tapasin ihanan miehen puolivuotta sitten,meidän oli hyvä ja helppo olla yhdessä,kaikki oli niin luontevaa.Ensimmäistä kertaa tunsin olevani yhden vertainen ja rakastettu,samoin hän ja molemmat kuitenkin olleet tässä maailmassa yli 40v.Kihlauduimme 7.6 ja 10.6 hän menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen,meidän piti aloittaa yhteinen elämä syksyllä,nyt sitten teen muuttoa yksin ja tunnen ettei millään ole merkitystä ja kaikki ahdistaa,tiedän jatkavani väkisin eteenpäin,kaipaan keskustelua jonkun kanssa,joka on käynyt tämän helvetin läpi,jonkun kuka ymmärtää todella tämän tuskan..
rakkaani kuoli
tuskainen sydän
15
2899
Vastaukset
- sydämeen
Olen todella pahoillani.. Luin tarinasi, niin surullista. Koeta jaksaa, et kuitenkaan jaksa edetä kuin päivä kerrallaan.. joskus tulee kuitenkin se päivä kun alkaa hieman helpottamaan. En ole kokenut vastaavaa, mutta muuten olen menettänyt rakkaita ihmisiä läheltäni. Koeta olla vahva, vaikka se vaikeaa onkin.
- rakkaus...
voi rakkaus...kuinka elämä voi kohdella noin..olen pahoillani puolestasi...jaksamista elämääsi!!!
- saman läpikäynyt
Uskon tietäväni mitä käyt läpi. Minä menetin rakkaani talvella. Olimme vasta rakastuneita tuon puoli vuotta yhtä matkaa kulkeneet. Hän kuoli äkillisesti onnettomuudessa. Tuntui kuin koko elämä olisi pysähtynyt siihen paikkaan...kaikki tuntui romahtavan... lapsenikin loukkaantui vakavasti tuossa onnettomuudessa.
Se suru ja ikävä vaivaa joka päivä vieläkin ja tuntuu välillä ettei se edes helpota, vaikka oikeasti niitä hyviä päiviä kuitenkin jo on ollut vaikka kuinka... silti... tuntuu välillä niin suunnattoman vaikealta... Joidenkin ihmisten näkeminen, tuoksut, paikat ja mitä ihmeellisemmät asiat nostavat tunteet pintaan, kyyneleet silmiin ja palan kurkkuun.
Se tuska tuntuu kovalta ja pahalta, mutta toivon myös sinun puolesta, että se joskus helpottaa. - surusydän
En voi sanoa ja toivoa muuta kuin VOIMIA Sinulle.
Yritä jaksaa hetki ja päivä kerrallaan. Sitä varmasti Rakkaasikin toivoisi.
Sinun ei tarvitse tehdä eikä jaksaa yhtään enempää kuin mihin tunnet pystyväsi. Ja välillä tuntuu ettei jaksa mitään...
Itse olen menettänyt n.kuukausi sitten rakkaan esikoiseni, yllättäen, auto-onnettomuudessa, enkä oikein vielä ymmärrä asiaa todeksi.
Toivon todella, että saat jonkinlaista keskustelu apua. Ei se surua ja tuskaa poista, mutta jos toisi edes pieneksi hetkeksi vähän helpotusta.
Jos voisit löytää jonkun saman kokeneen, niin luulisin siitä olevan apua (toivoisin olevan).
Itse toivon, että joskus saisin jakaa tätä omaa tuskaani jonkun äidin kanssa joka on menettänyt lapsensa... Vain saman kokenut voi vähän ymmärtää...
Jaksamista Sinulle ja muille läheisille!- surusydämelle
tiedän ettei kumpikaan meidän rakkaista haluaisi meidän kärsivän,eikä heidänkään ole helppo olla ilman meitä,niin ainakin uskon ja tunnen oman mieheni tuskan ja ahdistuksen,niin oudolta kuin se ehkä kuullostaakin,olen varma että jonain päivänä me saadaan olla heidän kanssa taas yhdessä,mutta se aika mikä meille on varattu vielä tänne täytyy kestää ja vaalia heidän muistoa hellien ja rakastaen,ei itkien ja kärsien,helppo sanoa,toteutus..no ei me ainakaan pidetä mitään päivänselvänä,koita sinä myös jaksaa ja muista että et ole yksin.
- Viola
Osanottoni suruusi myös minulta. Itse olen menettänyt 6 kk sitten poikani. Koeta pitää huolta itsestäsi, vaikka millään ei varmasti tunnu olevan juuri nyt sinulle mitään merkitystä. Yritä syödä ja juoda, vaikka ruokakaan ei maistuisi. Jollakin tapaa elämä kuitenkin vain jatkuu, vaikka alussa ei sitä usko. Sureminen kuluttaa myös fyysisiä voimavaroja. Itse laihduin poikani kuoleman jälkeen aluksi paljon, ruoka maistui sahanpuruilta. Välillä vieläkin tuntuu siltä, että en oikeastaan elä, olen vain. Olen käynyt sellaisen suruterapia-kurssin ja se on auttanut minua aika paljon. Täällä olen kirjoitellut myös ja saanut runsaasti tukea , meitä surevia, läheisen ihmisen menettäneitä on paljon. On hyvä saada lukea toisten kokemuksista, vaikka kenellekkään ei surua tietenkään toivoisi.
- nightrider
Viola kirjoitti:
Osanottoni suruusi myös minulta. Itse olen menettänyt 6 kk sitten poikani. Koeta pitää huolta itsestäsi, vaikka millään ei varmasti tunnu olevan juuri nyt sinulle mitään merkitystä. Yritä syödä ja juoda, vaikka ruokakaan ei maistuisi. Jollakin tapaa elämä kuitenkin vain jatkuu, vaikka alussa ei sitä usko. Sureminen kuluttaa myös fyysisiä voimavaroja. Itse laihduin poikani kuoleman jälkeen aluksi paljon, ruoka maistui sahanpuruilta. Välillä vieläkin tuntuu siltä, että en oikeastaan elä, olen vain. Olen käynyt sellaisen suruterapia-kurssin ja se on auttanut minua aika paljon. Täällä olen kirjoitellut myös ja saanut runsaasti tukea , meitä surevia, läheisen ihmisen menettäneitä on paljon. On hyvä saada lukea toisten kokemuksista, vaikka kenellekkään ei surua tietenkään toivoisi.
Teidän kaikkien tälle palstalle kirjoittaneiden ihmisten menetykset ja suru koskettavat minua voimakkaasti. Olen itsekin kokenut kuolemia ja menetyksiä. Toivon teille kaikille jaksamista. Uskokaa kun sanon, että kuolema on vain fyysinen ero rakkaiden välillä. Tulette kohtaamaan rakkaanne jälleen. Kaikella on tarkoituksensa, sitä ei vain tuskan hetkellä tai aina ymmärrä. Uskoi sitten tai ei, niin tässä elämässä meidän ihmisten elämä on korkeamman voiman kädessä. Kaikille voimia selvitä surustanne
- Toukasta perhoseksi
Joskus on hyvin vaikea käsittää, miksi ihmeessä toisen pitää kuolla juuri, kun elämä alkaa mennä kohdalleen.
Mielessäsi pyörii varmasti kysymys Miksi ja asiaa on vaikea hyväksyä. Anna surun tulla ulos ja vihankin, joksi se aina välillä jossain vaiheessa muuttuu. - Vasmasti aivan hirveää menettää ihminen, johon on äsken rakastunut!
Kuolema tuntuu rankalta varsinkin kesän ollessa edessä ja kun luonto on heräämässä eroon vaikkakin jotkut sanovat, että se on kaunein aika kuolla.
Laitan tähän yhden Arto Sotavallan laulun linkiksi, jossa voi olla jotain tilanteeseen sopivaa. Laulaja lähti täältä oman käden kautta, mikä on hyvin surullista. Hän oli kaikille niin hyvä, auttavainen ja vaatimaton vaikka olikin erittäin hyvä ja kuuluisa iskelmätähti (kuului tuttavapiiriimme).
http://www.youtube.com/watch?v=vVl6Q0-HQyo- assi-72
näin olen tähän asti luullut.
- Toukasta perhoseksi
assi-72 kirjoitti:
näin olen tähän asti luullut.
oikea eikä minun. Isekin vain kuulin jälkeenpäin siitä ja minun kuulemani vaihtoehto on aina surullisin vaihtoehto. Sympaattisesta ihmisestä oli kyse.
Sikäli kadutti, että edes kirjoitin mitään kuulemastani, koska en tiennyt, miten yleisessä tiedossa poismeno ylipäätään oli (oli syy mikä tahansa).
olen todella pahoillani puolestasi.olen kokenut saman tosin olimme kauemmin yhdessä ja meidänkin piti muuttaa yhteen.voimia sinulle ja jaksamista vaikka helppoa ei tule olemaan.
- kaksi kertaa
Hei!
On hyvä, että on näitä palstoja, joista saa vertaistukea lukemalla toisten kohtaloita. Itse menetin pari viikkoa sitten mieheni, jonka kanssa olimme naimisissa n. yhdeksän vuotta. Olimme molemmat jo sitä ennen leskiä, joten olen nyt toista kertaa leski. Lisäksi isäni kuoli kaksi päivää mieheni kuoleman jälkeen vajaa kaksi viikkoa sitten. Tästä on silti pakko jaksaa eteenpäin, niin mieheni haluaisi.
t. kaksi kertaa - osa
kaksi kertaa kirjoitti:
Hei!
On hyvä, että on näitä palstoja, joista saa vertaistukea lukemalla toisten kohtaloita. Itse menetin pari viikkoa sitten mieheni, jonka kanssa olimme naimisissa n. yhdeksän vuotta. Olimme molemmat jo sitä ennen leskiä, joten olen nyt toista kertaa leski. Lisäksi isäni kuoli kaksi päivää mieheni kuoleman jälkeen vajaa kaksi viikkoa sitten. Tästä on silti pakko jaksaa eteenpäin, niin mieheni haluaisi.
t. kaksi kertaaei ole aina helppo. Elämä on isommas käres. On vain tyydyttävä osaansa. Raskasta se on, miten lie jaksatkin. Itselläni soi laulu;
Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, jolta synnit suuret, anteeks sain ja saan, jolta synnit suuret anteeks sain ja saan.
Hän mun synnit suuret, maksoi verellään, otti synnin orjan, armoon elämään, otti synnin orjan armoon, elämään.
Katkoi verkot valheen, kahleet kuoleman, vangin vapautti, laps oon Jumalan, vangin vapautti, laps oon Jumalan.
Lapsi oma Herran, taivaan Kuninkaan, kruunun perin kerran, valtakunnan saan, kruunun perin kerran, valtakunnan saan.
Pääsen asukkaaksi kultakaupunkiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin.
Joudun luopumaan miehestäni vaikean sairauden kautta jossakin vaiheessa. Tuskaa tämä on uskosta huolimatta, mutta toivo perille pääsystä taivaaseen on kantava voima.
Toivon sen lohdutuksen ilon muillekin. - kaksi kertaa
osa kirjoitti:
ei ole aina helppo. Elämä on isommas käres. On vain tyydyttävä osaansa. Raskasta se on, miten lie jaksatkin. Itselläni soi laulu;
Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, jolta synnit suuret, anteeks sain ja saan, jolta synnit suuret anteeks sain ja saan.
Hän mun synnit suuret, maksoi verellään, otti synnin orjan, armoon elämään, otti synnin orjan armoon, elämään.
Katkoi verkot valheen, kahleet kuoleman, vangin vapautti, laps oon Jumalan, vangin vapautti, laps oon Jumalan.
Lapsi oma Herran, taivaan Kuninkaan, kruunun perin kerran, valtakunnan saan, kruunun perin kerran, valtakunnan saan.
Pääsen asukkaaksi kultakaupunkiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin.
Joudun luopumaan miehestäni vaikean sairauden kautta jossakin vaiheessa. Tuskaa tämä on uskosta huolimatta, mutta toivo perille pääsystä taivaaseen on kantava voima.
Toivon sen lohdutuksen ilon muillekin.Vaikea sairaus minunkin mieheni vei, kuten myös isäni. Välillä on niin vaikea olla, puristaa ja ahdistaa, mutta sitten ihmisten tuki ja rukous, ne kantavat kädet auttavat. Niiden kantavien käsien ja enkeleiden avulla selvisin ensimmäisenkin mieheni kuolemasta. Nyt on pakko yrittää taas, vaikkapa lastenkin takia.
t. kaksi kertaa
- Anonyymi
Ite vaari kuoli ja tuntuu että en selvii mitenkää
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä433633- 362304
Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?321905- 181648
- 171639
- 231578
- 241427
Ihmetteletkö, mihin sinussa ihastuin?
Pikkuhiljaa huomasin, että olet ainutlaatuinen luonne, plussana tietysti ulkoiset avut. Toista ei taida löytyä koko maai841368- 171322
Mitä yhteistä on sulla ja kaivatulla?
Onko teillä samantyyppinen olemus tai luonne? Vai muistuttaako vartalonne toisiaan? Tai kasvot? Entä pukeutuminen? Onko891252