kun mikään

ei auta

vuosia kärsinyt näistä peloistani ja aina hullummaksi menee.en voi käydä missään,edes kaupassa.kaikkea lääkitystä on kokeiltu,mut mikään ei tunnu auttavan.tällä hetkellä diapam,sertralin,triptyl,stella ja propral.tänäänkin otin 50mg diapamia kerralla,muttei mitään vaikutusta.ainoa mikä tepsii on alkoholi,mutta sekin alkaa tökkiin.ajatelkaa nyt,että täytyy juoda muutama kalja,että voi hakee kaupasta maitoa.ja kaiken lisäksi en aristele vieraita ihmisiä,vaan tuttuja!!!psykiatri ihmetteli,kuinka jaksan esittää läheisilleni rohkeaa ja suulasta ihmistä,ja kyllä se väsyttääkin.onko ketään muuta näin "sairasta" ihmistä,ja onko joku saanut avun jostain?

7

488

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • pilveä?

      Itsellä ainakin silloin oli kaikkea tuota mutta lopetettua hävisi kaikki "oireet". Pystyy jo viemään roskapussinkin huoletta.

      • enkä"""...

        edes tunne ketään,joka polttais.onko sulla nykysin mitään lääkitystä?toisekseen luulin,että huumeet vaikuttaa vähän niinkun viina,eli tekee ihmisestä sosiaalisemman.


    • Jarkko

      Samanlaisia kokemuksia, tosin olen vain muutamaa lääkettä käyttänyt ja tällä hetkellä vain yksi lääke masennus/ sosiaalisten tilanteiden oireisiin. Itse en edes halua lähteä lääkefarssiin mukaan, koska tiedän että vaikka peitän tunteeni sekä aidon minäni lääkehouruihin, en ole ikinä sisäisesti eheä. Lopetan lääkkeet kun tuntuu oikealta. Alkaa tuntua että olen pian valmis siihen.

      Vuosia ja vuosia siihen on mennyt, mutta alan vihdoin hyväksyä itseäni. Vaikka pelottaisi ja ahdistaisi ja kädet tärisisi, en pidä itseäni enää niin huonona. Yritän sanoa, että se on vain tapani olla ja kokea tilanteissa, eikä siinä ole mitään hävettävää. Jotkut ihmiset saattavat toki naurahtaa jos punastun tai tärisen, mutta toisaalta mitä siitä. En voi kontrolloida muita, enkä voi kontrolloida itseänikään, sillä se ei johda mihinkään muuhun kun paniikkiin sekä tilanteen menettämiseen kun tunteet ja sitä estävä järki lyövät kipinöitä. Mitä pahaa tunteissa on? On sitäpaitsi naurettavaa yrittää peilata omaa arvoaan muiden kautta, kun ei voi ikinä tietää mitä ihminen ajattelee. Esim. naurahdus ei ole aina negatiivista.

      Vääristyneet ajatusmallini ovat peräisin muunmuassa masentuneelta isältäni, joka korosti sitä että pitää olla miehekäs, käytännön viisas ja peloton. Tuntui siltä että jos näytän pelkoa tai heikkoutta, en ole hyväksytty. Äitini taas korosti suoritusten merkitystä ja sitä että jos olet näin ja näin niin joudut katuojaan. Mikä vittu on katuoja? Lapsuudestani lähtien olen yrittänyt miellyttää muita ja ollut siis todella riippuvainen muiden mielipiteistä itsestäni. Onko sinulla samanlaisia kokemuksia??

      Mutta joo. Tietoisesti yritän muuttaa asenteitani ja olen jo pitkällä. Haluan tuntea ja olla minä. Se on tavoitteeni. Haluan joskus olla ylpeä siitä mikä olen enkä aio peittää itseäni lääkkeisiin. Mitä mieltä olet tälläisistä ajatuksista?

      • Kaipaisi keskustelua

        Oisin kiitollinen jos joku vastaisi. Jakaako joku samanlaista ideologiaa vai olenko jonkun mielestä ihan väärässä. Olis kiva keskustella jonkun kanssa.


      • Pasi

        Olen monelta kohdin kanssasi samaa mieltä. Omassa elämässäni suurin virheeni oli yrittää hallita, tai enemmänkin peittää, tunteitani. Jos esim. pelossa yritin peittää sen erilaisin ilmein, johti se paljon huonompaan lopputulokseen: pelko ei suinkaan peittynyt, vaan siitä tuli paljon oudompi, jumiutunut olotila, jossa tosiaan tunsi olevansa aivan pihalla siitä mitä oikeasti on.
        Ihmiset ovat kyllä julmia: harvoin törmää siihen, että joku pahimmassa peloissani katsoo ymmärtäväisesti tai hymyilee ystävällisesti. Seuraus on usein jonkinasteinen vittuilu (sä oot hirveen näköinen yms.) tai muu ivallinen kuittailu.


      • muuten metkaa,
        Pasi kirjoitti:

        Olen monelta kohdin kanssasi samaa mieltä. Omassa elämässäni suurin virheeni oli yrittää hallita, tai enemmänkin peittää, tunteitani. Jos esim. pelossa yritin peittää sen erilaisin ilmein, johti se paljon huonompaan lopputulokseen: pelko ei suinkaan peittynyt, vaan siitä tuli paljon oudompi, jumiutunut olotila, jossa tosiaan tunsi olevansa aivan pihalla siitä mitä oikeasti on.
        Ihmiset ovat kyllä julmia: harvoin törmää siihen, että joku pahimmassa peloissani katsoo ymmärtäväisesti tai hymyilee ystävällisesti. Seuraus on usein jonkinasteinen vittuilu (sä oot hirveen näköinen yms.) tai muu ivallinen kuittailu.

        että kuvittelee toisten tölläävän mua koko ajan.enhän minäkään töllötä muita.joskus olen kyllä kiinnittänyt huomioo yhteen tyyppiin,joka tutisee kaupan kassalla niin,ettei rahat tahdo pysyä käsissä,enkä silti pidä sitä kummallisena,päinvastoin.tää vaan on niin arka aihe sellaselle,joka tälläsista peloista kärsii,ettei kehtaa sanoo edes lähimmille,ulkokuoriko murenee...sehän on ihan säälittävä jne.en olekkaan niin vahva,mitä toiset luulee.ja mistähän tää kaikki on alkanut?en ole koskaan halunnu syyttää esim. lapsuutani,eikä se paha ollutkaan,mut 15-vuotiaasta asti olen saanu pelkkää paskaa niskaani äidiltäni.olen tyhmä,huora ja kaikkee ala-arvosta.ei ollut mitenkään epätavallista,että,kun tulin koulusta kotiin,saattoi tavarani olla heiteltynä pitkin pihaa,mutta aina minä olin se hullu eikä hän.nyt en ole 2-vuoteen ollut puheväleissä hänen kanssaan ja näin on helpompi,vaikka asutaankin aika lähekkäin.tästähän tulee kohta romaani,elikkäs lopettelen tähän.kertokaa te muut,millaista teillä on ollut lapsena/nuorena


      • Pasi
        muuten metkaa, kirjoitti:

        että kuvittelee toisten tölläävän mua koko ajan.enhän minäkään töllötä muita.joskus olen kyllä kiinnittänyt huomioo yhteen tyyppiin,joka tutisee kaupan kassalla niin,ettei rahat tahdo pysyä käsissä,enkä silti pidä sitä kummallisena,päinvastoin.tää vaan on niin arka aihe sellaselle,joka tälläsista peloista kärsii,ettei kehtaa sanoo edes lähimmille,ulkokuoriko murenee...sehän on ihan säälittävä jne.en olekkaan niin vahva,mitä toiset luulee.ja mistähän tää kaikki on alkanut?en ole koskaan halunnu syyttää esim. lapsuutani,eikä se paha ollutkaan,mut 15-vuotiaasta asti olen saanu pelkkää paskaa niskaani äidiltäni.olen tyhmä,huora ja kaikkee ala-arvosta.ei ollut mitenkään epätavallista,että,kun tulin koulusta kotiin,saattoi tavarani olla heiteltynä pitkin pihaa,mutta aina minä olin se hullu eikä hän.nyt en ole 2-vuoteen ollut puheväleissä hänen kanssaan ja näin on helpompi,vaikka asutaankin aika lähekkäin.tästähän tulee kohta romaani,elikkäs lopettelen tähän.kertokaa te muut,millaista teillä on ollut lapsena/nuorena

        oli kodin puolesta aika normaali, vaikkakin vanhemmat tekivät paljon töitä ja meille lapsille jäi erityisesti teini-iässä aika vähän aikaa.
        Omat ongelmani alkoivat nyt jälkeenpäin ajateltuna melko pienestä asiasta: 13 vuotiaana eräät ikäiseni tytöt haukkuivat minua ilkeästi, ja en yksinkertaisesti päässyt näistä sanoista yli. Tämä yksittäinen tapahtuma romautti itsetuntoni, joka taas johti melkoiseen noidankehään: minusta tuli koulukiusattu, kaikki sen aikaiset kaverini hävisivät ja ikäviä haukkuja alkoi kaatua roppakaupalla lisää. Kävin lähellä itsemurhaa 17 vuotiaana, minkä jälkeen pääsin onneksi nuorisoasemalle terapiaan. Tämän ja lääkityksen avulla olen saanut itseni nostettua pystyyn, mutta edelleen taistelen näiden vanhojen arpien kanssa, enemmän tai vähemmän (nyt 30 vuotiaana).


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      175
      1968
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1694
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1318
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1145
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      56
      1142
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1017
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      59
      925
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      909
    Aihe