Tämä ei varsinaisesti kuulu vielä "parisuhde" -alueelle, mutta osaisitte ehkä auttaa täällä kumminkin, ainakin kaikki te, jotka olette joko hiljaisia naisia tai sellaisten miehiä.
Olen tapaillut jonkin aikaa yhtä naista, joka on tosi hiljainen. Sinänsä menee hyvin, tykkään naisesta kovasti, ja hänkin on sanonut pitävänsä minusta. Olemme monella tapaa samankaltaisia, hiukan kovaa kohtelua muilta ihmisiltä saaneita ja siitä arkoja, ja ehkä vähän ulkopuolisiakin monista asioista, joita tämän ikäiset (kohta kolkyt) yleensä tekevät elämässään. Siis ymmärretään toisiamme tietyllä tasolla paremmin kuin muut. Seksiinkin ehdittiin vähän aikaa sitten, ja oli hyvää, ei mitään panemista vaan sellaista hellää, parisuhdeseksiä.
Mutta kun se nainen ei puhu mulle. Aina saan aloittaa keskustelut, ja myös lopettaa. En usko, että kyseessä on välttämättä minuun liittyvä juttu, vaan nainen on vain tosi hiljainen (on itsekin myöntänyt sen). Ongelma on siinä, että en usko, että tämä suhde voi ainakaan minun puoleltani syventyä ikinä oikeaksi parisuhteeksi, jos mulle ei ikinä sanota muuta kuin max muutaman sanan lauseita, eikä ikinä jutella oma-aloitteisesti. Neuvoja miten voisi edetä?
Hiljainen nainen
11
2499
Vastaukset
- quantoo
No siis tuo varsinkin kuuluu sellaiseen kategoriaan ongelmia että keskustelu auttaa. Eli voisit sanoa hänelle ihan suoraankin että sinua huolestuttaa tuo tilanne ja koet sen ongelmaksi(ei tokikaan niin että sanot tuosta että et usko että suhde parisuhteeksi kehittyisi tai muutenkaan mitenkään painostaen vaan ihan asiallista keskustelua aiheesta).
Jos kyse on esim. siitä että hänen pitää saada oppia tuntemaan sinut paremmin ennenkuin avaa paremmin sanaisen arkkunsa niin sellainen asia voisi selvitä sinulle juurikin jos kerrot hänelle huolesi.
Jos taas kyse on siitä että hän oikeasti on hiljainen nainen ja ei ole siitä itse huolissaan tai tahdo muutosta asiaan niin sitten sinun vain on hyväksyttävä että teillä on erilaiset luonteet tuossa suhteessa ja jatkettava omiin suuntiinne tahoillanne. Se että hän on hiljainen ei välttämättä ole siis ongelma hänelle itselleen (eikä se tosiaan minustakaan mikään ongelma ole... eli jos kyse ei ole esim ujoudesta tai vastaavasta vaan muuten vain on hiljainen niin senkus on) ja silloin hänen pitäisi antaa rauhassa olla sellainen kuin on yrittämättä muuttaa häntä. imho- nainen vaan
Haluaisitko sitten sellaisen naisen joka kaakattaa koko ajan..
Jotkut naiset täyttävät tyhjyyden jatkuvalla puhellaan ja ainakin minua sellainen käytös ärsyttää suunnattomasti.
Sopivasti pitää puhua, mutta mielestäni vähäpuheisuus on parempi vaihtoehto kuin ainainen kaakattaminen. (miksiköhän niillä kaakattavilla naisilla on vieläpä usein kimeä ääni!). Erään ex-poikaystävän äiti oli sellainen kaakattaja että ihmettelen kuinka joku sellaista sietää - ...
nainen vaan kirjoitti:
Haluaisitko sitten sellaisen naisen joka kaakattaa koko ajan..
Jotkut naiset täyttävät tyhjyyden jatkuvalla puhellaan ja ainakin minua sellainen käytös ärsyttää suunnattomasti.
Sopivasti pitää puhua, mutta mielestäni vähäpuheisuus on parempi vaihtoehto kuin ainainen kaakattaminen. (miksiköhän niillä kaakattavilla naisilla on vieläpä usein kimeä ääni!). Erään ex-poikaystävän äiti oli sellainen kaakattaja että ihmettelen kuinka joku sellaista sietääsopivasti puhuva on hyvä. Ei ketään kaakattajaa kukaan jaksa (jollei ole itsekin kaakattaja). On hyvä että osataan olla vaan hiljaakin eikä häiriinny siitä hiljasuudesta, ja sitten yritä väkisin puhua jotain. Mutta ei mikään tuppisuukaan ole kiva. Mutta ei se hiljasuus sillain varmasti häiritse jos kyseessä on fiksu henkilö joka saa suun auki sillon kun pitää, ja ne asiatkin ovat vielä hyviä mitä sieltä suusta tulee.
- quietman
"silloin hänen pitäisi antaa rauhassa olla sellainen kuin on yrittämättä muuttaa häntä."
Olessani aiemmin erittäinen hiljainen (enää vain hiljainen:), niin sitä tuli vielä hiljaisemmaksi, kun jatkuvasti joku toitotti tai muuten ilmaisi, että "mikset sano mitään?" tai "miksi sinä olet niin hiljainen?"
Vast´ikään tutustuin hiljaiseen tyttöön ja muistaessani omat kokemukseni, niin yritin kohdella häntä kuten muitakin ryhmämme jäseniä kysyen kommentteja ja mielipiteitä ilman, että olisin kommentoinut (tai ilmaissut eleillä) hänen vastaamattomuuttaan. Aikaa kului, niin hänkin alkoi osallistumaan mielipiteiden vaihtoon. Enkä tietenkään kommentoinut mitenkään hänen muuttumistaan puheliaammaksikaan.
Eipä hän vieläkään mikään "papupata" ole, mutta minusta kuitenkin tuntuu, että hän viihtyy porukassa ollen sellainen kun on. Ja kaikki pitävät hänestä. - .................
quietman kirjoitti:
"silloin hänen pitäisi antaa rauhassa olla sellainen kuin on yrittämättä muuttaa häntä."
Olessani aiemmin erittäinen hiljainen (enää vain hiljainen:), niin sitä tuli vielä hiljaisemmaksi, kun jatkuvasti joku toitotti tai muuten ilmaisi, että "mikset sano mitään?" tai "miksi sinä olet niin hiljainen?"
Vast´ikään tutustuin hiljaiseen tyttöön ja muistaessani omat kokemukseni, niin yritin kohdella häntä kuten muitakin ryhmämme jäseniä kysyen kommentteja ja mielipiteitä ilman, että olisin kommentoinut (tai ilmaissut eleillä) hänen vastaamattomuuttaan. Aikaa kului, niin hänkin alkoi osallistumaan mielipiteiden vaihtoon. Enkä tietenkään kommentoinut mitenkään hänen muuttumistaan puheliaammaksikaan.
Eipä hän vieläkään mikään "papupata" ole, mutta minusta kuitenkin tuntuu, että hän viihtyy porukassa ollen sellainen kun on. Ja kaikki pitävät hänestä.Tuo on totta, ettei kannata alkaa ihmettelemään hiljaisuutta, siitä tulee vain vaikeampi olo, yrittää sitten väkisin jotain juttua saada enemmän aikaiseksi, ja ahdistuu lisää vaan.
Hmm missäköhän menee sitten se raja mikä on "liian hiljainen"...itse kun olen hiljaista sorttia..olen kyllä yrittänyt psyykata itseäni puhumaan esim.tunteista enemmän ja näyttämään ne..
- -zippis-
voi olla että nainen ei oikeasti uskalla puhua kanssasi, ainakaan vielä sillä hän saattaa pelätä mitä hänestä ajattelet, mitä hän voisi oikeasti puhua kanssasi ettei kuulostaisi tyhmältä tms...
vika voi olla myös edellisessä suhteessa tms
olen itse hyvin hiljainen, varautunut ja arka ihminen, olen ehkä aina ollut ja mennyt aikansa ennen kuin minusta on löytynyt rohkeus, on tarvinnut vaan paremmin tutustua toiseen ihmiseen jne..
minulla itselläni on yhdellä tavalla mennyt luottamus miehiin ja olen tullut ehkä "sulkeutuneeksikin" sillä minun kohdalleni on tuntunut osuvan noita "kusipäitä"... minulla on takana suhde jossa miehelle ei riittänyt yksi nainen...
satutin itseni tämän suhteen takia tosi pahoin... oli tosi paska olla... mies tiesi tunteeni yms, kusetti mua koko ajan ja sitten yhtenä kertana kertoi olevansa rakastunut naiseen jota oli jo jonkin aikaa tapaillut ja ovat menossa kihloihin...
minut on myös koitettu raiskata...
minulla itselläni on nämä asiat vaikuttaneet tosi paljon ja mä en oikeasti tiedä enää mitä teen miesten suhteen, tunnun olevani ihan onneton nykyään kun en uskalla avata suutani tai täysin luottaa toiseen tms..
vähän taitaa olla sekavasti selitetty... sori...
en tiedä pitäiskö sit sellaista tehdä, mutta ajattelin että pitäiskö kysäistä varovasti että onko joskus jotain vastaavaa sattunu??
tai en mä tiedä... - Hiljainen_Nainen
Hmmm, tavallaan ymmärrän tilanteesi samoin kuin ymmärrän tuota naistakin. Oletko miettinyt, mitä hiljaisuuden takana on? Että onko se hiljaisuus sellaista sulkeutunutta/vihamielistä, onko nainen aina ollut sellainen vai onko hän muuttunut sellaiseksi, onko sille jokin syy vai onko se vain luonteessa? Entä miten kauan olette tunteneet toisenne?
Minäkin tunnen monia hiljaisia tyyppejä, mutta kokemuksesta tiedän, miten askel askeleelta nämäkin tyypit vähitellen rohkaistuvat (voi vaatia pitkänkin ajan) ja se on sitten mahtava tunne kun saa vastapuolen avautumaan ja valottamaan maailmaansa. Yleensä nämä ihmiset ovat myös uskollisia, aitoja ja rehellisiä ihmisiä, joista ajan kanssa tulee kultaakin kalliimpia ihmissuhteita.
Jos nainen on aina ollut hiljainen ja se on hänen persoonansa, niin kehottaisin ettet yritä häntä muuttaa. Sellaiset paineet muutokseen sinun saralta voi tuntua naisesta pahalta ja saada hänet entistä lukkiutuneemmaksi. Älä myöskään näytä hänelle kärsimättömyyttäsi hiljaisuuden suhteen.
Tärkeää on hyväksyä nainen sellaisena kuin on ja yritä näyttää ilahtuneelta aina kun hän sanoo jotain. Mikäli hiljaisuus sinua kovasti häiritsee, niin ehkä sun kannattaa lopettaa suhde hienovaraisesti.- itekin aika hissukka
ehkä sun kannattaa vaan antaa hänelle aikaa?? tai sitten jos kovin vaivaa, kysy suoraa onko hän aina ollut noin hiljainen vai onko siihen jokin syy tms??
- -Tessa-
Itse olen tutustuessa uuteen ihmiseen kamalan hiljanen ja ujo, hyvä että uskallan mitään sanoa kuin yksittäisiä sanoja siellä täällä :/ toki haluaisin olla puheliaampi, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Kamalan vaikeaa oli saada suhdetta aikaseksi miehen kanssa, kun ei heitä kiinnosta tämmönen hissukka. Eivät jaksa odottaa että tästä rohkaistuisin ja uskaltaisin olla omana itsenäni. Nykyinen mies tosin oli minusta tosissaan kiinnostunut ja ajan myötä sitten vihdoinkin uskalsin olla oma itse :) ja hän jopa jaksoi odottaa siihen.
Missään nimessä ei kannata jättää häntä hiljaisuuden vuoksi! Malta ainakin odottaa jonkun aikaa että hän tutustuisi suhun paremmin ja siitä rohkaistuisi. Ja äläkä missään nimessä painosta puhumaan. Itse kyllästyin siihen että koko ajan jankattiin että miks oot niin hiljanen, voisit puhuu enemmän ym. Se vain pahensi asiaa. Ja rehellisesti kyllä ihmisille oon sanonut että oon vaan hiljanen ja arka persoona, mutta sitten ku tutustuu paremmin niin sitten tulen ulos kuoresta, kaikki vaan ei tykkää.. - sitä enemmän menee lukkoon
hän joka ei ole oppinut puhumaan
ihminen joka ei ole oppinut puhumaan saadaan parhaiten puhumaan kärsivällisyydellä,puheopettajan tulee olla erittäin kärsivällinen ja ihan oikeasti kiinnostunut siitä mitä hiljainen haluaa sanoa
me hiljaiset olemme joskus vaikeita ymmärrettäviä,meistä on vaikea saada mitään irti ja olemme painolasti joillekin jotka ovat puolestaan vilkkaita - kyse on siitä ettemme ehkä ole oppineet puhumaan - lapsena ei olla puhuttu - eikä ehkä tultu kuulluiksi,vaikka ollaankin puhuttu .. olemme tulleet ohitetuiksi - näin ainakin omalla kohdallani
nyt aikuisena on vaikea joskua uskoa ett joku ihan oikeasti haluaa kuunnella mitä sanon ja joskus häkeltyy siitä kiinnostuksesta niin paljon että taas menee sanat suusta..mutta että näin- Hiljainen_Nainen
Kuulostaa tutulta. Minustakin tuntuu, että monet kerrat on syrjäytetty ja ohitettu, kun jotain olen oma-aloitteisesti alkanut puhumaan. Tai sitte mielipide teilataan vain muuten. Minä olen yleensä ollut se kuuntelija ja neuvonantaja ystäväpiirissä, ja harvalle on tullut mieleen, että mullakin saattaa olla ongelmia. Sitten kun niitä olen yrittänyt tuoda joskus suureenkin ääneen esiin, niin lopputulos on noiden kälkättäjien kanssa ollut lähes aina sama: keskitytään asiaan muutama minuutti ja vaihdetaan omiin parempiin aiheisiin. Heidän keskittymiskykynsä toisten asioihin on olematon. He eivät ole tottuneet asetelmaan, että HE olisivat välillä niitä kuuntelijoita, kun MINÄ yrittäisin puhua. Onneksi on myös niitä hiljaisempia tyyppejä, joita oikeasti kiinnostaa.
Lähinnä jotkut miespuoliset henkilöt ovat sitten olleet niitä, joiden kanssa olen oppinut avautumista. Kun joku on ollut ihastunut minuun, niin on ollut ihmeellistä vaikkakin todella vaikeaa kertoa itsestään mitään. Pikkuhiljaa olen kuitenkin oppinut avautumaan ja luottamaan siihen, etteivät ihmiset juokse karkuun vaikka kertoo avoimesti huonoistakin asioista. Muutaman sanan vastauksista olen oppinut jopa muodostamaan usean virkkeen pituisia vastauksia ; ) Tämä on onnistunut siten, että vastapuoli on oikeasti osoittanut kiinnostusta ja ymmärrystä sanomaani kohtaan ja reagoinut siihen positiivisesti. Tehnyt helpoksi sen puhumisen.
Kotona ollessani on käynyt myös joskus niin, että avautuessani jostakin asiasta, ovat omat vanhempani lyöneet minusta syypään tilanteeseen. Asettuneet siis ongelmissa sen vastapuolen puolelle. Siinä katoaa aika hyvin halut kertoa mitään itsestään rehellisesti.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olit niin lähellä
Taas söpis olit siinä ihan käden etäisyydellä❤️ Jos sinä ja minä olisimme olleet kahden, olisin hypännyt sun kaulaan. Sa703886Kun me näemme taas
Siihen on viikkoja, korkeintaan kuukausia. Jännite välillemme vetää meidät ennemmin tai myöhemmin toistemme läheisyyteen182192Elokapinan mielenosoitussarja alkaa
Varma kesän merkki on, kun planeetastamme huolestuneet ihmiset alkavat pitää tilaisuuksia muistuttaakseen ihmisiä siitä,4361932Eipäs sitten ryypätä kesälomalla
Työnantaja voi antaa potkut, vaikka olisi ryypännyt 2-4 viikkoa sitten. Vaikka olenkin raivoraitis, niin en kannata tuo1641781- 1081166
Pysyä yhdessä vai ei
En tiedä, ollaan asuttu samassa asunnossa kohta joku 5 vuotta. Olisi sanomista vähän kaikesta mutta eniten itseä ottaa p841136Marinin hallitus onnistui työllisyystoimissa
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/marinin-hallitus-saavutti-tavoitteensa-merkittava-onnistuminen-tyollisyydessa-tuore-m2361105Tänään oli
Noiiiiin 🤏 vähällä ettei tapahtunut jotain mieletöntä. Valitettavasti olosuhteet esti. Odota hetki vielä 😘33917En halua sua enää
joten ihan turhaan tulet "esiintymään" mun näkö- ja kuulopiiriin. Ärsyttää vain kun omat tekemiset häiriintyy, kun en ha37778Ukrainan häviö pitää tunnistaa ja tunnustaa
Venäjä ei ole vain maa, jolla on suuri hyvin koulutettu ja varusteltu armeija, joka on osoittanut tehokkuutensa Ukraina162718