Yökyläilystä 5kk

tuon ikäinen on kyllä liian pieni yökylään. 5 kk pystyy muistamaan äidin noin 5 tuntia...

Olisimme lähdössä mieheni kanssa noin neljän vuorokauden lomalle ja ajankohta on päätetty jo kauan aikaa sitten, mutta nyt mietityttää, voimmeko jättää vauvamme silloin mummolle hoitoon. Vauvamme olisi silloin noin puolivuotias. Lapsemme on ollut kyllä paljon tekemisissä mummonsa kanssa ja he tapaavat joka kuukausi (mummo asuu eri paikkakunnalla), joten kyseessä olisi tuttu henkilö, mutta mietityttää vain, onko se neljä päivää liian pitkä aika? Voiko lapsi alkaa vierastaa meitä? Tai voiko hänelle tulla erosta jotain traumoja?
Maya

Voi kuinka mielelläni vastaisin, että lähtekää vaan matkalle hyvällä mielellä! Valitettavasti näin en voi tehdä, kerron pian miksi, mutta sitä ennen muutama sana parisuhteesta. Tutkimuksissa on todettu parisuhdetyytyväisyyden kohoavan raskauden ajan aina vauvan syntymään saakka. Seuraavat kolme kuukautta tyytyväisyys laskee kuin kissan häntä… Onneksi tämä on ohimenevää. On tärkeää löytää jokin keino, millä yhteinen sävel parisuhteessa säilyy ja kypsyy. Tämä onkin haaste, sillä vauvan turvallinen kehitys on niin riippuvainen ensisijaisesta hoitajasta, että yhteiset matkat eivät tässä vaiheessa ole ensisijainen keino parisuhteen hoitamiseen.
Vauva on biologisesti virittäytynyt luomaan alusta lähtien kiinteän suhteen häntä ensisijaisesti hoivaavaan vanhempaan, tässä tapauksessa ilmeisesti äitiin. Ensimmäinen puoli vuotta on tärkeää aikaa turvallisen perusmallin rakentamisen kannalta. Tällöin vauva oppii luottamaan siihen, että saa apua, kun sitä tarvitsee. Äidistä on tullut 5-6 kuukauden ikään mennessä vauvan mielessä korvaamaton, ja jopa pienetkin erot, kuten äidin katoaminen vessan oven taakse, voivat saada vauvan hälytyskellot soimaan. Isän merkitys kasvaa päivä päivältä, mutta ei edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin tapaava (myöhemmin varmasti rakas) mummo, pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä tässä ikävaiheessa pidempiä aikoja.
Vauva on vahvasti läsnä nykyhetkessä. ”Menneisyys” (aiemmat kokemukset) rakentuu hiljalleen vauvan muistiksi, oletuksiksi siitä, millainen maailma on. Vauva ei kykene kuvittelemaan muuta kuin aiemmin kokemansa. Vauvaa ei kuvaannollisesti ”ole olemassa yksin”. Vauva on olemassa vain äidin kanssa jaetun kautta. Äiti on vauvan muisti ja kokemuksien välittäjä. Vauvan aivot pystyvät käsittelemään kiihtymystä hyvin rajallisesti. Jotta vauva selviäisi kiihtymystilojen yli, hän tarvitsee tuttua äitiä: tuoksua, ääntä, syliä, kaikkea mikä on vauvalle tuttua ja turvallista.
Kokemukset, jotka ovat liian intensiivisiä vauvan kestettäväksi, johtavat hetkelliseen olemassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemuksien kanssa. Tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen.
Arjessa vauva joutuu kohtaamaan miltei päivittäin hänelle sietämättömiä kiihtymystiloja (vaikkapa istuminen auton turvaistuimessa nälän yllättäessä). Olennaista onkin, että vauva saa toistuvasti kokemuksia siitä, että yhteys vanhempaan palautuu uudelleen ja mieli rauhoittuu vanhemman avulla. Nämä arkiset kokemukset eivät ole traumaattisia, toisin kuin mitä pidemmät erot vanhemmasta saattavat olla. Joskus toki elämässä sattuu asioita (sairaalareissu, äidin vakava uupuminen), jolloin vanhempi joutuu jättämään imeväisikäisen vauvan pidemmäksi ajaksi hoitoon. Ideaalitapauksissa hoitajana toimii silloin toinen vanhempi, joka on vauvalle päivittäisestä arjesta tuttu.
Vielä matkaanne ajatellen, jo maiseman vaihdos, vaikkakin yhdessä vauvan kanssa, voi tuntua virkistävältä vastapainolta arjen rutiineille. Onnea ja jaksamista vauvan hoitoon ja parisuhteeseen!

Katri Kanninen

liian pieni kirjoitti:

tuon ikäinen on kyllä liian pieni yökylään. 5 kk pystyy muistamaan äidin noin 5 tuntia...

Olisimme lähdössä mieheni kanssa noin neljän vuorokauden lomalle ja ajankohta on päätetty jo kauan aikaa sitten, mutta nyt mietityttää, voimmeko jättää vauvamme silloin mummolle hoitoon. Vauvamme olisi silloin noin puolivuotias. Lapsemme on ollut kyllä paljon tekemisissä mummonsa kanssa ja he tapaavat joka kuukausi (mummo asuu eri paikkakunnalla), joten kyseessä olisi tuttu henkilö, mutta mietityttää vain, onko se neljä päivää liian pitkä aika? Voiko lapsi alkaa vierastaa meitä? Tai voiko hänelle tulla erosta jotain traumoja?
Maya

Voi kuinka mielelläni vastaisin, että lähtekää vaan matkalle hyvällä mielellä! Valitettavasti näin en voi tehdä, kerron pian miksi, mutta sitä ennen muutama sana parisuhteesta. Tutkimuksissa on todettu parisuhdetyytyväisyyden kohoavan raskauden ajan aina vauvan syntymään saakka. Seuraavat kolme kuukautta tyytyväisyys laskee kuin kissan häntä… Onneksi tämä on ohimenevää. On tärkeää löytää jokin keino, millä yhteinen sävel parisuhteessa säilyy ja kypsyy. Tämä onkin haaste, sillä vauvan turvallinen kehitys on niin riippuvainen ensisijaisesta hoitajasta, että yhteiset matkat eivät tässä vaiheessa ole ensisijainen keino parisuhteen hoitamiseen.
Vauva on biologisesti virittäytynyt luomaan alusta lähtien kiinteän suhteen häntä ensisijaisesti hoivaavaan vanhempaan, tässä tapauksessa ilmeisesti äitiin. Ensimmäinen puoli vuotta on tärkeää aikaa turvallisen perusmallin rakentamisen kannalta. Tällöin vauva oppii luottamaan siihen, että saa apua, kun sitä tarvitsee. Äidistä on tullut 5-6 kuukauden ikään mennessä vauvan mielessä korvaamaton, ja jopa pienetkin erot, kuten äidin katoaminen vessan oven taakse, voivat saada vauvan hälytyskellot soimaan. Isän merkitys kasvaa päivä päivältä, mutta ei edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin tapaava (myöhemmin varmasti rakas) mummo, pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä tässä ikävaiheessa pidempiä aikoja.
Vauva on vahvasti läsnä nykyhetkessä. ”Menneisyys” (aiemmat kokemukset) rakentuu hiljalleen vauvan muistiksi, oletuksiksi siitä, millainen maailma on. Vauva ei kykene kuvittelemaan muuta kuin aiemmin kokemansa. Vauvaa ei kuvaannollisesti ”ole olemassa yksin”. Vauva on olemassa vain äidin kanssa jaetun kautta. Äiti on vauvan muisti ja kokemuksien välittäjä. Vauvan aivot pystyvät käsittelemään kiihtymystä hyvin rajallisesti. Jotta vauva selviäisi kiihtymystilojen yli, hän tarvitsee tuttua äitiä: tuoksua, ääntä, syliä, kaikkea mikä on vauvalle tuttua ja turvallista.
Kokemukset, jotka ovat liian intensiivisiä vauvan kestettäväksi, johtavat hetkelliseen olemassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemuksien kanssa. Tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen.
Arjessa vauva joutuu kohtaamaan miltei päivittäin hänelle sietämättömiä kiihtymystiloja (vaikkapa istuminen auton turvaistuimessa nälän yllättäessä). Olennaista onkin, että vauva saa toistuvasti kokemuksia siitä, että yhteys vanhempaan palautuu uudelleen ja mieli rauhoittuu vanhemman avulla. Nämä arkiset kokemukset eivät ole traumaattisia, toisin kuin mitä pidemmät erot vanhemmasta saattavat olla. Joskus toki elämässä sattuu asioita (sairaalareissu, äidin vakava uupuminen), jolloin vanhempi joutuu jättämään imeväisikäisen vauvan pidemmäksi ajaksi hoitoon. Ideaalitapauksissa hoitajana toimii silloin toinen vanhempi, joka on vauvalle päivittäisestä arjesta tuttu.
Vielä matkaanne ajatellen, jo maiseman vaihdos, vaikkakin yhdessä vauvan kanssa, voi tuntua virkistävältä vastapainolta arjen rutiineille. Onnea ja jaksamista vauvan hoitoon ja parisuhteeseen!

Katri Kanninen

Lue lisää

meillä tyttö ollut muutamia kertoja yhden yön kyläilyllä..mitn ongelmia ei ole ollut.tyttö on nauravainen kun tullaan hakemaan..nyt tyttö on 6kk ja menossa juhannukseksi 3 päiväksi mummolaan kun lähdetään reissuun. en koe olevani silti huono vanhempi, maalaisjärkeä peliin ja vauvaoppaita vähemmälle!

liian pieni kirjoitti:

tuon ikäinen on kyllä liian pieni yökylään. 5 kk pystyy muistamaan äidin noin 5 tuntia...

Olisimme lähdössä mieheni kanssa noin neljän vuorokauden lomalle ja ajankohta on päätetty jo kauan aikaa sitten, mutta nyt mietityttää, voimmeko jättää vauvamme silloin mummolle hoitoon. Vauvamme olisi silloin noin puolivuotias. Lapsemme on ollut kyllä paljon tekemisissä mummonsa kanssa ja he tapaavat joka kuukausi (mummo asuu eri paikkakunnalla), joten kyseessä olisi tuttu henkilö, mutta mietityttää vain, onko se neljä päivää liian pitkä aika? Voiko lapsi alkaa vierastaa meitä? Tai voiko hänelle tulla erosta jotain traumoja?
Maya

Voi kuinka mielelläni vastaisin, että lähtekää vaan matkalle hyvällä mielellä! Valitettavasti näin en voi tehdä, kerron pian miksi, mutta sitä ennen muutama sana parisuhteesta. Tutkimuksissa on todettu parisuhdetyytyväisyyden kohoavan raskauden ajan aina vauvan syntymään saakka. Seuraavat kolme kuukautta tyytyväisyys laskee kuin kissan häntä… Onneksi tämä on ohimenevää. On tärkeää löytää jokin keino, millä yhteinen sävel parisuhteessa säilyy ja kypsyy. Tämä onkin haaste, sillä vauvan turvallinen kehitys on niin riippuvainen ensisijaisesta hoitajasta, että yhteiset matkat eivät tässä vaiheessa ole ensisijainen keino parisuhteen hoitamiseen.
Vauva on biologisesti virittäytynyt luomaan alusta lähtien kiinteän suhteen häntä ensisijaisesti hoivaavaan vanhempaan, tässä tapauksessa ilmeisesti äitiin. Ensimmäinen puoli vuotta on tärkeää aikaa turvallisen perusmallin rakentamisen kannalta. Tällöin vauva oppii luottamaan siihen, että saa apua, kun sitä tarvitsee. Äidistä on tullut 5-6 kuukauden ikään mennessä vauvan mielessä korvaamaton, ja jopa pienetkin erot, kuten äidin katoaminen vessan oven taakse, voivat saada vauvan hälytyskellot soimaan. Isän merkitys kasvaa päivä päivältä, mutta ei edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin tapaava (myöhemmin varmasti rakas) mummo, pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä tässä ikävaiheessa pidempiä aikoja.
Vauva on vahvasti läsnä nykyhetkessä. ”Menneisyys” (aiemmat kokemukset) rakentuu hiljalleen vauvan muistiksi, oletuksiksi siitä, millainen maailma on. Vauva ei kykene kuvittelemaan muuta kuin aiemmin kokemansa. Vauvaa ei kuvaannollisesti ”ole olemassa yksin”. Vauva on olemassa vain äidin kanssa jaetun kautta. Äiti on vauvan muisti ja kokemuksien välittäjä. Vauvan aivot pystyvät käsittelemään kiihtymystä hyvin rajallisesti. Jotta vauva selviäisi kiihtymystilojen yli, hän tarvitsee tuttua äitiä: tuoksua, ääntä, syliä, kaikkea mikä on vauvalle tuttua ja turvallista.
Kokemukset, jotka ovat liian intensiivisiä vauvan kestettäväksi, johtavat hetkelliseen olemassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemuksien kanssa. Tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen.
Arjessa vauva joutuu kohtaamaan miltei päivittäin hänelle sietämättömiä kiihtymystiloja (vaikkapa istuminen auton turvaistuimessa nälän yllättäessä). Olennaista onkin, että vauva saa toistuvasti kokemuksia siitä, että yhteys vanhempaan palautuu uudelleen ja mieli rauhoittuu vanhemman avulla. Nämä arkiset kokemukset eivät ole traumaattisia, toisin kuin mitä pidemmät erot vanhemmasta saattavat olla. Joskus toki elämässä sattuu asioita (sairaalareissu, äidin vakava uupuminen), jolloin vanhempi joutuu jättämään imeväisikäisen vauvan pidemmäksi ajaksi hoitoon. Ideaalitapauksissa hoitajana toimii silloin toinen vanhempi, joka on vauvalle päivittäisestä arjesta tuttu.
Vielä matkaanne ajatellen, jo maiseman vaihdos, vaikkakin yhdessä vauvan kanssa, voi tuntua virkistävältä vastapainolta arjen rutiineille. Onnea ja jaksamista vauvan hoitoon ja parisuhteeseen!

Katri Kanninen

Lue lisää

makuasia. Meillä on 5½ kk ja ollut 3 kertaa yökylässä isovanhemmillaan n. 1 km päässä. Joskus vain on asioita joihin ei voi lasta ottaa mukaan, eikä niihin tarvitse aina liittyä alkoholi.
Lisäksi 3 kertaa on oltu kaikki yökylässä, joka onkin asia erikseen.
Yksin kylässä ollessaan vauva ei itke ollenkaan kuten ei kotonakaan., menee nukkumaan ennen kymmentä ja nukkuu aamuseitsemään asti ja käyttäytyy aivan normaalisti kokoajan. Me käydään siellä kylässä kyllä muutenkin about joka toinen päivä joten ympäristö ei ole tuttu. Usean kerran olen vieny siskolleni tai vanhemmillei myös päivällä muutamaksi tunniksi hoitoon eikä asiassa ole ollut mitään ongelmaa. Tuomitkoon ken tahtoo, en tee mitään väärin.

.sp. kirjoitti:

makuasia. Meillä on 5½ kk ja ollut 3 kertaa yökylässä isovanhemmillaan n. 1 km päässä. Joskus vain on asioita joihin ei voi lasta ottaa mukaan, eikä niihin tarvitse aina liittyä alkoholi.
Lisäksi 3 kertaa on oltu kaikki yökylässä, joka onkin asia erikseen.
Yksin kylässä ollessaan vauva ei itke ollenkaan kuten ei kotonakaan., menee nukkumaan ennen kymmentä ja nukkuu aamuseitsemään asti ja käyttäytyy aivan normaalisti kokoajan. Me käydään siellä kylässä kyllä muutenkin about joka toinen päivä joten ympäristö ei ole tuttu. Usean kerran olen vieny siskolleni tai vanhemmillei myös päivällä muutamaksi tunniksi hoitoon eikä asiassa ole ollut mitään ongelmaa. Tuomitkoon ken tahtoo, en tee mitään väärin.

Lue lisää

siis ympäristö ON tuttu kun käydsään usein, tarkotin :D. Ja itkee tietty sen minuutin kaksi ennenkuin ruoka on ehditty hänelle lämmittää. Muuten ei itke. Joku kun tuohon tarttuu kuitenkin...

liian pieni kirjoitti:

tuon ikäinen on kyllä liian pieni yökylään. 5 kk pystyy muistamaan äidin noin 5 tuntia...

Olisimme lähdössä mieheni kanssa noin neljän vuorokauden lomalle ja ajankohta on päätetty jo kauan aikaa sitten, mutta nyt mietityttää, voimmeko jättää vauvamme silloin mummolle hoitoon. Vauvamme olisi silloin noin puolivuotias. Lapsemme on ollut kyllä paljon tekemisissä mummonsa kanssa ja he tapaavat joka kuukausi (mummo asuu eri paikkakunnalla), joten kyseessä olisi tuttu henkilö, mutta mietityttää vain, onko se neljä päivää liian pitkä aika? Voiko lapsi alkaa vierastaa meitä? Tai voiko hänelle tulla erosta jotain traumoja?
Maya

Voi kuinka mielelläni vastaisin, että lähtekää vaan matkalle hyvällä mielellä! Valitettavasti näin en voi tehdä, kerron pian miksi, mutta sitä ennen muutama sana parisuhteesta. Tutkimuksissa on todettu parisuhdetyytyväisyyden kohoavan raskauden ajan aina vauvan syntymään saakka. Seuraavat kolme kuukautta tyytyväisyys laskee kuin kissan häntä… Onneksi tämä on ohimenevää. On tärkeää löytää jokin keino, millä yhteinen sävel parisuhteessa säilyy ja kypsyy. Tämä onkin haaste, sillä vauvan turvallinen kehitys on niin riippuvainen ensisijaisesta hoitajasta, että yhteiset matkat eivät tässä vaiheessa ole ensisijainen keino parisuhteen hoitamiseen.
Vauva on biologisesti virittäytynyt luomaan alusta lähtien kiinteän suhteen häntä ensisijaisesti hoivaavaan vanhempaan, tässä tapauksessa ilmeisesti äitiin. Ensimmäinen puoli vuotta on tärkeää aikaa turvallisen perusmallin rakentamisen kannalta. Tällöin vauva oppii luottamaan siihen, että saa apua, kun sitä tarvitsee. Äidistä on tullut 5-6 kuukauden ikään mennessä vauvan mielessä korvaamaton, ja jopa pienetkin erot, kuten äidin katoaminen vessan oven taakse, voivat saada vauvan hälytyskellot soimaan. Isän merkitys kasvaa päivä päivältä, mutta ei edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin tapaava (myöhemmin varmasti rakas) mummo, pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä tässä ikävaiheessa pidempiä aikoja.
Vauva on vahvasti läsnä nykyhetkessä. ”Menneisyys” (aiemmat kokemukset) rakentuu hiljalleen vauvan muistiksi, oletuksiksi siitä, millainen maailma on. Vauva ei kykene kuvittelemaan muuta kuin aiemmin kokemansa. Vauvaa ei kuvaannollisesti ”ole olemassa yksin”. Vauva on olemassa vain äidin kanssa jaetun kautta. Äiti on vauvan muisti ja kokemuksien välittäjä. Vauvan aivot pystyvät käsittelemään kiihtymystä hyvin rajallisesti. Jotta vauva selviäisi kiihtymystilojen yli, hän tarvitsee tuttua äitiä: tuoksua, ääntä, syliä, kaikkea mikä on vauvalle tuttua ja turvallista.
Kokemukset, jotka ovat liian intensiivisiä vauvan kestettäväksi, johtavat hetkelliseen olemassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemuksien kanssa. Tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen.
Arjessa vauva joutuu kohtaamaan miltei päivittäin hänelle sietämättömiä kiihtymystiloja (vaikkapa istuminen auton turvaistuimessa nälän yllättäessä). Olennaista onkin, että vauva saa toistuvasti kokemuksia siitä, että yhteys vanhempaan palautuu uudelleen ja mieli rauhoittuu vanhemman avulla. Nämä arkiset kokemukset eivät ole traumaattisia, toisin kuin mitä pidemmät erot vanhemmasta saattavat olla. Joskus toki elämässä sattuu asioita (sairaalareissu, äidin vakava uupuminen), jolloin vanhempi joutuu jättämään imeväisikäisen vauvan pidemmäksi ajaksi hoitoon. Ideaalitapauksissa hoitajana toimii silloin toinen vanhempi, joka on vauvalle päivittäisestä arjesta tuttu.
Vielä matkaanne ajatellen, jo maiseman vaihdos, vaikkakin yhdessä vauvan kanssa, voi tuntua virkistävältä vastapainolta arjen rutiineille. Onnea ja jaksamista vauvan hoitoon ja parisuhteeseen!

Katri Kanninen

Lue lisää

tosiaan aivan liian pieni hoitoon koko yöksi!!! Itkee, kun alkuperäinen hylkäsi vauvan, vauva kokee sen nii.

lila84 kirjoitti:

meillä tyttö ollut muutamia kertoja yhden yön kyläilyllä..mitn ongelmia ei ole ollut.tyttö on nauravainen kun tullaan hakemaan..nyt tyttö on 6kk ja menossa juhannukseksi 3 päiväksi mummolaan kun lähdetään reissuun. en koe olevani silti huono vanhempi, maalaisjärkeä peliin ja vauvaoppaita vähemmälle!

Lue lisää

jo mummot tuossa sano sinulle, että järki käteen. Ei oma meno voi mennä vauvan edelle. Vauva mukaan sinne reissuun!! Odottakaa nyt ihmeessä, että vauvaraasunne täyttää edes sen 1 vuotta. Sinä olet nyt äiti ja miehesi isä. Missä teidän vastuunne on?? Nyt ei ole oikea aika leikkiä mitään teiniä. Nyt on aika kantaa vastuu vauvan koko tulevaisuudesta. Oletko miettinyt miksi te ette pysty ottamaan vastuuta? Mitä sinulle on tapahtunut? Tai kumpi teistä on se, jonka pitää päästä reissuun kolmeksi päiväkis, vaikka vauva noin pieni? Sinä vai miehesi? Miehesikö?? Ja hän menisi jokatapauksessa, ja sinun täytyy lähteä häntä vahtimaan??? Niinkö?
Kasva aikuiseksi, hyvä ihminen. Älä tee vauvallesi pahaa ajattelemattomuuttasi.

eikö.. kirjoitti:

jo mummot tuossa sano sinulle, että järki käteen. Ei oma meno voi mennä vauvan edelle. Vauva mukaan sinne reissuun!! Odottakaa nyt ihmeessä, että vauvaraasunne täyttää edes sen 1 vuotta. Sinä olet nyt äiti ja miehesi isä. Missä teidän vastuunne on?? Nyt ei ole oikea aika leikkiä mitään teiniä. Nyt on aika kantaa vastuu vauvan koko tulevaisuudesta. Oletko miettinyt miksi te ette pysty ottamaan vastuuta? Mitä sinulle on tapahtunut? Tai kumpi teistä on se, jonka pitää päästä reissuun kolmeksi päiväkis, vaikka vauva noin pieni? Sinä vai miehesi? Miehesikö?? Ja hän menisi jokatapauksessa, ja sinun täytyy lähteä häntä vahtimaan??? Niinkö?
Kasva aikuiseksi, hyvä ihminen. Älä tee vauvallesi pahaa ajattelemattomuuttasi.

Lue lisää

meidän poika oli ensimmäisen kerran mummolla yökylässä 5-viikoisena ja kaikki meni loistavasti, samoin on myöhemminkin ollut vissiin kolme kertaa yötä siellä. Nyt lapsi on 7,5kk. Ei mitään ongelmaa koskaan ollut hitoon jäämisellä tai siellä olemisella.

Kyllä nykyäänkin voi löytyä kultainen keskitie tällekin asialle. Toiset, varsinkin nuoret äidit ravaavat baareissa vetämässä lärvit ja sitten on nämä ripustautujat, jotka eivät osaa/halua olla sekuntiakaan erossa lapsestaan. Elämässä on kuitenkin erilaisia tilanteita, samoin kuin erilaisia lapsia, ja suurimmalla osalla lapsista kyläilyt ja hoidossa oleminen eivät tuota minkäänlaisia ongelmia, ei nyt eikä jälkikäteenkään.

Minulla alkoholi ei ole liittynyt vauvamme hoitoon jättämiseen mitenkään, koska en käytä alkoholia lainkaan. Lapsen isä taas on yrittäjä, jolla on päivystystyö 24/7, eli ei voi laskea sen varaan, että hän ehtii vahtia lastamme, vaikka haluaisikin. Minun äitini on aina ollut loistava lasten kanssa ja kaikki lapset ovat aina viihtyneet hänen kanssaan. Jos tilanne olisi toinen, ja vauva huutaisi hoidossa ollessaan, en toki pakottaisi lasta jäämään sinne.

Olen kiitollinen, että minäkin saan välillä levätä, hoitaa tärkeitä asioita rauhassa ja pitää kiinni oman aikani rippeistä, kun minulla on montakin ihmistä, joilta saan tarvittaessa hoitoapua ja vauva, joka ei kärsi hoidossa ollessaan. Yrittäjämiehen kanssa kun valitettavasti se olen minä, joka on vauvan kanssa joka ikinen minuutti elämästäni, ja lisäksi pitäisi ehtiä/jaksaa hoitaa valtavan kokoinen talo ja tontti, joten katson hyvällä omallatunnolla ansainneeni harvat lepohetket, jotka minulle suodaan. Jokainen äiti (ja isä) on velvollinen tavalla tai toisella turvaamaan oman jaksamisensa, jotta vauvan hyvinvointi ei pidemmän päälle olisi vaakalaudalla. Parisuhteesta puhumattakaan. Se meillä on tosiaan jäänyt taka-alalle, kun ensin keskityn omien akkujen lataamiseen, jotta jaksan tarjota vauvallemme parhaan mahdollisen kodin ja turvan. Jos parisuhdekin kärsii siitä, ettei vauvaa voi koskaan jättää hoitoon, onko se loppujen lopuksi vauvalle parempi kun perhe hajoaa, ja sen jälkeen hoitajia on yksi vähemmän tuomassa turvaa???

Mielestäni 5-kuukautinen ei ole ollenkaan liian nuori hoitoon jätettäväksi, jos vauva mielellään viihtyy siellä. Kyllä on iät ajat vauvoja jätetty hoidettaviksi muille ihmisille (lue:keskiajalta lähtien) pitkiksikin ajoiksi ja harva siitä on minkäänlaisia traumoja saanut. Tämä on turhaa nykyajan hössötystä siitä miten tätä "napanuoraa" ei muka tulisi koskaan katkaista. Jos lapsella on kotona turvallinen olo ja hän saa tarpeeksi rakkautta ja huolenpitoa, lapsi voidaan jättää luottavaisin mielin luotettavalle henkilölle hoitoon, ilman, että lapsen luottamus vanhempaansa jotenkin kärsisi. Jos peruturvallisuus on kunnossa, ei lapsi tästä traumatisoidu mitenkään.

Eri asia on lapset, jotka eivät viihdy hoidossa, ja siihen heitä ei tule pakottaakaan, ennen kuin he itse alkavat viihtyä hoidossa.

Jatkuvaa itsekästä baarissa kännäämistä ja sen varjolla vauvan hoitoonjättämistä minäkään en katso hyvällä. Muuten jokainen perhe tehköön niin kuin katsoo heille ja vauvalle parhaaksi.

eikö.. kirjoitti:

jo mummot tuossa sano sinulle, että järki käteen. Ei oma meno voi mennä vauvan edelle. Vauva mukaan sinne reissuun!! Odottakaa nyt ihmeessä, että vauvaraasunne täyttää edes sen 1 vuotta. Sinä olet nyt äiti ja miehesi isä. Missä teidän vastuunne on?? Nyt ei ole oikea aika leikkiä mitään teiniä. Nyt on aika kantaa vastuu vauvan koko tulevaisuudesta. Oletko miettinyt miksi te ette pysty ottamaan vastuuta? Mitä sinulle on tapahtunut? Tai kumpi teistä on se, jonka pitää päästä reissuun kolmeksi päiväkis, vaikka vauva noin pieni? Sinä vai miehesi? Miehesikö?? Ja hän menisi jokatapauksessa, ja sinun täytyy lähteä häntä vahtimaan??? Niinkö?
Kasva aikuiseksi, hyvä ihminen. Älä tee vauvallesi pahaa ajattelemattomuuttasi.

Lue lisää

Lapsiperheen arkeen ei kuulu "vauvojen yökyläilyt". Lapset menee sitten yökylään kun osaavat itse pyytää jos sittenkään.
Näin pitäisi olla.
Oman ajan ottaminen on ihan eri juttu ku yöjuoksut. Vastuuta peliin. Suututtaa niin vietävästi.

Oli todella mielenkiintoiset keskustelut. Alkoi kummasti helpottaa...oma vauva nyt 4kk ja ollaan oltu ihan kaksistaan. Kaikki "kaverit# ja muut kuitenkin paasaavat jatkuvasti,että etkö sä vieläkään ole päässyt edes viihteelle ja että kyllä sun jo täytyy antaa lapsi jollekkin hoitoon tai muuten se ei onnistu ikinä jne... Koen kommentit ärsyttäviksi,sillä minulla ei ole mitään kiirettä mihinkään viihteelle.En tahdo olla vauvastani erossa hetkeäkään ja olen kyllästynyt siihen,että joudun jatkuvasti puolustelemaan mielipidettäni niin lapsettomille ihmisille kuin myös niille joilla jo lapsia on.
Jotkut antavat lapsen yökylään jo 1kk ikäisinä,mitä itse en ymmärrä..Oli kuitenkin mukava huomata että ihmiset koittavat syyllistää minua täysin turhaan. Miksi aiheuttaa lapselle turhaa stressiä ja ahdistusta ellei todella ole pakko(kuten esim.edellä mainittu tilanne,jos joutuu esim.sairaalaan)Ei pientä vauvaa voi lähteä ns.itsenäistämään.

samaa mieltä kirjoitti:

Oli todella mielenkiintoiset keskustelut. Alkoi kummasti helpottaa...oma vauva nyt 4kk ja ollaan oltu ihan kaksistaan. Kaikki "kaverit# ja muut kuitenkin paasaavat jatkuvasti,että etkö sä vieläkään ole päässyt edes viihteelle ja että kyllä sun jo täytyy antaa lapsi jollekkin hoitoon tai muuten se ei onnistu ikinä jne... Koen kommentit ärsyttäviksi,sillä minulla ei ole mitään kiirettä mihinkään viihteelle.En tahdo olla vauvastani erossa hetkeäkään ja olen kyllästynyt siihen,että joudun jatkuvasti puolustelemaan mielipidettäni niin lapsettomille ihmisille kuin myös niille joilla jo lapsia on.
Jotkut antavat lapsen yökylään jo 1kk ikäisinä,mitä itse en ymmärrä..Oli kuitenkin mukava huomata että ihmiset koittavat syyllistää minua täysin turhaan. Miksi aiheuttaa lapselle turhaa stressiä ja ahdistusta ellei todella ole pakko(kuten esim.edellä mainittu tilanne,jos joutuu esim.sairaalaan)Ei pientä vauvaa voi lähteä ns.itsenäistämään.

Lue lisää

Sun kirjotuksesi kuulostaa niiiin TUTULTA! Meillä myös on isovanhemmat alkaneet joka kerta sanomaan, että vauvan pitäisi päästä jo heille yökylään. Siinä he ajattelevat niin itsekkäästi, vaan tuijottavat omaa napaa, että yökylään vaan.. kertaakaan ei ole sanoneet, että me vanhemmat saisimme levätä. Ainoa pointti on vaan itsekeskeinen ajattelu.. :/

Me ei olla oltu vielä viihteellä eikä tee vielä edes mieli. Ennen raskauttakin käytiin jo tosi vähän, niin miksi nyt yht'äkkiä pitäisi alkaan juoksemaan illan riennoissa???
Onneksi me vanhemmat saamme päättää, että milloin on sopiva aika laittaa lapsi yöhoitoon. Ja tietty tässä jokaisella on omat mielipiteensä ja jokainen tekee itselleen sopivat ratkausut.

samaa mieltä kirjoitti:

Oli todella mielenkiintoiset keskustelut. Alkoi kummasti helpottaa...oma vauva nyt 4kk ja ollaan oltu ihan kaksistaan. Kaikki "kaverit# ja muut kuitenkin paasaavat jatkuvasti,että etkö sä vieläkään ole päässyt edes viihteelle ja että kyllä sun jo täytyy antaa lapsi jollekkin hoitoon tai muuten se ei onnistu ikinä jne... Koen kommentit ärsyttäviksi,sillä minulla ei ole mitään kiirettä mihinkään viihteelle.En tahdo olla vauvastani erossa hetkeäkään ja olen kyllästynyt siihen,että joudun jatkuvasti puolustelemaan mielipidettäni niin lapsettomille ihmisille kuin myös niille joilla jo lapsia on.
Jotkut antavat lapsen yökylään jo 1kk ikäisinä,mitä itse en ymmärrä..Oli kuitenkin mukava huomata että ihmiset koittavat syyllistää minua täysin turhaan. Miksi aiheuttaa lapselle turhaa stressiä ja ahdistusta ellei todella ole pakko(kuten esim.edellä mainittu tilanne,jos joutuu esim.sairaalaan)Ei pientä vauvaa voi lähteä ns.itsenäistämään.

Lue lisää

voi pientä vauvaa lähteä itsenäistämään. eihän se itsenäistyminen siitä tule. vaan vasta kun vauva on valmis jne. Luultavasti tuo itsenäistymisajatus lähtee vanhemmilta, jotka yrittävät puolustella itselleen pienen vauvan pitkäksi aikaa hoitoon jättämistä. Pienelle vauvalle riittää mainiosti muutama tunti hoidossa. ja joka vauvalle tulee kaikki vierastamiskaudet jne..

siis,, kirjoitti:

voi pientä vauvaa lähteä itsenäistämään. eihän se itsenäistyminen siitä tule. vaan vasta kun vauva on valmis jne. Luultavasti tuo itsenäistymisajatus lähtee vanhemmilta, jotka yrittävät puolustella itselleen pienen vauvan pitkäksi aikaa hoitoon jättämistä. Pienelle vauvalle riittää mainiosti muutama tunti hoidossa. ja joka vauvalle tulee kaikki vierastamiskaudet jne..

Lue lisää

Edellinen viesti osui asian ytimeen; jokainen tehköön omat ratkaisunsa. Eikä oma aika todellakaan tarkoita ääripäistä kännäilyä, jos muutaman siiderin juo ystäviensä kanssa ja haluaa yhden yön nukkua omasta rauhasta nauttien, se ei varmaan kenenkään maailmaa kaada. Ja oma aika voi todellakin olla ihan muutakin, johon ei alkoholi kuulu.

Oma 3 pvän ero vauvastani kuitenkin tarkoittaa sitä että perjantaina viemme hoitoon ja sunnuntai aamulla jo haemme, joten ihan kolmea täyttä päivää väliä vauvaan ei tule.

Ja tämä väli onkin pitkään aikaan luultavasti pisin jonka aiomme pitää.

Se on sitten tosiaan eri asia jos vauva selvästi reagoisi hoitopaikkaan jotenkin negatiivisesti. Mutta jokainen tuntee varmasti itse lapsensa parhaiten ja osaa tehdä sen perusteella ratkaisunsa hoitoon viemisestä. Meillä tosiaan hoidossa on aina viihdytty, nukkunut samalla lailla kun kotona ym muut rytmit toiminu. Ja itkuja ei ole tullut..

Edelleen aion ja aiomme miehemme kanssa viedä mummolaan tai kummillensa kun haluamme kahden keskistä aikaa. Jos illalla vie ja aamulla hakee, se ei vauvan psyykeelle tee yhtään mitn! Vauvahan nukkuu käytännössä tuon välin..Jos on hyvin nukkuva vauva.

Jotkut vanhemmat yrittävät tehdä parhaan äidin ennätystä hinnalla millä hyvänsä, ja luopuvat kokonaan omasta elämästä, mitä voi aivan hyvillä mielin vaalia, eri tavoilla tosin kun ennen, mutta kaikesta vapaudesta ei mielestäni tarvitse luopua..Paitsi jos ei todellakaan kaipaa mitn muuta elämäänsä kun lapsensa. Ihailtavaa jollain lailla, jollain lailla todella outoa.

siis tarkoitin tätä "minä vain"- kirjoittajan edellistä viestiä :)

menee ihan sekaisin tässä tappelun keskellä :)
ainakin yksi asia on selvä, kotiäideillä on ainakin aikaa ja jaksamista tapella netissä, hyvän asian eteen tietenkin-mentaliteetilla..heh..

...pitäisiköhän sitä vaikka mennä töihin välillä..vaikka kai sekin on lapsen hylkäämistä