyt kipinä läheisyydestä, joka on ollut suhdetta koossapitävä voima. korostan sitä että tämä seurustelu ei ole perustunut missään tapauksessa pelkkään seksiin. rakastuminen tapahtui ihan muiden seikkojen takia, ollaan mm. molemmat koti-ihmisiä ja vietetään mielellään yhteistä aikaa niin että ollaan vaan rennosti eikä höyrytä kaikissa kissanristiäisissä. tämä rapunainen on ulkoisesti hyvin viehättävä. en kuitenkaan usko että hän haluaa enää vertailla minua muihin miehiin, koska hän on kertonut olevansa tunteistaan täysin varma. tilanteen tekee vaikeaksi se että hän ailahtelee tunteissaan laidasta laitaan. on myös loukkaantumista aivan pikkuasioista ja silloin hän vetäytyy kuoreensa. monia asioita on jäänyt puhumatta sen takia että hän ottaa kaiken niin henkilökohtaisesti itseensä. en haluaisi mitenkään pahoittaa hänen mieltään, mutta joku selvyys tähän tilanteeseen pitäisi nyt saada. olimme suhteen alussa hyvin intohimoisia kaikesta mitä teemme yhdessä ja nyt tulee välillä tunne että hän laittaa minut jäähylle ja tarkastelee meitä matkan päästä, kuin varmistaakseen vielä varmistamisen päälle sen että hän on nyt löytänyt täydellisen kumppanin itselleen. olen kuitenkin sanonut hänelle suoraan sen että täydellistä minusta ei tule, vaan pitää luottaa siihen että rakkaus kestää myös minussa olevat virheet. kertokaahan arvoisat rapunaiset että onko tällainen soutaminen ja huopaaminen miten yleistä, kun yhdessä vaiheessa oltiin jo menossa kihloihin ja nyt ollaan tietyssä mielessä takaisin lähtöruudussa. kumpikin kyllä välittää toisesta tosi paljon, sitä ei tarvitse epäillä. tuntuu vain että hänellä on kenties jotain vanhoja asioita selvittämättä entisistä suhteistaan...

8

2093

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tulee mieleen

      että kysy häneltä mikä syy vetäytymiseen on. Onko tuo entisten suhteiden selvittämättömyys vain sinun spekulaatiota vai onko todella niin. Ja miksi hän vetäytyi. Onko todella niin ettei ole varma, ja jos niin on, niin mistä ei ole varma ja miksi. Ei tuohon oikein ulkopuolinen muuta voi kommentoida. Kun teidän suhde muuten vaikuttaa hyvältä, niin parantakaa kommunikaatiota, jottei asiat turhan takia kaadu väärinymmärryksiin.

      • mun kirjoittama tuo

        Ihan kuin mun elämästä, paitsi että mulla kumppanina on rapumies. Tai oli.

        En jaksanut tota ikuista jahkaamista ja päätin päästää itseni pois. Jatkakoon hän tahollaan asioiden pyörittämistä ja parisuhteesta keskustelemista.

        Meillä jahkaaminen on kestänyt yli vuoden, tunnettu ollaan yli kaksi vuotta. Jossain vaiheessa olin Se Oikea ja välillä taas hän ei ole ollut "varma tunteistaan" ..huh, huh.

        Ironista minusta hänessä on ollut erityisesti se, että aina jauhaa, miten on kova tekemään suhteen eteen kaikkensa eikä halua luovuttaa, mutta kun miettii, että mitä ne teot on, niin ...taitaa puhetta olla enemmän.

        Itse en ainakaan ole niin tietämätön ettenkö tietäisi, haluanko olla jonkun ihmisen kanssa vai en, että tuo jahkaaminen sai minut päättelemään, että rapumies ei pitänyt minusta tarpeeksi paljon.

        Hän ei myöskään oikein sisäistänyt sitä, että en suostu laittamaan "päätäni pantiksi" siitä, että suhteemme todella onnistuu mikäli perheen yhdessä perustamme. Ei sellaista voi luvata, voi vain luvata tekevänsä parhaansa.

        Toivottavasti saat selvyyden tilanteeseenne pian. Jahkailu on kuluttavaa ja vie lopulta uskon koko jutusta.


      • rapunainen83
        mun kirjoittama tuo kirjoitti:

        Ihan kuin mun elämästä, paitsi että mulla kumppanina on rapumies. Tai oli.

        En jaksanut tota ikuista jahkaamista ja päätin päästää itseni pois. Jatkakoon hän tahollaan asioiden pyörittämistä ja parisuhteesta keskustelemista.

        Meillä jahkaaminen on kestänyt yli vuoden, tunnettu ollaan yli kaksi vuotta. Jossain vaiheessa olin Se Oikea ja välillä taas hän ei ole ollut "varma tunteistaan" ..huh, huh.

        Ironista minusta hänessä on ollut erityisesti se, että aina jauhaa, miten on kova tekemään suhteen eteen kaikkensa eikä halua luovuttaa, mutta kun miettii, että mitä ne teot on, niin ...taitaa puhetta olla enemmän.

        Itse en ainakaan ole niin tietämätön ettenkö tietäisi, haluanko olla jonkun ihmisen kanssa vai en, että tuo jahkaaminen sai minut päättelemään, että rapumies ei pitänyt minusta tarpeeksi paljon.

        Hän ei myöskään oikein sisäistänyt sitä, että en suostu laittamaan "päätäni pantiksi" siitä, että suhteemme todella onnistuu mikäli perheen yhdessä perustamme. Ei sellaista voi luvata, voi vain luvata tekevänsä parhaansa.

        Toivottavasti saat selvyyden tilanteeseenne pian. Jahkailu on kuluttavaa ja vie lopulta uskon koko jutusta.

        Näin se on, me rapunaiset ollaan hieman oikukkaita välillä. Mutta niin se menee, että jossain välis tulee se kuoreen vetäytyminen ja suhteen tarkkailu. mutta jos suhde on kunnossa jää jahkailu sitten siihen ja omistaudutaan suhteelle. Eli jos rapunainen tai mies jahkailee jahkailujen perään ollakko vai eiköolla, niin ehkä on ihan oikea johtopäätös ettei kaikki ole suhteessa kunnossa...


      • Ravustuttaa taas
        mun kirjoittama tuo kirjoitti:

        Ihan kuin mun elämästä, paitsi että mulla kumppanina on rapumies. Tai oli.

        En jaksanut tota ikuista jahkaamista ja päätin päästää itseni pois. Jatkakoon hän tahollaan asioiden pyörittämistä ja parisuhteesta keskustelemista.

        Meillä jahkaaminen on kestänyt yli vuoden, tunnettu ollaan yli kaksi vuotta. Jossain vaiheessa olin Se Oikea ja välillä taas hän ei ole ollut "varma tunteistaan" ..huh, huh.

        Ironista minusta hänessä on ollut erityisesti se, että aina jauhaa, miten on kova tekemään suhteen eteen kaikkensa eikä halua luovuttaa, mutta kun miettii, että mitä ne teot on, niin ...taitaa puhetta olla enemmän.

        Itse en ainakaan ole niin tietämätön ettenkö tietäisi, haluanko olla jonkun ihmisen kanssa vai en, että tuo jahkaaminen sai minut päättelemään, että rapumies ei pitänyt minusta tarpeeksi paljon.

        Hän ei myöskään oikein sisäistänyt sitä, että en suostu laittamaan "päätäni pantiksi" siitä, että suhteemme todella onnistuu mikäli perheen yhdessä perustamme. Ei sellaista voi luvata, voi vain luvata tekevänsä parhaansa.

        Toivottavasti saat selvyyden tilanteeseenne pian. Jahkailu on kuluttavaa ja vie lopulta uskon koko jutusta.

        Ravuilta tulee puhetta enemmän kuin itse tekoja.Valitettavasti näin, koska ovat muuten niin ihastuttavia ja vihastuttavia.Olen jaksanut ihailla, huolehtia ja hoivata omaa Rapuania jo kauan mutta voimat alkaa olemaan vähissä.Rapuun aina rakastuu uudestaan ja uudestaan.Ja juuri kun haluaisit antaa sen kaiken rakkauden hänelle niin ei kuulu ei näy.Ja kun tunne on kylmettynyt ilmaan haihtunut niin tämä Rapu taas ilmaantuu ja sekoittaa koko pakan uudestaan.


    • Jessie82

      Juu...todellakin!!olen rapunainen ja tuo tarinasi nainen kuullosti aivan minulta. On toki ulkopuolisena vaikea sanoa miksi SINUN kultasi näin käyttäytyy, mutta ainakin omalta kohdaltani voin sanoa että suuri merkitys todellakin on edellisillä suhteilla ja niissä koetuilla pettymyksillä.

      Olen nimittäin jo pari suhdetta saanut (valitettavasti) päättymään tällaisen jahkailun takia. Ja vaikka siis olenkin itse tiennyt vahvasti että oikeasti haluan ko. ihmisen kanssa olla, olen vaistomaisesti jossain vaiheessa ottanut etäisyyttä toiseen kuin varmistaakseni että hän oikeasti välittää ja haluaa minut. Rapuhan vetäytyy kuoreensa ja on kylmimmillään juuri silloin kun eniten kaipaisi sitä turvallista syliä ja tukea.

      Ei siis VÄLTTÄMÄTTÄ ole kyse siitä että hän ei olisi varma oletko sinä hänelle oikea, vaan että haluatko SINÄ HÄNET varmasti. Ja tähän ei siis lääkkeenä ainakaan minulla auta se, että toteaa rakastavansa. Jotenkin olenkin näistä päättyneistä suhteista jälkikäteen ajatellut, että jos kumppani olisi oikeasti halunnut olla kanssani, ei hän olisi niin helpolla luovuttanut.

      Onnekseni voin todeta että nykyinen kumppanini osaa suhtautua ailahteluihini ja on vain itsepintaisesti läsnä ja lähellä (sekä henkisesti että fyysisesti) kun meinaan taas vetäytyä kuoreeni. Aiemmissa suhteissa kun kumppani on sitten alkanut vain pohtimaan mitä itse tekee väärin. Huomaan itsekin että olen tämän myötä paljon tasapainoisempi, koen oloni turvalliseksi hänen seurassaan ja nämä ailahtelut ovat jääneet vähemmälle. Tämä on myös auttanut minua puhumaan hänelle tunteistani, mikä ei suinkaan ole ollut aiemmin minulle helppoa. Ei vaikka olen halunnut puhua, en ole siihen pystynyt ja olen pettynyt kun toinen ei oikeasti jaksanutkaan odottaa että saan itseni rohkaistua.

      Vaikea on sanoa mikä juuri teidän tilanteeseen voisi olla avuksi, enkä siis toki sano ettetkö näyttäisi naisellesi kuinka paljon välität. Me ravut todellakin olemme ailahtelevia ja tunteellisia..turvallisuuden ja läheisyyden kipeitä juuri silloin kun vaikuttamme päinvastaiselta, emmekä siis missään nimessä niitä helpoimpia kumppaneita.

      Toivon kuitenkin että jaksat olla kärsivällinen, sillä vaikka me paljon vaadimme, paljon me myös annamme..kunhan vain voimme luottaa siihen että kumppanin kanssa on kaikin puolin turvallista olla. " The one that can't handle me at my worst, doesn't deserve me at my best;)"

      Älä siis luovuta liian helpolla ja pysy varmana omista tunteistasi toisen ailahteluista huolimatta. Ja muista, että luultavasti juuri silloin, kun hän vaikuttaa todella kylmältä ja etäiseltä, hän eniten kaipaisi syliä ja turvaa. Toivottavasti saatte asiat järjestymään parhain päin..

      • mutta...

        kuulosti ihan neitsyeltä :)


    • jahkaile

      vaa´at on jahkailun mestareita!

    • villevilpertti

      Älä luovuta, sinnikkyys palkitaan. Uskoisin ettei kannata ainakaan painostaa, silloin saattaa mennä hommat puihin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      110
      8336
    2. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      39
      2539
    3. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      121
      2263
    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      22
      1929
    5. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      15
      1664
    6. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      11
      1489
    7. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      16
      1452
    8. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      14
      1389
    9. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      15
      1272
    10. Kristityt "pyhät"

      Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.
      Kristinusko
      12
      1183
    Aihe