kuka kukin on?

"Miten kaikki planeetat voivat vaikuttaa ihmiseen?"

Mistä tällainen käsitys on saanut alkunsa? Vain 9 planeettaa vaikuttaa ihmiseen, auringon vaikutuksesta kaikki jo tietävät jotain.

"Miksi Sveitsissä on Shivan patsas keskuksessa, joka käsittelee ydintutkimusta?"

Koska kovin monet tiedemiehet ovat kiinnostuneita Veda-filosofiasta, sen takia.

"Miksi mahamantran välittömän vaikutuksen saamiseksi mantra tulisi kuunnella vain pyhien esitysessä. Niitän ällä palstalla on puhuttu, Miksi?"

Kun kuuntelemme puhtaan sielun laulamaa Pyhien Nimien veisuuta, se on kaikkein puhtainta ja siksi voimakkainta veisuuta.

PUHTAUS ON YHTÄ KUIN VOIMA.

Mutta kun toistamme mantraa, meidän on kuunneltava itseämme. Jos kuuntelemme jotakuta toista, emme kiinnitä huomiota omaan toistamiseemme. Toisen ihmisen puhtaan toiston pitäisi toimia motivoivana tekijänä - kuunnella hänen mielialaansa.

Anonyymi kirjoitti:

"Miksi mahamantran välittömän vaikutuksen saamiseksi mantra tulisi kuunnella vain pyhien esitysessä. Niitän ällä palstalla on puhuttu, Miksi?"

Kun kuuntelemme puhtaan sielun laulamaa Pyhien Nimien veisuuta, se on kaikkein puhtainta ja siksi voimakkainta veisuuta.

PUHTAUS ON YHTÄ KUIN VOIMA.

Mutta kun toistamme mantraa, meidän on kuunneltava itseämme. Jos kuuntelemme jotakuta toista, emme kiinnitä huomiota omaan toistamiseemme. Toisen ihmisen puhtaan toiston pitäisi toimia motivoivana tekijänä - kuunnella hänen mielialaansa.

Lue lisää

"Täällä on paljon puhutta rakkaudesta, voiko selittää vähän enemmän? "

Onko puhdasta rakkautta hyvyyden gunassa, vai onko se vain henkisellä tasolla?

Sielun luonteeseen kuuluu rakastaa.

Gunojen, karman ja ajan vaikutuksesta rakkaus vääristyy.

Rakkaus hyväntahtoisuuden gunassa ilmenee hyväntahtoisuutena, ystävällisenä asenteena, velvollisuudentunnosta johtuvana toimintana ja henkilökohtaisena puhdistumisena.

Muista gunoista varmasti jo tiedät itse.

"Taivaallisilla planeetoilla ei ole avioliittoinstituutiota, puolijumalat nauttivat kenen kanssa haluavat, eikä heillä ole mitään vastuuta. Mutta Suryalla on puoliso ja lapsia.
Onko taivaallisilla planeetoilla karmaa?"


On tärkeää, ettei sekoiteta hallitsevia puolijumalia statukseksi ja puolijumalia yksinkertaisesti taivaallisten planeettojen asukkaiksi.

Haliitsevat puolijumalat ovat universumimme hallitus.

Trimurti on Korkein Hallitus universumissamme.


Hallitsevilla puolijumalilla, Suryalla, Chandralla , Indralla, Brahmalla, Shivalla, on vaimonsa. Kaikki korkeassa asemassa olevat tarvitsevat perheitä.


Mitä tulee niihin eläviin olentoihin, jotka ovat päässeet taivaallisille planeetoille karmansa kautta ja ansainneet sen (ehdollisesti kutsumme heitäkin puolijumaliksi, koska he ovat muiden puolijumalien joukossa), he eivät miehitä virkoja.


Paratiisiplaneetalle ei pääse pienenä lapsena, vaan heti aikuisena, ja nauttii siitä.

Avioliittoinstituutio on välttämätön dharman kehittymiselle, ihmisen vastuun kehittymiselle .
Ne, jotka ovat tulleet paratiisiplaneetalle karmansa ansiosta, vain nauttivat ja uuvuttavat sitä.


Heidän tavoitteenaan ei ole kehittyä edelleen.

He ovat kuin lomalla parantolassa.

Ja mitä tulee vastuuseen - karman laki pätee kaikkialla aineellisessa maailmassa.

Kun Yudhishthira Maharaj eteni mahaprasthanissaan (mahaprasthan - lit. ”suuri lähtö”, eli tapahtumat, joissa Pandavat lähtivät tästä maailmasta),

Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.

Itsemurhaajan ei tarvitse odottaa rangaistusta, sillä hän rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa mutta ilman henkistä kypsyyttä on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.

Anonyymi kirjoitti:

Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.

Itsemurhaajan ei tarvitse odottaa rangaistusta, sillä hän rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa mutta ilman henkistä kypsyyttä on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.

Lue lisää

MUTTA, MUTTA:

Kuolemasta sanotaan: "fyysisen kehon jättäminen".

Yksi Vedojen perusperiaatteista on ahimsa (väkivallattomuus). Itsemurha on väkivaltaa itseään kohtaan. Monet ihmiset ajattelevat tietämättömyyttään, että se on tie ulos kriisitilanteesta. Tosiasiassa se ei ole ulospääsy vaan pääsy vielä kauheampaan tilanteeseen, jossa aineelliset halut ovat yhä olemassa, mutta kehoa niiden täyttämiseksi ei enää ole. Se on yhtä tuskallista kuin kokea nälkää, mutta ei pystyä tyydyttämään sitä.

Ihmiset, jotka tekevät itsemurhan, jäävät ... eivätkä voi saada uutta fyysistä kehoa ennen kuin heille varattu elinikä päättyy.



Vedat sallivat vapaaehtoisen kuoleman vain kahdessa tapauksessa: kun henkilö kuolee vapaaehtoisesti taistelussa puolustaakseen kunniaansa tai kun iäkkäät joogit paastoavat kuolemaan, kun he ovat täysin vapaita kaikista aineellisista haluista.

Tätä ruumiin vapaaehtoisen jättämisen tapaa kutsutaan Prayopavesaksi, ja sille mainitaan kaksi ehtoa: korkea ikä ja täydellinen vapaus aineellisista haluista.

Anonyymi kirjoitti:

MUTTA, MUTTA:

Kuolemasta sanotaan: "fyysisen kehon jättäminen".

Yksi Vedojen perusperiaatteista on ahimsa (väkivallattomuus). Itsemurha on väkivaltaa itseään kohtaan. Monet ihmiset ajattelevat tietämättömyyttään, että se on tie ulos kriisitilanteesta. Tosiasiassa se ei ole ulospääsy vaan pääsy vielä kauheampaan tilanteeseen, jossa aineelliset halut ovat yhä olemassa, mutta kehoa niiden täyttämiseksi ei enää ole. Se on yhtä tuskallista kuin kokea nälkää, mutta ei pystyä tyydyttämään sitä.

Ihmiset, jotka tekevät itsemurhan, jäävät ... eivätkä voi saada uutta fyysistä kehoa ennen kuin heille varattu elinikä päättyy.



Vedat sallivat vapaaehtoisen kuoleman vain kahdessa tapauksessa: kun henkilö kuolee vapaaehtoisesti taistelussa puolustaakseen kunniaansa tai kun iäkkäät joogit paastoavat kuolemaan, kun he ovat täysin vapaita kaikista aineellisista haluista.

Tätä ruumiin vapaaehtoisen jättämisen tapaa kutsutaan Prayopavesaksi, ja sille mainitaan kaksi ehtoa: korkea ikä ja täydellinen vapaus aineellisista haluista.

Lue lisää

Vedat sallivat vapaaehtoisen kuoleman vain kahdessa tapauksessa: kun henkilö kuolee vapaaehtoisesti taistelussa puolustaakseen kunniaansa tai kun iäkkäät joogit paastoavat kuolemaan, kun he ovat täysin vapaita kaikista aineellisista haluista.

Tätä ruumiin vapaaehtoisen jättämisen tapaa kutsutaan Prayopavesaksi, ja sille mainitaan kaksi ehtoa: korkea ikä ja täydellinen vapaus aineellisista haluista.

Ja kshatrijoille:

Mahaprasthan on eräänlainen itsemurhan muoto kshatrioille.

”mahaprasthan” (itsemurha pitkän vaelluksen kautta ilman ruokaa, vettä, unta tai lepoa, kunnes kaatuu kuolleena maahan).

Anonyymi kirjoitti:

Vedat sallivat vapaaehtoisen kuoleman vain kahdessa tapauksessa: kun henkilö kuolee vapaaehtoisesti taistelussa puolustaakseen kunniaansa tai kun iäkkäät joogit paastoavat kuolemaan, kun he ovat täysin vapaita kaikista aineellisista haluista.

Tätä ruumiin vapaaehtoisen jättämisen tapaa kutsutaan Prayopavesaksi, ja sille mainitaan kaksi ehtoa: korkea ikä ja täydellinen vapaus aineellisista haluista.

Ja kshatrijoille:

Mahaprasthan on eräänlainen itsemurhan muoto kshatrioille.

”mahaprasthan” (itsemurha pitkän vaelluksen kautta ilman ruokaa, vettä, unta tai lepoa, kunnes kaatuu kuolleena maahan).

Lue lisää

"Kun Kaliyuga päättyy, mitä tapahtuu sen jälkeen?

Jos ihmiset tuhoutaan, kuten olen asian tajunnut, niin mistä uudet ihmiset tulevat?"


Kali Yuga kestää 432 000 vuotta, nyt on kulunut vain 5000 vuotta.

Negatiiviset taipumukset lisääntyvät. Lopussa Kalki Avatara, tuhoaa demonisen väestön. Sitten alkaa Satya Yuga.

Joka Kali Yugan lopussa ei edes tule Kalki avatarta.

"Jos ihmiset tuhoutaan, kuten olen asian tajunnut, niin mistä uudet ihmiset tulevat?"


Himalajalla on jo nyt meditaatiotilassa oleva ihmisryhmä, joka on Satya-ugan sukupuun perustajia.

Heistä polveutuu uusia dynastioita.

Anonyymi kirjoitti:

"Kun Kaliyuga päättyy, mitä tapahtuu sen jälkeen?

Jos ihmiset tuhoutaan, kuten olen asian tajunnut, niin mistä uudet ihmiset tulevat?"


Kali Yuga kestää 432 000 vuotta, nyt on kulunut vain 5000 vuotta.

Negatiiviset taipumukset lisääntyvät. Lopussa Kalki Avatara, tuhoaa demonisen väestön. Sitten alkaa Satya Yuga.

Joka Kali Yugan lopussa ei edes tule Kalki avatarta.

"Jos ihmiset tuhoutaan, kuten olen asian tajunnut, niin mistä uudet ihmiset tulevat?"


Himalajalla on jo nyt meditaatiotilassa oleva ihmisryhmä, joka on Satya-ugan sukupuun perustajia.

Heistä polveutuu uusia dynastioita.

Lue lisää

"Jos ihmiset tuhoutaan, kuten olen asian tajunnut, niin mistä uudet ihmiset tulevat?"

Himalajalla on jo nyt meditaatiotilassa oleva ihmisryhmä, joka on Satya-ugan sukupuun perustajia.

Heistä polveutuu uusia dynastioita.

He antavat siemenen, uuden ihmiskunnan alun.

"Mitä veetasa sanotaan kristinuskosta ja islamista?"

Kyseessä on mleccha-dharma.

Kyse on vasta henkisen tien ensimmäisistä askelista. Se on vasta alku.

Anonyymi kirjoitti:

"Mitä veetasa sanotaan kristinuskosta ja islamista?"

Kyseessä on mleccha-dharma.

Kyse on vasta henkisen tien ensimmäisistä askelista. Se on vasta alku.

Lue lisää

"Mitä veetasa sanotaan kristinuskosta ja islamista?"

Kyseessä on mleccha-dharma.

Kyse on vasta henkisen tien ensimmäisistä askelista. Se on vasta alku.

Kali-yugassa syntyneet uskonnot ovat alle 5000 vuotta vanhoja uskontoja, ja niitä kutsutaan mleccha -dharmaksi. Mlecchat ovat ihmisiä, joiden on vaikea noudattaa hyvyyden gunan mukaista elintasoa, dharma on uskonto, määrättyjä velvollisuuksia.

He syövät väkivallan tuotteita, eivät huolehdi kehon hygieniasta niin kuin pitäisi, ja niin edelleen. Mutta heiltä ei voida edellyttää enempää, koska he eivät vielä kykene tekemään enempää. He kykenevät siihen myöhemmin.

Heille ei voi vielä puhua kaikesta, mutta se on lähtötasolla.

Kristus itse myönsi opetuksensa epätäydellisyyden:

12

»Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. 13

Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).

Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:

(Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?

Anonyymi kirjoitti:

"Mitä veetasa sanotaan kristinuskosta ja islamista?"

Kyseessä on mleccha-dharma.

Kyse on vasta henkisen tien ensimmäisistä askelista. Se on vasta alku.

Kali-yugassa syntyneet uskonnot ovat alle 5000 vuotta vanhoja uskontoja, ja niitä kutsutaan mleccha -dharmaksi. Mlecchat ovat ihmisiä, joiden on vaikea noudattaa hyvyyden gunan mukaista elintasoa, dharma on uskonto, määrättyjä velvollisuuksia.

He syövät väkivallan tuotteita, eivät huolehdi kehon hygieniasta niin kuin pitäisi, ja niin edelleen. Mutta heiltä ei voida edellyttää enempää, koska he eivät vielä kykene tekemään enempää. He kykenevät siihen myöhemmin.

Heille ei voi vielä puhua kaikesta, mutta se on lähtötasolla.

Kristus itse myönsi opetuksensa epätäydellisyyden:

12

»Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. 13

Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).

Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:

(Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?

Lue lisää

"Mitä veetasa sanotaan kristinuskosta ja islamista?"

Kyseessä on mleccha-dharma.

Vedoissa on teksti, jossa Sri Chaitanya keskustelee Kazin, islamin edustajan, kanssa, hallitsijan kanssa. Heidän välilleen kehittyi uskonnollinen vuoropuhelu. Ja he keskustelivat siitä, miksi yksi uskonto kieltää yhden asian ja toinen toisen ja niin edelleen.

Anonyymi kirjoitti:

"Mitä veetasa sanotaan kristinuskosta ja islamista?"

Kyseessä on mleccha-dharma.

Vedoissa on teksti, jossa Sri Chaitanya keskustelee Kazin, islamin edustajan, kanssa, hallitsijan kanssa. Heidän välilleen kehittyi uskonnollinen vuoropuhelu. Ja he keskustelivat siitä, miksi yksi uskonto kieltää yhden asian ja toinen toisen ja niin edelleen.

Lue lisää

He keskustelivat uskonnoista, ja kaikki uskonnot, jotka ovat alle 5000 vuotta vanhoja, ovat Kali-yugan uskontoja.

Kyseessä on mlecchatt. Keitä ovat mlecchat? Mlecchat ovat ihmisiä, jotka ovat irtautuneet Vedalaisesta kulttuurista, jotka eivät elä hyvyyden gunan mukaisesti, vaan elävät intohimon ja tietämättömyyden gunan mukaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

He keskustelivat uskonnoista, ja kaikki uskonnot, jotka ovat alle 5000 vuotta vanhoja, ovat Kali-yugan uskontoja.

Kyseessä on mlecchatt. Keitä ovat mlecchat? Mlecchat ovat ihmisiä, jotka ovat irtautuneet Vedalaisesta kulttuurista, jotka eivät elä hyvyyden gunan mukaisesti, vaan elävät intohimon ja tietämättömyyden gunan mukaisesti.

Lue lisää

Mlecchojen on hyvin vaikea noudattaa väkivallattomuuden periaatetta ja korkeaa hygienan tasoa, joten heitä ei voi edes vaatia noudattamaan sitä, koska he eivät pysty noudattamaan näitä normeja.

Anonyymi kirjoitti:

Mlecchojen on hyvin vaikea noudattaa väkivallattomuuden periaatetta ja korkeaa hygienan tasoa, joten heitä ei voi edes vaatia noudattamaan sitä, koska he eivät pysty noudattamaan näitä normeja.

Lue lisää

Kali Yugan kauden uskonnot on sovitettu ihmisen tietoisuuden ja kehityksen tasolle.

kali Yugan uskonto on - usko vain , niin pelastut. Se on vain uskoa, ei filosofiaa.

Anonyymi kirjoitti:

kali Yugan uskonto on - usko vain , niin pelastut. Se on vain uskoa, ei filosofiaa.

Kali-yuga-uskonnot ovat suosittuja, koska ne eivät vaadi ihmiseltä paljoakaan: uskokaa vain, niin teidät pelastetaan, siinä kaikki. Tärkeintä on olla ajattelematta mitään, muuten joudutte ikuiseen helvettiin, se on tietämättömyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Kali-yuga-uskonnot ovat suosittuja, koska ne eivät vaadi ihmiseltä paljoakaan: uskokaa vain, niin teidät pelastetaan, siinä kaikki. Tärkeintä on olla ajattelematta mitään, muuten joudutte ikuiseen helvettiin, se on tietämättömyyttä.

Lue lisää

Itsemurhasta kysyttiin muutama päivää sitten.

Anonyymi kirjoitti:

Kali-yuga-uskonnot ovat suosittuja, koska ne eivät vaadi ihmiseltä paljoakaan: uskokaa vain, niin teidät pelastetaan, siinä kaikki. Tärkeintä on olla ajattelematta mitään, muuten joudutte ikuiseen helvettiin, se on tietämättömyyttä.

Lue lisää

Suomen muinaisuskonto takaisin Suomeen!

Anonyymi00173 kirjoitti:

Suomen muinaisuskonto takaisin Suomeen!

Suomalainen muinaisusko puolue pitäisi perustaa!

Anonyymi00174 kirjoitti:

Suomalainen muinaisusko puolue pitäisi perustaa!

<Suomalainen muinaisusko puolue pitäisi perustaa!<
Kannatetaan, tuumasta toimeen, mutta onnistuuko se? Kristinusko ei kuulu Suomeen. Se on tänne tuotu vieras uskonto. Muinaisusko kunniaan! Mitä pitäisi tehdä, jotta se onnistuisi?

Anonyymi00175 kirjoitti:

<Suomalainen muinaisusko puolue pitäisi perustaa!<
Kannatetaan, tuumasta toimeen, mutta onnistuuko se? Kristinusko ei kuulu Suomeen. Se on tänne tuotu vieras uskonto. Muinaisusko kunniaan! Mitä pitäisi tehdä, jotta se onnistuisi?

Lue lisää

Suomessa kuka tahansa voi perustaa uuden uskonnollisen yhteisön, rekisteröintihakemus pitää tehdä Patentti- ja rekisterihallitus:lle.
Suomessa on jo rekisteröity yli sata uskonnollista yhdyskuntaa eri uskonnoista ja katsomuksista. Laki turvaa uskonnonvapauden, joten uusia uskonnollisia yhteisöjä voidaan perustaa. Voi perustaa puolueen, jonka ohjelma perustuu Suomen muinaisuskoon tai suomalaiseen kansanperinteeseen.
Puolueen rekisteröimiseksi tarvitaan vähintään 5 000 äänioikeutetun kannatusilmoitusta vuoden kuluessa,hakemus oikeusministeriön puoluerekisteriin. Suomen muinaisuskoa edustava puolue, se voi keskittyä esimerkiksi luonnonsuojeluun, Suomalaisten muinaisten perinteiden ja kansanperinteen edistämiseen, ihan laillista! Suomessa on suomenuskosta kiinnostuneita ryhmiä ja harjoittajia. Heihin voi ottaa yhteyttä!

Mistä pitää pelastua?

Anonyymi00178 kirjoitti:

Mistä pitää pelastua?

Kyllä Suomeen perustetaan nyt uusi puolue.

Anonyymi00179 kirjoitti:

Kyllä Suomeen perustetaan nyt uusi puolue.

Uusi muinaususkonto ja se rekisteröidään!

Anonyymi00180 kirjoitti:

Uusi muinaususkonto ja se rekisteröidään!

Onha se järkevämpi kuin kristinusko!

Anonyymi00181 kirjoitti:

Onha se järkevämpi kuin kristinusko!

Tunnetuin järjestö on Lehto Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry. Sen jäsenmäärä on muutamia satoja henkilöitä, mutta luonnonuskonnoista kiinnostuneita ja niitä harjoittavia ihmisiä arvioidaan olevan enemmän kuin järjestön jäseniä.
Suomenuskoa, pakanallisuutta ja luonnonuskoja harjoittavat monet myös itsenäisesti:eivät kuulu mihinkään yhdistykseen, voivat osallistua pieniin piireihin tai verkkoyhteisöihin,eli rekisteröityjä järjestöjäseniä: joitakin satoja (esim. Lehto ry) kaikki luonnonuskoihin/suomenuskoon samaistuvat Suomessa: määrää ei tiedetä, mutta se on todennäköisesti suurempi kuin järjestöjen jäsenmäärät. Heihin pitää ottaa yhteyttää ja yhdistetaan voimat!

Anonyymi00182 kirjoitti:

Tunnetuin järjestö on Lehto Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry. Sen jäsenmäärä on muutamia satoja henkilöitä, mutta luonnonuskonnoista kiinnostuneita ja niitä harjoittavia ihmisiä arvioidaan olevan enemmän kuin järjestön jäseniä.
Suomenuskoa, pakanallisuutta ja luonnonuskoja harjoittavat monet myös itsenäisesti:eivät kuulu mihinkään yhdistykseen, voivat osallistua pieniin piireihin tai verkkoyhteisöihin,eli rekisteröityjä järjestöjäseniä: joitakin satoja (esim. Lehto ry) kaikki luonnonuskoihin/suomenuskoon samaistuvat Suomessa: määrää ei tiedetä, mutta se on todennäköisesti suurempi kuin järjestöjen jäsenmäärät. Heihin pitää ottaa yhteyttää ja yhdistetaan voimat!

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=PJUt90TZtNY
Lähes tuhat vuotta sitten tää Vatikaanin armeija sitten rantautui Suomeen ja he alko pakottamaan suomalaisia luopumaan omista luonnonuskonnoistaan ja sen sijaan korvaamaan nää kaikki kristinuskolla. Tästä seurasi sitten valtava verilöyly, jonka seurauksena suuri osa Suomen väestöstä tapettiin, koska kirkolle suomalaisten omat luonnonuskonnot olivat pakanuutta ja demonisia. Tän takia myös kaikki suomalaisten pyhät paikat, esimerkiksi temppelit, tuhottiin maantasalle ja monesti niiden päälle sitten rakennettiin kirkkoja. Myös shamaaneita ja muita tietäjiä ruvettiin vainoamaan kirkon toimesta. Eli vanhoja suomalaisten luonnonuskontojen harjoittajia pidettiin esimerkiksi noitina tai saatanan palvelijoina. Vatikaanin mukaan kyseessä ei siis ollut kulttuurinen hävitys, vaan pikemminkin sielujen pelastus.

Anonyymi00183 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=PJUt90TZtNY
Lähes tuhat vuotta sitten tää Vatikaanin armeija sitten rantautui Suomeen ja he alko pakottamaan suomalaisia luopumaan omista luonnonuskonnoistaan ja sen sijaan korvaamaan nää kaikki kristinuskolla. Tästä seurasi sitten valtava verilöyly, jonka seurauksena suuri osa Suomen väestöstä tapettiin, koska kirkolle suomalaisten omat luonnonuskonnot olivat pakanuutta ja demonisia. Tän takia myös kaikki suomalaisten pyhät paikat, esimerkiksi temppelit, tuhottiin maantasalle ja monesti niiden päälle sitten rakennettiin kirkkoja. Myös shamaaneita ja muita tietäjiä ruvettiin vainoamaan kirkon toimesta. Eli vanhoja suomalaisten luonnonuskontojen harjoittajia pidettiin esimerkiksi noitina tai saatanan palvelijoina. Vatikaanin mukaan kyseessä ei siis ollut kulttuurinen hävitys, vaan pikemminkin sielujen pelastus.

Lue lisää

Väkilukumme olisi nyt paljon suurempi, ja kansanperinteemme olisi suuressa kunniassa ennen kristittyjen aiheuttamaa verilöylyä. Menetetty aika pitää ottaa takaisin suurella päättäväisyydellä.

Anonyymi00184 kirjoitti:

Väkilukumme olisi nyt paljon suurempi, ja kansanperinteemme olisi suuressa kunniassa ennen kristittyjen aiheuttamaa verilöylyä. Menetetty aika pitää ottaa takaisin suurella päättäväisyydellä.

Lue lisää

Pelkkä siitä puhuminen ei auta, on ryhdyttävä päättäväisiin toimiin, perustetaan uusi puolue. Se ei tapahdu yhdessä yössä, se vie tietysti muutaman kuukauden tai jopa vuosia, mutta päättäväisyys on se, mikä ratkaisee!

Anonyymi00185 kirjoitti:

Pelkkä siitä puhuminen ei auta, on ryhdyttävä päättäväisiin toimiin, perustetaan uusi puolue. Se ei tapahdu yhdessä yössä, se vie tietysti muutaman kuukauden tai jopa vuosia, mutta päättäväisyys on se, mikä ratkaisee!

Lue lisää

Pitää kai ensin perustaa muinaisuskonnon palsta, muuten onko sellaista?

Reddit: Voit lukea monia keskusteluja ilman tiliä, mutta kommentointi ja omien keskustelujen aloittaminen vaatii rekisteröitymisen.
Taivaannaulan verkkosivut: Artikkeleita voi lukea ilman rekisteröitymistä. Jos heillä on keskustelukanavia tai tapahtumia, niihin voi olla omat käytäntönsä.
Karhun kansa: Tietoa voi lukea ilman rekisteröitymistä. Yhteisön toimintaan osallistuminen voi vaatia yhteydenottoa tai jäsenyyttä, mutta pelkkä sivuston selaaminen ei.

Anonyymi00188 kirjoitti:

Reddit: Voit lukea monia keskusteluja ilman tiliä, mutta kommentointi ja omien keskustelujen aloittaminen vaatii rekisteröitymisen.
Taivaannaulan verkkosivut: Artikkeleita voi lukea ilman rekisteröitymistä. Jos heillä on keskustelukanavia tai tapahtumia, niihin voi olla omat käytäntönsä.
Karhun kansa: Tietoa voi lukea ilman rekisteröitymistä. Yhteisön toimintaan osallistuminen voi vaatia yhteydenottoa tai jäsenyyttä, mutta pelkkä sivuston selaaminen ei.

Lue lisää

Kaikki hindut täällä antavat tukensa teille!

Anonyymi00189 kirjoitti:

Kaikki hindut täällä antavat tukensa teille!

Yhdistykäämme hindujen kanssa, jotta saa sen rekisteröinnia, on rekisteröidyttävä!

Anonyymi00190 kirjoitti:

Yhdistykäämme hindujen kanssa, jotta saa sen rekisteröinnia, on rekisteröidyttävä!

Erittäin hyvä neuvo!

Anonyymi00191 kirjoitti:

Erittäin hyvä neuvo!

Kyllä onnistu!

Anonyymi00182 kirjoitti:

Tunnetuin järjestö on Lehto Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry. Sen jäsenmäärä on muutamia satoja henkilöitä, mutta luonnonuskonnoista kiinnostuneita ja niitä harjoittavia ihmisiä arvioidaan olevan enemmän kuin järjestön jäseniä.
Suomenuskoa, pakanallisuutta ja luonnonuskoja harjoittavat monet myös itsenäisesti:eivät kuulu mihinkään yhdistykseen, voivat osallistua pieniin piireihin tai verkkoyhteisöihin,eli rekisteröityjä järjestöjäseniä: joitakin satoja (esim. Lehto ry) kaikki luonnonuskoihin/suomenuskoon samaistuvat Suomessa: määrää ei tiedetä, mutta se on todennäköisesti suurempi kuin järjestöjen jäsenmäärät. Heihin pitää ottaa yhteyttää ja yhdistetaan voimat!

Lue lisää

https://www.lehto-ry.org/

Anonyymi00183 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=PJUt90TZtNY
Lähes tuhat vuotta sitten tää Vatikaanin armeija sitten rantautui Suomeen ja he alko pakottamaan suomalaisia luopumaan omista luonnonuskonnoistaan ja sen sijaan korvaamaan nää kaikki kristinuskolla. Tästä seurasi sitten valtava verilöyly, jonka seurauksena suuri osa Suomen väestöstä tapettiin, koska kirkolle suomalaisten omat luonnonuskonnot olivat pakanuutta ja demonisia. Tän takia myös kaikki suomalaisten pyhät paikat, esimerkiksi temppelit, tuhottiin maantasalle ja monesti niiden päälle sitten rakennettiin kirkkoja. Myös shamaaneita ja muita tietäjiä ruvettiin vainoamaan kirkon toimesta. Eli vanhoja suomalaisten luonnonuskontojen harjoittajia pidettiin esimerkiksi noitina tai saatanan palvelijoina. Vatikaanin mukaan kyseessä ei siis ollut kulttuurinen hävitys, vaan pikemminkin sielujen pelastus.

Lue lisää

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lehto_–_Suomen_Luonnonuskontojen_yhdistys

Anonyymi00194 kirjoitti:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lehto_–_Suomen_Luonnonuskontojen_yhdistys

Eiku tuumasta toimeen!

Anonyymi00195 kirjoitti:

Eiku tuumasta toimeen!

https://keskustelu.suomi24.fi/yhteiskunta/uskonnot-ja-uskomukset/muinaisuskonnot

Anonyymi00196 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/yhteiskunta/uskonnot-ja-uskomukset/muinaisuskonnot

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19156447/kalevalan-maailma-ei-tuntenut-kristinuskoa
Kalevalan maailma ei tuntenut kristinuskoa
Kirkko on tehnyt parhaansa noita eliminoidakseen, mutta onneksemme epäonnistunut

Anonyymi00197 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19156447/kalevalan-maailma-ei-tuntenut-kristinuskoa
Kalevalan maailma ei tuntenut kristinuskoa
Kirkko on tehnyt parhaansa noita eliminoidakseen, mutta onneksemme epäonnistunut

Lue lisää

Kristillisen kirkon strategia on ollut jo 1200-luvulta alkaen hävittää Suomen vanha muinaisusko. Esimerkkejä tästä ovet mm.
- Iso osa kirkoista on rakennettu muinaisten hiisien (pyhien paikkojen) päälle.
- Suuri osa vanhoista juhlapyhistä on yritetty kristillistää. Jopa juhannusta (vanha keskikesän juhla) on yritetty landreesta Johannes kastajan juhlaksi.
- On luotu käsitteet: pakana, kerettiläinen ja synti
- jne.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19156447/kalevalan-maailma-ei-tuntenut-kristinuskoa

Anonyymi00198 kirjoitti:

Kristillisen kirkon strategia on ollut jo 1200-luvulta alkaen hävittää Suomen vanha muinaisusko. Esimerkkejä tästä ovet mm.
- Iso osa kirkoista on rakennettu muinaisten hiisien (pyhien paikkojen) päälle.
- Suuri osa vanhoista juhlapyhistä on yritetty kristillistää. Jopa juhannusta (vanha keskikesän juhla) on yritetty landreesta Johannes kastajan juhlaksi.
- On luotu käsitteet: pakana, kerettiläinen ja synti
- jne.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19156447/kalevalan-maailma-ei-tuntenut-kristinuskoa

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/14451886/kuinka-vanha-suomalainen-muinaisusko-on

Anonyymi00199 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/14451886/kuinka-vanha-suomalainen-muinaisusko-on

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19414779/ennen-kristinuskoa-oli-kansanusko
https://yle.fi/a/20-295760

Meidän pitäisi pitää kiinni perinteisestä uskosta eli kansanuskosta. Siihen suomalaiset uskoivat ennenkuin kristinusko syrjäytti sen tuhat vuotta sitten.

Anonyymi00189 kirjoitti:

Kaikki hindut täällä antavat tukensa teille!

Kyllä hinduilta tulee tuki kristillisen tyrannian jälkeen!

Anonyymi00201 kirjoitti:

Kyllä hinduilta tulee tuki kristillisen tyrannian jälkeen!

Jos haluatte perustaa suomalaisen muinaisuskon eli suomenuskoon perustuvan uskonnollisen yhdyskunnan ja rekisteröidä sen Suomessa, ensimmäinen vaihe on määritellä uskonnon sisältö mahdollisimman selkeästi. Perustajien kannattaa yhdessä sopia nimestä, perinteistä, juhlapäivistä, eettisistä periaatteista sekä siitä, miten jäseneksi liitytään ja miten jäsenyys päättyy. Nämä asiat on hyvä kirjata toimintakuvaukseksi.
Seuraavaksi tarvitaan perustajat. Rekisteröidyn yhdyskunnan perustamiseen vaaditaan vähintään 20 täysi-ikäistä perustajajäsentä. He allekirjoittavat perustamiskirjan, jossa todetaan yhdyskunnan perustaminen, ilmoitetaan sen nimi sekä perustajien tiedot ja allekirjoitukset.

Valmis hakemus toimitetaan PRH:lle, joka tutkii, täyttääkö yhdyskunta uskonnonvapauslain edellytykset. Tarvittaessa PRH voi pyytää hakemukseen täydennyksiä tai lisäselvityksiä. Kun hakemus hyväksytään, yhdyskunta merkitään uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin, minkä jälkeen se on virallisesti rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta ja voi toimia omalla nimellään lain mukaisesti.

Anonyymi00205 kirjoitti:

Valmis hakemus toimitetaan PRH:lle, joka tutkii, täyttääkö yhdyskunta uskonnonvapauslain edellytykset. Tarvittaessa PRH voi pyytää hakemukseen täydennyksiä tai lisäselvityksiä. Kun hakemus hyväksytään, yhdyskunta merkitään uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin, minkä jälkeen se on virallisesti rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta ja voi toimia omalla nimellään lain mukaisesti.

Lue lisää

Jos tavoitteena on myöhemmin perustaa myös poliittinen puolue, kyseessä on erillinen prosessi. Tällöin laaditaan puolueohjelma, perustetaan puolueorganisaatio ja kerätään vähintään 5 000 äänioikeutetun henkilön kannatusilmoitusta vuoden kuluessa. Tämän jälkeen haetaan puolueen merkitsemistä oikeusministeriön ylläpitämään puoluerekisteriin. Uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröinti ei automaattisesti johda puolueen perustamiseen, vaan molemmat ovat toisistaan riippumattomia oikeudellisia menettelyjä.

Anonyymi00206 kirjoitti:

Jos tavoitteena on myöhemmin perustaa myös poliittinen puolue, kyseessä on erillinen prosessi. Tällöin laaditaan puolueohjelma, perustetaan puolueorganisaatio ja kerätään vähintään 5 000 äänioikeutetun henkilön kannatusilmoitusta vuoden kuluessa. Tämän jälkeen haetaan puolueen merkitsemistä oikeusministeriön ylläpitämään puoluerekisteriin. Uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröinti ei automaattisesti johda puolueen perustamiseen, vaan molemmat ovat toisistaan riippumattomia oikeudellisia menettelyjä.

Lue lisää

Ei pitäisi olla kovin vaikeaa!

Anonyymi00207 kirjoitti:

Ei pitäisi olla kovin vaikeaa!

Kristinusko ei kuulu Suomeen. Se on tänne tuotu vieras uskonto. Muinaisusko kunniaan!

Anonyymi00208 kirjoitti:

Kristinusko ei kuulu Suomeen. Se on tänne tuotu vieras uskonto. Muinaisusko kunniaan!

Ei tuotu, vaan väkivalloin tuotu!

Anonyymi00203 kirjoitti:

Jos haluatte perustaa suomalaisen muinaisuskon eli suomenuskoon perustuvan uskonnollisen yhdyskunnan ja rekisteröidä sen Suomessa, ensimmäinen vaihe on määritellä uskonnon sisältö mahdollisimman selkeästi. Perustajien kannattaa yhdessä sopia nimestä, perinteistä, juhlapäivistä, eettisistä periaatteista sekä siitä, miten jäseneksi liitytään ja miten jäsenyys päättyy. Nämä asiat on hyvä kirjata toimintakuvaukseksi.
Seuraavaksi tarvitaan perustajat. Rekisteröidyn yhdyskunnan perustamiseen vaaditaan vähintään 20 täysi-ikäistä perustajajäsentä. He allekirjoittavat perustamiskirjan, jossa todetaan yhdyskunnan perustaminen, ilmoitetaan sen nimi sekä perustajien tiedot ja allekirjoitukset.

Lue lisää

Muistaakseni muinaissuomalaisten mytologiassa ns Maaemo luo karhuemon ja karhunpennun ja pentu lähetetään maailmaan. Se on urospuolinen, ystävystyy naisen kanssa ja paljastaa tälle elämän salaisuudet.
Peijaisissa tuo karhu sitten palautuu takaisin kotiin kun kallo asetetaan puuhun.
Ihmiset uskoivat itsekin syntyvänsä uudelleen omaan sukuunsa.

Anonyymi00211 kirjoitti:

Muistaakseni muinaissuomalaisten mytologiassa ns Maaemo luo karhuemon ja karhunpennun ja pentu lähetetään maailmaan. Se on urospuolinen, ystävystyy naisen kanssa ja paljastaa tälle elämän salaisuudet.
Peijaisissa tuo karhu sitten palautuu takaisin kotiin kun kallo asetetaan puuhun.
Ihmiset uskoivat itsekin syntyvänsä uudelleen omaan sukuunsa.

Lue lisää

Nimimerkki unohtui

Anonyymi00211 kirjoitti:

Muistaakseni muinaissuomalaisten mytologiassa ns Maaemo luo karhuemon ja karhunpennun ja pentu lähetetään maailmaan. Se on urospuolinen, ystävystyy naisen kanssa ja paljastaa tälle elämän salaisuudet.
Peijaisissa tuo karhu sitten palautuu takaisin kotiin kun kallo asetetaan puuhun.
Ihmiset uskoivat itsekin syntyvänsä uudelleen omaan sukuunsa.

Lue lisää

Kiinnostavaa, tuossa on itse asiassa aika paljon samaa kuin moissaidän ajatteluissa. Ajatus siitä, että elämä ei pääty kuolemaan vaan jatkuu jonkinlaisena kiertokulkuna, on keskeinen. Myös ajatus siitä, että ihminen voi syntyä uudelleen samaan sukuun, on kiinnostava rinnastus. Erona tietysti on se, että idässä jälleensyntymä liittyy ennen kaikkea karman ja samsaran käsitteisiin. Karhumyytissä taas näyttää korostuvan luonnon, suvun ja esi-isien välinen yhteys.

Anonyymi00212 kirjoitti:

Kiinnostavaa, tuossa on itse asiassa aika paljon samaa kuin moissaidän ajatteluissa. Ajatus siitä, että elämä ei pääty kuolemaan vaan jatkuu jonkinlaisena kiertokulkuna, on keskeinen. Myös ajatus siitä, että ihminen voi syntyä uudelleen samaan sukuun, on kiinnostava rinnastus. Erona tietysti on se, että idässä jälleensyntymä liittyy ennen kaikkea karman ja samsaran käsitteisiin. Karhumyytissä taas näyttää korostuvan luonnon, suvun ja esi-isien välinen yhteys.

Lue lisää

Kuitenkin jälleensyntymisen ajatus on paljon monimutkaisempi kuin se, että ihminen vain syntyisi uudelleen omaan sukuunsa. Syntymään vaikuttavat karma ja samsara, eikä jälleensyntymän tarvitse tapahtua samaan sukuun jne.

.Silti ajatus siitä, että elämä ja suku muodostavat jonkinlaisen jatkuvan kierron, on iinnostava rinnastus muinaissuomalaiseen perinteeseen.

Anonyymi00213 kirjoitti:

Kuitenkin jälleensyntymisen ajatus on paljon monimutkaisempi kuin se, että ihminen vain syntyisi uudelleen omaan sukuunsa. Syntymään vaikuttavat karma ja samsara, eikä jälleensyntymän tarvitse tapahtua samaan sukuun jne.

.Silti ajatus siitä, että elämä ja suku muodostavat jonkinlaisen jatkuvan kierron, on iinnostava rinnastus muinaissuomalaiseen perinteeseen.

Lue lisää

Vielä muutama viestiä täältä.

https://www.youtube.com/watch?v=xr6ZXhsnSpQ


Muinaiset pyhät tekstit kuvaavat hämmästyttävää fyysisen kehon asteittaisen henkistymisen prosessia, joka käynnistyy juuri sillä hetkellä, kun ihminen alkaa toimia ilman itsekkäitä motiiveja. Kuten tiedämme jo karmallisten solmujen mekanismia koskevasta tarkastelusta, juuri oman työn tuloksiin kohdistuva itsekäs kiintymys muodostaa vahvat näkymättömät kahleet.

Kun motiivi kuitenkin muuttuu epäitsekkääksi palveluksi, itse toiminnan luonne muuttuu. Karkeista elementeistä koostuva fyysinen olemus lakkaa olemasta raskas ankkuri, joka pitää henkeä syntymien kiertokulussa. Siitä tulee tarkoin säädetty väline, eräänlainen linssi, jonka läpi sisäinen valo alkaa esteettä virrata ympäröivään tilaan.

Aiemmin nautintojen vastaanottamisen kanavina toimineista aistielimistä tulee välineitä luomiseen ja muiden elävien olentojen auttamiseen. Sisäisen paradigman muuttuessa myös ympäröivän tilan havaitseminen muuttuu perusteellisesti.

Tavalliselle mielelle, jota väärän egon tiukat rajat ehdollistavat, koko ulkoinen maailma on valtava resurssivarasto, joka on tarkoitettu yksinomaan henkilökohtaiseen kulutukseen ja hyödyntämiseen. Luonto nähdään materiaalien lähteenä, eläimet vetovoimana ja muut ihmiset kilpailijoina tai hyödyllisinä välineinä omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tietoisuuden muuttuessa tämä aggressiivinen kuluttamisen malli kuitenkin hajoaa kokonaan.


Ihminen alkaa nähdä kaiken elämän monimuotoisuuden yhteisen henkisen luonnon. Puu, joki tai sattumalta kohdattu kanssakulkija lakkaa olemasta eloton taustaobjekti. Ympäristö alkaa näyttäytyä elävänä, hengittävänä organismina, joka vaatii huolenpitoa ja kunnioitusta. Halu hallita ja alistaa katoaa ja antaa tilaa syvälle yhteenkuuluvuuden tunteelle kaiken olevan kanssa. Tila ei enää kätke sisäänsä uhkaa, jota vastaan olisi jatkuvasti puolustauduttava, vaan siitä tulee harmonisen yhteistyön kenttä.

Tämä hienovarainen raja orjuuden ja vapauden välillä havainnollistuu erinomaisesti klassisessa vuoropuhelussa valaistuneen opettajan ja hänen nuoren oppilaansa välillä, joka on säilynyt muinaisissa tutkielmissa.



Pitkien askeettisten harjoitusten uuvuttama ja kaikkea yhteyttä maalliseen hälinään pelkäävä oppilas esitti opettajalle kysymyksen. Hän kysyi, eikö aineellinen luonto itsessään ole alkuperäinen paha, luomisen likainen virhe, josta tulisi pysyä mahdollisimman kaukana mielen puhtauden säilyttämiseksi.

Opettaja hymyili, osoitti tulisijassa palavaa tulta ja vastasi rauhallisesti: ”Katso tätä liekkiä. Onko sillä pahoja aikomuksia? Sama tuli, joka lämmittää āśramiamme kylmänä yönä ja auttaa valmistamaan ruokaa, kykenee huolimattomasti käsiteltynä polttamaan kokonaisen kylän maan tasalle. Aine on täysin neutraalia. Siinä ei ole pisaraakaan pahuutta tai pahetta. Pahaa on vain oma vääristynyt ja ahne suhtautumisesi siihen. Heti kun lakkaat vaatimasta maailmalta nautintoja ja yrität omistaa sen lahjat itsellesi, näet, että fyysinen kosmos on puhdas temppeli eikä vankiselli.”

Juuri tämä muutos ymmärryksessä antaa meille mahdollisuuden tarkastella maailmankaikkeuden rakennetta täysin uudella tavalla. Aineellinen kosmos ei missään olosuhteissa ole Luojan tekninen virhe tai epäonnistuneen kokeen sivutuote, josta pitäisi mahdollisimman nopeasti poistua. Päinvastoin, se näyttäytyy nerokkaasti suunniteltuna ja uskomattoman tarkkana välineenä karkean tietoisuuden hienosäätämiseen.

Tämän maailman jokainen yksityiskohta painovoimasta vuodenaikojen vaihtumiseen on luotu matemaattisella täydellisyydellä tarjoamaan eläville olennoille ihanteelliset olosuhteet kokemusten saamiseen. Kun ihminen lakkaa taistelemasta ainetta vastaan ja alkaa tutkia sen lakeja kunnioittavasti, itse tiheä energia alkaa tehdä yhteistyötä hänen kanssaan ja paljastaa syvällisiä salaisuuksiaan.

Anonyymi00214 kirjoitti:

Vielä muutama viestiä täältä.

https://www.youtube.com/watch?v=xr6ZXhsnSpQ


Muinaiset pyhät tekstit kuvaavat hämmästyttävää fyysisen kehon asteittaisen henkistymisen prosessia, joka käynnistyy juuri sillä hetkellä, kun ihminen alkaa toimia ilman itsekkäitä motiiveja. Kuten tiedämme jo karmallisten solmujen mekanismia koskevasta tarkastelusta, juuri oman työn tuloksiin kohdistuva itsekäs kiintymys muodostaa vahvat näkymättömät kahleet.

Kun motiivi kuitenkin muuttuu epäitsekkääksi palveluksi, itse toiminnan luonne muuttuu. Karkeista elementeistä koostuva fyysinen olemus lakkaa olemasta raskas ankkuri, joka pitää henkeä syntymien kiertokulussa. Siitä tulee tarkoin säädetty väline, eräänlainen linssi, jonka läpi sisäinen valo alkaa esteettä virrata ympäröivään tilaan.

Aiemmin nautintojen vastaanottamisen kanavina toimineista aistielimistä tulee välineitä luomiseen ja muiden elävien olentojen auttamiseen. Sisäisen paradigman muuttuessa myös ympäröivän tilan havaitseminen muuttuu perusteellisesti.

Tavalliselle mielelle, jota väärän egon tiukat rajat ehdollistavat, koko ulkoinen maailma on valtava resurssivarasto, joka on tarkoitettu yksinomaan henkilökohtaiseen kulutukseen ja hyödyntämiseen. Luonto nähdään materiaalien lähteenä, eläimet vetovoimana ja muut ihmiset kilpailijoina tai hyödyllisinä välineinä omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tietoisuuden muuttuessa tämä aggressiivinen kuluttamisen malli kuitenkin hajoaa kokonaan.


Ihminen alkaa nähdä kaiken elämän monimuotoisuuden yhteisen henkisen luonnon. Puu, joki tai sattumalta kohdattu kanssakulkija lakkaa olemasta eloton taustaobjekti. Ympäristö alkaa näyttäytyä elävänä, hengittävänä organismina, joka vaatii huolenpitoa ja kunnioitusta. Halu hallita ja alistaa katoaa ja antaa tilaa syvälle yhteenkuuluvuuden tunteelle kaiken olevan kanssa. Tila ei enää kätke sisäänsä uhkaa, jota vastaan olisi jatkuvasti puolustauduttava, vaan siitä tulee harmonisen yhteistyön kenttä.

Tämä hienovarainen raja orjuuden ja vapauden välillä havainnollistuu erinomaisesti klassisessa vuoropuhelussa valaistuneen opettajan ja hänen nuoren oppilaansa välillä, joka on säilynyt muinaisissa tutkielmissa.



Pitkien askeettisten harjoitusten uuvuttama ja kaikkea yhteyttä maalliseen hälinään pelkäävä oppilas esitti opettajalle kysymyksen. Hän kysyi, eikö aineellinen luonto itsessään ole alkuperäinen paha, luomisen likainen virhe, josta tulisi pysyä mahdollisimman kaukana mielen puhtauden säilyttämiseksi.

Opettaja hymyili, osoitti tulisijassa palavaa tulta ja vastasi rauhallisesti: ”Katso tätä liekkiä. Onko sillä pahoja aikomuksia? Sama tuli, joka lämmittää āśramiamme kylmänä yönä ja auttaa valmistamaan ruokaa, kykenee huolimattomasti käsiteltynä polttamaan kokonaisen kylän maan tasalle. Aine on täysin neutraalia. Siinä ei ole pisaraakaan pahuutta tai pahetta. Pahaa on vain oma vääristynyt ja ahne suhtautumisesi siihen. Heti kun lakkaat vaatimasta maailmalta nautintoja ja yrität omistaa sen lahjat itsellesi, näet, että fyysinen kosmos on puhdas temppeli eikä vankiselli.”

Juuri tämä muutos ymmärryksessä antaa meille mahdollisuuden tarkastella maailmankaikkeuden rakennetta täysin uudella tavalla. Aineellinen kosmos ei missään olosuhteissa ole Luojan tekninen virhe tai epäonnistuneen kokeen sivutuote, josta pitäisi mahdollisimman nopeasti poistua. Päinvastoin, se näyttäytyy nerokkaasti suunniteltuna ja uskomattoman tarkkana välineenä karkean tietoisuuden hienosäätämiseen.

Tämän maailman jokainen yksityiskohta painovoimasta vuodenaikojen vaihtumiseen on luotu matemaattisella täydellisyydellä tarjoamaan eläville olennoille ihanteelliset olosuhteet kokemusten saamiseen. Kun ihminen lakkaa taistelemasta ainetta vastaan ja alkaa tutkia sen lakeja kunnioittavasti, itse tiheä energia alkaa tehdä yhteistyötä hänen kanssaan ja paljastaa syvällisiä salaisuuksiaan.

Lue lisää

"Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 + 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

”Idän saatanallisiss opeissa” ei esiinny ajatusta siitä, että vain yksi oppi, uskonto tai henkinen polku olisi ainoa oikea ja kaikki muut väärässä. Sen sijaan lähtökohtana on näkemys, että ihmiset ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja siksi myös heidän tarpeensa, ymmärryksensä ja tapansa etsiä totuutta vaihtelevat. Tästä syystä ei ole mielekästä ajatella, että sama tie sopisi kaikille.
”Idän saatanallisiss opeissa” ei myöskään korosteta ajatusta siitä, että ihminen olisi pelastettava jostakin ulkopuolisesta uhasta. Sen sijaan huomio kohdistuu tietoisuuden kehittymiseen, oman mielen ymmärtämiseen ja siihen, että ihminen oppii näkemään todellisuuden yhä selkeämmin. Tämän vuoksi ei nähdä tarvetta pakottaa ketään omaksumaan tiettyä uskoa tai maailmankuvaa. Jokaisen katsotaan kulkevan omaa polkuaan omassa tahdissaan.
Erilaisia polkuja on lukemattomia, mutta ne voidaan nähdä saman päämäärän erilaisina ilmentyminä. Ne ovat vain erilaisia askelia tai näkökulmia, jotka vastaavat ihmisten erilaisia valmiuksia. Se, mikä on yhdelle ihmiselle syvällinen ja toimiva opetus, voi toiselle olla liian vaikea tai ennenaikainen. Vastaavasti yksinkertaisempi opetus ei ole arvoton vain siksi, että joku toinen on kulkenut pidemmälle.
Tätä voi verrata matematiikan opiskeluun. Jokainen oppii ensin, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä tieto ei ole virheellinen tai tarpeeton, vaikka myöhemmin opiskeltaisiin differentiaaliyhtälöitä tai kvanttifysiikan matematiikkaa. Päinvastoin, korkeampi ymmärrys rakentuu perustan varaan. Samalla tavoin idässä ajatellaan, että eri uskonnot, filosofiat ja harjoitukset palvelevat ihmisiä heidän senhetkisessä kehitysvaiheessaan. Mikään vaihe ei ole sinänsä väärä, vaan jokaisella on oma tarkoituksensa osana laajempaa kasvun ja ymmärryksen prosessia.

Anonyymi00215 kirjoitti:

"Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

”Idän saatanallisiss opeissa” ei esiinny ajatusta siitä, että vain yksi oppi, uskonto tai henkinen polku olisi ainoa oikea ja kaikki muut väärässä. Sen sijaan lähtökohtana on näkemys, että ihmiset ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja siksi myös heidän tarpeensa, ymmärryksensä ja tapansa etsiä totuutta vaihtelevat. Tästä syystä ei ole mielekästä ajatella, että sama tie sopisi kaikille.
”Idän saatanallisiss opeissa” ei myöskään korosteta ajatusta siitä, että ihminen olisi pelastettava jostakin ulkopuolisesta uhasta. Sen sijaan huomio kohdistuu tietoisuuden kehittymiseen, oman mielen ymmärtämiseen ja siihen, että ihminen oppii näkemään todellisuuden yhä selkeämmin. Tämän vuoksi ei nähdä tarvetta pakottaa ketään omaksumaan tiettyä uskoa tai maailmankuvaa. Jokaisen katsotaan kulkevan omaa polkuaan omassa tahdissaan.
Erilaisia polkuja on lukemattomia, mutta ne voidaan nähdä saman päämäärän erilaisina ilmentyminä. Ne ovat vain erilaisia askelia tai näkökulmia, jotka vastaavat ihmisten erilaisia valmiuksia. Se, mikä on yhdelle ihmiselle syvällinen ja toimiva opetus, voi toiselle olla liian vaikea tai ennenaikainen. Vastaavasti yksinkertaisempi opetus ei ole arvoton vain siksi, että joku toinen on kulkenut pidemmälle.
Tätä voi verrata matematiikan opiskeluun. Jokainen oppii ensin, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä tieto ei ole virheellinen tai tarpeeton, vaikka myöhemmin opiskeltaisiin differentiaaliyhtälöitä tai kvanttifysiikan matematiikkaa. Päinvastoin, korkeampi ymmärrys rakentuu perustan varaan. Samalla tavoin idässä ajatellaan, että eri uskonnot, filosofiat ja harjoitukset palvelevat ihmisiä heidän senhetkisessä kehitysvaiheessaan. Mikään vaihe ei ole sinänsä väärä, vaan jokaisella on oma tarkoituksensa osana laajempaa kasvun ja ymmärryksen prosessia.

Lue lisää

Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Koska yksittäinen ihminen tai yhteisö ei voi osoittaa hallitsevansa tällaista kokonaisnäkemystä, ehdoton väite omasta yksinoikeudesta totuuteen perustuu usein enemmän uskoon omaan erinomaisuuteen kuin todelliseen tietoon.
Kun uskonnollinen yhteisö alkaa pitää itseään ainoana pelastuksen, totuuden tai jumalallisen ilmoituksen haltijana, syntyy helposti dogmatismi. Dogmatismi ei tarkoita vahvaa vakaumusta sinänsä, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa, että todellisuus voi olla laajempi kuin oma käsitteellinen järjestelmämme. Historia osoittaa, että juuri tällaiset yksinoikeusvaatimukset ovat usein synnyttäneet uskonnollisia konflikteja, vainoja ja vastakkainasetteluja. Mitä kapeammaksi ihmisen maailmankuva muodostuu, sitä vaikeammaksi käy ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja henkisiä pyrkimyksiä.
Vedalaisesta näkökulmasta katsottuna ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla. Jokainen yksilö lähestyy totuutta omien kykyjensä, kokemustensa, kulttuurinsa ja sisäisen kehitysvaiheensa kautta. Tämän vuoksi myös uskonnolliset opetukset ilmenevät erilaisina. Se, mikä yhdelle ihmiselle on syvällinen metafyysinen opetus, voi toiselle olla käsittämätöntä. Vastaavasti yksinkertainen moraalinen opetus voi olla välttämätön lähtökohta henkilölle, joka ei vielä kykene vastaanottamaan syvällisempiä filosofisia näkemyksiä.
Tässä mielessä ihmisen uskonto kuvastaa usein hänen senhetkistä tietoisuuden tasoaan. Jos uskonnollinen ymmärrys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Jokainen oppiminen alkaa perustasolta. Lapsi opettelee ensin kirjaimet ennen kuin hän kykenee lukemaan kirjallisuutta tai tutkimaan filosofiaa. Samalla tavoin henkinen kehitys etenee vaiheittain. Se, mikä tänään näyttää rajalliselta, voi toimia perustana syvemmälle ymmärrykselle tulevaisuudessa.
Ongelma syntyy silloin, kun väliaikainen kehitysvaihe julistetaan lopulliseksi päämääräksi. Kun ihminen kiinnittyy omaan käsitykseensä niin voimakkaasti, ettei hän enää ole valmis oppimaan tai tutkimaan syvempiä merkityksiä, kehitys pysähtyy. Dogmatismi muuttaa uskonnon välineestä päämääräksi. Sen sijaan että uskonto auttaisi ihmistä laajentamaan tietoisuuttaan, siitä tulee järjestelmä, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
Tästä syystä lähes jokaisen uskonnollisen perinteen piirissä voidaan havaita kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät ymmärtämään opetusten sisäisen, symbolisen ja syvällisen merkityksen. He eivät tyydy ulkoisiin muotoihin, rituaaleihin tai kirjaimellisiin tulkintoihin, vaan etsivät niiden taustalla olevia periaatteita ja kokemuksellista totuutta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joiden suhde uskontoon jää pääasiassa ulkoiselle tasolle. He voivat tuntea opinkappaleet, rituaalit ja perinteet, mutta eivät välttämättä tavoita niiden syvempää tarkoitusta.
Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
Tämän näkemyksen mukaan uskonnon todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.

Vedalaisen perinteen mukaan jokainen elävä olento etenee pitkän kehitysprosessin kautta. Tietoisuus kasvaa vähitellen kokemusten, tekojen ja oppimisen myötä. Siksi ihmiset eivät ole samalla lähtöviivalla. Se, mikä yhdelle ihmiselle on itsestään selvää, voi toiselle olla vielä käsittämätöntä. Tästä syystä myös opetusten on oltava erilaisia eri ihmisille ja eri kehitysvaiheissa oleville yhteisöille.

Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.

Anonyymi00216 kirjoitti:

Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Koska yksittäinen ihminen tai yhteisö ei voi osoittaa hallitsevansa tällaista kokonaisnäkemystä, ehdoton väite omasta yksinoikeudesta totuuteen perustuu usein enemmän uskoon omaan erinomaisuuteen kuin todelliseen tietoon.
Kun uskonnollinen yhteisö alkaa pitää itseään ainoana pelastuksen, totuuden tai jumalallisen ilmoituksen haltijana, syntyy helposti dogmatismi. Dogmatismi ei tarkoita vahvaa vakaumusta sinänsä, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa, että todellisuus voi olla laajempi kuin oma käsitteellinen järjestelmämme. Historia osoittaa, että juuri tällaiset yksinoikeusvaatimukset ovat usein synnyttäneet uskonnollisia konflikteja, vainoja ja vastakkainasetteluja. Mitä kapeammaksi ihmisen maailmankuva muodostuu, sitä vaikeammaksi käy ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja henkisiä pyrkimyksiä.
Vedalaisesta näkökulmasta katsottuna ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla. Jokainen yksilö lähestyy totuutta omien kykyjensä, kokemustensa, kulttuurinsa ja sisäisen kehitysvaiheensa kautta. Tämän vuoksi myös uskonnolliset opetukset ilmenevät erilaisina. Se, mikä yhdelle ihmiselle on syvällinen metafyysinen opetus, voi toiselle olla käsittämätöntä. Vastaavasti yksinkertainen moraalinen opetus voi olla välttämätön lähtökohta henkilölle, joka ei vielä kykene vastaanottamaan syvällisempiä filosofisia näkemyksiä.
Tässä mielessä ihmisen uskonto kuvastaa usein hänen senhetkistä tietoisuuden tasoaan. Jos uskonnollinen ymmärrys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Jokainen oppiminen alkaa perustasolta. Lapsi opettelee ensin kirjaimet ennen kuin hän kykenee lukemaan kirjallisuutta tai tutkimaan filosofiaa. Samalla tavoin henkinen kehitys etenee vaiheittain. Se, mikä tänään näyttää rajalliselta, voi toimia perustana syvemmälle ymmärrykselle tulevaisuudessa.
Ongelma syntyy silloin, kun väliaikainen kehitysvaihe julistetaan lopulliseksi päämääräksi. Kun ihminen kiinnittyy omaan käsitykseensä niin voimakkaasti, ettei hän enää ole valmis oppimaan tai tutkimaan syvempiä merkityksiä, kehitys pysähtyy. Dogmatismi muuttaa uskonnon välineestä päämääräksi. Sen sijaan että uskonto auttaisi ihmistä laajentamaan tietoisuuttaan, siitä tulee järjestelmä, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
Tästä syystä lähes jokaisen uskonnollisen perinteen piirissä voidaan havaita kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät ymmärtämään opetusten sisäisen, symbolisen ja syvällisen merkityksen. He eivät tyydy ulkoisiin muotoihin, rituaaleihin tai kirjaimellisiin tulkintoihin, vaan etsivät niiden taustalla olevia periaatteita ja kokemuksellista totuutta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joiden suhde uskontoon jää pääasiassa ulkoiselle tasolle. He voivat tuntea opinkappaleet, rituaalit ja perinteet, mutta eivät välttämättä tavoita niiden syvempää tarkoitusta.
Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
Tämän näkemyksen mukaan uskonnon todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.

Vedalaisen perinteen mukaan jokainen elävä olento etenee pitkän kehitysprosessin kautta. Tietoisuus kasvaa vähitellen kokemusten, tekojen ja oppimisen myötä. Siksi ihmiset eivät ole samalla lähtöviivalla. Se, mikä yhdelle ihmiselle on itsestään selvää, voi toiselle olla vielä käsittämätöntä. Tästä syystä myös opetusten on oltava erilaisia eri ihmisille ja eri kehitysvaiheissa oleville yhteisöille.

Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.

Lue lisää

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

Anonyymi00217 kirjoitti:

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

Lue lisää

Monia polkuja, monia lähtökohtia

Emme ole koskaan väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tai että kaikki muut lähestymistavat olisivat väärässä ja johtaisivat johonkin ikuiseen helvettiin. Tällainen ajatus ei tee oikeutta ihmisten erilaisille lähtökohdille, kokemuksille, ymmärrykselle tai tietoisuuden kehitykselle.

Todellisuutta voidaan lähestyä monista suunnista. Vilpitön etsintä — jijñāsā — ei muutu arvottomaksi vain siksi, että se alkaa erilaisesta perinteestä, kulttuurista tai maailmankuvasta. Ihmiset eivät myöskään aloita matkaansa samasta kohdasta. Heidän ymmärryksensä, kykynsä omaksua tietoa, elämäntilanteensa, taipumuksensa ja sisäinen kypsyytensä vaihtelevat suuresti.

Siksi olisi liian yksinkertaista ajatella, että kaikille pitäisi antaa täsmälleen sama opetus, sama menetelmä ja sama hengellinen päämäärä samalla tavalla ymmärrettynä.

Ihmiset ovat erilaisia.

He tarvitsevat erilaisia lähestymistapoja, erilaisia opetuksia ja joskus jopa erilaisia tapoja ymmärtää samoja perimmäisiä kysymyksiä.

Muinaiset vedalaiset tekstit voidaan tässä mielessä nähdä valtavana navigointijärjestelmänä. Ne eivät ainoastaan osoita yhtä tietä, vaan kuvaavat kokonaisia maastoja: erilaisia tietoisuuden tasoja, taipumuksia, toiminnan seurauksia, tiedon asteita, harjoituksia ja mahdollisuuksia edetä kohti syvempää ymmärrystä.

Kartta ei ole olemassa siksi, että matkustaja pakotettaisiin kulkemaan yhtä tietä.

Kartta auttaa häntä ymmärtämään, missä hän on.

Tämä on olennainen ero.

Jos kaksi ihmistä seisoo eri puolilla valtavaa vuoristoa, olisi järjetöntä antaa heille sama reittiohje ja väittää, että vain yksi tie on todellinen. Toinen voi aloittaa laaksosta, toinen korkealta rinteeltä. Toisella voi olla kokemusta vuorikiipeilystä, toinen voi vasta opetella kävelemään vaikeassa maastossa. Kolmas ei ehkä ole vielä edes vakuuttunut siitä, että vuoren huippua kannattaa tavoitella.

Silti kaikilla voi olla mahdollisuus edetä.

Ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla

Vedalaisessa ajattelussa on tärkeää ymmärtää, että ihmiset eroavat toisistaan myös siinä, millaista tietoa he kykenevät vastaanottamaan ja kuinka syvällisesti he pystyvät sitä ymmärtämään.

Pelkkä tiedon olemassaolo ei tarkoita, että ihminen kykenee välittömästi omaksumaan sen.

Lapselle voidaan kertoa erittäin monimutkaisesta filosofisesta ajatuksesta, mutta vaikka sanat olisivat hänen kuultavissaan, niiden syvempi merkitys ei vielä avaudu. Myöhemmin sama ihminen voi palata samaan ajatukseen ja ymmärtää sen aivan toisella tavalla.

Tieto voi siis olla sama, mutta vastaanottajan ymmärrys on muuttunut.

Tästä seuraa tärkeä periaate: erilaiset opetukset eivät välttämättä ole keskenään ristiriidassa vain siksi, että niitä annetaan erilaisille ihmisille eri muodoissa.

Yksi tarvitsee yksinkertaisen alun.

Toinen pystyy käsittelemään abstraktia filosofiaa.

Kolmas tarvitsee käytännön harjoituksia.

Neljäs lähestyy todellisuutta hiljaisuuden ja meditaation kautta.

Viides löytää syvimmän motivaationsa omistautumisesta.

Anonyymi00218 kirjoitti:

Monia polkuja, monia lähtökohtia

Emme ole koskaan väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tai että kaikki muut lähestymistavat olisivat väärässä ja johtaisivat johonkin ikuiseen helvettiin. Tällainen ajatus ei tee oikeutta ihmisten erilaisille lähtökohdille, kokemuksille, ymmärrykselle tai tietoisuuden kehitykselle.

Todellisuutta voidaan lähestyä monista suunnista. Vilpitön etsintä — jijñāsā — ei muutu arvottomaksi vain siksi, että se alkaa erilaisesta perinteestä, kulttuurista tai maailmankuvasta. Ihmiset eivät myöskään aloita matkaansa samasta kohdasta. Heidän ymmärryksensä, kykynsä omaksua tietoa, elämäntilanteensa, taipumuksensa ja sisäinen kypsyytensä vaihtelevat suuresti.

Siksi olisi liian yksinkertaista ajatella, että kaikille pitäisi antaa täsmälleen sama opetus, sama menetelmä ja sama hengellinen päämäärä samalla tavalla ymmärrettynä.

Ihmiset ovat erilaisia.

He tarvitsevat erilaisia lähestymistapoja, erilaisia opetuksia ja joskus jopa erilaisia tapoja ymmärtää samoja perimmäisiä kysymyksiä.

Muinaiset vedalaiset tekstit voidaan tässä mielessä nähdä valtavana navigointijärjestelmänä. Ne eivät ainoastaan osoita yhtä tietä, vaan kuvaavat kokonaisia maastoja: erilaisia tietoisuuden tasoja, taipumuksia, toiminnan seurauksia, tiedon asteita, harjoituksia ja mahdollisuuksia edetä kohti syvempää ymmärrystä.

Kartta ei ole olemassa siksi, että matkustaja pakotettaisiin kulkemaan yhtä tietä.

Kartta auttaa häntä ymmärtämään, missä hän on.

Tämä on olennainen ero.

Jos kaksi ihmistä seisoo eri puolilla valtavaa vuoristoa, olisi järjetöntä antaa heille sama reittiohje ja väittää, että vain yksi tie on todellinen. Toinen voi aloittaa laaksosta, toinen korkealta rinteeltä. Toisella voi olla kokemusta vuorikiipeilystä, toinen voi vasta opetella kävelemään vaikeassa maastossa. Kolmas ei ehkä ole vielä edes vakuuttunut siitä, että vuoren huippua kannattaa tavoitella.

Silti kaikilla voi olla mahdollisuus edetä.

Ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla

Vedalaisessa ajattelussa on tärkeää ymmärtää, että ihmiset eroavat toisistaan myös siinä, millaista tietoa he kykenevät vastaanottamaan ja kuinka syvällisesti he pystyvät sitä ymmärtämään.

Pelkkä tiedon olemassaolo ei tarkoita, että ihminen kykenee välittömästi omaksumaan sen.

Lapselle voidaan kertoa erittäin monimutkaisesta filosofisesta ajatuksesta, mutta vaikka sanat olisivat hänen kuultavissaan, niiden syvempi merkitys ei vielä avaudu. Myöhemmin sama ihminen voi palata samaan ajatukseen ja ymmärtää sen aivan toisella tavalla.

Tieto voi siis olla sama, mutta vastaanottajan ymmärrys on muuttunut.

Tästä seuraa tärkeä periaate: erilaiset opetukset eivät välttämättä ole keskenään ristiriidassa vain siksi, että niitä annetaan erilaisille ihmisille eri muodoissa.

Yksi tarvitsee yksinkertaisen alun.

Toinen pystyy käsittelemään abstraktia filosofiaa.

Kolmas tarvitsee käytännön harjoituksia.

Neljäs lähestyy todellisuutta hiljaisuuden ja meditaation kautta.

Viides löytää syvimmän motivaationsa omistautumisesta.

Lue lisää

Kuudes taas alkaa tutkimalla toiminnan, moraalin ja sen seurausten välistä suhdetta.

Erilaisuus ei tässä näkökulmassa ole virhe järjestelmässä. Se kuuluu itse järjestelmään.

Yksi päämäärä ei tarkoita yhtä ainoaa reittiä

On myös tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa: mahdollinen perimmäinen päämäärä ja tapa, jolla ihminen sitä lähestyy.

Se, että ihmisellä voi olla käsitys korkeimmasta totuudesta, ei automaattisesti tarkoita, että jokaisen ihmisen täytyisi kulkea identtinen reitti saavuttaakseen syvemmän ymmärryksen.

Ajatellaan jälleen karttaa.

Kaupunkiin voi saapua pohjoisesta, etelästä, idästä tai lännestä. Reitit voivat olla erilaisia. Osa kulkee vuoriston kautta, toinen rannikkoa pitkin ja kolmas metsien läpi. Yksi reitti voi olla jollekin helpoin ja toiselle täysin sopimaton.

Se, että itse tunnet yhden reitin hyvin, ei tee muista teistä olemattomia.

Samalla tavalla yhden ihmisen syvällinen kokemus tietystä menetelmästä ei todista, etteikö toinen ihminen voisi lähestyä todellisuutta toisenlaisen harjoituksen kautta.

Tämän vuoksi emme tarvitse ajatusta, jonka mukaan yksi ainoa uskonnollinen tai filosofinen tie olisi ainoa mahdollinen vaihtoehto ja että kaikki muut ihmiset olisivat automaattisesti tuomittuja ikuiseen helvettiin.

Tällainen ehdoton vastakkainasettelu ei ota huomioon ihmisten välistä valtavaa erilaisuutta.

Se unohtaa myös sen, että ihminen ymmärtää asioita vähitellen.

Tieto avautuu eri ihmisille eri tavoin

Vähemmän kehittynyt ymmärrys ei välttämättä tarkoita pahuutta. Se voi yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että ihminen ei vielä kykene näkemään jotakin asiaa laajemmin.

Samoin väärä käsitys ei aina synny pahantahtoisuudesta. Ihminen toimii usein sen ymmärryksen perusteella, joka hänellä sillä hetkellä on.

Kun ymmärrys kasvaa, myös hänen näkemyksensä voivat muuttua.

Tämä voidaan nähdä myös vedalaisen filosofian yhteydessä. Ihmisen tietoisuutta ei tarvitse käsittää staattisena tilana, jossa ihminen on joko täysin tietävä tai täysin tietämätön. Pikemminkin kyse voi olla asteittaisesta syvenemisestä.

Ihminen voi ensin kiinnostua näkyvästä maailmasta.

Sen jälkeen hän voi alkaa kysyä, mikä hänen kokemuksensa taustalla on.

Myöhemmin hän voi kiinnostua tietoisuuden luonteesta.

Sen jälkeen hän voi alkaa tutkia, kuka hän itse asiassa on suhteessa kehoon, mieleen ja ympäröivään todellisuuteen.

Näin kysymykset muuttuvat syvemmiksi samalla kun näkökulma laajenee.

Veda-perinteen valtava monimuotoisuus

Juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava laajuus on niin merkittävää.

Anonyymi00219 kirjoitti:

Kuudes taas alkaa tutkimalla toiminnan, moraalin ja sen seurausten välistä suhdetta.

Erilaisuus ei tässä näkökulmassa ole virhe järjestelmässä. Se kuuluu itse järjestelmään.

Yksi päämäärä ei tarkoita yhtä ainoaa reittiä

On myös tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa: mahdollinen perimmäinen päämäärä ja tapa, jolla ihminen sitä lähestyy.

Se, että ihmisellä voi olla käsitys korkeimmasta totuudesta, ei automaattisesti tarkoita, että jokaisen ihmisen täytyisi kulkea identtinen reitti saavuttaakseen syvemmän ymmärryksen.

Ajatellaan jälleen karttaa.

Kaupunkiin voi saapua pohjoisesta, etelästä, idästä tai lännestä. Reitit voivat olla erilaisia. Osa kulkee vuoriston kautta, toinen rannikkoa pitkin ja kolmas metsien läpi. Yksi reitti voi olla jollekin helpoin ja toiselle täysin sopimaton.

Se, että itse tunnet yhden reitin hyvin, ei tee muista teistä olemattomia.

Samalla tavalla yhden ihmisen syvällinen kokemus tietystä menetelmästä ei todista, etteikö toinen ihminen voisi lähestyä todellisuutta toisenlaisen harjoituksen kautta.

Tämän vuoksi emme tarvitse ajatusta, jonka mukaan yksi ainoa uskonnollinen tai filosofinen tie olisi ainoa mahdollinen vaihtoehto ja että kaikki muut ihmiset olisivat automaattisesti tuomittuja ikuiseen helvettiin.

Tällainen ehdoton vastakkainasettelu ei ota huomioon ihmisten välistä valtavaa erilaisuutta.

Se unohtaa myös sen, että ihminen ymmärtää asioita vähitellen.

Tieto avautuu eri ihmisille eri tavoin

Vähemmän kehittynyt ymmärrys ei välttämättä tarkoita pahuutta. Se voi yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että ihminen ei vielä kykene näkemään jotakin asiaa laajemmin.

Samoin väärä käsitys ei aina synny pahantahtoisuudesta. Ihminen toimii usein sen ymmärryksen perusteella, joka hänellä sillä hetkellä on.

Kun ymmärrys kasvaa, myös hänen näkemyksensä voivat muuttua.

Tämä voidaan nähdä myös vedalaisen filosofian yhteydessä. Ihmisen tietoisuutta ei tarvitse käsittää staattisena tilana, jossa ihminen on joko täysin tietävä tai täysin tietämätön. Pikemminkin kyse voi olla asteittaisesta syvenemisestä.

Ihminen voi ensin kiinnostua näkyvästä maailmasta.

Sen jälkeen hän voi alkaa kysyä, mikä hänen kokemuksensa taustalla on.

Myöhemmin hän voi kiinnostua tietoisuuden luonteesta.

Sen jälkeen hän voi alkaa tutkia, kuka hän itse asiassa on suhteessa kehoon, mieleen ja ympäröivään todellisuuteen.

Näin kysymykset muuttuvat syvemmiksi samalla kun näkökulma laajenee.

Veda-perinteen valtava monimuotoisuus

Juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava laajuus on niin merkittävää.

Lue lisää

Kyse ei ole vain yhdestä kirjasta, yhdestä opettajasta tai yhdestä kaavasta, jota kaikkien pitäisi noudattaa samalla tavalla. Veda-perinne sisältää valtavan määrän filosofisia näkökulmia, käsitteitä, menetelmiä, kertomuksia, harjoituksia ja keskusteluja tietoisuudesta, toiminnasta, tiedosta, meditaatiosta, vapautumisesta ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta.

Tämän moninaisuuden voi nähdä yrityksenä ottaa ihminen vakavasti juuri sellaisena kuin hän on.

Kaikilla ei ole sama temperamentti.

Kaikilla ei ole samaa älyllistä kapasiteettia.

Kaikilla ei ole samoja kiinnostuksen kohteita.

Kaikki eivät opi samalla tavalla.

Kaikki eivät kykene omaksumaan samaa määrää abstraktia tietoa.

Kaikki eivät ole elämässään samassa vaiheessa.

Siksi myös lähestymistapojen täytyy voida olla erilaisia.

Ei yhtä ovea, vaan kokonainen rakennus

Voimme kuvitella todellisuuden valtavana rakennuksena, jossa on lukemattomia ovia.

Yksi ihminen astuu sisään filosofian kautta.

Toinen meditaation kautta.

Kolmas itsekurin ja harjoituksen kautta.

Neljäs palvelun ja toiminnan kautta.

Viides omistautumisen kautta.

Kuudes kysymysten ja tutkimisen kautta.

Se, että joku on löytänyt oman ovensa, ei tarkoita, etteikö rakennuksessa olisi muita sisäänkäyntejä.

Tärkeämpää on se, että ihminen ei jää ainoastaan oven ulkopuolelle väittelemään siitä, mikä ovi näyttää parhaalta, vaan alkaa todella tutkia, mitä rakennuksen sisällä on.

Tässä on myös jijñāsā — vilpitön halu tietää — tärkeässä asemassa. Todellinen etsijä ei välttämättä aloita valmiista vastauksesta. Hän aloittaa kysymyksestä.

Mitä todellisuus on?

Mitä tietoisuus on?

Kuka minä olen?

Olenko pelkästään tämä keho ja mieli?

Mistä kärsimys syntyy?

Mikä on tiedon merkitys?

Mikä muuttaa ihmisen tietoisuutta?

Onko olemassa jotakin muuttumatonta kaiken muuttuvan kokemuksen taustalla?

Tällaiset kysymykset voivat johdattaa ihmistä vähitellen syvemmälle.

Ihmistä ei pitäisi mitata yhdellä mittatikulla

Ehkä tärkein asia onkin ymmärtää, ettei kaikkia ihmisiä voida arvioida yhdellä ainoalla mittatikulla.

Se, mikä on yhdelle ihmiselle itsestään selvää, voi olla toiselle vasta ensimmäinen askel.

Se, minkä yksi ihminen pystyy omaksumaan hetkessä, voi toiselle vaatia vuosien tutkimista.

Ja se, mitä joku pitää merkityksettömänä, voi toiselle muodostua koko hänen maailmankuvansa muuttavaksi oivallukseksi.

Siksi tiedon välittäminen edellyttää myös viisautta.

Ei riitä, että tietoa on paljon. On ymmärrettävä, mitä tietoa kenellekin voidaan antaa, millä tavalla ja missä vaiheessa.

Tässä mielessä todellinen opetus ei ole pelkästään tiedon siirtämistä ihmiseltä toiselle. Se on myös kykyä tunnistaa oppijan lähtökohta.

Sama totuus voidaan ilmaista eri ihmisille eri tavalla ilman, että sen syvin tarkoitus katoaa.

Valtava kartta ihmisen tietoisuudesta

Tämän vuoksi vedalaisen perinteen merkitystä ei tarvitse puolustaa väittämällä, että vain yksi tie on oikea ja kaikki muut ovat vääriä.

Sen vahvuus voidaan nähdä aivan toisaalla.

Sen vahvuus on siinä, että se yrittää kuvata todellisuutta laajasti.

Se tarkastelee ihmisen tietoisuutta, mieltä, toimintaa, motiiveja, tiedon eri asteita ja erilaisia tapoja lähestyä todellisuutta. Se tarjoaa kokonaisen käsitteellisen maiseman, jossa ihminen voi tarkastella omaa asemaansa ja kysyä, missä hän tällä hetkellä seisoo.

Anonyymi00220 kirjoitti:

Kyse ei ole vain yhdestä kirjasta, yhdestä opettajasta tai yhdestä kaavasta, jota kaikkien pitäisi noudattaa samalla tavalla. Veda-perinne sisältää valtavan määrän filosofisia näkökulmia, käsitteitä, menetelmiä, kertomuksia, harjoituksia ja keskusteluja tietoisuudesta, toiminnasta, tiedosta, meditaatiosta, vapautumisesta ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta.

Tämän moninaisuuden voi nähdä yrityksenä ottaa ihminen vakavasti juuri sellaisena kuin hän on.

Kaikilla ei ole sama temperamentti.

Kaikilla ei ole samaa älyllistä kapasiteettia.

Kaikilla ei ole samoja kiinnostuksen kohteita.

Kaikki eivät opi samalla tavalla.

Kaikki eivät kykene omaksumaan samaa määrää abstraktia tietoa.

Kaikki eivät ole elämässään samassa vaiheessa.

Siksi myös lähestymistapojen täytyy voida olla erilaisia.

Ei yhtä ovea, vaan kokonainen rakennus

Voimme kuvitella todellisuuden valtavana rakennuksena, jossa on lukemattomia ovia.

Yksi ihminen astuu sisään filosofian kautta.

Toinen meditaation kautta.

Kolmas itsekurin ja harjoituksen kautta.

Neljäs palvelun ja toiminnan kautta.

Viides omistautumisen kautta.

Kuudes kysymysten ja tutkimisen kautta.

Se, että joku on löytänyt oman ovensa, ei tarkoita, etteikö rakennuksessa olisi muita sisäänkäyntejä.

Tärkeämpää on se, että ihminen ei jää ainoastaan oven ulkopuolelle väittelemään siitä, mikä ovi näyttää parhaalta, vaan alkaa todella tutkia, mitä rakennuksen sisällä on.

Tässä on myös jijñāsā — vilpitön halu tietää — tärkeässä asemassa. Todellinen etsijä ei välttämättä aloita valmiista vastauksesta. Hän aloittaa kysymyksestä.

Mitä todellisuus on?

Mitä tietoisuus on?

Kuka minä olen?

Olenko pelkästään tämä keho ja mieli?

Mistä kärsimys syntyy?

Mikä on tiedon merkitys?

Mikä muuttaa ihmisen tietoisuutta?

Onko olemassa jotakin muuttumatonta kaiken muuttuvan kokemuksen taustalla?

Tällaiset kysymykset voivat johdattaa ihmistä vähitellen syvemmälle.

Ihmistä ei pitäisi mitata yhdellä mittatikulla

Ehkä tärkein asia onkin ymmärtää, ettei kaikkia ihmisiä voida arvioida yhdellä ainoalla mittatikulla.

Se, mikä on yhdelle ihmiselle itsestään selvää, voi olla toiselle vasta ensimmäinen askel.

Se, minkä yksi ihminen pystyy omaksumaan hetkessä, voi toiselle vaatia vuosien tutkimista.

Ja se, mitä joku pitää merkityksettömänä, voi toiselle muodostua koko hänen maailmankuvansa muuttavaksi oivallukseksi.

Siksi tiedon välittäminen edellyttää myös viisautta.

Ei riitä, että tietoa on paljon. On ymmärrettävä, mitä tietoa kenellekin voidaan antaa, millä tavalla ja missä vaiheessa.

Tässä mielessä todellinen opetus ei ole pelkästään tiedon siirtämistä ihmiseltä toiselle. Se on myös kykyä tunnistaa oppijan lähtökohta.

Sama totuus voidaan ilmaista eri ihmisille eri tavalla ilman, että sen syvin tarkoitus katoaa.

Valtava kartta ihmisen tietoisuudesta

Tämän vuoksi vedalaisen perinteen merkitystä ei tarvitse puolustaa väittämällä, että vain yksi tie on oikea ja kaikki muut ovat vääriä.

Sen vahvuus voidaan nähdä aivan toisaalla.

Sen vahvuus on siinä, että se yrittää kuvata todellisuutta laajasti.

Se tarkastelee ihmisen tietoisuutta, mieltä, toimintaa, motiiveja, tiedon eri asteita ja erilaisia tapoja lähestyä todellisuutta. Se tarjoaa kokonaisen käsitteellisen maiseman, jossa ihminen voi tarkastella omaa asemaansa ja kysyä, missä hän tällä hetkellä seisoo.

Lue lisää

Siksi muinaiset tekstit voidaan nähdä enemmän kartastona kuin yksittäisenä reittiohjeena.

Kartasto ei käske kaikkia matkustajia lähtemään samasta paikasta.

Se kertoo, millainen maasto heidän ympärillään on.

Ja mitä suurempi ja monimutkaisempi maasto on, sitä enemmän tarvitaan erilaisia karttoja.

Ehkä juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava monimuotoisuus on niin vaikuttavaa.

Se ei anna vaikutelmaa maailmasta, joka olisi helppo puristaa yhteen lauseeseen.

Se antaa vaikutelman todellisuudesta, jota on tutkittava.

Ihmisen ei tarvitse väittää, että kaikki muut ovat väärässä voidakseen pitää omaa polkuaan arvokkaana.

Hän voi kulkea omaa tietään syvästi ja vilpittömästi — samalla tunnustaen, että toinen ihminen voi lähestyä samoja perimmäisiä kysymyksiä täysin toisenlaisesta lähtökohdasta.

Polkuja voi olla monia. Lähtökohtia voi olla monia. Ihmisten kyky omaksua tietoa voi olla erilainen. Ymmärrys voi kehittyä asteittain.

Ja juuri siksi totuuden etsintää ei tarvitse rakentaa pelon varaan.

Sen ei tarvitse perustua ajatukseen: valitse tämä yksi tie tai sinut tuomitaan ikuisesti.

Se voi perustua paljon syvempään lähtökohtaan:

Tutki. Kysy. Harjoita. Tarkkaile. Ymmärrä. Syvenny.

Sillä todellinen etsintä ei tarvitse uhkakuvaa tuekseen.

Se tarvitsee vilpittömyyttä.

Anonyymi00221 kirjoitti:

Siksi muinaiset tekstit voidaan nähdä enemmän kartastona kuin yksittäisenä reittiohjeena.

Kartasto ei käske kaikkia matkustajia lähtemään samasta paikasta.

Se kertoo, millainen maasto heidän ympärillään on.

Ja mitä suurempi ja monimutkaisempi maasto on, sitä enemmän tarvitaan erilaisia karttoja.

Ehkä juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava monimuotoisuus on niin vaikuttavaa.

Se ei anna vaikutelmaa maailmasta, joka olisi helppo puristaa yhteen lauseeseen.

Se antaa vaikutelman todellisuudesta, jota on tutkittava.

Ihmisen ei tarvitse väittää, että kaikki muut ovat väärässä voidakseen pitää omaa polkuaan arvokkaana.

Hän voi kulkea omaa tietään syvästi ja vilpittömästi — samalla tunnustaen, että toinen ihminen voi lähestyä samoja perimmäisiä kysymyksiä täysin toisenlaisesta lähtökohdasta.

Polkuja voi olla monia. Lähtökohtia voi olla monia. Ihmisten kyky omaksua tietoa voi olla erilainen. Ymmärrys voi kehittyä asteittain.

Ja juuri siksi totuuden etsintää ei tarvitse rakentaa pelon varaan.

Sen ei tarvitse perustua ajatukseen: valitse tämä yksi tie tai sinut tuomitaan ikuisesti.

Se voi perustua paljon syvempään lähtökohtaan:

Tutki. Kysy. Harjoita. Tarkkaile. Ymmärrä. Syvenny.

Sillä todellinen etsintä ei tarvitse uhkakuvaa tuekseen.

Se tarvitsee vilpittömyyttä.

Lue lisää

Vielä muutama viestiä täältä.

https://www.youtube.com/watch?v=xr6ZXhsnSpQ

Transkriptio


Tämä hienovarainen raja orjuuden ja vapauden välillä havainnollistuu erinomaisesti klassisessa vuoropuhelussa valaistuneen opettajan ja hänen nuoren oppilaansa välillä, joka on säilynyt muinaisissa tutkielmissa. Pitkien askeettisten harjoitusten uuvuttama ja kaikkea yhteyttä maalliseen hälinään pelkäävä oppilas esitti opettajalle kysymyksen. Hän kysyi, eikö aineellinen luonto itsessään ole alkuperäinen paha, luomisen likainen virhe, josta tulisi pysyä mahdollisimman kaukana mielen puhtauden säilyttämiseksi.

Opettaja hymyili, osoitti tulisijassa palavaa tulta ja vastasi rauhallisesti: ”Katso tätä liekkiä. Onko sillä pahoja aikomuksia? Sama tuli, joka lämmittää āśramiamme kylmänä yönä ja auttaa valmistamaan ruokaa, kykenee huolimattomasti käsiteltynä polttamaan kokonaisen kylän maan tasalle. Aine on täysin neutraalia. Siinä ei ole pisaraakaan pahuutta tai pahetta. Pahaa on vain oma vääristynyt ja ahne suhtautumisesi siihen. Heti kun lakkaat vaatimasta maailmalta nautintoja ja yrität omistaa sen lahjat itsellesi, näet, että fyysinen kosmos on puhdas temppeli eikä vankiselli.”

Juuri tämä muutos ymmärryksessä antaa meille mahdollisuuden tarkastella maailmankaikkeuden rakennetta täysin uudella tavalla. Aineellinen kosmos ei missään olosuhteissa ole Luojan tekninen virhe tai epäonnistuneen kokeen sivutuote, josta pitäisi mahdollisimman nopeasti poistua. Päinvastoin, se näyttäytyy nerokkaasti suunniteltuna ja uskomattoman tarkkana välineenä karkean tietoisuuden hienosäätämiseen.

Tämän maailman jokainen yksityiskohta painovoimasta vuodenaikojen vaihtumiseen on luotu matemaattisella täydellisyydellä tarjoamaan eläville olennoille ihanteelliset olosuhteet kokemusten saamiseen. Kun ihminen lakkaa taistelemasta ainetta vastaan ja alkaa tutkia sen lakeja kunnioittavasti, itse tiheä energia alkaa tehdä yhteistyötä hänen kanssaan ja paljastaa syvällisiä salaisuuksiaan.

Fyysinen todellisuus toimii puolueettomana peilinä, joka heijastaa sisäisen tilamme täydellisen tarkasti. Jos sisällämme vallitsevat ahneus ja aggressio, maailma vastaa puutteella ja konflikteilla. Jos taas välitämme anteliaisuutta ja rauhaa, ympäristö harmonisoituu ja vahvistaa valitsemamme suunnan oikeellisuuden.

Tämän filosofisen periaatteen käytännöllinen johtopäätös on erittäin voimakas ja sovellettavissa jokaisen ihmisen jokapäiväiseen todellisuuteen. Sisäisen perusmotivaation muuttaminen voi muuttaa kaikkein tavallisimman, raskaimman ja rutiininomaisimman työn syvälliseksi henkiseksi harjoitukseksi.

Itsekkään ihmisen ja valaistuneen mestarin ulkoiset teot voivat näyttää täysin samanlaisilta. Molemmat voivat rakentaa talon, viljellä peltoa tai hallita valtiota. Ero piilee yksinomaan prosessin näkymättömässä fysiikassa. Siinä missä ensimmäinen toimii pelosta menettää tulonsa tai halusta kohota muiden yläpuolelle ja sitoo itsensä uusiin solmuihin, toinen toimii velvollisuudentunnosta ja rakkaudesta itse luomisen prosessia kohtaan.

Anonyymi00222 kirjoitti:

Vielä muutama viestiä täältä.

https://www.youtube.com/watch?v=xr6ZXhsnSpQ

Transkriptio


Tämä hienovarainen raja orjuuden ja vapauden välillä havainnollistuu erinomaisesti klassisessa vuoropuhelussa valaistuneen opettajan ja hänen nuoren oppilaansa välillä, joka on säilynyt muinaisissa tutkielmissa. Pitkien askeettisten harjoitusten uuvuttama ja kaikkea yhteyttä maalliseen hälinään pelkäävä oppilas esitti opettajalle kysymyksen. Hän kysyi, eikö aineellinen luonto itsessään ole alkuperäinen paha, luomisen likainen virhe, josta tulisi pysyä mahdollisimman kaukana mielen puhtauden säilyttämiseksi.

Opettaja hymyili, osoitti tulisijassa palavaa tulta ja vastasi rauhallisesti: ”Katso tätä liekkiä. Onko sillä pahoja aikomuksia? Sama tuli, joka lämmittää āśramiamme kylmänä yönä ja auttaa valmistamaan ruokaa, kykenee huolimattomasti käsiteltynä polttamaan kokonaisen kylän maan tasalle. Aine on täysin neutraalia. Siinä ei ole pisaraakaan pahuutta tai pahetta. Pahaa on vain oma vääristynyt ja ahne suhtautumisesi siihen. Heti kun lakkaat vaatimasta maailmalta nautintoja ja yrität omistaa sen lahjat itsellesi, näet, että fyysinen kosmos on puhdas temppeli eikä vankiselli.”

Juuri tämä muutos ymmärryksessä antaa meille mahdollisuuden tarkastella maailmankaikkeuden rakennetta täysin uudella tavalla. Aineellinen kosmos ei missään olosuhteissa ole Luojan tekninen virhe tai epäonnistuneen kokeen sivutuote, josta pitäisi mahdollisimman nopeasti poistua. Päinvastoin, se näyttäytyy nerokkaasti suunniteltuna ja uskomattoman tarkkana välineenä karkean tietoisuuden hienosäätämiseen.

Tämän maailman jokainen yksityiskohta painovoimasta vuodenaikojen vaihtumiseen on luotu matemaattisella täydellisyydellä tarjoamaan eläville olennoille ihanteelliset olosuhteet kokemusten saamiseen. Kun ihminen lakkaa taistelemasta ainetta vastaan ja alkaa tutkia sen lakeja kunnioittavasti, itse tiheä energia alkaa tehdä yhteistyötä hänen kanssaan ja paljastaa syvällisiä salaisuuksiaan.

Fyysinen todellisuus toimii puolueettomana peilinä, joka heijastaa sisäisen tilamme täydellisen tarkasti. Jos sisällämme vallitsevat ahneus ja aggressio, maailma vastaa puutteella ja konflikteilla. Jos taas välitämme anteliaisuutta ja rauhaa, ympäristö harmonisoituu ja vahvistaa valitsemamme suunnan oikeellisuuden.

Tämän filosofisen periaatteen käytännöllinen johtopäätös on erittäin voimakas ja sovellettavissa jokaisen ihmisen jokapäiväiseen todellisuuteen. Sisäisen perusmotivaation muuttaminen voi muuttaa kaikkein tavallisimman, raskaimman ja rutiininomaisimman työn syvälliseksi henkiseksi harjoitukseksi.

Itsekkään ihmisen ja valaistuneen mestarin ulkoiset teot voivat näyttää täysin samanlaisilta. Molemmat voivat rakentaa talon, viljellä peltoa tai hallita valtiota. Ero piilee yksinomaan prosessin näkymättömässä fysiikassa. Siinä missä ensimmäinen toimii pelosta menettää tulonsa tai halusta kohota muiden yläpuolelle ja sitoo itsensä uusiin solmuihin, toinen toimii velvollisuudentunnosta ja rakkaudesta itse luomisen prosessia kohtaan.

Lue lisää

Vielä muutama viestiä täältä.

https://www.youtube.com/watch?v=xr6ZXhsnSpQ

Transkriptio

Tällainen toiminta ei jätä jälkeensä raskaita jälkiä psyykeen. Se puhdistaa mielen, pehmentää sydäntä ja valmistaa vähitellen tietoisuutta sen pitkän matkan viimeiseen vaiheeseen. Oikein ymmärrettynä ja hyväksyttynä aine avaa itse ovia korkeampiin ymmärryksen tasoihin ja osoittaa, ettei todellinen mestaruus merkitse pakoa todellisuudesta vaan kykyä henkistää jokainen oma askel maan päällä.

Sen jälkeen kun ihmisen toiminta menettää itsekkäät motiivinsa ja jokapäiväinen työ muuttuu tietoiseksi harjoitukseksi, kuten aiemmin yksityiskohtaisesti käsittelimme, hengen matka fyysisen kosmoksen sisällä lähestyy väistämättä tärkeintä päätösvaihettaan.

Aineellinen maailmankaikkeus, joka toimii täydellisenä ja puolueettomana oppimisjärjestelmänä, ei koskaan vapauta oppilastaan heti sen jälkeen, kun tämä on oppinut myötätunnon tai luopumisen perusteet. Edessä on kaikkein ankarin ja tinkimättömin koe: aineellisen luonnon puitteissa käydyn uskomattoman pitkän oppimisjakson viimeinen tietoisuuden testi. Tämä vaihe ei ole tekstien teoreettisen tiedon pintapuolista testaamista tai uskonnollisten määräysten mekaanista noudattamista, vaan psyyken hienoimpien kerrosten syvällinen läpivalaisu.

Karman arviointimekanismi tarkistaa huolellisesti, onko persoonallisuus todella katkaissut kaikki sisäiset siteet, jotka yhdistävät sen tiheään energiaan, vai onko se vain taitavasti naamioinut ne ulkoisesti hurskaalta näyttävän käytöksen alle. Tässä kehitysvaiheessa karkeat halut, kuten pyrkimys rikkauksien kasaamiseen, poliittiseen valtaan tai fyysiseen hallintaan, on yleensä jo kauan sitten jätetty taakse.

Todellinen vaara piilee kuitenkin paljon hienovaraisemmissa kiintymyksen muodoissa, jotka voivat pitää hengen lujasti syntymien loputtomassa kiertokulussa vielä tuhansien kierrosten ajan. Muinaiset tutkielmat kuvaavat näitä viimeisiä ja vaikeimmin voitettavia esteitä hienovaraisten kiintymysten ansoiksi.

Ihminen, joka on onnistuneesti luopunut maallisesta omaisuudesta ja kehon mukavuuksista, joutuu hyvin usein näkymättömään ansaan, jossa hän alkaa odottaa tunnustusta pitkästä askeettisuudestaan. Kätketty kunnianhimon kaipuu ei katoa tietoisuudesta. Se vain muuttaa muotoaan ja muuttuu yleisen kunnioituksen kaipuuksi.

Ihminen alkaa vilpittömästi tavoitella suuren opettajan, erehtymättömän ohjaajan tai pyhän vanhuksen asemaa, jonka mielipide on lopullinen totuus. Lisäksi alkuperäinen inhimillinen taipumus hallita muita löytää uuden, sosiaalisesti hyväksytyn väylän. Se muuttuu tarpeeksi sanella tiukkoja henkisiä sääntöjä ja hallita seuraajiensa kohtaloita.

Yksilö alkaa huomaamattaan saada tyydytystä ei syvästä sisäisestä yhteydestä korkeimpaan lähteeseen vaan miellyttävästä tunteesta, että hän on poikkeuksellisen puhdas. Pyhät kertomukset varoittavat suoraan, että kiintymys omaan pyhyyteen toimii paljon vahvempana liimana kuin tavallinen arkinen ahneus. Se luo hienostuneen mutta uskomattoman vahvan illuusion henkisestä edistymisestä, vaikka todellisuudessa tietoisuus pysyy tiukasti suljettuna aineellisen paradigman sisälle.

Anonyymi00223 kirjoitti:

Vielä muutama viestiä täältä.

https://www.youtube.com/watch?v=xr6ZXhsnSpQ

Transkriptio

Tällainen toiminta ei jätä jälkeensä raskaita jälkiä psyykeen. Se puhdistaa mielen, pehmentää sydäntä ja valmistaa vähitellen tietoisuutta sen pitkän matkan viimeiseen vaiheeseen. Oikein ymmärrettynä ja hyväksyttynä aine avaa itse ovia korkeampiin ymmärryksen tasoihin ja osoittaa, ettei todellinen mestaruus merkitse pakoa todellisuudesta vaan kykyä henkistää jokainen oma askel maan päällä.

Sen jälkeen kun ihmisen toiminta menettää itsekkäät motiivinsa ja jokapäiväinen työ muuttuu tietoiseksi harjoitukseksi, kuten aiemmin yksityiskohtaisesti käsittelimme, hengen matka fyysisen kosmoksen sisällä lähestyy väistämättä tärkeintä päätösvaihettaan.

Aineellinen maailmankaikkeus, joka toimii täydellisenä ja puolueettomana oppimisjärjestelmänä, ei koskaan vapauta oppilastaan heti sen jälkeen, kun tämä on oppinut myötätunnon tai luopumisen perusteet. Edessä on kaikkein ankarin ja tinkimättömin koe: aineellisen luonnon puitteissa käydyn uskomattoman pitkän oppimisjakson viimeinen tietoisuuden testi. Tämä vaihe ei ole tekstien teoreettisen tiedon pintapuolista testaamista tai uskonnollisten määräysten mekaanista noudattamista, vaan psyyken hienoimpien kerrosten syvällinen läpivalaisu.

Karman arviointimekanismi tarkistaa huolellisesti, onko persoonallisuus todella katkaissut kaikki sisäiset siteet, jotka yhdistävät sen tiheään energiaan, vai onko se vain taitavasti naamioinut ne ulkoisesti hurskaalta näyttävän käytöksen alle. Tässä kehitysvaiheessa karkeat halut, kuten pyrkimys rikkauksien kasaamiseen, poliittiseen valtaan tai fyysiseen hallintaan, on yleensä jo kauan sitten jätetty taakse.

Todellinen vaara piilee kuitenkin paljon hienovaraisemmissa kiintymyksen muodoissa, jotka voivat pitää hengen lujasti syntymien loputtomassa kiertokulussa vielä tuhansien kierrosten ajan. Muinaiset tutkielmat kuvaavat näitä viimeisiä ja vaikeimmin voitettavia esteitä hienovaraisten kiintymysten ansoiksi.

Ihminen, joka on onnistuneesti luopunut maallisesta omaisuudesta ja kehon mukavuuksista, joutuu hyvin usein näkymättömään ansaan, jossa hän alkaa odottaa tunnustusta pitkästä askeettisuudestaan. Kätketty kunnianhimon kaipuu ei katoa tietoisuudesta. Se vain muuttaa muotoaan ja muuttuu yleisen kunnioituksen kaipuuksi.

Ihminen alkaa vilpittömästi tavoitella suuren opettajan, erehtymättömän ohjaajan tai pyhän vanhuksen asemaa, jonka mielipide on lopullinen totuus. Lisäksi alkuperäinen inhimillinen taipumus hallita muita löytää uuden, sosiaalisesti hyväksytyn väylän. Se muuttuu tarpeeksi sanella tiukkoja henkisiä sääntöjä ja hallita seuraajiensa kohtaloita.

Yksilö alkaa huomaamattaan saada tyydytystä ei syvästä sisäisestä yhteydestä korkeimpaan lähteeseen vaan miellyttävästä tunteesta, että hän on poikkeuksellisen puhdas. Pyhät kertomukset varoittavat suoraan, että kiintymys omaan pyhyyteen toimii paljon vahvempana liimana kuin tavallinen arkinen ahneus. Se luo hienostuneen mutta uskomattoman vahvan illuusion henkisestä edistymisestä, vaikka todellisuudessa tietoisuus pysyy tiukasti suljettuna aineellisen paradigman sisälle.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=xr6ZXhsnSpQ

Transkriptio

Anonyymi00222 kirjoitti:

Vielä muutama viestiä täältä.

https://www.youtube.com/watch?v=xr6ZXhsnSpQ

Transkriptio


Tämä hienovarainen raja orjuuden ja vapauden välillä havainnollistuu erinomaisesti klassisessa vuoropuhelussa valaistuneen opettajan ja hänen nuoren oppilaansa välillä, joka on säilynyt muinaisissa tutkielmissa. Pitkien askeettisten harjoitusten uuvuttama ja kaikkea yhteyttä maalliseen hälinään pelkäävä oppilas esitti opettajalle kysymyksen. Hän kysyi, eikö aineellinen luonto itsessään ole alkuperäinen paha, luomisen likainen virhe, josta tulisi pysyä mahdollisimman kaukana mielen puhtauden säilyttämiseksi.

Opettaja hymyili, osoitti tulisijassa palavaa tulta ja vastasi rauhallisesti: ”Katso tätä liekkiä. Onko sillä pahoja aikomuksia? Sama tuli, joka lämmittää āśramiamme kylmänä yönä ja auttaa valmistamaan ruokaa, kykenee huolimattomasti käsiteltynä polttamaan kokonaisen kylän maan tasalle. Aine on täysin neutraalia. Siinä ei ole pisaraakaan pahuutta tai pahetta. Pahaa on vain oma vääristynyt ja ahne suhtautumisesi siihen. Heti kun lakkaat vaatimasta maailmalta nautintoja ja yrität omistaa sen lahjat itsellesi, näet, että fyysinen kosmos on puhdas temppeli eikä vankiselli.”

Juuri tämä muutos ymmärryksessä antaa meille mahdollisuuden tarkastella maailmankaikkeuden rakennetta täysin uudella tavalla. Aineellinen kosmos ei missään olosuhteissa ole Luojan tekninen virhe tai epäonnistuneen kokeen sivutuote, josta pitäisi mahdollisimman nopeasti poistua. Päinvastoin, se näyttäytyy nerokkaasti suunniteltuna ja uskomattoman tarkkana välineenä karkean tietoisuuden hienosäätämiseen.

Tämän maailman jokainen yksityiskohta painovoimasta vuodenaikojen vaihtumiseen on luotu matemaattisella täydellisyydellä tarjoamaan eläville olennoille ihanteelliset olosuhteet kokemusten saamiseen. Kun ihminen lakkaa taistelemasta ainetta vastaan ja alkaa tutkia sen lakeja kunnioittavasti, itse tiheä energia alkaa tehdä yhteistyötä hänen kanssaan ja paljastaa syvällisiä salaisuuksiaan.

Fyysinen todellisuus toimii puolueettomana peilinä, joka heijastaa sisäisen tilamme täydellisen tarkasti. Jos sisällämme vallitsevat ahneus ja aggressio, maailma vastaa puutteella ja konflikteilla. Jos taas välitämme anteliaisuutta ja rauhaa, ympäristö harmonisoituu ja vahvistaa valitsemamme suunnan oikeellisuuden.

Tämän filosofisen periaatteen käytännöllinen johtopäätös on erittäin voimakas ja sovellettavissa jokaisen ihmisen jokapäiväiseen todellisuuteen. Sisäisen perusmotivaation muuttaminen voi muuttaa kaikkein tavallisimman, raskaimman ja rutiininomaisimman työn syvälliseksi henkiseksi harjoitukseksi.

Itsekkään ihmisen ja valaistuneen mestarin ulkoiset teot voivat näyttää täysin samanlaisilta. Molemmat voivat rakentaa talon, viljellä peltoa tai hallita valtiota. Ero piilee yksinomaan prosessin näkymättömässä fysiikassa. Siinä missä ensimmäinen toimii pelosta menettää tulonsa tai halusta kohota muiden yläpuolelle ja sitoo itsensä uusiin solmuihin, toinen toimii velvollisuudentunnosta ja rakkaudesta itse luomisen prosessia kohtaan.

Lue lisää

Opettaja hymyili, osoitti tulisijassa palavaa tulta ja vastasi rauhallisesti: ”Katso tätä liekkiä. Onko sillä pahoja aikomuksia? Sama tuli, joka lämmittää āśramiamme kylmänä yönä ja auttaa valmistamaan ruokaa, kykenee huolimattomasti käsiteltynä polttamaan kokonaisen kylän maan tasalle. Aine on täysin neutraalia. Siinä ei ole pisaraakaan pahuutta tai pahetta. Pahaa on vain oma vääristynyt ja ahne suhtautumisesi siihen. Heti kun lakkaat vaatimasta maailmalta nautintoja ja yrität omistaa sen lahjat itsellesi, näet, että fyysinen kosmos on puhdas temppeli eikä vankiselli.”

Juuri tämä muutos ymmärryksessä antaa meille mahdollisuuden tarkastella maailmankaikkeuden rakennetta täysin uudella tavalla. Aineellinen kosmos ei missään olosuhteissa ole Luojan tekninen virhe tai epäonnistuneen kokeen sivutuote, josta pitäisi mahdollisimman nopeasti poistua. Päinvastoin, se näyttäytyy nerokkaasti suunniteltuna ja uskomattoman tarkkana välineenä karkean tietoisuuden hienosäätämiseen.

Tämän maailman jokainen yksityiskohta painovoimasta vuodenaikojen vaihtumiseen on luotu matemaattisella täydellisyydellä tarjoamaan eläville olennoille ihanteelliset olosuhteet kokemusten saamiseen. Kun ihminen lakkaa taistelemasta ainetta vastaan ja alkaa tutkia sen lakeja kunnioittavasti, itse tiheä energia alkaa tehdä yhteistyötä hänen kanssaan ja paljastaa syvällisiä salaisuuksiaan.

Fyysinen todellisuus toimii puolueettomana peilinä, joka heijastaa sisäisen tilamme täydellisen tarkasti. Jos sisällämme vallitsevat ahneus ja aggressio, maailma vastaa puutteella ja konflikteilla. Jos taas välitämme anteliaisuutta ja rauhaa, ympäristö harmonisoituu ja vahvistaa valitsemamme suunnan oikeellisuuden.

Tämän filosofisen periaatteen käytännöllinen johtopäätös on erittäin voimakas ja sovellettavissa jokaisen ihmisen jokapäiväiseen todellisuuteen. Sisäisen perusmotivaation muuttaminen voi muuttaa kaikkein tavallisimman, raskaimman ja rutiininomaisimman työn syvälliseksi henkiseksi harjoitukseksi.

Anonyymi00225 kirjoitti:

Opettaja hymyili, osoitti tulisijassa palavaa tulta ja vastasi rauhallisesti: ”Katso tätä liekkiä. Onko sillä pahoja aikomuksia? Sama tuli, joka lämmittää āśramiamme kylmänä yönä ja auttaa valmistamaan ruokaa, kykenee huolimattomasti käsiteltynä polttamaan kokonaisen kylän maan tasalle. Aine on täysin neutraalia. Siinä ei ole pisaraakaan pahuutta tai pahetta. Pahaa on vain oma vääristynyt ja ahne suhtautumisesi siihen. Heti kun lakkaat vaatimasta maailmalta nautintoja ja yrität omistaa sen lahjat itsellesi, näet, että fyysinen kosmos on puhdas temppeli eikä vankiselli.”

Juuri tämä muutos ymmärryksessä antaa meille mahdollisuuden tarkastella maailmankaikkeuden rakennetta täysin uudella tavalla. Aineellinen kosmos ei missään olosuhteissa ole Luojan tekninen virhe tai epäonnistuneen kokeen sivutuote, josta pitäisi mahdollisimman nopeasti poistua. Päinvastoin, se näyttäytyy nerokkaasti suunniteltuna ja uskomattoman tarkkana välineenä karkean tietoisuuden hienosäätämiseen.

Tämän maailman jokainen yksityiskohta painovoimasta vuodenaikojen vaihtumiseen on luotu matemaattisella täydellisyydellä tarjoamaan eläville olennoille ihanteelliset olosuhteet kokemusten saamiseen. Kun ihminen lakkaa taistelemasta ainetta vastaan ja alkaa tutkia sen lakeja kunnioittavasti, itse tiheä energia alkaa tehdä yhteistyötä hänen kanssaan ja paljastaa syvällisiä salaisuuksiaan.

Fyysinen todellisuus toimii puolueettomana peilinä, joka heijastaa sisäisen tilamme täydellisen tarkasti. Jos sisällämme vallitsevat ahneus ja aggressio, maailma vastaa puutteella ja konflikteilla. Jos taas välitämme anteliaisuutta ja rauhaa, ympäristö harmonisoituu ja vahvistaa valitsemamme suunnan oikeellisuuden.

Tämän filosofisen periaatteen käytännöllinen johtopäätös on erittäin voimakas ja sovellettavissa jokaisen ihmisen jokapäiväiseen todellisuuteen. Sisäisen perusmotivaation muuttaminen voi muuttaa kaikkein tavallisimman, raskaimman ja rutiininomaisimman työn syvälliseksi henkiseksi harjoitukseksi.

Lue lisää

VEDAT EI OLE USKONTO
Väite, että Veda olisi uskonto, osoittaa vedalaisen tietoperinteen käsitteellisen ja historiallisen kontekstin puutteellista tuntemusta. Ennen kuin väittää Vedan olevan uskonto, olisi syytä perehtyä siihen, mitä Veda käsitteellisesti ja historiallisesti tarkoittaa. Ilman riittävää ymmärrystä vedalaisesta tietoperinteestä tällainen väite perustuu virheelliseen yleistykseen kuin asiaan perehtyneeseen arvioon.
Vedat edustavat kokonaisvaltaista sivilisaatio- ja kulttuuriperintöä, eivät pelkästään uskonnollista traditiota. Niissä uskonnollisiksi luokiteltavat aiheet muodostavat vain pienen osan koko vedalaisesta tietokokonaisuudesta, alle 10 %, kun taas yli 90 % käsittelee filosofiaa (darśana), tiedon teoriaa (pramāṇa), tiedettä jne.
Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaalin luonteen.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

Vedat ei ole rinnastettavissa nykyajan uskonto-käsitteeseen eikä institutionaalisiin uskontojärjestelmiin. Sana Veda (वेद) merkitsee kirjaimellisesti "tietoa" ja juontuu sanskritin verbijuuresta vid – "tietää". Veda edustaa ensisijaisesti laajaa tietoperinnettä (vidyā), ei uskonnollista järjestelmää nykyisessä merkityksessä.
Vedalainen traditio muodostaa yhden vanhikmman yhtäjaksoisesti säilyneistä kulttuurisivilisaatioista ja tiedollisista perinteistä. Se käsittää laajan kokonaisuuden, joka sisältää filosofista analyysiä, kieltä ja kielioppia, logiikkaa, matematiikkaa, tähtitieteellisiä havaintoja, luonnon järjestyksen tarkastelua, yhteiskunnallista ajattelua, estetiikkaa sekä tietoisuuden, mielen systemaattista tutkimusta,jne.
Vedalaisen tietoperinteen tavoitteena ei ole uskon tai dogmien omaksuminen, vaan todellisuuden tutkiminen, tiedon hankkiminen sekä luonnon ja tietoisuuden periaatteiden ymmärtäminen. Tieto nähdään kokonaisuutena, jossa ulkoisen maailman empiirinen havainnointi ja ihmisen sisäisen kokemuksen tutkiminen muodostavat yhtenäisen epistemologisen kokonaisuuden.
Vedalainen tietojärjestelmä (sarva-vidyā) kattaa useita toisiaan täydentäviä tiedonaloja, kuten:
darśana – filosofinen tutkimus ja todellisuuden systemaattinen analyysi;dharma – eettinen, yhteiskunnallinen ja kosmiseen järjestykseen perustuva toimintaperiaate;manas ja antaḥkaraṇa – mielen, kognition ja psykologisten prosessien tutkimus;cit ja caitanya – tietoisuuden ja subjektiivisen kokemuksen luonteen tarkastelu;ṛta – universaalin luonnonjärjestyksen ja kosmisen lain käsite;prakṛti – luonnon ja aineellisen todellisuuden perusrakenne;vijñāna – analyyttinen, systemaattinen ja erittelevä tieto;vidyā – kokonaisvaltainen ymmärrys ja tietämys.

Anonyymi00226 kirjoitti:

VEDAT EI OLE USKONTO
Väite, että Veda olisi uskonto, osoittaa vedalaisen tietoperinteen käsitteellisen ja historiallisen kontekstin puutteellista tuntemusta. Ennen kuin väittää Vedan olevan uskonto, olisi syytä perehtyä siihen, mitä Veda käsitteellisesti ja historiallisesti tarkoittaa. Ilman riittävää ymmärrystä vedalaisesta tietoperinteestä tällainen väite perustuu virheelliseen yleistykseen kuin asiaan perehtyneeseen arvioon.
Vedat edustavat kokonaisvaltaista sivilisaatio- ja kulttuuriperintöä, eivät pelkästään uskonnollista traditiota. Niissä uskonnollisiksi luokiteltavat aiheet muodostavat vain pienen osan koko vedalaisesta tietokokonaisuudesta, alle 10 %, kun taas yli 90 % käsittelee filosofiaa (darśana), tiedon teoriaa (pramāṇa), tiedettä jne.
Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaalin luonteen.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

Vedat ei ole rinnastettavissa nykyajan uskonto-käsitteeseen eikä institutionaalisiin uskontojärjestelmiin. Sana Veda (वेद) merkitsee kirjaimellisesti "tietoa" ja juontuu sanskritin verbijuuresta vid – "tietää". Veda edustaa ensisijaisesti laajaa tietoperinnettä (vidyā), ei uskonnollista järjestelmää nykyisessä merkityksessä.
Vedalainen traditio muodostaa yhden vanhikmman yhtäjaksoisesti säilyneistä kulttuurisivilisaatioista ja tiedollisista perinteistä. Se käsittää laajan kokonaisuuden, joka sisältää filosofista analyysiä, kieltä ja kielioppia, logiikkaa, matematiikkaa, tähtitieteellisiä havaintoja, luonnon järjestyksen tarkastelua, yhteiskunnallista ajattelua, estetiikkaa sekä tietoisuuden, mielen systemaattista tutkimusta,jne.
Vedalaisen tietoperinteen tavoitteena ei ole uskon tai dogmien omaksuminen, vaan todellisuuden tutkiminen, tiedon hankkiminen sekä luonnon ja tietoisuuden periaatteiden ymmärtäminen. Tieto nähdään kokonaisuutena, jossa ulkoisen maailman empiirinen havainnointi ja ihmisen sisäisen kokemuksen tutkiminen muodostavat yhtenäisen epistemologisen kokonaisuuden.
Vedalainen tietojärjestelmä (sarva-vidyā) kattaa useita toisiaan täydentäviä tiedonaloja, kuten:
darśana – filosofinen tutkimus ja todellisuuden systemaattinen analyysi;dharma – eettinen, yhteiskunnallinen ja kosmiseen järjestykseen perustuva toimintaperiaate;manas ja antaḥkaraṇa – mielen, kognition ja psykologisten prosessien tutkimus;cit ja caitanya – tietoisuuden ja subjektiivisen kokemuksen luonteen tarkastelu;ṛta – universaalin luonnonjärjestyksen ja kosmisen lain käsite;prakṛti – luonnon ja aineellisen todellisuuden perusrakenne;vijñāna – analyyttinen, systemaattinen ja erittelevä tieto;vidyā – kokonaisvaltainen ymmärrys ja tietämys.

Lue lisää

Vedalaisessa epistemologiassa tiedon hankkiminen perustuu systemaattiseen tutkimukseen (vicāra), rationaaliseen päättelyyn (yukti), havaintoon (pratyakṣa), loogiseen inferenssiin (anumāna) sekä luotettuun tiedonvälitykseen (śabda-pramāṇa). Näitä tarkastellaan toisiaan täydentävinä tiedon lähteinä.
Vedalaisessa perinteessä tieto ei rajoitu yksinomaan luonnonilmiöiden tarkasteluun, vaan siihen sisältyy myös tietoisuuden, kokemuksen, kognition ja olemassaolon perustavanlaatuisten kysymysten systemaattinen tutkimus. Tästä syystä vedalainen traditio voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisena sivilisaation tietoperinteenä, jossa filosofia, luonnon tutkimus, kielitiede, matematiikka, fysiikka, yhteiskunnallinen ajattelu, etiikka sekä tietoisuustutkimus muodostavat yhtenäisen tiedollisen kokonaisuuden.
Veda ei näin ollen ole vain uskonnollisten tekstien kokoelma, vaan laaja kulttuurisivilisaation tietokorpus, jonka tavoitteena on ymmärtää todellisuuden rakennetta, luonnon järjestystä, ihmisen tietoisuutta sekä tiedon eri ulottuvuuksia. Vedalaisessa näkökulmassa tiede, filosofia, kulttuuri ja yhteiskunnallinen ajattelu eivät ole toisistaan erillisiä alueita, vaan saman tietoperinteen keskenään vuorovaikutteisia osa-alueita.

Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaaliuden.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Vedalaisissa teksteissä puhutaan DNA:sta ja kloonauksesta.

Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.

VEDA TEKSTEISSÄ:

Vesivoiman tuotantoa kuvataan jakeessa purusha sukta. Monet ihmiset laulavat tätä joka päivää. Mutta heillä ei ehkä ole aavistustakaan siitä. Se on tehty niin erityisellä salaustekniikalla nimeltä Katapayadi Sankhya'. Vain ne, joilla on kokemusta sanojen ja lauseiden pilkkomisesta (parsing) eri tavalla kuin mitä tavallisessa kielioppitunnissa opetetaan, voivat ymmärtää ne.Tämä on tehty immateriaalioikeuksien suojelemiseksi.


Samoin Sri Rudram -jakeessa on tietoa DNA-ketjusta, joka on keskeisessä asemassa kasvumme, lisääntymisemme, terveytemme ja älykkyytemme kannalta.

Anonyymi00227 kirjoitti:

Vedalaisessa epistemologiassa tiedon hankkiminen perustuu systemaattiseen tutkimukseen (vicāra), rationaaliseen päättelyyn (yukti), havaintoon (pratyakṣa), loogiseen inferenssiin (anumāna) sekä luotettuun tiedonvälitykseen (śabda-pramāṇa). Näitä tarkastellaan toisiaan täydentävinä tiedon lähteinä.
Vedalaisessa perinteessä tieto ei rajoitu yksinomaan luonnonilmiöiden tarkasteluun, vaan siihen sisältyy myös tietoisuuden, kokemuksen, kognition ja olemassaolon perustavanlaatuisten kysymysten systemaattinen tutkimus. Tästä syystä vedalainen traditio voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisena sivilisaation tietoperinteenä, jossa filosofia, luonnon tutkimus, kielitiede, matematiikka, fysiikka, yhteiskunnallinen ajattelu, etiikka sekä tietoisuustutkimus muodostavat yhtenäisen tiedollisen kokonaisuuden.
Veda ei näin ollen ole vain uskonnollisten tekstien kokoelma, vaan laaja kulttuurisivilisaation tietokorpus, jonka tavoitteena on ymmärtää todellisuuden rakennetta, luonnon järjestystä, ihmisen tietoisuutta sekä tiedon eri ulottuvuuksia. Vedalaisessa näkökulmassa tiede, filosofia, kulttuuri ja yhteiskunnallinen ajattelu eivät ole toisistaan erillisiä alueita, vaan saman tietoperinteen keskenään vuorovaikutteisia osa-alueita.

Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaaliuden.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Vedalaisissa teksteissä puhutaan DNA:sta ja kloonauksesta.

Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.

VEDA TEKSTEISSÄ:

Vesivoiman tuotantoa kuvataan jakeessa purusha sukta. Monet ihmiset laulavat tätä joka päivää. Mutta heillä ei ehkä ole aavistustakaan siitä. Se on tehty niin erityisellä salaustekniikalla nimeltä Katapayadi Sankhya'. Vain ne, joilla on kokemusta sanojen ja lauseiden pilkkomisesta (parsing) eri tavalla kuin mitä tavallisessa kielioppitunnissa opetetaan, voivat ymmärtää ne.Tämä on tehty immateriaalioikeuksien suojelemiseksi.


Samoin Sri Rudram -jakeessa on tietoa DNA-ketjusta, joka on keskeisessä asemassa kasvumme, lisääntymisemme, terveytemme ja älykkyytemme kannalta.

Lue lisää

Samoin Sri Rudram -jakeessa on tietoa DNA-ketjusta, joka on keskeisessä asemassa kasvumme, lisääntymisemme, terveytemme ja älykkyytemme kannalta.


... numeroina, ensin parittomina numeroina 1-33 ja sitten 4:n kertalukuina 4-48. Nämä numerot edustavat DNA:n typpisiä emäspareja. Ensimmäinen joukko viittaa 33000 mitokondriaaliseen emäspariin. Toinen joukko tarkoittaa 48 miljoonaa ydinaineen emäsparia. Tätä slokaa lausumalla ihminen rukoilee itse asiassa ihmisen hyvinvoinnin säilymisen ja ihmiselämän kehittymisen puolesta.


Aryabhatta on ilmaissut ympyrän kehän ja halkaisijan suhteen π:n arvon Aryabhatiyamissaan vuonna 499 jKr:


Hän on ottanut mallia Rigvedan shlokasta, jossa piin arvo on kirjoitettu 32 desimaalin tarkkuudella.


Algebra, neliöjuuret, aikakäsitteet, arkkitehtuuri, maailmankaikkeuden rakenne, metallurgia ja jopa ilmailu löytyivät ensin Vedoista, kulkeutuivat Eurooppaan arabimaiden kautta ja esitettiin myöhemmin länsimaisen maailman tiedemiesten keksintöinä.

- Plastiikkakirurgia - Sushruta-samhita;
- Kromosomien yhdistyminen tsygootissa - Srimad-Bhagavatam;
- Sikiön sydämenlyönnit raskauden 2. kuussa - Aitareya upanishad, Srimad-Bhagavatam;
- Keinohedelmöitys- Mahabharata;
- Mikro-organismit - Mahabharata;
- Tietoisuus kasveissa - Kaikki Veda-kirjallisuus;
- Unen luonteen tutkiminen - Prashna- Upanishad, Yoga-sutrat;
- Valon nopeus - Rig-Veda, Sayanbhashya;
- Saturnuksen takana olevat planeetat - Mahabharata;
- Ilma-alukset ja avaruusmatkailu - Rig-Veda, Ramayana, Mahabharata;
- Painovoima - Prashna Upanishad;
- Ultravioletti- ja infrapunaspektri - Mundaka upanishad;
- Valoa nopeammin liikkuvat esineet - Mundaka upanishad;
- Ydinaseet - Mahabharata, Srimad-Bhagavatam;
- Mustat aukot - Mundaka Upanishad;
- Subatomiset hiukkaset - Srimad-Bhagavatam;
- Äänen käyttö tuhoamiseen - Mahabharata
(”vajra-astra”);


Lait, joiden mukaan koko maailma elää, on esitetty yksityiskohtaisesti tärkeimmissä Veda-teksteissä.

Anonyymi00228 kirjoitti:

Samoin Sri Rudram -jakeessa on tietoa DNA-ketjusta, joka on keskeisessä asemassa kasvumme, lisääntymisemme, terveytemme ja älykkyytemme kannalta.


... numeroina, ensin parittomina numeroina 1-33 ja sitten 4:n kertalukuina 4-48. Nämä numerot edustavat DNA:n typpisiä emäspareja. Ensimmäinen joukko viittaa 33000 mitokondriaaliseen emäspariin. Toinen joukko tarkoittaa 48 miljoonaa ydinaineen emäsparia. Tätä slokaa lausumalla ihminen rukoilee itse asiassa ihmisen hyvinvoinnin säilymisen ja ihmiselämän kehittymisen puolesta.


Aryabhatta on ilmaissut ympyrän kehän ja halkaisijan suhteen π:n arvon Aryabhatiyamissaan vuonna 499 jKr:


Hän on ottanut mallia Rigvedan shlokasta, jossa piin arvo on kirjoitettu 32 desimaalin tarkkuudella.


Algebra, neliöjuuret, aikakäsitteet, arkkitehtuuri, maailmankaikkeuden rakenne, metallurgia ja jopa ilmailu löytyivät ensin Vedoista, kulkeutuivat Eurooppaan arabimaiden kautta ja esitettiin myöhemmin länsimaisen maailman tiedemiesten keksintöinä.

- Plastiikkakirurgia - Sushruta-samhita;
- Kromosomien yhdistyminen tsygootissa - Srimad-Bhagavatam;
- Sikiön sydämenlyönnit raskauden 2. kuussa - Aitareya upanishad, Srimad-Bhagavatam;
- Keinohedelmöitys- Mahabharata;
- Mikro-organismit - Mahabharata;
- Tietoisuus kasveissa - Kaikki Veda-kirjallisuus;
- Unen luonteen tutkiminen - Prashna- Upanishad, Yoga-sutrat;
- Valon nopeus - Rig-Veda, Sayanbhashya;
- Saturnuksen takana olevat planeetat - Mahabharata;
- Ilma-alukset ja avaruusmatkailu - Rig-Veda, Ramayana, Mahabharata;
- Painovoima - Prashna Upanishad;
- Ultravioletti- ja infrapunaspektri - Mundaka upanishad;
- Valoa nopeammin liikkuvat esineet - Mundaka upanishad;
- Ydinaseet - Mahabharata, Srimad-Bhagavatam;
- Mustat aukot - Mundaka Upanishad;
- Subatomiset hiukkaset - Srimad-Bhagavatam;
- Äänen käyttö tuhoamiseen - Mahabharata
(”vajra-astra”);


Lait, joiden mukaan koko maailma elää, on esitetty yksityiskohtaisesti tärkeimmissä Veda-teksteissä.

Lue lisää

VEDAT EI OLE USKONTO
Väite, että Veda olisi uskonto, osoittaa vedalaisen tietoperinteen käsitteellisen ja historiallisen kontekstin puutteellista tuntemusta. Ennen kuin väittää Vedan olevan uskonto, olisi syytä perehtyä siihen, mitä Veda käsitteellisesti ja historiallisesti tarkoittaa. Ilman riittävää ymmärrystä vedalaisesta tietoperinteestä tällainen väite perustuu virheelliseen yleistykseen kuin asiaan perehtyneeseen arvioon.
Vedat edustavat kokonaisvaltaista sivilisaatio- ja kulttuuriperintöä, eivät pelkästään uskonnollista traditiota. Niissä uskonnollisiksi luokiteltavat aiheet muodostavat vain pienen osan koko vedalaisesta tietokokonaisuudesta, alle 10 %, kun taas yli 90 % käsittelee filosofiaa (darśana), tiedon teoriaa (pramāṇa), tiedettä jne.