Exän uusi hinkuu sukujuhliin

ei kans merkinny mitään yhteistä elämää kun toinen lähti uuden matkaan.
Lapsemme jo aikuisia,joten tuskin tämä uusi on mikää äiptipuoli,vai onko?Eikäö mummipuolikaan lastenlapsilleni.
En haluaisi nähdä koskaa ex-miestä uutensa kanssa sillä niin pahasti teki minua kohtaan,myös omaisuuden jaossa.
Onko minun silti mentävä sukujuhliin vai olenko luuseri kun en mene?
Miten pystyn kohtaamaan,ex-n joka valehteli niin paljon tämän uutensa kanssa,ja lopulta ero tuli juuri sen vuoksi.

........... kirjoitti:

ei kans merkinny mitään yhteistä elämää kun toinen lähti uuden matkaan.
Lapsemme jo aikuisia,joten tuskin tämä uusi on mikää äiptipuoli,vai onko?Eikäö mummipuolikaan lastenlapsilleni.
En haluaisi nähdä koskaa ex-miestä uutensa kanssa sillä niin pahasti teki minua kohtaan,myös omaisuuden jaossa.
Onko minun silti mentävä sukujuhliin vai olenko luuseri kun en mene?
Miten pystyn kohtaamaan,ex-n joka valehteli niin paljon tämän uutensa kanssa,ja lopulta ero tuli juuri sen vuoksi.

Lue lisää

...että lapseni joutuisivat valitsemaan, kumman haluaisivat juhliin, oikean mummon vai uuden tulokkaan. Jos tuollainen tulija kutsuttaisiin ja hän ilmoittaisi saapuvansa, ainakin tämän hetken tilanteessa jäisin itse pois. Lapseni eivät kuitenkaan noin toimisi, mutta jos sellainen tilanne tulisi, niin sitten mummi juhlisi lapsenlapsen kanssa myöhemmin ja paljon paremmalla mielellä kuin jos joutuisi katselemaan uutta vaimokokelasta. Tilannehan voisi muuttua, mutta nyt puhun tästä hetkestä ja tältä nyt tuntuu.

Nimetön kirjoitti:

...että lapseni joutuisivat valitsemaan, kumman haluaisivat juhliin, oikean mummon vai uuden tulokkaan. Jos tuollainen tulija kutsuttaisiin ja hän ilmoittaisi saapuvansa, ainakin tämän hetken tilanteessa jäisin itse pois. Lapseni eivät kuitenkaan noin toimisi, mutta jos sellainen tilanne tulisi, niin sitten mummi juhlisi lapsenlapsen kanssa myöhemmin ja paljon paremmalla mielellä kuin jos joutuisi katselemaan uutta vaimokokelasta. Tilannehan voisi muuttua, mutta nyt puhun tästä hetkestä ja tältä nyt tuntuu.

Lue lisää

Tuntuu myös että jos minut kutsuttaisiin samaan tilaisuuteen, en menisi. Mutta tuskin sellaista tulee ainakaan lasten taholta. Omamme katsovat elämää juuri siinä iässä jolloin oma kiinnostus vastakkaista sukupuolta kohtaan heräämässä ja sitten isä näyttää mallia miten ihmissuhteita hoidetaan.

30 v jälkeen kirjoitti:

Tuntuu myös että jos minut kutsuttaisiin samaan tilaisuuteen, en menisi. Mutta tuskin sellaista tulee ainakaan lasten taholta. Omamme katsovat elämää juuri siinä iässä jolloin oma kiinnostus vastakkaista sukupuolta kohtaan heräämässä ja sitten isä näyttää mallia miten ihmissuhteita hoidetaan.

Lue lisää

Noin yleisesti ottaen ei kai voi yleistää näitäkään asioita. Se miten ero on tapahtunut ja miten tämä uusi on perheen elämää kunnioittanut, vaikuttaa varmasti suhtautumiseen ja usein ulkopuoliset eivät kaikkea tiedä. Joten
parasta tehdä niin kuin katsoo olevan itsellensä
hyväksi jo lastenkin takia.

Lasteni juhliin kotiini exän uusi ei ole tervetullut. Ei ole kutsuttu eikä kutsuta. Jos oli vuosia vehtaillut selkäni takana niin turha odottaa kusuja.

ex-vaimo kirjoitti:

Lasteni juhliin kotiini exän uusi ei ole tervetullut. Ei ole kutsuttu eikä kutsuta. Jos oli vuosia vehtaillut selkäni takana niin turha odottaa kusuja.

ja omiin juhliin tarvitse kutsua. Kuitenkaan ei mielestäni pidä vaikuttaa siihen, mitä muut haluavat tehdä ja kenet kutsua.
Aina ei ympäristön mielestä ehkä se uusi ole ollenkaan huono vaihtoehto.
Veljeni exällä kesti monta vuotta tajuta, että veljeni uusi oli suvun mielestä paljon mukavampi kuin vanha oli koskaan ollut.

entinen miehesi ehkä osallistu ainoaankaan lastesi juhlaan, ellei hänen uutta kumppaniaan kutsuta. Mieheni entinen vaimo alkoi määräilemään täysi-ikäisiä lapsiaan ja vaati, ettei minua saa kutsua häihin jne. Lapset olivat päättäneet toisin ja minä sain kutsun ja menin mieheni kanssa. Muutoin olisi mieheni jäänyt pois. Hän teki selväksi lapsilleen, että jos haluavat hänet juhliinsa pitää kutsua myös minut. Entisen vaimonsa rinnalla hän ei suostuisi istumaan kirkon etupenkissä. Niinpä saimme kaikki siis kutsun. Entinen vaimo jäi pois häistä. Lapset olivat jättäneet hänelle vallan valita.

00x kirjoitti:

entinen miehesi ehkä osallistu ainoaankaan lastesi juhlaan, ellei hänen uutta kumppaniaan kutsuta. Mieheni entinen vaimo alkoi määräilemään täysi-ikäisiä lapsiaan ja vaati, ettei minua saa kutsua häihin jne. Lapset olivat päättäneet toisin ja minä sain kutsun ja menin mieheni kanssa. Muutoin olisi mieheni jäänyt pois. Hän teki selväksi lapsilleen, että jos haluavat hänet juhliinsa pitää kutsua myös minut. Entisen vaimonsa rinnalla hän ei suostuisi istumaan kirkon etupenkissä. Niinpä saimme kaikki siis kutsun. Entinen vaimo jäi pois häistä. Lapset olivat jättäneet hänelle vallan valita.

Lue lisää

lastensa äidin vieressä??????
Kerro nyt vielä vähän tarkemmin. Kuka teki mitä että tuollaiseen tilanteeseen on ajauduttu!

00x kirjoitti:

entinen miehesi ehkä osallistu ainoaankaan lastesi juhlaan, ellei hänen uutta kumppaniaan kutsuta. Mieheni entinen vaimo alkoi määräilemään täysi-ikäisiä lapsiaan ja vaati, ettei minua saa kutsua häihin jne. Lapset olivat päättäneet toisin ja minä sain kutsun ja menin mieheni kanssa. Muutoin olisi mieheni jäänyt pois. Hän teki selväksi lapsilleen, että jos haluavat hänet juhliinsa pitää kutsua myös minut. Entisen vaimonsa rinnalla hän ei suostuisi istumaan kirkon etupenkissä. Niinpä saimme kaikki siis kutsun. Entinen vaimo jäi pois häistä. Lapset olivat jättäneet hänelle vallan valita.

Lue lisää

entinen mies ja lasten isä on kyllä melkoinen mölö. Kyllä ex-miehen pitäisi pitää jonkinlaisessa arvossa lastensa äitiä ja entistä vaimoaan. Tilanteet ovat toki kovin erilaisia. Jos avioero on tapahtunut vuosia sitten, sopeutumisaikaa on ollut ja isän uusi vaimo on lapsille jo vuosien tuttu, silloin ymmärrän isältä tuollaisen menettelyn - en muuten. Toki ex-vaimojakin on kovin monenlaisia. Minä olen ex, joka jätettiin 30 avioliittovuoden jälkeen noin 4 vuotta sitten. Lapseni ovat jo aikuisia, mutta erityisesti tyttäreni ei voi sietää isänsä uutta. Järjestin tyttärelleni valmistumisjuhlat omassa kodissani. Juhliin kutsuttiin myös isä mutta tyttären toive oli, että uusi onni ei tule. Eipä tullut isäkään. Mielestäni isän on kohtuutonta odottaa, että hänen uusi vaimonsa kutsuttaisiin minun kotiini. No...joka tapauksessa isä osoitti tyttärelle oman tärkeysjärjestyksensä hyvin tarkkaan. Suurin häviäjä tällaisessa käyttäytymisessä on juuri se isä. Minun mielestäni myös uusien kumppaneiden on osattava arvostaa miehen entistä elämää ja perhettä. Näissä tilanteissa tarvitaan paljon hienotunteisuutta ja tilannetajua - sitä ei kaikilla exillä ja nyxillä tunnu olevan. Usein miehet ovat kovin vietävissä ja valitsevat sen helpoimman vaihtoehdon.

Minun uuden mieheni poika valmistuu yliopistosta syksyllä. Publiikkiin saa viedä kolme vierasta. Mielestäni ne vieraat ovat ehdottomasti pojan isä ja äiti sekä morsian. Ei tulisi mieleenikään vaatia itseäni mukaan. Ihan rehellisesti arvostan mieheni lasten äitiä ja suon hänelle kaikissa tilanteissa sen paikan, joka äidille kuuluu. Lapset ovat miehelleni erittäin tärkeitä vaikka ero lasten äidistä tulikin. Arvostan ja tuen miestäni parhaiten siten, että annan hänen entiselle elämälleen sen sijan, joka sille kuuluu ja erityisesti lapsiin liittyen myös hänen lastensa äidille.

Oma exänsä osoitti mölöytensä jo viime syksynä kun hänen pahasti dementoitunut äitinsä kuoli. Ex-anoppini ei koskaan tullut edes ymmärtämään poikansa avioeroa. Minä menin hautajaisiin lehtikutsun perusteella, laskin kukkani häntäpäässä ja uusi onni istui exäni vieressä kirkon etuosassa. Lapset eivät suostuneet siihen, että nainen menisi heidän kanssaan samaan penkkiin, joten olivat asettuneet lasten taakse. Tunsin kieltämättä oloni melkoisen oudoksi, enkä ollut niissä hautajaisissa ainoa syntynyttä tilannetta oudoksuva. Muistotilaisuudessa lapset olivat määränneet, että uusi onni ei saa tulla lähiomaisten pöytään, tai he eivät siihen tule. No...tämä nainen telläsi itsensä ihan viereiseen pöytään, minä sijoituin taka-alalle muiden vieraiden sekaan. Olin yli 30 vuotta läheisissä tekemisissä anoppini kanssa, tulimme hienosti toimeen, ja olin synnyttänyt ja kasvattanut hänen kaikki lapsenlapsensa. En ollut tehnyt mitään pahaa hänelle enkä mielestäni hänen pojalleenkaan. No...tällaista tapahtuu, mutta anoppini olisi ollut kauhuissaan, jos olisi tiennyt järjestelyistä - onneksi oli vainajana arkussa.

suostu istumaan kirjoitti:

lastensa äidin vieressä??????
Kerro nyt vielä vähän tarkemmin. Kuka teki mitä että tuollaiseen tilanteeseen on ajauduttu!

kutsumasta minua vaikka tytär nimenomaan oli jo hyvissä ajoin sanonut äidilleen pitävänsä minusta ja kutsuvansa myös minut häihinsä. Äiti oli välittömästi pillastunut tästä ja kieltänyt ehdottomasti kutsumasta minua. Välillä tuli jo kutsu pelkästään miehelleni, mutta mies soitti tyttärelleen ja ilmoitti, ettei hän taluta tytärtään alttarille, ellen saa kutsua. No, siinä vaiheessa minä olin jo niin loukkaantunut tyttären käytöksestä, että ilmoitin etten mene häihin vaikka kutsu tulisikin ja isä ilmoitti tyttärelleen, että nyt tämä vasta sotkun saikin aikaan kuunneltuaan äitiään. Mietittyään asiaa uudelleen saimme uuden kutusun, nyt molempien nimellä ja tästä taas äiti otti jättipultit ja kielsi taas osallistumiseni häihin. Mieheni ilmoitti tässä vaiheessa, että se akka (suora lainaus mieheni sanoista) saa painua vaikka alimpaan helvetin hornaan, mutta hän ei istu tämän vieressä kirkossa. Me istumme etupenkissä ja entinen istuu missä tykkää. Lopulta kävi niin, että me istuimme toisessa penkissä mieheni kanssa, kuvaaja istui ensimmäisessä ja äiti ei osallistunut koko häihin. Kaikki olivat helpottuneita, sillä yksistä häistä se nainen oli kävellyt ulos kesken syömisen. Hän oli sanonut vain, että nyt pitää mennä miesystävän luo ja kävellyt ulos. Jos ihmisellä ei ole käytöstapoja, on turha odotella kutsua jälkeläisten perhejuhliinkaan. Minut otettiin hyvin vastaan myös niiden mieheni sukulaisten parissa, joita en ollut koskaan tavannut. Samoin miehen entisen vaimon sukulaiset hyväksyivät minut. Kukaan ei maininnut kyseistä henkilöä sanallakaan ja kaikilla oli hauskaa. Ehkä tunnelma häissä olisi ollut pingottunut jos miehen exä olisi osallistunut. Jokainen olisi vain odottanut, milloin räjähtää.

.................... kirjoitti:

entinen mies ja lasten isä on kyllä melkoinen mölö. Kyllä ex-miehen pitäisi pitää jonkinlaisessa arvossa lastensa äitiä ja entistä vaimoaan. Tilanteet ovat toki kovin erilaisia. Jos avioero on tapahtunut vuosia sitten, sopeutumisaikaa on ollut ja isän uusi vaimo on lapsille jo vuosien tuttu, silloin ymmärrän isältä tuollaisen menettelyn - en muuten. Toki ex-vaimojakin on kovin monenlaisia. Minä olen ex, joka jätettiin 30 avioliittovuoden jälkeen noin 4 vuotta sitten. Lapseni ovat jo aikuisia, mutta erityisesti tyttäreni ei voi sietää isänsä uutta. Järjestin tyttärelleni valmistumisjuhlat omassa kodissani. Juhliin kutsuttiin myös isä mutta tyttären toive oli, että uusi onni ei tule. Eipä tullut isäkään. Mielestäni isän on kohtuutonta odottaa, että hänen uusi vaimonsa kutsuttaisiin minun kotiini. No...joka tapauksessa isä osoitti tyttärelle oman tärkeysjärjestyksensä hyvin tarkkaan. Suurin häviäjä tällaisessa käyttäytymisessä on juuri se isä. Minun mielestäni myös uusien kumppaneiden on osattava arvostaa miehen entistä elämää ja perhettä. Näissä tilanteissa tarvitaan paljon hienotunteisuutta ja tilannetajua - sitä ei kaikilla exillä ja nyxillä tunnu olevan. Usein miehet ovat kovin vietävissä ja valitsevat sen helpoimman vaihtoehdon.

Minun uuden mieheni poika valmistuu yliopistosta syksyllä. Publiikkiin saa viedä kolme vierasta. Mielestäni ne vieraat ovat ehdottomasti pojan isä ja äiti sekä morsian. Ei tulisi mieleenikään vaatia itseäni mukaan. Ihan rehellisesti arvostan mieheni lasten äitiä ja suon hänelle kaikissa tilanteissa sen paikan, joka äidille kuuluu. Lapset ovat miehelleni erittäin tärkeitä vaikka ero lasten äidistä tulikin. Arvostan ja tuen miestäni parhaiten siten, että annan hänen entiselle elämälleen sen sijan, joka sille kuuluu ja erityisesti lapsiin liittyen myös hänen lastensa äidille.

Oma exänsä osoitti mölöytensä jo viime syksynä kun hänen pahasti dementoitunut äitinsä kuoli. Ex-anoppini ei koskaan tullut edes ymmärtämään poikansa avioeroa. Minä menin hautajaisiin lehtikutsun perusteella, laskin kukkani häntäpäässä ja uusi onni istui exäni vieressä kirkon etuosassa. Lapset eivät suostuneet siihen, että nainen menisi heidän kanssaan samaan penkkiin, joten olivat asettuneet lasten taakse. Tunsin kieltämättä oloni melkoisen oudoksi, enkä ollut niissä hautajaisissa ainoa syntynyttä tilannetta oudoksuva. Muistotilaisuudessa lapset olivat määränneet, että uusi onni ei saa tulla lähiomaisten pöytään, tai he eivät siihen tule. No...tämä nainen telläsi itsensä ihan viereiseen pöytään, minä sijoituin taka-alalle muiden vieraiden sekaan. Olin yli 30 vuotta läheisissä tekemisissä anoppini kanssa, tulimme hienosti toimeen, ja olin synnyttänyt ja kasvattanut hänen kaikki lapsenlapsensa. En ollut tehnyt mitään pahaa hänelle enkä mielestäni hänen pojalleenkaan. No...tällaista tapahtuu, mutta anoppini olisi ollut kauhuissaan, jos olisi tiennyt järjestelyistä - onneksi oli vainajana arkussa.

Lue lisää

paikkani oli lähiomaisten pöydässä. Mieheni lapset istuivat sitten puolisoineen, sulhasineen ja tyttöystävineen omassa pöydässään. Miehen entistä ei edes kutsuttu hautajaisiin, adressi häneltä tuli. Myös siunaustilaisuudessa olin mieheni kanssa etupenkissä, mieheni äidin toive oli tämä. Tämäkin osoittanee, että minut on hyväksytty siihen sukuun ilman mitään ehtoja. Mieheni entisestä ei kukaan heistä puhu sanaakaan, eikä tämä saa kutsuja mihinkään perhepiirin tilaisuuksiin, vaikka on parin lapsen kummikin.

Me olemme nyt pari ja parina meidät myös kutsutaan perhepiirin juhliin, välillä osallistutaan yhdessä, välillä mies menee yksin. Aina tilanteen mukaan. Mutta miehen entistä ei ole niihin tilaisuuksiin kutsuttu, lapset eivät halua epävakaata äitiään pilaamaan juhlia. Lisäksi mieheni on tehnyt selväksi, että hänellä ei ole enää mitään tekemistä entisen vaimonsa kanssa. Miehen vanhin tytär ei kutsunut äitiään edes esikoisensa ristiäisiin. Lapset ovat jättäneet äitinsä kokonaan pois elämänsä kuvioista. Miksi vanhempien pitäisikään eron jälkeen enää istua esim. vihkikirkossa etupenkissä vierekkäin?

00x kirjoitti:

paikkani oli lähiomaisten pöydässä. Mieheni lapset istuivat sitten puolisoineen, sulhasineen ja tyttöystävineen omassa pöydässään. Miehen entistä ei edes kutsuttu hautajaisiin, adressi häneltä tuli. Myös siunaustilaisuudessa olin mieheni kanssa etupenkissä, mieheni äidin toive oli tämä. Tämäkin osoittanee, että minut on hyväksytty siihen sukuun ilman mitään ehtoja. Mieheni entisestä ei kukaan heistä puhu sanaakaan, eikä tämä saa kutsuja mihinkään perhepiirin tilaisuuksiin, vaikka on parin lapsen kummikin.

Me olemme nyt pari ja parina meidät myös kutsutaan perhepiirin juhliin, välillä osallistutaan yhdessä, välillä mies menee yksin. Aina tilanteen mukaan. Mutta miehen entistä ei ole niihin tilaisuuksiin kutsuttu, lapset eivät halua epävakaata äitiään pilaamaan juhlia. Lisäksi mieheni on tehnyt selväksi, että hänellä ei ole enää mitään tekemistä entisen vaimonsa kanssa. Miehen vanhin tytär ei kutsunut äitiään edes esikoisensa ristiäisiin. Lapset ovat jättäneet äitinsä kokonaan pois elämänsä kuvioista. Miksi vanhempien pitäisikään eron jälkeen enää istua esim. vihkikirkossa etupenkissä vierekkäin?

Lue lisää

ilmeisesti minä sitten olen ollut törkeä kun olen tellännyt itseni ex-anoppini hautajaisiin. Merkillistä vaan oli se, että kahden kuukauden kuluttua anoppini kuolemasta kuoli appeni. Niihin hautajaisiin ei exäni uusi voinut osallistua, koska samaan aikaan oli jotkin syntymäpäivät hänen suvussaan. Appeni hautajaisia ennen exäni soitti minulle kutsuen hautajaisiin ja esittäen toiveen, että tulisin istumaan kirkon etuosaan (toki asetuin paljon exääni taaemmaksi), laskisin kukat aikaisemmin kuin anopin hautajaisissa ja minulle tarjottiin paikkaa appeni sisarusten pöydässä. Ihmettelin hieman sitä muutosta, mikä ilmeisesti aiheutui siitä, että uusi onni ei ollut hautajaisissa. Appeni hautajaisista minulle jäi hyvä muisto. Hän ei hyväksynyt poikansa touhuja ja sanoi minulle viimeisinä aikoinaan, että olen aina ollut hänelle kuin oma tytär ja tulen aina olemaan. Myös exäni sisarensa kanssa olen edelleen hyvissä ja välittömissä väleissä. Olin exäni kanssa exän sisaren tyttären kummeja. Tytär konfirmoitiin viime kesänä kaukana kotoa ja minä olin ainoa kummi, joka meni konfirmaatioon. Kummityttäreni pyysi minut, eikä enoaan, alttarille siinä kohdassa, jossa kummit yhdessä papin kanssa siunaavat rippilapsen.

Omasta mielestäni en ole mikään mahdoton exä. En ole entisen mieheni kanssa missään tekemisissä enkä puutu hänen elämäänsä. Olen vaan näistä kirjoituksista huomannut, että uudet onnet kovin hanakasti mollaavat miehiensä exiä, johtuneeko se omasta epävarmuudesta vai mistä. Ja miehet näköjään ovat varsinaisia nössöjä.

Anoppini ja appeni hautajaisiin menin ilman muuta ja kukkavihkon kanssa, koska välimme olivat aina hyvät ja he olivat tärkeät ihmiset elämässäni yli 30 vuotta.

00x kirjoitti:

paikkani oli lähiomaisten pöydässä. Mieheni lapset istuivat sitten puolisoineen, sulhasineen ja tyttöystävineen omassa pöydässään. Miehen entistä ei edes kutsuttu hautajaisiin, adressi häneltä tuli. Myös siunaustilaisuudessa olin mieheni kanssa etupenkissä, mieheni äidin toive oli tämä. Tämäkin osoittanee, että minut on hyväksytty siihen sukuun ilman mitään ehtoja. Mieheni entisestä ei kukaan heistä puhu sanaakaan, eikä tämä saa kutsuja mihinkään perhepiirin tilaisuuksiin, vaikka on parin lapsen kummikin.

Me olemme nyt pari ja parina meidät myös kutsutaan perhepiirin juhliin, välillä osallistutaan yhdessä, välillä mies menee yksin. Aina tilanteen mukaan. Mutta miehen entistä ei ole niihin tilaisuuksiin kutsuttu, lapset eivät halua epävakaata äitiään pilaamaan juhlia. Lisäksi mieheni on tehnyt selväksi, että hänellä ei ole enää mitään tekemistä entisen vaimonsa kanssa. Miehen vanhin tytär ei kutsunut äitiään edes esikoisensa ristiäisiin. Lapset ovat jättäneet äitinsä kokonaan pois elämänsä kuvioista. Miksi vanhempien pitäisikään eron jälkeen enää istua esim. vihkikirkossa etupenkissä vierekkäin?

Lue lisää

mutta miksipä ei vierekkäinkin. Sen lapsen kannalta kun ne vanhemmat ovat juuri ne kaksi.

Ei se nyt minusta niin itsestään selvää ole että pari on pari on pari joka paikassa. Vanhemmuudesta kun ei voi erota, eikä vanhemmuuskumppania voi vaihtaa, vaikka muuten toinen kyllästyttäisikin.

Joku tuolla sanoikin, että hienotunteisuutta vaadittaisiin. Olen tosi surullinen mieheni lasten puolesta siitä, että mieheni exä ei kykene - vieläkään, erosta 4 vuotta - puhumaan mieheni kanssa mitään mistään asiasta. Vaikka lapset ovat aikuisia, tämä juopa koskee heihin kovin. Olisin ollut valmis (siis mieheni uuden ominaisuudessa) jättäytymään heidän yhteisen lapsenlapsensa ristiäisistä pois, kunhan vain molemmat isovanhemmat olisivat voineet olla paikalla. Se ei kuitenkaan olisi auttanut, miehen ex ei siedä miestäni, joka hänet jätti. Ennen kuin tapasi minut, eli eihän eksällä mitään syytä minua olekaan vihata, kai? Vaikeat tunteet toki ymmärrän.

Niitä poden itsekin. Lasteni isä ylläpiti salasuhdetta puoli vuotta ennen paljastumistaan - erohan siitä sitten seurasi. Olen niellyt paljon, ja kykenen istumaan exäni vieressä raapimatta häneltä silmiä päästä, jopa vaikka hän on ns kussut minua reippaasti silmään osituksessa. Hänen nykyistään minun on kuitenkin vaikea sietää, lapseton letukka joka surutta meni entiseen kotiini asumaan ennen kuin mies oli maksanut minulle osituksessa sovittua summaa - eikähän sitä sitten koskaan kokonaan tullut maksettuakaan. Tiedän että olen nössö kun en laita ulosottoa asialle, mutta silloin se tuntui ihan ylimääräiseltä tappelulta kaiken muun lisäksi. Olen tämän nykyisen kanssa joutunut erinäisissä juhlissa olemaan samassa huoneessa, mutta en siitä nauti. Enkä halua kutsua tätä ihmistä nykyiseen kotiini, enkä tarjoilla hänelle aterioita ja viinejä lasteni valmistujaisjuhlissa, jotka minä maksan, yksin, koska exä on rahaton idiootti. Tai ei rahaton, hänen rahat nyt vaan menee kaikkeen muuhun kuin lapsiin...

............... kirjoitti:

ilmeisesti minä sitten olen ollut törkeä kun olen tellännyt itseni ex-anoppini hautajaisiin. Merkillistä vaan oli se, että kahden kuukauden kuluttua anoppini kuolemasta kuoli appeni. Niihin hautajaisiin ei exäni uusi voinut osallistua, koska samaan aikaan oli jotkin syntymäpäivät hänen suvussaan. Appeni hautajaisia ennen exäni soitti minulle kutsuen hautajaisiin ja esittäen toiveen, että tulisin istumaan kirkon etuosaan (toki asetuin paljon exääni taaemmaksi), laskisin kukat aikaisemmin kuin anopin hautajaisissa ja minulle tarjottiin paikkaa appeni sisarusten pöydässä. Ihmettelin hieman sitä muutosta, mikä ilmeisesti aiheutui siitä, että uusi onni ei ollut hautajaisissa. Appeni hautajaisista minulle jäi hyvä muisto. Hän ei hyväksynyt poikansa touhuja ja sanoi minulle viimeisinä aikoinaan, että olen aina ollut hänelle kuin oma tytär ja tulen aina olemaan. Myös exäni sisarensa kanssa olen edelleen hyvissä ja välittömissä väleissä. Olin exäni kanssa exän sisaren tyttären kummeja. Tytär konfirmoitiin viime kesänä kaukana kotoa ja minä olin ainoa kummi, joka meni konfirmaatioon. Kummityttäreni pyysi minut, eikä enoaan, alttarille siinä kohdassa, jossa kummit yhdessä papin kanssa siunaavat rippilapsen.

Omasta mielestäni en ole mikään mahdoton exä. En ole entisen mieheni kanssa missään tekemisissä enkä puutu hänen elämäänsä. Olen vaan näistä kirjoituksista huomannut, että uudet onnet kovin hanakasti mollaavat miehiensä exiä, johtuneeko se omasta epävarmuudesta vai mistä. Ja miehet näköjään ovat varsinaisia nössöjä.

Anoppini ja appeni hautajaisiin menin ilman muuta ja kukkavihkon kanssa, koska välimme olivat aina hyvät ja he olivat tärkeät ihmiset elämässäni yli 30 vuotta.

Lue lisää

ja osa jää vielä asemallekin. Sinulla on hyvät välit miehesi puolen sukuun ja olkoon niin. Mieheni suku taas oli suorastaan helpottunut päästyään eroon mieheni exästä. Muistan kuinka jännitin mennessäni ensimmäistä kertaa käymään mieheni vanhempien luona, mutta minut otettiinkin avosylin vastaan. Mieheni vanhemmat olivat myös hyvin hienotunteisia, eivätkä maininneen sanallakaan miehen entistä. Myös kaikki valokuvat, joissa hän oli, oli siivottu pois. Ehkä entinen oli omalla todella arvaamattomalla käytöksellään saanut aikaan sen, että aina hänen osallistuessaan sukupirskeisiin, joutuivat muut jännittämään hänen käytöstään. Minut on kasvatettu siten, että vaikka kuinka ottaisi päähän, ei sitä saa ainakaan suoraan näyttää. Jos tuntuu, ettei pysty olemaan tilaisuudessa loppuun asti, voi asettua oven läheisyyteen siten, että pääsee vaivihkaa ulos esim. kirkosta ja sitten taas voikin liittyä seuraan tekemättä siitä mitään numeroa.

jos vierekkäin kirjoitti:

mutta miksipä ei vierekkäinkin. Sen lapsen kannalta kun ne vanhemmat ovat juuri ne kaksi.

Ei se nyt minusta niin itsestään selvää ole että pari on pari on pari joka paikassa. Vanhemmuudesta kun ei voi erota, eikä vanhemmuuskumppania voi vaihtaa, vaikka muuten toinen kyllästyttäisikin.

Joku tuolla sanoikin, että hienotunteisuutta vaadittaisiin. Olen tosi surullinen mieheni lasten puolesta siitä, että mieheni exä ei kykene - vieläkään, erosta 4 vuotta - puhumaan mieheni kanssa mitään mistään asiasta. Vaikka lapset ovat aikuisia, tämä juopa koskee heihin kovin. Olisin ollut valmis (siis mieheni uuden ominaisuudessa) jättäytymään heidän yhteisen lapsenlapsensa ristiäisistä pois, kunhan vain molemmat isovanhemmat olisivat voineet olla paikalla. Se ei kuitenkaan olisi auttanut, miehen ex ei siedä miestäni, joka hänet jätti. Ennen kuin tapasi minut, eli eihän eksällä mitään syytä minua olekaan vihata, kai? Vaikeat tunteet toki ymmärrän.

Niitä poden itsekin. Lasteni isä ylläpiti salasuhdetta puoli vuotta ennen paljastumistaan - erohan siitä sitten seurasi. Olen niellyt paljon, ja kykenen istumaan exäni vieressä raapimatta häneltä silmiä päästä, jopa vaikka hän on ns kussut minua reippaasti silmään osituksessa. Hänen nykyistään minun on kuitenkin vaikea sietää, lapseton letukka joka surutta meni entiseen kotiini asumaan ennen kuin mies oli maksanut minulle osituksessa sovittua summaa - eikähän sitä sitten koskaan kokonaan tullut maksettuakaan. Tiedän että olen nössö kun en laita ulosottoa asialle, mutta silloin se tuntui ihan ylimääräiseltä tappelulta kaiken muun lisäksi. Olen tämän nykyisen kanssa joutunut erinäisissä juhlissa olemaan samassa huoneessa, mutta en siitä nauti. Enkä halua kutsua tätä ihmistä nykyiseen kotiini, enkä tarjoilla hänelle aterioita ja viinejä lasteni valmistujaisjuhlissa, jotka minä maksan, yksin, koska exä on rahaton idiootti. Tai ei rahaton, hänen rahat nyt vaan menee kaikkeen muuhun kuin lapsiin...

Lue lisää

esim. lastensa vihkikirkossa rinnakkain ja mahdollisten uusien kumppaneiden jossain taaempana. Kyseessähän olisi lähinnä tekopyhyys, etenkin jos kaikki tietävät, että vanhemmat olisivat valmiit repimään silmät toistensa päästä. Olen joskus ollut häissä, joissa eronneet vanhemmat istuivat kyllä etupenkissä kirkossa, mutta väliä oli 3-4 metriä, sekin näytti naurettavalta. Äiti istui aivan käytävän vieruspaikalla ja mies hivuttautui koko ajan hiljakseen kauemmaksi. Kunnes oli seremonian päättyessä miltei penkin toisessa päässä. Ja kumpikin kärsi tilanteesta, mutta kun vihittävä lapsi oli näin halunnut. Toki myös kummankin nykyinen puoliso oli kutsuttu ja he istuivat sulassa sovussa rinnakkain muutamaa penkkiriviä taaempana. Tässä tilanteessa olisi ollut ratkaisuna se, että kumpikin vanhemmista olisi istunut etupenkissä uuden puolisonsa kanssa. Tilanne ei olisi ollut niin kiusallinen.

00x kirjoitti:

kutsumasta minua vaikka tytär nimenomaan oli jo hyvissä ajoin sanonut äidilleen pitävänsä minusta ja kutsuvansa myös minut häihinsä. Äiti oli välittömästi pillastunut tästä ja kieltänyt ehdottomasti kutsumasta minua. Välillä tuli jo kutsu pelkästään miehelleni, mutta mies soitti tyttärelleen ja ilmoitti, ettei hän taluta tytärtään alttarille, ellen saa kutsua. No, siinä vaiheessa minä olin jo niin loukkaantunut tyttären käytöksestä, että ilmoitin etten mene häihin vaikka kutsu tulisikin ja isä ilmoitti tyttärelleen, että nyt tämä vasta sotkun saikin aikaan kuunneltuaan äitiään. Mietittyään asiaa uudelleen saimme uuden kutusun, nyt molempien nimellä ja tästä taas äiti otti jättipultit ja kielsi taas osallistumiseni häihin. Mieheni ilmoitti tässä vaiheessa, että se akka (suora lainaus mieheni sanoista) saa painua vaikka alimpaan helvetin hornaan, mutta hän ei istu tämän vieressä kirkossa. Me istumme etupenkissä ja entinen istuu missä tykkää. Lopulta kävi niin, että me istuimme toisessa penkissä mieheni kanssa, kuvaaja istui ensimmäisessä ja äiti ei osallistunut koko häihin. Kaikki olivat helpottuneita, sillä yksistä häistä se nainen oli kävellyt ulos kesken syömisen. Hän oli sanonut vain, että nyt pitää mennä miesystävän luo ja kävellyt ulos. Jos ihmisellä ei ole käytöstapoja, on turha odotella kutsua jälkeläisten perhejuhliinkaan. Minut otettiin hyvin vastaan myös niiden mieheni sukulaisten parissa, joita en ollut koskaan tavannut. Samoin miehen entisen vaimon sukulaiset hyväksyivät minut. Kukaan ei maininnut kyseistä henkilöä sanallakaan ja kaikilla oli hauskaa. Ehkä tunnelma häissä olisi ollut pingottunut jos miehen exä olisi osallistunut. Jokainen olisi vain odottanut, milloin räjähtää.

Lue lisää

Ei erityisen pahalla, mutta tämä on harvinaisen yksisilmäinen näkemys asioiden tilasta:


"Välillä tuli jo kutsu pelkästään miehelleni, mutta mies soitti tyttärelleen ja ilmoitti, ettei hän taluta tytärtään alttarille, ellen saa kutsua. No, siinä vaiheessa minä olin jo niin loukkaantunut tyttären käytöksestä, että ilmoitin etten mene häihin vaikka kutsu tulisikin ja isä ilmoitti tyttärelleen, että nyt tämä vasta sotkun saikin aikaan kuunneltuaan äitiään"

- Siis mikä kiristäjä-isä!


Ja:

" Mieheni ilmoitti tässä vaiheessa, että se akka (suora lainaus mieheni sanoista) saa painua vaikka alimpaan helvetin hornaan, mutta hän ei istu tämän vieressä kirkossa. Me istumme etupenkissä ja entinen istuu missä tykkää."

- Millaista kieltä ja infoa isältä!

Eikö mikään, siis mikään, saa kirjoittajaa epäilemään, että miehen entisellä vaimolla ja miehen lasten äidillä voi olla täysin eri käsitys asioista. Hänellä voi olla - oikeutetusti - omat odotuksensa omien lastensa tärkeistä juhlista?


Entäs sitten tämä:

" Kukaan ei maininnut kyseistä henkilöä sanallakaan ja kaikilla oli hauskaa."

Mikä saa sinut olemaan näin epäoikeudenmukainen?

Olitko sinä aikanaan avionrikkoja?

kohtuutta, pliis! kirjoitti:

Ei erityisen pahalla, mutta tämä on harvinaisen yksisilmäinen näkemys asioiden tilasta:


"Välillä tuli jo kutsu pelkästään miehelleni, mutta mies soitti tyttärelleen ja ilmoitti, ettei hän taluta tytärtään alttarille, ellen saa kutsua. No, siinä vaiheessa minä olin jo niin loukkaantunut tyttären käytöksestä, että ilmoitin etten mene häihin vaikka kutsu tulisikin ja isä ilmoitti tyttärelleen, että nyt tämä vasta sotkun saikin aikaan kuunneltuaan äitiään"

- Siis mikä kiristäjä-isä!


Ja:

" Mieheni ilmoitti tässä vaiheessa, että se akka (suora lainaus mieheni sanoista) saa painua vaikka alimpaan helvetin hornaan, mutta hän ei istu tämän vieressä kirkossa. Me istumme etupenkissä ja entinen istuu missä tykkää."

- Millaista kieltä ja infoa isältä!

Eikö mikään, siis mikään, saa kirjoittajaa epäilemään, että miehen entisellä vaimolla ja miehen lasten äidillä voi olla täysin eri käsitys asioista. Hänellä voi olla - oikeutetusti - omat odotuksensa omien lastensa tärkeistä juhlista?


Entäs sitten tämä:

" Kukaan ei maininnut kyseistä henkilöä sanallakaan ja kaikilla oli hauskaa."

Mikä saa sinut olemaan näin epäoikeudenmukainen?

Olitko sinä aikanaan avionrikkoja?

Lue lisää

Et ehkä ole tajunnut pääpointtia koko tässä jättimäiseksi paisuneessa sopassa. Äiti sähläsi koko ajan asiassa, johon hänellä ei ollut mitään asiaa sotkea näppejään. Koska tytär maksoi miehensä kanssa häänsä itse, ei äidillä ollut mitään oikeutta määräillä sitä, kenet tytär kutsuu ja kenet jättää kutsumatta. Koska tytär piti minusta, mutta ei äidistään, oli luonnollista että hän halusi kutsua minut. Tytär oli lähtenyt äitinsä vuoksi kotoa sinä päivänä kun täytti 18-vuotta ja oli elättänyt itsensä siitä asti ja siinä ohella opiskellut akateemisen ammatin itselleen. Tytär ei siis enää asunut äitinsä luona, ei ollut asunut liki 8 vuoteen ja välit olivat melko jäiset. Mutta hääjärjestelyihin halusi äiti silti lusikkansa sotkea, vaikka hänkin oli vain yksi kutsutuista vieraista. Yhdelläkään vieraalla ei ole oikeutta alkaa sorkkimaan kutsuttujen listaa, ei kenelläkään.

00x kirjoitti:

Et ehkä ole tajunnut pääpointtia koko tässä jättimäiseksi paisuneessa sopassa. Äiti sähläsi koko ajan asiassa, johon hänellä ei ollut mitään asiaa sotkea näppejään. Koska tytär maksoi miehensä kanssa häänsä itse, ei äidillä ollut mitään oikeutta määräillä sitä, kenet tytär kutsuu ja kenet jättää kutsumatta. Koska tytär piti minusta, mutta ei äidistään, oli luonnollista että hän halusi kutsua minut. Tytär oli lähtenyt äitinsä vuoksi kotoa sinä päivänä kun täytti 18-vuotta ja oli elättänyt itsensä siitä asti ja siinä ohella opiskellut akateemisen ammatin itselleen. Tytär ei siis enää asunut äitinsä luona, ei ollut asunut liki 8 vuoteen ja välit olivat melko jäiset. Mutta hääjärjestelyihin halusi äiti silti lusikkansa sotkea, vaikka hänkin oli vain yksi kutsutuista vieraista. Yhdelläkään vieraalla ei ole oikeutta alkaa sorkkimaan kutsuttujen listaa, ei kenelläkään.

Lue lisää

äärettömän lojaaleja vanhempiansa kohtaan olkoot millaisia hyvänsä, ellei nyt sitten puhuta jostain aivan hirviöistä!!!!Jos vanhempien välit menneet tosi huonoiksi kuten eroissa usein tapahtuu, ehkä kolmansien kannattaisi myös aistia tai ainakin yrittää, mikä on lapsen paras.

Nimetön kirjoitti:

...että lapseni joutuisivat valitsemaan, kumman haluaisivat juhliin, oikean mummon vai uuden tulokkaan. Jos tuollainen tulija kutsuttaisiin ja hän ilmoittaisi saapuvansa, ainakin tämän hetken tilanteessa jäisin itse pois. Lapseni eivät kuitenkaan noin toimisi, mutta jos sellainen tilanne tulisi, niin sitten mummi juhlisi lapsenlapsen kanssa myöhemmin ja paljon paremmalla mielellä kuin jos joutuisi katselemaan uutta vaimokokelasta. Tilannehan voisi muuttua, mutta nyt puhun tästä hetkestä ja tältä nyt tuntuu.

Lue lisää

...mistä kirjoituksestani mainitsemasi katkeruus huokui (en ole muutamaan päivään ollut täällä). Vaan ihan tiedoksi, että käyn säännöllisesti al-anonissa ja siitä huolimatta minullakin on tunteita. Katkeruus on yksi tunteista, ei sen parempi tai huonompi tunne kuin mikään muukaan tunne. Senkin voi kääntää jossain vaiheessa voitokseen, mutta ei välttämättä vielä tänään.

kyllä oikeasti kirjoitti:

äärettömän lojaaleja vanhempiansa kohtaan olkoot millaisia hyvänsä, ellei nyt sitten puhuta jostain aivan hirviöistä!!!!Jos vanhempien välit menneet tosi huonoiksi kuten eroissa usein tapahtuu, ehkä kolmansien kannattaisi myös aistia tai ainakin yrittää, mikä on lapsen paras.

Lue lisää

keitä haluaa kutsua esim. häihinsä. Olen seurannut tätä keskustelua ja laitanpa lusikkani tähän keitokseen minäkin.

Ensimmäinen asia, jota olen kovasti ihmetellyt on tämä uusien kumppaneiden panettelu, suoraan tai epäsuorasti. Ovatko entiset vaimot todellakin katkeria siitä, että entiset aviomiehet ovat löytäneet uuden ja kenties paljon paremman ihmissuhteen, kuin entisen kanssa oli? Tästä syystä täytyy sitten pyrkiä heittämään lokaa tämän uuden puolison päälle aina kun on vähänkin tilaisuutta siihen.

Minä lähdin kotoa pois jo vähän vaille 17 vuotiaana, kiitos äitini. Lopulta lähti myös isäni, maailman kiltein ihminen, hän todella yritti sietää äitini käytöstä, mutta ei enää jaksanut. Pidän tästä uudesta kumppanista paljon, hän on isälleni kaikkea sitä mitä äiti ei ollut.

Kun joitakin vuosia sitten järjestelin häitäni ja mietin keitä kutsuisin, oli kutsuttavien listan kärjessä isäni ja hänen uusi puolisonsa. Kohteliaisuudesta kutsuin myös äitini, ja sitten olikin helvetti irti. Äiti yritti päästä perumaan isäni uuden puolison kutsun, hän haukkui itki ja raivosi, mutta pidin pääni. Häät olivat minun ja äidin sopi jäädä pois, ellei hän voinut olla isäni ja tämän uuden puolison kanssa samassa tilassa. Paria viikkoa ennen häitä tuntui siltä, kuin sukuni olisi ollut keskenään sotatilassa, äitini riehui niin pahasti. Hänen mielestään missään tapauksessa ei saisi kutsua perhejuhliin uusia kumppaneita jne jne jne. Elleivät häät olisi olleet niin lähellä, olisin perunut ne ja meidät olisi vihitty parin todistajan (isän ja hänen uuden vaimonsa) ollessa todistajina maistraatissa. Nyt piti vain ratkaista tilanne. Lopulta ilmoitin äidille, että hän saa ilomielin jäädä pois häistäni, jos tilanne on niin vaikea.

On siis täyttä puppupuhetta väittää, että lapset ovat aina ja joka tilanteessa lojaaleja vanhempiaan kohtaan. Jostain syystä odotetaan sitä lojaaliutta nimenomaan äitiä kohtaan, isästä viis. Minulle äitiä ei ole enää olemassakaan. Isäni ja hänen uusi kumppaninsa ovat jo eläkkeellä ja he asustavat suurimman osan vuodesta Espanjan auringon alla, mutta sähköpostiviestit kulkevat säännöllisesti, vaikka tapaamme enää harvoin.

Kuulin muuten sisareltani, että äiti on melko rankassa psyykelääkityksessä.

Isäni tytär kirjoitti:

keitä haluaa kutsua esim. häihinsä. Olen seurannut tätä keskustelua ja laitanpa lusikkani tähän keitokseen minäkin.

Ensimmäinen asia, jota olen kovasti ihmetellyt on tämä uusien kumppaneiden panettelu, suoraan tai epäsuorasti. Ovatko entiset vaimot todellakin katkeria siitä, että entiset aviomiehet ovat löytäneet uuden ja kenties paljon paremman ihmissuhteen, kuin entisen kanssa oli? Tästä syystä täytyy sitten pyrkiä heittämään lokaa tämän uuden puolison päälle aina kun on vähänkin tilaisuutta siihen.

Minä lähdin kotoa pois jo vähän vaille 17 vuotiaana, kiitos äitini. Lopulta lähti myös isäni, maailman kiltein ihminen, hän todella yritti sietää äitini käytöstä, mutta ei enää jaksanut. Pidän tästä uudesta kumppanista paljon, hän on isälleni kaikkea sitä mitä äiti ei ollut.

Kun joitakin vuosia sitten järjestelin häitäni ja mietin keitä kutsuisin, oli kutsuttavien listan kärjessä isäni ja hänen uusi puolisonsa. Kohteliaisuudesta kutsuin myös äitini, ja sitten olikin helvetti irti. Äiti yritti päästä perumaan isäni uuden puolison kutsun, hän haukkui itki ja raivosi, mutta pidin pääni. Häät olivat minun ja äidin sopi jäädä pois, ellei hän voinut olla isäni ja tämän uuden puolison kanssa samassa tilassa. Paria viikkoa ennen häitä tuntui siltä, kuin sukuni olisi ollut keskenään sotatilassa, äitini riehui niin pahasti. Hänen mielestään missään tapauksessa ei saisi kutsua perhejuhliin uusia kumppaneita jne jne jne. Elleivät häät olisi olleet niin lähellä, olisin perunut ne ja meidät olisi vihitty parin todistajan (isän ja hänen uuden vaimonsa) ollessa todistajina maistraatissa. Nyt piti vain ratkaista tilanne. Lopulta ilmoitin äidille, että hän saa ilomielin jäädä pois häistäni, jos tilanne on niin vaikea.

On siis täyttä puppupuhetta väittää, että lapset ovat aina ja joka tilanteessa lojaaleja vanhempiaan kohtaan. Jostain syystä odotetaan sitä lojaaliutta nimenomaan äitiä kohtaan, isästä viis. Minulle äitiä ei ole enää olemassakaan. Isäni ja hänen uusi kumppaninsa ovat jo eläkkeellä ja he asustavat suurimman osan vuodesta Espanjan auringon alla, mutta sähköpostiviestit kulkevat säännöllisesti, vaikka tapaamme enää harvoin.

Kuulin muuten sisareltani, että äiti on melko rankassa psyykelääkityksessä.

Lue lisää

Äiti jäi pois häistäni, enkä häntä sinne kaivannutkaan. Olemme sisarusteni kanssa päättäneet, että emme kutsu äitiä mihinkään juhliimme. Emme siis tunne mitään lojaaliutta äitiämme kohtaan.

Jos olisin itse vastaavassa tilanteessa eli jonkun miehen uusi puoliso, malttaisin taatusti odottaa niin kauan, että entinen perhe olisi ensin selvittänyt asiansa ja vasta sitten tunkisin itseni sukujuhliin. Enkä ainakaan tällä järjelläni edes aloittaisi suhdetta, jolleivät asiat entiseen perheeseen olisi selvitetty. Ymmärtäisin, että jossain vaiheessa olisin kenties itse se, joka vaihdettaisiin hankalassa tilanteessa uuteen, koska ihmissuhdetaidot eivät riitä muunlaiseen toimintaan.

Nimetön kirjoitti:

Jos olisin itse vastaavassa tilanteessa eli jonkun miehen uusi puoliso, malttaisin taatusti odottaa niin kauan, että entinen perhe olisi ensin selvittänyt asiansa ja vasta sitten tunkisin itseni sukujuhliin. Enkä ainakaan tällä järjelläni edes aloittaisi suhdetta, jolleivät asiat entiseen perheeseen olisi selvitetty. Ymmärtäisin, että jossain vaiheessa olisin kenties itse se, joka vaihdettaisiin hankalassa tilanteessa uuteen, koska ihmissuhdetaidot eivät riitä muunlaiseen toimintaan.

Lue lisää

mutta yksi sana särähtää pahasti: "tunkisin"...
Josta seuraa kysymys: onko uusi kumppani elämänsä loppuun saakka "tunkeilija" ?
Entä, jos itse päädyt vielä jonkun uusperheellisen kumppaniksi..?

kommentti... kirjoitti:

mutta yksi sana särähtää pahasti: "tunkisin"...
Josta seuraa kysymys: onko uusi kumppani elämänsä loppuun saakka "tunkeilija" ?
Entä, jos itse päädyt vielä jonkun uusperheellisen kumppaniksi..?

Lue lisää

...kun entiset asiat olisivat kesken käsittelyn. Ja sitä ennen en nenääni pistäisi kenenkään perheen elämään, vaikka joku kohteliaasti johonkin tilaisuuteen kutsuisikin. En haluaisi olla se, jota kaikki syrjäsilmällä vahtaavat ja jonka vuoksi lapset häpeävät isänsä käytöstä. Noita tarinoita olen joutunut käsittelemään työssäni siinä määrin, että uskoisin ainakin omalla kohdallani jotain oppineeni. Noissa tilanteissa, kuten ihmissuhteissa yleensä, tarvitaan hyviä tuntosarvia, jotta tietää, missä kohtaa ei enää loukkaa toisia ihmisiä.

Nimetön kirjoitti:

...kun entiset asiat olisivat kesken käsittelyn. Ja sitä ennen en nenääni pistäisi kenenkään perheen elämään, vaikka joku kohteliaasti johonkin tilaisuuteen kutsuisikin. En haluaisi olla se, jota kaikki syrjäsilmällä vahtaavat ja jonka vuoksi lapset häpeävät isänsä käytöstä. Noita tarinoita olen joutunut käsittelemään työssäni siinä määrin, että uskoisin ainakin omalla kohdallani jotain oppineeni. Noissa tilanteissa, kuten ihmissuhteissa yleensä, tarvitaan hyviä tuntosarvia, jotta tietää, missä kohtaa ei enää loukkaa toisia ihmisiä.

Lue lisää

sitten tietää, koska asiat on MOLEMPIEN mielestä käsitelty loppuun? Toisilla ex-kumppaneilla on hampaankolossa asioita vielä 10 vuotta eron jälkeenkin - ja siitäkö syystä pitäisi uuden kumppanin pysyä piilossa? Aikas surkuhupaisaa!

Toivottavasti jossain vaiheessa voit nauttia elämästäsi ja antaa alkoholistin toheltaa seuralaisineen ilman katkeraa parjaustasi. Katkeruus satuttaa sinua enemmän kuin katkeruuden kohteita. Al-anon ryhmästä voit löytää rauhan...

ja anna elää kirjoitti:

Toivottavasti jossain vaiheessa voit nauttia elämästäsi ja antaa alkoholistin toheltaa seuralaisineen ilman katkeraa parjaustasi. Katkeruus satuttaa sinua enemmän kuin katkeruuden kohteita. Al-anon ryhmästä voit löytää rauhan...

Lue lisää

En ihan hahmottanut, mistä kirjoituksestani mainitsemasi katkeruus huokui, koska sähköposti-ilmoitus ohjasi minut aiempaan viestiketjuun. Vaan ihan tiedoksi, että käyn säännöllisesti al-anonissa ja siitä huolimatta minullakin on tunteita. Katkeruus on yksi tunteista, ei sen parempi tai huonompi tunne kuin mikään muukaan tunne. Senkin voi kääntää jossain vaiheessa voitokseen, mutta ei välttämättä vielä tänään.

Ensinnäkin, olen itsekin eronnut ja tiedän kyllä, ettei kukaan kolmas osapuoli hyvää liittoa riko.

Toiseksi, en voi ymmärtää tuota ex-vaimojen katkeraa, vihamielistä syyttävää asennetta EX-miehensä "uuteen" naiseen.

Eli tulisiko minun kieltäytyä menemästä minnekään miesystäväni kanssa, siltä varalta että katkera EX-vaimo ei salli asiaa.

Mainittakoon, että itse eronneena olen hyvissä väleissä Ex-mieheni kanssa ja myös hänen nykyisen naisystävänsä kanssa.

Miten naiset voivat olla noin yksinkertaisia ja itsekkäitä?

Siis kyllähän jokainen on itse syypää oman avioliittonsa loppumiseen, jos ihan tarkkoja ollaan. Se uusi ihminen ei ole rikkonut liittoa, vaan ne kaksi liitossa olijaa.

Jopsa sen joskus älyäisitte.

Kutsuja päättää, keitä haluaa juhlilleen tulevan. Vieraat käyttäytyvät vieraskoreasti. Ei tarvitse mennä varta vasten juttelemaan ja ystävystymään sen exän uuden kanssa. Käsipäivää pitää sanoa.

"uusi nainen" kirjoitti:

Ensinnäkin, olen itsekin eronnut ja tiedän kyllä, ettei kukaan kolmas osapuoli hyvää liittoa riko.

Toiseksi, en voi ymmärtää tuota ex-vaimojen katkeraa, vihamielistä syyttävää asennetta EX-miehensä "uuteen" naiseen.

Eli tulisiko minun kieltäytyä menemästä minnekään miesystäväni kanssa, siltä varalta että katkera EX-vaimo ei salli asiaa.

Mainittakoon, että itse eronneena olen hyvissä väleissä Ex-mieheni kanssa ja myös hänen nykyisen naisystävänsä kanssa.

Miten naiset voivat olla noin yksinkertaisia ja itsekkäitä?

Siis kyllähän jokainen on itse syypää oman avioliittonsa loppumiseen, jos ihan tarkkoja ollaan. Se uusi ihminen ei ole rikkonut liittoa, vaan ne kaksi liitossa olijaa.

Jopsa sen joskus älyäisitte.

Lue lisää

Tässä olen hieman eri mieltä "...kolmas osapuoli hyvää liittoa riko"

Kolmas pyörä ei välttämättä riko erityisen hyvää liittoa, mutta sellaisen liiton, joka on myös ihan hyvä (kun tää elämä ei oo mitään satulinnoja ja shampanjaa), jossa arki rullaa ja ollaan etäännytty monestakin syystä toisistaan (ehkä olisi vielä korjattavissa, jotain tehtävissä, JOS halua olisi eikä se kolmas sotkisi sitä pakkaa jo olemassaolollaan), sellaisen liiton kaatumista kolmas pyörä vauhdittaa ja sokaisee sitä eroa ensimmäisenä harkitsevaa, ettei eroratkaisua välttämättä tehdä "ihan täysissä järjissä".

Erotaan siis liian helpolla tunteiden velloessa kympillä sen uuden ympärillä ja siinä samassa hetkessä unohdetaan se 30-vuotinen liittokin. Millään muulla ei ole väliä kuin sillä omalla onnella. Erotaan yrittämättä edes ja sitten syyllistetään ainoastaan entinen ja haukutaan yleisillä palstoilla katkeraksi, kun ollaan siinä hetken hurmassa käytökseltään ns. "voittajana" "köyhät kyykkyyn"-asenteella ja niiden hyvin tunteiden huipulla.

Rakastunut kolmas pyörä kyllä pitää kohteestaan kiinni ja siinä mielessä edesauttaa asioiden etenemistä.

Jokaisella on oikeus onneen - kuitenkin.

eri mieltä kirjoitti:

Tässä olen hieman eri mieltä "...kolmas osapuoli hyvää liittoa riko"

Kolmas pyörä ei välttämättä riko erityisen hyvää liittoa, mutta sellaisen liiton, joka on myös ihan hyvä (kun tää elämä ei oo mitään satulinnoja ja shampanjaa), jossa arki rullaa ja ollaan etäännytty monestakin syystä toisistaan (ehkä olisi vielä korjattavissa, jotain tehtävissä, JOS halua olisi eikä se kolmas sotkisi sitä pakkaa jo olemassaolollaan), sellaisen liiton kaatumista kolmas pyörä vauhdittaa ja sokaisee sitä eroa ensimmäisenä harkitsevaa, ettei eroratkaisua välttämättä tehdä "ihan täysissä järjissä".

Erotaan siis liian helpolla tunteiden velloessa kympillä sen uuden ympärillä ja siinä samassa hetkessä unohdetaan se 30-vuotinen liittokin. Millään muulla ei ole väliä kuin sillä omalla onnella. Erotaan yrittämättä edes ja sitten syyllistetään ainoastaan entinen ja haukutaan yleisillä palstoilla katkeraksi, kun ollaan siinä hetken hurmassa käytökseltään ns. "voittajana" "köyhät kyykkyyn"-asenteella ja niiden hyvin tunteiden huipulla.

Rakastunut kolmas pyörä kyllä pitää kohteestaan kiinni ja siinä mielessä edesauttaa asioiden etenemistä.

Jokaisella on oikeus onneen - kuitenkin.

Lue lisää

Meillä kolmas tiesi heti että tässä päässä olisi
ollut halua yrittää pelastaa liitto oikein tosissaan. Tiesi heti kun hänestä oli minulle kerrottu. Oma exäni informoi häntä. Ja jopa ensin päätimme että yritämme vielä. Eipä ollut
vaikutusta. Katkeraahan se on niellä. Ajattelee aina voisiko toiselle ihmiselle itse tehdä näin.
Eroratkaisu tulee todellakin silloin tehtyä hieman tunnemyllerryksessä jossa entinen unohtuu.

30 v jälkeen kirjoitti:

Meillä kolmas tiesi heti että tässä päässä olisi
ollut halua yrittää pelastaa liitto oikein tosissaan. Tiesi heti kun hänestä oli minulle kerrottu. Oma exäni informoi häntä. Ja jopa ensin päätimme että yritämme vielä. Eipä ollut
vaikutusta. Katkeraahan se on niellä. Ajattelee aina voisiko toiselle ihmiselle itse tehdä näin.
Eroratkaisu tulee todellakin silloin tehtyä hieman tunnemyllerryksessä jossa entinen unohtuu.

Lue lisää

Mutta, miettikää nyt mieheenne takertuvat naiset sitä tosiasiaa, että jostain syystä se mies haluaa erota nimenomaan SINUSTA.

Eli näkeekö 30 v mieheensä takertunut vaimo asiat ainoastaan omasta puolestaan.

Ehkä siinä on yksi syy eroon. Ehkä siitä syystä mies ei enää jaksa vaan hakeutuu itselleen sopivampaan seuraan.

Ei miestä voi väkisin pitää. Ei liitossa eikä eronneena. Yrittäkää naiset jo oivaltaa, että ihmissuhteet perustuvat vapaehtoisuuteen.

Miksi ette salli miehelle uutta elämää, uutta naista, uutta rakkautta.
Selvästikään itse ette kuitenkaan rakastaneet miestä, oliko kyse vain siitä, ettei mies saisi saada keneltäkään toiseltakaan naiselta rakkautta.

-takertujanaisille- kirjoitti:

Mutta, miettikää nyt mieheenne takertuvat naiset sitä tosiasiaa, että jostain syystä se mies haluaa erota nimenomaan SINUSTA.

Eli näkeekö 30 v mieheensä takertunut vaimo asiat ainoastaan omasta puolestaan.

Ehkä siinä on yksi syy eroon. Ehkä siitä syystä mies ei enää jaksa vaan hakeutuu itselleen sopivampaan seuraan.

Ei miestä voi väkisin pitää. Ei liitossa eikä eronneena. Yrittäkää naiset jo oivaltaa, että ihmissuhteet perustuvat vapaehtoisuuteen.

Miksi ette salli miehelle uutta elämää, uutta naista, uutta rakkautta.
Selvästikään itse ette kuitenkaan rakastaneet miestä, oliko kyse vain siitä, ettei mies saisi saada keneltäkään toiseltakaan naiselta rakkautta.

Lue lisää

kuka rakastaa ketä?

-takertujanaisille- kirjoitti:

Mutta, miettikää nyt mieheenne takertuvat naiset sitä tosiasiaa, että jostain syystä se mies haluaa erota nimenomaan SINUSTA.

Eli näkeekö 30 v mieheensä takertunut vaimo asiat ainoastaan omasta puolestaan.

Ehkä siinä on yksi syy eroon. Ehkä siitä syystä mies ei enää jaksa vaan hakeutuu itselleen sopivampaan seuraan.

Ei miestä voi väkisin pitää. Ei liitossa eikä eronneena. Yrittäkää naiset jo oivaltaa, että ihmissuhteet perustuvat vapaehtoisuuteen.

Miksi ette salli miehelle uutta elämää, uutta naista, uutta rakkautta.
Selvästikään itse ette kuitenkaan rakastaneet miestä, oliko kyse vain siitä, ettei mies saisi saada keneltäkään toiseltakaan naiselta rakkautta.

Lue lisää

"Rakastunut kolmas pyörä kyllä pitää kohteestaan kiinni" todistat itse sen juuri tuolla viimeisellä kappaleellasi.

Onnistuneen Kolmannen Pyörän kosioretki sivelee ja hivelee sen Kolmannen Pyörän itsetuntoa onnenhuipun ollessa korkeimmillaan (mikäs sen ihanampaa kuin hulluna pitää kiinni saavuttamastaan: hetken hurmasta ja suunnattomasta huomiosta kaikkine siihen liittyvine höysteineen: romanttiset illalliset, kukkapuskat, korut, suuret lupaukset ja vaikka mitkä) ja se pelin "voittanut" Kolmas Pyörä pyrkii lyttäämään sen 30-vuotisen liiton toista osapuolta oikein urakalla.

Mutta se arki palaa siihenkin liittoon uusiolapsineen ja velvoitteineen ja sitten voidaan taas kysyä kuka rakastaa ja ketä ja mistä syystä. Toiset avioliitot usein päättyvät myös eroon. Hätäpäissä tehtyjä ratkaisuja?

Kyllä naiset tietää, että JOS mies on vietävissä, niin se viedään ja etenkin millä se äijä siinä alkavassa suhteessa pidetään; miehillä se alakerta kun sanelee ja sokaisee (ja suorastaan pakottaa) ne järkivalinnat lopullisesti. Siinä miestä viedään kuin pässiä narussa. Moni eronnut on katunut jälkikäteen liian nopeita valintojaan.

Vanha totuus, kaikki hyvät miehethän on varattuja...

-takertujanaisille- kirjoitti:

Mutta, miettikää nyt mieheenne takertuvat naiset sitä tosiasiaa, että jostain syystä se mies haluaa erota nimenomaan SINUSTA.

Eli näkeekö 30 v mieheensä takertunut vaimo asiat ainoastaan omasta puolestaan.

Ehkä siinä on yksi syy eroon. Ehkä siitä syystä mies ei enää jaksa vaan hakeutuu itselleen sopivampaan seuraan.

Ei miestä voi väkisin pitää. Ei liitossa eikä eronneena. Yrittäkää naiset jo oivaltaa, että ihmissuhteet perustuvat vapaehtoisuuteen.

Miksi ette salli miehelle uutta elämää, uutta naista, uutta rakkautta.
Selvästikään itse ette kuitenkaan rakastaneet miestä, oliko kyse vain siitä, ettei mies saisi saada keneltäkään toiseltakaan naiselta rakkautta.

Lue lisää

vuoden jälkeen, ei se uusikaan kovin turvassa ole.

Näissä eroissa ja pettämisissä on eri törkeysasteita; joskus erotaan etupäässä muista syistä kuin pettämisestä ja silloin ei tietysti ole mitään järkeä olla mustasukkainen uudelle (näitäkin kyllä näkee).

Mutta jos joku vaihtaa puolisonsa nuorempaan monen kymmenen vuoden liiton jälkeen, on ymmärrettävää, ettei entinen halua nähdä liiton rikkojaa. Sitä ex-puolisoa on lasten takia pakko katsella juhlissa, mutta uuden puolison pitäisi itse tajuta pysyä niistä poissa! Mielestäni verisukulaisuus on näissä asioissa se mikä ratkaisee, muut perääntykööt hienotunteisesti.

puolisonsa 30 kirjoitti:

vuoden jälkeen, ei se uusikaan kovin turvassa ole.

Näissä eroissa ja pettämisissä on eri törkeysasteita; joskus erotaan etupäässä muista syistä kuin pettämisestä ja silloin ei tietysti ole mitään järkeä olla mustasukkainen uudelle (näitäkin kyllä näkee).

Mutta jos joku vaihtaa puolisonsa nuorempaan monen kymmenen vuoden liiton jälkeen, on ymmärrettävää, ettei entinen halua nähdä liiton rikkojaa. Sitä ex-puolisoa on lasten takia pakko katsella juhlissa, mutta uuden puolison pitäisi itse tajuta pysyä niistä poissa! Mielestäni verisukulaisuus on näissä asioissa se mikä ratkaisee, muut perääntykööt hienotunteisesti.

Lue lisää

Jospa nämä ex-vaimot yrittäisivät mennä elämässä eteenpäin.

Eihän tuollainen kiukuttelu, katkeruus ja ex-miehen uuden naisen syyttely mihinkään johda.

Entäs jos se avioliitto SINUN kanssasi olikin erehdys ja tämä uusi suhden uuden naisen kanssa toimiikin. 30 vuoden liitto voi tosiaankin selittyä sillä, että mies yritti loppuun asti sietää mustasukkaista, kiukuttelevaa vaimoaan mutta eräänä päivänä ei enää jaksanut.

Kaiken kaikkiaan on täysin käsittämätöntä miten joku nainen voi yrittää kieltää ex-mieheltään onnellisen suhteen ja mustamaalata uutta naista.

Ei se mies takaisin tule tuollaisen naisen luo vaikka mitä olisi. Kuvitteletteko ettei tuo asenne näy päällepäin???

Myrkkykäärmeitä kannattaa varoa.
Oletko varma, ettei siinä ole syy eroon. Oma luonne.

sekä uusi että eronnut nainen kirjoitti:

Jospa nämä ex-vaimot yrittäisivät mennä elämässä eteenpäin.

Eihän tuollainen kiukuttelu, katkeruus ja ex-miehen uuden naisen syyttely mihinkään johda.

Entäs jos se avioliitto SINUN kanssasi olikin erehdys ja tämä uusi suhden uuden naisen kanssa toimiikin. 30 vuoden liitto voi tosiaankin selittyä sillä, että mies yritti loppuun asti sietää mustasukkaista, kiukuttelevaa vaimoaan mutta eräänä päivänä ei enää jaksanut.

Kaiken kaikkiaan on täysin käsittämätöntä miten joku nainen voi yrittää kieltää ex-mieheltään onnellisen suhteen ja mustamaalata uutta naista.

Ei se mies takaisin tule tuollaisen naisen luo vaikka mitä olisi. Kuvitteletteko ettei tuo asenne näy päällepäin???

Myrkkykäärmeitä kannattaa varoa.
Oletko varma, ettei siinä ole syy eroon. Oma luonne.

Lue lisää

Mistä tiedät että toiselta haluttaisiin onni kieltää. Kyse on koko ajan ollut petetyn ja jätetyn surusta ja ja kyvystä ja halusta tavata tuo perheenrikkoja jos niin voi sanoa. Asioihin liittyy niin paljon mitä ei näissä jutuissa tule esille.
Olisko siellä vähän huonoa omaatuntoa?

puolisonsa 30 kirjoitti:

vuoden jälkeen, ei se uusikaan kovin turvassa ole.

Näissä eroissa ja pettämisissä on eri törkeysasteita; joskus erotaan etupäässä muista syistä kuin pettämisestä ja silloin ei tietysti ole mitään järkeä olla mustasukkainen uudelle (näitäkin kyllä näkee).

Mutta jos joku vaihtaa puolisonsa nuorempaan monen kymmenen vuoden liiton jälkeen, on ymmärrettävää, ettei entinen halua nähdä liiton rikkojaa. Sitä ex-puolisoa on lasten takia pakko katsella juhlissa, mutta uuden puolison pitäisi itse tajuta pysyä niistä poissa! Mielestäni verisukulaisuus on näissä asioissa se mikä ratkaisee, muut perääntykööt hienotunteisesti.

Lue lisää

Katkeruus vie voiton hyvistä tavoista!

Vaikkei eromme niitä "parhaita" ja sopuisimpia ollutkaan kolmannen pyörän osallisuudesta johtuen, olen jo ajat sitten päättänyt, että kun toivon mukaan lähitulevaisuudessa tulee se päivä, että tyttäremme saa perheenlisäystä ja tod näk kutsuu ristiäisiin sekä minut että isänsä uuden vaimokkeen kanssa, minähän menen ja käyttäydyn "ihmisiksi" tuon päivän. Vaikka ex:n uuden näkeminen korpeaakin ja pahasti joka kerta, en aio sen antaa pilata tyttärelleni tärkeää päivää.

Entäs jos se onkin ex-miehesi joka haluaa uuden puolisonsa mukaan sukujuhliin ja muihin tilaisuuksiin. Parisuhteessa elävien on tapana käydä yhdessä sukuloimassa, ystävien luona eli mies haluaa uuden naisensa osaksi omaan elämäänsä.

Jospa tämä onkin ex-miehesi tahto.

alkuperäiselle ja muille kirjoitti:

Entäs jos se onkin ex-miehesi joka haluaa uuden puolisonsa mukaan sukujuhliin ja muihin tilaisuuksiin. Parisuhteessa elävien on tapana käydä yhdessä sukuloimassa, ystävien luona eli mies haluaa uuden naisensa osaksi omaan elämäänsä.

Jospa tämä onkin ex-miehesi tahto.

Lue lisää

Nyt hänen kuuluu pitää nykyisen vaimonsa puolia. Hänen kuuluu toimia pahoittamatta niin hänen mieltään, kuin myös kutsujien mieltä. Ei meillä ole kenelläkään oikeutta olla määräilemässä juhlien järjestäjiä siitä ketä he kutsuvat. Katse eteenpäin suunnattuna on meillä kaikilla helpompaa tiukoissa tilanteissa. Vahvuutensa voi näyttää olemalla välinpitämätön meinneisyyden haamuille.

Täytyisi päästä omien tunteidensa yli ja ajatella vain, että juhlan sankari olisi onnellinen. Ja kun sitten näkee sankarin onnen, tuskin siitä itsekään paljon kärsii ;).

Eronneen tuttavamiehen tytär pääsi juuri ripille. Juhlat pidettiin tyttären kotona, jossa asuu exän lisäksi myös hänen uusi miehensä. Niin ja tuttavamieheni nuorempi tytär! Mielenkiintoiseksi tämän tekeekin se, että lasten isä on tavallaan ainoa "vieras" juhlissa.

Mietin vain sitä, kuinka lasten äidit, lastensa isien ex-vaimot jaksavat jauhaa exiensä uusista kumppaneista ja näiden kutsumisesta juhliin. Kun erossa lapset jäävät harvemmin isälleen, ei tule useinkaan tilannetta, että äidit ovat pientenkin lastensa juhlissa "vieraana", isän ja hänen uuden kumppaninsa kotona.

Ja mitä aikuisten lasten eronneet kumppanit oikein pelkäävät, kun eivät halua tavata edes muutamia tunteja (kaikenlisäksi "neutraalissa" ympäristössä) exiensä nykyisiä kumppaneita? Hehän voisivat osoittautua ihan mukaviksi - puolin ja toisin - vai sitäkö juuri pelätään?

hyväksymään exiä enkä nyxiä. Minun exäni ja nykyisen avomieheni exä ovat laittaneet meidät kierrätykseen ja olen sitä mieltä, että silloin ovat varmasti ajatelleet loppuun asti kaikki tulevat sukujuhlat ym tilaisuudet. Itse menen uuden avomieheni kanssa kaikkiin kutsuttuihin tilaisuuksinn pää pystyssä avoimin mielin, mutta ikinä minusta exät ja nyxät eivät saa enempää irti kuin pakollisen tervehdyksen. Jos on kerran lähdetty erontielle niin pysytään siinä. Nykyisen avomieheni kanssa tulemme hyvin toimeen kaikkien sukulaistemme kanssa, eikä ole mitään noloiltavaa, koska emme itse kumpikaan hakeneet eroa. Pakko sanoa, että meidän onneksemme exät lähtivät kohti uusia haasteita.

en tule kirjoitti:

hyväksymään exiä enkä nyxiä. Minun exäni ja nykyisen avomieheni exä ovat laittaneet meidät kierrätykseen ja olen sitä mieltä, että silloin ovat varmasti ajatelleet loppuun asti kaikki tulevat sukujuhlat ym tilaisuudet. Itse menen uuden avomieheni kanssa kaikkiin kutsuttuihin tilaisuuksinn pää pystyssä avoimin mielin, mutta ikinä minusta exät ja nyxät eivät saa enempää irti kuin pakollisen tervehdyksen. Jos on kerran lähdetty erontielle niin pysytään siinä. Nykyisen avomieheni kanssa tulemme hyvin toimeen kaikkien sukulaistemme kanssa, eikä ole mitään noloiltavaa, koska emme itse kumpikaan hakeneet eroa. Pakko sanoa, että meidän onneksemme exät lähtivät kohti uusia haasteita.

Lue lisää

ei pitäisi tehdä koskaan lapsia jos ei ole henkisesti kypsä!

ajattelua kirjoitti:

ei pitäisi tehdä koskaan lapsia jos ei ole henkisesti kypsä!

Itse olen kasvattanut hyvin käyttäytyviä, hyvin koulutettuja lapsia, mutta silti minun ei tarvitse hyväksyä exiä eikä nyxiä

tämä mahtaa liittyä kirjoitti:

Itse olen kasvattanut hyvin käyttäytyviä, hyvin koulutettuja lapsia, mutta silti minun ei tarvitse hyväksyä exiä eikä nyxiä

..Mutta mihin se perustuu? Miksi juuri SINUN ei tarvitse hyväksyä, onko sinulla siihen jotkut perusteet, vai pelkkä "minä"-keskeisyys?
Oletko työelämässä samanlainen, jos pärstäkerroin tai luonne ei miellytä, niin ihminen katkolle. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että asiat voisivat elämässä toimia hieman sujuvammin, kun yrittäisit edes pikkuisen ymmärtää ja sietää, ei teidän silti bestiksiä tervitse olla.

ihmettelee.... kirjoitti:

..Mutta mihin se perustuu? Miksi juuri SINUN ei tarvitse hyväksyä, onko sinulla siihen jotkut perusteet, vai pelkkä "minä"-keskeisyys?
Oletko työelämässä samanlainen, jos pärstäkerroin tai luonne ei miellytä, niin ihminen katkolle. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että asiat voisivat elämässä toimia hieman sujuvammin, kun yrittäisit edes pikkuisen ymmärtää ja sietää, ei teidän silti bestiksiä tervitse olla.

Lue lisää

Pysyn erossa ihmisistä joiden kanssa ei kemiat pelitä. Heitä ei toisiaankaan ole monta ja tiedoksesi, että minua pidetään mukavana, auttavana ja seurallisena ihmisenä, jonka luokse voi aina tulla iloineen ja murheineen. Elämäni sujuu oikein hyvin ilman exiä ja nyxiä. Enkä siis ota riskiä, että heistä tulee jokinlaisia maan vaivoja.

Minun ja entisen mieheni kaikki lapset ovat ratkaisseet asian toisin kuin nähtävästi teidän kaikkien muiden.
Tyttäristä yksikään ei ole halunnut olla missään tekemisissä isänsä, saati tämän uuden vaimon kanssa.

Ymmärrän heitä. Mieheni ja lasten isä teki aika törkeitä tekoja erovaiheessa. Viina ei ole kuvioissa mukana.

Kukaan tytöistä ei halunnut isäänsä häihinsä, ei myöskaan lasten ristiäisjuhlaan.

Voisi sanoa, että heille isä on kuollut. Tiedän, että ex-mieheni on nykyisin asiasta aika masentunut - ikä ja sairaudet ja uuden liiton uutuudenviehätys ovat tehneet tehtävänsä.

Katson, ettei minun tehtäväni ole toimia minkäänlaisena sillanrakentajana. Teen lapsilleni ja lapsenlapsilleni niin hyvän mummulan kuin kykenen. Kun isä tulee puheeksi, en osallistu keskusteluun.

Mies teki ratkaisunsa. Minun mieleeni ei 35 vuoden avioliiton jälkeen tullut muu kuin, että hoidan oman osani niin hyvin kuin voin. Mies hoidelkoon omansa.

että me naiset olemme niitä tippaleipäaivoja ja miehet ovat putkiaivoja. Nainen antaa asioille monia merkityksiä ja funtsii tunneasioita puolelta ja toiselta. Mies tavallisesti ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat, eikä mieti, että "mitähän se ihan oikeasti sillä tarkoitti".

Koska me miehet ollaan paljon avarampi katseisia eikä pikkumaisia nipottajia ja omistushalusia ja epävarmoja niin kuin monet naiset.
Minun entinen vaimo ei ole sisäistänyt miksi hän on entinen eikä nykyinen. Hän oli kamalan omistuhaluinen, halusi määräillä mitä saan tehdä ja mitä en. Kun sitten tein mitä hän ei halunnut, niin humalassa hän haukkui minut tutuillemme joka kerta. Että olin itsekäs paska.
Meillä oli viime kesänä ainokaisen poikamme riparijuhlat. Ne pidettiin meillä. Kun poika hermostui äitinsä päsmäämiseen niin poika vaan muutti meidän luokse. Hän ei halunnut äitiä juhliinkaan. Sanoin pojalle jyrkästi ettei äitiä jätetä niistä juhlista pois. Vihoitelkoon äitilleen loppu elämän mutta riparijuhliin äiti tulee. Noh, äiti käväisi mutta lähti pian. Minun uusi vaimoni ei ole mustasukkainen eikä niuho. Ihme juttu muuten. Vaikka on nainen.

Fiksua aikuista ajattelua. Noinhan asioiden pitäisi juuri hoitua. Ehkä exäsi uusi tuntee olonsa erittäin epävarmaksi ja käytös tuntuu olavan todella ikävää, varsinkin yritys rajoittaa ja säädellä toisen elämää.
Itsellä moiseen ohjeena on: älä tee niinkuin toinen sanoo, vaan niinkuin tunnet oikeaksi.

...viattomalle, jos myrkytät mieltäsi siitä kärsit vain sinä itse. Miehesi oli ajattelematon ja teki väärin sunua kohtaan, mieti myös miksi. Mitä hänellä oli hampaankolossa sinua vastaan, miksi niin paljon vihaa, koska ilman niitä ei noin toimita.

tytteli... kirjoitti:

...viattomalle, jos myrkytät mieltäsi siitä kärsit vain sinä itse. Miehesi oli ajattelematon ja teki väärin sunua kohtaan, mieti myös miksi. Mitä hänellä oli hampaankolossa sinua vastaan, miksi niin paljon vihaa, koska ilman niitä ei noin toimita.

Lue lisää

sitä olen kysynyt itseltäni, ystäviltänikin ja häneltä itseltään. Mistä hän on niin hirveän katkera? Meillä oli ihan tavallinen elämä, ei pettämisiä kummallakaan tai mitään muutakaan kummallista. Ihan tavallista arkea lasten kanssa. Terapeuttini totesi kerran, että ex on ollut suhteessa kuin lapsi ja lähtenyt itsenäistymään. hän tuo uuden elämänsä minulle hakeakseen hyväksyntääni kuin vanhemmalta. Ja hajoitti samalla pääni! Särki sydämeni! Hän on itsekin sanonut, että otti itse liitossamme väärän roolin - lapsen. En voi kuin katkoa välit, ei hän muuten jätä minua rauhaan.

exmieheni niin vihaa kirjoitti:

sitä olen kysynyt itseltäni, ystäviltänikin ja häneltä itseltään. Mistä hän on niin hirveän katkera? Meillä oli ihan tavallinen elämä, ei pettämisiä kummallakaan tai mitään muutakaan kummallista. Ihan tavallista arkea lasten kanssa. Terapeuttini totesi kerran, että ex on ollut suhteessa kuin lapsi ja lähtenyt itsenäistymään. hän tuo uuden elämänsä minulle hakeakseen hyväksyntääni kuin vanhemmalta. Ja hajoitti samalla pääni! Särki sydämeni! Hän on itsekin sanonut, että otti itse liitossamme väärän roolin - lapsen. En voi kuin katkoa välit, ei hän muuten jätä minua rauhaan.

Lue lisää

Olen todella pahoillani, ehkä häntä kiukuttaa, kun pärjäät ilman häntä. Käytös on todella lapsellista ja toisaalta taas väärin myös hänen nykyistään kohtaan. Jos naisena olisin tietoinen uuden miesystäväni vastaavanlaisesta käytöksestä en todellakaan hyväksyisi moista........
Olet oikeassa ko tilanteessa on parempi olla itse viisaampi ja yrittää antaa asioiden olla.

Kiva lukea välillä muutakin kuin katkeraa vuodatusta. "Sukulaiset kutsutaan puolisoineen". Oikein. Isäkin on sukulainen, jotkut vaan pitävät häntä 2. luokan kansalaisena eron vuoksi, oli "syyt" mitkä hyvänsä. Perheen teineillä voi olla parit ja äidilläkin "ystäviä", tädillä, sedällä, serkulla puolisot. Mutta eihän sitä isän uutta vaimoa voi kutsua,hassua.

Voi hyvänen aika että aikuiset ihmiset ovat katkeria eivätkä osaa käyttäytyä. Itse olen eronnut melkein 20-vuotisesta liitosta vaikka olenkin vasta vähän yli 30 v. Lapsia ei ole. Minulla on myös aiempia seurustelukokemuksia vaikka olen näin nuori. Noiden kokemusten jälkeen olen sitä mieltä, että yhteen mieheen ei kannata koko elämäänsä ja uskoaan panostaa. Aina kannattaa varautua siihen että mies löytää uuden emännän ja jättää sinut kuin nalli kalliolle. Kun on siihen varautunut, niin ei sitten maailma romahda eikä tarvitse katkerana jäädä kitisemään. Voi vaan nauttia uudesta vapaudestaan. Ja aina niitä miehiä riittää vanhan ja lähteneen tilalle. Turha itkeä perään kun voi itsekin alkaa hakemaan mukavaa seuraa.

No meillä oli sellainen tilanne että mies joi ja viime vuosina hommaili ties mitä omilla reissuillaan. Totuin noihin niin etten osannut enää edes suuttua. Sitten mies jäi kiinni yhdestä naishommasta, se oli eka josta minulla oli niin hyvä todiste että sain voimia erota. Yhteiselo oli siinä vaiheessa jo niin kurjaa että oli helpotus saada erota.

Mies löysi kuukauden sisälle uuden emännän, mistä olin iloinen. Eipähän ole mies enää minun riesana. Ollaan tuon uuden rouvan kans oltu jo sukujuhlat ym. yhdessä, ihan mukava tyyppi. Itse olen tehnyt kaikkeni että tulisimme hyvin toimeen. Miehen suku kutsuu minut edelleen mukaan juhliinsa ja minä heidät ja olen varmistanut että se sopii exälleni ja hänen nykyiselleen.

Jos itse löydän miehen jolla sattuu olemaan lapsia ja entinen vaimo, ja tulisi lasten juhlat, ottaisin selvää sopiiko ex-vaimolle että tulen juhliin. Jos hän ei pitäisi siitä, niin jäisin suosiolla pois. Kyllä lasten juhlissa on tärkeää olla molempien vanhempien paikalla.. Exien ja nyxien sotatantere voi olla sitten toisaalla.