Reuma ja synnytys

No huh huh! Pystyitkö käyttämään mitään lääkkeitä ja erityisesti kipulääkkeitä raskauden aikana? Itse en selviä ilman jatkuvaa Panacodia ja Enbrel on harkinnassa. Ei tulisi mieleenkään hankkiutua raskaaksi. Onnea vain sinulle päätöksestäsi ja vauvasta!

Olen saanut sen käsityksen, että reumapotilaat lähetetään automaattisesta äitipolille, jossa raskautta seurataan erityisellä huolella ja etenkin synnytys suunnitellaan. Näin siis ei ilmeisesti tapahdu. Saanen udella, oletko helsinkiläinen? Lähete laitetaan kai reumapolilta mutta, jos et ole siellä hoidossa, lähetteen saaminen ei kai ole niin selvää - jos silloinkaan.

Keskustelin tästä asiasta kerran synnytyspalstalla kätilön kanssa, joka sanoi, että reuma yleensä helpottuu raskauden ajaksi, ja synnytys suunnitellaan yksilöllisesti niin, että se heikoin nivel ei missään tilanteessa joudu rasitukseen vaikka se olisi esim. ranne.
Paha niveloireilu johtaa yleensä suunniteltuun sectioon. Jos alateitse synnytetään, tärkeintä on, ettei ponnistusvaihe pääse pitkittymään.

Mietityttää vain mitähän synnyttämisestä tulisi, kun pelkkä kakalla käyminen sattuu selkään.

Voisitko kertoa miltä synnytys tuntui? Siis minkätasoisia ne synnytyskivut ovat verrattuna pahimman vaiheen nivelkipuihin? Onko samantyylistä (toivottavasti ei tai sekoan)?
Olen reumani aikana oppinut pelkäämään kipua aivan eri tavalla kuin sitä ennen.
Saiko synnytyksen aikana ottaa reumalääkkeet ja reuman kipulääkkeet ajallaan vai pitääkö synnytyksen lisäksi kärsiä reumakivuista silloinkin, kun supistuksissa on väliä ja olisi mahdollisuus levätä?

Sattuiko vauvan ponnistaminen tai ulostulo selässä ja lonkissa?
Miten synnytyshenkilökunta suhtautui reumaasi ja noudattiko ohjeitasi esim. jonkun tietyn nivelen liikuttelemattomuudesta tai koskemattomuudesta, lisätukien (tyynyjen) tarpeesta esim. polvien alle jne..?

Ja lopuksi vielä, miltä olo tuntuu nyt, kun synnytys on takanapäin? Onko olo helpottunut tai tuntuuko siltä, että synnytys olisi vaurioittanut lonkkia tai selkää? Sujuuko vauvanhoito siihen tapaan kuin se terveillä tuntuu menevän vai oletko joutunut pahoihinkin erityisjärjestelyihin, esim. lasta ei voi laittaa lattialle, kun ei saa sieltä omin avuin ylös?

Vastauksia minulla ei sinulle juuri ole antaa. Lisäkysymyksiä vain. Lapsiakaan minulla ei ole enkä ole varma hankinko. Epäilyttää jättää lähes kaikki lääkkeet pois ja sitoutua olemaan esim. ilman riittävää lääkitystä koko raskauden ajan, jonka jälkeen sairaus todennäköisesti pahenee, ja sitten pitäisi lastakin hoitaa.
Onnea kuitenkin kovasti rohkeasta teostasi ja tsemppiä vauvan kanssa!

minulla on myös selkärankareuma ja 2 pientä lasta. lääkityksenä on salazopyrin.
ei ole mitenkään erityisemmin seurattu raskauksia tai synnytyksiä. kyllä tietysti lääkäri on saattanut joskus kysyä vointia. minulla on kummankin raskauden aikana oireet helpottaneet, mutta sitten synnytyksen jälkeen on ollut useamman kuukauden kipuja.

Mulla on lääkityksenä salazopyrin ja olen yrittänyt olla ilman lääkettä raskausaikana. Kivut ovat kuitenkin pahentuneet alkuraskaudesta, joten olen aloittanut salazopyrinin viikolla 13 (2 raskautta). Loppuraskaus onkin mennyt hyvin. Saattaa olla, että elimistön oma kortisonituotanto on tällöin parantanut oloa, eikä salazopyrin. En ole kuitenkaan uskaltanut olla ilman lääkettä, koska lääke alkaa vaikuttaa vasta parin kuukauden päästä ja olen pelännyt kipujen yltyvän loppuraskaudesta. Muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa lääkärit ovat suositelleet lopettamaan salazopyrinin ja näin olen myös tehnyt. Minulla kuvattiin ensimmäisen raskauden aikana lantio, koska lantio ei srr:n takia välttämättä jousta normaalisti. Lantioni oli kuitenkin tilava, joten alatiesynnytys on mennyt molemmilla kerroilla hyvin. Minä olen käynyt äitiyspolilla koko raskauden ajan. Imetysaikana en ole tarvinnut lääkitystä ja oireet ovat olleet vähäisiä. Minulla on oireet pahentuneet aina huomattavasti imetyksen loputtua.