Toisten loitsuja aina kysellään, mutta kukaan ei koskaan anna. Ei anna siksi, että kysyjät lähes poikkeuksetta haluavat heitä itsekkäästi hyödyttävän tai muita vahingoittavan taikakonstin.
Jos jaan vahingoittamisen tekniikkaa, mistä tiedän etteivät he vahingoita minua seuraavaksi?
Kun sen sijaan alamme parantamaan ihmisiä ja maailmaa, alamme huomata, että aiemmin normaalina pitämämme elämä olikin jo aivan riittävän täynnä kärsimystä, väkivaltaa, välinpitämättömyyttä ja typeryyttä. "Puunhalaajahippihörhöbuddhalaisten" maagikoidenkin elämässä on siis kontrastia, eikä kukaan pääse pakoon elämän haluttavia ja torjuttavia realiteetteja, joihin valikoimatta turvautumalla ainoastaan voimme löytää tukevan jalansijan todellisuudesta.
Itse asiassa, ilman kärsimystä meidän ei tarvitsisi koskaan katsoa peiliin, ei koskaan miettiä sitä mikä on todella tärkeää, joten sitäkin tarvitaan, jotta osaisimme olla oma itsemme ja rakastaa maailmaa sellaisena kuin se on.
Kärsimys on kuin myrkkyä, joka samalla on tarvitsemamme lääke, jotta heräisimme unestamme, luulosta että elämme ikuisesti ja että voimme olla onnellisia vaikka jätämme tekemättä sen, mitä todella tahdomme.
Olen ollut tähän suuntaan kallellaan jo pitemmän aikaa, mutta nämä puheet tässä, se miksi tahdon avata suuni, johtuu pitkälti siitä, että Rev-setä on ollut sairaslomalla töistä yli puoli vuotta ja joutunut kohtaamaan aikuisten oikeasti hengenlähdön mahdollisuuden silmästä silmään.
Sairastumisen ja parantumisen ja uudelleen sairastumisen ja parantumisen prosessi ravistelee pääkoppaa. Jos samanlainen kohtalo lankeaisi teille, rohkaisisin katsomaan sitä alastomana ja löytämään siitä kaiken myönteisen mitä vain voitte. Negatiivisen huomaamiseen ei tarvita aivan yhtä paljon harjoittelua. :-)
Etiikka ei toki ole aivan karuimman järjen mukaista hommaa. En nyt halua sanoa täysin yksioikoisesti, ettei kostokin voisi olla hyvä teko. Esimerkiksi jos toivot sairautta jollekin joka on pettänyt luottamuksesi, ja hän saa sellaisen vaikkapa kahden kuukauden ajaksi ja sitten paranee, hän saattaa olla tyytyväinen pitkästä sairaslomastaan, joka hyödytti häntä enemmän kuin tavanomainen terveen teeskentely työpaikalla. Ehkä hänellä oli aikaa rapsutella yksinäisyydestä kärsinyttä koiraansa ja lukea se yöpöydälle unohtunut kirja, josta hän oli joskus kiinnostunut. Oliko teko näinollen hyvä vai paha?
Kuitenkin nyrkkisääntönä hyvän tekemisen määritteleminen väkivallattomuuden ja myötätunnon kautta on minusta selkein ja varmin tapa tukea elämää. Vihaan vastaaminen vihalla luo yleensä (tai aina, en ole varma...) lisää ongelmia. Sodat lienevät usein tulosta tällaisesta kierteestä. Vihaan vastaaminen myötätunnolla tuottaa lähes aina myönteisen reaktion ihmisten kanssa asioidessa.
Niinpä kaikkien yhteiseksi eduksi ja vittuillakseni vahingoittamisloitsujen kyselijöille, julkaisen nyt auttamisloitsun, jota olen harjoitellut parisen vuotta. Se on helppo ja tehokkaasti toimiva, kun sen on kunnolla opetellut. Olen tämän käytännössä kokeillut ja olen kokenut sen aikaansaamat dramaattiset tulokset omassa elämässäni ja ystävieni kesken.
Tällä menetelmällä voi tehdä ainoastaan hyvää täydestä sydämestään kenelle tahansa ihmiselle tai eläimelle. Mutta sen oppiminen ottaa aikaa, ja teidän on oltava mukana koko huomiollanne ja käytettävä koko hermojärjestelmäänne opetellessa.
Kohta 1: Hymyile kevyesti ja maistele mielesi kielellä elimistösi sisäistä hymyä. Anna suupieliesi nousta niin ylös kuin ne haluavat. Maistele kaikessa rauhassa ja ajan kanssa sitä, kuinka ihmeellistä on olla elossa. Ala tuntemaan itsesi kokonaisuutena, ja anna mielesi hehkuvan huomion kuljea kudoksiasi pitkin yhä pienemmin askelin, niinkuin punaisena hehkuva meteoriitti, jonka jäljessä seuraa viileä höyry. Harjoittele tätä kärsivällisesti, vailla huolta. Spiraalin muotoisesti luissa liikkuvan energian tunteminen on jo melko edistynyttä tekniikkaa.
Mielikuvana täydellinen avautuminen koko universumille vailla mitään omia ehtoja tai vaatimuksia on hyvä lähtökohta. Jos teillä on taito saada tuloksia taikasanoja lausumalla, tehkää niin. Minulle toimii hyvin lause "Avaudun universumille kokonaan sen omilla ehdoilla".
Kun olosi on rento ja sydämesi riemukas ja väkevä, ja tunnet koko elimistösi lämpenevän ja kostuvan sisältä päin, olet valmis aloittamaan.
Kohta 2: Kosketa jotain ihmistä (tai eläintä, jos se tarvitsee apua ja haluaa pysyä paikoillaan) molemmilla kämmenillä. Tutki tätä viikkoja, kuukausia, vuosia... tukeva yhteys maahan ja hyvä ryhti auttavat harjoittelussa.
Anna käsiesi sulaa yhdeksi kosketettavan kanssa, niin että niistä tulee kuin yhtä kappaletta. Alat ehkä lopulta kuulemaan käsilläsi kaikuluotaimen tavoin mitä hänen sisällään rupatellaan. Tunnet kuinka kudokset hengittävät ja muuttavat muotoaan kun lähestyt niitä huomiollasi. Voit keskustella sen kanssa. Se on elävä olento, jolla on oma tahto. Voit auttaa sitä antamalla tapahtua mikä tahtoo tapahtua ja tukemalla sitä. Sinun ei tarvitse haluta tehdä sille mitään. Avain onnistumiseen on avoin mieli, myönteisyys ja halu kuunnella toista kaikilla tasoilla.
Kohta 3: Sovellukset
Yleinen käsillä parantaminen, energiakehon harmonisointi ja energiatukosten vapauttaminen, elintoimintojen aktivointi alueella, energialoisten karkottaminen, hermoston virkistäminen, hermoradan elvyttäminen, tuki- ja liikuntaelinten liikehäiriöiden oikaiseminen, stressin ja jännityksen poisto, itse itsensä parantaminen omilla käsillä, jooga- ja qiqong harjoituksen syveneminen, kehotietoisuuden kehittyminen, elinvoiman kultivointiharjoitusten oikean perustekniikan oivaltaminen, non-dualismin käsitteen ymmärtäminen käytännön toteuttaminen kautta, kolmiulotteisen visualisointikyvyn kehittyminen, keskustelu ihmiskehossa asuvien ja sen eri ominaisuudet muodostavien henkien kanssa eli ihmiskehon ja mielen oivaltaminen henkien kollektiiviksi.
Kohta 4:
Ylittäkää sovellukset. Oivaltakaa täydellisesti, että mieli on keho ja keho on mieli. Tutkikaa tämän vaitteen paikkansapitävyyttä miten vain ikinä keksitte, arkipäivän elämänne tuoksinassa, kunnes tiedätte täysin varmasti oivaltaneenne asian ytimen.
Hyviä harjoituksia.
Loitsu kärsimyksen lieventämiseen
20
1050
Vastaukset
- Saag Paneer
Jokunen vuosi sitten sairastuin harvinaislaatuiseen syöpään. Se pysäytti. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt, kello nollattu ja koko elämä alkanut uudestaan. Kummallista kyllä, en kokenut sairautta mitenkään pahana asiana, vaan jonkinlaisena uudestisyntymänä. Vaikutti siltä, että kaikki elämän entiset prioriteetit saivat tehdä tilaa uusille. Elämän lyhyys konkretisoitui sairauden kautta, mutta tavallaan se myös kristalloitui: pienistä asioista tuli tärkeitä samalla kun aiemmat suuret tavoitteet muuttuivat hölynpölyksi.
Syöpä hoidettiin muutamalla kirurgisella operaatiolla ja nyt elämä jatkuu. Hieman joudun tarkkailemaan mahdollisia uusia oireita, mutta ne eivät herätä pelkoa: jos aikani on tullut, niin sitten on. Olen saanut elää hyvän, mielenkiintoisen ja täyden elämän ja olen valmis karistamaan tomut jaloistani koska tahansa. Kuolema ei enää pelota. Siitä on tullut hyvä tuttava, jonka jälleennäkeminen on ilo. Sitten kun.
Ilmeisesti syövässä ei ollut kuitenkaan opetusta kyllin. Nyt kamppailen uuden sairauteni kanssa. Jäytävä, hitaasti mutta varmasti etenevä nivelsairaus, johon ei parannuskonstia ole olemassa vie liikuntakykyni. Tämä uusi tuttavuus tuo ihan uusia haasteita matkalleni. Onneksi minulla on sentään silmät, korvat ja aivot. Vielä on, perkele, kivessä kinnas!- Noidan Tytär
Tuli mieleen sun nimmarista että pidätkö Saag Paneer'ista (ruokana). Senkö perusteella valitsit nimimerkin? Laitatko paljonkin ruokaa?
Saag paneer:
1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
1 tuore vihreä chili hienona silppuna
1 tl jauhettua korianteria
1 tl paprikajauhetta
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl kurkumaa
1 tl garam masalaa
suolaa maun mukaan
1 rkl gheetä (tai öljyä)
1 tölkki pinaattia (saa etnokaupoista) tai pari reilua punttia tuoretta pinaattia hienoksi silputtuna
5 rkl kermaa
tuorejuustoa pieninä kuutioina
Soseuta tehosekoittimessa inkivääri, chili, mausteet (paitsi suola ja garam masala) ja pari rkl vettä.
Kuumenna ghee tai öljy kattilassa. Lisää maustesose ja paista keskilämmöllä pari minuuttia. Lisää pinaatti. Jos käytät tuoretta pinaattia nosta lämpöä ja keitä kunnes pinaatti "menee kokoon". Laske lämpöä ja keitä miedolla lämmöllä vielä 15 minuuttia usein sekoittaen. Sekoita joukkoon kerma, garam masala ja tuorejuusto sekä suola. Tarkista maku. Keitä vielä hiljakseen viitisen minuuttia ja tarjoa kuumana basmatiriisin kanssa.
Tuorejuusto (paneer):
2 litraa "punaista" maitoa
3 rkl sitruunasta puristettua mehua
Kiehauta maito isossa kattilassa koko ajan hämmentäen, ettei pala pohjaan. Laske lämpöä ja lisää sitruunamehu. Sekoita, kunnes maito juoksettuu ja siirrä kattila sitten heti pois kuumalta levyltä. Jos hera ei ole kirkasta, laita kattila vielä kiehumaan ja lisää tarvittaessa hieman lisää sitruunamehua. Anna jäähtyä 10 minuuttia. Kaada neste harsokankaan läpi niin että juustomassa jää kankaaseen. Ota hera talteen: se on erinomaista esim. leivonnassa veden asemesta. Taittele juustomassaa sisältävä kangas pussiksi ja kasta haaleaan veteen 10 sekunniksi. Purista juustopussista mahdollisimman paljon nestettä ja laita sitten muottiin ja raskaan painon alle n. tunniksi. Mitä kauemmin juusto on painon alla (ja mitä raskaampi paino on), sitä kiinteämpää siitä tulee. Jos käytät juustoa ruoanlaittoon, se saa olla aika kiinteää eli voi olla painon alla jopa 2 tuntia.
Tässä sun tuoteseloste {en vittuile, vaan olen leikkisällä päällä, heh ;) }
Pitää lähee haravoimaan. - Qad
...että kykenisin itse sanomaan noin kuin sanot otsikossasi. Olen koko 2000-luvun kärsinyt milloin mistäkin; en henkeä uhkaavista sairauksista (tietääkseni), mutta sanotaan nyt vaikka niin että kun jokaikinen helvetin päivä sattuu tavalla tai toisella johonkin osaan kehoa niin johan sitä alkaa kummastella. Että mitä ihmeen tarkoitusta tässä kaikessa on. Olen miettinyt pääni puhki mikä siinä on pointtina että jos yksi vaiva loppuu, niin välittömästi alkaa toinen, ja miksi on yksi kroonisempi juttu joka on pilannut yhden elämäni tärkeimmistä osa-alueista välillä melkein kokonaan.
Jos entisiä elämiäni visioin, tulee mieleeni että minulla lienee ollut sellainen asenne eräässä vaiheessa kun toimenani oli ihmisten parantaminen, että ihan yksi hailea parantuvatko vai eivät, koska itselläni oli silloin paha olla ja käperryin vain oman tuskani ympärille. Sehän siis on melkein pahin mahdollinen parantajan asenne että hän kokee potilaat rasittavina ja toivottaisi nämä mielellään vaikka hornan kuuseen, jos voisi. Vieläkin pahempaa olisi tietysti se että aktiivisesti tappaisi potilaansa pois narisemasta.
Tässä sitä kai sitten ollaan taas käpertyneinä omien tuskiensa ympärille, ja koko elämä on pelkkää "sitten kun on pois se ja se vaiva". Varsinkin ns. henkinen elämä minulla taitaa tökkiä juuri sen vuoksi että olen niin saatanan katkera siitä ettei tervettä päivää näe. Ja jos jonkun joskus näkee, niin koko päivä menee pelätessä että koska tulee taas se ja se vaiva.
Tavallaan kuulostaa aina hyvältä kuulla että ei se nyt niin puhtain paperein ole mennyt muidenkaan elämä, varsinkaan korskeiden maagien ja huimien noitien. Kuppaista ja rupista on elämä, sillä keho on värkki jossa on aina jotain viturallaan. Jos _siitä huolimatta_ pystyy olemaan riemuissaan koko elämästä ja olemassaolosta ajatellen sitä esmes seikkailuna, niin hiano homma. - Saag Paneer
Qad kirjoitti:
...että kykenisin itse sanomaan noin kuin sanot otsikossasi. Olen koko 2000-luvun kärsinyt milloin mistäkin; en henkeä uhkaavista sairauksista (tietääkseni), mutta sanotaan nyt vaikka niin että kun jokaikinen helvetin päivä sattuu tavalla tai toisella johonkin osaan kehoa niin johan sitä alkaa kummastella. Että mitä ihmeen tarkoitusta tässä kaikessa on. Olen miettinyt pääni puhki mikä siinä on pointtina että jos yksi vaiva loppuu, niin välittömästi alkaa toinen, ja miksi on yksi kroonisempi juttu joka on pilannut yhden elämäni tärkeimmistä osa-alueista välillä melkein kokonaan.
Jos entisiä elämiäni visioin, tulee mieleeni että minulla lienee ollut sellainen asenne eräässä vaiheessa kun toimenani oli ihmisten parantaminen, että ihan yksi hailea parantuvatko vai eivät, koska itselläni oli silloin paha olla ja käperryin vain oman tuskani ympärille. Sehän siis on melkein pahin mahdollinen parantajan asenne että hän kokee potilaat rasittavina ja toivottaisi nämä mielellään vaikka hornan kuuseen, jos voisi. Vieläkin pahempaa olisi tietysti se että aktiivisesti tappaisi potilaansa pois narisemasta.
Tässä sitä kai sitten ollaan taas käpertyneinä omien tuskiensa ympärille, ja koko elämä on pelkkää "sitten kun on pois se ja se vaiva". Varsinkin ns. henkinen elämä minulla taitaa tökkiä juuri sen vuoksi että olen niin saatanan katkera siitä ettei tervettä päivää näe. Ja jos jonkun joskus näkee, niin koko päivä menee pelätessä että koska tulee taas se ja se vaiva.
Tavallaan kuulostaa aina hyvältä kuulla että ei se nyt niin puhtain paperein ole mennyt muidenkaan elämä, varsinkaan korskeiden maagien ja huimien noitien. Kuppaista ja rupista on elämä, sillä keho on värkki jossa on aina jotain viturallaan. Jos _siitä huolimatta_ pystyy olemaan riemuissaan koko elämästä ja olemassaolosta ajatellen sitä esmes seikkailuna, niin hiano homma.Pidän itseäni joka tapauksessa helvetin paljon onnekkaampana kuin eräitä terveyttä puhkuvia tuttaviani, joiden elämä on suoritusta tavoitteesta toiseen ja tyhjyys antaa kaikupohjaa omalle mekkaloinnille. Kaikenlaiset krooniset demonit ovat osa minua ja elämääni ja pikkuhiljaa niistä on tullut kavereita, kun niihin on tutustunut kyllin tarkkaan. Niiden hyväksyminen on itsensä hyväksymistä. Eipä silti, en pidä yleensä ääntä kitumisistani. Mikään ei vituta niinkuin ihminen, jonka elämänsisältö on omat sairaudet.
Rev puhui tuossa kärsimyksistä, mutta itse näen että tuollaisilla elämän pikku haasteilla on jonkinlainen jalostava vaikutus.
Sormien nivelet ovat paksut ja punaiset. Niitä jomottaa ja osa sormista on alkanut vääntyä ihan kummallisiin asentoihin. Silti ostin jokunen kuukausi sitten uuden skeban. Niin kauan kun pystyn vinguttamaan sooloja duettona dvd:llä soittavan Steve Lukatherin kanssa, niin kaikki on kohtalaisen hyvin. Perkele!
http://www.youtube.com/watch?v=I6pPSRintPs - Rev Love
Kun kerran avauduit, niin valotanpa minäkin. Itse kävin läpi tänä talvena puolen vuoden syöpähoidon, kemoterapiaa ja sädehoitoa. Tilanne ei onneksi ollut vielä paha, ja ennuste olikin alusta saakka hyvä, mutta kyllä kaiken tämänkin kohtaaminen syvälle jysähti. Nyt kun se ruljanssi on ohi, kärsin vielä hoidon itsensä aiheuttamista sairauksista ja itsetunnon kanssakin nyt joutuu painimaan tavallista enemmän, kun ei välillä tunne pystyvänsä edes pysymään hengissä kunnolla, vaikka olen tehnyt kaiken inhimillisesti voitavissa olevan hyvinvointini hyväksi.
Luin varsinkin ensimmäisen kuukauden aikana Samurain tietä saadakseni työkaluja tunteiden käsittelyyn, ja minusta tuntuu, että oivalsin jotain.
Hagakure sanoo: "Elämä on totisesti liian lyhyt tehdä jotain sellaista, mistä ei pidä. Minä pidän nukkumisesta. Niinpä aion yhä enemmän vain maata vuoteessani ja antaa kehoni vanheta siinä."
Kokemuksesi myönteisyys kuulostaa samanlaiselta kuin minullakin. Pahan olon ja kivun kestää kuin mies. Rankempaa on kohdata tunteet, jotka ilmenevät kun psyyke valmistautuu kohtaamaan mahdollisen kuoleman, elämän rajallisuuden ja kaiken keskeneräisyyden.
Nyt positiiviset kiitollisuuden ja toverillisuuden tunteetkin ovat joskus niin voimakkaita, että sydän tuntuu kuin repeävän. Elämässä on kontrastia enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin.
Minusta kuitenkin tuntuu, että tiedän nyt selkeämmin mikä elämässä on todella tärkeää, kuka olen ja mitä haluan tehdä. Nautin yhä tavallisemmista ja yksinkertaisemmista asioista. Ne tuntuvat yhä mielenkiintoisemmilta.
En tunne itseäni kovin nokkelaksi. Olen vain onnellinen hölmö, henkiinjäänyt. Minulla on lupa sanoa asioita, mitä muut eivät voi. Minä saan olla vähän hullu. Se on oikeastaan velvollisuuteni, vähintä mitä voin tehdä muiden hyväksi. Olla peittelemättä sitä, kuinka elämä voi koskettaa sydäntä.
Lisäksi oli se vaikutus, että lakkasin epäröimästä ja päätin, että lähden niin pian kuin suinkin opiskelemaan kokonaan toista alaa ja aloitan kokonaan uudensuuntaisen elämän. Ei enää kompromissejä! Vaadin sataprosenttisesti oikeansuuntaista elämää.
Buddhalaisuus tuntee käsitteen "oikea elinkeino", jolla tarkoitetaan ammattia, joka hyödyttää, tai ei ainakaan ole haitaksi henkiselle kasvulle. Nyt aion todella ottaa neuvosta vaarin.
Enempää en kehtaa herkistellä. Toivon sinulle väkevää voimaa taistella tautiasi vastaan. - Qad
Saag Paneer kirjoitti:
Pidän itseäni joka tapauksessa helvetin paljon onnekkaampana kuin eräitä terveyttä puhkuvia tuttaviani, joiden elämä on suoritusta tavoitteesta toiseen ja tyhjyys antaa kaikupohjaa omalle mekkaloinnille. Kaikenlaiset krooniset demonit ovat osa minua ja elämääni ja pikkuhiljaa niistä on tullut kavereita, kun niihin on tutustunut kyllin tarkkaan. Niiden hyväksyminen on itsensä hyväksymistä. Eipä silti, en pidä yleensä ääntä kitumisistani. Mikään ei vituta niinkuin ihminen, jonka elämänsisältö on omat sairaudet.
Rev puhui tuossa kärsimyksistä, mutta itse näen että tuollaisilla elämän pikku haasteilla on jonkinlainen jalostava vaikutus.
Sormien nivelet ovat paksut ja punaiset. Niitä jomottaa ja osa sormista on alkanut vääntyä ihan kummallisiin asentoihin. Silti ostin jokunen kuukausi sitten uuden skeban. Niin kauan kun pystyn vinguttamaan sooloja duettona dvd:llä soittavan Steve Lukatherin kanssa, niin kaikki on kohtalaisen hyvin. Perkele!
http://www.youtube.com/watch?v=I6pPSRintPs...nyt on varmaan ihan turhan väärtti seikka kun kysymys on vakavammasta sairaudesta, mutta _joissakin_ nivelkivuissa on kuulema saatu apua vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.
Itseäni aina pännii hyvää tarkoittavat neuvot joissa yltiö-optimisti tyrkyttää jotain älytöntä tai jotain sellaista mitä on jo kokeillut ja hyödyttömäksi havainnut, mutta eihän sitä toisaalta ikinä tiedä mikä mihinkin johtaa, joten ei viitsi vaitikaan jäädä. Se ettei omalla kohdallani mikään johda oikein mihinkään minun mielestäni johtuu karmastani. Jos joku päivä totean että nyt se on täytetty, niin liekö se siitä johtuvaa että tosiaan velat on maksettu vaiko siitä että tajuaakin että ei ole alunperinkään ollut tarvis kitua - sen näkee sitten. Ns. henkisellä tiellä on monta oivalluksen etappia ja aina seuraavalla etapilla edellinen etappi eli oivallus saattaa jo vaikuttaa mitä naurettavimmalta. Muttei se sitä tietenkään tarkoita etteikö se edellinenkin etappi olisi ollut tärkeä ja oleellinen.
Jos nyt voi tälleen rääpiä toisten kokemuksia, niin mietityttää ja ihmetyttää että mikäköhän siinä on että aika monellekin tuntuu nimenomaan syöpä tulevan ja muodostuvan sellaiseksi tienhaaraksi jossa on pakko tehdä valintoja joita muuten ei olisi edes suostunut harkitsemaankaan? Olemmeko niin jukuripäisiä että elämän pitää melkein musertaa hengiltä että tajuaa ylipäätään elävänsä?
Ja jos ei syöpä, niin sitten mielenpuolen häikät. Kumma ettei täysterveenä tunnu kukaan oppivan oikein yhtään mitään. - Saag Paneer
Rev Love kirjoitti:
Kun kerran avauduit, niin valotanpa minäkin. Itse kävin läpi tänä talvena puolen vuoden syöpähoidon, kemoterapiaa ja sädehoitoa. Tilanne ei onneksi ollut vielä paha, ja ennuste olikin alusta saakka hyvä, mutta kyllä kaiken tämänkin kohtaaminen syvälle jysähti. Nyt kun se ruljanssi on ohi, kärsin vielä hoidon itsensä aiheuttamista sairauksista ja itsetunnon kanssakin nyt joutuu painimaan tavallista enemmän, kun ei välillä tunne pystyvänsä edes pysymään hengissä kunnolla, vaikka olen tehnyt kaiken inhimillisesti voitavissa olevan hyvinvointini hyväksi.
Luin varsinkin ensimmäisen kuukauden aikana Samurain tietä saadakseni työkaluja tunteiden käsittelyyn, ja minusta tuntuu, että oivalsin jotain.
Hagakure sanoo: "Elämä on totisesti liian lyhyt tehdä jotain sellaista, mistä ei pidä. Minä pidän nukkumisesta. Niinpä aion yhä enemmän vain maata vuoteessani ja antaa kehoni vanheta siinä."
Kokemuksesi myönteisyys kuulostaa samanlaiselta kuin minullakin. Pahan olon ja kivun kestää kuin mies. Rankempaa on kohdata tunteet, jotka ilmenevät kun psyyke valmistautuu kohtaamaan mahdollisen kuoleman, elämän rajallisuuden ja kaiken keskeneräisyyden.
Nyt positiiviset kiitollisuuden ja toverillisuuden tunteetkin ovat joskus niin voimakkaita, että sydän tuntuu kuin repeävän. Elämässä on kontrastia enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin.
Minusta kuitenkin tuntuu, että tiedän nyt selkeämmin mikä elämässä on todella tärkeää, kuka olen ja mitä haluan tehdä. Nautin yhä tavallisemmista ja yksinkertaisemmista asioista. Ne tuntuvat yhä mielenkiintoisemmilta.
En tunne itseäni kovin nokkelaksi. Olen vain onnellinen hölmö, henkiinjäänyt. Minulla on lupa sanoa asioita, mitä muut eivät voi. Minä saan olla vähän hullu. Se on oikeastaan velvollisuuteni, vähintä mitä voin tehdä muiden hyväksi. Olla peittelemättä sitä, kuinka elämä voi koskettaa sydäntä.
Lisäksi oli se vaikutus, että lakkasin epäröimästä ja päätin, että lähden niin pian kuin suinkin opiskelemaan kokonaan toista alaa ja aloitan kokonaan uudensuuntaisen elämän. Ei enää kompromissejä! Vaadin sataprosenttisesti oikeansuuntaista elämää.
Buddhalaisuus tuntee käsitteen "oikea elinkeino", jolla tarkoitetaan ammattia, joka hyödyttää, tai ei ainakaan ole haitaksi henkiselle kasvulle. Nyt aion todella ottaa neuvosta vaarin.
Enempää en kehtaa herkistellä. Toivon sinulle väkevää voimaa taistella tautiasi vastaan.Enpä kadehdi noita sädehoitoja ja kemoterapioitasi. Niihin nähden itse pääsin vähällä: kolme leikkausta ja väliajat epätietoisena jatkosta.
Hassu samankaltaisuus on se, että itsekin vaihdoin ammattia kokemukseni jälkeen: jätin taakseni hektisen 10 vuoden mainosuran, kelpo liksan ja ryhdyin opettamaan teini-ikäisiä nuoria murto-osalla entisistä tuloista. Aloin opiskella kasvatustieteitä. Ja nyt tuntuu siltä, että elämä on jotenkin todempaa, ihmiset suorempia ja rehellisempiä ja muutenkin kaikki suht kondiksessa. Tuntui kuin entinen (mainos)paska olisi pursunnut syöpänä ulos, joka sitten uhrattiin parempien juttujen eteen. - Saag Paneer
Qad kirjoitti:
...nyt on varmaan ihan turhan väärtti seikka kun kysymys on vakavammasta sairaudesta, mutta _joissakin_ nivelkivuissa on kuulema saatu apua vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.
Itseäni aina pännii hyvää tarkoittavat neuvot joissa yltiö-optimisti tyrkyttää jotain älytöntä tai jotain sellaista mitä on jo kokeillut ja hyödyttömäksi havainnut, mutta eihän sitä toisaalta ikinä tiedä mikä mihinkin johtaa, joten ei viitsi vaitikaan jäädä. Se ettei omalla kohdallani mikään johda oikein mihinkään minun mielestäni johtuu karmastani. Jos joku päivä totean että nyt se on täytetty, niin liekö se siitä johtuvaa että tosiaan velat on maksettu vaiko siitä että tajuaakin että ei ole alunperinkään ollut tarvis kitua - sen näkee sitten. Ns. henkisellä tiellä on monta oivalluksen etappia ja aina seuraavalla etapilla edellinen etappi eli oivallus saattaa jo vaikuttaa mitä naurettavimmalta. Muttei se sitä tietenkään tarkoita etteikö se edellinenkin etappi olisi ollut tärkeä ja oleellinen.
Jos nyt voi tälleen rääpiä toisten kokemuksia, niin mietityttää ja ihmetyttää että mikäköhän siinä on että aika monellekin tuntuu nimenomaan syöpä tulevan ja muodostuvan sellaiseksi tienhaaraksi jossa on pakko tehdä valintoja joita muuten ei olisi edes suostunut harkitsemaankaan? Olemmeko niin jukuripäisiä että elämän pitää melkein musertaa hengiltä että tajuaa ylipäätään elävänsä?
Ja jos ei syöpä, niin sitten mielenpuolen häikät. Kumma ettei täysterveenä tunnu kukaan oppivan oikein yhtään mitään.Siirryin Atkinsiin jo vuosi sitten. En tiennyt silloin vielä mitään nivelongelmista, mutta kroppa vaan tuntui tykkäävän salaateista ja pihveistä paremmin kuin pastoista ja perunoista. Tosin yksi ravitsemusalan tuttuni väitti, että Atkins on hengenvaarallinen: se polttaa ensin vanhoja rasvoja ennenkuin käy uusien kimppuun. Toisin sanoen, Atkins polttaa mm. suolistoa ja aivoja suojaavat rasvakerrokset ennenkuin alkaa sulatella jenkkakahvoja. Tosin en minä dieettinä Atkinsiin ole päätynytkään. Pihvit vaihdoin sittemmin loheen ja tonnikalaan, mutta niitä hiilareita välttelen edelleen.
Joo. Tätä tautia ei mikään pidätä, mutta oireita voi lievittää ja kehitystä hidastaa just liikunnalla ja ruokavaliolla. Tosta skebasta saa sormiliikuntaa ja tonnikalasalaatti maistuu kyllä. Aaltoilevaan kipuun on muovikassillinen erilaisia troppeja, mutta mietin voisko Suomessa saada kivunlievitykseen reseptiä töfföön. Sopisi paremmin imagoon kuin nykyiset voiteet ja pillerit.
Kummallista kyllä sairauteni ovat puhjenneet aina sen jälkeen, kun olen tehnyt valintani. Ne eivät ole ajaneet minua suurten valintojen eteen, vaan pikemminkin reagoineet muutokseen - tai olleet ikäänkuin osa sitä.
Jostain syystä olen nostanut työhuoneessani vanhan divarista löytämäni messinkisen Shivaa esittävän veistoksen paraatipaikalle. Musta se kuuluu nyt jotenkin asiaan. - Noidan Tytär
Qad kirjoitti:
...nyt on varmaan ihan turhan väärtti seikka kun kysymys on vakavammasta sairaudesta, mutta _joissakin_ nivelkivuissa on kuulema saatu apua vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.
Itseäni aina pännii hyvää tarkoittavat neuvot joissa yltiö-optimisti tyrkyttää jotain älytöntä tai jotain sellaista mitä on jo kokeillut ja hyödyttömäksi havainnut, mutta eihän sitä toisaalta ikinä tiedä mikä mihinkin johtaa, joten ei viitsi vaitikaan jäädä. Se ettei omalla kohdallani mikään johda oikein mihinkään minun mielestäni johtuu karmastani. Jos joku päivä totean että nyt se on täytetty, niin liekö se siitä johtuvaa että tosiaan velat on maksettu vaiko siitä että tajuaakin että ei ole alunperinkään ollut tarvis kitua - sen näkee sitten. Ns. henkisellä tiellä on monta oivalluksen etappia ja aina seuraavalla etapilla edellinen etappi eli oivallus saattaa jo vaikuttaa mitä naurettavimmalta. Muttei se sitä tietenkään tarkoita etteikö se edellinenkin etappi olisi ollut tärkeä ja oleellinen.
Jos nyt voi tälleen rääpiä toisten kokemuksia, niin mietityttää ja ihmetyttää että mikäköhän siinä on että aika monellekin tuntuu nimenomaan syöpä tulevan ja muodostuvan sellaiseksi tienhaaraksi jossa on pakko tehdä valintoja joita muuten ei olisi edes suostunut harkitsemaankaan? Olemmeko niin jukuripäisiä että elämän pitää melkein musertaa hengiltä että tajuaa ylipäätään elävänsä?
Ja jos ei syöpä, niin sitten mielenpuolen häikät. Kumma ettei täysterveenä tunnu kukaan oppivan oikein yhtään mitään.saa olla liian helppoo!
- Rev Love
Saag Paneer kirjoitti:
Enpä kadehdi noita sädehoitoja ja kemoterapioitasi. Niihin nähden itse pääsin vähällä: kolme leikkausta ja väliajat epätietoisena jatkosta.
Hassu samankaltaisuus on se, että itsekin vaihdoin ammattia kokemukseni jälkeen: jätin taakseni hektisen 10 vuoden mainosuran, kelpo liksan ja ryhdyin opettamaan teini-ikäisiä nuoria murto-osalla entisistä tuloista. Aloin opiskella kasvatustieteitä. Ja nyt tuntuu siltä, että elämä on jotenkin todempaa, ihmiset suorempia ja rehellisempiä ja muutenkin kaikki suht kondiksessa. Tuntui kuin entinen (mainos)paska olisi pursunnut syöpänä ulos, joka sitten uhrattiin parempien juttujen eteen."Tuntui kuin entinen (mainos)paska olisi pursunnut syöpänä ulos, joka sitten uhrattiin parempien juttujen eteen."
Hohhoh, joo! Olen itsekin miettinyt voisiko tuollainen saada aikaan sairastumisen. Olen graafisella alalla, ja kaiken työn arvon mittaaminen rahalla ja tuotoilla ja webbisivujen klikkausmäärillä kyllästyttää, jalkapallosta ja kesämökeistä lärpättävät sijoitushenkistä huumoria viljelevät kravattiäijät väsyttävät... graafikkona saa toki olla vähän erikoinen, mähän olen "taiteilija" ja kaikkee, mutta joskus tekisi mieli vetää ylle musta kaapu ja valkoinen turbaani töihin ja sanoa pomolle ovella "Allah Akhbar", jumalan siunausta, olen kääntynyt muslimiksi.
Sanoisin kaikille ihan pokkana, että tunsin vain eräänä päivänä Allahin kutsuvan, mutta että olen muuten ihan sama mies kuin ennenkin, ei mitään hämminkiä. Voi olla, ettei määräaikaista työsopimusta uusittaisi..
Jos kääntyisin sikhiksi, voisin lisäksi pitää sikhin laillisella erikoisoikeudella timantein koristeltua tikaria vyölläni, ja kun joku olisi kanssani eri mieltä... vilkaisen vain hajamielisesti veistäni ja kysyn oliko vielä jotain.
Rahaa ja työkokemusta olen itsekkäästi itselleni hankkinut, ja tässä tulos: rahaa ja työkokemusta. Mutta entä ne asiat, joita oikeasti halusin? - Rev Love
Qad kirjoitti:
...nyt on varmaan ihan turhan väärtti seikka kun kysymys on vakavammasta sairaudesta, mutta _joissakin_ nivelkivuissa on kuulema saatu apua vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.
Itseäni aina pännii hyvää tarkoittavat neuvot joissa yltiö-optimisti tyrkyttää jotain älytöntä tai jotain sellaista mitä on jo kokeillut ja hyödyttömäksi havainnut, mutta eihän sitä toisaalta ikinä tiedä mikä mihinkin johtaa, joten ei viitsi vaitikaan jäädä. Se ettei omalla kohdallani mikään johda oikein mihinkään minun mielestäni johtuu karmastani. Jos joku päivä totean että nyt se on täytetty, niin liekö se siitä johtuvaa että tosiaan velat on maksettu vaiko siitä että tajuaakin että ei ole alunperinkään ollut tarvis kitua - sen näkee sitten. Ns. henkisellä tiellä on monta oivalluksen etappia ja aina seuraavalla etapilla edellinen etappi eli oivallus saattaa jo vaikuttaa mitä naurettavimmalta. Muttei se sitä tietenkään tarkoita etteikö se edellinenkin etappi olisi ollut tärkeä ja oleellinen.
Jos nyt voi tälleen rääpiä toisten kokemuksia, niin mietityttää ja ihmetyttää että mikäköhän siinä on että aika monellekin tuntuu nimenomaan syöpä tulevan ja muodostuvan sellaiseksi tienhaaraksi jossa on pakko tehdä valintoja joita muuten ei olisi edes suostunut harkitsemaankaan? Olemmeko niin jukuripäisiä että elämän pitää melkein musertaa hengiltä että tajuaa ylipäätään elävänsä?
Ja jos ei syöpä, niin sitten mielenpuolen häikät. Kumma ettei täysterveenä tunnu kukaan oppivan oikein yhtään mitään."Olemmeko niin jukuripäisiä että elämän pitää melkein musertaa hengiltä että tajuaa ylipäätään elävänsä?"
Joskus vaikuttaa olevan näin. Minulle tuli sellainen tunne, että koska elämäni olisi voinut päättyä, olen "jatkoajalla". Kaikki tästä eteenpäin on pelkkää plussaa ja bonusta. Naurettava juttu, mutta näin olisi voinut ajatella alusta saakka, ja elää voimakkaammin.
"Kumma ettei täysterveenä tunnu kukaan oppivan oikein yhtään mitään."
Terveys ja sairaus ovat lopulta nekin vain käsitteitä, eivät todellisuutta. Sanotaan, ettei täysin tervettä löydy, kun riittävän tarkasti tutkitaan.
Terveenä olemisen tunne voikin olla mukavuuden tunne, joka johtuu siitä, ettei satu olemaan mitään havaittavia oireita.
Todella hyvinvoiva ihminen ei välttämättä ole oireeton. Mutta hän loistaa ja hehkuu ja heittelee helmiä ja kekäleitä silmistään, kuinka pitkään hän sitten elääkään. Sellaista elämä on. Paras päiväsi voi olla mikä vain, vaikka viimeinen. Terveyttä kannattaa vaalia, juuri siksi, ettei se ole sellainen tukeva jalansija, jollaisena haluaisimme sen nähdä.
Ympäristötekijätkin ovat rankat. Voihan olla, että kaikkien sairastelussa on tekijänä tiesmitkä ruoan lisäaineet, ympäristömyrkyt, työuupumus ja kännykkäsäteily. - Saag Paneer
Rev Love kirjoitti:
"Tuntui kuin entinen (mainos)paska olisi pursunnut syöpänä ulos, joka sitten uhrattiin parempien juttujen eteen."
Hohhoh, joo! Olen itsekin miettinyt voisiko tuollainen saada aikaan sairastumisen. Olen graafisella alalla, ja kaiken työn arvon mittaaminen rahalla ja tuotoilla ja webbisivujen klikkausmäärillä kyllästyttää, jalkapallosta ja kesämökeistä lärpättävät sijoitushenkistä huumoria viljelevät kravattiäijät väsyttävät... graafikkona saa toki olla vähän erikoinen, mähän olen "taiteilija" ja kaikkee, mutta joskus tekisi mieli vetää ylle musta kaapu ja valkoinen turbaani töihin ja sanoa pomolle ovella "Allah Akhbar", jumalan siunausta, olen kääntynyt muslimiksi.
Sanoisin kaikille ihan pokkana, että tunsin vain eräänä päivänä Allahin kutsuvan, mutta että olen muuten ihan sama mies kuin ennenkin, ei mitään hämminkiä. Voi olla, ettei määräaikaista työsopimusta uusittaisi..
Jos kääntyisin sikhiksi, voisin lisäksi pitää sikhin laillisella erikoisoikeudella timantein koristeltua tikaria vyölläni, ja kun joku olisi kanssani eri mieltä... vilkaisen vain hajamielisesti veistäni ja kysyn oliko vielä jotain.
Rahaa ja työkokemusta olen itsekkäästi itselleni hankkinut, ja tässä tulos: rahaa ja työkokemusta. Mutta entä ne asiat, joita oikeasti halusin?Aikalailla samoilla fiiliksillä. Meitsin lähtölaskenta alalla alkoi, kun yksi parhaista ystävistäni tappoi itsensä, kun ei saanut makkaramainosta ajoissa valmiiksi! Mainosmaailma on kuin mikä kulttiuskonto hyvänsä. Homma toimii tasan saman periaatteen mukaan kuin esimerkiksi scientologiassa: olet joko täysin sisällä, jolloin ihmisyydelläsi ei ole mitään arvoa tai sitten olet "ulkopuolinen", luuseri, halveksittava kriitikko.
Rahan tekeminen on tapa lykätä päätöksiä. Ongelmallisinta on tietää mitä haluaa. Tai haluaako mitään. Nyt minulla on tarpeeksi fyrkkaa siihen, että voin käyttää aikaa omiin juttuihini. Olen laiska opettaja ja teen minimimäärän opetustunteja niin, että nippanappa virka säilyy. Käytännössä olen enemmän tai vähemmän vapaalla toukokuusta lokakuuhun. Sitten kun sohjokelit alkaa, vedän taas tiukkoja koulutusprojekteja ja periodeja. Tästä minä tykkään. Suosittelen. - Rev Love
Saag Paneer kirjoitti:
Aikalailla samoilla fiiliksillä. Meitsin lähtölaskenta alalla alkoi, kun yksi parhaista ystävistäni tappoi itsensä, kun ei saanut makkaramainosta ajoissa valmiiksi! Mainosmaailma on kuin mikä kulttiuskonto hyvänsä. Homma toimii tasan saman periaatteen mukaan kuin esimerkiksi scientologiassa: olet joko täysin sisällä, jolloin ihmisyydelläsi ei ole mitään arvoa tai sitten olet "ulkopuolinen", luuseri, halveksittava kriitikko.
Rahan tekeminen on tapa lykätä päätöksiä. Ongelmallisinta on tietää mitä haluaa. Tai haluaako mitään. Nyt minulla on tarpeeksi fyrkkaa siihen, että voin käyttää aikaa omiin juttuihini. Olen laiska opettaja ja teen minimimäärän opetustunteja niin, että nippanappa virka säilyy. Käytännössä olen enemmän tai vähemmän vapaalla toukokuusta lokakuuhun. Sitten kun sohjokelit alkaa, vedän taas tiukkoja koulutusprojekteja ja periodeja. Tästä minä tykkään. Suosittelen."Tästä minä tykkään. Suosittelen."
Kuulostaa hyvältä ja sinulle sopivalta. Sulla on taatusti luontaista auktoriteettiäkin toimia opettajana. Itse vedän joskus äänenkäyttökursseja ihan harrastuksena ja voittoa tavoittelemattomasti, mutta ei ole aina helppoa keksiä, kuinka toisen saisi oivaltamaan jonkin asian.
Ammatiksi kuitenkin suunnittelen kehoterapeutin opintoja, tahdon holistisesti hoitaa ihmisiä käsilläni ja kuuntelemalla, suoristella selkärankoja ja pyöräytellä luut ja muut sinne minne ne mieluiten menevät. Niilläkin on unelmia. Ja Ne ovat Me. Se on tähän mennessä kiinnostavinta touhua mitä tiedän jos tanssia, laulua ja naisia ei lasketa. - Noidan Tytär
Saag Paneer kirjoitti:
Aikalailla samoilla fiiliksillä. Meitsin lähtölaskenta alalla alkoi, kun yksi parhaista ystävistäni tappoi itsensä, kun ei saanut makkaramainosta ajoissa valmiiksi! Mainosmaailma on kuin mikä kulttiuskonto hyvänsä. Homma toimii tasan saman periaatteen mukaan kuin esimerkiksi scientologiassa: olet joko täysin sisällä, jolloin ihmisyydelläsi ei ole mitään arvoa tai sitten olet "ulkopuolinen", luuseri, halveksittava kriitikko.
Rahan tekeminen on tapa lykätä päätöksiä. Ongelmallisinta on tietää mitä haluaa. Tai haluaako mitään. Nyt minulla on tarpeeksi fyrkkaa siihen, että voin käyttää aikaa omiin juttuihini. Olen laiska opettaja ja teen minimimäärän opetustunteja niin, että nippanappa virka säilyy. Käytännössä olen enemmän tai vähemmän vapaalla toukokuusta lokakuuhun. Sitten kun sohjokelit alkaa, vedän taas tiukkoja koulutusprojekteja ja periodeja. Tästä minä tykkään. Suosittelen.Mitä sinä opetat?
- Saag Paneer
Noidan Tytär kirjoitti:
Mitä sinä opetat?
En kerro. Se olisi sama kuin liittyisin keskusteluun omalla nimelläni. Sorry.
- matkalainen poikkeamassa
Niin se on, että kun elämä pysäyttää, se tuo aina tietyn käännöksen mukanaan, jonka jälkeen suhteuttaa entisen elämänsä siihen tilanteeseen mikä eteen heitetään.
Tällä palstalla ei tykätä jeesustelusta, mutta sen sanon, kostolla ja kostonhimolla luo itselleen tulevaisuuden, jossa kostonkierre palaa itselleen.
Irrottautuminen puolestaan kostonhimon tunteesta on vaikeampaa, mutta se tuo esille kokonaisen uuden maailman.
Kyse ei ole jeesustelusta, vaan siitä että ymmärtää toisten ihmisten opetuksen ja sen, että ymmärtää ettei ole asia toisia ihmisiä opettaa.
Nämä on oivalluksia, mitä olet Rev Love oppinut.
Kostaminen ja vihaaminen on helppoa, siihen pystyy kuka tahansa.
Anteeksiantamisella ja unohtamisella vapauttaa energiansa omaan elämäänsä.
Sitä toisia sitoessa sitoo itsensä. - Qad
Kaikkia näitä ketjun kommentteja tuumaillen en voi välttää että mieleeni taas änkeää kuinka hulvattomasti energiaa ihmiset käyttävät ollakseen mielinkielin toisilleen. Pitää täyttää jotkut ihmeelliset ilmassa leijuvat odotukset; työn, lähimmäisten, koko maailman. Minkä milloinkin. Oikeasti kaiken takana onkin vain se osa omaa itseä mikä on neuroosien syövyttämä installaatio, se joka pyrkii vimmaisesti tekemään "oikein" ja väistämättä ja vääjäämättä tekee väärin koska ei tee niinkuin sisimmässä hyvältä tuntuisi. Nimittäin tällaisessa "vapaassa" länsimaassahan me emme sentään synny sellainen odotustaakka harteilla että on esmes pakko uskoa ja pukeutua siten kuin kaikki muutkin. Enimmäkseen meitä länkkäreitä riivaavat siis melkoisen abstraktit vaatimukset joita itse latelemme itsellemme, kun ei ole sitä ympäristöä jossa lähtisi peräti nirri jos ei tee niinkuin käsketään tehdä.
Itseäni on viimeaikoina alkanut jotenkin jo tympiä tietynlainen "akateeminen" itseilmaisutyyli jota olen pitkään suosinut tietyissä puitteissa. Ehkä olisikin parempi olla taas vaihteeksi sekopää. Viime vuonna sain päähäni että minulla luonnevikaisuutta aiheuttaisi Asperger (lievä), mutta nyt alkaa tuntua että aivan sama vaikka kasvaisi sarvet päässä, pitäisikö tässä aina selitellä kaikki omassa itsessään sillä, tällä ja tuolla. Reteesti vaan siten kuin olotuttaa olla.
Ihmisenä kohtaa ihmiset vasta kun on täydellinen hui ja hai tämä oma neuroottinen itse. Positiivisessa mielessä. Kelpaamattomuuden tunteet johtavat aina torjutuksi tulemisen tunteisiin ja se nostattaa pelkoa ja vihaa muita kohtaan. Tällöin muista piittaa sairaalloisella tavalla; sitten kun heistä ei enää piittaa ollenkaan niin sitten heistä voi todella piitata eli _välittää_.
Rennolla ranteella eläessään suhtautuu hyväksyvästi kaikkiin olemassaolon muotoihin ja toivottaa nämä elämäänsä tervetulleiksi ja iloiten nämä myös toivottaa tervemenneiksi jos se tarpeelliseksi osoittautuupi.- rento...
"Ihmisenä kohtaa ihmiset vasta kun on täydellinen hui ja hai tämä oma neuroottinen itse. Positiivisessa mielessä. Kelpaamattomuuden tunteet johtavat aina torjutuksi tulemisen tunteisiin ja se nostattaa pelkoa ja vihaa muita kohtaan. Tällöin muista piittaa sairaalloisella tavalla; sitten kun heistä ei enää piittaa ollenkaan niin sitten heistä voi todella piitata eli _välittää_.
Rennolla ranteella eläessään suhtautuu hyväksyvästi kaikkiin olemassaolon muotoihin ja toivottaa nämä elämäänsä tervetulleiksi ja iloiten nämä myös toivottaa tervemenneiksi jos se tarpeelliseksi osoittautuupi."
-Tuossa osuit asian ytimeen. Itselläni pyörii villinä päässä kaikenlaisia asioita, mutta minun on helpompi ilmaista itseäni sanallisesti kuin kirjoittamalla. En ole koskaan oppinut kunnolla välimerkkien käyttöä enkä muutakaan kirjoitustyyliä (jotain on vialla) Itse inhoan mainitsemaasi akateemista tyyliä, koska tämänhän pitäisi olla keskustelupalsta ja jos asia tulee ymmärretyksi, niin ei kannattaisi takertua oikeinkirjoituksen sääntöihin, ns pilkun viilaajaksi. - Qad
rento... kirjoitti:
"Ihmisenä kohtaa ihmiset vasta kun on täydellinen hui ja hai tämä oma neuroottinen itse. Positiivisessa mielessä. Kelpaamattomuuden tunteet johtavat aina torjutuksi tulemisen tunteisiin ja se nostattaa pelkoa ja vihaa muita kohtaan. Tällöin muista piittaa sairaalloisella tavalla; sitten kun heistä ei enää piittaa ollenkaan niin sitten heistä voi todella piitata eli _välittää_.
Rennolla ranteella eläessään suhtautuu hyväksyvästi kaikkiin olemassaolon muotoihin ja toivottaa nämä elämäänsä tervetulleiksi ja iloiten nämä myös toivottaa tervemenneiksi jos se tarpeelliseksi osoittautuupi."
-Tuossa osuit asian ytimeen. Itselläni pyörii villinä päässä kaikenlaisia asioita, mutta minun on helpompi ilmaista itseäni sanallisesti kuin kirjoittamalla. En ole koskaan oppinut kunnolla välimerkkien käyttöä enkä muutakaan kirjoitustyyliä (jotain on vialla) Itse inhoan mainitsemaasi akateemista tyyliä, koska tämänhän pitäisi olla keskustelupalsta ja jos asia tulee ymmärretyksi, niin ei kannattaisi takertua oikeinkirjoituksen sääntöihin, ns pilkun viilaajaksi.Rennolla ranteella vaan.
Itse tuolla jossain kun puhuin akateemisuudesta, niin lähinnä itselläni kyse oli siitä kuinka paljon olen noin puolen vuoden sisällä yrittänyt ajatella asioita ns. tieteellisestä näkövinkkelistä käsin. Olla oikein kriittinen, materialistinen ja sen sellaista. Enhän minä sitä enää jaksa, alkaa jo korvista pursua kaikki se skeptisyys ja koko roska. Aikansa kutakin. Nyt tekee mieleni minun olla ihan hulppeasti taas näiden maagisten sun muiden juttujen fani, varsinkin jos tällä palstalla esiintyy edes jonkinlaista aktiviteettia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1179416- 462780
- 1552529
- 222039
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais141786- 131590
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151537"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla111474- 81386
- 141326