Masennuksen uusiutuminen

Uusinut kun on kaiken aikaa masennus päällä. Samat ajatukset kuolemat mielessä ja ahdistaa. Lääkkeitä kyllä käytän mutta en tiedä onko niistäkään apua. Luulisi kun aurinko paistaa ja kesä ettei masentais mutta en saa mitään aikaseks. Ei tää oo kivaa yhtään. Joka päivä samaa ankeutta. Tsemiä sulle...

minulle masennus uusíutui muutaman vuoden päästä, kun työelämässä oli tosi rankkaa. Olin sairastanut keskivaikean masennuksen. Menin sitten uudelleen lääkäriin ja kerroin tunteistani ja lääkäri totesi, että kerran masennuksen sairastettuaan yleensä sairastuvuuskynnys madaltuu ja se uusiutuu helpommin. Sain lääkkeet ja niitä piti syödä sitten monta kuukautta, mutta auttoivat hyvin. Ja jatkoin samaan aikaan työntekoa eli ei tarvinnut jäädä sairauslomalle. Ota ihmeessä nyt yhteyttä lääkäriin, niin hän voi tutkia tilanteesi, ehkäpä lääkitystäsi pitäisi tarkistaa.

Sairastin jo kymmenisen vuotta sitten keskivaikeaa/vaikeaa masennusta ja olin silloin kolmisen vuotta pois työelämästä. V.-99 menin työelämään uudelleen ja vaihtelevalla menestyksellä siellä toimin.
En sitä vakavasti ottanut, mutta näin jälkeenpäin ajatellen olen tajunnut, että jatkuvasti se masennus on taustalla kummitellut ja sitä kautta ilmeisesti mulla oli kovat suorituspaineet itseäni kohtaan.

Viime syksynä sitten pimahti taas ja olen ollut siitä lähtien sairauslomalla vaikean masennuksen ja tunne-elämän epävakauden takia. Pääsiäisenä vaimolta tuli avieroilmoitus täysin yllätyksenä ja jos vielä voisi jonkin vaikeasta masennuksesta diagnosoida vielä vaikeamman, niin sellainen mulla varmaan nyt on.
Kuolema on päivittäin mielessä. Ei välttämättä siksi, että sitä kaipaan, mutta enemmän ja enemmän alan uskoa siihen, että ei se ainakaan huonommaksi mun tilaani tee vaikka täältä maan päältä katoaisinkin.

..se masennuksen piru, lääkkeistä huolimatta. Myös liikunnalla olen yrittänyt hoitaa, mutta silti synkät ajatukset palanneet.

Mulla on kokemuksia masennuksen uusiutumisesta.

Mulla alko jossain vaiheessa meneen vähän paremmin ja jaksoin opiskella ja suunnitella tulevaisuutta. Nyt taas tuntus, että tää masis ois uusiutunu. Mä en jaksa enää edes opiskella. Nyt suunnitelmissa ois mennä takas kouluun ens syksynä, mutta katotaan jaksanko. Paljon kaikkee paskaa pyörii päässä.

Kyllä masennus voi uusia aika helpostikin, varsinkin jos taipumusta masikseen.

Mullakin uusiutuu masennus ja useimmiten olo pahenee talvea myöten, siis jonkinlaista kaamosmasennusta. Olen jo vuosia elänyt sellaisessa kierteessä, että kesäisin luulen olevani parantunut lopullisesti ja sitten syksyllä on alkanut ahdistaa niin, että jäänyt koulut ja työt kesken.
Toisaalta itselle vaikuttaa se, kun en ole hoitanut masennusta alunperinkään kunnolla, vaan jättänyt hoidot aina kesken, joten sitten se on kostautunut myöhemmin...
Elähän vajoa sinne synkkyyteen, vaan koita hakea siihen apua! Oiskohan esim. vahvemmasta lääkkeestä apua?
Eiköhän kannata hoitaa sitä masennusta kaikin mahdollisin keinoin jo heti alkuunsa, ehkä se uusiutumisen riski sitten pienenisi...
Jaksamista!!

en tiedä oisko tästä sulle mitään apua...mut mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika. monilla myös e-pillerit saattavat aiheuttaa kovaa masennusta, painajaisia, paniikkia yms. netissä keskustelupalstoilla paljon keskustelua tästä, joskus pillerien lopetus/vaihto auttaa.mut kaikkea hyvää sulle joka tapauksessa!

Ite olen kans hoitanut masennusta luontaistuotteilla. Etanolitippoja olen nauttinut joka päivä n.500-600ml. Sekoittanut esim mehuun. Se on omalla kohdallani auttanut todella hyvin. Sellaiset viljasta tehdyt tipat ovat hyviä. Myydään 0,7l pulloissa.

Lääkkeitä ei ainakaan kannata lopettaa liian nopeasti, kun huomaa olon parantuneen. Itse tein niin ja masennus palasi puolen vuoden päästä. Lääkkeet pitivät masennuksen piilossa ja sitten...Pitäisi osata elää hetkessä, ei menneessä eikä tulevassa. Ja muistaa että ajatukset, ovat sitten kuinka hirveitä tahansa, ovat vain ajatusten virtaa. Niitä vastaan ei kannata taistella, voimaa vain saavat siitä. Mene luontoon pois hälinästä. Puhdistaa kummasti. Kaikissa vuodenajoissa on omat rikkautensa. Havainnoi luontoa, saat ajatuksia pois itsestäsi. Vähennä somea ,uutisia ja mediaa yleensä. Ota masennus mahdollisuutena johonkin uuteen.

https://twitter.com/rcpsych/status/893154811973185536

Jopa Englannin Royal College of Psychiatrists-opinahjo vastasi Twitterissä kun joku kysyi kun oli mahdollisuus kysyä kysymyksiä masennuslääkkeistä että mitä todisteita sille on että masennus johtuu kemiallisesta epätasapainosta, niin he vastasi näin:

"Vanha idea että masennuslääkkeet korjaa kemiallista epätasapainoa aivoissa on liian yksinkertaistettu väite ja emme tue tätä näkemystä"




https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/15/masentavatko-masennuslaakkeet

Masentavatko masennuslääkkeet?

Robert Whitaker sanoo tieteellisen kirjallisuuden osoittavan valitettavan selvästi, että vaikka jotkut hyötyvät selvästi masennuslääkkeistä, niiden myötä todennäköisyys masennuksen kroonistumiseen kasvaa. Jokaiselle ei käy niin, kyse on riskistä ja todennäköisyyksistä, Whitaker painottaa.

– Masennuslääkkeet toimivat usein paremmin lyhyellä tähtäimellä: ihmiset paranevat, mutta kun seurataan tilannetta aikavälillä vuodesta viiteen vuoteen, tilanne on toinen. Masennus uusiutuu. Vaikuttaa siltä, että potilaat sairastuvat masennukseen kroonisesti, Whitaker linjaa.

Neuropsykologian erikoispsykologi Mira Karrasch nostaa esiin Irving Kirschin meta-analyysin vuodelta 2008.

– Kirsch sai Amerikan lääkevirastolta kaikki kliiniset kokeet eli hän analysoi myös sellaiset kokeet, joiden tuloksia ei ollut koskaan julkaistu. Niiden perusteella masennuslääkkeillä ei ollut kliinisesti merkittävää tehoa lievään ja keskivaikeaan masennukseen.

Mielenterveyslääkkeiden käyttö kasvaa, mutta paraneminen vähenee ja masennus kroonistuu. Mira Karrasch on huolissaan siitä, että nyt lääkitään yhä terveempiä ihmisiä. Kelan tilastojen mukaan suomalaisista seitsemän prosenttia käyttää masennuslääkkeitä. Luku on yli seitsenkertaistunut 20 vuodessa. Samaan aikaan nähdään, että työkyvyttömyyseläkkeelle mielialatekijöitten tai muitten psykiatristen ongelmien takia jäävien määrä koko ajan kasvaa samassa tahdissa. Sama ilmiö nähdään hyvin monessa länsimaassa. Selityksiä voi olla muitakin, mutta olisiko myös lääkkeillä oma roolinsa.


– Tutkijat ovat päätyneet tällaiseen selitykseen: antidepressanttien on tarkoitus kohottaa serotoniiniaktiivisuutta aivoissa. Mutta mitä todellisuudessa tapahtuu: aivot reagoivatkin vähentämällä omaa serotoniiniaktiivisuuttaan. Ironisesti lääke ajaa aivot toimimaan itse asiassa päinvastoin kuin on tarkoitus.

– Olennaista on, että lukuisat tiedemiehet ovat tutkimuskirjallisuuden mukaan päätymässä lopputulokseen, että syy masennuksen kroonistumiseen voisi johtua tästä mekanismista. Aivot yrittävät mukautua lääkkeen luomaan tilaan ja päädytään vastakkaiseen suuntaan, mitä alun perin toivottiin.

Sama kehitys nähdään ympäri maailmaa: mielialalääkkeiden käyttö ja mielialasyistä johtuva työkyvyttömyys lisääntyvät. Todellinen ratkaisu on kuitenkin lähempänä kuin arvaammekaan.

– Mitä voimme tehdä ja mitä voimme tehdä paremmin? Kiinnostavaa on, että koko psykiatrian kentällä paras esimerkki ratkaisuista löytyy Suomen Lapista, Torniosta. Vuodesta 1992 alkaen siellä on hoidettu psykoosiin viittaavia oireita saaneita potilaita niin, että psyykenlääkkeitä on käytetty hyvin valikoivalla tavalla. Vastadiagnosoitujen potilaiden psyykenlääkityksen aloittamista on jopa pyritty välttämään ja tutkittu löytyisikö muita vaihtoehtoja hoitovaihtoehtoja tai keinoja estää oireiden paheneminen, Robert Whitaker sanoo.

– Mitä havaittiin, niin Keroputaan mallin niin kutsutussa open dialog therapy avoimen dialogin mallissa oli, että 80 prosenttia potilaista on viiden vuoden kuluttua töissä tai opiskelemassa. Nämä ovat parhaita tuloksia koko maailmassa, Whitaker tähdentää.

Keroputaan sairaalan mallissa potilas otetaan hoitoon jo ensimmäisistä oireista ja tärkein apu on avoin keskustelu, potilaan kohtaaminen. Lääkkeitä käytetään hyvin rajallisesti ja mahdollisimman lyhyen aikaa.

Kovin tapauskohtaista on tuo masennuslääkkeiden käyttö. Joillain auttaa kovastikin, kuten minulla, ja jotkut eivät saa niistä apua, jopa pahentavat oloa. Itselläni alkoi nuorena sosiaalisella fobialla muuttuen vuosien kuluessa paniikki/ahdistushäiriöstä masennukseen ja depersonalisaatioon. Ilman ssri-lääkitystä olisin kuollut oman käden kautta, tai sitten olisin mennyt psykoosiin. Jos ei itsellä ole kokemusta pahoista mielenterveyden ongelmista, niin en suosittele lääkeiden "demonisointia". Jos ihmisellä alkaa olla itsetuhoisia ajatuksia niin lääkitystä tarvitaan ainakin aluksi. Se voi pelastaa hengen. Ja psykoterapeutti/lääkäri auttaa eteenpäin. Ssri lääkkeet tulivat markkinoille täällä suomessa 1990-luvun alussa. Ja itsemurhat ovat merkittävästi vähentyneet sen jälkeen. Netistä löytyy tästäkin tilastotietoa. Jonknlainen syy/yhteys tuossa täytyy olla.

kyllä noi etanolitipat auttaa useimmilla kun ei vaan tosiaan lopeta liian äkkiä käyttöä.

mulla uusiutuu kans aina siks kun aina kuitenki menee kaik pieleen ja sit tuloo depis taas. niimpä en enää suunnittele mitään isompaa vaan elän kädestä suuhun ja päivän kerrallaan enempiä miettimättä. pmää mukaillen niin luuseri ei pety

kjuyt mulle ssri lääkkeet aiheuttivat nopeasti melkein impotenssin ja asia ei ole vuosienkaan kuluttua lopettamisesta palautunut. muutenki pää meni aika sekavaksi ssrillä.

Mulla masennus on uusinut jonkin ajan päästä kun olen lopetaanut lääkityksen. Lääkkeiden käytön kanssa mulla aikamoista jojoilua. Muutama vuosi sitten kun olin taas lopettamassa, niin lääkäri sanoin, että 60-70 % todennäköisyydellä mulla uusii, ja voi hyvin piankin. Mutta otin riskin. Hitaasti lopettelin, melkein vuosi meni että ajettiin se kokonaan alas. Yksi kesä meni välissä hyvin, mutta sitten iski masennus taas astetta pahempana. Sen jälkeen olen nyt kiltisti, kohta kaksi vuotta, syönyt lääkettä (mielialaa tasaavaa) enkä aio lopettaa kun sen verran lamauttavia noi masennukset ovat olleet ja aina vähän pahenee.

Se nyt vinkkinä aloittajalle, niin kuin vissiinkin joku muukin sanonut, ettei kannata lääkityksen kanssa alkaa kikkailemaan jos se tuntuu auttavan. Mainitsit kyllä että auttaako se lääke varmasti. Voisko annosta titrata tai kokeilla jotain toista lääkettö? Entä onko mahdollisuutta terapiaan?

Loistava asia tietysti on, jos joku pärjää tai jopa paranee masennuksesta/ahdistushäiriöstä ilman lääkkeitä vaikka terapian avulla. Me ihmiset vain tapaamme olla sellaisia, että haemme apua vasta sitten kun alkaa hirttoköysi tms pyöriä mielessä päivittäin. Eli niinkuin minulla ongelmat olivat pikkuhiljaa vuosien ajan kasautuneet jo siihen pisteeseen, että ahdistus alkoi jo aiheuttaa depersonalisaatiota. Silloin oli jo mentävä lääkäriin. Essitalopram on vähentänyt ahdistustani merkittävästi, ja samalla depersonalisaatiota. Hitaasti vain ovat auttaneet masennuksen uusiutumisen jälkeen. Vuosi meni ennenkuin kunnolla auttoi. Pienellä annostuksella mennään, 10mg. Libidoa ei ole huonontanut vaikka sitä uumoilinkin. Parempi erektio on nyt, kui silloin pahasti ahdistuneena ilman lääkkeitä ollessa. Eli kyllä paha masennus vie jo itsestäänkin libidoa alas. Minulla työkaveri joka syönyt ssri tä melkein 20v. Ei koe että niistä olisi ollut suuremmin haittaa. Toinen työkaveri saatiin työkuntoon lääkkeillä kun kakssuuntainen puhkesi. Oli alkaessa tosi huonossa kunnossa osastolla, ja luulimme että ei tule työkuntoiseksi enää, mutta niin vain tuli vuoden päästä takain. Toki terapiastakin oli apua.

Itse aion syödä ssri-lääkkeitä ainakin muutaman vuoden, jos vain pitävät masennuksen/ahdistuksen loitolla. Masennuksen uusiutuminen oli sen verran hirveä kokemus, ja kun lääkkeet auttoivat huomattavasti hitaammin kuin silloin kun eka kerran aloitin. Enkä halunnut nostaa annosta. Perheellisenä ja asuntovelkaisena olisi pysyttävä työkunnossa. Ei ole uskallusta tällä hetkellä lopettaa lääkitystä. En tiedä kestäisinkö taas sitä pahaa epätodellista oloa, jonka saaminen hallintaan voisi olla edellistä kertaa hankalampaa. Hakekaa ihmiset apua jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin tilanne kroonistuu. Vaikka terapia on kallista, niin kannattaa säästää jostain muusta turhemmasta.