Ajattelinpa aloittaa uuden viestiketjun (itse asiassa ketjujen sarjan) ;) Queenin levyistä. Aloitetaan alusta, siis debyyttialbumista Queen, vuodelta 1973. Siirrytään tästä sitten kronologisesti eteenpäin, kun ollaan ensin vaihdeltu mielipiteitä tästä levystä.
Siis yksinkertaisesti: Kerro kolme suosikkibiisiäsi Queen-levyltä (ja mielellään saa laittaa myös vähän perusteluja mukaan, niin saadaan keskustelua enemmän aikaiseksi. :) Kerro lisäksi, mikä on mielestäsi levyn heikoin biisi.
Oma listani (Queen 1973):
1. My Fairy King: Ensimmäinen Freddien pianolla säveltämä monipolvinen teos, joka antoi jo viitteitä tulevasta. Tunnelmat vaihtelevat ja klassinen Queen-soundi on syntymässä. Mielestäni tämä on monella tapaa jonkinlainen Bohemian Rhapsodyn esiaste, vaikka säveltäjänä Freddie oli vielä tässä vaiheessa "hiomaton timantti".
2. Keep Yourself Alive: Aloituslevyn aloitusraita, ja millainen biisi. Brianin kitaraharmoniat olivat kohdallaan ihan alusta alkaen.
3. The Night Comes Down: Johnin bassottelu ja Brianin akustinen kitara luovat lopussa huikean tunnelman. Unohdettu helmi mielestäni. Biisin arvoa kohentaa se, että bändi ei ehtinyt (=saanut studioaikaa) hioa biisistä mieleistään ja levylle päätynyt versio on itse asiassa vanha demonauhoitus.
Heikoin lenkki: Pakko sanoa Son & Daughter, vaikkei sekään mikään riman alitus ole. Brian yritti tässä ehkä vähän liikaa tehdä Black Sabbathia tai Led Zeppeliniä. (Levyltä viime hetkillä hylätty Mad The Swine jätettiin mielestäni ihan aiheesta pois levyltä. Se olisi ollut oikeasti heikko biisi. :)
Queen (1973) - 3 parasta ja paskin
14
743
Vastaukset
- Sammy who was low
Kiitos, Soul Brother, hyvästä keskustelun aloituksesta. Vaikeita joskin mielenkiintoisia pohdittavia! :)
1. The Night Comes Down: Minuun biisi kolahtaa lähinnä kaihoisan melodiansa vuoksi ja toisin kuin Soul Brother niin nyt tarkoitan sitä lauluosuutta. Erityisesti Brianin kitaramausteet kertosäkeistöissä vetävät mielen liikuttuneeksi.
2. Keep Yourself Alive: Lienenkö puolueellinen toteamaan, että Queenin ensimmäisenä sinkkujulkaisuna ja ekana levynaloitusraitana kautta aikojen tämä on klassikko. Ei silti, on biisi ihan mukavaa kuunneltavaa noin muutenkin.
3. Liar: Varsinkin biisin ensimmäiset pari minuuttia kolahtaa, sambaosuus puolestaan saa mielen hilpeäksi. :D Tässäkin näkee miten moniulotteinen lauluntekijä Freddie oli.
Heikoin lenkki: Vaikea sanoa heikointa lenkkiä, mutta Rogerin mahtavaa rumpuoutroa lukuunottamatta Great King Rat ei vaan jostain syystä kolahda minuun kuten muut biisit (ei niin että se olisi paska biisi).- Soul Brother
"3. Liar: Varsinkin biisin ensimmäiset pari minuuttia kolahtaa, sambaosuus puolestaan saa mielen hilpeäksi."
Pari ekaa minuuttia tosiaan toimii. Liar olisi saattanut löytyä minunkin listaltani, jos ei olisi niin pirun pitkä. Rohkea yritys Freddieltä tehdä progeilevaa heavya, mutta ihan eivät rahkeet vielä riittäneet ja jotkin osiot biisissä eivät vain oikein toimi kokonaisuuden kannalta. Freddie kehittyi kyllä säveltäjänä huiman nopeasti 70-luvun alussa/puolivälissä.
- Sammy who was low
Vai jäänkö odottamaan että joku muukin kommentoi Queenin ekaa levyä? Näinhin levyihinhän voi aina palata sitten uudestaankin.
- Sammy who was low
Kun kerran ei tullut kieltoa niin tulkitsen vaikenemisen myöntymisen merkiksi. ;-) Ja kuten sanoin, edellisiin levyihin voi aina palata takaisin. Eli tässä tulee kakkonen:
1. The March Of The Black Queen: Selkeästi enteilee Bohemian Rhapsodya niin melodisesti kuin kulullisesti ja loppua kohti paranee vain koko ajan. Myös Roger pääsee antamaan laulunäytteen vaikka kakkosella onkin yksi hänen kokonaan laulamansa biisi.
2. Nevermore: Kaunista, komeaa, enkelimäistä! Freddien, Brianin ja Rogerin Queen-harmoniat pääsevät oikeuksiinsa.
3. White Queen: Onnettomasta rakkaudesta kertovat biisit koskettavat. Melodiapuoli toimii ja Brianin sitarin ääntä muistuttava Hairfred-kitara tuo biisiin jännittävää väriä. Myös Brianin kitarasoolo tuo oman mahtipontisuutensa.
Heikoin lenkki: Tämä onkin vaikeampaa, koska Queen II on oma ykkössuosikkini Queenin levyistä. Päädyin kuitenkin lopulta Ogre Battleen, sillä biisin alku, vaikkakin sisältää Rogerin komeaa ja korkeaa laulua, on mielestäni jokseenkin renkuttava. Myöskään melodia ei ole paras mahdollinen.- Soul Brother
Ehditkin jo jatkaa tänne. :) Itse ajattelin tehdä jokaiselle levylle oman ketjun, kun keskusteluilla on tapana lähteä aina rönsyilemään, niin pysyis sitten kunkin levyn keskustelut omina ketjuinaan, mut onhan miten vaan.
Hienoa, et edes joku innostui ideasta :) - Sammy who was low
Soul Brother kirjoitti:
Ehditkin jo jatkaa tänne. :) Itse ajattelin tehdä jokaiselle levylle oman ketjun, kun keskusteluilla on tapana lähteä aina rönsyilemään, niin pysyis sitten kunkin levyn keskustelut omina ketjuinaan, mut onhan miten vaan.
Hienoa, et edes joku innostui ideasta :)...pistää nämä samat tiedot sitten uudestaan niihin uusiin ketjuihin. Eli minun puolestani on OK että avaat uudet ketjut jokaista levyä kohti! :)
Kyllä, todellakin innostuin! Varmasti näistä aiheista löytyy keskusteltavaa! :)
- Sammy who was low
1. Tenement Funster: Joskus aikaisemmin sanoin Calling All Girlsiä Rogerin parhaaksi biisiksi. Unohtakaa se, nyt on kyllä niin että TF vie minun kohdallani voiton. Melodia on koskettava (eteenkin kertosäkeistön loppuosassa) ja sopii Rogerin äänelle niin maan perusteellisen hyvin! Myös biisin vaihtuminen lopulta Flick Of The Wristiksi tapahtuu tyylillä! :)
2. Brighton Rock: Parempaa aloitusbiisiä levylle voi tuskin olla. Kun eka kerran kuulin biisin, olin pudota tuolilta! Lauloiko Freddie todella oikeasti niin korkealta vai oliko ääntä nostettu studiokeinoin? Mainio taidonnäyte Brianin taidoista. Loppuu tyylikkäästi.
3. In The Lap Of The Gods (revisited): Melodia kaunis. Puskan takaa tuleva loppuräjähdys hauska piriste.
Heikoin lenkki: She Makes Me, nimen perusteella kuvittelin että kysymyksessä on iloinen ralli. Mutta kaikkea muuta, raskas ja tunkkainen, varsinkin se liikenteen ääni biisin lopussa ottaa korviin. :P
Jotta muutkin saisivat puheenvuoron ekojen levyjen suhteen, päätän raportin tältä erää tähän. Ja muistakaa, että vaikka levyt etenevät, niin edellisiä levyjäkin voi koska tahansa tulla kommentoimaan ja jatkamaan seuraavien ohessa keskustelua niistäkin.
Huomenna (tai oikeastaan jo tänään) palataan sitten asiaan oopperaillan ja kisapäivän parissa. Hyvää yötä! :)- ....
on mahtava biisi... Vasta kuuntelin sen youtubesta kun mainitsit biisin!
- Bad Co.
Ajattelin myöskin osallistua tähän keskusteluun, pienen empimisen ja suuren yleisön painostuksen jälkeen :D
Jouduinpa taas kaivamaan mun hiukan pölyttyneet levynkannet esiin, siitä kun on jo suhteellisen kauan, kun viimeksi Q-in studioalbumeja olen kuunnellut, sillä viime aikoina kun bändi on taas live`na vahvasti elänyt, niin silloin DVD-d ovat olleet tavallistakin kovemmassa käytössä. Toki kaikki levyt on hiljaisempina vuosina kulutettu melkoisen loppuun asti.
En kyllä yleisesti ottaen tykkää parhaiten biisien valitsemisesta albumikokonaisuuksista, sillä se on, ainakin omalla kohdallani, mielialakysymys. No mutta, yritetään....eli tässäpä Bad Co.-n suosikit Queenin samannimiseltä debyytiltä:
1. Keep Yourself Alive - aivan älyttömän makea vauhtiralli, myös omia suuria live-suosikkejani aikaisemmasta tuotannosta.
2. Doing All Right - unohdettu Smile-aikojen ballaadi. Kaunis ja koskettava.
3. The Night Comes Down - hyvin maanläheinen, soitannallisesti "ihanan raaka"....
Huonoin: Seven Seas of Rhye - instrumentaaliversio, jonka olisi mielestäni voinut jättää seuraavalle levylle tai kokonaan pois.- Sammy who was low
"Seven Seas of Rhye - instrumentaaliversio, jonka olisi mielestäni voinut jättää seuraavalle levylle tai kokonaan pois."
Samaa mieltä. Varsinkin kun tekele oli vielä keskeneräinen.
Freddiehän teki yleensä aina musiikin ensin ja vasta sitten sanat (Killer Queenin ja Life Is Realin kohdalla oli tosin päinvastoin). Seven Seas Of Rhyelle oli siis jo tuolloin nimi ja pianoriffi olemassa mutta biisi ei ollut vielä valmis. - Soul Brother
Sammy who was low kirjoitti:
"Seven Seas of Rhye - instrumentaaliversio, jonka olisi mielestäni voinut jättää seuraavalle levylle tai kokonaan pois."
Samaa mieltä. Varsinkin kun tekele oli vielä keskeneräinen.
Freddiehän teki yleensä aina musiikin ensin ja vasta sitten sanat (Killer Queenin ja Life Is Realin kohdalla oli tosin päinvastoin). Seven Seas Of Rhyelle oli siis jo tuolloin nimi ja pianoriffi olemassa mutta biisi ei ollut vielä valmis.Tässähän oli alun perin ideana, että ykköslevy päättyy lyhyeen Seven Seas Rhyehin ja kakkoslevy alkaa sitten kokonaisella versiolla. Näin levyt olisivat muodostaneet ikään kuin jatkumon. Tämä suunnitelma kuitenkin muuttui, kun II alkoi saada muotoaan ja idea mustasta ja valkeasta puolesta kehittyi.
Mielenkiintoista kuitenkin, että levyjen II ja SHA välille vastaavanlainen "silta" rakennettiin: II päättyy "juoppokuoron" laulamaan "I Do Like To Be Beside The Seasideen" 7 Seas Of Rhye lopussa ja SHA-levyn alussa taas joku viheltelee samaa biisiä taustalla Brighton Rockin karnevaali-introssa. - Soul Brother
Soul Brother kirjoitti:
Tässähän oli alun perin ideana, että ykköslevy päättyy lyhyeen Seven Seas Rhyehin ja kakkoslevy alkaa sitten kokonaisella versiolla. Näin levyt olisivat muodostaneet ikään kuin jatkumon. Tämä suunnitelma kuitenkin muuttui, kun II alkoi saada muotoaan ja idea mustasta ja valkeasta puolesta kehittyi.
Mielenkiintoista kuitenkin, että levyjen II ja SHA välille vastaavanlainen "silta" rakennettiin: II päättyy "juoppokuoron" laulamaan "I Do Like To Be Beside The Seasideen" 7 Seas Of Rhye lopussa ja SHA-levyn alussa taas joku viheltelee samaa biisiä taustalla Brighton Rockin karnevaali-introssa.Ja tulipa vielä mieleen, että ANATO:n ja ADATR:n välillä on myös melkein tällainen silta. Jos God Save The Queen jätetään pois, niin Opera päättyy kongin kumahdukseen ja Races puolestaan alkaa kongilla.
Oli ehkä vähän kaukaa haettu, joten pitänee mennä nukkumaan :)
- Vanha fani
Parhaat
1. Great king rat
- se vain on
2. My fairy king
- Samaa mieltä kuin aloittaja
3. Jesus
- Varsinkin De lane lea versio on hieno
Huonoin
- Pakko sanoa Seven seas of rhye, koska tämän levyn versio ko biisistä on aika turha - Scandal
1. The Night Comes Down
Jotenkin makee tunnelma. Rogerin rummutus on aivan huippua tässä biisissä. Ja tietenkin Freddien laulu. Hyvä melodia!
2. My Fairy King
Lupailee sitä ominaisinta Queenia taustakuoroineen.
3. Liar
Varsinkin livenä toimii tosi hyvin ja tämä tuo mieleen kaikki ne keikat...
Huonoin:
Tässä pääsee helpolla. Seven Seas Of Rhye
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1271974
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi1001720Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy571370Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?771344Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M311038Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s47936Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm51933Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet44882- 73866
- 109863