treenaamatta 200 km

Vaikka nuorena tuntee pystyvänsä mihin vain, kyllä tuollaiset 100 km päivässä harjoittelematta kuulostaa liialta!

Ekalla pässinsarvipyörälläni aikoinaan tempaisin innoissani aamutuimaan 40 km lenkin. Loppupuolella alkoi pyörryttämään ja piti etsiä vettä tienojista!

Jos nyt ei ole enää aikaa harjoitella kropan kestävyyttä, varaudu ainakin voimaa-antavilla välipaloilla ja vedellä (ei limpparia).

Voihan olla, että selviydyt retkestä noin 30 km:n pätkissä, mutta se toinen päivä saattaakin sitten olla koettelemus... ;)

Tsemppiä suoritukseen!

Vaikea sanoa, kun ei tiedä kuntosi tasosta.

Itselläkin kohtuullinen kunto; olen ajanut talvella 3x20-40 min./vko kuntopyörällä ja tänä keväänä n. 200-300 km pyörällä. Ensimmäinen pitempi lenkki, n. 75km, ja siitä 40km vastatuulessa vei voimat aika lailla.

Olosuhteet voi vaikuttaa yllättävän paljon vaikka kunto olisi suht ok.

onnistuu. Perustan luuloni siihen, että itse aikanaan kouluaikoina tein poikaporukassa parina kesänä viidessä päivässä n. 500 kilometrin lenkin. Ajeltiin Päijänteen ja Saimaan ympäri.
Meillä oli kolmivaihteiset nykyajan katsannon mukaan vakiopyörät ja retkivarusteet myös matkassa. Silloin oli soratieosuukia runsaasti.
Alku kannattaa ottaa rauhallisesti,ja loppupuolella keho kenties muistuttaa, että missään tempoajossa ei olla. Lepotautojakin voi pitää, jos siltä tuntuu. Kevyt makuualusta voisi olla siihen kiva, jos ei muutoin ole retkivarustusta mukana. Kahden päivän ajon hyvä puoli on siinä, että ensimmäisen päivän aamuna voi matkaan lähteä varhain, jos on pakannut jo valmiiksi edellisiltana ja toisena päivänä voi ajella myöhäänkin, jos on tulossa kotiin majoittumaan. Nestettä on tankattava useasti ja varattava riittävästi. Toisen päivän aamuna voi olla paikat jäykkinä ja takapuoli hellänä. Me oltiin totuttu pyöräilemään niin, että jokunen 30-40 kilometrin lenkki ennen reissua ei ollut tavatonta ja ajoa tuli päivittäin hyvinkin 15 - 20 kilometriä. muita erityisharjoituksia ei tarvittu. Jos käytät isoja valtateitä, niin näkyvä huomioliivi ei ole turvallisuuden kannalta liioittelua. Miellyttävämpää on ajella, jos löytyy vaihtoehtoisia pikkuteitä.

mulla ei oo mikää kiire aikataulu ja otan yötä avuksi jos siltä tuntuu. Toivorikkaana että hengissä selviän! :)

Joskus 16-vuotiaana päätin tempaista eräänä kesäpäivänä Olin tehnyt pieniä pyörälenkkejä ja peruskuntoni oli ihan hyvä. Ajoin sitten yhden päivän aikan noin 140 km ja hellettä oli tuolloin n. 25 astetta eli aika kovalta tuntui nyt näin jälkeen päin ajateltuna.

Matka meni aina 90 kilsaan saakka tosi hyvin, kunnes iski täydellinen sippi. Onneksi oli yksi kauppa lähellä josta kävin ostamassa jugurttia ja juotavaa. Pidin noin puolentunnin tauon ja keräsin energiaa, vielä kun alkoi ilta tuleen ja ilma viilentyä, niin alkoi tuntua heti paremalta. Viimeiset 50 kilsaa meni sitten melkein lentämällä =) Oli kyllä ihan mieletön voittajafiilis kun vihdoin pääsin kotiin!! Naama tosin hieman paloi, mutta ihan hyvin tuo matka meni, kyl kannatti tuo rohkea tempaus.

Kaikista tärkeintä on energian ja nesteen saanti pitkillä matkoilla. Jos tasaisesti juo ja nauttii silloin tällöin välipaloja, sekä pitää pieniä lepotaukoja jos tuntuu siltä, niin menee helposti tuo 200 kilsaa! Go for it!!

100 km neljässä tunnissa menee kevyesti.

Jos rupeaa huohotuttamaan, pidä kunnon tauko, väh 15 min.

Tarvitset VETTÄ liki 3/4 litraa tunnissa vauhdista ja kelistä riippumatta. Jos menetät nestettä 10 % häviät voimasta lähes 40 %.

Syö reissussa ruokaa johon olet tottunut. Jos aiot syödä energiamössöjä, kokeile etukäteen, jotkut lyövät vatsan sekaisin.

200 km kestää liki kymmenen tuntia, matkalla voi tulla mieleen että on yksinäinen olo. Pysähdy jonnekin ja juttele ihmisten kanssa.

Osta pyöräilyhousut.
Vaseliinia säämiskään, olkoonkin että se on keinoainetta nykyään.
Pese itsesi kunnolla EDELLISENÄ päivänä, kun vanha ulo hiertyy persnahkaan 10 tuntia, on tuloksena varma tulehdus.

Venyttele hartioita ja olkapäitä matkan varrella, puutumus tulee olemaan äkkiseltään kova. Alaselkä ja käsivarren ojentajalihakset sekä "olankohauttajat" ovat yleensä alkuun heikoimmilla.

Nauti maisemista!

Kerro kuinka matka meni.

10v takaperin olin tehnyt päätöksen. Jos pääsen yliopistoon poljen mummolaan,450km.

Ei aiempaa pyöräilykokemusta ja perus nuoren miehen kunto. Reissuun en valmistautunut teltan ja makuupussin pakkaamista kummemin. Fillarina faijan hypridi.

Ensimmäinen päivä 150km.
Toinen päivä 180km.
Kolmas 120km.

Ensimmäisen päivän jälkeen hanuri ihan rikki. Toisen päivän jaksoin puoleen väliin kunnes ostin säämiskällä pehmustetut pyöräilyshortsit. Johan rupesi homma luistamaan.

Kun piti huolen ravinnon/nesteen saannista niin kummasti ne kilometrit taittuivat. Palautumisessa meni reilu viikko. Eipä ole lihakset koskaan olleet niin kipeänä.

Jos tahdonvoimaa löytyy niin kropasta löytyy kyllä energiaa. Ei muuta kuin polkemaan vaan!

Itse olen haudan reunalla keikkuva 50-vuotias ukko. Ajoin pari vuotta takaperin 140 km yhdessä päivässä ja loppumatkan vielä vastatuuleen eikä tehnyt tiukkaakaan. Pyörän ostin n. 1,5 kk ennen ajoa. Hyvin rullaava pyörä ja maltillinen vauhti niin hyvin menee. Polkee välillä ja antaa rullata niin voimat säästyy, ei kannata yrittää vääntää väkisellä.

Treenaamatta voi tulla äitiä ikävä, vaikka olisi hyvä kunto, sillä kaikki ei ole kiinni jaksamisesta. Pyöräilyssä on takapuoli aika kovilla ja sen kipeytyminen voi koitua kompastuskiveksi. Myös selkä tms. voi väsyä ja kipeytyä jos ajoasento on vähänkään huono.

perussalia harrastaneelle tuo on liikaa mutta jos pitkiä lenkkejä kävelly ja juossu niin paljon helpompaa, riippuu onko ylipainoinen vai jäntevä

Jos kestävyys on ok, pyörä säädetty kohdalleen ja nivelissä ei ongelmia, niin onnistuu. Satula ja ajoasento (käppyräsarvet) ovat aika tärkeitä. Itse heitin aikanaan ilman treeniä alkukesällä (about kymmenen vuotta sitten) 150 km maantiepyörällä. Satula Brooks, sarvet Cinelli ohuesti teipattuna. Kämmenet olivat hellät pitkään teon jälkeen vaikka käytin topattuja hanskoja. Pyörä ns. criterium-runko, eli lyhyt akseliväli/tiukat kulmat = levoton pitkällä matkalla. 150 km meni vähän päälle viiteen tuntiin.

Suoritukseen liittyen... Ikä voi toki vaikuttaa, tai sitten ei.

Tohon haasteeseen vaikuttaa tuhat eri muuttujaa, mutta tärkeimmät lienevät:

1. Pyöräilijän kuntotaso ja kokemus
2. Polkupyörän tyyppi ja ominaisuudet (Satulan sopivuus pitkälle matkalle)
3. Energiatankkaus ennen suoritusta
sekä ylipäätänsä riittävä lepo ennen suoritusta.
4. Suorituksen aikainen riittävä nesteen ja energian tasainen annostelu.
5. Sää
6. Reitin tuomat haasteet (tien pinnan tasaisuus & maastonmuodot)
7. Vauhdinjako ja lepotauot.
8. Reitin suunnittelu ja mahdollisiin rengasrikkoihin varautuminen (varasisärengas ja pumppu + työkalut

Jos ekaa kertaa tollaista tekee niin voi varautua aina yllätyksiin. Totaalinen sippaaminen on mahdollista, joten mikäli mahdollista niin ajelee sellaista reittiä, että pääsee vaikka bussin kyydissä takaisin kotiin.

Kaisa Mäkäräinen ajoi melko kylmiltään 310 km 11h, ilman puskemista, lisätietoa Kapan instassa.

Itse ajelen Kuopijosta, oikeitten immeisten kaapuntista, mökille Kajaanin pohjoispuolelle, useamman kerran kesässä. Prominenssia kertyy per menoajo yli 4 km.

26 tuntia jos poljet 8.5km per tunti.ja 14h käytät taukoihin ja nukkumisiin niin onnistut.