Miniät hei

neuvokaa

anopin uraa aloittelevaa. Kun luen täällä näitä kirjoituksia, niin kertokaa mistä anoppi saa keskustella miniän kanssa? Kuinka usein saa olla yhteydessä, ettei tapaa liian usein tai liian harvoin? Ettei soita liian usein tai harvoin?

Muutamia kiellettyjä aiheita (mitä olen tämän palstan viesteistä ymmärtänyt):
millainen poika on ollut lapsuudessa, mitä tehnyt jne...,
pojan sisarusten kuulumisten kertominen yleiselläkään tasolla (ymmärretään pojan ja miniän vertailuksi ja aliarvioimistamiseksi)
omien menojen kertominen (ymmärretään ettei aika riitä lapsenlapsille, kun omat menot on tärkeämpiä)

paljon muutakin väärinymmärretyksi tulemisen aiheita lienee...

23

3480

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • selvyyttä kehiin, pliis

      Yhdyn kysyjien kuoroon.

    • yksi miniä

      Taidamme me miniät kuitenkin olla erilaisia.
      Minä olen pitänyt siitä,kun anoppi on kertonut poikansa lapsuudesta.En myöskään mieheni sisarusten kuulumisten kertomista ole pahana pitänyt.Mutta jos anoppi kovasti kehuu sisaruksia miniälle,niin se on ainankin minusta tuntunut vertailulta ja pahalta.

      Ja voittehan te ihan kysyäkin esim.kylässä käynnistä,mikä on sopivasti.Samoin lasten hoidossa.
      Selän takana pahan puhuminen ei ole hyvä asia.

      Se on myös hyvä,ettei tukkeennu liikaa auttamaan yleensäkään asioissa.Voi sanoa vaikka,että pyytäkää apua tarvittaessa.

      Ystävällisyys tekee paljon,ja jos on jokin yhteinen harrastus tai kiinnostuksen kohde,niin sekin auttaa tutustumisessa.

      • neuvottelisit miniäsi kanss...

        ehdottaisin,että kävisin nämä kysymykset läpi miniäsi kanssa. Avoimuus kaikista parasta ja asioista puhuminen ääneen,pelisääntöjen sopiminen yhdessä,näin avaisit rehdin pelin jo heti alkuunsa. Miniäsi huomaa,että haluat ottaa hänen toiveensa huomioon kun otat asian puheeksi!ja samalla voi sanoa,että jos matkan varrella puolin taikka toisin tulisi jotakin missä on loukattu tai ylitetty raja,senkin voisi sanoa ääneen.Minun ja anoppini olisi aikanamme pitänyt käydä tämä keskustelu läpi ja toki mieheni siinä mukana.


    • mielestäni

      voi puhua mistä vaan, mutta se on ikävää jos anoppi pyörittää aina samaa levyä vuodesta toiseen, just tota millainen poika on ollut lapsena ja muuta vastaavaa.
      Pitää osata myös kuunnella miniää ja puhua hänen sydäntään koskettavista asioista.
      Minusta olisi kivaa kertoa anopilleni omasta lapsuudestani, mutta hän vaihtaa puheenaihetta tai kääntää puheen taas poikansa lapsuuteen.
      Omien menojen kertominen on minusta ihan ok. Sehän vaan tarkoittaa että anopilla on omaakin elämää.
      Yllätysvierailuita kannattaa välttää, tai ainakin kysyä onko se soveliasta puolin tai toisin.
      Nää oli vaan mun mielipiteitä ja meitä on moneen junaan niinkuin anoppejakin.

    • -..........

      Kieltämättä täällä saa sellaisen kuvan että anoppi-miniä suhde on joku taitolaji... Mutta kaksikymppisenä miniänä sanon että mulla on mahtavat appivanhemmat ja heidän kanssaan voi puhua mistä vain - toisin kuin omien vanhempieni kanssa.

      Niin että sehän on ihan persoonasta ja henkilökemiasta kiinni. Kuten varmasti tiedät.. Mutta ihan hauska kommentti sinulta :D

    • Nainen 27

      Minulla on ollut kaksi anoppikokelasta, toisen pojan kanssa seurustelun 17-19 -vuotiaana ja toisen kanssa olen edelleen. Tässä kokemukseni.

      Kielletyt aiheet minun mielestäni:

      - Naisen tehtävät (naisen kuuluu leipoa joka viikko, nainen ei saa käydä töissä, nainen hoitaa lapsensa kouluikäisiksi asti, naisella on aina pitkät hiukset, naisen kuuluu/ei kuulu meikata, oikea nainen laittaa töitä, kutoo mattoja, pesee ikkunoita viikkottain jne.).
      Näistä asioista teillä on mitä todennäköisimmin eri mielipiteet, joten parempi olla puhumatta "naisten osasta elämässä". Ainakin alkuun, sitten kun tunnette toisenne paremmin, voitte keskustella näistäkin asioista.

      - Pojan entinen tyttöystävä/vaimo, tämä tuskin tarvitsee selityksiä?

      - Seksi, ei anopille kuulu nuoren parin seksielämä.

      - Vertailu toisiin miniöihin tai omiin tyttäriinsä ("Miina kyllä leipoo joka viikko, miksi et sinäkin?", "Aliisa imetti vauvansa pari vuotta, miksi et sinäkin")...

      Sallitut aiheet:

      - Pojan lapsuus, sekä tietysti miniäkokelaan lapsuudesta kyseleminen. Osoittaa kiinnostusta ja halua oppia tuntemaan toisen. Kunhan ei mene liiallisuuksiin, eli kukaan ei jaksa joka kerta kuulla samat jutut tai katsoa kasapäin kuvia.

      - Sisarusten kuulumiset, tottakai. Samaa perhettähän tässä ollaan, kunhan ei mene vertailuksi.

      - Omien menojen kertominen ja omasta elämästä puhuminen. Tottakai sitä normaalissa kanssakäymisessä kertoo omasta työstään, menoistaan, elämästään, tunteistaan jne. Sehän on aivan päivänselvää. Mutta kannattaa myös kysyä toisen kuulumisia, tämäkin osoittaa kiinnostusta ja halua oppia tuntemaan toista.

      Mielestäni kaikki aiheet ovat sallittuja, kunhan keskustelun taso ja oma ääni pidetään asiallisena. Eli kiinnostunut saa olla, tuomitseva ei. Tuo ensimmäinen anoppini oli aivan kauhea, hänellä oli todella selkeä kuva naisen roolista ja tehtävistä elämässä, joista hän ei vaan voinut olla hiljaa. Tuntui erittäin ahdistavalta kuunnella hänen mielipiteitään, varsinkin kun en sopinut tuohon naisen kuvaan kovin hyvin.

      Nykyinen anoppini on aivan ihana. Juttelemme kaikesta maan ja taivaan väliltä, tosin olemme tunteneet jo 8 vuotta, eli on ollut aikaa tutustua. Hän on oppinut käyttämään MSN messengeriä, ja ollaankin yhteyksissä lähes päivittäin. Eikä se minua ahdista, ei ees se, että hän kyselee kuulumisia tai kertoo menoistaan, tai kertoo mitä mieheni sisaruksille ja sukulaisille kuuluu.

      Eli neuvoni sinulle: ole oma itsesi, osoita kiinnostuksesi miniääsi kohtaan, kysele häneltä asioita kuitenkaan vaikuttamalta Gestapolta. Kysy hänen vanhemmistaan, lapsuudestaan, koulutuksestaan ja kerro itsestäsi. Toivottavasti saat hänestä läheisen omaisen, kuten minä anopistani.

      • ex-anoppi

        Mitä anoppi saa puhua ja mitä ei, huh!!!

        Mielestäni me anopitkin ollaan ihmisiä, meille kuuluu sananvapaus niinkuin kaikille.
        Ei joku miniä saisi ruveta määräämään mitä saa puhua ja mitä ei.
        Saako ne miniät sitten puhua anopilleen mitä mieleen tulee, vai onko heillekin jotain sääntöjä?

        Minä olen ex-anoppi, minulla on pahansisuinen ex-miniä kun sille päälle sattuu.
        Meillä on hyvät välit niinkauan kun apua tarvitsee, mutta jos sanon väärän sanan väärässä paikkassa niin kyllä kuuluu.
        Vaikka näennäisesti ollaankin hyvissä väleissä, en hänen kanssaan pysty vapautumaan, joudun harkitsemaan jokainen sanani mitä ääneen sanon.


      • mennäkin.....
        ex-anoppi kirjoitti:

        Mitä anoppi saa puhua ja mitä ei, huh!!!

        Mielestäni me anopitkin ollaan ihmisiä, meille kuuluu sananvapaus niinkuin kaikille.
        Ei joku miniä saisi ruveta määräämään mitä saa puhua ja mitä ei.
        Saako ne miniät sitten puhua anopilleen mitä mieleen tulee, vai onko heillekin jotain sääntöjä?

        Minä olen ex-anoppi, minulla on pahansisuinen ex-miniä kun sille päälle sattuu.
        Meillä on hyvät välit niinkauan kun apua tarvitsee, mutta jos sanon väärän sanan väärässä paikkassa niin kyllä kuuluu.
        Vaikka näennäisesti ollaankin hyvissä väleissä, en hänen kanssaan pysty vapautumaan, joudun harkitsemaan jokainen sanani mitä ääneen sanon.

        "jos sanon väärän sanan väärässä paikkassa niin kyllä kuuluu."

        Sitä saa mitä tilaa.

        Jokainen vastaa itse sanomisistaan.
        Pätee kaikkiin ihmissuhteisiin samalla tavalla, ei miniät tai anopit poikkea mitenkään.


      • ex-anopip
        mennäkin..... kirjoitti:

        "jos sanon väärän sanan väärässä paikkassa niin kyllä kuuluu."

        Sitä saa mitä tilaa.

        Jokainen vastaa itse sanomisistaan.
        Pätee kaikkiin ihmissuhteisiin samalla tavalla, ei miniät tai anopit poikkea mitenkään.

        Ei poikkee, ei. Mutta jos mun ex-miniälle sanoo väärällä hetkellä vaikka että onpas kaunis ilma, niin jo on huuto päällä.
        Ottaa sen arvosteluna ai hänen asioihinsa sekaantumisena.
        Ne on jotkut miniät yliherkkiä, ihan sama mitä anoppi sanoo tai on sanomatta, aina on väärin.


    • kokeneena:

      Ensimmäinen:
      Pystyttiin puhumaan lähes mistä vain, kunnes huomasin hänen esittävän ystävällistä ja puhuvan vain ollakseen "hyvin käyttäytyvä".

      Ärsyttävää oli, kun puuttui elämäämme mielipiteineen ja syytti silti omia vanhempiani samasta käytöksestä (saattoi olla oikeassakin, mutta silti "pata kattilaa soimaa..jne.).

      Ainaiset kertomukset, kuinka poikansa oli ollut niiiiin kiltti ja ihana lapsi, eikä koskaan tehnyt mitään pahaa...jaa, no ehkä joskus jotain oli sattunut, mutta toki ihan silkka vahinko vain oli ollut... Ei heidän poikansa ikinä ollut lapsena ollut sellainen tai tällainen, joten oli täytynyt kaikki "viat" periytyä lapsille minulta yms. mielipiteitä ja kommentteja sain kuulla.

      Nykyään hänen kanssaan on välit huomattavasti paremmin ja nuo vanhat jutut on osittain sovittu ja loput yhteistuumin haudattu :)

      Nykyinen anoppini kertoo tosissaan, kuinka hänen tapansa olivat ne oikeat poikansa ollessa pieni. Ja toki hänenkin poikansa oli ihana jo lapsena... "Kuule nyt, kuinka se puhuu omalle äidilleen!" No, ihmekös tuo, kun on äitinsä "kasvattama".
      Siis todella sekava on anoppini mielipiteet, kun välillä kehuu aivan innoissaan poikaansa ja muitakin sukulaisiaan, mutta välillä haukkuu jokaisen vuorotellen pystyyn ja kertoo heidän mokiaan yms. Tylsää kuunneltavaa :( Samanhan se kertoo minusta jollekin toiselle.

      • kokeneena

        Nykyisessä anopissa ärsyttää esim.kuinka itsestäänselvänä hän pitää meidän tuloamme aina käymään.Hän ei siis kysy vaan toteaa,että tehän tulette silloin ja silloin.Tällä asenteella ainakin minun kyläily halut katoavat!

        Anoppi on myös aina mustavalkoisen oikeassa,niin lasten hoidossa kuin muussakin.Haukkuu toista miniäänsä minulle,joten luulenpa,että myös minua haukutaan toiselle miniälle.

        Ellei olisi anoppini,en tämän tyyppisen ihmisen kanssa olisi missään tekemisissä!


    • haluatte hyvät välit...

      miniöidenne kanssa. Älkää IKINÄ käyttäytykö, kuten minun anoppini.

      Hän kertoi minulle kerran, millainen nainen poikansa pitäisi löytää ja millainen nainen pojalleen sopisi (ei sopinut kuvaus ainakaan minuun).
      Sydämenpuolikasta kaulassani alkoi katsella lähempää ja kysyi:"Kenenkäs nimi siinä oikein on?".
      On jo löytänyt pojalleen asuinpaikkakunnaltaan sopivan naisenkin.

      SAIRASTA!!!

      • Miniä__77

        Asioita joita ei pidä mennä tekemään:

        Miniän ja poikansa kodin arvosteleminen. Sisustukseen puuttuminen, siivoamiseen puuttuminen. Kyselyt siivoamiseen liittyen. Tyyliin "milloin viimeksi olet matot vienyt ulos..herranisä mitä pölypesiä tuollaiset matot on..Mitä ihmettä ostitte noin vaalean sohvan, se on alta-aikayksikön likaisena..."

        Kaikenlainen tuputtaminen. Neuvotaan joka-asiassa. Kokeillaan kukkaruukkuja, onko kukat kasteltu, vai onko niitä kasteltu peräti liikaa. Antaa kukkien siinä elää ihan omalla painollaan, kyllä ne siinä elelee.

        Älä myöskään arvostele toisia miniöitäsi. Siitä tulee todella paha mieli ja alkaa miettimään, mitenköhän anoppi puhuu minusta muille.

        Älä hehkuta poikaasi jatkuvasti. On ihanaa, että rakkautesi häneen näkyy -mikään ei ole ihanampaa kuin välittävä perhe. Sellainen turhanpäiväinen ylistäminen taas saa surulliseksi ja alkaa miettimään, kelpaako koko sukuun.

        Älä seuraile poikasi painoa ja päivittele kovaan ääneen, onko se matti taas laihtunut, voi hyvänen aika saatko ruokaa ollenkaan. Aikuinen mies osaa kyllä pitää huolta syömisestään.

        Älä jaa mitään ruoka-ohjeita, että tee sitä ja tätä ja noin ja näin.

        Muistakaa, että tänäpäivänä ei enää ole sellaista, että nainen tekee kaiken. Naisen vastuulla ei enää ole ruoanlaittaminen, leipominen, siivoaminen, kaupassa käynti, paitojen silittäminen jne jne.. Nykyään kun nainenkin käy töissä. Nykyisin on ihan yleistä, että mieskin tekee ruokaa ja käy töiden jälkeen ruokakaupassa. Älä koskaan tästä asiasta ala arvostelemaan. Ajat muuttuvat. (Luojalle kiitos siitä) ;)

        Mutta kerro toki kuulumisia, soittele ja kerro päivistäsi. Lähde kanssani ostoksille, kylpylään ja kävelylle. Ole minulle ystävä. Tehdään yhdessä kaikkea hauskaa, piristävää ja hassua!

        Minun ex anoppini oli aivan ihana. Rakastan häntä kyllä. Hän aina valitti kuinka kukat jää kastelematta, kuinka en osaa leipoa..Mutta pilke silmäkulmassa;) Hän soitteli usein, teimme yhteisiä retkiä, vietimme aikaa yhdessä. Yhä hän käy luonani ja minä hänen luonaan. Käymme ostoksilla ja soittelemme. Aivan ihana ihminen. Enää ei anoppi, vaan ystävä. Ikäeroa meillä on 30vuotta, mutta ei tunnu missään.


    • anne.maria

      Musta miniän kanssa puhua mistä vaan, kunhan suhde on avoin ja rehellinen. Äidiksi ei tarvitse anopin ryhtyä. Neuvomista ja omien mielipiteiden tuputtamista kannattaa välttää tai jos niitä antaa niin ne kannattaa antaa hieno varaisesti. Esim "Miinan lapsi ei meinannut imeä rintaa, mutta he kokeilivat tälläistä asiaa, ehkä sinäkin voisit kokeilla josko se auttaisi vauvan imettämisestä". Eli ehdota älä käske esim "sinun pitää tehdä näin ja näin". Ehkä miniää on hyvä kohdella kuin ystäviä tai tuttuja. Entisen anopin kanssa olemme edelleen tekemisissä, toki hän on lapseni mummo, mutta olemme pystyneet olemaan keskustelu väleissä aina ja olemaan rehellisiä. Toki riitojakin on välillä ollut, mutta olemme keskustelleet asioista avoimesti.

    • Curfew

      kuitenkin olisit vain ihminen ihmiselle?

    • Eräs anoppi

      enemmän kuin varmasti useimmilla täällä kirjoittavilla anopeilla.

      Pojallani on ollut sama tyttöystävä - avovaimo - vaimo n.17 vuotta, jonka ajan minäkin olen ollut hänen kanssaan läheisissä tekemisissä.

      Minulla on myös useampia lapsuuden- ja nuorudenaikaisia ystäviä, joiden kanssa olen jatkuvasti tekemisissä. Puhumme ja uskoudumme yleensä lähes kaikista asioista, koska tunnemme toisemme niin pitkältä ajalta, että kaikenlainen asioitten kiertely ja teeskentely olisi turhaa.

      En minä kuitenkaan kylässä käydessäni tai puhelimessa keskustellessamme puutu millään lailla heidän taloudenpitoonsa.
      En tuppaa antamaan omia neuvojani, en arvostele heidän hankintojaan, matkojaan, lapsiaan jne.
      Siis en sano mistään mitään poikkipuolista. Kehun, jos on aihetta, mutta en turhia imartele.
      Toki kerron mielipiteeni, jos sitä kysytään, mutta en koskaan hyökkäävästi.
      Eivät tällaiset yli 50, lähes 60 vuoden ystävyyssuhteet olisi säilyneet, mikäli ei käyttäytyisi niin kuin toivoo ystävän käyttäytyvän itseään kohtaan.
      Olen kyllä sellaisenkin ystävyyssuhteen kokenut, mutta viitisen vuotta sitten lopetin kanssakäymisen, koska en enää halunnut kuunnella "ystäväni" jatkuvia liian suoria kommentteja.
      Se on hänen yleinen tapansa, mutta minä sain tarpeekseni.

      Samalla tavalla olen yrittänyt suhtautua miniääni ja käsittääkseni se on ollut onnistunut tapa.

      Tietenkääm emme ole toistemme uskottuja sillä tavoin kuin olen ystävieni kanssa ja myös miniäni omien ystäviensä kanssa.
      Ei kai nyt kukaan miniä, sen paremmin kuin anoppikaan, haluaisi toisilleen kaikkia asioita kertoa.

      Tapanani ei ole koskaan udella mitään hänen henkilökohtaisia asioitaan, eikä myöskään heidän perheasioitaan.
      Jos miniä jotain kertoo, ja täytyy sanoa, että kertoo enemmän kuin poikamme, niin tietenkin osallistun asian pohtimiseen asiallisissa puitteissa. En kuitenkaan koskaan jatka uteluani, mikäli huomaan, että raja tulee vastaan.

      En koskaan arvostele mitään heidän hankintojaan, en lastenhoitoa, en yleensäkään yhtään mitään. Eipä olisi sen puolesta tarvettakaan, mutta ainahan johonkin voisi puuttua, jos sille linjalle lähtisi. Siis myös miniä voisi arvostella minua.

      Meillä on hyvin, kun minun ei tarvitse koskaan jännittää miniän vierailuja, vaikkei huusholli niin tiptop olisikaan.
      Lyön pöytään mitä tarjottavaa sattuu olemaan ja aina on kelvannut, vaikka hän itse onkin näissä asioissa ammattilaisena pätevä.

      Ei myöskään miniä jännitä minun käyntejäni, vaikka kolme lasta ystävineen, iso koira ja pari kissaa pitävätkin huolta siitä, että talo on asutun näköinen. Niinhän sen pitääkin.

      En minä myöskään heillä jatkuvasti hyppää nykyisin, kun en enää käy varsinaisesti lapsia hoitamassa.

      En soita juuri koskaan ilman asiaa, mutta mieheni kyllä soittelee varsinkin lapsille tämän tästä. Siitä ei kuitenkaan ole mitään pahaa sanottavaa kenelläkään ollut.

      En koskaan huomauttele mistään, enkä rupea itse siivoamaan tms.
      Minä käytän vierailuaikani miniän kanssa hetken rupatteluun ja sen jälkeen huomioin lapset ja eläimet.
      Miniä jatkaa omia töitään ja sillä siisti. En minä mitään erityiskohtelua tarvitse.

      Emme tyrkytä apuamme, mutta olemme tehneet selväksi, että sitä on saatavana aina tarvittaessa.
      Lapsia olemme hoitaneet tosiaan paljon ja lapset ovat myös saaneet tulla meille aina halutessaan yökylään.
      Heitä on kyllä pyritty hoitamaan vanhempien ehdoilla, mutta vaikka ei kaikki aina olisi mennyt ihan niinkään, ei siitä koskaan ole nipotettu.

      Nyt minulla onkin paha olla, kun en tulevan leikkaukseni vuoksi voi auttaa nuorimmaisen hoidossa, miniän mennessä äitiyslomalta työhön.

      Tämä kirjoitukseni ei ole tarkoitettu miksikään itsekehuksi, koska olen varmasti ihan tavallinen keskiverto suomalainen anoppi.
      Kerroin nyt vaan oman tarinani, joka on lopultakin hyvin yksinkertainen.
      Siis, kohtele miniääsi kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan ja lähes samoin kuin kohtelet hyviä ystäviäsi, kuitenkin ottaen huomioon, että miniä on poikasi vaimo, joten määrätyt rajat on pidettävä ja arvostelu jätettävä.

      • Eräs toinen anoppi

        Olen miniöitteni kanssa täysin eri planeetalta. Siksi olemme melko vähän tekemisissä.

        Koulutukseni ja työni on sellaista, että olen kotona aika vähän, enimmäkseen joudun matkustamaan, myös ulkomailla.

        Olen siis puhdasverinen liikenainen. En ole koskaan joutunut tekemään kotitöitä, eivät kokkaus tai ompelutyöt ja mitä niitä nyt onkaan, kiinnosta minua.

        Molemmat poikani ovat tulleet nähtävästi minuun. He ovat myös liikkuvissa ammateissa, toinen kaupan, toinen mainonnan alalla.
        Meillä on vain niin kummallisesti, että poikieni ja minun maailmat kohtaavat paremmin kuin minun ja miniöitteni maailmat.

        Minulla ei ole mitään sanottavaa kodinhoidosta tai meikkauksesta tai edes lastenhoidosta. Mieheni osaa paremmin nämä kotiasiat.

        Molemmat miniät ovat ihmissuhdealoilla.

        Ei ole riitoja, ei ole. Mistäpä niitä tulisikaan. Näin heinäkuussa lapsenlapset tulevat meidän mökille pariksi kolmeksi viikoksi, muuten mökki on avoinna läpi vuoden poikien perheille, kaikilla on avain.

        Kerroin tämän osoittaakseni, että joskus on näinkin päin: Anoppi elää hektisesti tässä päivässä eika pysyttele vapaallakaan kotona. Miniät taas ovat koti-ihmisiä.


    • noin................

      jos haluat saada hyvät suhteet miniääsi, ei sinun ehkä kannata lueskella tätä palstaa tia ainakaan ottaa täältä vinkkejä. Täällä palstalla kun kirjoittelevat lähinnä vain anoppi-miniä suhteensa solmuun saaneet ihmiset.

      Sinuna lähtisin vähän positiivisemmasta näkökulmasta ja kyselisin, miten anoppi-miniä -suhteen voi saada onnistumaan eikä sitä miten sen voi pilata. Viestisi kun kuulosti jo alkuunsa vähän asenteelliselta.

      Kohtele miniääsi niin kuin kohtelisit ketä tahansa nuorta, itsenäistä naista. Ajattele vaikka, että hän on lapsesi kaveri tms... Älä aseta mitään odotuksia, äläkä kommunikoi miniäsi kanssa poikasi välityksellä vaan suoraan hänen kanssaan. Opettele tuntemaan miniäsi ja se, millainen ihminen hän on. Me kaikki miniät olemme nimittäin erilaisia - toisista on ihanaa, kun kyläillään paljon, toiset haluavat olla rauhassa. Toisista on mukavaa kuulla sukulaisten kuulumisia, toiset eivät niistä niin välitä. Toiset ovat kiitollisia isovanhempien avusta lasten hoidossa, toiset haluavat pärjätä yksin.

      Mutta ennen kaikkea - hylkää ennakkoluulosi. Ota ihminen vastaan ihmisenä ja kiinnostu hänestä. Älä aliarvioi, äläkä yliarvioi. Kunnioittamalla toista saat kunnioitusta myös takaisin. Ole rehellinen, avoin ja vilpitön. Kyllä se suhde siitä kehittyy ja kypsyy, kun opitte toisenne ja toistenne rajat tuntemaan. Tsemppiä!

      • minähän se

        samaa mieltä kirjoittajan kanssa.itse miniä ja aikasemmin tulin anopin kanssa toimeen.kun meille syntyi lapsi anoppi sekosi.tuli ilkeäksi ja välinpitämättömäksi.nyt 10 vuoden päästäkään ei suhde kunnossa enkä ylimääräisiä halua häntä nähdä.loukkasi meitä perheenä,aliarvioi.luulin aina että hän olisi ihana mummo ja anoppi mutta toisin kävi.

        kun menimme yhdessä vaiheessa mummolle kylään ...olisin halunnut juosta karkuun koko tilanteesta.mutta arvet jäivät sisimpään kohtelusta.ja tosiaan kun tulimme hyvin toimeen aikasemmin ja pidin hänestä.nyt inhoan.kurjinta kun hän halusi pilata suhteen.


    • :::::::::::::::::::::::::::...

      Pitäisiköhän sinun ottaa selvää tuon nimenomaisen miniän kohdalta, mistä hän pitää ja mistä ei. Me miniät kun emme ole samasta puusta kaikki.

      Parhaiten saat välit pysymään, kun olet avoimin mielin, kiinnostut miniästäsi ja sitä kautta tutustut häneen ja selvität, millainen ihminen hän on sekä keskustelemalla ilman mielistelyjä tai kieroiluja.

      Minusta tuntuu, että suurin osa ongelmista syntyy juuri siitä, että asioita ei sovita kasvotusten vaan kysellään kaikenmaailman palstoilta mielipiteitä ja sitten kuvitellaan, että ne on jotain yleispätevää tietoa. Ettehän te anopitkaan ole kaikki samasta puusta veistetty niin miksi olisi miniätkään.

    • alkuperäinen..................

      Kiitos komenteista, jotka ovat varsin asiallisia. varsinkin nimim. Eräs anoppi kirjoitti viisaasti.

      Alkuperäinen teksti oli kirjoitettu ehkä kärjistetysti viitaten moniin jutuiin, joita tällä palstalla voi lukea. Osaan kyllä mielstäni suodattaa ne hyvin. Ihmisuhteessa on aina kaksi osa puolta.

      Eikä minulla miniä kokelaan kanssa mitään mutkia ole matkassa ollutkaan. Aikanaan oma anoppi oli ok, mutta oma äitini oli merstari sekaantumaan muiden asioihin. Sekä minun perheeni etttä veljeni perheen. Onneksi kumpikin meistä osaa ilmaista asiat selvästi mutta asiallisesti.

      Mukavaa kesän jatkoa anopeille ja miniöille

    • vaan miten

      asioista kerrotaan... kai sen nyt järkikin sanoo.

    • Ilahtunut_2

      .. että tuollaisia anoppeja löytyy ja varmasti paljonkin, jotka pohtivat miten käyttäytyisivät mahdollisimman hyvin miniän aikaan. Asenteestasi huomaa heti, että osaat arvostaa muita ihmisiä ja asenne ratkaisee. Kun pidät mielesi iloisena, haluat todella tutustua miniään, olet kiinnostunut hänen tekemisistään ja etkä puhu hänestä pahaa kenellekään (vaikka hän olisi millainen vain) niin tulet varmasti toimeen hänen kanssaan. Minulla oli nuoruudessani aivan loistava anoppi, tulimme äärettömän hyvin toimeen. Hän heti alussa osoitti olevansa kiinnostunut tekemisistäni (kyseli vähän harrastuksista, vanhemmistani ja sisaristani yms.) ja sain hänestä sellaisen vaikutelman, että hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja en ole uhka hänelle, vaan tervetullut palanen heidän perheeseensä ja sukuunsa. Enempää ei tarvittu hyvän anoppi-miniä -suhteen luomiseen. Toivotan sinulle onnea ja innostunutta asennetta =)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      175
      1968
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1694
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1318
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1145
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      56
      1142
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1017
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      59
      925
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      909
    Aihe