Lapsen oikeus uskonnottomaan kasvatukseen?

kuuluvatko vanhemmat kirkkoon vai ei.

Lapselle saa sanoa, että hän joutuu helvettiin, jos hän ei usko jumalaan. "Kristillinen" kasvatus kaikkine pelotteluineen on Suomen lain mukaan sallittavaa. Tai no, minkä tahansa uskonnon mukainen kasvatus.

Vai riippuuko se siitä, onko se uskonto määritelty virallisesti uskonnoksi? Eli onko se rekisteröity uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Siitäkin on olemassa säädökset. Wicca ei ole saanut Suomessa uskonnollista statusta.

Kössönöm kirjoitti:

kuuluvatko vanhemmat kirkkoon vai ei.

Lapselle saa sanoa, että hän joutuu helvettiin, jos hän ei usko jumalaan. "Kristillinen" kasvatus kaikkine pelotteluineen on Suomen lain mukaan sallittavaa. Tai no, minkä tahansa uskonnon mukainen kasvatus.

Vai riippuuko se siitä, onko se uskonto määritelty virallisesti uskonnoksi? Eli onko se rekisteröity uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Siitäkin on olemassa säädökset. Wicca ei ole saanut Suomessa uskonnollista statusta.

Lue lisää

että jos vanhemmat eivät ole kirkkoon kuuluvia eivätkä halua lapselle uskonnollista opetusta hän säästyy paljolta uskonnon tuputukselta.

En sitten tiedä onko lapsen pakko osallistua näihin koulun järjestämiin kirkossa käynteihin vai voiko sieltä olla poissa.

Lisäksi vanhemmat voivat antaa oman käsityksensä mukaista tietoa uskonnoista yleensä ja mitä he niistä ajattelevat.
Ainakin lapsi saa paremman ja monipuolisemman käsityksen asioista kuin ne lapset jotka ovat aivopesuputkessa.

tiedät kyllä kuka kirjoitti:

että jos vanhemmat eivät ole kirkkoon kuuluvia eivätkä halua lapselle uskonnollista opetusta hän säästyy paljolta uskonnon tuputukselta.

En sitten tiedä onko lapsen pakko osallistua näihin koulun järjestämiin kirkossa käynteihin vai voiko sieltä olla poissa.

Lisäksi vanhemmat voivat antaa oman käsityksensä mukaista tietoa uskonnoista yleensä ja mitä he niistä ajattelevat.
Ainakin lapsi saa paremman ja monipuolisemman käsityksen asioista kuin ne lapset jotka ovat aivopesuputkessa.

Lue lisää

joka pitäisi muuttaa. Miksi koulussa opetetaan uskontoa? Ja se on koulussa aina läsnä, vaikka lapsi kävisi Et-opetuksessakin. On uskonnollisia aamunavauksia ja kirkossakäyntejä. Niistä voi olla pois, jos ei kuulu kirkkoon, mutta siinä on se puoli mukana, että lapsi kokee olevansa erilainen ja häntä voidaan myös syrjiä sen takia.

Sitä en myöskään tajua, että koulun juhlatilaisuuksiin liitetään uskonto. Jos lapsi vaikka valitaan syyslukukauden päättäjäisjuhlien laulukuoroon ja se kuoro esiintyy kirkossa, niin milläs siitä sitten laistat?

Kössönöm kirjoitti:

joka pitäisi muuttaa. Miksi koulussa opetetaan uskontoa? Ja se on koulussa aina läsnä, vaikka lapsi kävisi Et-opetuksessakin. On uskonnollisia aamunavauksia ja kirkossakäyntejä. Niistä voi olla pois, jos ei kuulu kirkkoon, mutta siinä on se puoli mukana, että lapsi kokee olevansa erilainen ja häntä voidaan myös syrjiä sen takia.

Sitä en myöskään tajua, että koulun juhlatilaisuuksiin liitetään uskonto. Jos lapsi vaikka valitaan syyslukukauden päättäjäisjuhlien laulukuoroon ja se kuoro esiintyy kirkossa, niin milläs siitä sitten laistat?

Lue lisää

juttu etenkin jos lapsi on ainoa jonka vanhemmat eivät uskonnonopetusta halua.
Pienillä paikkakunnilla muutenkin joutuu helposti silmätikuksi ja tällainen voi helposti johtaa jopa koulukiusaamiseen.

Lapset osaavat olla tavattoman julmia ja jos vielä vanhemmiltaan saavat lisää "asiatietoa" niin ei se hyvä tilanne ole sen lapsen kannalta joka siihen joutuu.

että lapselle sanotaan, että jos hän ei usko jumalan olemassaoloon, niin hän joutuu kuoltuaan ikuiseen kidutukseen? Tajuatko ollenkaan mitä sellainen puhe vaikuttaa lapseen?

Toisaalta hän ei TIEDÄ, onko jumalaa, mutta toisaalta taas hän PELKÄÄ, että vanhempien puheet ovat totta. Ja jos hän on kovin pohtiva lapsi, niin tämä asia saattaa aiheuttaa vaikka minkälaisia pelkotiloja.

... jos jumala kaikessa rakkaudessaan tempaisee toisen vanhemmista pois? Tipahtaako lapsi heti B-ryhmään, kun joutuu yksinhuoltajan lapseksi?

Oman kokemukseni mukaan ne lapset, joita on kuunneltu, ymmärretty ja pidetty kohtuullisessa kurissa ja joista on huolehdittu järkevästi, pärjäävät hyvin, riippumatta siitä onko kotona yksi, kaksi tai enemmän vanhempia, ovatko vanhemmat yhtä, kahta vai useampaa sukupuolta ja kuuntelevatko he Beethovenia, Katri-Helenaa vai heviä.

Minusta on rikollista asettaa lapset eriarvoiseen asemaan jo lähtökohtaisesti sen mukaan, mikä on perhemalli.

Ja se, mikä näyttää ulospäin ehjältä avioliitolta, on joskus todellisuudessa mitä hirvein kidutuskammio ja vankila. Ei tietenkään aina. Pitää vain muistaa, etteivät asiat ole aina juuri niin kuin miltä näyttää.

Aki, puhut kerrankin asiaa näillä keskustelupalstoilla kun puolustat lapsia ja heidän kasvuaan nimenomaan ehjässä perheessä. Mutta kristillinen kasvatus ei missään nimessä ole välttämätöntä lapsen psyykkiselle kehitykselle, päinvastoin. Kun olen katsellut sivusta erään Luumäkeläisen helluntailaisperheen vaiheita voin sanoa että jos uskontokasvatus olisi ollut vapaampaa, olisi lastenkin ajatukset ja ideologiat vapaampia. Uskonnollisessa perheessä kasvaneet lapset eivät osaa nähdä erilaisuutta ihmisen silmin vaikka niin väitetään. Helluntailaiset ja muut äärikarismaattiset hihhulit ovat tuominneet mm. homoseksuaalit, huumeidenkäyttäjät, alkoholinkäyttäjät, esiaviollista seksiä harrastavat ihmiset etc. helvettiin vaikkette voi itsekkään olla varma taivaspaikastanne. Te ette osaa avata silmiänne myötätunnolle ettekä suvaitsevaisuudelle. Ihmiset kasvatetaan muottiin ja jumalanpelolla pidetään nämä ihmisparat herran nuhteessa, olen itsekkin joutunut tälläisen uskonnollisen väkivallan uhriksi. Lehtonen, asumme pienessä kunnassa. Minä tiedän kuka olet ja tiedän mielipiteesi ja juttusi. Luultavasti myös sinä tiedät minut, mutta tuskin tunnet koska minäkään en sinua tunne. Luuletko että saat käännytettyä tavallista kadun väkeä ulkoisella olemuksellasi ja mahtipontisilla ylistyksillä joissa ei ole päätä eikä häntää. Vie viestiä hihhuliystävillesi että opettelisitte maltillisemman linjan ja taidon perustella väitteitänne. Usko on uskomus uskontoon, tieto on tietämistä tieteellisiin faktoihin. Elkää tulko puhumaan uskonasioitanne faktoina koska niitä ne ei ole. Et ole kovin älykäs, mutta kyllin viisas tajutaksesi älysi puutteen, toimi sen mukaisesti. Ja voisit kunnioittaa toisten ihmisten uskonnollista vakaumusta sen verran ettet paasaisi herrasta ja helvetistä ateisteille joiden silmissä olet lähinnä säälittävä pelle.

Eikö kristinuskoon kuulukaan helvetti?

ihmisellä pitäisi ollakaan kuin elää ja kuolla pois?
Sen elämisen aikana pitää tehdä kaikki mitä haluaa ja elää niin, että kuolee tyytyväisenä ja elämästä kyllikseen saaneena.

Uskovaiset elävät koko elämänsä paremman toivossa ja hups vaan siinä se elämä vilahtikin ohi.
Ei ihme, että sitten kuolemaa pelätään niin kovasti, kun ei ole ole elämäänsä elänytkään ja nyt se päättyykin.

"- on karmeaa ,jos lapselle opetetaan ,ettei ihmisellä ole mitään sen kummempaa merkitystä kuin elää ja kuolla pois - kasvattaa ihminen tarkoituksettomuuteen ja katkeraan olemisen tuskaan ,joka loppuu vain kuolemassa... "

Miksi se on mielestäsi karmeaa? Se on luonnollista, eikä siinä ole mitään syytä katkeruudelle. Elämän tarkoitus on elämä, siinä on haastetta kerrakseen. Miksi sillä pitäisi olla joku muu tarkoitus? Jos elää koko ikänsä odottaen jotain muuta, on elämä heitetty hukkaan. Fiksumpaa on koittaa elää tämä ainut hetki niin hyvin kuin mahdollista, ettei lopun tullessa kaduta mikään. Matti Nykänen sanoi hyvin, että "elämä on ihmisen parasta aikaa". Sitä se totisesti on.

"Ateismi on uskonto,vaikkei sitä myönnetäkään ; se ei ole mikään loukkaus,koska kaikki meidän ihmisten "maailmankäsitykset" ovat omalla tavallaan uskontoja ,sillä meillä ei ole varmaa tietoa siitä ,mikä tämän todellisuuden "takana" on."

Ei se ole. Uskotko sinä joulupukkiin, hammaskeijuun tai saunatonttuihin? Jos et usko, oletko sinä kolmen eri uskonnon jäsen: joulupukkiin-uskomattomuus, hammaskeijuun-uskomattomuus ja saunatonttuun-uskomattomuus? Uskotko Allahiin? Onko uskontosi siis "en-usko-allahiin-uskonto"? Ateismi ei ole uskonto. Se on sitä, että ei osallistu uskontoihin.

Valitettavasti tunnut rinnastavan maailmankatsomuksen ja vakaumuksen käsitteen uskonnon käsitteeseen. Ne ovat eri asioita. On olemassa erilaisia maailmankatsomuksia ja vakaumuksia, jokaisella omansa, joista vain osa on uskonnollisia ja tunnustuksellisia, osa tunnustuksettomia ja sekulaareja. Ateismi on sekulaari maailmankatsomus, kristinusko puolestaan on uskonnollinen maailmankatsomus. Mutta ateismi ei ole uskonto, se on vain maailmankatsomus, elämänkatsomus, vakaumus.

Kannattaa kysyä, jos ei tiedä jotain. Voit koska tahansa kysyä ateisteilta apua vaikeisiin asioihin joita et ymmärrä, me autamme mielellämme.

En minä lapselleni ole koskaan sanonut, että hänen elämällään ei ole merkitystä. Päin vastoin. Hän on ainutkertainen ihminen ja on oppinut arvostamaan omaa ainutkertaista elämäänsä.

Äläkä myöskään väitä, että helvetillä pelottelu ei kuulu kristinuskoon. Sehän on sen ydinsanoma.

Eikä ateismi ole uskonto, vaan jumaluskon puuttumista.

Oletko tosiaan sitä mieltä, että emme tiedä mitä kuolema merkitsee? Kun on kuollut, niin ei ole enää olemassa.

Kun sinä väännät pihviä napaasi, niin oletko sitä mieltä, että sen Mansikin sielu leijailee jossain ikivihreillä taivasniityillä?

Uudessa Testamentissa on yli 150 viittausta Helvettiin.

Jeesus puhuu Helvetistä enemmän kuin mistään muusta aiheesta.

"Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä. Enkelit heittävät heidät TULISEEN PÄTSIIN, ja siellä ITKETÄÄN ja kiristellään hampaita." (Jeesus)

"Jumalan poika sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, IKUISEEN TULEEN, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.'" (Jeesus)

"Jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että käsipuolena pääset sisälle elämään, kuin että molemmat kädet tallella joudut HELVETTIIN, SAMMUMATTOMAAN TULEEN." (Jeesus)

"Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan TUSKISSA kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä LIEKEISSÄ on kauhea olla.'" (Jeesus)

"Pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat TULISEEN JÄRVEEN RIKINKATKUISTEN LIESKOJEN keskelle." (Johannes)

"Kuulkaa, te rikkaat! Itkekää ja valittakaa kurjuutta, joka tulee osaksenne. Teidän rikkautenne on lahonnut ja teidän vaatteenne ovat koin syömiä. Teidän kultanne ja hopeanne on ruosteessa. Niiden ruoste on todistava teitä vastaan, ja se SYÖ LIHAANNE KUIN TULI." (Paavali)

Kössönöm kirjoitti:

En minä lapselleni ole koskaan sanonut, että hänen elämällään ei ole merkitystä. Päin vastoin. Hän on ainutkertainen ihminen ja on oppinut arvostamaan omaa ainutkertaista elämäänsä.

Äläkä myöskään väitä, että helvetillä pelottelu ei kuulu kristinuskoon. Sehän on sen ydinsanoma.

Eikä ateismi ole uskonto, vaan jumaluskon puuttumista.

Oletko tosiaan sitä mieltä, että emme tiedä mitä kuolema merkitsee? Kun on kuollut, niin ei ole enää olemassa.

Kun sinä väännät pihviä napaasi, niin oletko sitä mieltä, että sen Mansikin sielu leijailee jossain ikivihreillä taivasniityillä?

Lue lisää

uskovana vanhempana en arvosta elämää ainutkertaisena? PAH, sanon minä.

Joku tuossa ylempänä kirjoittaa myöskin potaskaa. Kirjoittaa, että uskovaisen elämä hupskahtaa ohi ihan elämättä, kuolemaa peljätessä.

todé kirjoitti:

uskovana vanhempana en arvosta elämää ainutkertaisena? PAH, sanon minä.

Joku tuossa ylempänä kirjoittaa myöskin potaskaa. Kirjoittaa, että uskovaisen elämä hupskahtaa ohi ihan elämättä, kuolemaa peljätessä.

Lue lisää

minun kirjoitukseeni?
Varoitin tuolla äsken jo sinua puhumasta pehmoisia tai et pääse mukaan retkelle.

tiedät kyllä kuka kirjoitti:

minun kirjoitukseeni?
Varoitin tuolla äsken jo sinua puhumasta pehmoisia tai et pääse mukaan retkelle.

kuitenkin lähteä jonnekin? Milloin ja minne olette menossa, ja kenen kanssa?

UN Convention 27. artikla kohta 1.

Article 27
1. States Parties recognize the right of every child to a standard of living adequate for the child's physical, mental, spiritual, moral and social development.

Eli lapsella on oikeus tarpeelliseen elintasoon, joka käsittää fyysisen, mentaalisen, henkisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksen. Lapsella ei ole oikeutta kieltäytyä näistä.

"Ateistit kieltävät lapsiltansa uskonnon."

Lapset eivät ajattelisikaan mitään jumalia, jos niistä ei heille puhuttaisi.

Kössönöm kirjoitti:

"Ateistit kieltävät lapsiltansa uskonnon."

Lapset eivät ajattelisikaan mitään jumalia, jos niistä ei heille puhuttaisi.

lapsella on oikeus uskontoon, mutta ei lupaa kieltäytyä siitä itsenäisesti.

Kössönöm kirjoitti:

"Ateistit kieltävät lapsiltansa uskonnon."

Lapset eivät ajattelisikaan mitään jumalia, jos niistä ei heille puhuttaisi.

Mitä meninkään tekemään? En kertonut koskaan lapsilleni örkeistä! Kielsin heiltä uskon örkkeihin!

Vahinkoa on nyt myöhäistä korjata. Tuleekohan lapsistani nyt jotain hippejä ja homoja? Vielä ei näy oireita, mutta...

dammit kirjoitti:

Mitä meninkään tekemään? En kertonut koskaan lapsilleni örkeistä! Kielsin heiltä uskon örkkeihin!

Vahinkoa on nyt myöhäistä korjata. Tuleekohan lapsistani nyt jotain hippejä ja homoja? Vielä ei näy oireita, mutta...

Lue lisää

kuulla örkeistä, mutta heillä ei ole oikeutta olla kuuntelematta, jos haluat niistä kertoa.

Nunyabeezwax kirjoitti:

lapsella on oikeus uskontoon, mutta ei lupaa kieltäytyä siitä itsenäisesti.

mutta se on väärin.

En voi kuin ällistellä sitä, että lapsille opetetaan uskontoa koulussa. Siis todella opetetaan jotain jumalaa totena. Täysin edesvastuutonta touhua.

Kössönöm kirjoitti:

"Ateistit kieltävät lapsiltansa uskonnon."

Lapset eivät ajattelisikaan mitään jumalia, jos niistä ei heille puhuttaisi.

Lauseen takana oli tälläinen ajatus. Ateistin lapsi haluaisi mennä rippikouluun tai leirille, mutta ateistivanhemmat kieltävät.

huolestunut isi kirjoitti:

Lauseen takana oli tälläinen ajatus. Ateistin lapsi haluaisi mennä rippikouluun tai leirille, mutta ateistivanhemmat kieltävät.

vaikka ei kirkkoon kuulunutkaan. Nyt kuuluu. Se oli hänen valintansa.

Kössönöm kirjoitti:

vaikka ei kirkkoon kuulunutkaan. Nyt kuuluu. Se oli hänen valintansa.

... kuuluu ihmisoikeuksiin. Ateisti voi aivan hyvin kunnioittaa sitä niin oman lapsen kuin muidenkin kohdalla. Ei ole minun asiani ajatella lapseni puolesta. Mutta velvollisuuteni on suojella häntä helvettipelotteluilta kasvuiässä.

kiltti täti kirjoitti:

... kuuluu ihmisoikeuksiin. Ateisti voi aivan hyvin kunnioittaa sitä niin oman lapsen kuin muidenkin kohdalla. Ei ole minun asiani ajatella lapseni puolesta. Mutta velvollisuuteni on suojella häntä helvettipelotteluilta kasvuiässä.

Lue lisää

Meillä ei tosiaan puhuttu jumalolennoista yhtään mitään, mutta ikävä kyllä hän joutui päiväkodissa ja koulussa tekemisiin uskonnon kanssa. Ja myös sukulaisteni puolelta sitä uskontoa tuputettiin.

Hänen rippileirinsä johtui ihan siitä, että kaveritkin menivät.

Kössönöm kirjoitti:

Meillä ei tosiaan puhuttu jumalolennoista yhtään mitään, mutta ikävä kyllä hän joutui päiväkodissa ja koulussa tekemisiin uskonnon kanssa. Ja myös sukulaisteni puolelta sitä uskontoa tuputettiin.

Hänen rippileirinsä johtui ihan siitä, että kaveritkin menivät.

Lue lisää

pian aikuiseksi tultuaan koska hän ei ollut lainkaan kiinnostunut uskonasioista.

Toisille tulee rippikouluiässä innostus uskontoon ja leireillä osataa sitä ruokkia todella hyvin.

Herkemmät ovat leiriltä tultuaan aivan hurmostilassa tiedän pari tällaista tapausta.
Oma lapsenikin oli "vähän outo" hetken aikaa, kuunteli hengellisiä nuortenlauluja yms.

Se meni kyllä pian ohi.

lapseni erosi kirkosta kirjoitti:

pian aikuiseksi tultuaan koska hän ei ollut lainkaan kiinnostunut uskonasioista.

Toisille tulee rippikouluiässä innostus uskontoon ja leireillä osataa sitä ruokkia todella hyvin.

Herkemmät ovat leiriltä tultuaan aivan hurmostilassa tiedän pari tällaista tapausta.
Oma lapsenikin oli "vähän outo" hetken aikaa, kuunteli hengellisiä nuortenlauluja yms.

Se meni kyllä pian ohi.

Lue lisää

Tuo uskonto tuli kuvioihin sukulaisiltani. Otti päähän, että heiltä tuli kaikenlaista jeesus-kasettia sun muuta.

Mutta siis kaverien takia hän rippileirille meni. Jos olisikin se systeemi kuin ennen muinoin, että oli vaan se rippikoulu, jossa joku pönäkkä papinkutale puhuisi puuduttavia raamatunlauseita, niin moniko sinne menisi?

Kössönöm kirjoitti:

Tuo uskonto tuli kuvioihin sukulaisiltani. Otti päähän, että heiltä tuli kaikenlaista jeesus-kasettia sun muuta.

Mutta siis kaverien takia hän rippileirille meni. Jos olisikin se systeemi kuin ennen muinoin, että oli vaan se rippikoulu, jossa joku pönäkkä papinkutale puhuisi puuduttavia raamatunlauseita, niin moniko sinne menisi?

Lue lisää

ettet sinä ihan nuori olekaan.
Mutta kirjoitin kyllä ihan totta äsken lapsestani, hänelle kävi juuri noin, että ei innostunut uskosta kuitenkaan.

Kun on kaikenlaista ratsastus-, laskettelu-, patikointi- ym. leirejä niin monetkaan nuoret eivät taaskaan halua erottua porukasta ja menevät sen sekä rippilahjojen toivossa riparille.

ps. puusilimän tultiin siihen tulokseen, että sinuun on tarttunut anopista ovelaa savolaisuutta.
Mutta et siitä jutustelusta mitään ymmärrä se käytiin savoksi;)tr

;) ;) ( olen lyhent. nimeni) kirjoitti:

ettet sinä ihan nuori olekaan.
Mutta kirjoitin kyllä ihan totta äsken lapsestani, hänelle kävi juuri noin, että ei innostunut uskosta kuitenkaan.

Kun on kaikenlaista ratsastus-, laskettelu-, patikointi- ym. leirejä niin monetkaan nuoret eivät taaskaan halua erottua porukasta ja menevät sen sekä rippilahjojen toivossa riparille.

ps. puusilimän tultiin siihen tulokseen, että sinuun on tarttunut anopista ovelaa savolaisuutta.
Mutta et siitä jutustelusta mitään ymmärrä se käytiin savoksi;)tr

Lue lisää

ollenkaan ovela. Kiltti ihminen hän oli.

... ja uskonto ovat kaksi eri asiaa.

Minun lapseni eivät ole saaneet minkäänlaista uskonnollista kasvatusta, mutta selkeät moraaliset suuntaviivat kyllä. Ihan hyvin on mennyt.

Kun sanot, että kristinuskon sanoma on pelastus, niin voitko tarkentaa - pelastus mistä tai miltä? Eikö se nyt ole ihan sama asia kuin pelotella helvetillä - usko jeesuksen, niin pelastut! (*mumisten puoliääneen* "helvetiltä")

"Eikö lapsella sitten ole oikeutta uskontokasvatukseen?"

- Mitä se uskontokasvatus on? Sitäkö, että jos et usko jonkun jumalolennon (vanhempien määräämän) olemassaoloon, niin joudut helvettiin?

"Mihin katsomukseen hänet sitten pitäisi ylipäätään kasvattaa?"

- Eikö se sinun mielestäsi riitä, että lasta neuvoo kunnioittamaan luontoa ja elämää ylipäätään?

"Onko vaihtoehtona sitten vapaus uskonnosta lapsena, jotta hän aikuisiällä voi tehdä oman valintansa?"

- Älytöntä soopaa! Tehdä muka valintansa. Ai, että mihinkäs minä nyt sitten niinku hei alkaisin totanoi niinku uskoo?

"Jos näin pitäisi toimia, lapsi pitäisi saada käytännössä ateistinen eli uskonnoton kasvatus. Onko se sitten katsomusten tasa-arvoa, jota esim. vapaa-ajattelijat ajavat tähän maahan?"

- Juuri näin.

"Näen asiassa muutaman ongelman.

Täysi katsomuksen vapaus ja katsomusten tasa-arvo tarkoittaa mielestäni sitä, ettei lasta pitäisi kasvattaa yhtään mihinkään katsomukseen, ei uskonnolliseen tai uskonnottomaan. Miten lapsi sitten kehittyisi tällaisessa tilanteessa moraalisesti tai henkisesti? Ei yhtikäs mitenkään. Katsomuskasvatuksen tarkoitus on antaa lapselle moraalinen kasvatus, josta käsin hän voi tehdä eettisiä valintoja ja tarkastella maailmaa yms.. Lapsen oma katsomus on hänen vanhempiensa katsomus, koska hän kasvaa kyseisessä ympäristössä. On se sitten uskonnollinen tai uskonnoton, se on hänen oma katsomuksensa siinä yhteydessä. Tuntuu vain siltä näissä viesteissä, että uskonnollinen kasvatus on rikollista toimintaa, jossa lapsi mieli "raiskataan" eikä hänellä ole vapautta tehdä omia valintoja. Ainoa oikeanlainen katsomuskasvatus olisi sitten uskonnoton... Onko se katsomusten tasavertaisuutta? Ei millään tavalla."

- Sanooko sana humanismi sinulle mitään?

"Lapsen oikeus on YK:n julistuksen mukaan saada tasapainoinen henkinen ja moraalinen kasvu. Se antaa oikeuden katsomuskasvatukseen, joka on hänen omansa eli sen ympäristön, jossa lapsi kasvaa. Se on sitten uskonnoton tai uskonnollinen, katsomuksina ne ovat samanarvoisia."

- Sinusta on siis oikeaa tasa-arvoa se, että jotkut lapset silvotaan allahinsa nimessä ja joitain pelotellaan helvetillä jos eivät tee kuten vanhempansa väittävät jumalan vaativan tehtäväksi? Ja sen sinä toki suot tasa-arvon nimissä, että jotkut lapset näiltä jutuilta uskonnottomissa kodeissa säästetään. KIITOS!

"Ja mikä ihmeen helvetillä pelottelu? Itse en tiedä yhtään perhettä, jotka tätä harrastaisivat. Helvetillä pelottelu ei ole kristinuskon sanoma, vaan se on pelastus."

- Älä viitsi! Helvetti kuuluu kristinuskon ytimeen. Ihan turha vättää muuta. Jos sinä et tunne henk.kohtaisesti perheitä joissa tätä asiaa vatvottaisiin, niin se ei todellakaan tarkoita etteikö näin olisi. Käy nyt joutessasi lukemassa vaikka eri uskispalstoja, niin sieltä löytyy juttua jos jonkinlaista syistä, joiden takia helvettiin joutuu.

"Kristillinen kasvatus mitä itse olen sen omakohtaisesti kokenut on ollut Jumalan rakkauden opetusta, opettamista että olen merkityksellinen ihminen Jumalalle, olen Jumalan lapsi, Jeesus on minut pelastanut jne. Minua ei ainakaan ole helvetillä peloteltu. Tuollainen pelotteleva kasvatus on erittäin marginaalista ja sen yleistäminen tuolla tavalla antaa virheellistä informaatiota."

- Jos sinua ei ole helvetillä peloteltu, niin olet rusinapullauskiskodin kasvatti. Kaikilla ei ole näin. Lue nyt se raamattusi ensin, ennen kuin alat minun kanssani vänkäämään siitä, mikä kuuluu kristinuskoon!

"Joo, pitäkää hauskaa. Aurinkoista kesää!"

- Sitä samaa.

kiltti täti kirjoitti:

... ja uskonto ovat kaksi eri asiaa.

Minun lapseni eivät ole saaneet minkäänlaista uskonnollista kasvatusta, mutta selkeät moraaliset suuntaviivat kyllä. Ihan hyvin on mennyt.

Kun sanot, että kristinuskon sanoma on pelastus, niin voitko tarkentaa - pelastus mistä tai miltä? Eikö se nyt ole ihan sama asia kuin pelotella helvetillä - usko jeesuksen, niin pelastut! (*mumisten puoliääneen* "helvetiltä")

Lue lisää

"Kun sanot, että kristinuskon sanoma on pelastus, niin voitko tarkentaa - pelastus mistä tai miltä? Eikö se nyt ole ihan sama asia kuin pelotella helvetillä - usko jeesuksen, niin pelastut! (*mumisten puoliääneen* "helvetiltä") "

- Tuossa se juuri on, mitä nämä rusinapullauskikset kilvan kieltävät. Siinä se on lauseen sisään rakennettu se helvetillä pelottelu! Just näin.

Katsotaan, miten tämäkin keskustelu tästä etenee. Käyn vain pikaisesti kahvilla hengähtämässä.

Kössönöm kirjoitti:

"Eikö lapsella sitten ole oikeutta uskontokasvatukseen?"

- Mitä se uskontokasvatus on? Sitäkö, että jos et usko jonkun jumalolennon (vanhempien määräämän) olemassaoloon, niin joudut helvettiin?

"Mihin katsomukseen hänet sitten pitäisi ylipäätään kasvattaa?"

- Eikö se sinun mielestäsi riitä, että lasta neuvoo kunnioittamaan luontoa ja elämää ylipäätään?

"Onko vaihtoehtona sitten vapaus uskonnosta lapsena, jotta hän aikuisiällä voi tehdä oman valintansa?"

- Älytöntä soopaa! Tehdä muka valintansa. Ai, että mihinkäs minä nyt sitten niinku hei alkaisin totanoi niinku uskoo?

"Jos näin pitäisi toimia, lapsi pitäisi saada käytännössä ateistinen eli uskonnoton kasvatus. Onko se sitten katsomusten tasa-arvoa, jota esim. vapaa-ajattelijat ajavat tähän maahan?"

- Juuri näin.

"Näen asiassa muutaman ongelman.

Täysi katsomuksen vapaus ja katsomusten tasa-arvo tarkoittaa mielestäni sitä, ettei lasta pitäisi kasvattaa yhtään mihinkään katsomukseen, ei uskonnolliseen tai uskonnottomaan. Miten lapsi sitten kehittyisi tällaisessa tilanteessa moraalisesti tai henkisesti? Ei yhtikäs mitenkään. Katsomuskasvatuksen tarkoitus on antaa lapselle moraalinen kasvatus, josta käsin hän voi tehdä eettisiä valintoja ja tarkastella maailmaa yms.. Lapsen oma katsomus on hänen vanhempiensa katsomus, koska hän kasvaa kyseisessä ympäristössä. On se sitten uskonnollinen tai uskonnoton, se on hänen oma katsomuksensa siinä yhteydessä. Tuntuu vain siltä näissä viesteissä, että uskonnollinen kasvatus on rikollista toimintaa, jossa lapsi mieli "raiskataan" eikä hänellä ole vapautta tehdä omia valintoja. Ainoa oikeanlainen katsomuskasvatus olisi sitten uskonnoton... Onko se katsomusten tasavertaisuutta? Ei millään tavalla."

- Sanooko sana humanismi sinulle mitään?

"Lapsen oikeus on YK:n julistuksen mukaan saada tasapainoinen henkinen ja moraalinen kasvu. Se antaa oikeuden katsomuskasvatukseen, joka on hänen omansa eli sen ympäristön, jossa lapsi kasvaa. Se on sitten uskonnoton tai uskonnollinen, katsomuksina ne ovat samanarvoisia."

- Sinusta on siis oikeaa tasa-arvoa se, että jotkut lapset silvotaan allahinsa nimessä ja joitain pelotellaan helvetillä jos eivät tee kuten vanhempansa väittävät jumalan vaativan tehtäväksi? Ja sen sinä toki suot tasa-arvon nimissä, että jotkut lapset näiltä jutuilta uskonnottomissa kodeissa säästetään. KIITOS!

"Ja mikä ihmeen helvetillä pelottelu? Itse en tiedä yhtään perhettä, jotka tätä harrastaisivat. Helvetillä pelottelu ei ole kristinuskon sanoma, vaan se on pelastus."

- Älä viitsi! Helvetti kuuluu kristinuskon ytimeen. Ihan turha vättää muuta. Jos sinä et tunne henk.kohtaisesti perheitä joissa tätä asiaa vatvottaisiin, niin se ei todellakaan tarkoita etteikö näin olisi. Käy nyt joutessasi lukemassa vaikka eri uskispalstoja, niin sieltä löytyy juttua jos jonkinlaista syistä, joiden takia helvettiin joutuu.

"Kristillinen kasvatus mitä itse olen sen omakohtaisesti kokenut on ollut Jumalan rakkauden opetusta, opettamista että olen merkityksellinen ihminen Jumalalle, olen Jumalan lapsi, Jeesus on minut pelastanut jne. Minua ei ainakaan ole helvetillä peloteltu. Tuollainen pelotteleva kasvatus on erittäin marginaalista ja sen yleistäminen tuolla tavalla antaa virheellistä informaatiota."

- Jos sinua ei ole helvetillä peloteltu, niin olet rusinapullauskiskodin kasvatti. Kaikilla ei ole näin. Lue nyt se raamattusi ensin, ennen kuin alat minun kanssani vänkäämään siitä, mikä kuuluu kristinuskoon!

"Joo, pitäkää hauskaa. Aurinkoista kesää!"

- Sitä samaa.

Lue lisää

Huomasinpa, että jäi jotain tuosta helvetillä pelottelusta pois.

Perusolettamus kristinuskossa on se, että helvetti ja taivas ovat olemassa ja todellisia. Ateistinen näkemys on, että ne ovat mielikuvistusta. Pelottelu-sana kohtaa tässä erilaista näkökantaa. Ateistinen näkökulma on se, jos oikein tulkitsen, että lapsille opetetaan sellaista, mikä ei ole totta ja näin saadaan lapset pelottelun avulla uskovaisiksi. Kristillinen näkökulma taasen kuuluu, että ihminen läpikotaisesti pahana olentona (syntiinlankeemussa turmeltui koko ihmisolemus) on pysyvästi erossa hyvyydestä ja elämästä eli Jumalasta. Turmeltuneena olentona ihminen ei elä vaan kuolee lopullisesti ja ikuisuus on ikuinen ero Jumalasta, helvetti, kadotus, ikuinen kuolema... Monta termiä joka tapauksessa on kuvaamassa samaa asiaaa.

Tuosta lähtökohdasta kristillisessä uskontokasvatuksessa opetetaan pelastusta (oikein luitte, vaikken sitä kirjoittanut) helvetiltä. Kohde on nimenomaan pelastus, ei helvetti. Pelottelu on joka tapauksessa väärä kasvatuskeino, harmillista, jos sitä todella käytetään. Uskontokasvatuksen tehtävä on opettaa, ettei itse asiassa tarvitse pelätä mitään helvettiin joutumista (joka on todellinen), koska Jeesus on tehnyt sitä sun tätä jne.. Tuon uskoakseni tiedätte, mitä tarkoitan. Kasvatuskeinona ei pitäisi käyttää pelottelua, vaan rakkautta. En tuon selkeämmin osaa tässä vaiheessa asiaa selittää.

Itseni on kasvatettu juuri siten, ettei helvetillä peloteltu, vaikka siitä opetettiin, vaan ettei sitä tarvitse pelastuksen takia pelätä. Ja, olen lukenut Raamatun pariin kertaan lävitse ja tunnen sen.

Muutama kommentti vielä.

"Mihin katsomukseen hänet sitten pitäisi ylipäätään kasvattaa?"
"- Eikö se sinun mielestäsi riitä, että lasta neuvoo kunnioittamaan luontoa ja elämää ylipäätään?"

- Tässä yhteydessä vanhempi joka tapauksessa kasvattaa häntä omaan katsomukseensa. Luonnon ja elämän kunnioittaminen ovat sellaisia arvoja ihmisellä, että ne edellyttävät katsomusta.

"Onko vaihtoehtona sitten vapaus uskonnosta lapsena, jotta hän aikuisiällä voi tehdä oman valintansa?"
"- Älytöntä soopaa! Tehdä muka valintansa. Ai, että mihinkäs minä nyt sitten niinku hei alkaisin totanoi niinku uskoo?"

- Täsmälleen, sait kiinni juuri sen idean, jota hainkin. Nimittäin asian absurdiuden. Saako uskontokasvatusta antaa vasta aikuisille? Sitä hain tuossa. Vasta täysi-ikäisenä ihminen voisi päättää itsenäisesti vapaana yksilönä oman uskonnollisen katsomuksensa tai olla valitsematta.

"- Sanooko sana humanismi sinulle mitään?"

- Kyllä, humanismi sanoo minulle jotain. Mutta onko se uskonnottomana katsomuksena sitten se oikea katsomus, jonka mukaan täytyisi kasvattaa? Ihmisten kunnioittaminen, vapaus, tasa-arvo, ihmisarvo, ihmisoikeudet yms. kuuluvat yhtälailla kristilliseen kasvatukseen, vaikkei se täysimääräisenä aina pääsekään esille. Tosin, kaikki mitä humanismin näkökulmasta pidetään hyvinä ja tasa-arvoisina, ei uskonnollisesta näkökulmasta ole sitä. Tästä en lähde kirjoittelemaan esimerkkejä.

"- Sinusta on siis oikeaa tasa-arvoa se, että jotkut lapset silvotaan allahinsa nimessä ja joitain pelotellaan helvetillä jos eivät tee kuten vanhempansa väittävät jumalan vaativan tehtäväksi? Ja sen sinä toki suot tasa-arvon nimissä, että jotkut lapset näiltä jutuilta uskonnottomissa kodeissa säästetään. KIITOS!"

- Ole hyvä vain. Mitä tekemistä islamilla on tämän aiheen kanssa. YK:n julistuksen ovat kirjoittaneet länsimaalaiset ja ne on tarkoitettu toteutettaviksi länsimaiden tarkoittamalla tavalla. Muslimit eivät ole näitä sopimuksia ratifioineet sillä tavalla, kuin ne on tarkoitettu. Silpominen yms. ovat edelleen väärin. Tasa-arvo on länsimainen ihanne, jonka muslimit tulkitsevat pahimmillaan kristillisen katsomuksen tunkemiseksi heidän alueelleen. Kirjoitin edellä, että pelottelu on väärä kasvatustapa, varsinkin jos sillä pakotetaan johonkin. Se, mitä Jumala tahtoo ihmisen tekevän, niin pitäisi olla vapaaehtoista, tiedostamatonta toimintaa parhaimmillaan, ei pakottamista pelottelun kautta. Joskus, missä tahansa katsomuskasvatuksessa, oikean ja väärän opettamiseen joudutaan käyttämään pakotusta siten, että jokin on vain pakko tehdä.

Kristillisen opetuksen olen sisäistänyt hyvin vahvasti henkilökohtaisesti. Kasvatukseni ei sinällään sinulle kuulu, mutta enemmän aikuisiällä olen oman katsomukseni asiat oppinut nimenomaan tuntemaan tunteiden kautta.

Aurinkoista kesää edelleenkin!

Villehart kirjoitti:

Huomasinpa, että jäi jotain tuosta helvetillä pelottelusta pois.

Perusolettamus kristinuskossa on se, että helvetti ja taivas ovat olemassa ja todellisia. Ateistinen näkemys on, että ne ovat mielikuvistusta. Pelottelu-sana kohtaa tässä erilaista näkökantaa. Ateistinen näkökulma on se, jos oikein tulkitsen, että lapsille opetetaan sellaista, mikä ei ole totta ja näin saadaan lapset pelottelun avulla uskovaisiksi. Kristillinen näkökulma taasen kuuluu, että ihminen läpikotaisesti pahana olentona (syntiinlankeemussa turmeltui koko ihmisolemus) on pysyvästi erossa hyvyydestä ja elämästä eli Jumalasta. Turmeltuneena olentona ihminen ei elä vaan kuolee lopullisesti ja ikuisuus on ikuinen ero Jumalasta, helvetti, kadotus, ikuinen kuolema... Monta termiä joka tapauksessa on kuvaamassa samaa asiaaa.

Tuosta lähtökohdasta kristillisessä uskontokasvatuksessa opetetaan pelastusta (oikein luitte, vaikken sitä kirjoittanut) helvetiltä. Kohde on nimenomaan pelastus, ei helvetti. Pelottelu on joka tapauksessa väärä kasvatuskeino, harmillista, jos sitä todella käytetään. Uskontokasvatuksen tehtävä on opettaa, ettei itse asiassa tarvitse pelätä mitään helvettiin joutumista (joka on todellinen), koska Jeesus on tehnyt sitä sun tätä jne.. Tuon uskoakseni tiedätte, mitä tarkoitan. Kasvatuskeinona ei pitäisi käyttää pelottelua, vaan rakkautta. En tuon selkeämmin osaa tässä vaiheessa asiaa selittää.

Itseni on kasvatettu juuri siten, ettei helvetillä peloteltu, vaikka siitä opetettiin, vaan ettei sitä tarvitse pelastuksen takia pelätä. Ja, olen lukenut Raamatun pariin kertaan lävitse ja tunnen sen.

Muutama kommentti vielä.

"Mihin katsomukseen hänet sitten pitäisi ylipäätään kasvattaa?"
"- Eikö se sinun mielestäsi riitä, että lasta neuvoo kunnioittamaan luontoa ja elämää ylipäätään?"

- Tässä yhteydessä vanhempi joka tapauksessa kasvattaa häntä omaan katsomukseensa. Luonnon ja elämän kunnioittaminen ovat sellaisia arvoja ihmisellä, että ne edellyttävät katsomusta.

"Onko vaihtoehtona sitten vapaus uskonnosta lapsena, jotta hän aikuisiällä voi tehdä oman valintansa?"
"- Älytöntä soopaa! Tehdä muka valintansa. Ai, että mihinkäs minä nyt sitten niinku hei alkaisin totanoi niinku uskoo?"

- Täsmälleen, sait kiinni juuri sen idean, jota hainkin. Nimittäin asian absurdiuden. Saako uskontokasvatusta antaa vasta aikuisille? Sitä hain tuossa. Vasta täysi-ikäisenä ihminen voisi päättää itsenäisesti vapaana yksilönä oman uskonnollisen katsomuksensa tai olla valitsematta.

"- Sanooko sana humanismi sinulle mitään?"

- Kyllä, humanismi sanoo minulle jotain. Mutta onko se uskonnottomana katsomuksena sitten se oikea katsomus, jonka mukaan täytyisi kasvattaa? Ihmisten kunnioittaminen, vapaus, tasa-arvo, ihmisarvo, ihmisoikeudet yms. kuuluvat yhtälailla kristilliseen kasvatukseen, vaikkei se täysimääräisenä aina pääsekään esille. Tosin, kaikki mitä humanismin näkökulmasta pidetään hyvinä ja tasa-arvoisina, ei uskonnollisesta näkökulmasta ole sitä. Tästä en lähde kirjoittelemaan esimerkkejä.

"- Sinusta on siis oikeaa tasa-arvoa se, että jotkut lapset silvotaan allahinsa nimessä ja joitain pelotellaan helvetillä jos eivät tee kuten vanhempansa väittävät jumalan vaativan tehtäväksi? Ja sen sinä toki suot tasa-arvon nimissä, että jotkut lapset näiltä jutuilta uskonnottomissa kodeissa säästetään. KIITOS!"

- Ole hyvä vain. Mitä tekemistä islamilla on tämän aiheen kanssa. YK:n julistuksen ovat kirjoittaneet länsimaalaiset ja ne on tarkoitettu toteutettaviksi länsimaiden tarkoittamalla tavalla. Muslimit eivät ole näitä sopimuksia ratifioineet sillä tavalla, kuin ne on tarkoitettu. Silpominen yms. ovat edelleen väärin. Tasa-arvo on länsimainen ihanne, jonka muslimit tulkitsevat pahimmillaan kristillisen katsomuksen tunkemiseksi heidän alueelleen. Kirjoitin edellä, että pelottelu on väärä kasvatustapa, varsinkin jos sillä pakotetaan johonkin. Se, mitä Jumala tahtoo ihmisen tekevän, niin pitäisi olla vapaaehtoista, tiedostamatonta toimintaa parhaimmillaan, ei pakottamista pelottelun kautta. Joskus, missä tahansa katsomuskasvatuksessa, oikean ja väärän opettamiseen joudutaan käyttämään pakotusta siten, että jokin on vain pakko tehdä.

Kristillisen opetuksen olen sisäistänyt hyvin vahvasti henkilökohtaisesti. Kasvatukseni ei sinällään sinulle kuulu, mutta enemmän aikuisiällä olen oman katsomukseni asiat oppinut nimenomaan tuntemaan tunteiden kautta.

Aurinkoista kesää edelleenkin!

Lue lisää

"Täsmälleen, sait kiinni juuri sen idean, jota hainkin. Nimittäin asian absurdiuden. Saako uskontokasvatusta antaa vasta aikuisille? Sitä hain tuossa. Vasta täysi-ikäisenä ihminen voisi päättää itsenäisesti vapaana yksilönä oman uskonnollisen katsomuksensa tai olla valitsematta."

- Mitä ihmeen uskontokasvatusta??? Me puhumme nyt kyllä ihan eri kieltä. Sinä et yhtään tajua mitä tarkoitan.

Kukaan ei ala ihan itsekseen uskomaan mihinkään jumalaan, jos jostain sellaisesta ei ole hänelle puhuttu. Kukaan ei keksi itsekseen, että joku Jeesus oli olemassa, joka syntyi neitsyestä(heh), ja on triangelijumalasta kolmannes.

Miksi pitää väittää noin tajuttoman typerää juttua kenellekään, kun jumalista ei ole mitään näyttöä. Siis MIKSI?

"Mitä tekemistä islamilla on tämän aiheen kanssa."

- Islam on uskomus siinä kuin kristinuskokin. Siksi.

"Tuosta lähtökohdasta kristillisessä uskontokasvatuksessa opetetaan pelastusta (oikein luitte, vaikken sitä kirjoittanut) helvetiltä. Kohde on nimenomaan pelastus, ei helvetti."

- Pelastusta miltä? Siis helvetiltä.

Uskonnoton kasvatus ei ole ateistista kasvatusta.

Oikein ääriateistinen kasvatus sisältäisi esimerkiksi seuraavia uskonnollisesta kasvatuksesta tuttuja elementtejä:

-ateistisia ruoka- ja iltarukouksia
-ateistisia iltapäiväkerhoja
-ateistisia kesäleirejä
-ateismi(i)n opettamista verovaroin yhdeksän vuoden ajan
-ateistisia juhlapyhiä
-ateistisissa kokouksissa käymistä
-ateististen kirjojen lukemista
-ateististen eli Kiistattomien Tosiasioiden opettamista
-ateistisen pelastuksen lupaamista (tai vaihtoehtoisesti ikuista kärsimystä)

Uskonnottomaan kasvatukseen ei kuulu mikään edellämainituista. Jos pidät uskonnotonta kasvatusta epäreiluna, niin onko sellainenkin kasvatus epätasa-arvoista, jossa ei opeteta lasta uskomaan ufoihin tai lentäviin lehmiin?

"Täysi katsomuksen vapaus ja katsomusten tasa-arvo tarkoittaa mielestäni sitä, ettei lasta pitäisi kasvattaa yhtään mihinkään katsomukseen, ei uskonnolliseen tai uskonnottomaan. Miten lapsi sitten kehittyisi tällaisessa tilanteessa moraalisesti tai henkisesti?"

Moraalia ja ihmisyyttä pystyy opettamaan ilman uskonnon tai ateismin tuputtamistakin. Ja varsinkin ilman niitä:

Kaveria ei saa lyödä, koska se sattuu.

vai

Kaveria ei saa lyödä, koska Jumala loi kaikki ihmiset ja myös Jeesuksen, joka kärsi ja kuoli syntiemme, kuten homoseksuaalisuuden ja uskonnottomuuden, tähden ja joka sanoi, että kaveria ei saa lyödä, koska Jumala on kerran päättänyt, että niin on hyvä.

"Lapsen oma katsomus on hänen vanhempiensa katsomus, koska hän kasvaa kyseisessä ympäristössä. On se sitten uskonnollinen tai uskonnoton, se on hänen oma katsomuksensa siinä yhteydessä."

Tuohon vedoten tulisi hyväksyä myös rasistinen kasvatus, koska se on LAPSEN OMA KATSOMUS.

"Tuntuu vain siltä näissä viesteissä, että uskonnollinen kasvatus on rikollista toimintaa, jossa lapsi mieli "raiskataan" eikä hänellä ole vapautta tehdä omia valintoja."

Ei ole uskonnottomien kritisoijien vika, että kristinusko todella sisältää paljon jumalallisia ohjeita ja määräyksiä, jotka eivät ehkä teoriassa estä tekemästä omia valintoja, mutta pitävät huolen, että tietyistä "valinnoista", kuten uskonnottomuudesta tai homoseksuaalisuudesta, rangaistaan ankarasti.

Villehart kirjoitti:

Huomasinpa, että jäi jotain tuosta helvetillä pelottelusta pois.

Perusolettamus kristinuskossa on se, että helvetti ja taivas ovat olemassa ja todellisia. Ateistinen näkemys on, että ne ovat mielikuvistusta. Pelottelu-sana kohtaa tässä erilaista näkökantaa. Ateistinen näkökulma on se, jos oikein tulkitsen, että lapsille opetetaan sellaista, mikä ei ole totta ja näin saadaan lapset pelottelun avulla uskovaisiksi. Kristillinen näkökulma taasen kuuluu, että ihminen läpikotaisesti pahana olentona (syntiinlankeemussa turmeltui koko ihmisolemus) on pysyvästi erossa hyvyydestä ja elämästä eli Jumalasta. Turmeltuneena olentona ihminen ei elä vaan kuolee lopullisesti ja ikuisuus on ikuinen ero Jumalasta, helvetti, kadotus, ikuinen kuolema... Monta termiä joka tapauksessa on kuvaamassa samaa asiaaa.

Tuosta lähtökohdasta kristillisessä uskontokasvatuksessa opetetaan pelastusta (oikein luitte, vaikken sitä kirjoittanut) helvetiltä. Kohde on nimenomaan pelastus, ei helvetti. Pelottelu on joka tapauksessa väärä kasvatuskeino, harmillista, jos sitä todella käytetään. Uskontokasvatuksen tehtävä on opettaa, ettei itse asiassa tarvitse pelätä mitään helvettiin joutumista (joka on todellinen), koska Jeesus on tehnyt sitä sun tätä jne.. Tuon uskoakseni tiedätte, mitä tarkoitan. Kasvatuskeinona ei pitäisi käyttää pelottelua, vaan rakkautta. En tuon selkeämmin osaa tässä vaiheessa asiaa selittää.

Itseni on kasvatettu juuri siten, ettei helvetillä peloteltu, vaikka siitä opetettiin, vaan ettei sitä tarvitse pelastuksen takia pelätä. Ja, olen lukenut Raamatun pariin kertaan lävitse ja tunnen sen.

Muutama kommentti vielä.

"Mihin katsomukseen hänet sitten pitäisi ylipäätään kasvattaa?"
"- Eikö se sinun mielestäsi riitä, että lasta neuvoo kunnioittamaan luontoa ja elämää ylipäätään?"

- Tässä yhteydessä vanhempi joka tapauksessa kasvattaa häntä omaan katsomukseensa. Luonnon ja elämän kunnioittaminen ovat sellaisia arvoja ihmisellä, että ne edellyttävät katsomusta.

"Onko vaihtoehtona sitten vapaus uskonnosta lapsena, jotta hän aikuisiällä voi tehdä oman valintansa?"
"- Älytöntä soopaa! Tehdä muka valintansa. Ai, että mihinkäs minä nyt sitten niinku hei alkaisin totanoi niinku uskoo?"

- Täsmälleen, sait kiinni juuri sen idean, jota hainkin. Nimittäin asian absurdiuden. Saako uskontokasvatusta antaa vasta aikuisille? Sitä hain tuossa. Vasta täysi-ikäisenä ihminen voisi päättää itsenäisesti vapaana yksilönä oman uskonnollisen katsomuksensa tai olla valitsematta.

"- Sanooko sana humanismi sinulle mitään?"

- Kyllä, humanismi sanoo minulle jotain. Mutta onko se uskonnottomana katsomuksena sitten se oikea katsomus, jonka mukaan täytyisi kasvattaa? Ihmisten kunnioittaminen, vapaus, tasa-arvo, ihmisarvo, ihmisoikeudet yms. kuuluvat yhtälailla kristilliseen kasvatukseen, vaikkei se täysimääräisenä aina pääsekään esille. Tosin, kaikki mitä humanismin näkökulmasta pidetään hyvinä ja tasa-arvoisina, ei uskonnollisesta näkökulmasta ole sitä. Tästä en lähde kirjoittelemaan esimerkkejä.

"- Sinusta on siis oikeaa tasa-arvoa se, että jotkut lapset silvotaan allahinsa nimessä ja joitain pelotellaan helvetillä jos eivät tee kuten vanhempansa väittävät jumalan vaativan tehtäväksi? Ja sen sinä toki suot tasa-arvon nimissä, että jotkut lapset näiltä jutuilta uskonnottomissa kodeissa säästetään. KIITOS!"

- Ole hyvä vain. Mitä tekemistä islamilla on tämän aiheen kanssa. YK:n julistuksen ovat kirjoittaneet länsimaalaiset ja ne on tarkoitettu toteutettaviksi länsimaiden tarkoittamalla tavalla. Muslimit eivät ole näitä sopimuksia ratifioineet sillä tavalla, kuin ne on tarkoitettu. Silpominen yms. ovat edelleen väärin. Tasa-arvo on länsimainen ihanne, jonka muslimit tulkitsevat pahimmillaan kristillisen katsomuksen tunkemiseksi heidän alueelleen. Kirjoitin edellä, että pelottelu on väärä kasvatustapa, varsinkin jos sillä pakotetaan johonkin. Se, mitä Jumala tahtoo ihmisen tekevän, niin pitäisi olla vapaaehtoista, tiedostamatonta toimintaa parhaimmillaan, ei pakottamista pelottelun kautta. Joskus, missä tahansa katsomuskasvatuksessa, oikean ja väärän opettamiseen joudutaan käyttämään pakotusta siten, että jokin on vain pakko tehdä.

Kristillisen opetuksen olen sisäistänyt hyvin vahvasti henkilökohtaisesti. Kasvatukseni ei sinällään sinulle kuulu, mutta enemmän aikuisiällä olen oman katsomukseni asiat oppinut nimenomaan tuntemaan tunteiden kautta.

Aurinkoista kesää edelleenkin!

Lue lisää

Ei se haittaa kuule ollenkaan! Ostat vain tätä SuperChrist-pöntönputsausainetta, se pelastaa sinut! Käytä sitä aamuin illoin ja aina muutenkin kun siltä tuntuu. Opeta lapsillesikin sen käyttö, ai että pönttösi kiiltää ja olet selviytynyt voittajana! Ihanaa, olet löytänyt koko pönttöelämän tarkoituksen ja koko perheesi ja sukusikin kaikki pöntöt sädehtivät puhtauttaan! Olet kirkastettu, samoin sinun pönttösi!

Jaa, etkö halua ostaa SuperChrist-ainetta? Kuules, silloin olet tosi pulassa. Ei tämän näin pitänyt mennä. Olisit nyt vain heti lähtenyt tähän putsaushomman mukaan. Sori, nyt on myöhäistä. Joudut paskomaan housuusi seuraavat... öö sanotaan nyt alkajaisiksi kymmenen miljoonaa vuotta.

Mitä, sinullehan sanottiin selvästi alusta saakka, että SuperChrist PELASTAA. Painotimme nimenomaan tuota viimeistä sanaa. Olisit uskonut, höhlä! Muita aineita ei ole eikä tule, nyt hus helvettin siitä, heips.

Kössönöm kirjoitti:

"Täsmälleen, sait kiinni juuri sen idean, jota hainkin. Nimittäin asian absurdiuden. Saako uskontokasvatusta antaa vasta aikuisille? Sitä hain tuossa. Vasta täysi-ikäisenä ihminen voisi päättää itsenäisesti vapaana yksilönä oman uskonnollisen katsomuksensa tai olla valitsematta."

- Mitä ihmeen uskontokasvatusta??? Me puhumme nyt kyllä ihan eri kieltä. Sinä et yhtään tajua mitä tarkoitan.

Kukaan ei ala ihan itsekseen uskomaan mihinkään jumalaan, jos jostain sellaisesta ei ole hänelle puhuttu. Kukaan ei keksi itsekseen, että joku Jeesus oli olemassa, joka syntyi neitsyestä(heh), ja on triangelijumalasta kolmannes.

Miksi pitää väittää noin tajuttoman typerää juttua kenellekään, kun jumalista ei ole mitään näyttöä. Siis MIKSI?

"Mitä tekemistä islamilla on tämän aiheen kanssa."

- Islam on uskomus siinä kuin kristinuskokin. Siksi.

"Tuosta lähtökohdasta kristillisessä uskontokasvatuksessa opetetaan pelastusta (oikein luitte, vaikken sitä kirjoittanut) helvetiltä. Kohde on nimenomaan pelastus, ei helvetti."

- Pelastusta miltä? Siis helvetiltä.

Lue lisää

Tämä keskustelu on näköjään jämähtänyt pattitilanteeseen, kun kumpikaan ei ymmärrä mitä toinen osapuoli tarkoittaa. Jos kerta siellä höyryää, täällä savuaa lujaa!

Olen ilmaissut siis itseni todella epäselvästi, jos ajatuksestani ei saa kiinni. Missä iässä ihmiselle saisi antaa uskontokasvatusta ja missä iässä hän itse on kykenevä itsenäisesti päättämään, kuuluko johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan vai ei? Ja vasta aikuisiälläkö ihminen voi päättää, valitseeko hän uskonnollisen katsomuksen vai uskonnottoman? Nämä ovat pääkysymyksiäni.

Onko lapsella oikeutta uskontokasvatukseen? Ilmeisesti ateistinen näkemys on ei, koska se aiheuttaa lapsessa pelkoa ja lapsi saattaa uskoa satuolentoihin ja muihin huuhaa-juttuihin. Uskonnoton katsomuskasvatus suojelee lasta sitten tällaiselta aivopesulta. Mitä sitten tarjota tilalle?

Itse olen asettanut kaikki katsomukset samanarvoisiksi, sekä uskonnollisen että uskonnottoman. Lapsella on oikeus saada sen kaltaista katsomuskasvatusta, joka on hänen oma katsomuksensa. Katsomuksen luonnollisesti sanelee pääasiallisesti perhe ja ympäristö, jossa hän kasvaa. Jos se on uskonnollinen, niin silloin lapsen oma katsomus on uskonnollinen. Jos se on uskonnoton, silloin katsomus on uskonnoton. Katsomusvapaata kasvatusta ei ole ja vanhemmat ja kasvattajat tuppaavat kasvattamaan lapsensa omaan katsomukseensa. Mikä sitten on oikeanlaista katsomuskasvatusta?

Vaikuttaa siltä, että kaikki lapset pitäisi alkuun kasvattaa uskonnottomiksi. Tilalle tarjotaan näköjään ateistien puolelta kaikille sopivaa humanismia, joka takaisi yhtenäisen katsomus- ja arvopohjan. Humanismi sentään perustuu ihmisen järkeilemiin ja todentamiin arvoihin ja totuuksiin. Tekojen ja seurausten kautta voidaan päätellä, mikä valinta on oikea ja mikä väärä. Kun ihminen on täysi-ikäinen, hän voisi silloin itse vapaasti päättää, omaksuuko hän uskonnollisen vai uskonnottoman katsomuksen. Uskonnoista hän voi itse reippaasti lähteä hankkimaan tietoa ja kysyä asioista uskovaisilta. Kunhan hän ei ole lapsena saanut kokea pelottelua esim. kristinuskon puolelta helvetillä, hän aikuisiällä voi oman järkensä ja saamansa katsomuskasvatuksen avulla ottaa vastaan uskonnollista tietoa kriittisesti ja arvioida sitä samalla tavalla.

Onko tämä sitten todellista katsomusvapautta? Tuo edellä oleva kärjistetty kuvaus asettaa uskonnottoman katsomuskasvatuksen ylivertaiseen asemaan muihin katsomuksiin, eli uskonnollisiin, nähden. Eli, löytyykö ateisteilta minkäänlaista kunnioitusta uskonnollisia katsomuksia kohtaan? Tiedetäänkö niistä todellisuudessa mitään tuon taivaallista? Tässä helvetillä pelottelu on mennyt tässä saman jankkaamiseksi uudelleen ja uudelleen. Kristillisen kasvatuksen ei pitäisi olla missään määrin pelottelua helvetillä, vaan opetusta Jumalan voitosta kuolemasta ja kaikesta pahasta. Lapsi on Jumalan oma eikä helvettiin joutumista tarvitse pelätä saati sitten mitenkään itse ajatella. Kohde opetuksessa on pelastus, kylläkin helvetiltä, mutta painotus on Jumalan rakkaudessa. Lapselle tulee kyllä pelkotiloja, kun hän ymmärtää oman ja muiden kuolevaisuuden. Pelkotiloja tulee yhtälailla aikuisellekin, on muistettava tämä.

Tilanne on lapsen kohdalla se, miten asia kohdataan yhdessä vanhempien kanssa. Kristillinen kasvatus tarjoaa turvaksi kuolemanjälkeisen elämän, ikuisen elämän. Kuolemaa ja omaa katoamista ei tarvitse pelätä, koska Jumala pelastaa kaikelta tältä ja antaa ikuisen elämän, koska hän rakastaa. Lapsen turva on kristillisessä katsomuksessa Jumalassa. Helvettiä ei tietääkseni paljoa ääneen lausuta, koska Taivas on se olennainen seikka. Myöhemmässä vaiheessa, lapsen saadessa enemmän ikää, tietääkseni mukaan tulee helvetti, muttei sitä asiaa tarvitse pelätä.

En tiedä, mitä ateistit opettavat kuolemasta ja muusta. Onko se maatumista? Katoamista? En tiedä, vai puhutaanko siitä vai ei? Tuosta tekstistäni voi kyllä repiä sen helvetillä pelottelun, mutta silloin sen keskeinen ajatus on ymmärretty väärin. Jos ymmärretään väärin, niin voivoi… En voi kerrassaan mitään.

Katsomuskasvatuksessa terve järki kuuluu asiaan. Kristilliseen katsomuskasvatukseen tietääkseni kuuluu ihmisten kunnioittaminen ja vahingoittaminen on väärin. Islam on eri asia tässä hommassa ja siinä uskonnossa pätee eri säännöt. Islamin suhteen on turha vedota mihinkään ihmisoikeuksien tai vastaaviin julistuksiin, koska niiden edustamat ja islamin edustamat arvot ovat erilaisia. Muslimit tulkitsevat ihmisoikeudet länsimaalaisten tuputuksena ja suojautuvat uskontoonsa. Silpominen on kristillisessä mielessä väärin kuten kasvattaminen vihaamiseen tai ihmisten asettamiseen eriarvoisiksi, vrt. rasismi.

Oli kyseessä mikä katsomus tahansa, sitä ihminen osaa käyttää väärin. Kristinuskon nimissä on tehty hirmutekoja, mutta esim. keskiajan tekoja selittää osaltaan myös sen aikaisten ihmisten ajattelu ja mentaliteetti. Ne eroavat nykyajan ihmisten vastaavista. Nykypäivän kristillisyys ei kykenisi enää kuvittelemaankaan moisia tekoja. Niistä on opittu. Yhtä lailla ruumiita on tullut ateistienkin kautta: Ranskan vallankumous, Natsi-Saksa, Neuvostoliitto, Kiina… Ruumiita on tullut uskonnottomuuden nimissäkin. Uskontoa tai uskonnottomuutta osataan hyödyntää vallankäytön välineenä tasan tarkkaan ja sen nimissä voidaan perustella hirmutekoja. Kyse on, jälleen kerran, ihmisestä… Ongelmana on se, että tämä ihminen käsittää toimivansa aivan oikein…

Yksi kysymys on sitten Jumalan olemassaolo. Kristityillä ovat todisteensa Jumalan olemassaololle, mutta en eivät ole tiedemaailmassa päteviä. Kristinusko käsittää Jumalan täysin todelliseksi ja itsestäänselvyydeksi, ettei olemassaolosta tarvitse edes kiistellä.

Siinä, ehkä selkeämmin… Toisaalta, miksi edes vaivautua. So long!

Villehart kirjoitti:

Tämä keskustelu on näköjään jämähtänyt pattitilanteeseen, kun kumpikaan ei ymmärrä mitä toinen osapuoli tarkoittaa. Jos kerta siellä höyryää, täällä savuaa lujaa!

Olen ilmaissut siis itseni todella epäselvästi, jos ajatuksestani ei saa kiinni. Missä iässä ihmiselle saisi antaa uskontokasvatusta ja missä iässä hän itse on kykenevä itsenäisesti päättämään, kuuluko johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan vai ei? Ja vasta aikuisiälläkö ihminen voi päättää, valitseeko hän uskonnollisen katsomuksen vai uskonnottoman? Nämä ovat pääkysymyksiäni.

Onko lapsella oikeutta uskontokasvatukseen? Ilmeisesti ateistinen näkemys on ei, koska se aiheuttaa lapsessa pelkoa ja lapsi saattaa uskoa satuolentoihin ja muihin huuhaa-juttuihin. Uskonnoton katsomuskasvatus suojelee lasta sitten tällaiselta aivopesulta. Mitä sitten tarjota tilalle?

Itse olen asettanut kaikki katsomukset samanarvoisiksi, sekä uskonnollisen että uskonnottoman. Lapsella on oikeus saada sen kaltaista katsomuskasvatusta, joka on hänen oma katsomuksensa. Katsomuksen luonnollisesti sanelee pääasiallisesti perhe ja ympäristö, jossa hän kasvaa. Jos se on uskonnollinen, niin silloin lapsen oma katsomus on uskonnollinen. Jos se on uskonnoton, silloin katsomus on uskonnoton. Katsomusvapaata kasvatusta ei ole ja vanhemmat ja kasvattajat tuppaavat kasvattamaan lapsensa omaan katsomukseensa. Mikä sitten on oikeanlaista katsomuskasvatusta?

Vaikuttaa siltä, että kaikki lapset pitäisi alkuun kasvattaa uskonnottomiksi. Tilalle tarjotaan näköjään ateistien puolelta kaikille sopivaa humanismia, joka takaisi yhtenäisen katsomus- ja arvopohjan. Humanismi sentään perustuu ihmisen järkeilemiin ja todentamiin arvoihin ja totuuksiin. Tekojen ja seurausten kautta voidaan päätellä, mikä valinta on oikea ja mikä väärä. Kun ihminen on täysi-ikäinen, hän voisi silloin itse vapaasti päättää, omaksuuko hän uskonnollisen vai uskonnottoman katsomuksen. Uskonnoista hän voi itse reippaasti lähteä hankkimaan tietoa ja kysyä asioista uskovaisilta. Kunhan hän ei ole lapsena saanut kokea pelottelua esim. kristinuskon puolelta helvetillä, hän aikuisiällä voi oman järkensä ja saamansa katsomuskasvatuksen avulla ottaa vastaan uskonnollista tietoa kriittisesti ja arvioida sitä samalla tavalla.

Onko tämä sitten todellista katsomusvapautta? Tuo edellä oleva kärjistetty kuvaus asettaa uskonnottoman katsomuskasvatuksen ylivertaiseen asemaan muihin katsomuksiin, eli uskonnollisiin, nähden. Eli, löytyykö ateisteilta minkäänlaista kunnioitusta uskonnollisia katsomuksia kohtaan? Tiedetäänkö niistä todellisuudessa mitään tuon taivaallista? Tässä helvetillä pelottelu on mennyt tässä saman jankkaamiseksi uudelleen ja uudelleen. Kristillisen kasvatuksen ei pitäisi olla missään määrin pelottelua helvetillä, vaan opetusta Jumalan voitosta kuolemasta ja kaikesta pahasta. Lapsi on Jumalan oma eikä helvettiin joutumista tarvitse pelätä saati sitten mitenkään itse ajatella. Kohde opetuksessa on pelastus, kylläkin helvetiltä, mutta painotus on Jumalan rakkaudessa. Lapselle tulee kyllä pelkotiloja, kun hän ymmärtää oman ja muiden kuolevaisuuden. Pelkotiloja tulee yhtälailla aikuisellekin, on muistettava tämä.

Tilanne on lapsen kohdalla se, miten asia kohdataan yhdessä vanhempien kanssa. Kristillinen kasvatus tarjoaa turvaksi kuolemanjälkeisen elämän, ikuisen elämän. Kuolemaa ja omaa katoamista ei tarvitse pelätä, koska Jumala pelastaa kaikelta tältä ja antaa ikuisen elämän, koska hän rakastaa. Lapsen turva on kristillisessä katsomuksessa Jumalassa. Helvettiä ei tietääkseni paljoa ääneen lausuta, koska Taivas on se olennainen seikka. Myöhemmässä vaiheessa, lapsen saadessa enemmän ikää, tietääkseni mukaan tulee helvetti, muttei sitä asiaa tarvitse pelätä.

En tiedä, mitä ateistit opettavat kuolemasta ja muusta. Onko se maatumista? Katoamista? En tiedä, vai puhutaanko siitä vai ei? Tuosta tekstistäni voi kyllä repiä sen helvetillä pelottelun, mutta silloin sen keskeinen ajatus on ymmärretty väärin. Jos ymmärretään väärin, niin voivoi… En voi kerrassaan mitään.

Katsomuskasvatuksessa terve järki kuuluu asiaan. Kristilliseen katsomuskasvatukseen tietääkseni kuuluu ihmisten kunnioittaminen ja vahingoittaminen on väärin. Islam on eri asia tässä hommassa ja siinä uskonnossa pätee eri säännöt. Islamin suhteen on turha vedota mihinkään ihmisoikeuksien tai vastaaviin julistuksiin, koska niiden edustamat ja islamin edustamat arvot ovat erilaisia. Muslimit tulkitsevat ihmisoikeudet länsimaalaisten tuputuksena ja suojautuvat uskontoonsa. Silpominen on kristillisessä mielessä väärin kuten kasvattaminen vihaamiseen tai ihmisten asettamiseen eriarvoisiksi, vrt. rasismi.

Oli kyseessä mikä katsomus tahansa, sitä ihminen osaa käyttää väärin. Kristinuskon nimissä on tehty hirmutekoja, mutta esim. keskiajan tekoja selittää osaltaan myös sen aikaisten ihmisten ajattelu ja mentaliteetti. Ne eroavat nykyajan ihmisten vastaavista. Nykypäivän kristillisyys ei kykenisi enää kuvittelemaankaan moisia tekoja. Niistä on opittu. Yhtä lailla ruumiita on tullut ateistienkin kautta: Ranskan vallankumous, Natsi-Saksa, Neuvostoliitto, Kiina… Ruumiita on tullut uskonnottomuuden nimissäkin. Uskontoa tai uskonnottomuutta osataan hyödyntää vallankäytön välineenä tasan tarkkaan ja sen nimissä voidaan perustella hirmutekoja. Kyse on, jälleen kerran, ihmisestä… Ongelmana on se, että tämä ihminen käsittää toimivansa aivan oikein…

Yksi kysymys on sitten Jumalan olemassaolo. Kristityillä ovat todisteensa Jumalan olemassaololle, mutta en eivät ole tiedemaailmassa päteviä. Kristinusko käsittää Jumalan täysin todelliseksi ja itsestäänselvyydeksi, ettei olemassaolosta tarvitse edes kiistellä.

Siinä, ehkä selkeämmin… Toisaalta, miksi edes vaivautua. So long!

Lue lisää

"Missä iässä ihmiselle saisi antaa uskontokasvatusta ja missä iässä hän itse on kykenevä itsenäisesti päättämään, kuuluko johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan vai ei?"

- Tässä se juuri on se juttu, jota en ymmärrä. Miksi pitäisi antaa mitään uskontokasvatusta, kun niistä jumalista ei tasan tarkkaan ole kenelläkään mitään todisteita. Pelkkiä väitteitä!

"Itse olen asettanut kaikki katsomukset samanarvoisiksi, sekä uskonnollisen että uskonnottoman. Lapsella on oikeus saada sen kaltaista katsomuskasvatusta, joka on hänen oma katsomuksensa."

- Ja tässä toinen. Lapsen uskonnollinen stauts määräytyy hänen huoltajiensa mukaan, eikä siis ole hänen OMA katsomuksensa.

Olet oikeassa, tätä on turha jatkaa, koska et millään kykene tajuamaan sitä asiaa, että se "uskontokasvatus" on pelkkää luulojen levittämistä lapsen mieleen. Se on LUULEMISTA ja silti sitä totena lapselle selitetään. Joten so long.

Villehart kirjoitti:

Tämä keskustelu on näköjään jämähtänyt pattitilanteeseen, kun kumpikaan ei ymmärrä mitä toinen osapuoli tarkoittaa. Jos kerta siellä höyryää, täällä savuaa lujaa!

Olen ilmaissut siis itseni todella epäselvästi, jos ajatuksestani ei saa kiinni. Missä iässä ihmiselle saisi antaa uskontokasvatusta ja missä iässä hän itse on kykenevä itsenäisesti päättämään, kuuluko johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan vai ei? Ja vasta aikuisiälläkö ihminen voi päättää, valitseeko hän uskonnollisen katsomuksen vai uskonnottoman? Nämä ovat pääkysymyksiäni.

Onko lapsella oikeutta uskontokasvatukseen? Ilmeisesti ateistinen näkemys on ei, koska se aiheuttaa lapsessa pelkoa ja lapsi saattaa uskoa satuolentoihin ja muihin huuhaa-juttuihin. Uskonnoton katsomuskasvatus suojelee lasta sitten tällaiselta aivopesulta. Mitä sitten tarjota tilalle?

Itse olen asettanut kaikki katsomukset samanarvoisiksi, sekä uskonnollisen että uskonnottoman. Lapsella on oikeus saada sen kaltaista katsomuskasvatusta, joka on hänen oma katsomuksensa. Katsomuksen luonnollisesti sanelee pääasiallisesti perhe ja ympäristö, jossa hän kasvaa. Jos se on uskonnollinen, niin silloin lapsen oma katsomus on uskonnollinen. Jos se on uskonnoton, silloin katsomus on uskonnoton. Katsomusvapaata kasvatusta ei ole ja vanhemmat ja kasvattajat tuppaavat kasvattamaan lapsensa omaan katsomukseensa. Mikä sitten on oikeanlaista katsomuskasvatusta?

Vaikuttaa siltä, että kaikki lapset pitäisi alkuun kasvattaa uskonnottomiksi. Tilalle tarjotaan näköjään ateistien puolelta kaikille sopivaa humanismia, joka takaisi yhtenäisen katsomus- ja arvopohjan. Humanismi sentään perustuu ihmisen järkeilemiin ja todentamiin arvoihin ja totuuksiin. Tekojen ja seurausten kautta voidaan päätellä, mikä valinta on oikea ja mikä väärä. Kun ihminen on täysi-ikäinen, hän voisi silloin itse vapaasti päättää, omaksuuko hän uskonnollisen vai uskonnottoman katsomuksen. Uskonnoista hän voi itse reippaasti lähteä hankkimaan tietoa ja kysyä asioista uskovaisilta. Kunhan hän ei ole lapsena saanut kokea pelottelua esim. kristinuskon puolelta helvetillä, hän aikuisiällä voi oman järkensä ja saamansa katsomuskasvatuksen avulla ottaa vastaan uskonnollista tietoa kriittisesti ja arvioida sitä samalla tavalla.

Onko tämä sitten todellista katsomusvapautta? Tuo edellä oleva kärjistetty kuvaus asettaa uskonnottoman katsomuskasvatuksen ylivertaiseen asemaan muihin katsomuksiin, eli uskonnollisiin, nähden. Eli, löytyykö ateisteilta minkäänlaista kunnioitusta uskonnollisia katsomuksia kohtaan? Tiedetäänkö niistä todellisuudessa mitään tuon taivaallista? Tässä helvetillä pelottelu on mennyt tässä saman jankkaamiseksi uudelleen ja uudelleen. Kristillisen kasvatuksen ei pitäisi olla missään määrin pelottelua helvetillä, vaan opetusta Jumalan voitosta kuolemasta ja kaikesta pahasta. Lapsi on Jumalan oma eikä helvettiin joutumista tarvitse pelätä saati sitten mitenkään itse ajatella. Kohde opetuksessa on pelastus, kylläkin helvetiltä, mutta painotus on Jumalan rakkaudessa. Lapselle tulee kyllä pelkotiloja, kun hän ymmärtää oman ja muiden kuolevaisuuden. Pelkotiloja tulee yhtälailla aikuisellekin, on muistettava tämä.

Tilanne on lapsen kohdalla se, miten asia kohdataan yhdessä vanhempien kanssa. Kristillinen kasvatus tarjoaa turvaksi kuolemanjälkeisen elämän, ikuisen elämän. Kuolemaa ja omaa katoamista ei tarvitse pelätä, koska Jumala pelastaa kaikelta tältä ja antaa ikuisen elämän, koska hän rakastaa. Lapsen turva on kristillisessä katsomuksessa Jumalassa. Helvettiä ei tietääkseni paljoa ääneen lausuta, koska Taivas on se olennainen seikka. Myöhemmässä vaiheessa, lapsen saadessa enemmän ikää, tietääkseni mukaan tulee helvetti, muttei sitä asiaa tarvitse pelätä.

En tiedä, mitä ateistit opettavat kuolemasta ja muusta. Onko se maatumista? Katoamista? En tiedä, vai puhutaanko siitä vai ei? Tuosta tekstistäni voi kyllä repiä sen helvetillä pelottelun, mutta silloin sen keskeinen ajatus on ymmärretty väärin. Jos ymmärretään väärin, niin voivoi… En voi kerrassaan mitään.

Katsomuskasvatuksessa terve järki kuuluu asiaan. Kristilliseen katsomuskasvatukseen tietääkseni kuuluu ihmisten kunnioittaminen ja vahingoittaminen on väärin. Islam on eri asia tässä hommassa ja siinä uskonnossa pätee eri säännöt. Islamin suhteen on turha vedota mihinkään ihmisoikeuksien tai vastaaviin julistuksiin, koska niiden edustamat ja islamin edustamat arvot ovat erilaisia. Muslimit tulkitsevat ihmisoikeudet länsimaalaisten tuputuksena ja suojautuvat uskontoonsa. Silpominen on kristillisessä mielessä väärin kuten kasvattaminen vihaamiseen tai ihmisten asettamiseen eriarvoisiksi, vrt. rasismi.

Oli kyseessä mikä katsomus tahansa, sitä ihminen osaa käyttää väärin. Kristinuskon nimissä on tehty hirmutekoja, mutta esim. keskiajan tekoja selittää osaltaan myös sen aikaisten ihmisten ajattelu ja mentaliteetti. Ne eroavat nykyajan ihmisten vastaavista. Nykypäivän kristillisyys ei kykenisi enää kuvittelemaankaan moisia tekoja. Niistä on opittu. Yhtä lailla ruumiita on tullut ateistienkin kautta: Ranskan vallankumous, Natsi-Saksa, Neuvostoliitto, Kiina… Ruumiita on tullut uskonnottomuuden nimissäkin. Uskontoa tai uskonnottomuutta osataan hyödyntää vallankäytön välineenä tasan tarkkaan ja sen nimissä voidaan perustella hirmutekoja. Kyse on, jälleen kerran, ihmisestä… Ongelmana on se, että tämä ihminen käsittää toimivansa aivan oikein…

Yksi kysymys on sitten Jumalan olemassaolo. Kristityillä ovat todisteensa Jumalan olemassaololle, mutta en eivät ole tiedemaailmassa päteviä. Kristinusko käsittää Jumalan täysin todelliseksi ja itsestäänselvyydeksi, ettei olemassaolosta tarvitse edes kiistellä.

Siinä, ehkä selkeämmin… Toisaalta, miksi edes vaivautua. So long!

Lue lisää

... usko jeesukseen, ja jos ei uskominen rupea maistumaan, niin mars helvettiin.

Eiköhän monissa vallankumouksissa ole tullut ruumiita ennemminkin sen takia, että köyhä kansa on halunnut kaataa yltäkylläisyydessä elävät, ylimieliset hallitsijansa saadakseen itselleen leipää (vrt. Suomen sisällissota 1918), ei niinkään siksi, että nimenomaan uskonnottomat ateistit olisivat siellä hurjina tappajina riehuneet.

Savua nousee täälläkin. Miten voi asiat nähdä näin eri tavalla?

kiltti täti kirjoitti:

... usko jeesukseen, ja jos ei uskominen rupea maistumaan, niin mars helvettiin.

Eiköhän monissa vallankumouksissa ole tullut ruumiita ennemminkin sen takia, että köyhä kansa on halunnut kaataa yltäkylläisyydessä elävät, ylimieliset hallitsijansa saadakseen itselleen leipää (vrt. Suomen sisällissota 1918), ei niinkään siksi, että nimenomaan uskonnottomat ateistit olisivat siellä hurjina tappajina riehuneet.

Savua nousee täälläkin. Miten voi asiat nähdä näin eri tavalla?

Lue lisää

No, tässä keskustelussa on ollut haastettava molemmille osapuolille, sekä minulle uskovana että teille ateisteina.

Voi sen asian sitten noinkin ilmaista, kai se on sitten marssittava jonossa helvettiin yhtenä rintamana. Joka tapauksessa kristillisestä vakaumuksesta käsin kun tarkastelee, niin noin se menee enkä tuota asiaa ole missään vaiheessa kieltänyt. Mikä kumma siinä on, että kanssani keskustelleet ateistit näkevät vain tämän helvetin koko ajan asian keskustasta ja mikä siinä on niin karmeaa? Jos siihen ei uskota, niin asian ei pitäisi olla ongelma. Kristityille se on todellisuutta.

Kristinuskon sisällön voi ymmärtää vain henkilökohtaisesti, uskomalla. Silloin asian ymmärtää toisesta näkökulmasta. Helvetti on suhteutettava ympäristöönsä. Taustalla on koko ajan käsitys ihmisestä. Ihminen saa syyttää sinne joutumisestaan yksinomaan itseään, ei ketään muuta taikka Jumalaa. Siis: kristillisestä näkökulmasta ihminen on läpikotaisin paha ja turmeltunut. Jumala hyvyytenä ja rakkautena (nämä kaksi tarkoittavat, että Jumala itsessään on hyvyys ja rakkaus) ei siedä pahaa lähellään. Jumala loi kaiken hyväksi, mutta se oli ihminen, joka käänsi selkänsä hyvyydelle, elämälle ja rakkaudelle. Vittaan tässä syntiinlankeemuskertomukseen. Joten, poissa Jumalan luota on poissa hyvyydestä ja elämästä ynnä rakkaudesta. Mitä on tilalla? Kuolema, pahuus, itsekeskeisyys... Pelastus on pelastamista tästä, sillä Jumala ei halua ihmisen tuhoutuvan vaan elävän.

Tuon sisältö kuulostaa varmasti ateistin korvissa pelkältä mielikuvitukselta, mutta uskovalle se on täyttä totta, täysin todellista. Kun tuon pohdinnan on henkilökohtaisesti käynyt itsessään ja omaksunut sen, niin asian ymmärtänee ehkä toisesta näkökulmasta. Oman pahuutensa myöntäminen ei ole mitenkään helppoa.

Kärsimykset, pahuus yms. maailmassa selittyvät kristillisestä näkokulmasta juuri syntiinlankeemuksesta. Ihminen on olemukseltaan paha ja toteuttaa sitä maailmassa. Tämä selittää uskonnon näkökulmasta osan kärsimyksistä ja pahasta.

Nostin vallankumoukset ja ruumiit esille sen takia, että kristittyjä useaan otteeseen syytetään murhista ja kaiken maailman menneisyyden hirmuteoista. Ne ovat tapahtuneet, se myönnetään ja se tiedetään jo. Mutta tuntuu, että menneisyyden rikokset ovat nykykristittyjen syytä ja heitä syyllistetään siitä. Toisaalta ateistit eivät suuremmin ole ottaneet uskonnottomien liikkeiden tekemiä raakuuksia lainkaan huomioon. Viimeisten kahden sadan vuoden aikana uskonnottomat liikkeet ovat syntyneet sosiaalisista epäkohtaisuuksista ja niiden syntymisen yhtenä aiheuttajana on ollut kristinusko. Liikkeissä on osaltaan tahdottu tehdä pesäeroa uskontoon ja on valittu uskonnoton aate. Ruumita on tullut kyllä siksi, että köyhä kansa on halunnut kaataa hallitsijansa, mutta toiminta on edennyt uskonnottoman aatteen nimissä ja yhteiskunnalliset muutostavoitteet ovat olleet uskonnottomia. Kansa on tahtonut sosiaalisten olojensa parantuvan ja on tarttunut tarjolla olleeseen ideologiaan. Köyhä kansa ei sinällään ole välttämättä ollut uskonnonvastainen ja he itsessään ovat paljolti voineet olla uskovia ihmisiä. Tarkoitus oli muistuttaa ateisteja siitä, että oli aatesuunta tai ideologia mikä tahansa, uskonnoton tai uskonnollinen, niin ruumiita on tullut molemmin puolin. Kristittyjen on syytä tuntea historiansa ja katsoa peiliin, mutta yhtä lailla saman voivat tehdä uskonnottomatkin. Ruumiita on, paljon... Voiko siitä oppia? Kyse on, kuten kirjoitin, ihmisestä.

Minä pystyn ymmärtämään hyvin uskonnottomien esittämät väitteet. Pystyn ymmärtämään sen tausta, johon he sen sitovat. Mutta pystyvätkö uskonnottomat ymmärtämään uskonnolliset väitteet ja kunnioittamaan uskonnollista vakaumusta? Uskovaisille heidän esittämänsä asiat ovat täyttä totta, kuten ateisteille omansa. Kumpikin osapuoli opettaa asiat totuutena eteenpäin. Puolin ja toisin arvioidaan ja kommentoidaan sekä esitetään kriittisiä huomioita. Mutta eivätkö silti vakaumukset, uskonnoton ja uskonnollinen, ole samanarvoisia? Minulle on tästä keskustelusta jäänyt sellainen maku suuhun, että ateistit käsittävät oman vakaumuksensa ylivertaiseksi suhteessa uskonnolliseen.

Samaan asiaan on useita näkökulmia ja on tunnettava asiaa laajemmin. Kiltin tädin esittämät näklökulmat on vallankumouksiin ovat totta, mutta vain osatotuus. Siihen liittyy myös muitakin puolia. Olen tuonut tähän keskusteluun uskonnollisen ja te olette selittäneet minulle uskonnotonta. Kumpikin näkökulma on minusta tuonut viimeinkin selkeästi omansa esille. Tunnen nyt ateistista käsitystä, vaikken voikaan olla samaa mieltä. En ole käännyttänyt ketään kristinuskoon, mutta tuntuu, että minulle on yritetty tuputtaa ateismia ylivertaisena totuutena ja siihen olisi pitänyt kääntyä.

Omalta kohdaltani päätän keskustelun tähän, koska olen mielestäni esittänyt näkökantani. Minä ymmärrän teidän näkökulmianne, mutta ymmärrettekö te minun? Se jää ihmeteltäväksi.

Villehart kirjoitti:

No, tässä keskustelussa on ollut haastettava molemmille osapuolille, sekä minulle uskovana että teille ateisteina.

Voi sen asian sitten noinkin ilmaista, kai se on sitten marssittava jonossa helvettiin yhtenä rintamana. Joka tapauksessa kristillisestä vakaumuksesta käsin kun tarkastelee, niin noin se menee enkä tuota asiaa ole missään vaiheessa kieltänyt. Mikä kumma siinä on, että kanssani keskustelleet ateistit näkevät vain tämän helvetin koko ajan asian keskustasta ja mikä siinä on niin karmeaa? Jos siihen ei uskota, niin asian ei pitäisi olla ongelma. Kristityille se on todellisuutta.

Kristinuskon sisällön voi ymmärtää vain henkilökohtaisesti, uskomalla. Silloin asian ymmärtää toisesta näkökulmasta. Helvetti on suhteutettava ympäristöönsä. Taustalla on koko ajan käsitys ihmisestä. Ihminen saa syyttää sinne joutumisestaan yksinomaan itseään, ei ketään muuta taikka Jumalaa. Siis: kristillisestä näkökulmasta ihminen on läpikotaisin paha ja turmeltunut. Jumala hyvyytenä ja rakkautena (nämä kaksi tarkoittavat, että Jumala itsessään on hyvyys ja rakkaus) ei siedä pahaa lähellään. Jumala loi kaiken hyväksi, mutta se oli ihminen, joka käänsi selkänsä hyvyydelle, elämälle ja rakkaudelle. Vittaan tässä syntiinlankeemuskertomukseen. Joten, poissa Jumalan luota on poissa hyvyydestä ja elämästä ynnä rakkaudesta. Mitä on tilalla? Kuolema, pahuus, itsekeskeisyys... Pelastus on pelastamista tästä, sillä Jumala ei halua ihmisen tuhoutuvan vaan elävän.

Tuon sisältö kuulostaa varmasti ateistin korvissa pelkältä mielikuvitukselta, mutta uskovalle se on täyttä totta, täysin todellista. Kun tuon pohdinnan on henkilökohtaisesti käynyt itsessään ja omaksunut sen, niin asian ymmärtänee ehkä toisesta näkökulmasta. Oman pahuutensa myöntäminen ei ole mitenkään helppoa.

Kärsimykset, pahuus yms. maailmassa selittyvät kristillisestä näkokulmasta juuri syntiinlankeemuksesta. Ihminen on olemukseltaan paha ja toteuttaa sitä maailmassa. Tämä selittää uskonnon näkökulmasta osan kärsimyksistä ja pahasta.

Nostin vallankumoukset ja ruumiit esille sen takia, että kristittyjä useaan otteeseen syytetään murhista ja kaiken maailman menneisyyden hirmuteoista. Ne ovat tapahtuneet, se myönnetään ja se tiedetään jo. Mutta tuntuu, että menneisyyden rikokset ovat nykykristittyjen syytä ja heitä syyllistetään siitä. Toisaalta ateistit eivät suuremmin ole ottaneet uskonnottomien liikkeiden tekemiä raakuuksia lainkaan huomioon. Viimeisten kahden sadan vuoden aikana uskonnottomat liikkeet ovat syntyneet sosiaalisista epäkohtaisuuksista ja niiden syntymisen yhtenä aiheuttajana on ollut kristinusko. Liikkeissä on osaltaan tahdottu tehdä pesäeroa uskontoon ja on valittu uskonnoton aate. Ruumita on tullut kyllä siksi, että köyhä kansa on halunnut kaataa hallitsijansa, mutta toiminta on edennyt uskonnottoman aatteen nimissä ja yhteiskunnalliset muutostavoitteet ovat olleet uskonnottomia. Kansa on tahtonut sosiaalisten olojensa parantuvan ja on tarttunut tarjolla olleeseen ideologiaan. Köyhä kansa ei sinällään ole välttämättä ollut uskonnonvastainen ja he itsessään ovat paljolti voineet olla uskovia ihmisiä. Tarkoitus oli muistuttaa ateisteja siitä, että oli aatesuunta tai ideologia mikä tahansa, uskonnoton tai uskonnollinen, niin ruumiita on tullut molemmin puolin. Kristittyjen on syytä tuntea historiansa ja katsoa peiliin, mutta yhtä lailla saman voivat tehdä uskonnottomatkin. Ruumiita on, paljon... Voiko siitä oppia? Kyse on, kuten kirjoitin, ihmisestä.

Minä pystyn ymmärtämään hyvin uskonnottomien esittämät väitteet. Pystyn ymmärtämään sen tausta, johon he sen sitovat. Mutta pystyvätkö uskonnottomat ymmärtämään uskonnolliset väitteet ja kunnioittamaan uskonnollista vakaumusta? Uskovaisille heidän esittämänsä asiat ovat täyttä totta, kuten ateisteille omansa. Kumpikin osapuoli opettaa asiat totuutena eteenpäin. Puolin ja toisin arvioidaan ja kommentoidaan sekä esitetään kriittisiä huomioita. Mutta eivätkö silti vakaumukset, uskonnoton ja uskonnollinen, ole samanarvoisia? Minulle on tästä keskustelusta jäänyt sellainen maku suuhun, että ateistit käsittävät oman vakaumuksensa ylivertaiseksi suhteessa uskonnolliseen.

Samaan asiaan on useita näkökulmia ja on tunnettava asiaa laajemmin. Kiltin tädin esittämät näklökulmat on vallankumouksiin ovat totta, mutta vain osatotuus. Siihen liittyy myös muitakin puolia. Olen tuonut tähän keskusteluun uskonnollisen ja te olette selittäneet minulle uskonnotonta. Kumpikin näkökulma on minusta tuonut viimeinkin selkeästi omansa esille. Tunnen nyt ateistista käsitystä, vaikken voikaan olla samaa mieltä. En ole käännyttänyt ketään kristinuskoon, mutta tuntuu, että minulle on yritetty tuputtaa ateismia ylivertaisena totuutena ja siihen olisi pitänyt kääntyä.

Omalta kohdaltani päätän keskustelun tähän, koska olen mielestäni esittänyt näkökantani. Minä ymmärrän teidän näkökulmianne, mutta ymmärrettekö te minun? Se jää ihmeteltäväksi.

Lue lisää

"Mikä kumma siinä on, että kanssani keskustelleet ateistit näkevät vain tämän helvetin koko ajan asian keskustasta ja mikä siinä on niin karmeaa? Jos siihen ei uskota, niin asian ei pitäisi olla ongelma. Kristityille se on todellisuutta."

- Nimenomaan minulle se ei ole ongelma, mutta lapsille (muistan itse lapsuudestani) se helvetinpelko oli todellista, koska siitä sai kuulla ja sen uskoi todeksi.

Tämä on juuri se asia, miksi vastustan uskontojen opetusta lapsille.

Kössönöm kirjoitti:

"Mikä kumma siinä on, että kanssani keskustelleet ateistit näkevät vain tämän helvetin koko ajan asian keskustasta ja mikä siinä on niin karmeaa? Jos siihen ei uskota, niin asian ei pitäisi olla ongelma. Kristityille se on todellisuutta."

- Nimenomaan minulle se ei ole ongelma, mutta lapsille (muistan itse lapsuudestani) se helvetinpelko oli todellista, koska siitä sai kuulla ja sen uskoi todeksi.

Tämä on juuri se asia, miksi vastustan uskontojen opetusta lapsille.

Lue lisää

... sieventämällä saadaan iso ja sotkuinenkin lauseke joskus ihan näppärään muotoon.

Uskovaisen korulausein koristelema taivashehkuinen luritelma menee myös lopulta aika pieneen tilaan:

Jeesus-usko: taivaaseen.
Ei jeesus-uskoa: ikuinen kärvennys tulijärvessä.

Tätähän ei kuitenkaan millään muotoa pidä korostaa.

kiltti täti kirjoitti:

... sieventämällä saadaan iso ja sotkuinenkin lauseke joskus ihan näppärään muotoon.

Uskovaisen korulausein koristelema taivashehkuinen luritelma menee myös lopulta aika pieneen tilaan:

Jeesus-usko: taivaaseen.
Ei jeesus-uskoa: ikuinen kärvennys tulijärvessä.

Tätähän ei kuitenkaan millään muotoa pidä korostaa.

Lue lisää

Minua harmittaa tuo uskovaisten väite, että jumala on rakkaus ja jeesus pelastaa ja siinä hölynpölyssä on kuitenkin se helvetti läsnä. Koska se pelastus = pelastus helvetistä jos vain pystyy uskomaan tuohon liirumlaarumiin.

Ihan härskisti ne valehtelevat, että ei lapsia pelotella helvetillä. Kysyy keneltä vaan uskovaiskodin lapselta mikä helvetti on niin aivan varmasti on siitä kuullut.

Täällä tulee kohta ikkunalasit sisälle! Hirveä tuuli.

lapsiaan kasvattavat. Miksi siis kouluihin on laitettu uskonnonopetusta?
Misi uskontoja pitää opettaa? Onko sinulla antaa siitä joku täysjärkinen selventävä vastaus?

Ihminen on eläinlaji. Se opetetaan koulussa.
Eläimiä on monenlaisia. Ihmislaji on homo sapiens, kädellinen nisäkäs.

tietysti kirjoitti:

lapsiaan kasvattavat. Miksi siis kouluihin on laitettu uskonnonopetusta?
Misi uskontoja pitää opettaa? Onko sinulla antaa siitä joku täysjärkinen selventävä vastaus?

Ihminen on eläinlaji. Se opetetaan koulussa.
Eläimiä on monenlaisia. Ihmislaji on homo sapiens, kädellinen nisäkäs.

Lue lisää

Huh, miten sitkeässä tuo käsitys oikein elää, että ihminen olisi eläin, Darvinilaisen evoluution tuotos.

Onneksi on jonkin verran järkeäkin liikkeellä, jotkut uskaltavat epäillä, että Darvin ehkä oli väärässä.

Esimerkiksi useat sadat tohtorin tutkinnon suorittaneet tiedemiehet ovat allekirjoittaneet Darvinismia kritisoivan julkilausuman, heidän mielestään teoriaa pitäisi tarkastella kriittisesti, onko teroria totta vai ei:

"We are skeptical of claims for the ability of random mutation and natural selection to account for the complexity of life. Careful examination of the evidence for Darwinian theory should be encouraged.”

http://www.discovery.org/scripts/viewDB/filesDB-download.php?command=download&id=660

ihminen ei ole eläin kirjoitti:

Huh, miten sitkeässä tuo käsitys oikein elää, että ihminen olisi eläin, Darvinilaisen evoluution tuotos.

Onneksi on jonkin verran järkeäkin liikkeellä, jotkut uskaltavat epäillä, että Darvin ehkä oli väärässä.

Esimerkiksi useat sadat tohtorin tutkinnon suorittaneet tiedemiehet ovat allekirjoittaneet Darvinismia kritisoivan julkilausuman, heidän mielestään teoriaa pitäisi tarkastella kriittisesti, onko teroria totta vai ei:

"We are skeptical of claims for the ability of random mutation and natural selection to account for the complexity of life. Careful examination of the evidence for Darwinian theory should be encouraged.”

http://www.discovery.org/scripts/viewDB/filesDB-download.php?command=download&id=660

Lue lisää

... ei ole kohteliasta tonkia kirjoitusvirheitä, mutta tässä tapauksessa, kun arvostelet Darwinia noinkin useiden satojen tohtorien kumealla rintaäänellä, voisit ehkä tarkentaa oikeinkirjoitustasi, että kommentillasi olisi edes vähän enemmän painoarvoa. Ja darwinismi ja darwinilainen kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

Darwin kehitteli ajatuksiaan 1800-luvulla, ja monet hänen teoriansa yksityiskohdista onkin nykytieteen keinoin tarkistettu - mikä ei kuitenkaan vie pohjaa pois koko asiasta. Tiedehän korjaa itse itseään, toisin kuin kristinusko, joka pysyy samana polvesta polveen.

Minä olen eläin. Olen itse asiassa simpanssilajin yksilö, eikä se minua haittaa. Mitä sillä on väliä?

kiltti täti kirjoitti:

... ei ole kohteliasta tonkia kirjoitusvirheitä, mutta tässä tapauksessa, kun arvostelet Darwinia noinkin useiden satojen tohtorien kumealla rintaäänellä, voisit ehkä tarkentaa oikeinkirjoitustasi, että kommentillasi olisi edes vähän enemmän painoarvoa. Ja darwinismi ja darwinilainen kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

Darwin kehitteli ajatuksiaan 1800-luvulla, ja monet hänen teoriansa yksityiskohdista onkin nykytieteen keinoin tarkistettu - mikä ei kuitenkaan vie pohjaa pois koko asiasta. Tiedehän korjaa itse itseään, toisin kuin kristinusko, joka pysyy samana polvesta polveen.

Minä olen eläin. Olen itse asiassa simpanssilajin yksilö, eikä se minua haittaa. Mitä sillä on väliä?

Lue lisää

http://www.intelligentdesign.fi/sivut/id-esitykset/kivesta-ihmiseksi/

"Darwin kehitteli ajatuksiaan 1800-luvulla, ja monet hänen teoriansa yksityiskohdista onkin nykytieteen keinoin tarkistettu - mikä ei kuitenkaan vie pohjaa pois koko asiasta."

Monet Darwinin ajatukset on todistettu vääriksi, silti evoluutioteoriaa opetetaan viattomille lapsille totuutena.

" Tiedehän korjaa itse itseään, toisin kuin kristinusko, joka pysyy samana polvesta polveen."

Saanko kysyä, miten paljon olet perehtynyt tieteen filosofiaan? Tosiasisassa tiede ohjautuu vallitsevan paradigman mukaan, esimerkiksi naturalismin (on olemassa vain luonto eikä sen ulkopuolella ole mitään). Sellaiset tieteen tutkimustulokset, jotka näyttäisivät olevan tuon lähtökohdan kanssa ristiriidassa, hylätään.

tämä... kirjoitti:

http://www.intelligentdesign.fi/sivut/id-esitykset/kivesta-ihmiseksi/

"Darwin kehitteli ajatuksiaan 1800-luvulla, ja monet hänen teoriansa yksityiskohdista onkin nykytieteen keinoin tarkistettu - mikä ei kuitenkaan vie pohjaa pois koko asiasta."

Monet Darwinin ajatukset on todistettu vääriksi, silti evoluutioteoriaa opetetaan viattomille lapsille totuutena.

" Tiedehän korjaa itse itseään, toisin kuin kristinusko, joka pysyy samana polvesta polveen."

Saanko kysyä, miten paljon olet perehtynyt tieteen filosofiaan? Tosiasisassa tiede ohjautuu vallitsevan paradigman mukaan, esimerkiksi naturalismin (on olemassa vain luonto eikä sen ulkopuolella ole mitään). Sellaiset tieteen tutkimustulokset, jotka näyttäisivät olevan tuon lähtökohdan kanssa ristiriidassa, hylätään.

Lue lisää

... tottakai jotkut Darwinin ajatukset on todistettu vääriksi, mutta Darwinin teoria ei lienekään ihan sama kuin mitä nykyään kutsutaan synteettiseksi evoluutioteoriaksi eli uusdarwinismiksi. (Biologia Elämä, WSOY 2005, sivu 50 - kirja kattaa lukiokurssit 1 ja 2). Näinhän tiede toimii. En minä kuitenkaan kiellä, etteikö tieteen parissa työskentelisi myös ajattelemattomia ja joustamattomia ihmisiä. Joskus tosin sellainen joustamattomuuskin saattaa nojata vankkaan käytännön kokemukseen: ei kerta kaikkiaan kannata lähteä tutkimaan esimerkiksi jumaluuksia, enkeleitä tai kaukoparannusta - kukaan ei edes rahoita mokomaa.

Naturalismi (on olemassa vain luonto eikä sen ulkopuolella mitään, kuten määrittelit) on hyvä lähtökohta tutkimukselle yksinkertaisesti siksi, että sellaista, minkä voi havaita, on helpompi tutkia kuin sellaista, joka vain jotenkin tuntuisi olevan olemassa tai johon on kiva uskoa.

Korjatkaa, jos olen väärässä: minusta vaikuttaa, että tiede pyrkii tutkimaan asioita puhtaalta pöydältä, ja väitteen esittäjällä on täten todistustaakka - mutta kristillinen tutkimus lähtee kysymyksestä "miten saataisiin nämä tulokset tukemaan sitä, että raamattu on totta".

En ole alan asiantuntija, olen opiskellut näitä aihepiirejä vai lukiossa, joten jos joku haluaa korjata esittämääni suuremmalla arvovallalla, sehän on minullekin vain hyödyksi. Ja sitähän varten tämä koko palsta on :)

kiltti täti kirjoitti:

... tottakai jotkut Darwinin ajatukset on todistettu vääriksi, mutta Darwinin teoria ei lienekään ihan sama kuin mitä nykyään kutsutaan synteettiseksi evoluutioteoriaksi eli uusdarwinismiksi. (Biologia Elämä, WSOY 2005, sivu 50 - kirja kattaa lukiokurssit 1 ja 2). Näinhän tiede toimii. En minä kuitenkaan kiellä, etteikö tieteen parissa työskentelisi myös ajattelemattomia ja joustamattomia ihmisiä. Joskus tosin sellainen joustamattomuuskin saattaa nojata vankkaan käytännön kokemukseen: ei kerta kaikkiaan kannata lähteä tutkimaan esimerkiksi jumaluuksia, enkeleitä tai kaukoparannusta - kukaan ei edes rahoita mokomaa.

Naturalismi (on olemassa vain luonto eikä sen ulkopuolella mitään, kuten määrittelit) on hyvä lähtökohta tutkimukselle yksinkertaisesti siksi, että sellaista, minkä voi havaita, on helpompi tutkia kuin sellaista, joka vain jotenkin tuntuisi olevan olemassa tai johon on kiva uskoa.

Korjatkaa, jos olen väärässä: minusta vaikuttaa, että tiede pyrkii tutkimaan asioita puhtaalta pöydältä, ja väitteen esittäjällä on täten todistustaakka - mutta kristillinen tutkimus lähtee kysymyksestä "miten saataisiin nämä tulokset tukemaan sitä, että raamattu on totta".

En ole alan asiantuntija, olen opiskellut näitä aihepiirejä vai lukiossa, joten jos joku haluaa korjata esittämääni suuremmalla arvovallalla, sehän on minullekin vain hyödyksi. Ja sitähän varten tämä koko palsta on :)

Lue lisää

"Korjatkaa, jos olen väärässä: minusta vaikuttaa, että tiede pyrkii tutkimaan asioita puhtaalta pöydältä, ja väitteen esittäjällä on täten todistustaakka -[...] "

Niinpä, tuo puhtaalta pöydältä lähteminen olisi ihanne. Tosiasiassa tiede lähtee liikkeelle tietyistä ennakko-olettamuksista, esimerkiksi siitä naturalistisesta käsityksestä, että on olemassa vain luonto, eikä luonnon ulkopuolella ole mitää.

Silloin naturalistinen tiede, ihan ymmärrettävästi, ei pysty "näkemään" omien ennakkokäsitystensä ulkopuolelle.

Jos asia kiinnostaa, tutustu vaikka Professori Tapio Puolimatkan esittämään naturalismikritiikkiin:

http://www.uusitie.com/fin/etusivu/uusin_lehti/?id=20&selectedNumber=145&selNews=808

"mutta kristillinen tutkimus lähtee kysymyksestä "miten saataisiin nämä tulokset tukemaan sitä, että raamattu on totta"."

Tosiasiassa tilanne taitaa olla pikemminkin niin päin, että naturalistinen tiede toimii juuri noin, "miten saataisiin tulokset näyttämään siltä, että älyllistä suunnittelijaa ei ole olemassa".

jotka voivat olla vääriä kirjoitti:

"Korjatkaa, jos olen väärässä: minusta vaikuttaa, että tiede pyrkii tutkimaan asioita puhtaalta pöydältä, ja väitteen esittäjällä on täten todistustaakka -[...] "

Niinpä, tuo puhtaalta pöydältä lähteminen olisi ihanne. Tosiasiassa tiede lähtee liikkeelle tietyistä ennakko-olettamuksista, esimerkiksi siitä naturalistisesta käsityksestä, että on olemassa vain luonto, eikä luonnon ulkopuolella ole mitää.

Silloin naturalistinen tiede, ihan ymmärrettävästi, ei pysty "näkemään" omien ennakkokäsitystensä ulkopuolelle.

Jos asia kiinnostaa, tutustu vaikka Professori Tapio Puolimatkan esittämään naturalismikritiikkiin:

http://www.uusitie.com/fin/etusivu/uusin_lehti/?id=20&selectedNumber=145&selNews=808

"mutta kristillinen tutkimus lähtee kysymyksestä "miten saataisiin nämä tulokset tukemaan sitä, että raamattu on totta"."

Tosiasiassa tilanne taitaa olla pikemminkin niin päin, että naturalistinen tiede toimii juuri noin, "miten saataisiin tulokset näyttämään siltä, että älyllistä suunnittelijaa ei ole olemassa".

Lue lisää

... kiinnostavasta linkistä, luin sen kyllä.

Ei minun asiantuntemukseni riitä tätä kovin pitkälle pohtimaan, mutta sellainen vaikutelma minulla on, että tieteellä on ennakkokäsitykset aivan sen mukaan, mitä voi tutkia ja mitä ei. Miten tutkit jumalaa? Mistä otetaan kiinni ensin, viitan liepeestäkö?

Minusta tiede pyrkii yksinkertaisesti löytämään vastauksia eri kysymyksiin kuin uskonto. Henkilökohtaisesti koen tieteen tutkimuksen ja tuloksen tarpeellisina, mutta uskonnon teesit täysin turhina ja (jälleen kerran helvetin) pelkoon perustuvina.

Kyllähän se vaikuttaisi äkkiä ajatellen siltä, että jokin tätä evoluutiota on ohjannut (ID-ajattelu) - varsinkin kun pyhäkoulussakin puhuttiin jostain pilven reunalla istuvasta kaikkivaltiaasta - mutta minusta samaan tulokseen (nykyisin olemassaolevaan lajivalikoimaan) on todellisuudessa päästy luonnonvalinnalla ja mutaatioilla sekä suunnattoman pitkällä aikavälillä, jota ihmistajunta ei kykene hahmottamaan.

Minä vain en pysty uskomaan jumaliin: minulta puuttuu siihen sekä halu että kyky.

kiltti täti kirjoitti:

... kiinnostavasta linkistä, luin sen kyllä.

Ei minun asiantuntemukseni riitä tätä kovin pitkälle pohtimaan, mutta sellainen vaikutelma minulla on, että tieteellä on ennakkokäsitykset aivan sen mukaan, mitä voi tutkia ja mitä ei. Miten tutkit jumalaa? Mistä otetaan kiinni ensin, viitan liepeestäkö?

Minusta tiede pyrkii yksinkertaisesti löytämään vastauksia eri kysymyksiin kuin uskonto. Henkilökohtaisesti koen tieteen tutkimuksen ja tuloksen tarpeellisina, mutta uskonnon teesit täysin turhina ja (jälleen kerran helvetin) pelkoon perustuvina.

Kyllähän se vaikuttaisi äkkiä ajatellen siltä, että jokin tätä evoluutiota on ohjannut (ID-ajattelu) - varsinkin kun pyhäkoulussakin puhuttiin jostain pilven reunalla istuvasta kaikkivaltiaasta - mutta minusta samaan tulokseen (nykyisin olemassaolevaan lajivalikoimaan) on todellisuudessa päästy luonnonvalinnalla ja mutaatioilla sekä suunnattoman pitkällä aikavälillä, jota ihmistajunta ei kykene hahmottamaan.

Minä vain en pysty uskomaan jumaliin: minulta puuttuu siihen sekä halu että kyky.

Lue lisää

"sellainen vaikutelma minulla on, että tieteellä on ennakkokäsitykset aivan sen mukaan, mitä voi tutkia ja mitä ei. Miten tutkit jumalaa? Mistä otetaan kiinni ensin, viitan liepeestäkö?"

Olet oikeilla jäljillä. Luonnontieteilijät rajaavat tukimuskohteen koskemaan luontoa. Siitä huolimatta he pyrkivät muodostamaan "yliluonnollista" koskevia väitteitä, tyyliin "Jumalaa ei ole olemassa".

Tämä tapahtuu helposti ja huomaamatta, koskapa heidän lähtökohtansa (usein julkilausumaton ja tunnistamaton) nimenomaan on, että on olemassa vain luonto eikä sen ulkopuolella ole mitään.

Tosiasissa naturalistit rajaavat pelikentän niin ahtaasti, että totuus jää sen ulkopuolelle.

Ajankohtainen esimerkki, ajatellaanpa jalkapallopeliä, jossa maali on pelikentän rajojen ulkopuolella. Kun toinen joukkue laukaisee maalia kohti, tuomari viheltää pilliin "YLI".

Aloitus viedäään keskialueelle, ja sama tuhertaminen jatkuu...

"Minä vain en pysty uskomaan jumaliin: minulta puuttuu siihen sekä halu että kyky."

Kiitos rehellisyydestä.